Henkinen puoli

Helikopteri

Kersantti
Jos rallienglanti sujuu, niin tässä pätkä pv:n seminaaria aiheena taistelijan psyykinen suorituskyky:


Minusta törkeän mielenkiintoinen.

Jukka Liukkonen kertoo asiasta ensin urheilu-valmennus-psykologian näkövinkkelistä. Sen jälkeen Harri Gustafsberg kertoo asiasta Karhun ja jenkkipoliisin hathat-jannuista saatujen kokemusten perusteella ja lopuksi pv:n oma tutkija Jenni Harala kertoo mitä pv:ssä tapahtuu asian tiimoilta.

Sinänsä pv:n hepulla oli tylsimmät kalvot ja esitys :), mutta minusta oli tosiaan yllättävää, että alokkaita esimerkiksi opetetaan tiputtamaan kierroksiaan taktisella hengityksellä kun jännittää.

Olin todella yllättynyt että pv on tässä asiassa näin hyvin ajan hermolla. Jumalauta, nehän on siellä melkein yhtä fiksuja kuin minä! :ROFLMAO::ROFLMAO:

Lisäboonuksena voin mainita yleisössä olleen us marinen esittämä kysymys tappamiseen opettamisen ja tappamisen aiheuttamista psyykkisistä seuraamuksista ja niiden hoitamisesta. Oli selvästi Grossman:insa lukenut ja mahdollisesti itsekin ollut paikalla kun kuulaa hiihtää kohti. Minulla jäi kyllä sellainen olo, että kunnolla panelisteista tämän kysymyksen ymmärsi vain Gustafsberg.
 

rööperi

Kapteeni
BAN
Olin todella yllättynyt että pv on tässä asiassa näin hyvin ajan hermolla.

Riippuu mihin verrataan. CIA on tehnyt 70-luvulla kaikenlaisia kokeita esim. yliaistisen havaitsemisen (extrasensory perception) ja selvännäkemisen osalta joiden perustana on melkoinen määrä psykologiaa. Täten, omasta mielestäni PV on ainakin viisi askelta jäljessä mitä tulee sodankäynnin psykoloogiseen puoleen maailman terävimpään kärkeen nähden.

Eräs dokumentti aiheesta: https://www.cia.gov/library/readingroom/docs/CIA-RDP96-00787R000100080003-2.pdf
 

Helikopteri

Kersantti
Riippuu mihin verrataan. CIA on tehnyt 70-luvulla kaikenlaisia kokeita esim. yliaistisen havaitsemisen (extrasensory perception) ja selvännäkemisen osalta joiden perustana on melkoinen määrä psykologiaa. Täten, omasta mielestäni PV on ainakin viisi askelta jäljessä mitä tulee sodankäynnin psykoloogiseen puoleen maailman terävimpään kärkeen nähden.

Eräs dokumentti aiheesta: https://www.cia.gov/library/readingroom/docs/CIA-RDP96-00787R000100080003-2.pdf

Koska kommunikaation nyanssit jäävät netissä monesti välittymättä, on ihan pakko varmistaa:
Olihan tämä vain sarkastista vittuilua? Joohan?
:oops:
 

Fremen

Respected Leader
Jos rallienglanti sujuu, niin tässä pätkä pv:n seminaaria aiheena taistelijan psyykinen suorituskyky:


Minusta törkeän mielenkiintoinen.

Jukka Liukkonen kertoo asiasta ensin urheilu-valmennus-psykologian näkövinkkelistä. Sen jälkeen Harri Gustafsberg kertoo asiasta Karhun ja jenkkipoliisin hathat-jannuista saatujen kokemusten perusteella ja lopuksi pv:n oma tutkija Jenni Harala kertoo mitä pv:ssä tapahtuu asian tiimoilta.

Sinänsä pv:n hepulla oli tylsimmät kalvot ja esitys :), mutta minusta oli tosiaan yllättävää, että alokkaita esimerkiksi opetetaan tiputtamaan kierroksiaan taktisella hengityksellä kun jännittää.

Olin todella yllättynyt että pv on tässä asiassa näin hyvin ajan hermolla. Jumalauta, nehän on siellä melkein yhtä fiksuja kuin minä! :ROFLMAO::ROFLMAO:

Lisäboonuksena voin mainita yleisössä olleen us marinen esittämä kysymys tappamiseen opettamisen ja tappamisen aiheuttamista psyykkisistä seuraamuksista ja niiden hoitamisesta. Oli selvästi Grossman:insa lukenut ja mahdollisesti itsekin ollut paikalla kun kuulaa hiihtää kohti. Minulla jäi kyllä sellainen olo, että kunnolla panelisteista tämän kysymyksen ymmärsi vain Gustafsberg.
Tämä oli mielenkiintoinen video. Pelon voittamisesta on ollut keskustelua kiipeilyn osalta esim. @Kapiainen kanssa, ja tässä on yksi video pääkaupunkiseudulta, jossa erityisesti kaupunkitaisteijolle, ts. TRA-hyökkäysosastoille on keskeistä sisältöä - Käärmekallio Vantaalla, noin 200m Suomen ensimmäisestä IKEA:sta, ja Rollarit, maastosta jossa Kehä III kohtaa Porvoon moottoritien. Molemmat ovat helpon suomalaisen kaupunkikiipeilyn klassikoita.
Iskuosastoihin on valittava miehiä/ henkilöitä, jotka ovat voittaneet putoamisen pelkonsa, ja tiedostavat vihollisen olevan suurin uhka. Kun kiivetään iskuryhminä rakennuksiin sisään, käytetään kattoja (ja vastaavasti ehkä tunneleita), on keskeistä että atavistiset pelot korkeudesta tai suljetusta paikasta on joko raakattu ulos tai turrutettu toistoilla.

Video ei ole pitkä, ja kalliot ovat lapsiystävällisiä - pointtini on, että on keskeistä että näissä tilanteissa ei tule nk. door kickereille mitään hyytymisiä, koska kun käsky käy että mennään ja se tarkoittaa kaikkia! Johtaja etenee, kaikki seuraavat, suojaavat ja tuhoavat, niinkuin on koulutettu!


Korostuksena itse kiipeän Käärmekallion ilman köyttä/ suojausta, koska olen tottunut siihen. En ole supermies todellakaan, mutta olen päättänyt että tämä pelko on voitettavissa, ja voitetaan. Jos putoan, säilyn todennäköisesti hengissä mutta sattuu varmaan pahasti - joten en voi pudota! Minä osaan tämän!
Tämä on se tahtotila jolla minun käsittääkseni suomalaiset sotilaat voittivat korpisotansa!
Itseluottamus - ei todellisuuden kieltäminen.
 
Viimeksi muokattu:
Henkisestä puolesta tuli mieleen eräs seikka joka eräällä luennolla oli aiheena koskien psykologista sodankäyntiä.

Venäläiset ovat käyttäneet paljon psykologisen sodankäynnin yksiköitä ja megafoneilla varustettuja propagandavaunuja Itä-Ukrainassa ja kyseisiä psykologisen sodankäynnin joukkoja liitetään orgaanisina osina heikäläisiin yhtymiin.

Luennoitsija käytti esimerkkinä Ukrainalaisten raportoimaa esimerkkiä. Erään pienen kaupungin ympärille oltiin ajettu arviolta 4 kpl kyseisiä BTR pohjaisia propagandavaunuja, joista soitettiin yötä päivää melua. Psyykkisesti kuormittavaa metakkaa. Ympäri vuorokauden kaupunkiin järjettömillä volyymeillä työnnettiin melusaastaa mm. panssarivaunujen telaketjujen kolinasta, räjähdysten äänistä ja sarjatulesta sekä tuskissaan kituvien ihmisten vaikerrusta ja huutoa sekä armonanomuksia. Tätä kaupunkilaiset ja kaupungissa olleet Ukrainalaiset joukot kuuntelivat joidenkin päivien ajan ennen separatistien ja venäläisten hyökkäyksen alkua. Metakka oli jatkuvaa ympäri vuorokauden ja niin kovaa, että se kuului kaikkialla kaupungissa ja juuri mitään ei pystynyt tekemään sen häiritsemättä.

Ukranalaisten lähteiden mukaan hyökkäyksen alettua psykologisen taistelustressin tuottamat tappiot nousivat merkittävästi aikaisemmin koetusta.
 

Nojatuolistrategi

Ylipäällikkö
Henkisestä puolesta tuli mieleen eräs seikka joka eräällä luennolla oli aiheena koskien psykologista sodankäyntiä.

Venäläiset ovat käyttäneet paljon psykologisen sodankäynnin yksiköitä ja megafoneilla varustettuja propagandavaunuja Itä-Ukrainassa ja kyseisiä psykologisen sodankäynnin joukkoja liitetään orgaanisina osina heikäläisiin yhtymiin.

Luennoitsija käytti esimerkkinä Ukrainalaisten raportoimaa esimerkkiä. Erään pienen kaupungin ympärille oltiin ajettu arviolta 4 kpl kyseisiä BTR pohjaisia propagandavaunuja, joista soitettiin yötä päivää melua. Psyykkisesti kuormittavaa metakkaa. Ympäri vuorokauden kaupunkiin järjettömillä volyymeillä työnnettiin melusaastaa mm. panssarivaunujen telaketjujen kolinasta, räjähdysten äänistä ja sarjatulesta sekä tuskissaan kituvien ihmisten vaikerrusta ja huutoa sekä armonanomuksia. Tätä kaupunkilaiset ja kaupungissa olleet Ukrainalaiset joukot kuuntelivat joidenkin päivien ajan ennen separatistien ja venäläisten hyökkäyksen alkua. Metakka oli jatkuvaa ympäri vuorokauden ja niin kovaa, että se kuului kaikkialla kaupungissa ja juuri mitään ei pystynyt tekemään sen häiritsemättä.

Ukranalaisten lähteiden mukaan hyökkäyksen alettua psykologisen taistelustressin tuottamat tappiot nousivat merkittävästi aikaisemmin koetusta.

Korvatulpat? Vastapuolella?
 
Korvatulpat? Vastapuolella?

Jokainen korvatulppia ja kuulonsuojausta käyttänyt tietää että vaimennus ei ole sataprosenttinen. Eikä kuulonsuojausta pysty edes käyttämään kaikissa tilanteissa.

Lisäksi sillä on merkittävä ero, kummalla puolella olet psykologisessa sodankäynnissä. Se psykologisen painostamisen väline kun ei ole mikään taistelukaasu tai biologinen ase joka ei kohdettaan valitse.

Otetaan esimerkiksi heavy-musiikin käyttö ja soitto psykologisena painostuskeinona kuulustelutilanteessa. Vaikutus saattaa olla kovin erilainen riippuen siitä mitä uskontokuntaa ja kulttuuritaustaa edustat? Ovatko länkkäri-kuulustelijat tästä heavy musiikin luukuttamisesta jotenkin traumatisoituneet? Tuskin.
 

Nojatuolistrategi

Ylipäällikkö
Jokainen korvatulppia ja kuulonsuojausta käyttänyt tietää että vaimennus ei ole sataprosenttinen. Eikä kuulonsuojausta pysty edes käyttämään kaikissa tilanteissa.

Lisäksi sillä on merkittävä ero, kummalla puolella olet psykologisessa sodankäynnissä. Se psykologisen painostamisen väline kun ei ole mikään taistelukaasu tai biologinen ase joka ei kohdettaan valitse.

Otetaan esimerkiksi heavy-musiikin käyttö ja soitto psykologisena painostuskeinona kuulustelutilanteessa. Vaikutus saattaa olla kovin erilainen riippuen siitä mitä uskontokuntaa ja kulttuuritaustaa edustat? Ovatko länkkäri-kuulustelijat tästä heavy musiikin luukuttamisesta jotenkin traumatisoituneet? Tuskin.

Kuulovartio varmaan osaisi paikantaa hälyn lähteen melun perusteella ristiin taulukoimalla.

Vastamelulähteet voitaisiin sitten lähettää vihollisen rumpukalvojen kiusaksi esimerkiksi krh:lla.
 
Kuulovartio varmaan osaisi paikantaa hälyn lähteen melun perusteella ristiin taulukoimalla.

Vastamelulähteet voitaisiin sitten lähettää vihollisen rumpukalvojen kiusaksi esimerkiksi krh:lla.

Ai että kuulovartioiden suunta-arvioiden perusteella ammutettaisiin pistemaaliin tulta epäsuoralla menetelmällä? Hyvä jos osuu samalle neliökilometrille, hehtaarista puhumattakaan. Pitäsi saada se kuuluisa karttaruutupommi käyttöön.

Ristikkomenetelmällä päästään karkeasti alueelle jossa lähde voisi *ehkä* olla, mittauksen epätarkkuus ja mahdolliset virhelähteet kuten kaiut huomioiden. Ja silloinkin (piste)maali pitää vielä etsiä sieltä arvioidulta alueelta.

Käytännössä kahden arvioitsijan suunta-arvio virhemarginaaleineen tuottaa helposti satojen metrien heiton arvioituun sijaintiin jo kilometrin etäisyydellä, ja siis silloin kun puhutaan vielä pienistä mittausvirheistä. Mitä useampi arvioitsija niin sijainnin arvio saattaa ehkä olla tarkempi inhimilliset virheet ja marginaali huomioiden. Siltikin helposti satoja metrejä.

Ja nyt propagandavaunun kohdalla pitää muistaa, että me puhumme liikkuvasta sirpalesuojatusta vaunusta joka voi mielensä mukaan vaihtaa asemaa ja käytännössä olla miltei jatkuvassa liikkeessä. Liikkuva maali jota et näe, ei ole maaleista sieltä helpoimmasta päästä.
 

Nojatuolistrategi

Ylipäällikkö
Käytännössä kahden arvioitsijan suunta-arvio virhemarginaaleineen tuottaa helposti satojen metrien heiton arvioituun sijaintiin jo kilometrin etäisyydellä

Miltä tykin laukaus kuulostaa kilometrin etäisyydeltä? Hyttysen ininältä?

Millaisella teholla propagandavaunun pitäisi melua tuottaa, jotta se kuuluisi peitteisessä maastossa kilometrin päähän? Tai panssarivaunun sisälle. Tai linnoitukseen, bunkkeriin, korsuun...?

Ihmisaistit ovat yleensä logaritmisia, niin kuuleminenkin. Se tarkoittaa, että äänenpaineen kymmenkertaistuminen tuntuu aina yhtä suurelta muutokselta: kasvu sadasta tuhanteen tuntuu yhtä suurelta kuin kasvu kymmenestä sataan. Ihmiskorvalle logaritminen desibeliasteikko siis sopii paremmin kuin pascal-asteikko. Koska äänen teho on verrannollinen äänenpaineen neliöön, äänenpaineen kasvaminen kymmenkertaiseksi vastaa äänen tehon satakertaistumista eli kahdenkymmenen desibelin (2 belin) nousua. Äänenpaineen satakertaistuminen vastaa äänenvoimakkuuden 40 dB kasvua ja äänenpaineen tuhatkertaistuminen 60 dB kasvua jne. https://fi.wikipedia.org/wiki/Desibeli
 
Miltä tykin laukaus kuulostaa kilometrin etäisyydeltä? Hyttysen ininältä?

Millaisella teholla propagandavaunun pitäisi melua tuottaa, jotta se kuuluisi peitteisessä maastossa kilometrin päähän? Tai panssarivaunun sisälle. Tai linnoitukseen, bunkkeriin, korsuun...?

Ihmisaistit ovat yleensä logaritmisia, niin kuuleminenkin. Se tarkoittaa, että äänenpaineen kymmenkertaistuminen tuntuu aina yhtä suurelta muutokselta: kasvu sadasta tuhanteen tuntuu yhtä suurelta kuin kasvu kymmenestä sataan. Ihmiskorvalle logaritminen desibeliasteikko siis sopii paremmin kuin pascal-asteikko. Koska äänen teho on verrannollinen äänenpaineen neliöön, äänenpaineen kasvaminen kymmenkertaiseksi vastaa äänen tehon satakertaistumista eli kahdenkymmenen desibelin (2 belin) nousua. Äänenpaineen satakertaistuminen vastaa äänenvoimakkuuden 40 dB kasvua ja äänenpaineen tuhatkertaistuminen 60 dB kasvua jne. https://fi.wikipedia.org/wiki/Desibeli

Ei muuten kuulosta hyttysen ininältä. Jokainen joka on niitä kuullut, tietää asian. Sama heittimillä. Lähtölaukaukset erottaa kilometrien päähän.

Jos sattuu asumaan rannikkolinnakkeiden läheisyydessä mantereen puolella tai vaikka stadionien läheisyydessä rock-konserttien aikaan niin tietää että ääni kyllä kantaa ja kuuluu, etenkin silloin kun ei ole melurajoitteita. Ja kantaa ja kuuluu muuten rakennusten sisällekin.

Asun noin 4km päässä rannikkolinnakkeesta. Kun 130mm tornikanuunat ampuvat niin kyllä muuten kuuluu. Toki meri kantaa ääntä, mutta toisaalta kanuunoiden ampumasuunta on täysin vastainen kotiimme nähden. Kuului muuten Katajaluodon koeampuma-aseman 155mm moukarin testiammunnatkin taannoin selkeästi, vaikka matkaa oli 12km luokkaa. Ikkunat helisivät. Lisäksi kun tuossa läheisellä rannikkolinnakkeella harjoitetaan rannikkojoukkoja niin se kevytasetulenkin papatus kuuluu selkeästi ja laukaukset pystyy erottamaan toisistaan kuten myös konekiväärien sarjat rk tulesta. Toki meren yli kantaen, mutta matkaa on liki 4km.
 
Viimeksi muokattu:

JR49

Respected Leader
Te nuoremmat, kenellä on vielä joukkoja ihan suoraan johdossa/ketkä olette etulinjan joukkojen miehistössä, niin miten olette miettineet sen tosiasian, että joukkueesta joku voi tehdä itsemurhan tai tappaa asetoverinsa vahingossa?
Itse olin jo 2000-luvun alusta lähtien ajatellut jutella miehilleni tästä asiasta. Tämä palautui taas mieleeni lukiessani Kalle Sistolan vuonna 1956 julkaisemaa kirjaa Tapahtui Taipaleessa. Löysin sen tutttavaperheen pihakirppikseltä parilla eurolla. Kirja kertoo inhorealistisen tarkasti, tosin myös huumorianekdootein, Polonin pataljoonan vaiheista Taipaleessa, eli III/JR30/aik. JR21.

Varmaan ainutlaatuinen kirja siinä mielessä, että sodan alkuhetken reaktiot miehiin kerrotaan niin tarkasti. Henkisen paineen tullessa päälle, ennen ensimmästä laukaustakaan, joku hirtti itsensä. Itsemurhia tuli lisää ensimmäisten taistelupäivien aikaan, kuten myös muutamia itsensähaavoittamisia.
Pari kolmen ensimmäistä yötä meni taukoamattoman nikkelivarmistuksen kera. Kuvauksen mukaan kookoot soittaa menemään täysiä vöitä, kiväärimiehet tulittavat kiivaasti jne., vaikka vihollinen ei juuri ammu takaisin, eikä ole näkyvissä.
Pataljoonan onneksi ensimmäinen taistelu käy hyvin. Kaksi vaunua kosahtaa miinoitteisiin.

Pari ammutaan omien vartiomiesten toimesta, vahingossa surmatyön tehnyt tappaa itsensä jne.

Kovin surkeaa, mutta sitä se sota on.

Kun oman joukon henkinen valmistautuminen nykyään on ajankohtaista, niin nuori vänrikki ottaisi joukkueen kasaan, ja näkemykseni mukaan aloittaisi seuraavalla tavalla:
- Joku teistä tappaa asetoverinsa vahingossa, mutta se on ihan fine, siviilissä vahinko tuottaa lattialle pudonneen rikkinäisen kahvikupin, täällä kaveri kuolee, kun tulee vahinko.
- Ja kiellän ehdottomasti ketään hirttämästä itseään

(Nyt on vänrikki saanut joukkueen jakamattoman huomion, porukka on saatu ns. näppeihin)
Ja sitten käy ilmiöt läpi vaikka historian esimerkein, ja keinot siihen miten ao. asioilta voisi välttyä/keinot niiden henkiseen käsittelyyn.

Tiedossani on, että sodissa rintamajoukkoihin vietiin hyvinkin heikkolahjaisia miehiä, riitti, että hengitti ja pystyi marssimaan. Toisaalta, nykyään saattaa olla enemmän ongelmia mielenterveyden kanssa.

Mites näitä asioita käsitellään nykyään? @Raivaaja lienee jäsen, jolla paras näkemys varusmiesten kouluttamisesta juuri nyt ja jäsen @Kapiainen on varmasti myös näkemystä ja kokemusta pitkältä ajalta.
90-luvullahan näistä ei puhuttu pätkän vertaa. Ketä kiinnostaa seikkaperäiset tapahtumat myös henkiseltä puolelta hyvässä ja pahassa etulinjan yksiköissä, kannattaa etsiä tuo kirja käsiinsä. Tosin lienee erittäin harvinainen.
 
Viimeksi muokattu:

Raivaaja

Kapteeni
Koulutuksessa on Taistelijan Mieli -kurssi jossa on paljon kriha-hommista napattuja asioita. Omista tappioista keskustellaan myös, mutta noin synkkään "ammuit naapuriryhmän jaakon vartiossa, älä hirtä itteäsi" tasalla ei mennä.

Sodasta en tiedä mitään, mutta voin kuvitella miten epäreilua ja raadollista se on. Yht' äkkiä naapurissa oleva asema vaan räjähtää koska jokin drone 8km korkeudessa tiputti jotain yms.

100% enemmän nyt henkistä puolta käydään läpi kuin esimerkiksi 2007 kun olin varusmiehenä.
 

JR49

Respected Leader
Koulutuksessa on Taistelijan Mieli -kurssi jossa on paljon kriha-hommista napattuja asioita. Omista tappioista keskustellaan myös, mutta noin synkkään "ammuit naapuriryhmän jaakon vartiossa, älä hirtä itteäsi" tasalla ei mennä.

Sodasta en tiedä mitään, mutta voin kuvitella miten epäreilua ja raadollista se on. Yht' äkkiä naapurissa oleva asema vaan räjähtää koska jokin drone 8km korkeudessa tiputti jotain yms.

100% enemmän nyt henkistä puolta käydään läpi kuin esimerkiksi 2007 kun olin varusmiehenä.
Ehkä tosiaan varusmiehille ei pahimpia tilanteita kannata maalata esille :). Onhan heillä opitkin parhaiten muistissa.
Sodasta en minäkään tiedä onneksi kuin lukemani perusteella. Aika monta kertomusta eri kirjoissa kuitenkin on, että ns. friendly fire aiheuttaa tappioita, ja se vetää yksilön ja joukon mielen matalaksi. Ehkä piirua matalammaksi kuin jos kuolemat ovat vihollisen aiheuttamia.
Synkkä aihe. Mutta niitä tapahtuu. Sopisi parhaiten reserviläisporukalle kerrottavaksi tilanteessa, jossa täysin unohtunutta vartiomiehen oppeja käydään läpi.
Mainitsemani kirja on kyllä hyvä kertomus siitä, miten reserviläisjoukko kasvaa sodan raakuuden vaatimusten tasalle.
 

Raivaaja

Kapteeni
Nykyaikana kun tappaminen on tehty niin kliiniseksi ja helpoksi, niin blue-on-blue on yksi meikän suurista huolista jos isommalla porukalla rapa roiskuu. Selkeästi merkkaisin omat ukot, vaikka sitten vähän maastouttamisen kustannuksella (vaikka esiinkäännettävä merkki kun kosketus saadaan) ja vanhat perinteiset merkkaamiset kankaalla, valopistoolilla ampumiset ja tulialueiden rajoittaminen.

Mielipiteeni on että jokaisessa aseessa pitäisi olla valaisin. Koska marraskuisessa mörönperse-yössä kun olet siinä polunvarressa vartiossa niin milläs ihmeellä tunnistat maalin, varmistat taustan? Ja ei, pimeänäkölaitteiden varaan en laske.
 
Top