Kömyn valtakunta

Cooperin selviytymismahdollisuuksia ja kopiokissojen selviämisiä on käsitelty itse artikkelissa. Samaten se, ettei Cooper olisi voinut käyttää rahojaan, tai ettei ketään Cooperin tuntomerkkeihin sopivaa ilmoitettu kadonneeksi tapauksen lähiaikoina. Nämä reunaehdot sulkevat pois jo monta mahdollisuutta. Ehkä Cooper teki tekonsa jännityksen vuoksi, selvisi hypystä, ja palasi töihinsä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Se olisi nimittäin skenaario, joka ei jätä yhtään kysymystä avoimeksi. Tai ehkä rahat yksinkertaisesti putosivat hypyn aikana, eikä Cooper voinut lähteä etsimään niitä. Cooperin kuolemaan taas minun on vaikea uskoa, ruumis olisi hyvin todennäköisesti lyötynyt suuren Portlandin kaupungin lähimaastosta, missä liikkuu jatkuvasti ihmisiä, ellei se olisi päätynyt vesistöön.

Mihin lähdeviitoitat tämän mahdollisuuden rahojen käyttöön? Rahat mikrofilmattiin, mutta kauanko sarjanumeroita tarkkailtiin? Olisiko rahat voineet päätyä kierrosta Federal Reserviin tuhottaviksi vuosia myöhemmin huomiota herättämättä?

Mitä tulee Cooperin selviytymiseen, niin olen itsekin selviytymisen kannalla. Toisaalta Yhdysvalloissa on paljon tuntemattomia vainajia, joille ei ole löytynyt ikinä henkilöllisyyttä. Osa heistä on nuoria ja he ovat saaneet oikomishoitoa ym., mikä viittaa vähintään keskiluokkaiseen perhetaustaan. Sikäli Cooper olisi siis voinut kuollakin spektaakkelissaan ilman sen yhdistämistä yhteenkään kadonneeseen henkilöön. Laajat sosiaaliset verkostot omaava ihminen ei todennäköisesti Cooperin rikokseen olisi ryhtynyt, ainakin epäilen sitä.
 
Mihin lähdeviitoitat tämän mahdollisuuden rahojen käyttöön? Rahat mikrofilmattiin, mutta kauanko sarjanumeroita tarkkailtiin? Olisiko rahat voineet päätyä kierrosta Federal Reserviin tuhottaviksi vuosia myöhemmin huomiota herättämättä?

Mitä tulee Cooperin selviytymiseen, niin olen itsekin selviytymisen kannalla. Toisaalta Yhdysvalloissa on paljon tuntemattomia vainajia, joille ei ole löytynyt ikinä henkilöllisyyttä. Osa heistä on nuoria ja he ovat saaneet oikomishoitoa ym., mikä viittaa vähintään keskiluokkaiseen perhetaustaan. Sikäli Cooper olisi siis voinut kuollakin spektaakkelissaan ilman sen yhdistämistä yhteenkään kadonneeseen henkilöön. Laajat sosiaaliset verkostot omaava ihminen ei todennäköisesti Cooperin rikokseen olisi ryhtynyt, ainakin epäilen sitä.

Lähteet on jutussa mainittu, enkä nyt yömyöhään jaksa eritellä mistä kaikista niistä luin rahojen mikrofilmaamisesta. Kuitenkaan ainoatakaan seteliä ei ole löytynyt puoleen vuosisataan, maastosta löytyneitä paria setelinippua lukuunottamatta. Seteleitä tuskin tarkkaillaan jokaisessa baarissa, mutta rahat päätyvät niistä aina pikkuhiljaa pankkeihin, missä setelierä olisi havaittu. Jo Lindbergien lapsen kaappari löydettiin jo 1930-luvulla lunnassetelin sarjanumeron perusteella, eikä tekniikka tähän ollut 1970-luvulla ainakaan heikompaa - lisäksi ne kaikki ovat samaa, San Fransiscon setelipainon painamaa sarjaa. Setelisarja on USA:ssa vaihdettu kokonaisuudessaan tietääkseni ainakin 1996, jolloin jostain olisi pitänyt jo joku seteli löytyä. Lisäksi miksi Cooper olisi haudannut osan seteleistä hyppypaikalleen ja jättänyt ne vuosiksi luonnon armoille? Siinä ei ole järkeä. On toki mahdollista, että Cooper piti kiinnijäämistä setelien avulla epätodennäköisenä ja aikoi pitää ja käyttää rahat, mutta ne yksinkertaisesti putosivat.

Mitä tulee vainajiin, Cooperista saatiin hyvä kuvaus ja Portlandin ympäristön vainajia on varmasti verrattu tuntomerkkeihin vuosikymmenet. Ja tällöin Cooperin ruumis olisi varmaankin löytynyt varjossaan ja rahat mukanaan, siitä ei jäisi epäselväksi kenestä on kyse. Koneesta saatiin myös sormenjälkiä, joista jotkut ovat lähes varmasti Cooperin, ja ne on varmasti vainajista tarkastettu. Ja nimenomaan ketään Cooperiksi sopivaa ei ilmoitettu kadonneeksi, vaikka mies oli mitä ilmeisimmin hyvin koulutettu ja myöhempien titaanijäämälöydösten perusteella viettänyt aikaa teknologiateollisuudessa, olisi työnantaja varmasti ilmoituksen tehnyt. On tietysti mahdollista, että Cooper ei ollut amerikkalainen lainkaan (voisi hyvinkin olla kanadalainen), ja katoamisilmoitusta ei siksi ole käytössä USA:ssa, mutta silloinkin pidän Cooperin selviytymistä todennäköisempänä kuin kuolemaa.
 
Lähteet on jutussa mainittu, enkä nyt yömyöhään jaksa eritellä mistä kaikista niistä luin rahojen mikrofilmaamisesta. Kuitenkaan ainoatakaan seteliä ei ole löytynyt puoleen vuosisataan, maastosta löytyneitä paria setelinippua lukuunottamatta. Seteleitä tuskin tarkkaillaan jokaisessa baarissa, mutta rahat päätyvät niistä aina pikkuhiljaa pankkeihin, missä setelierä olisi havaittu. Jo Lindbergien lapsen kaappari löydettiin jo 1930-luvulla lunnassetelin sarjanumeron perusteella, eikä tekniikka tähän ollut 1970-luvulla ainakaan heikompaa - lisäksi ne kaikki ovat samaa, San Fransiscon setelipainon painamaa sarjaa. Setelisarja on USA:ssa vaihdettu kokonaisuudessaan tietääkseni ainakin 1996, jolloin jostain olisi pitänyt jo joku seteli löytyä. Lisäksi miksi Cooper olisi haudannut osan seteleistä hyppypaikalleen ja jättänyt ne vuosiksi luonnon armoille? Siinä ei ole järkeä. On toki mahdollista, että Cooper piti kiinnijäämistä setelien avulla epätodennäköisenä ja aikoi pitää ja käyttää rahat, mutta ne yksinkertaisesti putosivat.

Mitä tulee vainajiin, Cooperista saatiin hyvä kuvaus ja Portlandin ympäristön vainajia on varmasti verrattu tuntomerkkeihin vuosikymmenet. Ja tällöin Cooperin ruumis olisi varmaankin löytynyt varjossaan ja rahat mukanaan, siitä ei jäisi epäselväksi kenestä on kyse. Koneesta saatiin myös sormenjälkiä, joista jotkut ovat lähes varmasti Cooperin, ja ne on varmasti vainajista tarkastettu. Ja nimenomaan ketään Cooperiksi sopivaa ei ilmoitettu kadonneeksi, vaikka mies oli mitä ilmeisimmin hyvin koulutettu ja myöhempien titaanijäämälöydösten perusteella viettänyt aikaa teknologiateollisuudessa, olisi työnantaja varmasti ilmoituksen tehnyt. On tietysti mahdollista, että Cooper ei ollut amerikkalainen lainkaan (voisi hyvinkin olla kanadalainen), ja katoamisilmoitusta ei siksi ole käytössä USA:ssa, mutta silloinkin pidän Cooperin selviytymistä todennäköisempänä kuin kuolemaa.

Mikrofilmaaminen on tunnettu fakta, en yritä kiistää sitä. Lähinnä pohdin, että olisiko käytöstä poistetut setelit matchattu automaattisesti lunnasrahoihin? Vai olisiko niiden päätyminen pankkijärjestelmään voinut mennä ohi silmien, jos aikaa olisi kulunut? Lindbergien tapauksessa aikajana on melko lyhyt, vuoden verran, mutta jos DBC piti rahoja hallussaan 5-10-15 vuotta, niin ilman automatiikkaa tilanne voi olla toinen.

Alueelta löytyneitä vainajia on luonnollisesti yritetty sovittaa kaappaajan profiiliin. Mutta jos Cooper joutui vesistöön tai suohon, hän on voinut jäädä löytymättä. Kravatin löydökset viittaavat sosiaaliseen asemaan, mutta toisaalta se ei sinänsä todista mitään. Ehkä Cooper irtisanoutui tai sai potkut ennen kaappausta? Ehkä kraka oli kirpputorilta tai kaverilta?

Minua kiinnostaa Tina Mucklow. Hän muutti luostariin tapahtuman jälkeen. Tekikö Cooper hänelle jotakin, mitä ei ole julkaistu? Raiskasi kaappauksen aikana? Uhkasi kaappauksen jälkeen?

Myös laskuvarjot luovuttaneen Earl Cosseyn selvittämätön henkirikos on mielenkiintoinen. Yhteensattuma vaiko löysien päiden sitomista? Olisi kyllä aikamoista, jos Cooper olisi tämän kuoleman takana. Vaan mistä sitä ikinä tietää...
 
Alkaa mennä jo aika löyhäksi spekulaatioksi, jota juuri artikkelissa pyrin välttämään. En tunne pankkimaailmaa, mutta jokseenkin haarukoiden setelien kiertonopeutta (Cooper vaati lunnaat suht pieninä seteleinä), olisi saalisrahoille tullut nopeasti suuri määrä transaktioita niiden päädyttyyä kiertoon, ja väistämättä edes joku niistä oltaisiin löydetty ajan myötä. Rahoista on luonnollisesti luvattu palkkio, ja näiden etsijöitä ihan harrastusmielessäkin varmasti on riittämiin. Lisäksi jos Cooper olisi halunnut elellä rahoilla mukavasti, hänen olisi vain tarvinnut lentää koneella Kuubaan ja hakea poliittinen turvapaikka jostain banaanitasavallasta.

Se on jokseenkin varmaa, ettei Cooper tehnyt Mucklowille mitään. Koneen miehistö olisi havainnut sen, ja kaikkien todistus oli Cooperin käyttäytyneen konsistentisti rauhallisesti ja kohteliaasti. Kaappaustilanne on väistämättä kuitenkin psyykkisesti stressaava, ja koko tapaus harvinaislaatuinen mysteeri, joten Mucklowin käyttäytyminen selittynee todennäköisemmin posttraumaattisella stressireaktiolla.
 
Ai perkule, sivistystä ennen tylsistymistä työn ääreen. Olipahan mielenkiintoista luettavaa mielenkiintoisesti kirjoitettuna.
 
 
"Sarjan päätösosa"

sad monty python and the holy grail GIF
 
Good stuffs! Tosin olisi voinut mainita uudempaa kehitystä sillä konehan on tullut takaisin tuotantoon.
Tu-160:n lentoonlähtö yöllä on spektaakkeli jos mikä:

Tu-160 -tarina (tavallaan):
Vuonna 1995 Barksdalen lentotukikohtaan Louisianaan saapui vierailulle kaksi venäläistä Tu-95:ttä. Vierailukohde oli osuva sillä tukikohdasta operoi myös läntinen vastinpari B-52. Vierailun toisena päivänä pommariveteraanien miehistöt veljeilivät keskenään parhaaseen Jeltsinin ajan tyyliin ja tutustuttivat toisensa koneisiinsa. Keskustelut käytiin pääasiassa tulkin välityksellä sillä vain pari venäläistä osasi englantia ollenkaan. Sitten keskustelu tyrehtyi kun kentällä vierailemassa ollut B-1B lähti nousukiitoon. Meteli oli helvetillinen, näky uljas - kunnes puolivälissä kiitotietä moottoreista kuului 'poks' ja niistä tupsahti valkoista savua kun ne vedettiin äkkiä tyhjäkäynnille. Musta jättiläiskone vaappui kiitotien laitaan pysähdyksiin, miehistö loikki vauhdilla ulos sisäänmenoluukusta ja iso parvi hälytysajoneuvoja ympäröi koneen jonka mahasta valui valtavat määrät keltaista hydrauliikkanestettä kentälle. Amerikkalaisille näky oli hiukan vaivaannuttava kun oman maan teknologinen ihme levisi vierailijoiden silmien edessä kuin Jokisen eväät.
Sitten yksi venäläislentäjistä sanoi jotain joka sai muut räjähtämään nauruun. Amerikkalaiset tivasivat tulkilta, mikä nyt oli noin hauskaa. Tulkki nieleskeli hetkisen, selvästi miettien mitä diplomaattista amerikkalaisille kehtaisi kertoa. Sitten yksi venäläislentäjistä selvitti asian osoittamalla höyryävää B-1:stä ja sanoi "Ihan kuin Tupolev Tu-160 - täysi paska!" Tämä sai amerikkalaisetkin nauramaan sillä yhteinen sävel oli löytynyt: dinosauruskoneiden miehistöjen tuntema vastenmielisyys uudempia ja mukamasten hienompia (mutta toimimattomia) hitek-koneita kohtaan.
 
Mulla loppui yksinkertaisesti aika kesken. Alkaa tossa olla hommaa, kun lauantaina tuli edellinen osa ja ennen tiistaita piti saada seuraava osa valmiiksi, ja kuun vaiheessa oli saatu valmiiksi fysiikan kandin mittanen atomipommisaaga. Tässä alkaa seuraavaksi ensi kevään radiospektaakkelin materiaalin tuotanto, äänitysten suunnittelu, naisia pitää vokotella ja jossain välissä pitäisi leipäkin tienata raksaneekerinä.

Eli joo, sekä Tu-160 että Vulcan tulevat päivittymään, kunhan saan haettua pitkäripaisesta kossupullon. Sarjan päätösosa muuten tarkoittaa jouluaattoisin julkaistua Jälkipolttimien joulua, yliäänidinosaurusten sarjaa. Se on nyt päätetty.
 
Good stuffs! Tosin olisi voinut mainita uudempaa kehitystä sillä konehan on tullut takaisin tuotantoon.
Tu-160:n lentoonlähtö yöllä on spektaakkeli jos mikä:

Tu-160 -tarina (tavallaan):
Vuonna 1995 Barksdalen lentotukikohtaan Louisianaan saapui vierailulle kaksi venäläistä Tu-95:ttä. Vierailukohde oli osuva sillä tukikohdasta operoi myös läntinen vastinpari B-52. Vierailun toisena päivänä pommariveteraanien miehistöt veljeilivät keskenään parhaaseen Jeltsinin ajan tyyliin ja tutustuttivat toisensa koneisiinsa. Keskustelut käytiin pääasiassa tulkin välityksellä sillä vain pari venäläistä osasi englantia ollenkaan. Sitten keskustelu tyrehtyi kun kentällä vierailemassa ollut B-1B lähti nousukiitoon. Meteli oli helvetillinen, näky uljas - kunnes puolivälissä kiitotietä moottoreista kuului 'poks' ja niistä tupsahti valkoista savua kun ne vedettiin äkkiä tyhjäkäynnille. Musta jättiläiskone vaappui kiitotien laitaan pysähdyksiin, miehistö loikki vauhdilla ulos sisäänmenoluukusta ja iso parvi hälytysajoneuvoja ympäröi koneen jonka mahasta valui valtavat määrät keltaista hydrauliikkanestettä kentälle. Amerikkalaisille näky oli hiukan vaivaannuttava kun oman maan teknologinen ihme levisi vierailijoiden silmien edessä kuin Jokisen eväät.
Sitten yksi venäläislentäjistä sanoi jotain joka sai muut räjähtämään nauruun. Amerikkalaiset tivasivat tulkilta, mikä nyt oli noin hauskaa. Tulkki nieleskeli hetkisen, selvästi miettien mitä diplomaattista amerikkalaisille kehtaisi kertoa. Sitten yksi venäläislentäjistä selvitti asian osoittamalla höyryävää B-1:stä ja sanoi "Ihan kuin Tupolev Tu-160 - täysi paska!" Tämä sai amerikkalaisetkin nauramaan sillä yhteinen sävel oli löytynyt: dinosauruskoneiden miehistöjen tuntema vastenmielisyys uudempia ja mukamasten hienompia (mutta toimimattomia) hitek-koneita kohtaan.

Jos tuossa yleisössä oli Vihreitä, he pyörtyivät kohdassa 0.43 silkasta hiilidioksidijärkytyksestä.
 
Back
Top