Kirjat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Museo
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Tälläinen kirja osui taannoin käsiini:
Jeffrey R Cox Rising Sun, Falling Skies.

Käsittelee Tyynenmeren sotaa sodan alkamisesta aina Jaavan meren taisteluiden loppumiseen.
(Myös sotaa edeltäneitä estimaatteja ja valmistautumista käsitellään)
Nimenomaan merivoimien mutta myös ilmavoimien osalta.

Kirja on yksityiskohtainen (488 sivua) ja kiinnostava.
Tässä käsitellään juuri ne asiat jotka esim. Erkki Arnin kirjassa on sovitettu muutamaan kymmeneen sivuun.

Esim. Douglas MacArthurin täydellisestä "jäätymisestä" sodan alkaessa on kiinnostavaa tietoa.
Tämähän johti suoraan Jenkkien ilmavoimien tuhoon Clarkin kentällä.

Samoin käsitellään USS Langleyn kohtaloa ja tehtävää jossa se tuhoutui.
Jaavanmeren taistelut käydään perusteellisesti läpi.

Kaikenkaikkiaan todella hyvä kirja jonka suosittelen lukemaan jos aihe kiinnostaa.
2014 julkaistu. Osprey Publishing.
Omastani maksoin € 4,50 käytettynä.
Tully's Port -palstalla Randy Stone, hemmetin pikkutarkka ja asioista perillä oleva tyyppi, kommentoi Coxin kirjoja näin:"I happen to strongly dislike Cox’ series of books, since they are so consistently replete with errors, mischaracterizations and general bunk that I consider them as little more than glorified doorstops."
 
Keir Giles on kirjoittanut teoksen Moskovan opit. Ihan jees, joka avaa kuinka venäläiset hahmottavat maailmaa ja maataan. Perspektiivi on vähän toisenlainen kuin länsimaissa. Avaa myös Putinin hallinnon toimintatapoja. Kirjoitettu ennen 2022, eli ei ihan tuoreinta tavaraa, mutta oli mielestäni luettava.
 
Jos Xi Jinping kiinnostaa, kannattaa lukea Michael Sheridanin Punainen keisari. Kertoo sekä Xi:n taustoista että koko Kiinan korruptoituneesta järjestelmästä. Mielenkiintoinen oli tulkinta Kiinan muuttumisesta kommunistien sisäpiirin sukujen hallitsemaksi jo Maon aikaan.
 
Tully's Port -palstalla Randy Stone, hemmetin pikkutarkka ja asioista perillä oleva tyyppi, kommentoi Coxin kirjoja näin:"I happen to strongly dislike Cox’ series of books, since they are so consistently replete with errors, mischaracterizations and general bunk that I consider them as little more than glorified doorstops."
Kyllähän tuossa omiinkin silmiin virheitä osui mutta en laskenut niitä niin ratkaiseviksi.
Toki kaikki on kirjoitettu länsimaalaisten näkökulmasta.
 
Vasili B. Emelianenko:Sturmovik-lentäjä – Puna-armeijan maataistelulentäjän muistelmat

Tuli luettua jokin aika sitten. Ihan mielenkiintoinen kirja. Virkistävää lukea välillä vastapuolenkin näkemys, eikä pelkästään saksalaisten muisteluksia. Mieleenpainuvia juttuja mm. se, miten surkea kone länsimaalaisittain ajateltuna IL-2 oli. Esim. pommitähtäintä ei ollut, vaan pilotit maalasivat kuka minkäkinlaisia ristikoita tuulilasiin. Toinen kiinnostava juttu oli toisaalta se, miten tohjoksi lentorykmentit lennätettiin ennen lepo- ja täydennysvaihetta, toisaalta se, että uusia tulokkaita koulutettiin ensin rykmentin lepo ja täydennysvaiheessa ja sitten vielä rintamalle siirron jälkeen, ennen kuin päästettiin tosi toimiin. Lopussa on hauskaa, miten vilpittömän ja avoimen helpottunut Emelianenko on, kun hänet siirretään pois taistelutehtävistä. Ei se sota ole parhaillekaan mitään herkkua.

Kun vertaa Rudelin muistelmiin, ei voi kuin päätään ihmetellä ja viheltää, miten lähellä rintamaa ja missä oloissa tuon ajan maataisteluosastot operoivat.

Suosittelen, tosin jonkinmoiseen neukku-paatokseen kannattaa varautua.
Tulipa luettua. Kaksi huomiota:
1. Emelianenko lensi noin 90 sotalentoa noin kahden vuoden aikana 1942 puolivälista 1944 puoliväliin (tarkkaa aikaa ei voi antaa kun ei kerrottu). Rudel sai saman alle kuukaudessa.
2. Il-2 oli hyvin haavoittuva alusta alkaen sekä hävittäjille, että it:lle. Lisätty taka-ampuja ei tilannetta juuri parantanut (hävittäjäsaatto kyllä). Stalinilla oli kuningasidea lentävästä panssarivaunusta, mutta suojaamaton puinen takarunko ja metalli/puurakenteinen siipi ei taannut menestystä.
3. Emelianenkon rykmentti menetti parisataa lentäjää/ampujaa sodan aikana, eli 3-5 kertaa rykmentin vahvuus. Kaikki ovat liitteenä. Kirjoittajallekin sanottiin veteraanitapaamisessa toivomus: "Kirjoita totuus".

Siitä harvinainen kirja, että se kerrottiin "suojasään" aikana, eikä sisällä kommaripropagandaa enempää mitä kirjoittaja tahtoi..
 
Tulipa luettua. Kaksi huomiota:
1. Emelianenko lensi noin 90 sotalentoa noin kahden vuoden aikana 1942 puolivälista 1944 puoliväliin (tarkkaa aikaa ei voi antaa kun ei kerrottu). Rudel sai saman alle kuukaudessa.
2. Il-2 oli hyvin haavoittuva alusta alkaen sekä hävittäjille, että it:lle. Lisätty taka-ampuja ei tilannetta juuri parantanut (hävittäjäsaatto kyllä). Stalinilla oli kuningasidea lentävästä panssarivaunusta, mutta suojaamaton puinen takarunko ja metalli/puurakenteinen siipi ei taannut menestystä.
3. Emelianenkon rykmentti menetti parisataa lentäjää/ampujaa sodan aikana, eli 3-5 kertaa rykmentin vahvuus. Kaikki ovat liitteenä. Kirjoittajallekin sanottiin veteraanitapaamisessa toivomus: "Kirjoita totuus".

Siitä harvinainen kirja, että se kerrottiin "suojasään" aikana, eikä sisällä kommaripropagandaa enempää mitä kirjoittaja tahtoi..
Kirja on muuten suomennettu englannista kustantajan kitsauden takia. Suoraa suomennosta venäjästä oli tarjottu ja sitäkin alle "käyvän hinnan" .

Il-2:n haavoittuvuus on hiukkasen hankala juttu. Ainakin suomalaisten kevyen it:n miesten muisteloissa konetta on pidetty aika hankalana maalina.
 
Ajan luonne

Carlo Rovelli

Italialainen teoreettinen fyysikko Rovelli on Yhdysvaltalaisen Lee Smolinin ohella toinen silmukkakvanttigravitaatioteorian kehittäjistä, toisin kuin säieteoria ja yleinen suhteellisuusteoria, silmukkakvanttigravitaatio ei ole riippuvainen oletetusta avaruudesta ja ajasta, vaan ne rakentuvat siitä.

Ajan luonne kirjassaan Rovelli kertoo faktoja, mielipiteitä ja villejä veikkauksia ajasta, sen ominaisuuksista, luonteesta.
Kirja pyrkii perkaamaan ajan sen eri lähteisiin ja avaamaan näiden havaintojen historiaa.
 
Piti Sannan kirja ostaa kun halusin lukea mitä noin itseensä täynnä oleva vielä kehtaa muistelmissaan kirjoittaa itsestään.
No ei näköjään tarvinnutkaan kun Ulla teki siitä hyvän koosteen. Joka vaan vahvisti omaa käsitystä.


Kommentti: Sanna Marinin kirjasta puuttuu eräs oleellinen asia - Ilta-Sanomat
Sanotaan vaikka niin, että jos katsoo somesta miten Marinia sätitään ja sitten lukee hänen kirjansa, niin todellisuus asettuu sinne puolivälin vaiheille.

Hiukan tavanomaista överimpi valkopesukirja. Ero tulee lähinnä siitä, että kontrasti on poikkeuksellinen, koska Marinin aiheuttama perusnegatiivinen vastareaktio on sekin poikkeuksellisen voimakas. Ihan ymmärrettävistäkin syistä.
 
Tony Tiikasen Legioonalainen tuli luettua.
Tuoretta tavaraa, tänä vuonna julkaistu.
Tarina siitä kuinka legioona muuttaa taparikollisen narkkarin elämän.

Ensimmäinen kolmannes kirjasta on kuvausta nuoren miehen rikollisesta elämästä.
Loppu kaksi kolmannesta sitten legioonasta.
Tiikanen palveli 8 vuotta ja kotiutui Kersanttina.

Ihan hyvää settiä ja yleisempääkin pohdiskelua.
Selkeästi tuore kotiutuminen (2024) vaikuttaa eikä taktiikoita ja tekniikoita selosteta kovinkaan tarkasti.
Tiikanen ei käynyt Suomen armeijaa (rikollisuus), joten vertailua näiden kahden välillä ei ole.

Suosittelen lukemaan jos legioona-asiat kiinnostaa.
 

Liitteet

  • Legioonalainen.webp
    Legioonalainen.webp
    74.7 KB · Luettu: 4
Tuossa kun etsiskellyt tietoja eri tykkimalleista Suomessa sodissamme, niin kyllä v*tuttaa alan kirjallisuuden surkea taso. Paulaharjun kenttätykkikirjan (se punakantinen) pitäisi olla perusteos, mutta on se karsean pinnallinen.
 
Tony Tiikasen Legioonalainen tuli luettua.
Tuoretta tavaraa, tänä vuonna julkaistu.
Tarina siitä kuinka legioona muuttaa taparikollisen narkkarin elämän.

Ensimmäinen kolmannes kirjasta on kuvausta nuoren miehen rikollisesta elämästä.
Loppu kaksi kolmannesta sitten legioonasta.
Tiikanen palveli 8 vuotta ja kotiutui Kersanttina.

Ihan hyvää settiä ja yleisempääkin pohdiskelua.
Selkeästi tuore kotiutuminen (2024) vaikuttaa eikä taktiikoita ja tekniikoita selosteta kovinkaan tarkasti.
Tiikanen ei käynyt Suomen armeijaa (rikollisuus), joten vertailua näiden kahden välillä ei ole.

Suosittelen lukemaan jos legioona-asiat kiinnostaa.
Kuuntelin tämän hiljattain.
Jotenkin jäi sellainen tuntuma, että ihan kaikkea ei kerrottu ja mikähän mahtaa olla tilanne vaikka 10vuoden päästä.
Mutta ehdottomasti kannattaa lukea, jos aihe kiinnostaa.
 
Tony Tiikasen Legioonalainen tuli luettua.
Tuoretta tavaraa, tänä vuonna julkaistu.
Tarina siitä kuinka legioona muuttaa taparikollisen narkkarin elämän.

Ensimmäinen kolmannes kirjasta on kuvausta nuoren miehen rikollisesta elämästä.
Loppu kaksi kolmannesta sitten legioonasta.
Tiikanen palveli 8 vuotta ja kotiutui Kersanttina.

Ihan hyvää settiä ja yleisempääkin pohdiskelua.
Selkeästi tuore kotiutuminen (2024) vaikuttaa eikä taktiikoita ja tekniikoita selosteta kovinkaan tarkasti.
Tiikanen ei käynyt Suomen armeijaa (rikollisuus), joten vertailua näiden kahden välillä ei ole.

Suosittelen lukemaan jos legioona-asiat kiinnostaa.
Ilmeisesti tyyppi ei ihan raskaan sarjan rikollinen ole, kun ainakin Kari Kallonen on podcasteissa sanonut, että legioonaan ei pääse, jos taustalla on kovempia rikoksia.
 
Back
Top