Valikko
Foorumi
Uudet viestit
Etsi
Uudet
Uudet viestit
Uudet mediat
Media kommentit
Uudet profiiliviestit
Viimeisin tapahtuma
Media
Uudet mediat
Uudet kommentit
Etsi medioita
Jäsenet
Rekisteröityneet käyttäjät
Kävijöitä paikalla
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Muut
Kirjaudu
Rekisteröidy
Mitä uutta
Haku
Haku
Etsi vain otsikoista
Kuka:
Uudet viestit
Etsi
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Install the app
Install
Foorumi
Taktiikka, historia ja politiikka
Taktiikka ja strategia
Mielipiteitä ilmasodankäynnistä - mitä tilastot opettavat?
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Reply to thread
Viesti
<blockquote data-quote="Einomies1" data-source="post: 193657" data-attributes="member: 221"><p>Kosovosta edelleen: Nikunen esittää kirjassaan Serbien it-järjestelmiksi SA-2, SA-3, SA-6, SA-9/13 ja SA-10. SA-10 Grumble / S-300 järjestelmän olemassaolosta en ole löytänyt todisteita mistään nettilähteistä. Äskettäin Aleksandr Lukashenko sanoi että Valko-Venäjä tarjosi Slobolle heidän järjestelmää mutta Slobo ei uskonut että NATO aloittaisi sodan heitä vastaan ja tyrmäsi ehdotuksen. Sitten kun kakka lensi tuulettimeen, oli liian myöhäistä toimittaa puikkoja. Nikusen väite siis jää vaille vahvistusta.</p><p></p><p>Serbian opetus on juurikin sama mikä tuli Persianlahdelta. Sekä Serbit eivät olleet pitäneet huolta ilmavoimien ajanmukaisuudesta tai ilmasodan johtamiskyvystä. Taktiikkaa ei oltu harjoiteltu vasta-ilmatoiminnan varalle ja koko ilmapuolustuksen kokonaisuutta silmälläpitäen. Ilmavoimat jätettiin lähinnä tukevaan rooliin. Ilman S-300:aa sotineet Irak ja Serbia omistivat kuitenkin suuren määrän ilmatorjunta-aseita ja tutkia joista ainakin Irakissa valtaosa oli täysin ajanmukaisia. Neuvosto-venäläinen ajattelu on ilmasodan suhteen enemmän ilmatorjuntaa painottava, se on ollut sitä II-MS:a lähtien. Lännessä taas on painotettu USA:n oppeja itsenäisestä ilmavoimasta joka kykenee ratkaisemaan sotia yksinkin. Tässäkään yksinkertaista totuutta ei ole olemassa.</p><p></p><p>Persianlahden sodassa 1991 liittouma lamautti Irakin tutkat ennalta-ehkäisevillä iskuilla mm. erikoisyksikkö "Normandian"avulla ja F-117 Nighthawkilla. Lisäksi USAF lähetti ennen iskua 40 harjoitusmaalikonetta Bagdadia kohden tarkoituksenaan paljastaa ilmapuolustuksen tutkat. Tämän jälkeen risteilyohjukset laukaistiin strategisiin kohteisiin, Nighthawkit lensivät Bagdadin ylle tuhoamaan kohteitaan ja Wild Weasel-koneet aloittivat Irakin tutkien jäljittämisen. Koko touhua tuettiin mittavalla elektronisella sodankäynnillä ja F-15C ilmaherruushävittäjien ja AWACS:n suojalla. </p><p></p><p>Irakin ilmavoimat olivat passiivisia heti alusta lähtien ja ilmavoimien vasta-operaatiot olivat hajanaisia. Nikusen "Airpower-Ilmavoimat" kirjassa mainitaan mm. että ensimmäisenä yönä liittouman (USAF koneet) suuri ilma-osasto lensi Irakin ilmatilaan heti häivepommittajien ja risteilyohjus-iskujen jäljessä. Osasto piti sisällään F-15E, F-4G, EF-111 ja F-111 koneita. Osastoa suojasi F-15C parvi, E-3 AWACS in tuella ja F-15C koneet lensivät osaston edellä. F-15C parvi pääsi ilman vastarintaa Bagdadin alueelle klo 3.05 yöllä ja asettui lentämään sulkua oletettuun vihollissuuntaan. Ensimmäinen Irakilaishävittäjä havaittiin AWACS:n toimesta pian alueelle saapumisen jälkeen ja se oli yksinäinen Mirage F1 jonka F-15 pudotti AIM-7 ohjuksella 6,5 km:n päästä (tutkalukitus 20 km:n päästä). </p><p></p><p>Ensimmäisenä yönä ammuttiin alas 9 Irakilaiskonetta ja ongelmia F-15C koneille tuotti suuri omien koneiden määrä (n. 60-80 konetta jatkuvasti) ilmatilassa. </p><p>Ohjuksia oli vaikea yksinkertaisesti ampua tuossa kuhinassa ilman vaaraa omille. Usein Irakilaiskoneisiin saatiin F-15:n tutkalukitus jopa kymmenien kilometrien päästä mutta tulituslupaa ei saatu AWACS:a. Ilmeisesti alueella olevien omien koneiden suuren määrän vuoksi. Monet Irakilaiskoneista pakenivat joutuessaan E-3 ja/tai F-15 tutkan valaisemiksi. Jotkut taistelivat mutta ilmeisesti toimivan johdon ja ajankohtaisen ilmatilannekuvan puutteiden vuoksi kaikki taisteluun hakeutuneet Irakilaiskoneet ammuttiin alas ilman että ne ehtivät tehdä mitään. Osa tuhoutui koiratappeluissa ja jotkut vain osuivat maahan. Myös liitouman koneita syöksyi maahan niiden lennettyä usein liian matalalla, vältellessään tutkia ensimmäisen vuorokauden aikana. </p><p></p><p>Liittouma saavutti täyden ilmaherruuden Irakissa ja Kuwaitissa 20.1., 3 vuorokauden sotatoimien jälkeen. Sen jälkeen Irakin tutkajohtoinen ilmapuolustus oli käytännössä lyöty. Toki yksittäisiä menetyksiä tuli tämän jälkeenkin. Tammikuun 21. päivänä ammuttiin esim. alas F-14 kone tiedustelutehtävässä SA-2 ohjuksella(optisesti ohjattuna).</p><p>Tämän jälkeen Irakin maajoukot eivät käytännössä kyenneet enää liikkumaan ja olivat eristettyinä toisistaan ilman yhteyksiä. Jatkuvat ilmahyökkäykset (mm. B-52) olivat joukkojen niskassa ja huolto ei toiminut. Joukot menettivät pikkuhiljaa taistelutahtonsa ja antautuivat suurissa määrin ilman taistelua.</p><p></p><p>25-vuoden ajalta ja sitä aikaisemmin käydyistä sodista voidaan ja pitää oppia. Vaikka taisteluissa ei ole ollut täysin tasavahvoja osapuolia niin missä ja koska niitä sitten on ja tulee olemaan? Todellisuudessa NATO ja yksin USA kykenisi ilmasodassa pyyhkimään venäjällä lattiaa ja tämä on se kipupiste venäläisille miksi ne rähisevät ja pullistelevat. Yksin USA:lla n 7 kertainen puolustusbudjetti verrattuna venäjään, tämä kannattaa muistaa.</p><p></p><p>Jo aikaisemmin mainittujen ilmasotien tärkeitä opetuksia ovat mielestäni:</p><p>- aloite/aktiivisuus. 1967 sodan ja 1982 Libanonin sodan opetuksina on se että joka on aktiivinen, saa aloitteen käsiinsä ja on vahvoilla. Tamin prinsiippi "Momentum"-toimii aina.</p><p>- Koulutus ja korkea suorituskyky (Persianlahti 1991, lähi-idän sodat). Korkeasti koulutetut ja harjoitetut lentäjät ja ilmatorjunta ovat aina vahvempia. Tässä on pyrittävä olemaan vastustajaa parempia koska tämä on yksi force-multiplier.</p><p>- toimiva sodanjohto ja hyvin suunniteltu taktiikka/strategia (1982 Bekaa). Israel oli valmistautunut lamauttamaan Syyrian ilmapuolustuksen ja vastaavasti Syyria ei ollut hereillä Iraelin valmisteluiden suhteen, ei luonut vastataktiikoita eikä taistelunjohto toiminut.</p><p>- aggressiivisuus (1991 Persianlahti, Israelin sodat 1967, 1973, 1982). Israel pyyhki arabeilla lattiaa koska sen ilmavoimat olivat paitsi korkeasti koulutettuja ja harjoitettuja, myös sen taktiikka oli aggresiivinen ja aloitteellinen hyökkäyksessä. Toki 1973 kaikki oli vaakalaudalla mutta sinnikkyys ja periksiantamattomuus johtivat Israelin selviytymiseen sodasta. Kallis oppitunti kaikille ja tämän Israel käytti hyväksene. 1991 USAF käytti offensiivista ilmataktiikkaa joka yhdessä ylivoiman kanssa johti voittoon. Irakin hävittäjät kohdattiin aggressiivisesti eikä väistelty, Irakilaisten lentäjien moraali ja taistelutahto olivat heikkoja kuten myös taidot. </p><p>- Hyvä ja ajanmukainen kalusto (1999 Kosovo). Serbian vanhentuneet tst-koneet yhdessä johdon ja taktiikan puutteiden kanssa johtivat ilmavoimien totaaliseen häviöön ja passiivisuuteen. 15 Mig-29 konetta ja Mig-21 koneet eivät olleet määrällisesti ja teknisesti ajanmukaisia. Johto ja taktiikka puolsivat enemmän ilmatorjuntaa ja tämä johti nopeasti oman ilmatilan hallinnan menettämiseen ja ilmatorjunnan selviytymistaisteluun vastustajan pitäessä jatkuvasti aloitteen.</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="Einomies1, post: 193657, member: 221"] Kosovosta edelleen: Nikunen esittää kirjassaan Serbien it-järjestelmiksi SA-2, SA-3, SA-6, SA-9/13 ja SA-10. SA-10 Grumble / S-300 järjestelmän olemassaolosta en ole löytänyt todisteita mistään nettilähteistä. Äskettäin Aleksandr Lukashenko sanoi että Valko-Venäjä tarjosi Slobolle heidän järjestelmää mutta Slobo ei uskonut että NATO aloittaisi sodan heitä vastaan ja tyrmäsi ehdotuksen. Sitten kun kakka lensi tuulettimeen, oli liian myöhäistä toimittaa puikkoja. Nikusen väite siis jää vaille vahvistusta. Serbian opetus on juurikin sama mikä tuli Persianlahdelta. Sekä Serbit eivät olleet pitäneet huolta ilmavoimien ajanmukaisuudesta tai ilmasodan johtamiskyvystä. Taktiikkaa ei oltu harjoiteltu vasta-ilmatoiminnan varalle ja koko ilmapuolustuksen kokonaisuutta silmälläpitäen. Ilmavoimat jätettiin lähinnä tukevaan rooliin. Ilman S-300:aa sotineet Irak ja Serbia omistivat kuitenkin suuren määrän ilmatorjunta-aseita ja tutkia joista ainakin Irakissa valtaosa oli täysin ajanmukaisia. Neuvosto-venäläinen ajattelu on ilmasodan suhteen enemmän ilmatorjuntaa painottava, se on ollut sitä II-MS:a lähtien. Lännessä taas on painotettu USA:n oppeja itsenäisestä ilmavoimasta joka kykenee ratkaisemaan sotia yksinkin. Tässäkään yksinkertaista totuutta ei ole olemassa. Persianlahden sodassa 1991 liittouma lamautti Irakin tutkat ennalta-ehkäisevillä iskuilla mm. erikoisyksikkö "Normandian"avulla ja F-117 Nighthawkilla. Lisäksi USAF lähetti ennen iskua 40 harjoitusmaalikonetta Bagdadia kohden tarkoituksenaan paljastaa ilmapuolustuksen tutkat. Tämän jälkeen risteilyohjukset laukaistiin strategisiin kohteisiin, Nighthawkit lensivät Bagdadin ylle tuhoamaan kohteitaan ja Wild Weasel-koneet aloittivat Irakin tutkien jäljittämisen. Koko touhua tuettiin mittavalla elektronisella sodankäynnillä ja F-15C ilmaherruushävittäjien ja AWACS:n suojalla. Irakin ilmavoimat olivat passiivisia heti alusta lähtien ja ilmavoimien vasta-operaatiot olivat hajanaisia. Nikusen "Airpower-Ilmavoimat" kirjassa mainitaan mm. että ensimmäisenä yönä liittouman (USAF koneet) suuri ilma-osasto lensi Irakin ilmatilaan heti häivepommittajien ja risteilyohjus-iskujen jäljessä. Osasto piti sisällään F-15E, F-4G, EF-111 ja F-111 koneita. Osastoa suojasi F-15C parvi, E-3 AWACS in tuella ja F-15C koneet lensivät osaston edellä. F-15C parvi pääsi ilman vastarintaa Bagdadin alueelle klo 3.05 yöllä ja asettui lentämään sulkua oletettuun vihollissuuntaan. Ensimmäinen Irakilaishävittäjä havaittiin AWACS:n toimesta pian alueelle saapumisen jälkeen ja se oli yksinäinen Mirage F1 jonka F-15 pudotti AIM-7 ohjuksella 6,5 km:n päästä (tutkalukitus 20 km:n päästä). Ensimmäisenä yönä ammuttiin alas 9 Irakilaiskonetta ja ongelmia F-15C koneille tuotti suuri omien koneiden määrä (n. 60-80 konetta jatkuvasti) ilmatilassa. Ohjuksia oli vaikea yksinkertaisesti ampua tuossa kuhinassa ilman vaaraa omille. Usein Irakilaiskoneisiin saatiin F-15:n tutkalukitus jopa kymmenien kilometrien päästä mutta tulituslupaa ei saatu AWACS:a. Ilmeisesti alueella olevien omien koneiden suuren määrän vuoksi. Monet Irakilaiskoneista pakenivat joutuessaan E-3 ja/tai F-15 tutkan valaisemiksi. Jotkut taistelivat mutta ilmeisesti toimivan johdon ja ajankohtaisen ilmatilannekuvan puutteiden vuoksi kaikki taisteluun hakeutuneet Irakilaiskoneet ammuttiin alas ilman että ne ehtivät tehdä mitään. Osa tuhoutui koiratappeluissa ja jotkut vain osuivat maahan. Myös liitouman koneita syöksyi maahan niiden lennettyä usein liian matalalla, vältellessään tutkia ensimmäisen vuorokauden aikana. Liittouma saavutti täyden ilmaherruuden Irakissa ja Kuwaitissa 20.1., 3 vuorokauden sotatoimien jälkeen. Sen jälkeen Irakin tutkajohtoinen ilmapuolustus oli käytännössä lyöty. Toki yksittäisiä menetyksiä tuli tämän jälkeenkin. Tammikuun 21. päivänä ammuttiin esim. alas F-14 kone tiedustelutehtävässä SA-2 ohjuksella(optisesti ohjattuna). Tämän jälkeen Irakin maajoukot eivät käytännössä kyenneet enää liikkumaan ja olivat eristettyinä toisistaan ilman yhteyksiä. Jatkuvat ilmahyökkäykset (mm. B-52) olivat joukkojen niskassa ja huolto ei toiminut. Joukot menettivät pikkuhiljaa taistelutahtonsa ja antautuivat suurissa määrin ilman taistelua. 25-vuoden ajalta ja sitä aikaisemmin käydyistä sodista voidaan ja pitää oppia. Vaikka taisteluissa ei ole ollut täysin tasavahvoja osapuolia niin missä ja koska niitä sitten on ja tulee olemaan? Todellisuudessa NATO ja yksin USA kykenisi ilmasodassa pyyhkimään venäjällä lattiaa ja tämä on se kipupiste venäläisille miksi ne rähisevät ja pullistelevat. Yksin USA:lla n 7 kertainen puolustusbudjetti verrattuna venäjään, tämä kannattaa muistaa. Jo aikaisemmin mainittujen ilmasotien tärkeitä opetuksia ovat mielestäni: - aloite/aktiivisuus. 1967 sodan ja 1982 Libanonin sodan opetuksina on se että joka on aktiivinen, saa aloitteen käsiinsä ja on vahvoilla. Tamin prinsiippi "Momentum"-toimii aina. - Koulutus ja korkea suorituskyky (Persianlahti 1991, lähi-idän sodat). Korkeasti koulutetut ja harjoitetut lentäjät ja ilmatorjunta ovat aina vahvempia. Tässä on pyrittävä olemaan vastustajaa parempia koska tämä on yksi force-multiplier. - toimiva sodanjohto ja hyvin suunniteltu taktiikka/strategia (1982 Bekaa). Israel oli valmistautunut lamauttamaan Syyrian ilmapuolustuksen ja vastaavasti Syyria ei ollut hereillä Iraelin valmisteluiden suhteen, ei luonut vastataktiikoita eikä taistelunjohto toiminut. - aggressiivisuus (1991 Persianlahti, Israelin sodat 1967, 1973, 1982). Israel pyyhki arabeilla lattiaa koska sen ilmavoimat olivat paitsi korkeasti koulutettuja ja harjoitettuja, myös sen taktiikka oli aggresiivinen ja aloitteellinen hyökkäyksessä. Toki 1973 kaikki oli vaakalaudalla mutta sinnikkyys ja periksiantamattomuus johtivat Israelin selviytymiseen sodasta. Kallis oppitunti kaikille ja tämän Israel käytti hyväksene. 1991 USAF käytti offensiivista ilmataktiikkaa joka yhdessä ylivoiman kanssa johti voittoon. Irakin hävittäjät kohdattiin aggressiivisesti eikä väistelty, Irakilaisten lentäjien moraali ja taistelutahto olivat heikkoja kuten myös taidot. - Hyvä ja ajanmukainen kalusto (1999 Kosovo). Serbian vanhentuneet tst-koneet yhdessä johdon ja taktiikan puutteiden kanssa johtivat ilmavoimien totaaliseen häviöön ja passiivisuuteen. 15 Mig-29 konetta ja Mig-21 koneet eivät olleet määrällisesti ja teknisesti ajanmukaisia. Johto ja taktiikka puolsivat enemmän ilmatorjuntaa ja tämä johti nopeasti oman ilmatilan hallinnan menettämiseen ja ilmatorjunnan selviytymistaisteluun vastustajan pitäessä jatkuvasti aloitteen. [/QUOTE]
Lisää lainaukset…
Varmistus
Kirjoita sana takaperin: kissa
Lähetä vastaus
Foorumi
Taktiikka, historia ja politiikka
Taktiikka ja strategia
Mielipiteitä ilmasodankäynnistä - mitä tilastot opettavat?
Top