Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Konkreettisia luovutussyitä oli useita. Yhtäältä kyse oli sotavankien luovuttamisesta työvoimaksi Suomessa olleille saksalaisille joukko-osastoille. Toisaalta Suomessa vangittuja neuvostosotavankeja vaihdettiin Saksassa vangittuihin suomensukuisiin neuvostosotavankeihin, joilla oli tarkoitus asuttaa valloitettu Itä-Karjala. Kolmanneksi tavoitteena oli etnisten saksalaisten ja baltialaisten sotavankien palauttaminen etnisille alkuperäalueilleen. Neljänneksi sotavankeja luovutettiin puolin ja toisin tiedustelu- ja vakoiluntorjuntasyistä.
Päämajan valvontaosaston ei tiedetä saaneen luovutuksiin määräystä tai lupaa ylemmiltä tahoilta.
Sotavankien vaiheita luovutusten jälkeen ei kuitenkaan ole mahdollista ennakoida luovutussyyn perusteella, sillä saksalaiset arvioivat heille luovutettujen sotavankien luotettavuuden ja hyödyllisyyden uudelleen omista lähtökohdistaan.
Esitän oheisena kunnioittavasti lausuntoni arvioitavakseni annetusta asiasta. Valtioneuvoston kanslialta saamani toimeksiannon mukaan minun tulee "tehdä selvitys Simon Wiesenthal - keskuksen tasavallan presidentille lähettämän kirjeen johdosta". Kirje sisälsi tutkimuspyynnön niistä ihmisluovutuksista, joita Suomi teki jatkosodan aikana ja joiden kohteena olivat yhtäältä Suomeen tulleet pakolaiset, toisaalta sotavangit - juutalaisia mukana näissä molemmissa ryhmissä. Selvitystyöni tarkoituksena on antaa sellaista informaatiota, josta olisi hyötyä mahdollisia jatkotoimia harkittaessa.
Koska tehtäväksiantoni taustalla on marraskuussa 2003 julkaistu Elina Sanan teos "Luovutetut - Suomen ihmisluovutukset Gestapolle", olen jäsentänyt lausuntoni siten, että käsittelen ensiksi Elina Sanan teosta koettaen ratkaista, mikä siinä nostatti suuren kansainvälisen kohun ja miten teos sijoittuu suomalaisen historiallisen kirjallisuuden kenttään. Sen jälkeen tarkastelen luovutuksia ja muita niihin läheisesti liittyviä kysymyksiä silmälläpitäen erityisesti sitä, mistä niiden taustalla olevista tekijöistä ja päätöksistä on jo saatavilla tutkimustietoa, mistä ei, ja minkälaisia hypoteettisia selityksiä on toteutetulle menettelylle esitettävissä. Lopuksi tuon esille tutkimuksellisia vaihtoehtoja, jotka jatkotoimia mietittäessä voisivat ehkä tulla kysymykseen.
Toimeksiantoni ei ole edellyttänyt omakohtaista tutkimustyötä, vaan perehtymistä tarjolla olevaan keskeisimpään kirjallisuuteen ja jossakin mitassa myös vallitsevaan lähdetilanteeseen. Raporttiani valmistellessani olen pitänyt tiiviisti yhteyttä aihepiiriä tunteviin kollegoihini ja myös saanut heiltä suopeasti monenlaista apua. Dos. Antti Laine ja OTT Jukka Lindstedt ovat perehtyneet lausuntooni etukäteen ja sitä hyödykseni kommentoineet. Heille kaikille lämmin kiitokseni. Yhtä lämpimästi kiitän tutkimusapulaisenani toiminutta Oula Silvennoista sekä myös valtioneuvoston kansliaa, jonka välityksellä olen saanut käyttööni aihetta koskevia lehtikirjoituksia.
Mitä viitteitä? Mehän oltiin sodassa! Jenkkien kanssa oli yhteistyötä kuten on moni tutkija osoittanut.Onpahan siitäkin viitteitä että esimerkiksi brittien ja suomalaisen tiedusteluväen yhteydet olivat koko ajan auki ja toiminnassa..molempiin suuntiin.
Ylikangas toteaa selvityksessään, että juutalaisia ei Suomessa eroteltu, vaan isovenäläinen juutalainen niputettiin yksinkertaisesti isovenäläiseksi. Jossain vaiheessa sitten herättiin tähän, ja juutalaisten luovutus lopetettiin yksiselitteisesti. Siltä ainakin näyttäisi.Yleisellä tasolla puhuen ainakin Suomen tiedustelu pyrki pysymään hyvinkin tarkoin kärryillä saksalaisten puuhista varsinkin Suomessa ja lähialueilla, sekä myös laajemmin.
Jonkin verran on näyttöä jopa siitä että meikäläinen tiedustelu suorastaan vakoili saksalaista liittolaista aina tilaisuuden tullen.
Tässä valossa voisi kai pitää todennäköisenä että myös näistä ikävistä asioista oltiin tietoisia. Kuka tiesi ja mitä tiesi ja mitä esimerkiksi Mannerheim tai Ryti tiesivät, on vaikea sanoa. Suomalaisen sotilastiedustelun uskon kuitenkin tienneen hyvin paljon ja onpahan siitäkin viitteitä että esimerkiksi brittien ja suomalaisen tiedusteluväen yhteydet olivat koko ajan auki ja toiminnassa..molempiin suuntiin.
Useista kirjallisista lähteistä löytyy jos jonkinlaista suoraa ja epäsuoraa viitettä brittien ja suomalaisten yhteyksiin. Ja onpahan sekin tiedossa että Mannerheim piti henk.kohtkin yhteyttä Britanniaan koko sodan ajan.Mitä viitteitä? Mehän oltiin sodassa! Jenkkien kanssa oli yhteistyötä kuten on moni tutkija osoittanut.
Ylikangas toteaa selvityksessään, että juutalaisia ei Suomessa eroteltu, vaan isovenäläinen juutalainen niputettiin yksinkertaisesti isovenäläiseksi. Jossain vaiheessa sitten herättiin tähän, ja juutalaisten luovutus lopetettiin yksiselitteisesti. Siltä ainakin näyttäisi.
Voisi vaikkapa ajatella, että kun Mannerheim tai Ryti saivat asian tietoon, luovutukselle pantiin piste saman tien.
Juuri näin. Voisi päätellä, uskon, on ilmeistä, nähdäkseni, todennäköisesti... tämän kaiken voi yksi nähdä toisin ja toinen aivan päinvastoin. Pitäisikö siis pitäytyä faktoissa ja jättää arvailematta sitä mikä tiedossa ei ole.
Meneeköhän tässä nyt sekaisin Välirauhan aika sekä syksy 1941, jolloin meillä luonnollisesti oli suhteet britteihin kunnossa? Asiaan voi tutustua lähemmin esim brittien tiedustelumies John Magillin muistelmista.Useista kirjallisista lähteistä löytyy jos jonkinlaista suoraa ja epäsuoraa viitettä brittien ja suomalaisten yhteyksiin. Ja onpahan sekin tiedossa että Mannerheim piti henk.kohtkin yhteyttä Britanniaan koko sodan ajan.
Meneeköhän tässä nyt sekaisin Välirauhan aika sekä syksy 1941, jolloin meillä luonnollisesti oli suhteet britteihin kunnossa? Asiaan voi tutustua lähemmin esim brittien tiedustelumies John Magillin muistelmista.
Jos tietoja on niin kannattaisi julkistaa ne, sillä mun käsityksen mukaan kyseessä olisi aikamoinen sensaatio. Mannerheim on luonnollisesti voinut brittejä tavata ollessaan hoidettavana Portugalissa mutta ei hän sentään koko sodan ajan siellä oleskellut.
Hehän olivat Tukholmassa syksystä 1944 alkaen mutta kävikö Hallamaa siellä koko Jatkosodan aikana. Tai Paasonen joka oli vuoteen 1942 rintamalla. Paasosen muistelmissa tai elämänkerrassa ei tällaisesta ole mainintaa. Hannu Rautkallio julkisti viimeisen kirjansa viitisen vuotta sitten ja siinä paljastetut Mannerheimin yhteydet jenkkeihin olivat nekin jonkinlainen pieni sensaatio.Hallamaa ja Paasonen, Tukholman kautta.
Hehän olivat Tukholmassa syksystä 1944 alkaen mutta kävikö Hallamaa siellä koko Jatkosodan aikana. Tai Paasonen joka oli vuoteen 1942 rintamalla. Paasosen muistelmissa tai elämänkerrassa ei tällaisesta ole mainintaa. Hannu Rautkallio julkisti viimeisen kirjansa viitisen vuotta sitten ja siinä paljastetut Mannerheimin yhteydet jenkkeihin olivat nekin jonkinlainen pieni sensaatio.