Suomalaisessa oikeuskäytännössä rikoksesta epäillyn ja syytetyn asemaan on kiinnitetty erityistä huomiota, ja viime aikoina myös rikoksen uhrin asemaa on pyritty parantamaan. Rikosprosessissa on kuitenkin yksi taho, jonka asema ei tunnu kiinnostavan ketään ja jolla tuntuu olevan lähes pelkkiä velvollisuuksia ja hyvin vähän oikeuksia. Puhun todistajan asemasta. Todistajalla on paljon velvollisuuksia ja hän toimii lain velvoittamana erilaisten sanktioiden uhan alla, vaikka todistajalla ei lähtökohtaisesti ole penniäkään kiinni kyseisessä rikostapauksessa - jos olisi, hän olisi asianomistaja. Vaikka todistaja on prosessin kannalta elintärkeä ja hänelle on sälytetty paljon velvollisuuksia ja vastuita, todistajan asema prosessissa on varsin huono.
Todistajalla on oikeusprosessin aikana ehdoton totuudessapysymisvelvollisuus, toisin kuin asianomistajalla (rikoksen uhrilla); epäillystä/syytetystä puhumattakaan. Todistajan on paitsi puhuttava totta, on myös osattava kertoa sellaisia tapauksen kannalta oleellisia seikkoja, joita häneltä ei edes ymmärretä kysyä - vain tietyin edellytyksin todistaja saa jättää asioita kertomatta; esimerkiksi hän voi kieltäytyä kokonaan todistamasta lähisukulaistaan vastaan, ja voi kieltäytyä itsekriminointisuojaan vedoten todistamasta sellaisia seikkoja jotka asettaisivat hänet itsensä syytteen vaaraan. Tällöinkään ei kuitenkaan saa valehdella. Vaikka asianomistajakaan ei saa valehdella, hän saa oman etunsa mukaisesti jättää kertomatta valikoidut palat eli kertoa puolitotuuksia, mitä monissa yhteyksissä pidetään yhtenä valehtelun muotona. Epäillyllä taas on oikeus kertoa asiat niin valheellisesti kuin haluaa.
Jos oikeusprosessiin liittyy esimerkiksi pahoinpitely tai muu rikos jota selvittelemään kutsutaan poliisi, todistajan on oltava paikan päällä kertomassa poliisille omat havaintonsa tapahtumista - poliisi voi velvoittaa todistajan odottamaan paikan päällä tai olemaan saapuvilla asian selvittämistä varten.
Kun asiasta on laadittu rikosilmoitus, on todistajan tutkijan kutsusta lähtökohtaisesti saatuttava poliisilaitokselle kuulustelua varten. Kuulustelu suoritetaan pääasiassa juttua tutkivalla poliisilaitoksella, vaikka todistaja asuisi muuallakin. Mikäli kutsua ei noudateta, todistajalle voidaan asettaa etsintäkuulutus, mikä saattaa haitata elämää pahastikin; esimerkiksi jos etsintäkuulutuksen olemassaolo käy ilmi esimerkiksi lentokentällä, ulkomaanmatkalle lähdettäessä. Toki kuulusteluajat ovat pääsääntöisesti sovittavissa kuulustelijan kanssa, ja joissakin tapauksissa kuulustelu voidaan suorittaa myös puhelimitse.
Todistajan on saavuttava oikeuteen yleensä uhkasakon uhalla - jos todistaja jättää saapumatta oikeuteen ilman hyväksyttävää syytä, hänelle lankeaa uhkasakko joka on tyypillisesti 400 tai 600 euroa, mutta jos pois jääntejä on enemmän, uhkasakon määrä yleensä kasvaa. Paikalle on saavuttava ajoissa, ja paikalla on oltava koko käsittelyn ajan, kunnes todistajalle annetaan lupa poistua. Nykyään käräjäoikeudet pyrkivät aikatauluttamaan juttunsa siten, että kaikkia päivän juttujen asianosaisia ei kutsuta heti aamuksi vaan oikeus pyrkii arvioimaan, koska mikäkin juttu kutsutaan saliin - ennen vanhaan kaikkien juttujen osalliset kutsuttiin paikalle yhdeksäksi, vaikka juttu saattaisi olla vasta listan viimeisenä. Tästä huolimatta todistajalla saatta kulua tunti jos toinenkin ennen kuin hän pääsee todistamaan ja on sen jälkeen vapaa lähtemään. Pahimmilaan todistaja saatetaan haastaa toisen paikkakunnan oikeuteen todistamaan uhkasakon uhalla, ja kun hän tunnollisesti saapuu paikalle, käykin ilmi että oikeuskäsittelyä joudutaan siirtämään koska kaikki osallliset eivät ole saapuneet paikalle. Itse olen ollut todistamassa toisen kaupungin käräjäoikeudessa, ja kun juttu kutsuttiin saliin, kävikin ilmi että minun todistustani ei tarvitakaan koska syytetty on tunnustanut teon siltä osin. Haastemies vaan ei ollut huomannut ilmoittaa asiasta minulle.
Todistamisensa jälkeen todistaja on vapaa poistumaan paikalta. Hänellä on oikeus päivärahaan tai puolipäivärahaan; riippuen siitä kuinka monta tuntia käräjäoikeudessa on hukkaantunut. Puolipäiväraha on suuruudeltaan 19 euroa ja kokopäiväraha nelisen kymppiä - mielestäni ei mikään kovin hyvä korvaus siitä, että joudut odottamaan saliin pääsyä useita tunteja, pahimmillaan koko päivän. Kaiken lisäksi päiväraha maksetaan ainoastaan oikeuskäsittelyyn kuluneesta ajasta; esimerkiksi poliisikuulusteluissa käytettyä aikaa ei korvaa kukaan.
Todistajalla on oikeus saada myös korvausta todistamisesta aiheutuneista kuluista, kuten matkakuluista. Ne toki maksetaan pääsääntöisesti halvimman vaihtoehdon mukaisesti, eli ei todellisten matkakulujen mukaan, mikäli paikalle on saavuttu esimerkiksi omalla autolla; puhumattakaan että esimerkiksi pysäköintikuluja korvattaisiin. Jos todistaja joutuu matkustamaan toiselle paikkakunnalle, oikeus saattaa määrätä myös hotelliyöpymisen korvattavaksi. Tämä korvaus tosin maksetaan pääsääntöisesti vasta jälkikäteen ja pienellä viiveellä, eli todistajalla on oltava mahdollisuus maksaa matkat ja tarpeen vaatiessa myös hotelliyöpyminen etukäteen. Voi toki olla, että erikoistapauksissa todistajaksi kutsuttu voi pyytää valtiota korvaamaan näitä kuluja etukäteen, mutta en usko että tällainen järjestely on kovin tavanomainen. En myöskään tiedä, voiko todistajaksi kutsuttu varmistaa mistään etukäteen, korvataanko hänen hotelliyöpymisensä varmasti. Luultavasti todistaja joutuu ottamaan riskin siitä, että majoittuminen menee omaksi tappioksi.
Todistajalle voidaan myös korvata todistamisesta aiheutuvia rahallisia menetyksiä kuten lastenhoitajan palkkaamisesta aiheutuvia kuluja tai tulonmenetyksiä. Näiden menetysten hyväksyminen on harkinnanvaraista, ja on huomattavaa että tulonmenetyksestä maksettava maksimikorvaus on 80 euroa päivältä. Jos esimerkiksi yhden miehen yritystä pyörittävä yrittäjä joutuu pitämään puodin suljettuna yhden päivän, on luultavaa että 80 euroa ei riitä lähellekään korvaamaan aiheutuneita tulonmenetyksiä.
Kuten todettua, todistajan asema on hyvin epäkiitollinen: todistaja todistaa jutussa jolla ei ehkä ole hänelle mitään merkitystä; hän vain sattui paikalle esimerkiksi kun kaksi hänelle täysin tuntematonta ihmistä pahoinpiteli toisiaan, ja hänen päiväänsä ei millään tavalla vaikuta, minkälaiset tuomiot tappelun osapuolet saavaat ja mitä korvauksia heille määrätään maksaettaviksi. Kuitenkin ilman todistajan läsnäoloa koko juttu kaatuu, eikä yhteiskunnalle verrattain kallis prosessi johda mihinkään. Olisikin aika kiinnittää huomiota myös todistajan aseman parantamiseen.
Teksti: Seppo Vesala
Todistajalla on oikeusprosessin aikana ehdoton totuudessapysymisvelvollisuus, toisin kuin asianomistajalla (rikoksen uhrilla); epäillystä/syytetystä puhumattakaan. Todistajan on paitsi puhuttava totta, on myös osattava kertoa sellaisia tapauksen kannalta oleellisia seikkoja, joita häneltä ei edes ymmärretä kysyä - vain tietyin edellytyksin todistaja saa jättää asioita kertomatta; esimerkiksi hän voi kieltäytyä kokonaan todistamasta lähisukulaistaan vastaan, ja voi kieltäytyä itsekriminointisuojaan vedoten todistamasta sellaisia seikkoja jotka asettaisivat hänet itsensä syytteen vaaraan. Tällöinkään ei kuitenkaan saa valehdella. Vaikka asianomistajakaan ei saa valehdella, hän saa oman etunsa mukaisesti jättää kertomatta valikoidut palat eli kertoa puolitotuuksia, mitä monissa yhteyksissä pidetään yhtenä valehtelun muotona. Epäillyllä taas on oikeus kertoa asiat niin valheellisesti kuin haluaa.
Jos oikeusprosessiin liittyy esimerkiksi pahoinpitely tai muu rikos jota selvittelemään kutsutaan poliisi, todistajan on oltava paikan päällä kertomassa poliisille omat havaintonsa tapahtumista - poliisi voi velvoittaa todistajan odottamaan paikan päällä tai olemaan saapuvilla asian selvittämistä varten.
Kun asiasta on laadittu rikosilmoitus, on todistajan tutkijan kutsusta lähtökohtaisesti saatuttava poliisilaitokselle kuulustelua varten. Kuulustelu suoritetaan pääasiassa juttua tutkivalla poliisilaitoksella, vaikka todistaja asuisi muuallakin. Mikäli kutsua ei noudateta, todistajalle voidaan asettaa etsintäkuulutus, mikä saattaa haitata elämää pahastikin; esimerkiksi jos etsintäkuulutuksen olemassaolo käy ilmi esimerkiksi lentokentällä, ulkomaanmatkalle lähdettäessä. Toki kuulusteluajat ovat pääsääntöisesti sovittavissa kuulustelijan kanssa, ja joissakin tapauksissa kuulustelu voidaan suorittaa myös puhelimitse.
Todistajan on saavuttava oikeuteen yleensä uhkasakon uhalla - jos todistaja jättää saapumatta oikeuteen ilman hyväksyttävää syytä, hänelle lankeaa uhkasakko joka on tyypillisesti 400 tai 600 euroa, mutta jos pois jääntejä on enemmän, uhkasakon määrä yleensä kasvaa. Paikalle on saavuttava ajoissa, ja paikalla on oltava koko käsittelyn ajan, kunnes todistajalle annetaan lupa poistua. Nykyään käräjäoikeudet pyrkivät aikatauluttamaan juttunsa siten, että kaikkia päivän juttujen asianosaisia ei kutsuta heti aamuksi vaan oikeus pyrkii arvioimaan, koska mikäkin juttu kutsutaan saliin - ennen vanhaan kaikkien juttujen osalliset kutsuttiin paikalle yhdeksäksi, vaikka juttu saattaisi olla vasta listan viimeisenä. Tästä huolimatta todistajalla saatta kulua tunti jos toinenkin ennen kuin hän pääsee todistamaan ja on sen jälkeen vapaa lähtemään. Pahimmilaan todistaja saatetaan haastaa toisen paikkakunnan oikeuteen todistamaan uhkasakon uhalla, ja kun hän tunnollisesti saapuu paikalle, käykin ilmi että oikeuskäsittelyä joudutaan siirtämään koska kaikki osallliset eivät ole saapuneet paikalle. Itse olen ollut todistamassa toisen kaupungin käräjäoikeudessa, ja kun juttu kutsuttiin saliin, kävikin ilmi että minun todistustani ei tarvitakaan koska syytetty on tunnustanut teon siltä osin. Haastemies vaan ei ollut huomannut ilmoittaa asiasta minulle.
Todistamisensa jälkeen todistaja on vapaa poistumaan paikalta. Hänellä on oikeus päivärahaan tai puolipäivärahaan; riippuen siitä kuinka monta tuntia käräjäoikeudessa on hukkaantunut. Puolipäiväraha on suuruudeltaan 19 euroa ja kokopäiväraha nelisen kymppiä - mielestäni ei mikään kovin hyvä korvaus siitä, että joudut odottamaan saliin pääsyä useita tunteja, pahimmillaan koko päivän. Kaiken lisäksi päiväraha maksetaan ainoastaan oikeuskäsittelyyn kuluneesta ajasta; esimerkiksi poliisikuulusteluissa käytettyä aikaa ei korvaa kukaan.
Todistajalla on oikeus saada myös korvausta todistamisesta aiheutuneista kuluista, kuten matkakuluista. Ne toki maksetaan pääsääntöisesti halvimman vaihtoehdon mukaisesti, eli ei todellisten matkakulujen mukaan, mikäli paikalle on saavuttu esimerkiksi omalla autolla; puhumattakaan että esimerkiksi pysäköintikuluja korvattaisiin. Jos todistaja joutuu matkustamaan toiselle paikkakunnalle, oikeus saattaa määrätä myös hotelliyöpymisen korvattavaksi. Tämä korvaus tosin maksetaan pääsääntöisesti vasta jälkikäteen ja pienellä viiveellä, eli todistajalla on oltava mahdollisuus maksaa matkat ja tarpeen vaatiessa myös hotelliyöpyminen etukäteen. Voi toki olla, että erikoistapauksissa todistajaksi kutsuttu voi pyytää valtiota korvaamaan näitä kuluja etukäteen, mutta en usko että tällainen järjestely on kovin tavanomainen. En myöskään tiedä, voiko todistajaksi kutsuttu varmistaa mistään etukäteen, korvataanko hänen hotelliyöpymisensä varmasti. Luultavasti todistaja joutuu ottamaan riskin siitä, että majoittuminen menee omaksi tappioksi.
Todistajalle voidaan myös korvata todistamisesta aiheutuvia rahallisia menetyksiä kuten lastenhoitajan palkkaamisesta aiheutuvia kuluja tai tulonmenetyksiä. Näiden menetysten hyväksyminen on harkinnanvaraista, ja on huomattavaa että tulonmenetyksestä maksettava maksimikorvaus on 80 euroa päivältä. Jos esimerkiksi yhden miehen yritystä pyörittävä yrittäjä joutuu pitämään puodin suljettuna yhden päivän, on luultavaa että 80 euroa ei riitä lähellekään korvaamaan aiheutuneita tulonmenetyksiä.
Kuten todettua, todistajan asema on hyvin epäkiitollinen: todistaja todistaa jutussa jolla ei ehkä ole hänelle mitään merkitystä; hän vain sattui paikalle esimerkiksi kun kaksi hänelle täysin tuntematonta ihmistä pahoinpiteli toisiaan, ja hänen päiväänsä ei millään tavalla vaikuta, minkälaiset tuomiot tappelun osapuolet saavaat ja mitä korvauksia heille määrätään maksaettaviksi. Kuitenkin ilman todistajan läsnäoloa koko juttu kaatuu, eikä yhteiskunnalle verrattain kallis prosessi johda mihinkään. Olisikin aika kiinnittää huomiota myös todistajan aseman parantamiseen.
Teksti: Seppo Vesala