Mitä hyvää venäläisissä?

[Hanski]

• Venäjän kieli on minusta kaunista kuulla. Vaikka enää en snaijjaa juurikaan niin mielellään silti kuuntelen.

• Neuvostoliiton/Venäjän maaseudulla on minulla ollut kotoisa olo. Ihmiset on oikeesti vieraanvaraisia ja ystävällisiä siellä missä KGB tai mafia ei ole myrkyttänyt ilmapiiriä. Minulla on tuosta vieraanvaraisuudesta sellainenkin muisto, että kylässä ollessani vanha isäntä ei malttanut maata, vaan halusi kirjaimellisesti viimeisillä voimillaan välttämättä tarjoilla minulle teetä ja perunaa (muuta ei sitten talossa ollutkaan).

• Yhteisöllisyyden olen myös kokenut Venäjällä jossakin pikkukylässä todella vahvaksi. Näkyy mm. niin, että jos yksi kyläläinen hyväksyi minut niin olin sen jälkeen kaikkien suojeluksessa niin mafian kuin miliisinkin toimia vastaan.

Kommentoidaanpa nyt tätäkin ketjua Kimin annettua herätteen. Koin venäläisten kehumisen haastavaksi, lähinnä mieleen tuli jossain nähty kuva Anna Chapmanista pienissä bikineissä tai herkkuja notkuva закуска-pöytä.

Venäjällä tapaa sellaisia ihmisiä ja ihmiskohtaloita, joita muualla ei tapaa. Yksi mieliinpainuvimmista oli kohtaamiseni Petroskoissa vanhan alkoholisoituneen miehen kanssa kesällä 1992. Mies tuli juttelemaan selkeällä suomen kielellä ja ilmoitti heti alkuun olevansa suomalainen. Olosuhteiden pakosta hän ja suku olivat jääneet rajan väärälle puolelle. Isä oli kadonnut Stalinin vainoissa. Pikkupoikana tämä nyt jo vanha herra oli päässyt osalliseksi Stalinin kyydityksistä. Äiti ja poika oli yhdessä muiden karjalaisten kanssa viety Siperiaan, tässä tapauksessa Vorkutaan. Stalinin kuoltua olot vapautuivat sen verran, että Vorkutaan karkotetut karjalaiset saivat palata - eivät Karjalaan vaan Viroon. Näin alkoi elämä Virossa, josta löytyi myös virolainen vaimo. Nuorella miehellä tuli ajankohtaiseksi armeijan käyminen ja Neuvostotyyliin jokainen joutui mahdollisimman kauas kotoaan. Nuorelle miehelle käsky kävi Iranin (tai silloisen Persian) rajalle ilmavoimien tukikohtaan. Alokasaika oli kuulemma painajaismainen, mutta olot helpottivat, kun nuori sotilas oli taitava käsistään. Aika kului ilmavoimien kameroita korjatessa. 1960-luvulla olot vapautuivat sen verran, että perhe pääsi muuttamaan takaisin Petroskoihin. Lapsiakin syntyi ja Onegan traktoritehdas työllisti vanhemmat. Palkka oli pieni, mutta pientä palkan jatketta sai myymällä puusta tehtyjä koriste-esineitä. Ongelmana vain oli, että Brezhnev oli astunut valtaan ja taas elettiin diktatuurin aikaa. Onegan traktoritehtaan lehdessä julkaistiin miehestä kuvia tekstillä "tämä mies haluaa sosialistisesta paratiisistamme enemmän kuin me muut!". Yrityksen johto kierrätti työpisteessä ulkopuolisia näyttämässä herraa, joka ei ole tyytyväinen sosialismin tuottamaan yltäkylläisyyteen. Mies oli elänyt Stalinin ajan, karkotuksen Siperiassa, sodan ajan ja sen jälkeisen puutteen, mutta tämä oli kuulemma pahinta kaikesta! Hän mietti itsemurhaa, mutta päätti kuitenkin jatkaa. Lohtua sai alkoholista, joka alkoi viedä enemmän ja enemmän. Kohta vaimo lähti ja hän sai lähtöpassit Onegalta. Onneksi poika menestyi, hän oli päätynyt upseeriksi ja palveli majurin arvoisena Afganistanissa. Sodan jälkeen hän sai veteraanina siistin (tai ainakin siistimmän) asunnon Petroskoin keskustasta, kun miehemme oli tyytyminen pieneen luukkuun. Tämä kaikki tuli kuultua, kun mies kutsui kotiinsa ja tarjosi parasta, mitä hänellä oli: puoliksi pilaantuneita kaloja ja vodkaa! Mutta, mies sanoi moneen kertaan, että katkera hän ei ole. Auttaa ei tarvitse, mutta ainoa mitä hän haluaisi, olisi tietää totuus talvisodasta! Kun Suomeen palasin, lähetin miehelle hyvän suomalaisen historiateoksen talvisodasta. Koskaan en vastausta saanut, en tiedä menikö kirja perille...

 

[KorpiSISSI]

Muistatte kyllä kuorossa moittia kun käytän kansankieltä lauon totuuksia. Onkohan kukaan huomannut, että tämän venäläisten kehumis -ketjun aloitti pahimmaksi ryssävihaajaaksi epäilemänne patriootti? En ole ehkä ihan niin läpipaha kuin "vastustajat" luulee.

Et sinä KIM mikään "pahin" ole ..ja sitäpaitsi hyviä puolia olet paljon löytänyt, toisin kuin minä.

Joskus sinisilmäisenä odotin positiivista muutosta kun 1980-90 vaiheessa perstroikka ja uudistukset oli päivän sana kun NL hajosi ja Gorba hallinnoi. Silloin vierailin jopa luennoimassa tietokoneavusteista suunnittelusta tiedeakatemiassa ja kauppaakin aloiteltiin. Ihan asiallista porukkaa olivat, mitä nyt tietokoneen sisällöt kävivät yöaikaan ronklaamassa. Siihen oli varauduttu ja mitään vahinkoja ei päässy kuitenkaan tapahtumaan eikä varastettavaa ollut. Viruksista ei silloin puhuttu eikä internettiä tunnettu mutta uteliaita olivat tekniikan suhteen. Hyvä kohtelu oli kaikin puolin, Tsaikat vastassa asemalla ja muutenkin palvelu luxusta. Akatemian järjestämät "päällystakit" turvasivat liikkumisen. Varoittelivat liikkumasta yöaikaan kaduilla kun siellä oli kuulema "sudet liikkeellä" Paluumatkalla kuskit pujotteli ohjusten ja panssarien välistä (lokakuun paraatin reenit oli) RT-asemalle.

Nyttemmin 2000-luvulla on kyynisyys vallannut mielen ja etenkin viime vuosina voimakkaana tapahtunut Länsi-vastainen/agressiivinen. Ovat tietoisesti luoneet täysin valheellisen, vääristelevä agitaatio-propagandan avulla uuden vastakkainasettelun. Tämä takaperoinen kehitys tzaarin & hovinsa diktatuuriksi, kaikkine ihmisoikeuksien hyydyttämisineen ja sananvapauden eliminoimisineen. Vallankauhua pidetään yllä jopa järjestämällä vastustajat pois päiviltä. Onko muualla kuin Venäjällä ja Pohjois-Koreassa vastaavaa? Tämä kaikki erittäin negatiivinen takapakki on tuottanut suuren pettymyksen ja toivon menetyksen positiivisemman kehityksen suhteen. Vanhan sanonnan mukaiset "rasvapaistokset" (R-on-R vaikka voissa..) on tullut väkisinkin mieleen, aivan kuten 1300-luvulta on kokemusperäisessä kansamme tajunnassa aina ollut.

Mielestäni nimi ei pilaa miestä mutta mies voi nimensä "ryssiä" vaikka R:ksi. Oletteko kuulleet koskaan että joku olisi "jenkkinyt" jotain asiaa?