Kirjat

[TaistoTurrikka]

Beevoria en laske vakavasti otettavaksi historioitsijaksi. Venäjän vallankumouksesta kriittisesti kirjoittavien ykköskastia olisi Richard Pipes. Eihän tuo Beevorin pelle osaa edes sujuvasti venäjää.

Beevorin vakavastiotettavuuteen kantaaottamatta, on ainakin kriittinen Neuvostoliittoa kohtaan. Suomenkielinen nykyryssäpropagandahan pitää esim. Applebaumia ja Snyderiä johtavina natsi-ideologeina Euroopassa, luultavasti Beevor menee siinä porukan jatkeena. Kriittisiä suomennoksiahan tässä kysyttiin.

 

[Vonka]

Hän ei ajattele mitään muuta kuin sitä, että miten uskaltaa nousta ojasta.

Teoksen kustannustoimittajalle kuitenkin terveiset.

Hän ei ajattele mitään muuta kuin sitä, miten uskaltaa nousta ojasta.

Onko tuo joku pienkustantamo tai omakustanne? Kirjahan voi olla vaikka miten vetävä, mutta hyvä ne olisi toimittaa.

 

[Panssari Salama]

Nyt ei Kaarlolla mene hyvin. Sekä mieli että kielioppi hajosi kuin ojan reuna.

 

[Vonka]

Beevorin vakavastiotettavuuteen kantaaottamatta, on ainakin kriittinen Neuvostoliittoa kohtaan. Suomenkielinen nykyryssäpropagandahan pitää esim. Applebaumia ja Snyderiä johtavina natsi-ideologeina Euroopassa, luultavasti Beevor menee siinä porukan jatkeena. Kriittisiä suomennoksiahan tässä kysyttiin.

En tiedä, mihin väitteeseen tämä keskustelu nojaa, mutta Beevorin teokset tunnetaan laajasta arkistoaineiston käytöstä ja runsaslähteisestä tutkimustyöstä. Hän on hyödyntänyt sekä brittiläisiä, saksalaisia, venäläisiä että amerikkalaisia arkistoja ja usein käyttänyt ensikäden lähteitä (päiväkirjoja, kirjeitä, sotapäiväkirjoja). Hänen työnsä toi venäläisiä arkistolähteitä hyvinkin laajasti länsimaiseen tietoisuuteen 1990-luvun lopulla.

Venäjällä Beevoria on arvosteltu Neuvostoliittoa koskevien kuvausten vuoksi (esim. Berlin ja Stalingrad), mutta nämä kritiikit ovat usein poliittisesti motivoituneita eivätkä niinkään lähdekritiikkiin perustuvia.

Jotkut tutkijat ovat huomauttaneet, että hänen käyttämänsä henkilökohtaiset lähteet voivat joskus johtaa anekdoottien ylikorostumiseen tai dramaattiseen kerrontaan. Luotettavuus on hyvin korkea, lähteiden käyttö yleensä huolellista. Tieteellinen tarkkuus on hyvä, vaikkakin hieman kerrontapainotteinen.

Kritiikki koskee silloinkin tyyliä, ei faktoja.

Suosio on korkea, mikä herättää närää muissa tutkijoissa välillä.

 

[TomiDude]

Beevorin kirjat ovat niitä ainoita jotka enää ostan omaan kirjahyllyyn. Pappani keräsi Päätalot, joten ainakin oma ”perintölaatikkoni” tulee olemaan ohuempi.

 

[rähinäremmi]

Beevorin kirjat ovat niitä ainoita jotka enää ostan omaan kirjahyllyyn. Pappani keräsi Päätalot, joten ainakin oma ”perintölaatikkoni” tulee olemaan ohuempi.

Oma pappani keräsi myös kaikki Päätalon kirjat ja puhui tuttavallisesti "Kallesta." Oli suunnilleen samoja ikiä ja taustojakin. Olen käsittänyt, että Päätalon laaja tuotanto oli ikään kuin matka omaankin nuoruuteen näille papoille, siksi hyvin suosittuja. Toki luki niitä muutkin, mutta muistan tuon isoisän kovan fanituksen jotenkin selvästi.

 

[rähinäremmi]

Et näe minkäänlaisen ideologisen painotuksen mahdollisuutta sille, että suomalaiset kustantajat julkaisevat jatkuvasti holokaustikirjallisuutta (jonka mainoksissa usein puhutaan "äärioikeiston noususta"), mutta vastaavasti kommunismin rikoksista ei julkaista juuri mitään? Eihän meillä ole julkaistu suomeksi yhtään ainoaa kriittistä teosta edes Venäjän vallankumouksesta. Maassa, jossa sentään mm. julkaistiin 30 vuotta "taantumuksellista" Kansa taisteli -lehteäkin.

No en, ellei kapitalismia laske ideologiaksi. Kuulostaa muutenkin vähän salaliitto-meiningiltä. Jos nyt kuitenkin ajatellaan, että sille olisi joku syy, niin se syy tuskin olisi mikään kustantajan vasemmistoideologinen valinta, vaan se että holokaustikirjallisuus myy paremmin ja tuottaa enemmän voittoa.

 

[Wanhus]

...
Jotkut tutkijat ovat huomauttaneet, että hänen käyttämänsä henkilökohtaiset lähteet voivat joskus johtaa anekdoottien ylikorostumiseen tai dramaattiseen kerrontaan. Luotettavuus on hyvin korkea, lähteiden käyttö yleensä huolellista. Tieteellinen tarkkuus on hyvä, vaikkakin hieman kerrontapainotteinen.
...

Juuri tuosta syystä ne lienevät niin suosittuja; tuollainen kerrontatapa elävöittää lukukokemusta.
Plus minusta on mukava kuulla miten tavan pulliaisilla missäkin tilanteessa meni,
ja miten isojen poikien isot päätökset vaikuttivat tavan pulliaisen elämään,
koska sellainen olisin itsekin ollut.
Mutta minusta Max hastings kirjoittaa melko lailla samaan tyyliin, ja kiinnostava on lukea.

 

[TähtiporttiAtlantis]

No en, ellei kapitalismia laske ideologiaksi. Kuulostaa muutenkin vähän salaliitto-meiningiltä. Jos nyt kuitenkin ajatellaan, että sille olisi joku syy, niin se syy tuskin olisi mikään kustantajan vasemmistoideologinen valinta, vaan se että holokaustikirjallisuus myy paremmin ja tuottaa enemmän voittoa.

Kannattaa selata noita kustantajien luetteloita ja pohtia eri mainoslauseita. Useissa isojen kustantamojen mainoksissa hehkutetaan jopa aika puhdasverisiä kommunismia haikailevia kirjoittajia ja kirjoja. Vastaavia hehkutuksia ei löydy kansallismielisistä kirjoittajista.

Asiaa voi lähestyä myös niin, että vertaapa Ylen ohjelmien määrää holokausti vs. gulag jne. Väitätkö, ettei taustalla ei ole ideologisia valintoja? Ihan sama pätee kirjoihin. Pienillä itsenäisillä kustantajilla ei ole välttämättä resursseja isoihin käännösprojekteihin. Isoilla taas vaikuttaa ihan varmasti aatteenkin palo. Esimerkiksi miksi Ukrainan nälänhädästä kertovaksi suomennokseksi valittiin Anne Applebaumin teos tieteellisesti paljon paremman Robert Conquestin Harvest of Sorrowin sijaan? Applebaum on ns. suvakkiaktivisti. Conquest oli selvästi oikeistolainen (entinen kommunisti).

 

[TähtiporttiAtlantis]

Beevorin vakavastiotettavuuteen kantaaottamatta, on ainakin kriittinen Neuvostoliittoa kohtaan. Suomenkielinen nykyryssäpropagandahan pitää esim. Applebaumia ja Snyderiä johtavina natsi-ideologeina Euroopassa, luultavasti Beevor menee siinä porukan jatkeena. Kriittisiä suomennoksiahan tässä kysyttiin.

Snyder on selvästi vasemmistolainen (äijä muutti Kanadaan, koska Harris hävisi). Applebaum on taas Puolassa hyvin vihattu tyyppi hänen rajat auki -ajattelunsa, takia.

Beevor ilmoittaa jo Berliini-kirjansa, esipuheessa olevansa "antinatsi".

 

[TähtiporttiAtlantis]

En tiedä, mihin väitteeseen tämä keskustelu nojaa, mutta Beevorin teokset tunnetaan laajasta arkistoaineiston käytöstä ja runsaslähteisestä tutkimustyöstä. Hän on hyödyntänyt sekä brittiläisiä, saksalaisia, venäläisiä että amerikkalaisia arkistoja ja usein käyttänyt ensikäden lähteitä (päiväkirjoja, kirjeitä, sotapäiväkirjoja). Hänen työnsä toi venäläisiä arkistolähteitä hyvinkin laajasti länsimaiseen tietoisuuteen 1990-luvun lopulla.

Venäjällä Beevoria on arvosteltu Neuvostoliittoa koskevien kuvausten vuoksi (esim. Berlin ja Stalingrad), mutta nämä kritiikit ovat usein poliittisesti motivoituneita eivätkä niinkään lähdekritiikkiin perustuvia.

Jotkut tutkijat ovat huomauttaneet, että hänen käyttämänsä henkilökohtaiset lähteet voivat joskus johtaa anekdoottien ylikorostumiseen tai dramaattiseen kerrontaan. Luotettavuus on hyvin korkea, lähteiden käyttö yleensä huolellista. Tieteellinen tarkkuus on hyvä, vaikkakin hieman kerrontapainotteinen.

Kritiikki koskee silloinkin tyyliä, ei faktoja.

Suosio on korkea, mikä herättää närää muissa tutkijoissa välillä.

Beevorin "arkistotutkimus" on hyvin ohutta. Itse en ole Normandian asiantuntija, mutta esimerkiksi Sampo Ahto murskaa omassa arvostelussaan Beevorin Normandian palasiksi, ja hän on tutkinut aihetta jo 1960-luvulta lähtien. Tiedän myös toisen vahvasti aiheeseen perehtyneen lukijan, joka on tasan samaa mieltä. Hän totesi, että Beevor ei viitsi perehtyä saksalaisiin primäärilähteisiin, vaan toistelee liittoutuneiden sekundäärilähteiden väitteitä. Beevor mm. toistelee myyttiä, että Hitler muka piti Normandian harhautuksena. Väite on puppua. Mutta Beevorin päälähdepä aiheeseen onkin arkistotutkimuksen sijasta Speidelin muistelmat! VMP.

Englantilainen Dan Sharp, joka kirjoitti tiukkaan arkistotutkimukseen pohjautuvan oman Normandia-julkaisun, kertoi minulle yksityisesti yhdellä foorumilla, että mitä enemmän hän penkoi arkistoja, sitä enemmän Beevorin heppous paljastui.

Silloin kun Beevor nousi "kuuluisuuteen", niin tv:ssa oli hänestä juttu, jossa häntä kuvattiin "tutkimassa" venäläistä arkistoa. Hän oli täysin tulkkien varassa, niin heikko kielitaito hänellä ainakin silloin oli.

Beevoria ei voi mitenkään kuvata objektiiviseksi kirjoittajaksi. Jos jenkki tai britti teloittaa sotavangin, niin aina on kyseessä "kaverin kaatuminen viereltä", "väsymys" jne. Mutta saksalaisten osalla aina on kyseessä "natsi-indoktrinaatio". Esimerkkejä voisi kaivaa vaikka kuinka paljon, mutta en tuhlaa kyseisen politrukin tekeleisiin enää sekuntiakaan.

 

[Pihkakoski]

Kannattaa huolellisuutta ja erityistä varovaisuutta noudattaa, mikäli haluaa voimakkaasti mielipiteen muodostustaan sitoa johonkin tiettyyn henkilöön. Parhaatkin meistä ovat erehtyväisiä ja alttiita vinoutumiin ajattelun prosesseissa.

"Tapahtumat Ukrainassa saivat lopulta Putinin käymään vastahyökkäykseen. Korruptoitunut ja kansallisesti jakautunut maa ei ole historiallisista ja strategisista syistä Venäjälle ja venäläisille mikä tahansa paikka, mutta nyt sekin oli liukumassa lännen tukemien vallankaappaajien avulla vastapuolen leiriin. Jotain Putinin oli pakko tehdä, kun vaihtoehtona häämötti katastrofi,
joka venäläisten silmissä olisi ollut vailla vertaa".

Ylläoleva katkelma on yleisesikuntaeversti Ahton kirjoituksesta Kylkirauta -lehteen ja ymmärtääkseni tähän loppui vuosikymmeniä kestänyt yhteistyö po. lehden kanssa.

Linkissä sivulta 63 alkaen (lehti 2/2014)

https://kylkirauta.fi/wp-content/uploads/2020/01/kr2_14.pdf

edit: no ei todellakaan ole asia noin miten yliviivatussa väärinmuistellaan, vaan myöhemmin hyllytys tapahtui ja lehti yhteistyön lopetti.