Missä olit 9/11-2001?

Kongo-Müller

Luutnantti
Parhaillaan katson National Geographilta dokumenttia 9/11 terrori-iskuista.Mikään muu tapahtuma ei ole omana elinaikanani,49:ään vuoteen, piirtynyt niin mieleen.Opiskelin silloin käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa,ja koulupäivän päätteksi kun saavuin asunnolle aloin katsomaan Bonanzaa,(olisiko ollut n. klo. 13.00-14.00 aikoihin).Aika pian tv:n yläreunassa alkoi kiertää teksti että lentokone törmännyt wtc:n pilvenpiirtäjään.Käsittämätön päivä oli alkanut...
 
Tein betonimylyllä massaa, viimeisiä valuja navetan laajennukseen. Kuuntelin radiokuulosuojaimista tuota, iltapäivällä oli pakko mennä katsomaan hetkeksi teeveetä. Veli oli urakoitsijan kanssa puimassa. Urakoitsija oli vaan todennut, että "No se ei köyhään sattunu".
Illalla istuin huoltsikalla kahvilla, töllössä pyöri niitä videoita ja radiosta tuli sitä samaa koko ajan. Siihen ilmaantui paikallinen poliisimies siviilikamppeissa, katsoi ihmeissään teeveetä ja kysyi että mitä siellä tapahtuu? Oli ollut puolukassa koko päivän ja aivan uutispimennossa.
 
Tämän muistan poikkeuksellisen hyvin.

Olin ollut UKK-puistossa viikon vaelluksella. Kemihaarasta lähdin köröttelemään kohti etelää, ja auton radion aukaistessani kuulin ensimmäiset uutiset. Oli karu paluu luonnon rauhasta pahaan maailmaan...

Ensimmäiset ajatukset (uutisten vajavaisten tietojen perusteella) olivat tietenkin, jotta miten on mahdollista..? Suomussalmella sitten pysähdyin siihen järven rannalla olevalle huoltsikalle, jossa näin telkusta ensimmäiset uutiskuvat tapahtuneesta.
 
Viimeksi muokattu:
Kävimme hakemassa rouvan kanssa autoliikkeestä hieman uudemman käytetyn auton ja kun kotiin päästiin rouva halusi katsoa telkkarista Holby Cityä. Mutta eipä tullut sinä iltana muuta kuin USA uutisia.
 
Töissä kuulin radiosta. Ensin kerrottiin vain, että lentokone oli törmännyt, ja ajattelin tietysti että kyseessä oli jokin pienkoneonnettomuus. Sitten tulikin tieto kahdesta matkustajakoneesta ja homman luonne alkoi käydä selväksi. Muistan kuinka radiojuontaja kertoi, että myös Pentagonissa palaa ja että tänään on siis 11. syyskuuta, tajuten hetken historiallisuuden. Ehdin sitten juuri töistä kotiin näkemään tv:sta tornien sortumisen.
 
Sitten tulikin tieto kahdesta matkustajakoneesta ja homman luonne alkoi käydä selväksi. Muistan kuinka radiojuontaja kertoi, että myös Pentagonissa palaa..

Jep. Kuvio avautui alkuhämmennyksen jälkeen melko nopeasti.

Pitkään vaivasi ajatus, kuinka kukaan (lentoyhtiön) kapteeni suostuisi lentämään päin ko. kohteita. Silloin ei osannut kuvitella, että jotkut terot olisivat astuneet puikkoihin...
 
Puhdistin vasta poimimiani puolukoita kotini terassilla. Naapuri tuli kertomaan uutisen. En meinannut uskoa, kun kaverilla oli tapana joskus jekuttaa ja kertoa muunneltuja totuuksia. No saman tien telkun ääreen. Totesin vaimolle, että tästä tulee sota ja verinen kosto.
 
Työpäivän jälkeen katsoin kotona TV:tä ja näin suorassa lähetyksessä miten jälkimmäiseen pilvenpiirtäjään osui lentokone. Ensimmäinen kone oli törmännyt hieman aiemmin.
Mietin että onko tämä joku Hollywoodin katastrofielokuva, sen sijaan että oikea uutislähetys.
 
Totesin vaimolle, että tästä tulee sota ja verinen kosto.

Joo, totesin jo siinä liittotulilla kavereille, että nyt alkaa tulemaan runtua, jahka Usa keksii syylliset. Luulo-oletin sitten vähän myöhemmin, että Usan liittosuhde Saudeihin katkeaa, mutta eipä tämän maailman immelmannit mene aina niinkuin luulo-olettaa.

Seurasin suht tiiviisti, miten Kiina, Venäjä ja Iran suhtautuvat tilanteeseen....nehän olivat kerrankin kuin kusi sukassa. Eipä tuolloin varmaan ollut viisasta kenenkään tai minkään lähteä kokeilemaan amerikkalaista huumorintajun puutetta.

edith: funtsin tuossa juuri miten kuluneet vuodet kuitenkin ovat himmentäneet muistamisia. Tarkkojen yksityiskohtien mieleen palauttaminen ei olekaan niin helppoa ja muistaako asioita edes oikein? Soittiko joku sinulle, kuulitko radiosta, kertoiko joku sinulle....tällaiset asiat vaihtelevat paikkoja ja yksityiskohtien muistaminen on luvalla sanoen epävarmaa. Kirjoitan tämän tietysti itsestäni käsin arvioiden, yrittäen samalla pohtia sitä, että miten ns. muistitieto ei välttis toimi kovin sementtisen varmasti, kun aikaa pannaan tarpeeksi.
 
Viimeksi muokattu:
Olin korkeanpaikan leirillä Bulgariassa. Mitään ei kielestä ymmärtänyt joten ihmetystä aiheutti telkkarissa pyörineet videot törmäyksistä. Eikä ollu puhelimessa nettiä tohon aikaan. Ei siellä vuoristossa olis ollu kyllä kenttääkään.
 
Olin hyvinkin lähellä Berliinin muurin rippeitä ja ensimmäinen ajatus oli että kohta niitä muureja taas rakennellaan. Ikävä kyllä olin enemmän oikeassa kun tiesinkään tai osasin edes arvata ja arvailla :ROFLMAO:

Laitoin tämän jo dokumenttiketjuun mutta laitan myös tähän ketjuun...

Syyskuun terrori-iskujen jälkeen kaikki olivat valmiit sotaan huonosti tunnettua kaukaista vihollista vastaan. Uskoimme vahvasti että meillä oli missio. Isänmaallisuus vahvistui. Olimme kansana yhtenäisempi kuin koskaan.


Sillä miten iskujen jälkeiset presidentit toimivat oli kuitenkin arvaamattomia seurauksia. Kasvava suuttumus, epäluottamus, kansan kahtiajako ja lopulta hyökkäys USA:n kongressiin.

Erittäin tuore dokkari joka kertoo melko osuvasti sen miten kaikki alkoi ja mihin se lopulta johti.
 
Seurasin suht tiiviisti, miten Kiina, Venäjä ja Iran suhtautuvat tilanteeseen....nehän olivat kerrankin kuin kusi sukassa. Eipä tuolloin varmaan ollut viisasta kenenkään tai minkään lähteä kokeilemaan amerikkalaista huumorintajun puutetta.
Tuo jäi myös mieleen. Kovin olivat maailman johtajat totisia poikia. Kun jossain muslimimaissa näkyi kaduilla spontaaneja riemunpurkauksia, niin nämä siivottiin äkkiä pois, ja niiden johtajat tuomitsivat lujasti moisen. Odotettavissa oli, että Amerikan kosto tulisi olemaan kova, ja sitä alleviivasi presidentti Bushin synkistynyt hahmo.
 
Back
Top