Neuvo olisi tarpeen

#1
Joo mulle ois tulossa tässä ennen AUKin loppumista C:n paperit ja se harmittaa älyttömästi. Kapteeni sanoi että mie en tuu ylentyyn alikersantiksi enkä tule saamaan AUK ristiä. Tähän ois nyt mukava saada jonkinlaista neuvoa että miten toimia. Sanonko kapteenille että enkö mie voi ottaa niitä papereita sitten kun AUK on loppunut ja mahdollinen ylennys ois tullut? Vai suostunko tappioon ja lähen pois sanomatta sanaakaan?

Yhtenäisenkoulutuksen kokeet on menneet hyvin, aktiivisesti olin mukana koulutuksessa, rästit hoidin mitä kerkesin, linjan kohtaiset kokeet menneet koko linjalla päin persettä, sairastelua totta kai oli tullut koska eihän siellä intissä ikinä tule terveeksi jonka takia pari leiriä jäi väliin. Oisko tällä ollut vaikutusta siihen että kapteeni ois näin nopeesti sanonut että C-luokitus ensi torstaina. Itse en juuri ehtinyt sanoa mitään kun keskusteltiin. Päälikkölääkärikin oli everstiluutnanttiin yhteydessä joka sanoi että C-paperit ylennyksen jälkeen onnistuu.

Se joka osaa neuvoa, neuvokoon.
 
#2
Ei pysty neuvomaan kun ei tajua mistä on kyse. Jos et itsekään oikein tiedä mistä syystä C-paperit on tyrkyllä niin kysy siltä kapteenilta syyt.

Oletettavasti joitakin vakavia syitä on joiden vuoksi eivät halua sinua a)ylentää ja b)pitää koko laitoksessa. Mielenterveys nyt ensimmäisenä tulee mieleeni. Voisiko olla sellaisesta kysymys? Olisi hyvä jos saisit ihan vaikka paperilla siltä yksikön päälliköltä ja vaikka lääkäriltä lausunnot. Jos jotain mielenterveys tai psyyke juttuja on niin olis hyvä, että niistä sais vähän jotakin paperille. Silloin olisi helpompaa selvittää mistä on kyse jos vaikka jotain sairautta olisikin.

Fyysinen terveys ei varmaankaan aiheuta c-papereita tässä tapauksessa. Mitenköhän lie asenne? Kuulostaa vähän siltä, että ne alikessun natsat on liian tärkeitä. Minusta on parempi suoritus jos saa intin käytyä läpi sotamiehenä ja pääsee reserviin kuin, että palvelus jää kesken ja saa silti alikessun natsat. Eikö sellainen olisi mahdollista, että pyrkisit suorittamaan palveluksen loppuun miehistössä? Miehistöpalveluksen suorittaminen hyvin on sekin erittäin kunniakasta.

Nämä nyt on tällaisia arvailuja kun ei tosiaan pysty ymmärtämään mistä on kyse. Pitäis päästä kasvotusten keskustelemaan miehen kanssa...
 

baikal

Ylipäällikkö
Mod
Lahjoittaja
#3
Älä jumitu asiaan. Elämää on inttipalveluksen ulkopuolellakin ja nimenomaan siellä. :rolleyes: Ei tässä kenenkään elämä mene aina kuin Strömssössä. Nuorena ihmisenä sulla ei vielä ehkä ole kokemuksen tuomaa perspektiiviä elämään. Jos nyt tuo tilanne kyrpiikin, niin vuoden kuluttua se ei kyrvi enää läheskään samalla tavalla. Minutkin on kerran tiputettu jatkosta raskaalla tavalla ja tuolloin se kyrpi oikein mehevästi, hieman myöhemmin tajusin, että eikun tukka taakse ja eteenpäin. Tosin nykyään tukka otsalta on jo sen verran harva, että se pysyy takana jo itsestään.

Neuvoni: älä jumitu tähän asiaan vaan katsele eteenpäin. Eikä se mikään häpeä ole, jos sairastelun tms. takia jää joku natsa saavuttamatta, pirunko sille ihminen taitaa?
 

AKE-ukki

Kenraali
Lahjoittaja
#4
Komppaan @baikal :ia. Intti on vain yksi pieni osa elämää. Jos et tosiaankaan voi tilanteellesi mitään, ala keskirrymään tulevaisuuteen ja siviiliin.

Lekkeriksi ei kuitenkaan kannata heittäytyä. Tekee sen sen minkä pystyy ja yrittää parhaansa. Joskus elämässä tulee tilanteita jolle ei yksinkertaisesti voi mitään.

Pää pystyyn ja kohti uusia uria.
 
#5
Älä jumitu asiaan. Elämää on inttipalveluksen ulkopuolellakin ja nimenomaan siellä. :rolleyes: Ei tässä kenenkään elämä mene aina kuin Strömssössä. Nuorena ihmisenä sulla ei vielä ehkä ole kokemuksen tuomaa perspektiiviä elämään. Jos nyt tuo tilanne kyrpiikin, niin vuoden kuluttua se ei kyrvi enää läheskään samalla tavalla. Minutkin on kerran tiputettu jatkosta raskaalla tavalla ja tuolloin se kyrpi oikein mehevästi, hieman myöhemmin tajusin, että eikun tukka taakse ja eteenpäin. Tosin nykyään tukka otsalta on jo sen verran harva, että se pysyy takana jo itsestään.

Neuvoni: älä jumitu tähän asiaan vaan katsele eteenpäin. Eikä se mikään häpeä ole, jos sairastelun tms. takia jää joku natsa saavuttamatta, pirunko sille ihminen taitaa?

Kiitän erittäin hyvästä neuvosta Baikal. Itse oon vaan militaristinen henkilö kun suvussakin on ollut kaiken näköisiä sotureita ja haluan olla heidän kanssaan samalla tasolla. Se alikersantin arvo ois ollut mahtava saada. Nyt mie oon alkanut miettiin että pystyisinkö mie kääntään tämän huonon virran vastakkaiseen suuntaa mitenkään ja päästä ylentyyn alikersantiksi.
Päällikkölääkärikin kun oli kysynyt everstiluutnantilta että onnistuuko se lähtö vasta ylennyksen saamisen jälkeen ja tämäkin sanoi että onnistuu. Ja sitten tämä kapteeni vain sanoi että lähden ennen ylennyksiä.
 

baikal

Ylipäällikkö
Mod
Lahjoittaja
#6
Päällikkölääkärikin kun oli kysynyt everstiluutnantilta että onnistuuko se lähtö vasta ylennyksen saamisen jälkeen ja tämäkin sanoi että onnistuu. Ja sitten tämä kapteeni vain sanoi että lähden ennen ylennyksiä
Jos tämä asia vaivaa sinua, selvitä se, kyllä intissä vastauksen saa. Mutta näihin ei kannata jumittua, olkoot koko suku vaikka millaisia sotasankareita.
 
#8
Joo mulle ois tulossa tässä ennen AUKin loppumista C:n paperit ja se harmittaa älyttömästi. Kapteeni sanoi että mie en tuu ylentyyn alikersantiksi enkä tule saamaan AUK ristiä. Tähän ois nyt mukava saada jonkinlaista neuvoa että miten toimia. Sanonko kapteenille että enkö mie voi ottaa niitä papereita sitten kun AUK on loppunut ja mahdollinen ylennys ois tullut? Vai suostunko tappioon ja lähen pois sanomatta sanaakaan?

Yhtenäisenkoulutuksen kokeet on menneet hyvin, aktiivisesti olin mukana koulutuksessa, rästit hoidin mitä kerkesin, linjan kohtaiset kokeet menneet koko linjalla päin persettä, sairastelua totta kai oli tullut koska eihän siellä intissä ikinä tule terveeksi jonka takia pari leiriä jäi väliin. Oisko tällä ollut vaikutusta siihen että kapteeni ois näin nopeesti sanonut että C-luokitus ensi torstaina. Itse en juuri ehtinyt sanoa mitään kun keskusteltiin. Päälikkölääkärikin oli everstiluutnanttiin yhteydessä joka sanoi että C-paperit ylennyksen jälkeen onnistuu.

Se joka osaa neuvoa, neuvokoon.
Onko mitään mahdollisuutta, että siirtäisivät sinut nyt E-luokkaan ja yrittäisit X ajan kuluttua uudestaan?
 

Rannari

Ylipäällikkö
#9
@Colt antaa vähän heikosti lähtötietoja.

C:n paperit lennosta ja heti kotiin kuulostaa ensimmäiseksi vakavalle antenniosaston murheelle tai väkivalta/ampuma-ase/huumausainerikokselle tms. perustavaa laatua olevalle perseilylle. Palvelustovereille potentiaalisesti vaarallinen henkilö siis. PV:lla ei välttämättä ole intressiä hommata kyseisen varusmiehen kaulukseen kulmarautoja ennen kotiutusta.

Jos kurssi on lopuillaan ja syy joku muu kuin edellä mainitut niin luulisi keskustelun varaa löytyvän. Firmassa toimitaan keskimäärin kuitenkin inhimillisesti jos mies vain on yrittänyt selvittää oman leiviskänsä kunnialla.

Ei kuitenkaan heilutella leimakirvestä ilman parempaa tietoa. Voihan jokin fyysinenkin sairaus puhjeta tai paheita kesken palveluksen.

Niin tai näin kulmaraudat kauluksessa/hihassa/rinnassa eivät tule muuttamaan tulevaa elämääsi mitenkään. Jos niiden puuttumisesta joku sukulainen urveltaa voit sujuvasti kehottaa häntä hankkimaan elämän. Elämässä voi pärjätä olematta alikessu.
 

Vonka

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 3.0
#10
Elämässä voi pärjätä olematta alikessu.
Totta. Minä en ole ollut koskaan, mutta korpraali olen ollut ja ne ovatkin suuria sotaherroja historiassa ne.

Minun mielestäni Baikalin viesteissä oli kaikki oleellinen. 20-vuotiaana monet asiat ovat tärkeitä, jotka myöhemmin korvautuvat muilla arvoilla.

Elämässä tulee pettymyksiä. Elämä on pettymys. Se on pelkkää tappiota ja jatkuvaa alamäkeä. 18 ikävuodesta eteenpäin solumme eivät enää tuoreudu vaan alkaa kuolema. Hidas mutta kuitenkin. Kaikesta huolimatta velvollisuutemme on sietää pettymykset ja Pohjolan ankea tuuli, rapaiset talvet. On hoidettava leiviskänsä tolkusti. Tähän kun kasvaa, voi kasvaa patriootiksi ja tehdä hyviä tekoja ilman että kukaan edes huomaa. Se on sankaruuden korkein aste, tehdä joka päivä hyvä teko. Jos se huomataan, sitä ei pidä katsoa edes harjoitukseksi.

Sellaisesta kiittää isänmaa vaikka mikään hely ei olisi kaulassa eikä rintapielessä. Helyjä jaetaan kerhoilla ja killoissa ryyppylasien äärellä. Siellä valmistellaan myös ylennysehdotuksia. Isänmaa kiittää teoista toisin. Se kiittää sinua, kun istut juhannuksena omalla pihalla ja katsot tyynelle järvelle piippuasi ladaten. Se kiittää vakaalla mielellä ja pelottomalla soturin sydämellä. Se kiittää hyvällä vaimolla, joka on antanut monta lasta. Se kiittää antamalla valtavasti työsarkaa, kun isänmaan yhteiset asiat ovat aina vähän muuten vain remontissa.

Isänmaa kiittää antamalla peilin, josta tulevan katseen kestää ilman että pitää heti etsiskellä köyttä.

Pidän patriooteista mutta en välttämättä militaristeista. Tee Colt rohkeasti voitavasi korjataksesi asiat mutta yritä hyväksyä se, mitä et voi kuitenkaan muuttaa. Niin elämä menee ja parhaiten se menee, kun nämä jutut toisistaan erottaa.
 

baikal

Ylipäällikkö
Mod
Lahjoittaja
#11
Isänmaa kiittää antamalla peilin, josta tulevan katseen kestää ilman että pitää heti etsiskellä köyttä.

Pidän patriooteista mutta en välttämättä militaristeista. Tee Colt rohkeasti voitavasi korjataksesi asiat mutta yritä hyväksyä se, mitä et voi kuitenkaan muuttaa. Niin elämä menee ja parhaiten se menee, kun nämä jutut toisistaan erottaa.
Juuri näin. Soturilla ei välttis ole kanuunaa kourassaan, se kannattaa muistaa. On hetkiä, kun patriootti tarttuu kanuunaan, mutta kanuuna ei ole mikään soturiksitekevä kapine sinällään. Se on -vain- väline.

Mie ymmärrä se, et "nuoril miehil on niit sankarmielalloi", mutta erittäin todennäköisesti suurin osa nuorukaisistakin joutuu osoittamaan sankarillisuuttaan muutoin kuin hurmekentillä työntelemällä pistintä assyyrialaisen maksaan. Kuten wanha wiisas vonka totesi: tolkullisen elämän rakentaminen on oman lajinsa temppu tänään ja siihen kannattaa kyllä jokaisen paneutua. Kyllä se valtio sitten kutsuu ja käskee, kun katsoo tarpeelliseksi.

Toistan: älä jumitu asiaan vaan nokka kohti elämää ja saamaan siitä kylliksensä. Wanhana ukkona nostat pikarin ja toteat: olen saanut tästä kyllikseni. :cool:

Jokainen osuu joskus asiaan, jota ei voi ylittää, syystä tai toisesta. Se on vaan, että mikä se kenelläkin sattuu olemaan. Joku osuma tulee kaikille, armotta.
 

Rannari

Ylipäällikkö
#13
Ennen ainakin oli luokanmuutoslautakunta, joka ratkaisun teki. Ao henkilö sai antaa oman lausuntonsa tästä muutoksesta, jos halusi. Kyseessä ei siis ole mikään AUK:n linjanjohtajan päätös.
Ei varmasti olekaan. Lautakunnasta en tiedä mutta ainakin joukko-osaston ( vast. ) komentaja voi tehdä keskeytyspäätöksen juuri palvelusturvallisuusperustein ja terveydellisin perustein ( vamma tai krooninen sairaus ellei peräti kulkutauti ). Keskeytyksen yhteydessä tehdään sitten jollain porukalla päätös kelpoisuudesta jatkossa.

Arvaan että jonkun pitää asia kuitenkin komentajale "esitellä" ja se esittelijä on vastaavasti yksikön päällikkö tai hoitava lääkäri. Juuri asian eteenpäin viemisen ajankohdassa lienee pelivaraa. Sen voi tehdä välittömästi tai sitten "tarkkailla" tilannetta hetken. Voidaan siis haluttaessa toimia niin että mies ehditäänkin ylentää ennen kotiutusta. C ei myöskään ole lopullinen tuomio vaan sitä voidaan tarpeen ja aiheen ilmetessä myöhemmin muuttaa. Tämä kaikki on kuitenkin pelkkää mutua.

Ja sekin on tietysti huomioitava että tosikriminaaleille on oma kelpoisuusluokkansa joka taitaa nykyään olla T. Tuollaisessa tapauksessa palvelus varmasti keskeytyy heti ja ilman vatvomisia.
 
#14
Ennen ainakin oli luokanmuutoslautakunta, joka ratkaisun teki. Ao henkilö sai antaa oman lausuntonsa tästä muutoksesta, jos halusi. Kyseessä ei siis ole mikään AUK:n linjanjohtajan päätös.
Kyseisiä lautakuntia ei enää ole. Päätöksen tekee joukko-osaston komentaja päällikkölääkärin esityksestä KUULTUAAN henkilöä jota asia koskee. Myös yksikönpäällikköä kuullaan ennen päätöksen tekemistä. AUK:n linjanjohtaja voi olla viestinviejä, mutta päätöstä hän ei tee kuten ei yksikönpäällikkökään.

Suorat C:n paperit kesken palveluksen tulee yleensä a) mahdollisesti piilevästä (piilotetuista) erittäin vakavasta fyysisestä viasta/vammasta (esim. sydänvaivat, jotka voivat pahentua rasituksesta), b) huumeiden tai lääkkeiden vakavasta väärinkäytöstä tai c) mielenterveysongelmista.

T-luokitus ei sairaus tai vamma perusteinen, vaan on puhtaasti turvallisuusperusteinen luokitus.
 
Viimeksi muokattu:

Sardaukar

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#15
Itselle varusmiesaikana oli erikoisin tapaus, kun poliisiauto tuli hakemaan hepun aamiaisen kolmirivistä.... Tapasin sitten kokelaana ko. henkilön baarissa ja ilmeni, että kyseessä oli useiden autovarkauksien suma ja oikeuteen saapumattomuus. Oli kuulemma tullu 6kk ehdotonta.
 

Iso-Mursu

Ylipäällikkö
#16
Kuten olen kertonutkin, niin itelläkin jäi aikoinaan AUK käymättä.

Alokas aikana tuli sairastettua kaikki mahollinen suolisotulehduksista influenssaan. Ja kun toinen tauti tuli ja hakkasi maahan ennen kuin ensimmäinen lopetti, niin olin sitten Veksissä monta alokasviikkoa.

Ei ollut toivoakaan AUK-paikasta. Ja vähän ehoteltiin kotiin kasvamaan papereita. Ei joutanut kotiin kun oli jo siviiliprojektit odottamassa niille saapumiserille.

Joten Lämärien pääsykokeisiin. Ja kutsu kävi stten aikanaan kurssille. Meno oli hyvää, kuri tiukkaa mutra asiallista ja edustuskeikkoja piisasi. Tytöt riisui kaiken paljaaksi ja sairaanhoitajatkin vokotteli. Upseerit pelkäsi ja kunnioitti.

Jälki-AUK:ta tarjottiin, mutta en olisi päässyt lämärinä kouluttamaan uusia lämäreitä. Joten päätin että on miehekkäämpää kouluttaa parhaat omat lämärit kuin käydä AUK:n penkillä.

Reilu kuukausi ennen reservinauringon nousua käteen annettiin korpin jämät. Kiiteltiin hyvästä palvelusta ja moitittiin humoristisesta vastauksesta kapteenille. Lämärien kurssilta kurssilaiset anto palautetta että Iso-Mursu on hullu.

Sitten kertaamisen ja VEH-reissujen jälkeen Sotilasläänin komentaja kirjoitti ylentäneensä reservin lääkintäkorpraali Iso-Mursun reservin ali-kersantiksi. Sijoitus sodan ajan joukoissa siviiliosaamisen perusteella.

Ja kaveriporukan rukin priimukset, Rajan miehet, rouva ylikersantit, kaveriporukan kapteenit, Atarin etsivät ja siviilipalvelusmiehet ovat pitäneet allekirjoittanutta pätevänä soturina. Oli tehtävä sitten iskevän jääkäripataljoonan lääkintäjoukkueessa tai sitten siviiliosaamisen mukaan saadussa sijoituksessa.

Ps. Putinkin pelkää Iso-Mursun veljessarjaa. Kahesti on Putin alottanu ison yli 100 000 sotilan valmiusharjotuksen yllättäen, kun meijän veljessarjasta kaikki on olleet samaan aikaan kertaamassa/VEH hommissa. Liekkö se sitten enemmän kunnioitusta isälle kuin pojille
 
Viimeksi muokattu:

BlackFox

Ylipäällikkö
#17
Itselle varusmiesaikana oli erikoisin tapaus, kun poliisiauto tuli hakemaan hepun aamiaisen kolmirivistä.... Tapasin sitten kokelaana ko. henkilön baarissa ja ilmeni, että kyseessä oli useiden autovarkauksien suma ja oikeuteen saapumattomuus. Oli kuulemma tullu 6kk ehdotonta.
Itselläni hiukan sama kokemus, erona vain että yöllä heräsin siihen kun joku osoitti suoraan lampulla silmiin. Jotain taisi kysellä myös erään henkilön kaapin paikasta. Hetken kuluttua kaappi vedettiin lattialle, kaikki kamat pussiin eikä tämän koomin enää yhtä varusmiestä eikä muuta virkavaltaa näkynyt. Väsytti niin paljon että en sen koomin mutinoineni yöllä asiasta välittänyt ja aamulla vain ihmettelin mitä yöllä oli oikein tapahtunut. T- papereilla lähti ulos kuulemma.

C: paperit voi muuttaa takaisin A:n papereihin, jos vamma tai sairaus on parantunut ja lääkäri antaa suosituksen. Tarvitaan siviililääkärin suositus, intin oman lääkärin suositus ja tämänjälkeen tehdään päätökset luokan vaihtamisesta kutsunnoissa. Olen nimittäin tämän itse aikoinani tehnyt. Sain ihottuman takia melko leväperäisesti omasta pyynnöstä C paperit kun suoraan kerroin hyvästä työtilanteesta ja ihosta mikä ei olisi kyllä riittänyt C papereihin, alkoi homma kaduttamaan ja anoin takaisin A:han mihin pääsin pari vuotta myöhemmin. Palvelus tuli sitten Utissa suoritettua kiitettävin arvosanoin. Sen verran harvinainen keissi kuitenkin että varuskunnan lääkäri ihmetteli ensin "tietonivaskan painoa" ja totesin että hain vapaaehtoisesti takaisin A:han niin lääkäri totesi että ensimmäinen hänen urallaan, ja huumorimiehenä tiedusteli että olenko mahdollisesti hullu kun vapaaehtoisesti tulin? Kerran hyväpalkkainen työ oli siviilissä. Totesin että myöhemmin olisi kaduttanut vielä enemmän.
Enkä myöskään tuota päätöstä ole päivääkään katunut vaikka ns intin suoritin vapaaehtoisesti suomessa.
Menee normaalisti kutsuntojen kautta tuo prosessi.