Ei muuta kuin elämän prioriteetit kuntoon! Kiitoksia kuitenkin niin opettavaisista kuin viihdyttävistä kirjoituksista!
Kömyn valtakunta
- Viestiketjun aloittaja Samovarius
- Aloitus PVM
Panssari Salama
Respected Leader
Vulcan-tarina oli kyllä paitsi todella mielenkiintoista luettavaa niin myös huikeaa verbaalista ilotulitusta. Lisää, ehtiessäsi
Samovarius
Ylipäällikkö
R-7 СемÑÑка : геÑои ÑовеÑÑкого ÑоÑза
 Kantorakettien tarina alkaa toisen maailmansodan savuavien raunioiden keskeltä. Tai ei oikeastaan, sillä kiinalaiset olivat ampuneet raket...
samovarius.blogspot.com
fulcrum
Greatest Leader
Ou jea, Semjorka 70- ja 80-lukujen hulluina vuosina niitä ruutattiin taivaalle 50-60 kappaleen vuositahtia. Noihin aikoihin NL laukaisi noin 5 kertaa enemmän raketteja kuin muu maailma yhteensä. Viime vuonnakin Sojuzeja ammuttiin 15 kappaletta joista kaksi miehitettyjä.
Viikon turha detaili: Guayanasta laukaistaviin Sojuzeihin piti lisätä pienet räjähdyspanokset 1. vaiheen boostereiden seiniin. Tämä siksi kun raketit ammuttiin merelle päin. Baikonurista ammuttaessa ne putoavat turvallisesti jonkun kazakin takapihalle, mutta Guayanasta ne saattaisivat jäädä merelle kellumaan ja vaikka aiheuttamaan vaaraa meriliikenteelle, niinpä ne lennon lopuksi ampuvat reiän itseensä jotta varmasti uppoavat.
70- ja 80-lukujen hulluina vuosina niitä ruutattiin taivaalle 50-60 kappaleen vuositahtia. Noihin aikoihin NL laukaisi noin 5 kertaa enemmän raketteja kuin muu maailma yhteensä. Viime vuonnakin Sojuzeja ammuttiin 15 kappaletta joista kaksi miehitettyjä.Viikon turha detaili: Guayanasta laukaistaviin Sojuzeihin piti lisätä pienet räjähdyspanokset 1. vaiheen boostereiden seiniin. Tämä siksi kun raketit ammuttiin merelle päin. Baikonurista ammuttaessa ne putoavat turvallisesti jonkun kazakin takapihalle, mutta Guayanasta ne saattaisivat jäädä merelle kellumaan ja vaikka aiheuttamaan vaaraa meriliikenteelle, niinpä ne lennon lopuksi ampuvat reiän itseensä jotta varmasti uppoavat.
Leaderwolf
Respected Leader
Saako ne pitää mitä löytää, vai seuraako jatko-onni kun sotilaat tulevat möyrimään takapihalta loputkin perunamaasta raahatessaan boosterin raadon ZILin perässä pois?
Samovarius
Ylipäällikkö
Ei varsinaisesti artikkeleita, mutta sisältöä kuitenkin (lähinnä korkkarihuumoria):
Samovarius
Ylipäällikkö
Tämä ohjelma taas on paljon tarinamuotoisempi:
Samovarius
Ylipäällikkö
Toukokuun yhdeksän päivää: Atlantin takaa-ajo
Se oli keväinen yö, 21. toukokuuta käärmeen vuonna 1941. Kellon lähestyessä puoltayötä Scapa Flow’n satamassa Skotlannissa pimeän yön ...
samovarius.blogspot.com
SatSotHist
Kapteeni
Olen muuten samovarius haaveillut että olisi hienoa muuttaa jokin jutuista videoksi.
En ikinä pysty vastaavaan tarinankerrontaan, mutta ehkä voisin grafiikalla/animaatioilla joitakin asoita selventämään yleisölle.
Aiheesi ovat itselleni turhan laajoja, mutta ehkä joskus keksitään jokin yksittäinen rajattu aihe josta saisi jonkun 10 min videoklipin aikaiseksi.
En ikinä pysty vastaavaan tarinankerrontaan, mutta ehkä voisin grafiikalla/animaatioilla joitakin asoita selventämään yleisölle.
Aiheesi ovat itselleni turhan laajoja, mutta ehkä joskus keksitään jokin yksittäinen rajattu aihe josta saisi jonkun 10 min videoklipin aikaiseksi.
Samovarius
Ylipäällikkö
Onhan tuolla puolet jutuista jo kuunnelmina.
fulcrum
Greatest Leader
Toukokuun yhdeksän päivää: Atlantin takaa-ajo
Se oli keväinen yö, 21. toukokuuta käärmeen vuonna 1941. Kellon lähestyessä puoltayötä Scapa Flow’n satamassa Skotlannissa pimeän yön ...
Haa, merisotaKömy! Muutama kommentti ja korjaus:
" suurin koskaan Euroopassa rakennettu tykistöalus". Siihen mennessä tosiaankin, (vaikka Hood oli pitempi), vähän myöhempi Vanguard oli suunnilleen samankokoinen, ja keskenjääneet Sovjetski Sojuzit paljon isompia.
"...Royal Navy upotti Ranskan laivaston pääosat..." Mers el Kebirin hyökkäys meni jossain määrin mönkään, britit saivat upotettua vain pari alusta, vaikka monta vaurioitui kyllä että laivasto käytännössä lamautui joksikin aikaa. Somerville inhosi toimintakäskyä ja arkaili sen toteutuksessa, ja Churchill piti miestä nynnynä tämän jälkeen ja yritti antaa hänelle monoa.
Suorasuuntauksen ja epäsuoran ero ei ehkä sotalaivoilla ole kovin merkityksellistä - vähänkään pitemmillä matkoilla laivat (ja niiden kohteet...) seuraavat iskemiä, aivan kuten maakraputykistössäkin. Tietenkin laivojen kohteet yleensä liikkuvat mikä tekee osumisesta pitkille matkoille lottoa.
"Bismarck oli suunniteltu Kaikki tai ei mitään- periaatteen mukaisesti..." Saksalaiset nimenomaan eivät siirtyneet tähän periaatteeseen vaan Bismarckissa oli paljon ns. keskivahvaa panssaria, mm. panssarivyön yläosa (145mm) ja kylkipanssarin jatkuminen varsinaisen 'sitadelin' etu- ja takapuolelle. USN oli jo ennen 1. maailmansotaa siirtynyt 'all or nothing' -tyyliin eli panssari oli joko maksimaalisen paksua torjumaan järeimmät kranaatit, tai sitten sitä ei ollut lainkaan tai oli korkeintaan joku sirpalesuoja. Muut paitsi saksalaiset siirtyivät tähän maailmansodan jälkeen.
Bismarckin panssarien paksuudet eivät olleet poikkeuksellisia, Hoodin 12 tuuman kylkipanssarin efektiivinen paksuus oli itse asiassa suurempi koska se oli viistottu. Ja KGV:ssä oli peräti 15 tuuman kylkipanssari ammusvarastojen kohdalla. Mutta Bismarckissa oli pääpanssarikansi taitettu alaspäin sivuilla niin että ne suojasi 'sitadelia' myös varsinaisen kylkipanssarin jälkeen. Jos kranaatti läpäisisikin kylkipanssarin, niin se olisi murjoutunut jo niin huonoon kuntoon ettei se enää pystyisi mitään 110mm panssarikannelle. Tästä 'kilpikonnakansi' -rakenteesta oli muualla pääosin luovuttu, mutta lyhyiltä matkoilta se oli edelleen erittäin tehokas ratkaisu. Sen sijaan Bismarckin 80mm kansipanssari oli ohuenlainen eikä olisi kestänyt jyrkässä kulmassa putoavia kranaatteja pitkillä yli 25km matkoilla.
Olen joskus ajatellut kirjoittaa jonkunmoisen artikkelin taistelulaivojen panssarointiratkaisuista, sikäli kun sitä aihetta ymmärrän.
"...800 kilon kranaatti myskäisi itsensä HMS Hoodin mahtavan panssarivyön läpi. 12 tuumaa terästä jarrutti sen läpi kahlaavaa kranaattia..." Kirjallisesti vaikuttava kuvaus
, mutta kranaatti ei todennäköisesti läpäissyt pääkylkipanssaria, vaan heikomman ylemmän panssarivyön, tai ehkä panssarikannen tai barbetin. Teorioita riittää.Tuossa kuvassa vertailtu havainnollisesti Royal Navyn taistelulaivojen panssaroinnin kehittymistä. Vanhimmassa pistää silmään vedenalaisen suojauksen lähes täydellinen puuttuminen. Hiili-kaudella hiilibunkkerit pyrittiin asettamaan niin että ne toimivat myös 'panssarina'.
Gyllis1
Respected Leader
Muistan jostain suht vakuuttavasta lähteestä joskus lukeneeni että Richelieu oli paremmin suojattu ja paremmin aseistettu mutta huomattavan paljon kevyempi. Biscmarkin maineessa taitaa olla vähän ylihypetystä.Haa, merisotaKömy! Muutama kommentti ja korjaus:
" suurin koskaan Euroopassa rakennettu tykistöalus". Siihen mennessä tosiaankin, (vaikka Hood oli pitempi), vähän myöhempi Vanguard oli suunnilleen samankokoinen, ja keskenjääneet Sovjetski Sojuzit paljon isompia.
"...Royal Navy upotti Ranskan laivaston pääosat..." Mers el Kebirin hyökkäys meni jossain määrin mönkään, britit saivat upotettua vain pari alusta, vaikka monta vaurioitui kyllä että laivasto käytännössä lamautui joksikin aikaa. Somerville inhosi toimintakäskyä ja arkaili sen toteutuksessa, ja Churchill piti miestä nynnynä tämän jälkeen ja yritti antaa hänelle monoa.
Suorasuuntauksen ja epäsuoran ero ei ehkä sotalaivoilla ole kovin merkityksellistä - vähänkään pitemmillä matkoilla laivat (ja niiden kohteet...) seuraavat iskemiä, aivan kuten maakraputykistössäkin. Tietenkin laivojen kohteet yleensä liikkuvat mikä tekee osumisesta pitkille matkoille lottoa.
"Bismarck oli suunniteltu Kaikki tai ei mitään- periaatteen mukaisesti..." Saksalaiset nimenomaan eivät siirtyneet tähän periaatteeseen vaan Bismarckissa oli paljon ns. keskivahvaa panssaria, mm. panssarivyön yläosa (145mm) ja kylkipanssarin jatkuminen varsinaisen 'sitadelin' etu- ja takapuolelle. USN oli jo ennen 1. maailmansotaa siirtynyt 'all or nothing' -tyyliin eli panssari oli joko maksimaalisen paksua torjumaan järeimmät kranaatit, tai sitten sitä ei ollut lainkaan tai oli korkeintaan joku sirpalesuoja. Muut paitsi saksalaiset siirtyivät tähän maailmansodan jälkeen.
Bismarckin panssarien paksuudet eivät olleet poikkeuksellisia, Hoodin 12 tuuman kylkipanssarin efektiivinen paksuus oli itse asiassa suurempi koska se oli viistottu. Ja KGV:ssä oli peräti 15 tuuman kylkipanssari ammusvarastojen kohdalla. Mutta Bismarckissa oli pääpanssarikansi taitettu alaspäin sivuilla niin että ne suojasi 'sitadelia' myös varsinaisen kylkipanssarin jälkeen. Jos kranaatti läpäisisikin kylkipanssarin, niin se olisi murjoutunut jo niin huonoon kuntoon ettei se enää pystyisi mitään 110mm panssarikannelle. Tästä 'kilpikonnakansi' -rakenteesta oli muualla pääosin luovuttu, mutta lyhyiltä matkoilta se oli edelleen erittäin tehokas ratkaisu. Sen sijaan Bismarckin 80mm kansipanssari oli ohuenlainen eikä olisi kestänyt jyrkässä kulmassa putoavia kranaatteja pitkillä yli 25km matkoilla.
Olen joskus ajatellut kirjoittaa jonkunmoisen artikkelin taistelulaivojen panssarointiratkaisuista, sikäli kun sitä aihetta ymmärrän.
"...800 kilon kranaatti myskäisi itsensä HMS Hoodin mahtavan panssarivyön läpi. 12 tuumaa terästä jarrutti sen läpi kahlaavaa kranaattia..." Kirjallisesti vaikuttava kuvaus
Tuossa kuvassa vertailtu havainnollisesti Royal Navyn taistelulaivojen panssaroinnin kehittymistä. Vanhimmassa pistää silmään vedenalaisen suojauksen lähes täydellinen puuttuminen. Hiili-kaudella hiilibunkkerit pyrittiin asettamaan niin että ne toimivat myös 'panssarina'.
Samovarius
Ylipäällikkö
Nimenomaan siihen mennessä. Koko tarina tapahtuu toukokuussa 1941.
Kyllä sillä on, esmes Hoodin kylkipanssari on miltei yhtä vahva kuin Bismarckilla, mutta siihense sitten jääkin. Yhtään 'roikulla' saapuva kranaatti ylittäisi sen ja lähteideni mukaan Hood tästä syystä pyrki kiivaasti tappituntumalle.
Kyllä ja ei. Bismarckin panssarointi keskittyy hyvin vahvasti 'sitadelliin' kuten artikkelin kuvista käy ilmi. All or nothing on hekä siinä mielessä kärjistys, että Bismarckin 'sitadelli' on poikkeuksellisen suuri aluksen kokoon nähden ja jakautuu erivahvuisiin sektoreihin, lisäksi 'panssaroimattomatkin' osat oli todellisuudessa kevyesti panssaroitu. Amerikkalaisissa taistelulaivoissa oli paljon pidempi panssaroimaton keulaosasto.
Bismarckin kilpikonnamainen monivaiheinen panssarirakenne oli erittäin vahva ja kaikkein kriittisimmässä osassa eli makasiininen ja tykkitornien kohdalla sisäpanssaria oli 110-220 mm ja tähän ulommat panssariosastot päälle. Suoraan kyljestä terästä oli 320+45+220 mm eli 585 mm plus tilpehöörit ja tätä HMS Rodneyllä hämmästeltiinkin, että eikö tuo paksunahkainen sika tahdo uskoa kun rauta puhuu lähietäisyydeltä. Se otti vastaan todennäköisesti yli 300 kranaattia ja tusinan torpedoa eivätkä tästä tarjoilusta huolimatta mm. makasiinit simahtaneet koskaan. Saksalaiset väittävät edelleen kivenkovaan, että uppoaminen johtui nimenomaan Lindemannin käskystä upottaaa laiva itse, mutta on tietysti päivänselvää että kurituksen jatkuessa se olisi uponnut väistämättä,
"...800 kilon kranaatti myskäisi itsensä HMS Hoodin mahtavan panssarivyön läpi. 12 tuumaa terästä jarrutti sen läpi kahlaavaa kranaattia..." Kirjallisesti vaikuttava kuvaus
Tuossa kuvassa vertailtu havainnollisesti Royal Navyn taistelulaivojen panssaroinnin kehittymistä. Vanhimmassa pistää silmään vedenalaisen suojauksen lähes täydellinen puuttuminen. Hiili-kaudella hiilibunkkerit pyrittiin asettamaan niin että ne toimivat myös 'panssarina'.
Teorioita on useita, mutta ampumaetäisyys oli jo lyhyehkö eli ammusten lentorata melko vaaka ja ammuksen päätyminen Y-tornin kordiittimakasiiniin jokseenkin varmaa. Osasta teorioita paistaa vähän sellainen selittelyn maku, että eihän kranaattinyt vain voi läpäistä laivaston ylpeyden kylkeä vaan syynä oli pakko olla jokin onneton heikkous....
Myös polttoöljyn aikakaudella kylkibunkkerit toimivat lisäpanssarina, joskin pääasiallisesti osana torpedolaipiota.
Viimeksi muokattu:
Samovarius
Ylipäällikkö
Bismarck on 30-luvun puolivälin suunnittelua ja panssariratkaisu kieltämättä vähän raskaahko, mutta osoittautui toimivaksi. Enemmän kompromisseja jouduttiin tekemään propulsioratkaisussa mikä olikin sen heikko kohta, päätös käyttää keskiraskasta kakkospatteristoa (150 mm) taas oli sen strategisen roolin sanelema puolustus saattohävittäjiä vastaan. Moderni ratkaisu olisi ollut käyttää 127-128 mm yleistykkejä kuten USA:ssa, mutta tässä esinahka ajatteli vanhanaikaisesti eikä uskonut lentokoneisiin (tämähän näkyi jopa Graf Zeppelinissä, johon asennettiin 150 mm tykistöä!). Ilmatorjunta osoittautui muiden aikalaistensa tavoin heikoksi ja sisaralus Tirpiziin asennettiinkin huomattavasti enemmän 20 mm pikatykkejä (78 putkea), myös Bismarckiin niitä jälkiasennettiin lisää.
Osaltaan Bismarckin suurta kokoa selittää myös sen suurempi toimintasäde ja siksi suuremmat bunkkerit. Saksalaisilla myös esiintyi jonkinlaista mammuttitautia yleisestikin, mikä näkyi kaikenmaailman virityksissä kuten suurtykit Gustav ja Dora ja pähkähullu Landskreuzter Ratte. Myös 280 mm rautatietykkejä kaavaltiin telavetoisiksi vaihtaen rautatietelien paikalle Tiger II-alustat
. Esikuntien monokkeliherroilla oli kyllä kunnon stampunk-vaihde silmässä ja toisessa päässä pellepelottomat kehittivät suihkuhävittäjiä ja kuunatsialuksia. Ei mikään ihme että natsimemorafilia vetää ympärilleen okkultisteja kuin baaritiski teekkareita.Ilmeisesti ihan uusi aluevaltaus jäsen @Samovarius kselta. Tuttu tarina, mutta tavanomaisen vauhdikkaasti ja persoonallisesti kerrottua verbaalista ilotulitusta. Huomasin samat asiat, joita
korjailemalla olis sitten forumin seuraajat ehkä kuitenkin ajatelleet, että Old Boy nyt vaan brassailee merkityksettömillä detaljeilla. Kun siis ei osannu yhtä vetävästi kertoa itse tarinaa.
No ensiksi määritelmän tasolla suorasuuntaus tarkoittaa tilannetta, jossa maali näkyy aseen suuntaimelle. Laivatykistö suunnattiin muinoin ennen Dreadnougteja pelkästään näin ja pitkään säilyivät suorasuuntaustähtäimet ja etäisyysmittarit varametodina. Epäsuora suuntaus taas tapahtuu asettamalla jossain muualla lasketut ampuma-arvot aseen suuntauslaitteisiin. Tykkien lisäksi epäsuorasti suunnattiin raskaat it-tykit sekä yhteen aikaan tarvittaessa jopa konekiväärit.
Tässä suora/epäsuora pähkäilyssä kirjoittajia on hämännyt enkunkielinen käsite "point-blank range". Sehän tarkoittaa etäisyyttä, jossa ammuksen lentorata on pyyhkäisevä, eikä siis suorasuuntausetäisyyttä. Jokainen varmaan muistaa rynkyn taistelutähtäimen. Laivoissa tämä pyyhkäisevä lentorata auttoi osumisessa. Kun kranaatti tulee loivassa kulmassa sen osumistodennäköisyys kasvaa maalin korkeudesta riippuen. Enkunkielinen käsite on "danger space" eli tietyn korkuiseen maaliin osuu, jos vaan sivusuunta on kohdallaan. Siksi britit pyrkivät aina pääsemään mahdollisimman pian tälle point-blank etäisyydelle. "Varma" osuminen johtui mm. siitä, että pituushajonta on 10 kertaa isompi kuin sivuhajonta. Ei nyt oo lähteitä, mutta jotain 0.8 % ametista voisi taistelulaivatykeillä olla. Siis 20.000 m etäisyydellä pituushajonta oli 160 m. Mihin tämä "kasa" menee on sitten toinen asia. Etäisyyden mittaamisesta tuli suurin virhe: optiset mittarit oli tarkkoja ainoastaan alle 20 km etäisyyksille ja tutkat toimi vielä 1941 epävarmasti.
Viimeksi muokattu:
JR49
Respected Leader
Sinun täytyy kyllä ehdottomasti jatkaa merisotakömyilyä!Toukokuun yhdeksän päivää: Atlantin takaa-ajo
Se oli keväinen yö, 21. toukokuuta käärmeen vuonna 1941. Kellon lähestyessä puoltayötä Scapa Flow’n satamassa Skotlannissa pimeän yön ...
fulcrum
Greatest Leader
Juu näin on, ja yleisesti merisotatermistössä 'all or nothing' -nimityksellä viitataankin tuohon amerikkalaistyyliseen panssarointiratkaisuun jonka useimmat maat omaksuivat muodossa tai toisessa. Laivan koko kylkeä ei tietenkään voinut panssaroida, jo 1800-luvun panssarialuksissa oli panssaroitu varsin valikoivasti:
Linkkaamastani evoluutiokuvasta näkyy hyvin 'all or nothing' ajattelu, Nelsonissa kaikki panssarointi on keskitetty kylki- ja kansipanssariin, muualla on vain rakenneterästä. Useimmissa tapauksissa yksi paksu levyä panssaria oli painoon nähden tehokkaampi kuin kaksi ohutta. Nelsoneissa lähdettiin siitä ettei tämä laiva ainakaan makasiiniosumasta räjähdä. 6 tuuman kansipanssari on varsin huikea, ja kylkipanssarikin on vahvempi kuin esimerkiksi paljon myöhemmässä Iowassa.
Kuvista näkyy myös yksi perinteisen 'kilpikonnakannen' huono puoli, panssarikansi jää kovin alas. Tämä tekee tärkeän laitteiston sijoittamisesta sitadeliin hankalampaa ja jättää vesirajan yläpuolelle vain vähän panssaroitua kelluvuutta.
Taistelun loppuvaiheessa Bismarckin ammusvarastot oli ehkä jo tulvitettu, joten näyttävää kertatuhoa ei enää siinä vaiheessa saanut aikaiseksi. Lindemann oli siinä vaiheessa mahdollisesti jo kuollut. Bismarck sai täysosuman taistelusillalle suht aikaisessa vaiheessa joka luultavasti tappoi kaikki siellä olleet. Upotuskäsky kyllä lopussa annettiin mutta on epäselvää kuka sen teki.
Tuolta matkalta ammus on voinut mennä vielä mainitusti ohuen kanssipanssarin läpi. Myös erilaiset sekundääriaseistuksen makasiineihin tai torpedojen suhteen ovat suosittuja (kaikki tunnettuja heikkoja kohtia taistelulaivoissa).
Hyvien yleistykkien tekeminen oli aika vaikeaa. Amerikkalaiset onnistuivat parhaiten 5-tuumaisella mutta hekin joutuivat aika paljon laskemaan ammusten lähtönopeutta mikä heikensi niitä pintataistelua varten. Japanilaisilla oli myös varsin kelvollinen 5-tuumainen. Brittien 5.25 -tuumainen oli it-tykkinä vähän kömpelö ja hidas. Ranskalaiset yrittivät tehdä Richelieuhun 6-tuumaisen yleistykin mutta niiden "it-moodi" ei tainnut toimia juuri ollenkaan. Kuusituumainen oli pintataistelussa kuitenkin hyvin selkeästi parempi kuin viisituumainen: hyökkääviä hävittäjiä piti pystyä ampumaan kaukaa ennen kuin ne laukaisevat torpedonsa.
Yamatossa oli tehokas ratkaisu (osittain laivan koon ansiosta) kun siinä oli kaksi kuusituumaista kolmoistornia porrastetusti keskilinjalla eli 'superfiring': näin Yamato sai kahdella tornilla saman kuuden kuusituumaisen tykin täysilaidan sekundääriaseillaan kuin Bismarck kuudella tornilla.
30 solmun nopeusvaatimus lisäsi Bismarckin kokoa tietenkin aika paljon suunnitteluvaiheessa. Muiden maiden laivojen 27-28 solmun nopeuden ylittäminen vaati sellaiset 30 000 lisähepoa.
Viimeksi muokattu: