Mitkä tekijät selittävät ampuma-aserikollisuutta?

Minusta henkilön oma kokemus on aika suoraviivaista siinä vaiheessa kun hän itse tulkitsee sitä kun muut kiusaavat. Se on joko epämukavaa, vituttavaa tai maailmaa kaatuu. Toivottavaa olisi, että ulkopuolisten puuttuminen tapahtuu mahdollisimman nopeasti ja nuoren tuska saadaan loppumaan.

Jaa millä kokemuksella? No nuorena kotiseudulla teinipoika laittoi itsensä kiikkuun, kun eräät tollot pari kertaa ojassa pyöräytti ja muutenkin mollas. Omat kaksi poikaa …. tilanteita oli joo …...
.
 
No nuorena kotiseudulla teinipoika laittoi itsensä kiikkuun, kun eräät tollot pari kertaa ojassa pyöräytti ja muutenkin mollas. Omat kaksi poikaa …. tilanteita oli joo …...

Mulla on ihan sama kokemus ja suvusta. Päätä meni vessanpönttöön, pakotettiin varastamaan rahaa ja jakamaan hakkaajille...

Siksi en ole niin innoissani, että kerätään mediassa "ymmärrystä" taikasanalla kiusaaminen, jos joku ihailee Columbinen ampujaa, rehvastelee netissä ja ampuu kaikkia, joilla ei ole ollut mitään tekemistä hänen kanssaan. Pakotti ihan hyvän naisrehtorin, joka yritti mennä puhumaan, polvilleen ja ampui päähän. Ja kaikki tämä siis siksi, että sen jöälkeen kun pitää esitelmän Pohjois-Korean ihanuudesta, toiset lällättävät että kommunisti.

Tätä on vaikea saada oivallukseen, koska itse asiassa mediassa enemmän puhutaan että kiusattu kuin käydään läpi sitä, mitä sekaisin monista asioista ja tunne-elämältään häiriintynyt oikeasti teki.

Ei lehdillä ole ollut mitään siihen annettavaa.
 
Viimeksi muokattu:
Tätä ei nyt saa enää tuohon ketjun alkuperäiskysymykseen sitten millään. Eivät nuo tehneet tekojaan siksi, että heitä oli kiusattu vaan se on yksi lanka muiden lankojen rinnalla. Pitää olla monta suoraa, ja siten ne leikkaavat samassa pisteessä. Ja pitää olla myös suhde tekovälineeseen.
 
Viimeksi muokattu:
Tässä keskustelussa käsitellään niitä syitä jotka vaikuttavat ampuma-aseilla tehtäviin väkivaltarikoksiin; etupäässä henkirikoksiin ja nimenomaan joukkoampumisiin.

Muistelen että yle teki ison uutisen siitä kuinka ”helpolla” ja miten, ampuma-aseen saa hankittua, jokin aikaa ennen ensimmäistä ampumitta.
Katselin sitä vähän kummissani, sillä sehän oli kuin opas, miten menetellä.
Kun haluaa aseen ”pahoihin tarkoituksiin”.
No meni tovin aikaa, niin ensimmäinen ampuminen oli tosiasia.
Joku oli noudattanut YLE:n antamia ohjeitta.

On asioita mitä ei hulluille huudella julkisetti.
Moni varmaan tietää asioita millä saa paljon vahinkoa aikaan pienellä vaivalla.
Mutta ei niistä julkisetti huudella.
 
On kaksi aivan eri asiaa tiedostaa joidenkin kouluampujien olleen koulukiusaamisen uhreja ja kuvitella, että kiusaaminen itsessään automaattisesti johtaisi kouluammuskeluihin. Toivottavasti näiden asioiden ero on kaikille selvä. Oletin, ilmeisesti virheellisesti, että näiden asioiden ero olisi kaikille itsestäänselvä.
 
Tämä keskustelu lähtee silti lapasesta just siihen väärään suuntaan. Tämä harhauttaa Breivikeistä ja Auvisista mediaselityksiin, usko pois.

Tismalleen näin. Joka kerta niin yhteiskunnan tasolla kuin täällä miniatyyritasollakin keskustelu ohjautuu näihin -metiaselityksiin- ja -omaiset kertovat- tai -kun ne toiset-.....edelleen mielestäni sinä olet snaijulla siitä, mistä näissä on kyse. Toki mielipiteeni on tässä kohtaa puolueellinen, koska näen asian samoin. :)

Ainoa, jossa olen eri mieltä ovat lääkkeet. Nämä mielialalääkkeet nimittäin toimivat yleensä käyttäjillä hyvin, niistä on paljon apua tarvitsijoille. Nämä väkivaltaan syyllistyneet ja heidän lääkehistoriansa kertovat minulle sen, että heidän vaivaansa on -lääkitty väärillä- lääkkeillä. Ymmärrättekö tarkoitukseni? Eli mielialalääke ei ole ihmepoppakonsti niitä ja heitä varten, joiden paikka olisi henkisessä valmennuksessa alan sairaalassa.

Ennen wanhaan pahimmat kahjot kerättiin jo kevättulvien aikaan kuntoutumaan laitokseen. Tuupattiin sen verran lääkettä vartaloon, että loppukesästä kotiutuivat rauhallisina ja kestivät taas seuraavaan kevääseen.....kuulostaa varmasti hirveältä ja sopimattomalta toiminnalta. Mutta sillä oli tarkoituksensa, eikö vain.

Eli yksi syy voisi olla se, että umpikaheleita pyritään hoitamaan -masennuspotilaina- tms. ja metodit sitä mukaa. Vaikka tarve raskaammalle väliintulolle olisi olemassa ilman muuta. Väärä lääke ja väärä metodi liian raskaaseen vaivaan.

Toinen on tämä verkostoituminen -samanmielisten kanssa-. On ihan selvää, että ryhmäytyminen samanmielisten kanssa tukee yksilöä. Ja piru itse tietää, miten taitavia manipuloijia niissä ympyröissä pyörii. Breivikin oikeudenkäynnissä yritettiin saada julkiseen osaan se osuus, jossa käsiteltiin niitä asioita, jotka olivat toimineet Breivikin manipulaattoreina. Niitä oli, henkilöitä, verkostoja jne. mutta salailun puolelle se meni.
 
On kaksi aivan eri asiaa tiedostaa joidenkin kouluampujien olleen koulukiusaamisen uhreja ja kuvitella, että kiusaaminen itsessään automaattisesti johtaisi kouluammuskeluihin. Toivottavasti näiden asioiden ero on kaikille selvä. Oletin, ilmeisesti virheellisesti, että näiden asioiden ero olisi kaikille itsestäänselvä.

Mitäs mieltä muuten olet, että oliko tämä kiusaaminen syy mielisairauteen, vai oliko vika jo olemassa? Ajattelen siis sitä, että oliko tämä kiusaaminen ikäänkuin suuntaava tekijä, eli ajoi psykoottisen henkilön ihmisvihaan (tms.)?
 
On paljon helpompaa tulla koulun top 3-nihilisti ihmistenvihaajaksi kuin top 50-urheilijaksi. Lyödään tietyllä tavalla lekkeriksi ja menään helpomman kaavan mukaan.
 
Mitäs mieltä muuten olet, että oliko tämä kiusaaminen syy mielisairauteen, vai oliko vika jo olemassa? Ajattelen siis sitä, että oliko tämä kiusaaminen ikäänkuin suuntaava tekijä, eli ajoi psykoottisen henkilön ihmisvihaan (tms.)?

olettaisin että ovat tapauksia joilla on tietyt piirteet havaittu jo 5 vuotiaana, tai voitaisiin havaita.
sellaista sitten kiusattu vuosikymmen ja aikuisena, tai jo murrosikäisenä, kokee että myös yhteiskunta kiusaa,

ei pitäisi vanhempia syyllistää, enkä syyllistä, mutta kyselen silti, miten monella noista on rikkinäinen koti tai jonkin äärilaidan aatemaailman omaavat vanhemmat?
 
Kiusaamista on ollut valtavasti eikä käsittääkseni kukaan lommoitta käy esim yhdeksää vuotta koulua. Oikein kiusatuilla on tosi vaikeaa, ja kiusaaminen on vienyt itsemurhiin.

Tämä keskustelu lähtee silti lapasesta just siihen väärään suuntaan. Tämä harhauttaa Breivikeistä ja Auvisista mediaselityksiin, usko pois.



Kokemus näkyy raportissakin, ja se on osin ristiriidassa muiden kokijoiden kanssa,

Tärkeintä ehkä olisi nähdä ne muutkin yhteiset nimittäjät, kuten eristyneisyys, mielenterveyshäiriöt, nettiyhteisöt, väkivallan ihannointi, yksinäinen julkisuushakuisuus, ihmisviha jne.

Toki näin. Kommentoinkin vain tuota koulukiusaamista. Ei koulukiusaaminen itsessään ole selittävä tekijä, vaan se on vain katalyytti.

Jos nyt unohdetaan terrorismi, jengirikollisuus, uskonnolliset hörhöyhteisöt ja perhesurmat jotka kattavat valtaosa joukkomurhista ja joilla on omat syynsä ja taustansa ja keskitytään näihin yksittäisten tekijöiden päältä päin yllättäviin tekoihin kuten kouluampumisiin niin ehkä merkittävin yhteinen tekijä löytyy tekijöiden persoonallisuudesta eräänlaisena narsistisena piirteenä.

Monilla näistä tekijöistä on yli-ihmiskäsityksiä. He pitävät itseään muita parempina/viisaampina/jne. Ja tässä väitän taustalla olevan enemmän tai vähemmän narsistisen persoonallisuuden omaava ihminen. Nämä ihmiset eivät lähes koskaan omaa väkivaltaisia taipumuksia (joskin he monesti ihannoivat väkivallan tuomaa valtaa, eivät väkivaltaa sinänsä). Kun tällaisen luonteenpiirteen omaava ihminen sitten altistuu tietynlaisille ympäristötekijöille (ankarat kotiolot, koulukiusaaminen, sosiaalinen epäonnistuminen) se loukkaa heidän minäkuvaansa ja ääritapauksessa johtaa sitten joukkomurhaan. Näille ihmisille joukkomurha on viimeinen "haistakaa paska, minä olen oikeassa, katsokaa kuinka tunnettu minä nyt olen" hetki. He ovat monesti suunnitelleet ja hekumoineet suunnitelmallaan vuosien ajan ennen kuin joku tekijä loppujen lopuksi laukaisee toiminnan. Väitän, että tälläkin hetkellä suomessakin on monia ihmisiä jotka päänsä sisällä nautiskelevat ajatuksesta "kyllä minä voisin näin tehdä ja voi hitto että olisin silloin kova kaveri". Kyseessä on tavallaan henkinen defenssi arkielämän epäonnistumisia kohtaan (pitää muistaa, että tässä epäonnistuminen ei välttämättä tarkoita epäonnistumista sinänsä, vaan kokemusta siitä, että heidän mahtavaa viisauttaan ei arvosteta). Onneksi vain harva toteuttaa tämän fantasiansa.

Mitä tulee aseisiin, niin aseiden yleisyys toki laskee tekokynnystä, koska teon fyysinen vaikeus estää sen joidenkin kohdalla. Aseet itsessään eivät ketään aja tekoon.

Taas kysymykseen miksi näitä nykyään tapahtuu, johtunee osittain tiedonvälityksen leviämisestä. Narsistille ajatus saada itsensä koko maailman tietoon on kultaa. He postaavat yleensä "tarinansa" (yleensä aivan horinaa) hieman ennen tekoa. Materiaalia löytyy monesti heidän jäljiltään hyllymetrejä. He voivat nautiskella ajatuksesta kuinka paljon julkisuutta he saavat ja tämä on olennainen osa tästä viimeisestä "fuck you" viestistä maailmalle. Tämä on jo kauan tunnettu piirre itsemurhaajien keskuudessa. Tämä näkyy hyvin siinä, että monesti nämä tekijät eivät pyri maksimoimaan uhrimääräänsä esimerkiksi pakenemalla ja vaihtamalla paikkaa. He haluavat mahtavan monumentin (Columbinen hirviöt) itselleen, eivät jotain pikkumaista juoksentelua ympäri kaupunkia.

Tämä on laaja aihe ja siitä voisi kirjoittaa virstan eikä sittenkään saada aikaan kuin pintaraapaisun, mutta tuossa nyt hieman omaa näkemystä.
 
Tosiaan, näitä joukkosurmiakin on niin moneen lähtöön että kaikkien niputtaminen samaan ei ole viisasta. Terrorismilla on omat juurisyynsä, samoin perhesurmilla, puhtaasti hullujen tekemillä "äänet käskivät" -joukkosurmilla omansa, jne. Mutta jos puhutaan näistä tapauksista, joissa ei ole selkeää syytä (paitsi ehkä "liian löysät aselait" joidenkin mielestä). Mä lähtisin hakemaan syytä monelta kantilta; yksi yksittäinen syy tuskin on monenkaan teon takana, puhumattakaan että kaikkien. Listaisin joitakin tekijöitä jotka mielestäni voivat vailuttaa.

Yleinen onnellisuuden väheneminen yhteiskunnassa: vaikka aineellisesti voidaan hyvin, on paljon juurettomuutta, yhteisöllisyyden puutetta, suorituskeskeistä elämistä, syrjäytymistä jne. Luulen, että esim 1950-luvulla elämä oli paljon paremmin "ihmisen kokoista", elämänrytmi oli rauhallisempi ja vähemmän stressaava jne. Esimerkiksi kyläilykulttuuri on oman kokemukseni mukaan vähentynyt huomattavasti tässä muutaman viime vuosikymmenen aikana, ja vaikka perheet olisivat sinänsä "ehjiä", niin laajempi sosiaalinen yhteenkuuluvuus saattaa puuttua.

Media luonnollisesti ruokkii tällaisia tekoja; huonot uutiset ovat paljon parempia uutisia kuin hyvät. Media kilpailee klikkauksista, uutisista pyritään tekemään dramaattisempia kuin mitä ne ovat. dramaattisia tapahtumia kelataan päiväkausia ja joka päivä puskee monta uutta uutista tapaukseen liittyen, haastatellaan tekijän tuttavia ja kylänmiehiä että saadaan taas "uutta tietoa Kampin ampujasta", jne. Tulee vaikutelma, että tällaiset olisivat yleisempiä kuin ovatkaan. Tämä puolestaan synnyttää copycat-ilmiötä, mitä edesauttaa myös se, että tietyllä tavalla ajattelevat ihmiset voivat verkostoitua helposti. Lisäksi on helppo elää omassa, oman maailmankuvan mukaisessa kuplassa.

Luonnollisesti mielenterveysasiat nousevat mieleen, joskin ilmeisesti vain pienehkö osa tekijöistä on diagnosoitu jollakin tavalla mielenterveyspotilaiksi (mikä ei toki tarkoita, etteikö muillakin voisi olla jotain mutta eivät vaan ole hakeutuneet hoitoon).

Elokuvat, videopelit ym. ym ruokkivat myös väkivaltaista käyttäytymistä. David Grossman (kirjoittanut esim On Killing -kirjan) on todennut, että väkivallan lisääntyminen on suoraan yhdistettävissä televisioiden yleistymiseen kullakin seudulla; noin 15 vuotta siitä kun jollakin alueella televisiot alkoivat yleistyä, alkoi myös väkivallan yleistyminen. Selittää tätä sillä, että siinä vaiheessa parhaassa "väkivallantekoiässä" olevat nuoret miehet ovat katsoneet koko lapsuutensa televisiota. Samoin erityisesti FPS-pelit turruttavat väkivallalle; samaan tapaan kuin armeijat pyrkivät samaan mahdollisimman realistisilla taisteluharjoituksilla jne.

Erityisesti ampuma-aseisiin liittyen nostaisin esiin niiden voimaannuttavan vaikutuksen. Toki tekoja on helpompi tehdä ampuma-aseella kuin esim kirveellä (monestakin syystä), mutta aseisiin liittyy voimas status-juttu myös.
 
Mitäs mieltä muuten olet, että oliko tämä kiusaaminen syy mielisairauteen, vai oliko vika jo olemassa? Ajattelen siis sitä, että oliko tämä kiusaaminen ikäänkuin suuntaava tekijä, eli ajoi psykoottisen henkilön ihmisvihaan (tms.)?
Jaa'a, en minä tiedä. Kiusaaminen tuskin vaikuttaa positiivisesti kenenkään henkiseen terveyteen, mutta onko se sitten ollut laukaiseva tekijä on toinen juttu. Mutta tuskin se ainakaan vähentään kouluampumisien riskiä.
 
Ja tähän tuijottaminen onkin se iso virhe. Ollaan valittu yksi parametri jo valmiiksi.

Mutta kumma kyllä näiden kouluampumisten yhteydessä usein tulee esille myös se metron kirvesmurhaaja.
Missä kohdassa korjattava virhe on tapahtunut?
 
Tämä on tietenkin päivänselvää, mutta yksi asia yhdistää näitä: heillä on ase.

Tietysti jos lähdetään tutkimaan vain joukkoampumisia niin niitä yhdistää ase jo ihan määritelmän mukaisesti. Tällöin kuitenkin tuloksena on kehäpäätelmä. Hyödyllisempää olisi tutkia joukkomurhien psykologiaa, sillä joukkomurhia tehdään muutenkin kuin ampuma-aseilla. Muutama viikko sitten Japanissa oli joukkomurha jossa kuoli enemmän ihmisiä kuin näissä tuoreissa USAn tapauksissa yhteensä.

Yksittäisten ihmisten tekemät joukkomurhat olivat kehittyneissä maissa paljon harvinaisempia ennen 90-lukua. Aseiden saatavuus on tänä aikana kiristynyt lähes kaikkialla, joten sillä ei ilmiötä selitetä.
 
Tietysti jos lähdetään tutkimaan vain joukkoampumisia niin niitä yhdistää ase jo ihan määritelmän mukaisesti. Tällöin kuitenkin tuloksena on kehäpäätelmä. Hyödyllisempää olisi tutkia joukkomurhien psykologiaa, sillä joukkomurhia tehdään muutenkin kuin ampuma-aseilla. Muutama viikko sitten Japanissa oli joukkomurha jossa kuoli enemmän ihmisiä kuin näissä tuoreissa USAn tapauksissa yhteensä.

Yksittäisten ihmisten tekemät joukkomurhat olivat kehittyneissä maissa paljon harvinaisempia ennen 90-lukua. Aseiden saatavuus on tänä aikana kiristynyt lähes kaikkialla, joten sillä ei ilmiötä selitetä.

Tässä ollaan taas ketjun alkuperäisessä kysymyksessä.

2000-luvun alussa eräs amerikkalainen psykiatri oli huolissaan siitä, että 14-vuotta täyttänyt amerikkalaisnuori täyttäessään 14 vuotta on nähnyt telkkarissa keskimäärin 14 000 murhaa. Jos ajatellaan Yhdysvaltainkin 1950-lukua, joku Hopalong Cassidy oli aika siistiä verrattuna tämän päivän perverssiin viihteeseen.

Sen jälkeen on tapahtunut viihderintamallakin paljon.

Monet nuoret aikuiset selittävät, että tappopelien kanssa vain rentoutuu, ja ne tekevät muuten säyseiksi, että sitten se potentiaalinen väkivalta menee siihen. Toistetaan, että pitää olla päässä vikaa, että niistä saa vaikutteita. Niin varmaan pitääkin. Mutta sellaisiakin päitä on.

Viihteen markkinointiväki sanoo usein, että ei fiktiivinen väkivalta mitenkään vaikuta. Samat tyypit ovat varmuudella sitä mieltä, että mainokset vaikuttavat. Muuten kai niistä olisi turha maksaa. Ilmeisesti vaikutus alkaa jostain mystisestä napista, kun mainos alkaa, ja loppuu, kun mainokset loppuvat ja aletaan ammuskella päitä irti ja raiskata.

Minä taidan olla vähän konservatiivinen setä, jonka mielestä ennen oli paremmin, mutta omien lasteni kanavanvalitsimen raja kulki tasan kakkosen ja kolmosen välissä jo lastenohjelmissa.

Nämä ovat vain sellaisia pieniä herkkiä lankoja isossa sopassa.
 
Back
Top