Yleinen kansainvälinen harjoitustoiminta

Jäsen @Stokes tuo framille kyllä ihan pelkästään oikeita juttuja. Poteroimattomassa PJ-teltassa yöpyminen ryhmityksessä 50km sisällä etulinjasta on enemmän tai vähemmän rauhanajan harjoitusteknisiä hömpötyksiä.

Savotan 40 vuotta sitten ompeleman PJ-teltan lieve ei todella suojaa miltään muulta, kuin kouluttajan katseelta. Koulutusvaiheessa on toki tarkoituksenmukaista saada mahdollisimman paljon toistoja sisään, mutta ns. tilannepäällä24/7-tyylisien harjoituksien annille olisi ihan selkeä tarve.

Koska reserviläisarmeijassa ei valtaosa joukoista koe koskaan ns. oikeaa palvelusta (käskyllä sisään x kuukaudeksi/vuosiksi kenttäolosuhteisiin), jää kaikki sellainen oikea rutiini, tottuminen ja ymmärrys siitä mitä oikeasti on elää kentällä pitkiä aikoja, toimintakyky säilyttäen ja tehtävät suorittaen kokematta kokonaan. Muutaman päivän-työviikon mittaiset keikathan 30v tyyppi menee suunnilleen käsillään, kun on tottunut valvomaan ja olemaan "in the shit"ja nuuskaa riittää.

Hyvä esimerkki ratkaisutaisteluiden aikaisista vaatimuksista ja niiden täyttämisestä on esimerkiksi 2003 Irakin sodan hyökkäysvaihe, jossa osa liittouman kärjen yksiköistä painoin menemään yhtä soittoa 4-5vrk, ellei enemmänkin, ilman yhtään oikeaa taukoa ja unta, satunnaista makkipakkiin paskomista ja takaloosterissa uinahtamista lukuunottamatta. Eivät ne kotimaisetkaan suorituskykyvaatimukset tästä kovin kauaksi jää ja niidenkaltaisia testejä pitäisi joukolle järjestää koulutuksen eri vaiheissa: AUK/RUK tutkinnoissa yms. ja tuotettavan yksikön e-kaudella koulutushaarakokeessa, sekä J-kaudella taisteluharjoituksien aikana ja KH:issa, nousujohteisesti tottakai.

Tämähän ei sitten ole vittuilua mihinkään suuntaan, asia vaan on näin. Itselläkin on pikkuhiljaa varustuksesta hioutunut pois kaikenlasta ja tietynlainen balanssi alkaa löytyä. Enää päälimmäinen harmitus ei välttämättä ole paksu ja hengittämätön polycotton M05, kun mieli keskittyy ihan kaikkeen muuhun, kuin mukavuuden maksimointiin.

Hyviä pointteja. Omalle kohdalle on siunaantunut yksi reilun viikon harjoitus Kainuussa jossa harjoiteltiin ilman niitä pakollisia lepotaukoja, sen 9 vrk:n aikana nukuin muistaakseni jotain 25h, niistä suurin osa viimeisenä yönä jolloin sai oikeasti nukkua univelkaa pois. Muuten oli koko ajan tilanne päällä, kaikki siirtymiset öisin jne. Telttailua ei keretty paljoa harrastaa vaan nukuttiin kuusenpersiissä, rakennuksissa tai autoissa. Eli kyllä It:kin vetää ihan tosissaan vaikka moni sitä epäilee ;) Tuli opittua, että nukkua pitää aina kun voi ja myös sen millaista on toimia väsyneenä. Tosin kyllähän alle 30-vee jaksoi hyvin, vois olla nykyään vähän eri asia. En sitten tiedä, millainen kulttuuri nykyään on pidemmissä harjoituksissa taistelevalla portaalla?
 
Suomi mainittu, erkkarit olleet Floridassa.

Special Operators Showed Off Their Abilities By Staging A Mock Battle In Tampa's Harbor
24BC4643-C6E7-4B01-A87F-74EE23E5C30F.jpeg
In late Spring the Special Operations Forces Industry Conference (SOFIC) kicks off in Tampa, Florida. Part of the festivities includes a large and rare public display of America's special operations capabilities. The spectacle, which takes place on Tampa's harbor, has grown increasingly complex over the years. It now includes assaults from multiple domains, opposition forces, hostage rescue scenarios, and thousands of blanks fired off as part of the mock battle.

This year, from the air the MH-6M Little Bird and MH-60M Black Hawks were the stars of the show. An MC-130 also dropped in operators from on high. On the water, rigid-hull inflatable boats and SWCCs in their Special Operations Craft-Riverine take center stage. On the ground, Flyer-72s and MRZRs rush the bad guys to save a hostage—the Mayor of Tampa. And this demonstration isn't just limited to U.S. military operators. Polish, Finish, and Colombian special operations forces, along with members of the FBI's Hostage Rescue Team and others can be seen working alongside their USSOCOM counterparts.

Some may be surprised hearing the ripsaw sound of miniguns opening up in an urban setting here in the U.S., but one has to remember that Tampa has a deep connection with the special operations community. The United States Special Operations Command is headquartered at MacDill AFB that sits in the center of Tampa Bay, and the region is stacked with key military installations, many of which have direct ties to the special operations mission.

It's also an opportunity not just to show off to convention goers what the U.S. and its allies bring to the table when it comes to special operations, but also to let the public see and appreciate what they do. Above that, it's training. The stress of a crowd can be a powerful factor, especially when it comes to executing an intricately timed and complex operation in a confined space like this. And it's not like special operators don't already train in big cities around the United States, but in those cases, the public isn't exactly invited to get a clear view of the operation.

These types of special operations demonstrations are commonplace in many other countries, with the Middle East taking a special affinity to them, and some are far more over the top than the one in Tampa.

Earlier in the month, Jordan held its own special operations convention known as SOFEX along with the 10th annual International Warrior Competition. During these events, Jordan executed demonstrations at its 'Disneyland-like' training compound, the King Abdullah II Special Operations Training Center (KASOTC) and at King Abdullah II Air Base. The air base demo included the use of a three-sided, multi-story 'doll house' close-quarters battle set, which was quite a novel addition.

With the importance of special operations forces growing around the globe, these demonstrations will only become more elaborate with each passing year.
http://amp.timeinc.net/thedrive/the-war-zone/21120/special-ops-forces-raid-downtown-tampa-from-the-sea-air-and-land-in-massive-display

Näkyy mm. noin kolmen minuutin kohdalla tuolla ekalla videolla.
12147FB1-E72F-4ADE-A89F-5515DFFC9EFE.jpeg

 
Suomi mainittu, erkkarit olleet Floridassa.

Special Operators Showed Off Their Abilities By Staging A Mock Battle In Tampa's Harbor
http://amp.timeinc.net/thedrive/the-war-zone/21120/special-ops-forces-raid-downtown-tampa-from-the-sea-air-and-land-in-massive-display

Näkyy mm. noin kolmen minuutin kohdalla tuolla ekalla videolla.
12147fb1-e72f-4ade-a89f-5515dffc9efe-jpeg.21892
 
Kovassa porukassa esiintyvät. Mm Puolan erikoisjoukot ovat Natossa varsin arvostetut joita jenkitkin mielellään käyttää kun ns apua tarvitsevat. Varmaan päteviä ovat Columbialaisetkin - huumeparonien maailmassa treenanneet.
 
Viimeksi muokattu:
Kun taistelut ovat jatkuneet neljä viikkoa eikä "tilanne keskeytyy" komentoa olekaan kuulunut voi joukoillemme käydä ohraisesti; ollaan harjoiteltu lyhytkestoisia sotatoimia niin, että välillä on voinut ainakin suhteellisen huolettomasti levätä ja huoltaa. Pitkiä, useiden viikkojen yhtäjaksoisia harjoituksia ei enää ole, ei edes tykistöllä sillä nekin katkeavat huoltopäiviin jne. Joukko joka on harjoitellut ja harjaantunut syömään paskaa päivästä toiseen pärjää paremmin kuin kukkasella kämmenellä kasvanut revohka. Miten tämä sitten sovitetaan yhteen meikäläisen järjestelmän kanssa jossa kuitenkin pitäisi kouluttaa ensimmäisestä päivästä aina viimeiseen saakka, se onkin hankalampaa sanoa.

No, eihän tähän tosiasiassa taida olla kuin yksi syy: raha..tai sen puute.

Ei meillä tällä hetkellä rahapuolen resurssit riitä siihen että harjoitusten kesto olisi juurikaan 10vrk pidempään.

Joskus vielä työurani alkuaikoina oli harjoituksia joissa oltiin "tilanne päällä" reilut kolme viikkoa putkeen, välissä yksi huoltopäivä jolloin joukkoja huollettiin, tilanne päällä tosin sekin.
Sinänsä olivat monelle tasolle ja monessa mielessä opettavaisia harjoituksia. Alkaa muutama realiteetti konkretisoitumaan viimeistään siinä parin viikon paikkeilla mm. joukkojen suorituskykyyn liittyen..

Mutta joo, rahasta tämä pääosin on tänä päivänä kiinni, eikä pelkästään sotaharjoitusvuorokausien suoriin kustannuksiin liittyen, vaan myös henkilöstöresurssiin yleensä.
 
Jäsen @Stokes tuo framille kyllä ihan pelkästään oikeita juttuja. Poteroimattomassa PJ-teltassa yöpyminen ryhmityksessä 50km sisällä etulinjasta on enemmän tai vähemmän rauhanajan harjoitusteknisiä hömpötyksiä.

Savotan 40 vuotta sitten ompeleman PJ-teltan lieve ei todella suojaa miltään muulta, kuin kouluttajan katseelta. Koulutusvaiheessa on toki tarkoituksenmukaista saada mahdollisimman paljon toistoja sisään, mutta ns. tilannepäällä24/7-tyylisien harjoituksien annille olisi ihan selkeä tarve.

Koska reserviläisarmeijassa ei valtaosa joukoista koe koskaan ns. oikeaa palvelusta (käskyllä sisään x kuukaudeksi/vuosiksi kenttäolosuhteisiin), jää kaikki sellainen oikea rutiini, tottuminen ja ymmärrys siitä mitä oikeasti on elää kentällä pitkiä aikoja, toimintakyky säilyttäen ja tehtävät suorittaen kokematta kokonaan. Muutaman päivän-työviikon mittaiset keikathan 30v tyyppi menee suunnilleen käsillään, kun on tottunut valvomaan ja olemaan "in the shit"ja nuuskaa riittää.

Hyvä esimerkki ratkaisutaisteluiden aikaisista vaatimuksista ja niiden täyttämisestä on esimerkiksi 2003 Irakin sodan hyökkäysvaihe, jossa osa liittouman kärjen yksiköistä painoin menemään yhtä soittoa 4-5vrk, ellei enemmänkin, ilman yhtään oikeaa taukoa ja unta, satunnaista makkipakkiin paskomista ja takaloosterissa uinahtamista lukuunottamatta. Eivät ne kotimaisetkaan suorituskykyvaatimukset tästä kovin kauaksi jää ja niidenkaltaisia testejä pitäisi joukolle järjestää koulutuksen eri vaiheissa: AUK/RUK tutkinnoissa yms. ja tuotettavan yksikön e-kaudella koulutushaarakokeessa, sekä J-kaudella taisteluharjoituksien aikana ja KH:issa, nousujohteisesti tottakai.

Tämähän ei sitten ole vittuilua mihinkään suuntaan, asia vaan on näin. Itselläkin on pikkuhiljaa varustuksesta hioutunut pois kaikenlasta ja tietynlainen balanssi alkaa löytyä. Enää päälimmäinen harmitus ei välttämättä ole paksu ja hengittämätön polycotton M05, kun mieli keskittyy ihan kaikkeen muuhun, kuin mukavuuden maksimointiin.

Mielenkiintoista että samaan aikaan pidät teltassa oloa hömpötyksenä mutta puhut toimintakyvyn ylläpidosta. Lokakuun ja huhtikuun välisenä aikana karisee karskimmallakin soturilla toimintakyky kummasti jos ei lämpimään ja kuivaan pääse, ja mikäli liikkuvaa taistelua harrastaa on kaivautumiseen vallan vähän aikaa. Se savotan 40 vuotta sitten ompelema lieve suojaa kummasti vesi-, räntä ja lumisateelta tai vaikka 38 asteen pakkaselta. Mielelläni kuulisin miten mielestäsi alle 50km "etulinjasta" olevien joukkojen vuorokautinen taistelukyvyn palauttaminen nykyresursseilla mielestäsi tulisi hoitaa.
 
Kovassa porukassa esiintyvät. Mm Puolan erikoisjoukot ovat Natossa varsin arvostetut joita jenkitkin mielellään käyttää kun ns apua tarvitsevat. Varmaan päteviä ovat Columbialaisetkin - huumeparonien maailmassa treenanneet.
Olisi Suomalaisten "erikoisjoukotkin" kelvanneet jenkeille, kun operaatio alkoi Afganistanissa, Heillä kun siihen aikaan ei ollut riittävästi joukkoja, jotka olivat kykeneviä toimimaan talvisissa olosuhteissa.
 
Olisi Suomalaisten "erikoisjoukotkin" kelvanneet jenkeille, kun operaatio alkoi Afganistanissa, Heillä kun siihen aikaan ei ollut riittävästi joukkoja, jotka olivat kykeneviä toimimaan talvisissa olosuhteissa.
Olisi varmaan. Operatiivista kokemusta ja FFF tehtäviä on meillä hieman vähemmän tai ei lainkaan mutta koulutustaso ja osaaminen varmasti riittää. Onhan näitä suomalaisia jenkkien ja brittien erikoisjoukkoihin muutamat määräaikaisesti ollut sijoitettuna ohi virallisten kanavien.
 
Mielenkiintoista että samaan aikaan pidät teltassa oloa hömpötyksenä mutta puhut toimintakyvyn ylläpidosta. Lokakuun ja huhtikuun välisenä aikana karisee karskimmallakin soturilla toimintakyky kummasti jos ei lämpimään ja kuivaan pääse, ja mikäli liikkuvaa taistelua harrastaa on kaivautumiseen vallan vähän aikaa. Se savotan 40 vuotta sitten ompelema lieve suojaa kummasti vesi-, räntä ja lumisateelta tai vaikka 38 asteen pakkaselta. Mielelläni kuulisin miten mielestäsi alle 50km "etulinjasta" olevien joukkojen vuorokautinen taistelukyvyn palauttaminen nykyresursseilla mielestäsi tulisi hoitaa.

En pidä teltassa oloa SINÄNSÄ hömpötyksenä, älä vedä liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä. Tämä ei myöskään päde tiedustelujoukkoihin, tai hajautetusti taisteleviin alueellisten joukkojen osiin, heidän doktriiniin ja toimintaympäristöön perinteinen majoite soveltuu paremmin.

Jos vihollisen epäsuoran tulen vaikutusalueella majoitutaan, niin nähdäkseni se tulisi tehdä sirpalesuojassa, joko rakennuksissa tai jollakin tavalla suojatussa teltassa (hajauttaminen, naamiointi, kaivautuminen). Jo komppaniankin kokoinen osasto rajatulla alueella PJ-teltoissa kaminat kuumana on älytön lämpöjäljeltään, varsinkin herätteistä muuten köyhässä metsämaastossa, etenkin talviaikaan.

Jonkinlaista rakennusinfraa löytyy varmasti, myös Itä-Suomen haja-asutusalueilta, jonne joukot saa majoitettua suojaan säältä ja tähtystykseltä ja monin paikoin myös jonkinlaiseen suojaan vastustajan asevaikutukselta. Modernimpia naamiointijärjestelmiä ei mitenkään riitä majoitusteltoille siinä määrin, että ne saisi tarpeeksi hyvin piiloon tähystykseltä, jolloin voitaisiin lähtökohtaisesti vastata uhkaan hajauttamalla ja naamioimalla.

Vedin ehkä varoetäisyyden vähän korkeaksi (50km), mutta tämä on muuten suurinpiirtein näkemykseni asiasta.
Toimintakyvyn palauttamiseen tähtäävien huoltotaukojen lisäksi unta on sitten saatava vähemmänkin täydellisissä olosuhteissa, myös esimerkiksi siirtymillä, olivat ne sitten rynnpsv:n takaloosteri, kuorma-auton lava tai avian vuokravolkkari (taisteluvarusteet pois päältä ja pakkaspuku päälle esimerkiksi) Mahdollisuus tähän toki riippuu sitten myös siitä mitä ollaan tekemässä, hyökkäyksen kärjessä ei tietenkään tätä voi tehdä.
Myös tosimaailman toiminta antaa myöden, kun harvemmin oikeasti tarvitsee paikkaa majoittaa koko joukkoa kerralla. Toimintakyvyn palauttamiseen tähtäävät, tuntien-päivien mittaiset huoltotauot lukuunottamatta osa joukosta on aina tekemässä jotain, jolloin vaikkapa joukkueen kokoinen osasto mahtuu itseään huomattavasti pienempään tilaan.
Toimintakyvyn ylläpito on aktiivista toimintaa, joka lähtee yksittäisen taistelijan, partion ja ryhmän omien toimien tasalta. Jos vaikkapa partio miehittää tähyä tai poteroa, onko järkevää pitää kaikkia kolmea ukkoa tolpillaan vain koska armeijassa asiat tehdään näin, vai pitäisikö jokainen tilaisuus käyttää hyödyksi ja vuorotella tehtävä-lepo välillä?
Toki märkien tumppujen imeskely ja repussa olevan pakkastakin päällepukemisluvan toivominen on myös yksi tapa elää ja olla, mutta tuskin tuottaa toivottavaa lopputulosta.

Kovilla pakkasilla varustejärjestelmän vaatteet toimivat oikein käytettynä aika hyvin, eikä kovin suuria tarpeita kuivatella vaatteita pitäisi syntyä, jos ei hölmöile (no syylingit ok). M05-vaatetusjärjestelmästä saa kasattua kokonaisuuden, jossa kaikki alimmat kerrokset ovat villaa, joka kuivaa päälle, eikä hiestä kastuessaankaan laske taistelijan toimintakykyä kriittisesti, toisin kuin esimerkiksi puuvillaa sisältävät kerrokset.

Lähtökohtaisesti argumentoin sitä vastaan, että tehdään itsestämme riippuvaisia kamiinan lämmöstä, se kun ei kovassa tilanteessa ole aina saatavilla tai taktisesti mahdollista/järkevää hyödyntää. Se, että harjoituksissa on totuttu nukkumaan teltoissa ei tee siitä yhtään sen järkevämpää, jos vieressä on kuiva sisätila. Järkevyyden multihuipentumahan on pystyttää rakennusten viereen teltat ikäänkuin erikseen merkkaamaan, että joo täällä ollaan.

Nämä teesit eivät tietenkään päde kaikkiin joukkoihin, taistelutapoihin, tilanteisiin tai toiminta-alueisiin. Lapissa asiat tehdään hieman toisin, kuin esimerkiksi kehä kolmosen sisäpuolella, tai saaristomerellä.
 
Mielenkiintoista että samaan aikaan pidät teltassa oloa hömpötyksenä mutta puhut toimintakyvyn ylläpidosta. Lokakuun ja huhtikuun välisenä aikana karisee karskimmallakin soturilla toimintakyky kummasti jos ei lämpimään ja kuivaan pääse, ja mikäli liikkuvaa taistelua harrastaa on kaivautumiseen vallan vähän aikaa. Se savotan 40 vuotta sitten ompelema lieve suojaa kummasti vesi-, räntä ja lumisateelta tai vaikka 38 asteen pakkaselta. Mielelläni kuulisin miten mielestäsi alle 50km "etulinjasta" olevien joukkojen vuorokautinen taistelukyvyn palauttaminen nykyresursseilla mielestäsi tulisi hoitaa.
Toimintakyvyn ylläpito on avainasia. Maasto-olosuhteissa näillä leveysasteilla suomalaisten teltta on mitä tarpeellisin väline. Aina sitä ei kaikkina hetkinä voi käyttää, mutta aina kun voi, on sitä syytä käyttää ja käytetäänkin.
 
Tama oli vakevaa... rehellisesti sanottuna lammittaa sydanta nahda tallainen video Suomen Raskaasta, en olisi ikina uskonut ysarilla, puun alla nyhjatessa nuolemassa omaa rakaani, etta tata tulisi viela ilmaiseksi netissa ennenkuin olen vanha ruoja. Well done!


Ja kuten jo 1990-luvulla, edelleen paras panssarintorjuntakeino suomalaisia vastaan on ampua vaununjohtaja tarkkuuskiväärillä, kun kuten silloin, niin edelleen opetetaan johtamaan luukku auki ja pää vyötäröä myöten ulkona. Luukun alta toimimista ei käytännössä kouluteta ollenkaan.
 
Muistan vain kun kavin panssarijaakarina Parolassa pstk-aukin/ spol aukin, meille kerrottiin etta pspr:ssa on kovin kuri ja varomaaraykset juuri siksi etta noista vauniosta ei nae juurikaan ulos, niinkuin normaali liikenteeseen tottunut ihminen kuvittelisi, ja ne eivat pysahdy myoskaan viiskyt-penniselle, kuten voisi tela-ajoneuvoista luulla.
Eli varomaaraykset olivat tiukat, mutta samaan aikaan ethos oli eteenpain, panssari murra murra!!
Kylla noi ukot osaa hommansa, ja ammattilaisuus on sotilaskurin kanssa linjassa.
Joten vastauksena kysymykseesi, remmi!:)

Näinhän se menee: ”Meillä ei säikytä, meillä ei surra, iske ja murra!”
 
Ja kuten jo 1990-luvulla, edelleen paras panssarintorjuntakeino suomalaisia vastaan on ampua vaununjohtaja tarkkuuskiväärillä, kun kuten silloin, niin edelleen opetetaan johtamaan luukku auki ja pää vyötäröä myöten ulkona. Luukun alta toimimista ei käytännössä kouluteta ollenkaan.

Johtuu rauhanajan varomääräyksistä.
 
Johtuu rauhanajan varomääräyksistä.

Ongelma tässä vain on se, että siellä luukun alla toimiminen on ihan eri maailma. Olin itse T-55M-vaununjohtaja ja käytännössä ei koskaan edes ajoharjoittelua tehty johtaja luukun alla. Suomalaisessa maastossa se olisikin tarkoittanut, että putki on puussa alta aikayksikön, joten sikäli ymmärrän. Mutta jos sitä ei ole rauhanaikana harjoiteltu, niin ei se yhtäkkiä sodanaikana ala sujumaan myöskään. Olen joskus miettinyt, että eikö siihen johtajan luukulle saisi jotain paksua pleksikupua, joka mahdollistaisi 360-näkyvyyden, mutta suojaisi silti sirpaleilta ja ehkä rynnäkkökiväärin luodeilta. Onkohan asiaa koskaan mietitty?
 
Johtuu rauhanajan varomääräyksistä.
Juuri näin, pannuissa ym vehkeissä on niin suuret kuolleet kulmat jo silloin kun ukko seisoo ulkopuolella ja veijarit vasta harjoittelevat toimimaan lähellä mm pannua että ihan turvallisuuden takia näin monesti tehdään.

Näitä tapauksia missä varusmies menehtyy vaunun alle on myös sattunut.
 
Ongelma tässä vain on se, että siellä luukun alla toimiminen on ihan eri maailma. Olin itse T-55M-vaununjohtaja ja käytännössä ei koskaan edes ajoharjoittelua tehty johtaja luukun alla. Suomalaisessa maastossa se olisikin tarkoittanut, että putki on puussa alta aikayksikön, joten sikäli ymmärrän. Mutta jos sitä ei ole rauhanaikana harjoiteltu, niin ei se yhtäkkiä sodanaikana ala sujumaan myöskään. Olen joskus miettinyt, että eikö siihen johtajan luukulle saisi jotain paksua pleksikupua, joka mahdollistaisi 360-näkyvyyden, mutta suojaisi silti sirpaleilta ja ehkä rynnäkkökiväärin luodeilta. Onkohan asiaa koskaan mietitty?


Onhan näitä.

Esim:

HeadOn.jpg
 
Ongelma tässä vain on se, että siellä luukun alla toimiminen on ihan eri maailma. Olin itse T-55M-vaununjohtaja ja käytännössä ei koskaan edes ajoharjoittelua tehty johtaja luukun alla. Suomalaisessa maastossa se olisikin tarkoittanut, että putki on puussa alta aikayksikön, joten sikäli ymmärrän. Mutta jos sitä ei ole rauhanaikana harjoiteltu, niin ei se yhtäkkiä sodanaikana ala sujumaan myöskään. Olen joskus miettinyt, että eikö siihen johtajan luukulle saisi jotain paksua pleksikupua, joka mahdollistaisi 360-näkyvyyden, mutta suojaisi silti sirpaleilta ja ehkä rynnäkkökiväärin luodeilta. Onkohan asiaa koskaan mietitty?

Mä muistelen, että me saatettiin vetää jokunen harjoitus suljetuin luukuin, mutta ei siitä mitään tullut peitteisessä maastossa.
Ehkä nyky vaunujen elektroniikka voisi tuoda helpostusta, mutta hiukan epäilen.

Luukun alla toimiminen sopii isoille ja aavoille paikoille.
 
Nato aloitti massiiviset sotaharjoitukset Puolassa ja Baltiassa
Sunnuntaina Puolassa, Latviassa, Liettuassa ja Virossa alkaneet vuosittaiset Saber Strike 18 - yhteistoimintaharjoitukset kestävät aina 15. kesäkuuta saakka.

Yhdysvaltain johtamiin sotaharjoituksiin osallistuu 18 000 sotilasta 19 eri maasta. Myös Suomi on mukana.

Harjoitukset järjestetään nyt kahdeksatta kertaa samaan aikaan kun suhteet Moskovaan ovat jännittyneet. Moskova suhtautuu kielteisesti rajojensa lähellä tapahtuviin Naton sotaharjoituksiin.
Moskovan mukaan sotaharjoitukset lisäävät epäluottamusta.

Harjoituksiin osallistuvat Kanada, Kroatia, Tshekin tasavalta, Tanska, Viro, Suomi, Ranska, Saksa, Italia, Liettua, Latvia, Makedonia, Hollanti, Norja, Puola, Romania, Espanja, Yhdistyneet kuningaskunnat ja Yhdysvallat.

Onko tietoa mitä joukkoja Suomesta tuonne on lähtenyt? Että ollaanko mukana vain esikunta-tasolla vai järeämmällä kokoonpanolla?
 
Back
Top