Lääkkeet ja huumeet sodan aikana

Aivan, tuon vatsaa salpaavan homman unohdin. Vaikka on se kyllä heroiinillakin.
 
Kemia ei auta paljoakaan kun ihminen on äärimmäisessä rasitustilassa. Jos kaukopartio-kirjoihin on luottamista, Pervitiini auttoi ensimmäisellä annoksella 2-3 tuntia ja lisäannostukset suurillakaan määrillä auttaneet.
Ja partioreissun jälkeen oli monta päivää olo kuin olisi ryypännyt monta päivää.

Pirivieteri lienee valvoo ja kukkuu Pervitin vastaavilla pari vuorokautta.
Tuppaa olevan hoikkia poikia hollolasta :)
 
Pervitin taas oli amfetamiinijohdannainen. Antoi siis suorituksille siivet tehokkaammin kuin Red Bull. Kaukopartio otti tabletit takaa-ajettuna ja jaksoi juosta tai hiihtää pari vuorokautta putkeen. Mutta kyllä olivatkin sekopäitä sitten tullessaan. Moni niuho vartiomies oli päästä hengestään.

Partioreissu + pervitiini + helpotus reissun jälkeen + tuloviinat + sauna = "sydänkohtaus". Tämän takia ainakin joissakin porukoissa paluujuhlia yritettiin siirtää päivällä tai parilla.

Kuitenkin pitää muistaa, että "normaalisti" pervitiinin käyttöä pyrittiin kontrolloimaan ja sen haitat kyllä partioissa tiedettiin.
 
Tässä hyvä (dramatisoitu) kuvaus miehestä, joka ei ollut entisensä palatessaan sodasta:

Lyhyesti kerrottuna Ira Hayes oli intiaani, joka liittyi USA:n merijalkaväkeen toisen maailmansodan aikana. Palveli Tyynellämerellä laskuvarjojoukoissa(kin) ja osallistui Iwo Jiman maihinnousuun. Tunnetaan yhtenä viidestä miehestä, jotka nostivat USA:n lipun salkoon siinä kuuluisassa Iwo Jima kuvassa (joka tietenkin on lavastus ja toinen lipunnosto). Ira ja muut lähetettiin sittemmin kiertämään USA:ta sotaobligaatioiden myyntikierrokselle. Ira ei kestänyt pyöritystä vaan alkoholisoitui ja kuoli sodan jälkeen reservaatissa - paleltumalla päissään. Hänelle järjestettiin sotilashautajaiset Arlingtoniin.
 
Jenkkiartikkeli Vietnamin sodan lääkeaineiden käytöstä, ilmeisesti isommasta kirjasta jossa käsitellään lääkkeiden käyttöä sodassa. Tuon mukaan jenkeillä olisi ollut Vietnamissa aktiivisesti jaossa niin piristeitä kuin kipulääkkeitä ja rauhoittaviakin, sekä jopa jonkinlaisia hormoniruiskeita erikoismiehille ennen partioita.

Erityismaininta Vietnamin osalta reippaalla kädellä jaetuista rauhoittavista yms. psyykelääkkeistä joilla hoidettiin kentällä taistelustressiä varsin tehokkaasti - kunnes kotiutumisen jälkeen niitä ei ollutkaan enää saatavilla ja psyykkiset traumatapaukset räjähtivät käsiin veteraanien osalta.

http://www.theatlantic.com/health/archive/2016/04/the-drugs-that-built-a-super-soldier/477183/
 
Hienoa Cold Will, kun muistit tuon jutun. Hyvä tarina kaukopartio toiminnasta, voisitko liittää tuon Hesarin jutun Kaukopartio vitjaan, niin se on luettavana ko. aiheesta kiinnostuneille jälkipolville.
 
Huumeista Vietnamisin sodan aikana: tietty stereotypia Vietnamin sodassa palvelleista on huumeiden käyttö (itse sodassa ja myös sieltä palattua), eikä se ihan perätön ole. Vuoden 1971 keväällä USA:n kongressin jäsenet John Murphy ja Robert Steele, jotka olivat olleet Vietnamissa tutkimassa sotilaiden huumeiden käyttöä, joutuivat toteamaan; että huomattava määrä käytti huumeita. Jo tässä tutkimuksessa todettiin, että ainakin 15% sotilaista oli heroiini riippuvaisia - myöhemmässä tutkimuksessa saatiin selville, että 40% sotilaista oli kokeillut heroiinia ja 20% oli riippuaisia. Monilla sitten Vietnamista palattua huume-meiningit jatkuivat, eikä osa päässyt koukusta irti vasta kuin haudassa. :(

soldier-snorting-crack.jpg
 
Otin natsipillerin, olenko nyt natsi? :confused:


http://www.tekniikkatalous.fi/tiede...uumetehtaat-pommitettiin-maan-tasalle-6646001

  • 3.5. klo 11:37
Paljastus: Hitlerin valtakunta pyöri "natsipillerien" voimalla - romahti kun huumetehtaat pommitettiin maan tasalle
hitler%20mussolini.jpg

Mussolini ja Hitler marssivat yhtä jalkaa Berliinissä vuonna 1937.
Jaa artikkeli
Saksalaiskirjailija Norman Ohlerin kuvaus Hitlerin kolmannen valtakunnan metamfetamiiniriippuvuudesta muuttaa täysin kuvaa toisesta maailmansodasta, Guardian kertoo.

Ohlerin kirja Blitzed - The Total Rush paljastaa tähän asti vähälle huomiolle jääneen totuuden kolmannen valtakunnan yhteyksistä huumeisiin – kokaiiniin, heroiiniin, morfiiniin ja ennen kaikkea metamfetamiiniin, joka tunnetaan nykyään myös kristallina.

Kirja paljastaa muun muassa, että Hitlerin romahtanut olemus hänen viimeisinä elinpäivinään johtui pitkälti hirvittävistä vieroitusoireista.



Ohler kuvaa myös, miten Pervitinin voimalla jopa kolme vuorokautta taistelemaan kyenneet natsijoukot onnistuivat valloittamaan Ranskan vuonna 1940.

Vaikka Ohler ei olekaan historian tutkija – hänen aiempi tuotantonsa on puhdasta fiktiota – hänen kuvauksensa natsivaltakunnan huumeriippuvuudesta on vakuuttava. Sen vahvistaa muun muassa Englannin johtava Hitlerin ja kolmannen valtakunnan historian tuntija Ian Kershaw.

Ohler itse arvelee historian tutkijoiden pitäneen huumeita toisarvoisena seikkana.

Hän aikoi ensin kirjoittaa aiheesta romaanin, mutta muutti mielensä löydettyään arkistoista Hitlerin henkilääkäri Theodor Morellin muistiinpanot. ”Tajusin että tämä oli paljon parempaa kuin fiktio.”

Sen jälkeen Ohler ryhtyi keräämään materiaalia arkistoista. Sitä löytyi valtavat määrät – hän ei kyennyt hyödyntämään siitä puoliakaan kirjaansa.

Natsipilleri vauhditti kotitöitä
Hitlerin aikaa edeltäneessä Weimarin tasavallassa lääketeollisuus kukoisti. Saksa oli johtava opiaattien, muun muassa morfiinin ja kokaiinin tuottaja. Huumeita oli vapaasti saatavilla kaikkialla

Juuri näihin aikoihin Hitleristä luotiin kuva superpuhtaana sankarina, joka ei käyttänyt mitään piristeitä, ei edes kahvia.

Ei ihme, että natsien noustua valtaan vuonna 1933 kaikki huumaavat aineet kiellettiin ja huumeiden käyttäjiä alettiin vainota. Kansallissosialistisessa propagandassa huumeiden käyttö liitettiin juutalaisuuteen. Molemmat piti kitkeä kolmannesta valtakunnasta.

Jotakin piristettä kuitenkin tarvittiin että valtakunta olisi pysynyt johtajansa määräämässä tahdissa. Temmler-lääkeyhtiön johtava kemisti Fritz Hauschild oli tutustunut amerikkalaiseen Benzedrin-amfetamiiniin vuoden 1936 olympialaisissa. Hän halusi kehittää oman ihmelääkkeensä ja patentoi vuotta myöhemmin metamfetamiinin.

Pervitin-nimellä myydystä aineesta tuli suurmenestys. Kaikki sihteereistä näyttelijöihin ja junankuljettajiin saivat sen avulla lisää itseluottamusta ja elinvoimaa. Sillä terästettiin jopa suklaamakeisia.

Naisia kehotettiin ottamaan kaksi tai kolme pilleriä, jonka jälkeen kotitaloustyöt sujuisivat yhdessä hujauksessa. Kaiken lisäksi painokin pysyisi kurissa, koska Pervitin poisti nälän tunteen.

Ohler kutsuukin Pervitiniä kansallissosialismiksi pillerin muodossa.

Ranskan valloitus Pervitinin voimin
Sotilaat alkoivat nopeasti hyödyntää ihmelääkettä. Wehrmacht testasi Pervitiniä ja huomasi sen erinomaiseksi väsyneiden sotilaiden elvyttäjäksi. Ainetta testannut ylilääkäri Otto Ranke huomasi pystyvänsä työskentelemään sen voimalla 50 tuntia väsymättä.

Pervitin myös tylsytti tunteet, joten taistelemisesta tuli siedettävämpää.

Kun saksalaiset alkoivat suunnitella Ranskan valtausta Ardennien vuoriston kautta vuonna 1940, armeija tilasi Temmleriltä 35 miljoonaa Pervitin-tablettia.

Sen voimin natsiarmeija kykeni jatkamaan hyökkäystä kolme päivää ja yötä - niin kauan etteivät Belgian pohjoisosiin ryhmittyneet liittoutuneet ehtineet järjestäytyä uudestaan puolustukseen.

Sen jälkeen armeijan päämaja hyödynsi Pervitiniä aina kun joukot piti heittää epätoivoiseen tehtävään. Niitä tuli yhä enemmän, kun sotaonni kääntyi.

Hitlerillä ja Mussolinilla sama lääkitys
Samaan aikaan Hitler koki omaa pakomatkaansa todellisuudesta henkilääkärinsä Morellin avustuksella.

Valtakunnanjohtaja alkoi luottaa Morelliin kun tämä sai hoidettua häntä vaivanneet sitkeät vatsakivut Mutaflor-bakteerivalmisteella. Pian Hitler ei luottanut keneenkään muuhun kuin henkilääkäriinsä ja Morelli nautti asemastaan täysin siemauksin.

Kun Hitler sairastui vakavasti vuonna 1941, Morellin vitamiinipistokset eivät enää auttaneet. Hän kovensi lääkitystä: ensin hän antoi tunnetulle vegaanille eläinperäisiä hormoneja, sitten aina vain kovempia lääkkeitä.

Lopulta hän turvautui ihmelääke Eukodaliin, joka on heroiininsukuinen designer-huume. Se saa aikaan euforisen tilan.

Pian Hitler sai Eukodal-pistoksia useita kertoja päivässä. Lisämausteeksi hän nautti pari kertaa päivässä voimakasta kokaiinia, jolla alun perin hoidettiin hänen pommiattentaatissa vaurioituneita korviaan.

Sivustakatsojan silmin lääkkeiden vaikutus Hitleriin oli ihmeellinen: juuri ja juuri jaloillaan kestävä ihmisraunio alkoi hetken kuluttua raivota Mussolinille. Il Duce oli myös tohtori Morellin potilaita ja sai saman kaltaista lääkehoitoa kuin Hitler.

Hitlerin alamäki voimistui kun liittoutuneiden pommit tuhosivat Pervitiniä ja Eukodalia valmistaneet tehtaat. Helmikuussa 1945 Hitler kärsi jo pahoista vieroitusoireista ja oli säälittävä näky.

”Kaikki kuvaavat hänen surkeaa terveydentilaansa viimeisinä päivinä Berliinin bunkkerissa. Sille ei ole ollut selkeää selitystä. Jotkut ovat epäilleet Parkinsonin tautia. Minulle asia on selvä: ne olivat vieroitusoireita. Tilanne on ollut varmasti hirveä: hän on häviämässä sodan ja huumeet ovat loppuneet”, Ohler virnistää.

Moni natsi selvisi sodan loputtua ehjin nahoin, mutta tohtori Morell ei. Hän ei kyennyt luomaan nahkaansa ja aloittamaan uutta elämää, vaikka ei syyllistynytkään mihinkään sotarikoksiin. Morell menetti järkensä ja kuoli sairaalassa Tegenrnseessä vuonna 1948.

Nykypäivinä Pervitinin kaltaista kemiallista apua käyttää myös islamistinen Isis. Sen taistelijat muuttuvat tunteettomiksi tappokoneiksi Captagon-pillereiden amfetamiinin avulla.
 
Olen lueskellut joitakin julkaisuja Wehrmachtin ja Waffen-SS:n käyttämistä kemiallisista avuista sodan aikana.
Mielenkiintoinen näkökulma, jota harvoin on missään nostettu esiin on metamfetamiinin (Pervitin) taktinen merkitys erityisesti Ranskan sotaretkellä 1940.
Wehrmacht käytti tuolloin laajasti, organisoidusti ja suunnitelman mukaisesti metamfetamiinia. Tarkoitus oli pitää hyökkäys liikkeellä ja vauhdissa useita vuorokausia ilman pienintäkään taukoa.
Tämä onnistuikin ilmeisen hyvin. Useista lähteistä on löydettävissä ranskalaisten esikuntien epäuskoa saksalaisten hyökkäysnopeudesta. Sitä pidettiin käsittämättömänä ja käytännössä mahdottomana. Tällä lienee ollut oma, kenties hyvinkin iso merkitys siihen että puolustaja tuli jatkuvasti yllätetyksi perinpohjin ja sen myötä organisoitu vastarinta jäi lopulta olemattomaksi.
 
Wehrmacht käytti tuolloin laajasti, organisoidusti ja suunnitelman mukaisesti metamfetamiinia. Tarkoitus oli pitää hyökkäys liikkeellä ja vauhdissa useita vuorokausia ilman pienintäkään taukoa.

Käyttikö samaa metodia Operaatio Barbarossassa? Olen joskus äimistellyt heinäkuun puolenvälin aikoihin otettuja sotilaskuvia Itärintamalta ja voi pojat, että niissä kuvissa sotilaat ovat näköisiä. Kuukaudessa vanhentuneet vuosikymmenen vähintään kasvoiltaan, ryhti huono, katse lähtee kulmain alta jne. Toki sodan rasitukset näkyvät muutoinkin, ei sillä. Mutta sitten yhdistin tätä ulkonäköä kirjoitukseen, jossa kerrottiin kuinka nämä jv-joukot marssivat toistuvasti 60 kilometrin jalkamarsseja.....

Siis jos käytettiin samaa metodia kuin operaatiossa kohti Pariisia, niin löikö se kynsille lopulta myös siksi, että sota kesti ja kesti, ratkaisua ei tullutkaan syyskuussa vaan talvi lokakuussa koetteli todella loppuunajettuja joukkoja, joita oli jo pakko "vierottaa"?

Mikä osuus raskaalla ylirasituksella ja huumehöyryllä oli syntyneisiin rankkoihin rikoksiin ihmisiä kohtaan? Selitys on aina einzatsgruppet, mutta näinköhän se on koko totuus?

No, saksalaiset eivät suinkaan keksineet sotilaiden huumaamista, kyllä se taito on ollut hanskassa jo hiton pitkään ja jo silloin, kun ruutiaseistakaan ei ollut vielä hajuakaan. Yhdysvaltain sisällissodassa kului säiliöittäin halpaa paloviinaa ja vodkan käyttö on ollut naapurin leipäheitto. Intiaanikansat osasivat luonnonantimien käytön vastaaviin tarkoituksiin ja suomalaispoppamiehet värkkäsivät todennäköisesti sienien kanssa jo tuohivirsukaudella.
 
Käyttikö samaa metodia Operaatio Barbarossassa? Olen joskus äimistellyt heinäkuun puolenvälin aikoihin otettuja sotilaskuvia Itärintamalta ja voi pojat, että niissä kuvissa sotilaat ovat näköisiä. Kuukaudessa vanhentuneet vuosikymmenen vähintään kasvoiltaan, ryhti huono, katse lähtee kulmain alta jne. Toki sodan rasitukset näkyvät muutoinkin, ei sillä. Mutta sitten yhdistin tätä ulkonäköä kirjoitukseen, jossa kerrottiin kuinka nämä jv-joukot marssivat toistuvasti 60 kilometrin jalkamarsseja.....

Siis jos käytettiin samaa metodia kuin operaatiossa kohti Pariisia, niin löikö se kynsille lopulta myös siksi, että sota kesti ja kesti, ratkaisua ei tullutkaan syyskuussa vaan talvi lokakuussa koetteli todella loppuunajettuja joukkoja, joita oli jo pakko "vierottaa"?

Mikä osuus raskaalla ylirasituksella ja huumehöyryllä oli syntyneisiin rankkoihin rikoksiin ihmisiä kohtaan? Selitys on aina einzatsgruppet, mutta näinköhän se on koko totuus?

No, saksalaiset eivät suinkaan keksineet sotilaiden huumaamista, kyllä se taito on ollut hanskassa jo hiton pitkään ja jo silloin, kun ruutiaseistakaan ei ollut vielä hajuakaan. Yhdysvaltain sisällissodassa kului säiliöittäin halpaa paloviinaa ja vodkan käyttö on ollut naapurin leipäheitto. Intiaanikansat osasivat luonnonantimien käytön vastaaviin tarkoituksiin ja suomalaispoppamiehet värkkäsivät todennäköisesti sienien kanssa jo tuohivirsukaudella.

Erittäin hyvä kysymys. Ei väsymyksen aiheuttama lyhyt pinna, tai amfetamiinin aiheuttama vainoharha, ole mikään uusi juttu.
Olikohan piinattu sotilas kuinka vaikea agitoida julmuuksiin?
 
Erittäin hyvä kysymys. Ei väsymyksen aiheuttama lyhyt pinna, tai amfetamiinin aiheuttama vainoharha, ole mikään uusi juttu.
Olikohan piinattu sotilas kuinka vaikea agitoida julmuuksiin?

Etenkin jos on jo vakavasti ehdollistettu kansallissosialismin ajatuksilla "rassenkampf"-ista (eli rotusodasta), joka teki itärintamasta yhden julmimmista toisessa maailmansodassa (ehkä tiettyjä Tyynenmeren taisteluja lukuunottamatta). Huumeet sitten toivat pahimmat vietit esille, kun niitä ajatuksia oli ensin taottu päähän vuosikausia.
 
Sen perusteella mitä lueskelin ja selvittelin niin homma vaikuttaa menneen jotakuinkin näin:
Saksalaiset totesivat Puolassa havaitun perusteella metamfetamiinin toimivan hyökkäyksellisessä toiminnassa hyvin. Ranskan hyökkäyksen valmisteluissa ja toteutuksessa metan käyttö tehtiin suunnitellusti ja johdetusti. Todettiin toimivan erinomaisesti. Barbarossan suunnittelussa ja toteutuksessa metaa hyödynnettiin edelleen tehokkaasti.
Nopeasti saksalaiset myös hoksasivat ettei meta toimi puolustuksellisissa tilanteissa, joissa ei voi itse suunnitella ja säädellä operoivien joukkojen rasituksen kestoa niin vapaasti kuin hyökkäyksellisissä operaatioissa.
Jumiutuneissa tilanteissa metan todettiin ajavan joukot nopeasti ylirasitustilaan jonka seurauksena niiden suorituskyky uhkasi jopa romahtaa nopeasti.
Tässä vaiheessa metan käyttöä pyrittiin vähentämään, mutta jo laajasti käytettynä, monille käyttäjilleen voimakkaan riippuvuuden aiheuttavana aineena se taisi jo olla myöhäistä.
Totesivat nimittäin metaan tottuneiden joukkojen menettävän tahtotilansa ja vaipuvan haluttomuuteen ylipäätään sotia ilman metaa. Vaikuttaisi siltä että fyysisen riippuvuuden lisäksi myös henkinen riippuvuus oli syntynyt joissakin joukoissa sotamiehestä kenraaliin. Ei uskottu sodankäynnin ilman metaa olevan ylipäätään mahdollista.
Mielenkiintoinen asia - ja ilmeisen vaiettu sellainen - tämä lääkeaineet taktisena välineenä.
 
Kun miettii vaikka psyykenlääkkeiden kehityskaarta viimeisten vuosikymmenten aikana, niin voi vain arvailla nykyaikaisen sotilasapteekin tarjoamia mahdollisuuksia.
 
Kun miettii vaikka psyykenlääkkeiden kehityskaarta viimeisten vuosikymmenten aikana, niin voi vain arvailla nykyaikaisen sotilasapteekin tarjoamia mahdollisuuksia.

Ei tarvitse arvailla, kun olen tutustunut. Hiuksianostattavaa kamaa, jossa fentanyyli on sieltä lievemmästä päästä.

Tosin kaikenlaisia "rynnäkköpillereitä" ei nyt kuitenkaan jaella ihan heti.

Kuoleminen tosi pilvessä voisi olla "existentiaalinen kokemus"...mutta sotimisessa kun pitää olla se järki mukana.
 
Kuoleminen tosi pilvessä voisi olla "existentiaalinen kokemus"...mutta sotimisessa kun pitää olla se järki mukana.

Joissain tehtävissä sopiva fiilis saavutetaan suht helposti apteekin avuin. Olen minä monesti pohtinut sitäkin, että mahtaa tuolla kilpahuippu-urheilussakin olla mukana kaikenlaisia motivaationkohottajia ja syrjäytymisenestoaineita. :cool:
 
Olen joskus äimistellyt heinäkuun puolenvälin aikoihin otettuja sotilaskuvia Itärintamalta ja voi pojat, että niissä kuvissa sotilaat ovat näköisiä. Kuukaudessa vanhentuneet vuosikymmenen vähintään kasvoiltaan, ryhti huono, katse lähtee kulmain alta jne.


19/20 September 1941 tarvittiin varmasti myös noita aineita jotta homma saadaan pulkkaan.
Sillä urakka oli sen verran kova (vaikka tappioita ei tullutkaan).
Tätäkin puolta huumeiden käytössä olisi mielenkiintoista tutkia.

bigbabijar02.jpg
 
Ei tarvitse arvailla, kun olen tutustunut. Hiuksianostattavaa kamaa, jossa fentanyyli on sieltä lievemmästä päästä.

Tosin kaikenlaisia "rynnäkköpillereitä" ei nyt kuitenkaan jaella ihan heti.

Kuoleminen tosi pilvessä voisi olla "existentiaalinen kokemus"...mutta sotimisessa kun pitää olla se järki mukana.

Joo, mahdollisuuksia on nykyaikana monia, tosin jostakin näkökulmasta "tehokkaimpia" lääkkeitä on jäänyt myös pois kuvioista uusien tullessa tilalle. Toki on myös niin että esim meta on niin helppoa valmistaa että sitä pystyy tuottamaan helposti ja paljon jos niin päätettäisiin. No, sillä toki nykytiedolla haitat ovat hyvin helposti suuremmat kuin hyödyt/ kehittyneemmällä kemialla saa samat hyödyt vähemmin haitoin.
Aihe ylipäätään on melkoinen tabu nykypäivänä. Myös monilla "urheilusta tutuilla" lääkeaineilla on saatavissa merkittäviä etuja sodankäyntiin. Varmasti kemiaa hyödynnetään, mutta äärimmäisen vaikea siitä on kenenkään puhua - ei siksi että kyse olisi sotasalaisuuksista, vaan siitä syystä että asian synnyttämät mielikuvat ovat hyvin kielteisiä.
 
Back
Top