HS 23.3.2014: Kymmenen kysymystä Natosta

Taitolaji

Ylipäällikkö
BAN

10 kysymystä Natosta



Helsingin Sanomat haki vastauksia 10 ajankohtaiseen Nato-kysymykseen.
23.3.2014 2:00 3



Kari Huhta

Helsingin Sanomat

Klaus Welp
1395468649504



Pitäisikö Suomen hakea turvaa läntisestä puolustusliitosta Natosta nyt, kun Venäjä on ryhtynyt muuttamaan Euroopan rajoja? Vai onko vaarallista edes puhua Natosta?

Väittely sotilaallisesta liittoutumisesta virkosi Suomessa jälleen kerran Venäjän liittäessä Ukrainaan kuuluvan Krimin niemimaan itseensä.

Verkossa ja mielipidesivuilla on kysytty, olisiko Natosta Suomelle hyötyä vai haittaa. HS haki vastauksia kysymyksiin puolustusministeriön konserniohjausyksikön johtajan Janne Kuuselan avulla.


Mikä Nato on, ja miten se toimii?

Nato on puolustusliitto (North Atlantic Treaty Alliance eli Pohjois-Atlantin liitto), jossa päätökset tekevät poliitikot ja tarvittaessa toteuttavat sotilaat.

Nato on hieman kuin Alko siinä, että molempien toiminta perustuu yhteen menestystuotteeseen. Naton kohdalla se on maailman ylivoimaisesti tehokkain yhteinen puolustusjärjestelmä, johon kuuluu suurin sotilasmahti Yhdysvallat.

Oheistuote on pysyvä sotilaallinen komentorakenne, jota voi käyttää kriisinhallintaan. Lisäksi Nato on EU:n tavoin läntisten demokratioiden yhteisö.

Naton päättävä elin on Pohjois-Atlantin neuvosto. Jäsenmaiden lähettiläiltä vaaditaan päätöksissä yksimielisyyttä.

Kylmän sodan aikana Nato tarjosi Länsi-Euroopalle suojaa Neuvostoliittoa vastaan ja jäsenmaiden puolustaminen oli sen ainoa tehtävä. Neuvostoliiton hajottua Natoa on käytetty kriisinhallintaan ensin hajoavassa Jugoslaviassa, sitten Afganistanissa ja viimeksi Libyassa.

Venäjän sotilasvoiman vyöryttäminen Krimille teki Venäjästä uudelleen uhan ja Natosta taas selkeästi puolustusliiton.

Naton menestyksestä kertoo se, että Natolla on nyt 28 jäsenmaata, kun niitä perustamisvuonna 1949 oli 12. Erilaisia kumppanuusmaita on yli 40. Myös Suomi, Venäjä ja Ukraina kuuluvat Naton kumppaneihin. Raja jäsenmaiden ja kumppanimaiden välillä on kuitenkin selvä: Nato lupaa puolustaa vain jäseniään.


Miten Natoon liitytään?

Jos Suomi hakisi Naton jäsenyyttä, asiasta päättäisi tasavallan presidentti valtioneuvoston ehdotuksesta ja eduskunnan tuella. Aikeesta hakea jäsenyyttä ilmoitetaan Naton pääsihteerille.

Naton huippukokous päättää kutsuista uusille jäsenille. Sen jälkeisissä neuvotteluissa sovitaan, miten hakijamaa liitetään osaksi Naton yhteistä puolustusta ja mitä voimia uusi jäsen pitää valmiudessa Naton toimintaa varten.

Kaikkien vanhojen jäsenmaiden pitää vahvistaa uusi jäsensopimus. Hakijasta tulee jäsen nopeimmillaan vuodessa.

Nato ei vaadi kansanäänestystä, vaan laajaa kansallista tukea jäsenyydelle. Sen osoittamiseksi riittäisi esimerkiksi suurten puolueiden tuki hakemukselle. Suomessa jäsenyyden vahvistamiseksi tarvittaisiin joka tapauksessa kahden kolmasosan enemmistö eduskunnassa.


Kuka Suomea puolustaisi, ja ketä Suomi puolustaisi?

Suomen auttaminen ei olisi tiettyjen Nato-maiden tehtävä, ellei Suomelle tehtäisi yksityiskohtaista puolustussuunnitelmaa. Baltian maille tällainen suunnitelma tehtiin, kun niiden huoli Venäjästä kasvoi. Suunnitelman sisältö on salainen.

Naton perussopimuksen viidennen artiklan mukaan aseellinen hyökkäys yhtä Nato-maata vastaan on hyökkäys kaikkia Nato-maita vastaan. Muut antavat apua tarvittaessa sotilaallisin keinoin. Nato pystyy tähän, koska sillä on valmiudessa sotilasvoimia, toisin kuin EU:lla.

Apu ei ole täysin automaattista. Avunpyyntö käsitellään Naton neuvostossa, ja kukin maa päättää toimistaan itse.

Pohjimmiltaan viides artikla on tarkoitettu ennalta ehkäiseväksi. Perustana on kuitenkin moraalinen sitoumus, jonka mukaan kaikkien olisi oltava valmiita auttamaan Suomea ja Suomen oltava valmiina auttamaan muita.


Joutuisivatko suomalaiset Yhdysvaltain sotiin?

Nato koki yhden pahimmista sisäisistä kriiseistään vuonna 2003, kun Yhdysvallat epäonnistui yrityksessään saada Naton tuki Irakin sodalle. Nato ei osallistunut Irakin sotaan, vaikka osa jäsenmaista päätti itsenäisesti osallistua Yhdysvaltain johtamaan liittoumaan. Nato-maista esimerkiksi Norja ei mennyt Irakiin, mutta Tanska meni.

Afganistan ja Balkan ovatkin ainoita paikkoja, joihin Nato on koko 65 vuoden olemassaolonsa aikana lähettänyt sotilaita. Näihin kriisinhallintaoperaatioihin Suomi osallistui olematta Naton jäsen.

(Sivu 2/2)
Libyassa Nato teki ilmapommituksia, joihin Suomi ei osallistunut, kuten eivät monet Nato-maatkaan. Esimerkiksi Puola ja Saksa jäivät operaatiosta pois.

Opetuksen voi tiivistää näin: Nato ei aina tee, mitä Yhdysvallat haluaa, mutta ei sellaistakaan, mitä Yhdysvallat vastustaa.


Mitä Nato-jäsenyys maksaisi Suomelle?

Jäsenyys maksaisi noin 40 miljoonaa euroa vuodessa. Suomen osallistuminen Naton komentorakenteisiin maksaisi vajaat 20 miljoonaa euroa vuodessa. Suomen osuus Naton yhteisestä 2,4 miljardin euron vuosibudjetista olisi alle prosentti, runsaat 20 miljoonaa euroa.

Tämä ei ole vielä koko summa, mutta merkittävä osa siitä.

Suomen nykyiset sotilasmenot ovat vajaat 2,9 miljardia euroa vuodessa eli noin 1,3 prosenttia bruttokansantuotteesta. Osuus on selvästi Naton kahden prosentin tavoitteen alapuolella. Tavoitteeseen yltää kuitenkin vain neljä Nato-maata. Suomen osalta korotuspainetta vähentää se, että nykybudjetista hankintoihin käytetty osuus ylittää selvästi Naton 20 prosentin tavoitteen.

Natossa kaikki maksavat operaatiokustannuksensa itse, joten niitä kertyisi myös Suomelle. Suomi osallistuu Naton harjoituksiin omalla kustannuksellaan jo nyt. Kriisinhallintabudjetti on 120–140 miljoonaa euroa vuodessa.


Tulisiko Suomeen Naton tukikohtia tai ydinaseita?

Suomi ei saisi alueelleen Naton tukikohtia, vaikka yrittäisi. Modernit asejärjestelmät ovat liikkuvia. Naton nykyiset jäsenmaat käyvät kovia kiistoja siitä, mitkä niistä saisivat edes jonkin Naton pysyvän laitoksen alueelleen. Puola on saanut erillisellä kahdenkeskisellä sopimuksella Yhdysvaltain sotilaskalustoa.

Sama pätee pysyviin vieraisiin joukkoihin: niitä ei tarvita. Uusiin jäsenmaihin ei ole sijoitettu ydinaseita.

Suomi joutuisi kuitenkin hyväksymään Naton doktriinin. Siihen kuuluu ydinpelote: Naton pelote perustuu viime kädessä Yhdysvaltain ydinaseisiin.

Belgiaan, Hollantiin, Saksaan ja Turkkiin on sijoitettu noin sata Yhdysvaltain vanhaa ydinpommia, joista monet Nato-maat haluaisivat päästä eroon.


Mitä Suomenarmeijalle tapahtuisi?

Naton mukaan jäsenmaiden pitää ensisijaisesti vastata oman alueensa puolustuksesta. Suomen asevelvollisuusjärjestelmä ei olisi Natossa ongelma, eikä jäsenyys lisäisi ammattisotilaista koostuvien yksiköiden tarvetta. Puolustusvoimien erikoisoperaatio-osaston kaltaisten joukkojen lisäämiseen on painetta Nato-jäsenyydestä riippumatta.

Suomen pitäisi kuitenkin huomioida Naton aikataulut ja tehtävät, joista sovittaisiin jäsenneuvotteluissa. Suomen kokoa vastaavien jäsenmaiden osuus Naton valmiudessa olevista joukoista vastaa suuruudeltaan noin kahta jalkaväkipataljoonaa (noin 2000:ta sotilasta). Pataljoonat koottaisiin kantahenkilökunnasta ja vapaaehtoisista reserviläisistä samoin kuin kriisinhallintajoukot nyt. Niiden lähettämisestä Naton operaatioihin päätettäisiin joka kerta erikseen.

Suomalaissotilaiden ei tarvitsisi vaihtaa 7,62-kaliiperisia aseitaan Yhdysvaltain standardin mukaisiin 5,56-kaliiperisiin rynnäkkökivääreihin, koska 7,62 kaliiperia on käytössä uusissa Nato-maissa.

Onko varmaa, että Suomen hakemus hyväksyttäisiin?

Ennen se oli aika varmaa, ei enää. Venäjän ja lännen välirikko Ukrainan takia on suuri muutos Euroopan turvallisuustilanteessa. Naton ei ole kylmän sodan jälkeen tarvinnut harkita laajenemista kriisitunnelmissa. Tuoreissa yhdysvaltalaiskommenteissa Suomi on esitetty neutraalina alueena lännen ja Venäjän välissä.

On kuitenkin todennäköistä, että Nato-maat tukisivat tässäkin tilanteessa sekä Ruotsin että Suomen jäsenhakemuksia. Voi olla, että kulissien takana Suomea kannustettaisiin hieman odottamaan.

Miten Venäjä reagoisi Suomen Nato-jäsenyyteen?

Naton pysäyttäminen oli yksi presidentti Vladimir Putinin peruste Krimin niemimaan valtaamiselle, joten voimakkaaseen reaktioon pitäisi varautua. Suomi ei ole Ukraina, mutta odotettavissa olisi kovia taloudellisia ja poliittisia painostustoimia sekä asejärjestelmien liikuttelua.

Keskinäisten suhteiden katkaiseminen ei ole mahdollista sen enempää Venäjälle kuin Suomellekaan. Hyvät suhteet Nato-maahan voisivat olla Venäjälle eduksi.

Voiko Natosta erota?

Ranska erosi Naton sotilaallisesta yhteistyöstä vuonna 1966 ja palasi 2009. Natossa jonot ovat sisäänkäynnin puolella.

Kari Huhta HS, teksti
Klaus Welp, kuvitus



Jos tämä aihe herättää keskustelua olisi toivottavaa, että pysyttäisiin faktoissa tai sitten selvästi tunnustettaisiin, että on kysymys henkilökohtaisista mielipiteistä. Asioiden vääristely ei edistä keskustelua!
 
Kannatan itse Suomen NATO-jäsenyyttä, mutta sillä ehdolla, että Suomen nykyistä puolustusjärjestelmää ei muuteta oleellisesti. Suomen puolustusta heikentäviä toimia voisivat olla esim:
  • Puolustusmäärärahojen vähentäminen.
  • Yleisestä asevelvollisuudesta luopuminen(vapaaehtoisuus romahduttaisi palveluksen suorittaneiden määrän).
  • Puolustuksen painopisteen siirtäminen kansainväliseen toimintaan(esimerkkinä Ruotsi).
  • Asehankintojen vääränlainen kohdentaminen(hankitaan aseita lähinnä kriisinhallintaa silmällä pitäen, unohdetaan oma maa).
Suomi ei joutuisi NATO-maana osallistumaan tahtomattaan mihinkään NATO-operaatioon rajojensa ulkopuolella, ellemme itse niin halua. NATO-jäsenyys toisi lähinnä henkistä turvaa ja uskottavuutta puolustukseen, toimisi ennaltaehkäisevästi, nostaisi Venäjän kynnystä toimia sotilaalisesti Suomea vastaan.
 
Viimeksi muokattu:
Olen hiukan haistellut, että monet muutkin kokevat nuo samat pelot suurimmiksi esteiksi.
Jos kuitenkin tarkastellaan yllä olevaa kirjoitusta huomaamme, että paineet olisivat pikemminkin korottaa puolustusbudjettia. Yleinen asevelvollisuus taas ei minkäänlainen kynnyskysymys. Monissa Nato maissa asevelvollisuus oli perusratkaisu ennen. Ammattiamaiset asevoimat ovat verrattain uusi ilmiö. Tämä on aiheellinen pelko, mutta se on sitä ilman Natoakin. Sama koskee hankintojen kohdentamista.
 
Back
Top