Luottamus ja salassapidettävät asiat

Otetaanpa tämmönen.. toivottavasti tuli suurin piirtein oikean aihealueen alle ja ei ole ennen ihan puhki kaluttu aihe..

Mutta; kuinkas te hanskaatte (käsitätte/käyttäydytte) salaisuuksien ja sen sellaisten kanssa? Nyt on wanhoilla oiva tilaisuus kouluttaa meitä nuoria ja hurjia.

Kerronpas itsestäni, vanhempien työn takia ei ole mitään ongelmaa ollut keskustella asioista paljastamatta siihen liittyviä henkilöitä tai yksityiskohtia. Kotona käytiin juttuja tyyliin "yksi asiakas otti ja teki xxx, sen takia olen vähän huonolla tuulella". Joskus xxx oli tekoa kuvaava kertomus, joskus se oli xxx. Muista asioista puhuttiin sitten "normaalisti". Mutta salaisuuksia olen eri poika pitämään.

Tämä käyttämäni opittu kertomistapa herätti sitten kaveripiirissä kummastusta, varsinkin niissä perheissä, joissa jonkun perheenjäsenen astuttua ovesta sisään juttu alkaa "KUUUUUUUUUULE!!! TIEDÄTKÖ mitä SE teki?" (Sittenpä alkoi muuten myöhemmin olla 7-päivää ja muuta kakkalehteä samojen perheiden pöydillä, "TV-ohjelman takia"). Minusta se oli pahuksen vastenmielistä, keskittyä muiden elämään eikä omaan.

No, aikaa vieri, ja opin niitä oikeitakin salaisuuksia (tai no en, mutta se koulutus on silti salassa pidettävää, kun käskettiin). Minulle oli älyttömän luontevaa vastailla intiiaikana kysymyksiin "paljon teitä on?" ja "mitä teille opetettiin aiheesta x?" kautta rantain.

Mutta ihan vasta kävin urheilutapahtuilemassa erään wanhan tutun kanssa. Yhtäkkiä alkoi selittää kertauksestaan: "Moon ihan tyytväinen, pääsin XXX XXX joukonn XXX jaokseen" En oikein tiennyt kuinka suhtautua, mutta eipä ollut muitakaan lähistöllä (katsoin tarkkaan ympärilleni). Juttu vaan jatkui: "Nönnännöö oli meillä XXX, ei ollut XXX XXX aikaan. Mutta selvisi sitten XXX:stä ihan hyvin. Annoin arvostelussa XXX" "Sodan ajan tehtävä meillä oli XXX "ja sen semmottinen".

Ette usko miten vaikeaa voi olla siinä tilanteessa. No, kukaan ei multa saa tietää, mitä XX tapahtui, ehkä wanha kaweri jo silloin 3-vuotiaana oppi, etten kertoile asioita.. mene tiedä.

Mutta sitten, onko teille koskaan tehty selväksi, mistä maanpuolustusasioista ei vaan puhuta? Itselle se ehkä tuli kuolutuksen kautta, mutta kyllä eletty historiakin vaikuttaa. Itse en tykkää vahvuuksista tai sijoituksista puhua.. yleisesti käytettävät taktiikat ja tst-tekniikat sen puoleen ok. Edes saamastani koulutuksesta en yksityiskohtaisemmin tykkää puhua, muuten kuin yksityisviestillä. ehkä menee jo vainoharhan puolelle.

------------
Tiivistelmä:
Kuinkas te hanskaatte (käsitätte/käyttäydytte) salaisuuksien ja sen sellaisten kanssa? Onko teille koskaan tehty selväksi, mistä maanpuolustusasioista ei vaan puhuta?
 
Onhan tämä tavallaan vaikea asia. Jos aihe on sellainen, että sen argumentointiin tarvitsisi 4:n luokan asioita käsitellä, jätän koko aiheen sikseen. Ja usein olen kirjoittanut foorumille ja loppujen lopuksi perunut koko kirjoituksen, kun olen meinannut joutua harmaalle-alueelle.

Suomessa on tapana leimata vähän turhankin heppoisin perustein papereita. Luulenkin, että pääasiallinen syy ei ole niinkään ulkovaltojen tiedonhankinta vaan se että vältetään tietojen vuotaminen kotimaiselle medialle. Media irrottaa yksityiskohdat suuresta kuvasta ja repostelevat niillä julkisuudessa.

Yleisistä tekniikoista, taktiikoista ja tekniikasta voin puhua ja lähinnä niistä mitkä ovat yleisesti tiedossa. Mutta oikeiden sa-joukkojen sa-kokoonpanot jne pitää jättää rauhaan, no kaikkihan nyt tietävät jonkun perus jv-komppanian tai kt-patterin kokoonpanon.
Itse olen erityisen tiukalla linjalla kaikkiin asioihin, jotka liittyvät omaan sa-tehtävään. Maalaisjärkeä tulee käyttää.

En pidä itseäni vainoharhaisena, mutta parempi pitää pää kiinni, kuin mokata vaikken mikään avainhenkilö olekkaan :a-cool:
 
Suojaustaso IV ja kireämmät kuuluvat jo määritelmällisesti ei-julkistettaviin. Oman tehtävän koulutuksen yhteydessä saattaa tulla yhtä sun toista jota ei ole tarkoitettu julkistettavaksi. Lisäksi jokainen tiedustelusta kiinnostunut tietää miten pienistä rakentuu iso kuva, ja julkistaja ei aina pysty arvioimaan tiedon hyödyllisyyttä vastapuolelle.

Normiohjaus asiassa on heikompaa. Siksi omilla asenteilla ja sopivan vainoharhaisella julkistamislinjalla on iso arvo.

Viimeksi on ehkä syytä nostaa esiin se, että tiedoilla rehvastelemalla ei saa piparia eikä oikeasti informoitujen suurta kunnioitusta. Special olympics -hommaa parhaimmillaan siis, mahdollisilla salassa pidettävillä tiedoilla julkisella foorumilla päteminen.

Oikeastaan ainoat kerrat kun asia on ollut itselleni ongelmallinen, ovat ne asetelmat kun tehtävään liittymättömät ammattisotilaat ovat närkästyneet siitä että reserviläinen ei anna heille ilman muuta heitä kiinnostavia tietoja (=päästä johtamistilaan jossa on esillä asiaa xxx, luovuta asiakirjoja heidän kuljetettavakseen arkistoitavaksi tms.). Niistäkin on löytynyt hyvin nopeasti yhteisymmärrys, kun olen avoimesti kertonut että olen sventuuva ja virkatietä tulleen käskyn jälkeen teen mielelläni yhteistyötä.
 
koponen kirjoitti:
Suojaustaso IV ja kireämmät kuuluvat jo määritelmällisesti ei-julkistettaviin. Oman tehtävän koulutuksen yhteydessä saattaa tulla yhtä sun toista jota ei ole tarkoitettu julkistettavaksi. Lisäksi jokainen tiedustelusta kiinnostunut tietää miten pienistä rakentuu iso kuva, ja julkistaja ei aina pysty arvioimaan tiedon hyödyllisyyttä vastapuolelle.

Normiohjaus asiassa on heikompaa. Siksi omilla asenteilla ja sopivan vainoharhaisella julkistamislinjalla on iso arvo.
..

Tuossapa se oleellinen. Monesti on "rivien väleissä" se arvokkain tiedonmuru, se joka jätetään sanomatta; Yksi tieto sieltä, toinen täältä, osa lehtien sivuilta ja uutisista. Provosoiva tiedonanto "vastapuolelta" ..disinformaatio tms. jolla pyritään lähde aktivoimaan, keinoja on monia. Vaikka yksittäinen tieto ei olisikkaan salaista ja on julkisesti kaikkien saatavissa, voi se olla arvokas soveliaassa asiayhteydessä.
Joskus jopa tieto siitä, että jollakin (kenellä?) on salaiseksi katsottavaa tietoa/osatietoa on jollekkin arvokasta. Kyllä sotilasasioissa saakin olla hieman vainoharhainen, ainakin jos joku on ERITYISEN KIINOSTUNUT jostakin johon hänellä ei ole osaa ei arpaa.

Samaa tapahtuu yritysmaailmassa kokoajan, etenkin uusissa ja keksinnöllisissä asioissa (taloudellisesti merkittävissä). Tiedon onkijoita on joka lähtöön, kuten tiedon välittäjiä ja tuottajiakin. Tietosuojan heikoin lenkki on inhimillinen ihminen, ei palomuurit ja salausjärjestelmät.

Ai niin.. Sanoinko jo että erityisesti tämän tyyppisillä foorumeilla (ja tämmöisessä kysymyksen asetannassa) tulee vainoharhaiseksi :a-rolleyes: Kerroinko jo liikaa... Parempi pitäytyä luetun ymmärtämiseen.
 
koponen kirjoitti:
Suojaustaso IV ja kireämmät kuuluvat jo määritelmällisesti ei-julkistettaviin.

En nyt millään ala moittimaan ketään, mutta ihmettelen itsekseni miksi Suomessa ollaan olevinaan gekados vähän asiasta ja toisesta. Veikkaisin kuitenkin, että keltainen A2 tietää jo ihan riittävästi asioista ilman, että se skannailisi aktiivisesti mp.net:iä. Tieto länsiliittoutuneille menee varmaan ihan virallisia kanaviakin pitkin.

Toisaalta taasen näyttäisi vähän siltä, ettei jäsenillä välttämättä edes ole tietoa tietyistä, foorumin salaisiksi julistamista asioista: ELSO:sta ei kukaan (=en minäkään tiedä, btw) a) uskalla sanoa mitää b) ei tiedä mitään c) ei uskalla KA2:n joukoistakaan sanoa mitään: Onko oikeasti niin että kaikilta on vaadittu allekirjoitus vaitiolositoumukseen, vai onko asia vain ns. huhupuheen pohjalla; kouluttaja kertoi jossain harjoituksessa että pojat; tästä pitää olla hiljaa...

Miksi tuota kyselen; no siksi että uusi tuleva tappelutapa nojaa vahvasti loistavaan kommunikaatioon alkaen ryhmästä. Olisi mielenkiintoista tietää, miten meidän vähäiset ELSO resurssit pystyvät väistämään KA2:n vastatoimet...
 
A2 Keltainen on se mitä vastaan harjoitellaan, ja sen kokoonpanon tietojaolen nähnyt aika julkisestikin painotuotteissa esillä (ainakin osan). Lisäksi mokoman tst-tapaan on huhujen mukaan koottu palasia eri armejoiden tavasta tehdä juttuja. Monesti kyllä kerratessa jää viholliskuva vähän sameaksi, taitaa olla niitä esikuntaportaan juttuja.. "Ei teidän tarvi välittää, jne." Ja sotaa vartenhan siellä harjoitellaan, ei ne ihan joka ukolle varmasti sodassa koko tilannekuvaa kerro.

Mitä tulee vähemmän harjoituksellisten vihollisten tietoihin, he eivät saa tietää mitä kaikkea me tiedämme, joten meillekään ei kerrota.

ELSO on ELSO, itse kutsun jo PV:n sivuille linkittämistä niin, että linkki toimii, ELSOksi :D Jos halutaan pysyä ELSO:n "hermolla", ei siitä pidäkään huudella mitään, oliinpa jäljessä, edellä tai ihan omalla polulla. Jos uutta tekniikkaa on, sitä käyttävien tsydeemien yleistyessä myös tieto tekniikasta ennemmin tai myöhemmin leviää. Ennen kuin se otetaan käyttöön, on turha antaa vastatoimille etumatkaa. Eli hyssendaali on jo osa niitä KA2:n tai jonkun muun vastatoimien kirtoa ja torppausta.


Tässä tulee itsekin vainoharhaiseksi, mutta hyvä nyrkkisääntö lienee "mielummin kertoo liian vähän kuin liikaa".

Joskus kun alkaa spekuloida, pitää varoa spekuloimasta oikein :D
 
Min'en tiedä mistään mitään niin ei tartte mitään jättää kertomattakaan. Täydellistä mis- ja disinformaatiota suollan sitten senkin edestä. Oen helppo kohde urkittavaksi kun en salaa mitään. En edes sitä, että tänään ostin komiat uudet kumiteräsaappaat. Senkin kertoisin, että mistä jos osaisin, mutta kun ajelutettiin niin outoja reittejä, etten tiedä. Senkin voisin kertoa ihan surutta kertoa missä olen palvellut, mihin sijoitettu ja mikä on tehtävä muuten mutta ihan Hejsanin kiusaks en kerro. Ja joskus saatan ihan "vahingossa" tai "muistamattomuuttani" kertoo pikkaisen virheellistä tai vajaata totuutta. Ja ihan vahingossa saatan sijoittaa perättäin lauseita tai asioita, joista saa äkkiä sen kuvan että kuuluvat yhteen vaikkei näin olekaan. Jos siinä sitten lukija tekee virheellisiä johtopäätöksiä niin se on sitten ihan hänen ongelmansa. Mitään salattuja asioite ei mulle ole kerrottu eikä näytetty. Ainakaan multa salattuja. Ainakaan tarkoituksella. Ja jos onkin niin sittenhän ne ei ole enää multa salattuja. Vaitioloa ei ole aina edes millään buukstaavilla vaadittu varmentamaan. Useimmiten on vaan tokaistu että "ole nyt jo vaiti" tai "ole edes hetki hiljaa" tai "ny jumalauta se turpa kiinni". Kun mähän olen vlamis kertomaan ihan kaiken jos tarpeeks maksetaan. Alkaen siitä, että kuka toimi panostajana kun se Big Bang posautettiin. Ja toisenaan kerron vaikkeis maksettaiskaan. Tai jopa kerron vaikka maksettais siitä etten kerro.
 
Yleisellä tasolla voimme keskustella siitä, onko suojaustaso vainoharhainen tai jotain. Olen ottanut sellaisen asenteen, että minä en ole se henkilö, joka tämän asian ratkaisee, sen ratkaisevat muut. Ja silloin on helppo toimia.
 
Asiaa itse pohtiessani oli mulla mielessä kyllä ihan siviilielämänkin salaisuuksien pitäminen.. No, ei se tässä mörrilaumassa ihme ole, jos äkkiä maanpuolustujuttuihin kääntyy.

Mut joo, lähtökohtahan sotilashommissa on, että oikeita salaisuuksia ei ole kuin isoilla pojilla. Ei meille kerrota paljoa jo senkään takia, että me ei kaikkea tietoa tarvita. Ja kun ei tiedetä, ei voi kukaan myöskään sitä tietoa meiltä urkkia.

Noska taisikin tämän jo kertoa, mutta hyvin arkadianmäkisesti..

TLL IV on muistaakseni kategorisitu niin, että tietojen julkitulemisesta saattaa aiheutua haittaa (korjatkaa jos olen vallan väärässä). Tiukemmat turvaluokitukset ovatkin sitten jo tasoa "aiheuttaa vakavan ongelman". Saattaahan olla, että joitain nelostason papereita annetaan ressuille ihan tärkeyden tunteen luomiseksi ja vastuuntunnon herättämiseksi. Eikä niitä ihan joka ressulle taideta antaakaan.
 
Mitä enemmän tietoa tulee esille, sen enemmän yleensä lukee rivien välissä.

Osalla täällä kirjoittajista on ihan sopivan oloinen ketunhäntä kainalossa kun pistelevät parhaita mietteitään ilmoille. Toisaalta ehkä meikäläistä vaivaa se, että sen takia ihan asiaa kirjoittaviakaan ei oteta vakavasti. Suorapuheisuuskin tulkitaan rivien välistä ja löydetään se olematon kaksoismerkitys. Koita siinä nyt sitten kertoa ilman sataa googlen linkkiä että totta tässä puhutaan.
 
Mikään ei tehoa vihollisen tiedusteluun yhtä tehokkaasti kuin sen kyllästäminen varmennusta vaativalla tiedolla. SIlti ehlpompaa on vain pitää turpa kiinni asioista joista edes käväisee mielessä että olisivat hyshys. Yleisellä tasolla on suht helppoa puhua melko laajalti ja tarkkaankin asioista kun keskittyy puhumaan vieraiden valtojen toimista ja avoimista yleisteoreettisista seikoista kotimaan näkökulmassa.
 
Touhottaja kirjoitti:
Kuinkas te hanskaatte (käsitätte/käyttäydytte) salaisuuksien ja sen sellaisten kanssa? Onko teille koskaan tehty selväksi, mistä maanpuolustusasioista ei vaan puhuta?

Sotajuttujen osalta en tietääkseni tiedä mitään virallisempaa hyshys-juttua eikä minua ole kielletty puhumasta niistä asioista joista tiedän. Tai joistakin on kai, mutta ne on selkeästi rajattu ja tiedän missä se raja menee.
Ihan kaikesta tietämästäni en silti julkisesti kerro. Nekään asiat eivät välttämättä ole leimattuja, mutta kaikesta ei pidä julkisesti vain puhua. Jos höristän korviani ja tarkoituksella tai vahingossa kuulen sellaista mikä on tarkoitettu luottamukselliseksi tai muuten voi aiheuttaa vahinkoa niin suu pysyy tietysti kiinni.

Siviilimaailmassa tilanne on yksinkertaisempi. Tiedän mitkä asiat ovat salassapidettäviä tai muuten ei-julkisia ja oma suu sulkeutuu sen mukaan. Salaisuudet olen aina pystynyt pitämään, koska en tiedä mitään.
 
Back
Top