Oikeusprosessissa todistajana

Suomalaisessa oikeuskäytännössä rikoksesta epäillyn ja syytetyn asemaan on kiinnitetty erityistä huomiota, ja viime aikoina myös rikoksen uhrin asemaa on pyritty parantamaan. Rikosprosessissa on kuitenkin yksi taho, jonka asema ei tunnu kiinnostavan ketään ja jolla tuntuu olevan lähes pelkkiä velvollisuuksia ja hyvin vähän oikeuksia. Puhun todistajan asemasta. Todistajalla on paljon velvollisuuksia ja hän toimii lain velvoittamana erilaisten sanktioiden uhan alla, vaikka todistajalla ei lähtökohtaisesti ole penniäkään kiinni kyseisessä rikostapauksessa - jos olisi, hän olisi asianomistaja. Vaikka todistaja on prosessin kannalta elintärkeä ja hänelle on sälytetty paljon velvollisuuksia ja vastuita, todistajan asema prosessissa on varsin huono.

Todistajalla on oikeusprosessin aikana ehdoton totuudessapysymisvelvollisuus, toisin kuin asianomistajalla (rikoksen uhrilla); epäillystä/syytetystä puhumattakaan. Todistajan on paitsi puhuttava totta, on myös osattava kertoa sellaisia tapauksen kannalta oleellisia seikkoja, joita häneltä ei edes ymmärretä kysyä - vain tietyin edellytyksin todistaja saa jättää asioita kertomatta; esimerkiksi hän voi kieltäytyä kokonaan todistamasta lähisukulaistaan vastaan, ja voi kieltäytyä itsekriminointisuojaan vedoten todistamasta sellaisia seikkoja jotka asettaisivat hänet itsensä syytteen vaaraan. Tällöinkään ei kuitenkaan saa valehdella. Vaikka asianomistajakaan ei saa valehdella, hän saa oman etunsa mukaisesti jättää kertomatta valikoidut palat eli kertoa puolitotuuksia, mitä monissa yhteyksissä pidetään yhtenä valehtelun muotona. Epäillyllä taas on oikeus kertoa asiat niin valheellisesti kuin haluaa.

Jos oikeusprosessiin liittyy esimerkiksi pahoinpitely tai muu rikos jota selvittelemään kutsutaan poliisi, todistajan on oltava paikan päällä kertomassa poliisille omat havaintonsa tapahtumista - poliisi voi velvoittaa todistajan odottamaan paikan päällä tai olemaan saapuvilla asian selvittämistä varten.

Kun asiasta on laadittu rikosilmoitus, on todistajan tutkijan kutsusta lähtökohtaisesti saatuttava poliisilaitokselle kuulustelua varten. Kuulustelu suoritetaan pääasiassa juttua tutkivalla poliisilaitoksella, vaikka todistaja asuisi muuallakin. Mikäli kutsua ei noudateta, todistajalle voidaan asettaa etsintäkuulutus, mikä saattaa haitata elämää pahastikin; esimerkiksi jos etsintäkuulutuksen olemassaolo käy ilmi esimerkiksi lentokentällä, ulkomaanmatkalle lähdettäessä. Toki kuulusteluajat ovat pääsääntöisesti sovittavissa kuulustelijan kanssa, ja joissakin tapauksissa kuulustelu voidaan suorittaa myös puhelimitse.

Todistajan on saavuttava oikeuteen yleensä uhkasakon uhalla - jos todistaja jättää saapumatta oikeuteen ilman hyväksyttävää syytä, hänelle lankeaa uhkasakko joka on tyypillisesti 400 tai 600 euroa, mutta jos pois jääntejä on enemmän, uhkasakon määrä yleensä kasvaa. Paikalle on saavuttava ajoissa, ja paikalla on oltava koko käsittelyn ajan, kunnes todistajalle annetaan lupa poistua. Nykyään käräjäoikeudet pyrkivät aikatauluttamaan juttunsa siten, että kaikkia päivän juttujen asianosaisia ei kutsuta heti aamuksi vaan oikeus pyrkii arvioimaan, koska mikäkin juttu kutsutaan saliin - ennen vanhaan kaikkien juttujen osalliset kutsuttiin paikalle yhdeksäksi, vaikka juttu saattaisi olla vasta listan viimeisenä. Tästä huolimatta todistajalla saatta kulua tunti jos toinenkin ennen kuin hän pääsee todistamaan ja on sen jälkeen vapaa lähtemään. Pahimmilaan todistaja saatetaan haastaa toisen paikkakunnan oikeuteen todistamaan uhkasakon uhalla, ja kun hän tunnollisesti saapuu paikalle, käykin ilmi että oikeuskäsittelyä joudutaan siirtämään koska kaikki osallliset eivät ole saapuneet paikalle. Itse olen ollut todistamassa toisen kaupungin käräjäoikeudessa, ja kun juttu kutsuttiin saliin, kävikin ilmi että minun todistustani ei tarvitakaan koska syytetty on tunnustanut teon siltä osin. Haastemies vaan ei ollut huomannut ilmoittaa asiasta minulle.

Todistamisensa jälkeen todistaja on vapaa poistumaan paikalta. Hänellä on oikeus päivärahaan tai puolipäivärahaan; riippuen siitä kuinka monta tuntia käräjäoikeudessa on hukkaantunut. Puolipäiväraha on suuruudeltaan 19 euroa ja kokopäiväraha nelisen kymppiä - mielestäni ei mikään kovin hyvä korvaus siitä, että joudut odottamaan saliin pääsyä useita tunteja, pahimmillaan koko päivän. Kaiken lisäksi päiväraha maksetaan ainoastaan oikeuskäsittelyyn kuluneesta ajasta; esimerkiksi poliisikuulusteluissa käytettyä aikaa ei korvaa kukaan.

Todistajalla on oikeus saada myös korvausta todistamisesta aiheutuneista kuluista, kuten matkakuluista. Ne toki maksetaan pääsääntöisesti halvimman vaihtoehdon mukaisesti, eli ei todellisten matkakulujen mukaan, mikäli paikalle on saavuttu esimerkiksi omalla autolla; puhumattakaan että esimerkiksi pysäköintikuluja korvattaisiin. Jos todistaja joutuu matkustamaan toiselle paikkakunnalle, oikeus saattaa määrätä myös hotelliyöpymisen korvattavaksi. Tämä korvaus tosin maksetaan pääsääntöisesti vasta jälkikäteen ja pienellä viiveellä, eli todistajalla on oltava mahdollisuus maksaa matkat ja tarpeen vaatiessa myös hotelliyöpyminen etukäteen. Voi toki olla, että erikoistapauksissa todistajaksi kutsuttu voi pyytää valtiota korvaamaan näitä kuluja etukäteen, mutta en usko että tällainen järjestely on kovin tavanomainen. En myöskään tiedä, voiko todistajaksi kutsuttu varmistaa mistään etukäteen, korvataanko hänen hotelliyöpymisensä varmasti. Luultavasti todistaja joutuu ottamaan riskin siitä, että majoittuminen menee omaksi tappioksi.

Todistajalle voidaan myös korvata todistamisesta aiheutuvia rahallisia menetyksiä kuten lastenhoitajan palkkaamisesta aiheutuvia kuluja tai tulonmenetyksiä. Näiden menetysten hyväksyminen on harkinnanvaraista, ja on huomattavaa että tulonmenetyksestä maksettava maksimikorvaus on 80 euroa päivältä. Jos esimerkiksi yhden miehen yritystä pyörittävä yrittäjä joutuu pitämään puodin suljettuna yhden päivän, on luultavaa että 80 euroa ei riitä lähellekään korvaamaan aiheutuneita tulonmenetyksiä.

Kuten todettua, todistajan asema on hyvin epäkiitollinen: todistaja todistaa jutussa jolla ei ehkä ole hänelle mitään merkitystä; hän vain sattui paikalle esimerkiksi kun kaksi hänelle täysin tuntematonta ihmistä pahoinpiteli toisiaan, ja hänen päiväänsä ei millään tavalla vaikuta, minkälaiset tuomiot tappelun osapuolet saavaat ja mitä korvauksia heille määrätään maksaettaviksi. Kuitenkin ilman todistajan läsnäoloa koko juttu kaatuu, eikä yhteiskunnalle verrattain kallis prosessi johda mihinkään. Olisikin aika kiinnittää huomiota myös todistajan aseman parantamiseen.

Teksti: Seppo Vesala
 
Suomalaisessa oikeuskäytännössä rikoksesta epäillyn ja syytetyn asemaan on kiinnitetty erityistä huomiota, ja viime aikoina myös rikoksen uhrin asemaa on pyritty parantamaan. Rikosprosessissa on kuitenkin yksi taho, jonka asema ei tunnu kiinnostavan ketään ja jolla tuntuu olevan lähes pelkkiä velvollisuuksia ja hyvin vähän oikeuksia. Puhun todistajan asemasta. Todistajalla on paljon velvollisuuksia ja hän toimii lain velvoittamana erilaisten sanktioiden uhan alla, vaikka todistajalla ei lähtökohtaisesti ole penniäkään kiinni kyseisessä rikostapauksessa - jos olisi, hän olisi asianomistaja. Vaikka todistaja on prosessin kannalta elintärkeä ja hänelle on sälytetty paljon velvollisuuksia ja vastuita, todistajan asema prosessissa on varsin huono.

Todistajalla on oikeusprosessin aikana ehdoton totuudessapysymisvelvollisuus, toisin kuin asianomistajalla (rikoksen uhrilla); epäillystä/syytetystä puhumattakaan. Todistajan on paitsi puhuttava totta, on myös osattava kertoa sellaisia tapauksen kannalta oleellisia seikkoja, joita häneltä ei edes ymmärretä kysyä - vain tietyin edellytyksin todistaja saa jättää asioita kertomatta; esimerkiksi hän voi kieltäytyä kokonaan todistamasta lähisukulaistaan vastaan, ja voi kieltäytyä itsekriminointisuojaan vedoten todistamasta sellaisia seikkoja jotka asettaisivat hänet itsensä syytteen vaaraan. Tällöinkään ei kuitenkaan saa valehdella. Vaikka asianomistajakaan ei saa valehdella, hän saa oman etunsa mukaisesti jättää kertomatta valikoidut palat eli kertoa puolitotuuksia, mitä monissa yhteyksissä pidetään yhtenä valehtelun muotona. Epäillyllä taas on oikeus kertoa asiat niin valheellisesti kuin haluaa.

Jos oikeusprosessiin liittyy esimerkiksi pahoinpitely tai muu rikos jota selvittelemään kutsutaan poliisi, todistajan on oltava paikan päällä kertomassa poliisille omat havaintonsa tapahtumista - poliisi voi velvoittaa todistajan odottamaan paikan päällä tai olemaan saapuvilla asian selvittämistä varten.

Kun asiasta on laadittu rikosilmoitus, on todistajan tutkijan kutsusta lähtökohtaisesti saatuttava poliisilaitokselle kuulustelua varten. Kuulustelu suoritetaan pääasiassa juttua tutkivalla poliisilaitoksella, vaikka todistaja asuisi muuallakin. Mikäli kutsua ei noudateta, todistajalle voidaan asettaa etsintäkuulutus, mikä saattaa haitata elämää pahastikin; esimerkiksi jos etsintäkuulutuksen olemassaolo käy ilmi esimerkiksi lentokentällä, ulkomaanmatkalle lähdettäessä. Toki kuulusteluajat ovat pääsääntöisesti sovittavissa kuulustelijan kanssa, ja joissakin tapauksissa kuulustelu voidaan suorittaa myös puhelimitse.

Todistajan on saavuttava oikeuteen yleensä uhkasakon uhalla - jos todistaja jättää saapumatta oikeuteen ilman hyväksyttävää syytä, hänelle lankeaa uhkasakko joka on tyypillisesti 400 tai 600 euroa, mutta jos pois jääntejä on enemmän, uhkasakon määrä yleensä kasvaa. Paikalle on saavuttava ajoissa, ja paikalla on oltava koko käsittelyn ajan, kunnes todistajalle annetaan lupa poistua. Nykyään käräjäoikeudet pyrkivät aikatauluttamaan juttunsa siten, että kaikkia päivän juttujen asianosaisia ei kutsuta heti aamuksi vaan oikeus pyrkii arvioimaan, koska mikäkin juttu kutsutaan saliin - ennen vanhaan kaikkien juttujen osalliset kutsuttiin paikalle yhdeksäksi, vaikka juttu saattaisi olla vasta listan viimeisenä. Tästä huolimatta todistajalla saatta kulua tunti jos toinenkin ennen kuin hän pääsee todistamaan ja on sen jälkeen vapaa lähtemään. Pahimmilaan todistaja saatetaan haastaa toisen paikkakunnan oikeuteen todistamaan uhkasakon uhalla, ja kun hän tunnollisesti saapuu paikalle, käykin ilmi että oikeuskäsittelyä joudutaan siirtämään koska kaikki osallliset eivät ole saapuneet paikalle. Itse olen ollut todistamassa toisen kaupungin käräjäoikeudessa, ja kun juttu kutsuttiin saliin, kävikin ilmi että minun todistustani ei tarvitakaan koska syytetty on tunnustanut teon siltä osin. Haastemies vaan ei ollut huomannut ilmoittaa asiasta minulle.

Todistamisensa jälkeen todistaja on vapaa poistumaan paikalta. Hänellä on oikeus päivärahaan tai puolipäivärahaan; riippuen siitä kuinka monta tuntia käräjäoikeudessa on hukkaantunut. Puolipäiväraha on suuruudeltaan 19 euroa ja kokopäiväraha nelisen kymppiä - mielestäni ei mikään kovin hyvä korvaus siitä, että joudut odottamaan saliin pääsyä useita tunteja, pahimmillaan koko päivän. Kaiken lisäksi päiväraha maksetaan ainoastaan oikeuskäsittelyyn kuluneesta ajasta; esimerkiksi poliisikuulusteluissa käytettyä aikaa ei korvaa kukaan.

Todistajalla on oikeus saada myös korvausta todistamisesta aiheutuneista kuluista, kuten matkakuluista. Ne toki maksetaan pääsääntöisesti halvimman vaihtoehdon mukaisesti, eli ei todellisten matkakulujen mukaan, mikäli paikalle on saavuttu esimerkiksi omalla autolla; puhumattakaan että esimerkiksi pysäköintikuluja korvattaisiin. Jos todistaja joutuu matkustamaan toiselle paikkakunnalle, oikeus saattaa määrätä myös hotelliyöpymisen korvattavaksi. Tämä korvaus tosin maksetaan pääsääntöisesti vasta jälkikäteen ja pienellä viiveellä, eli todistajalla on oltava mahdollisuus maksaa matkat ja tarpeen vaatiessa myös hotelliyöpyminen etukäteen. Voi toki olla, että erikoistapauksissa todistajaksi kutsuttu voi pyytää valtiota korvaamaan näitä kuluja etukäteen, mutta en usko että tällainen järjestely on kovin tavanomainen. En myöskään tiedä, voiko todistajaksi kutsuttu varmistaa mistään etukäteen, korvataanko hänen hotelliyöpymisensä varmasti. Luultavasti todistaja joutuu ottamaan riskin siitä, että majoittuminen menee omaksi tappioksi.

Todistajalle voidaan myös korvata todistamisesta aiheutuvia rahallisia menetyksiä kuten lastenhoitajan palkkaamisesta aiheutuvia kuluja tai tulonmenetyksiä. Näiden menetysten hyväksyminen on harkinnanvaraista, ja on huomattavaa että tulonmenetyksestä maksettava maksimikorvaus on 80 euroa päivältä. Jos esimerkiksi yhden miehen yritystä pyörittävä yrittäjä joutuu pitämään puodin suljettuna yhden päivän, on luultavaa että 80 euroa ei riitä lähellekään korvaamaan aiheutuneita tulonmenetyksiä.

Kuten todettua, todistajan asema on hyvin epäkiitollinen: todistaja todistaa jutussa jolla ei ehkä ole hänelle mitään merkitystä; hän vain sattui paikalle esimerkiksi kun kaksi hänelle täysin tuntematonta ihmistä pahoinpiteli toisiaan, ja hänen päiväänsä ei millään tavalla vaikuta, minkälaiset tuomiot tappelun osapuolet saavaat ja mitä korvauksia heille määrätään maksaettaviksi. Kuitenkin ilman todistajan läsnäoloa koko juttu kaatuu, eikä yhteiskunnalle verrattain kallis prosessi johda mihinkään. Olisikin aika kiinnittää huomiota myös todistajan aseman parantamiseen.

Teksti: Seppo Vesala

Hyvä pointti. Kaiken lisäksi todistaja voi joutua todelliseen vaaraan jos syytettynä on joku liivijengi tai hieman karumpi tapaus. Todistaminen jotain Huohvanaista vastaan voisi hieman hermostuttaa jos asuu samoilla kulmilla.
 
Suomalaisessa oikeuskäytännössä rikoksesta epäillyn ja syytetyn asemaan on kiinnitetty erityistä huomiota, ja viime aikoina myös rikoksen uhrin asemaa on pyritty parantamaan. Rikosprosessissa on kuitenkin yksi taho, jonka asema ei tunnu kiinnostavan ketään ja jolla tuntuu olevan lähes pelkkiä velvollisuuksia ja hyvin vähän oikeuksia. Puhun todistajan asemasta. Todistajalla on paljon velvollisuuksia ja hän toimii lain velvoittamana erilaisten sanktioiden uhan alla, vaikka todistajalla ei lähtökohtaisesti ole penniäkään kiinni kyseisessä rikostapauksessa - jos olisi, hän olisi asianomistaja. Vaikka todistaja on prosessin kannalta elintärkeä ja hänelle on sälytetty paljon velvollisuuksia ja vastuita, todistajan asema prosessissa on varsin huono.

Todistajalla on oikeusprosessin aikana ehdoton totuudessapysymisvelvollisuus, toisin kuin asianomistajalla (rikoksen uhrilla); epäillystä/syytetystä puhumattakaan. Todistajan on paitsi puhuttava totta, on myös osattava kertoa sellaisia tapauksen kannalta oleellisia seikkoja, joita häneltä ei edes ymmärretä kysyä - vain tietyin edellytyksin todistaja saa jättää asioita kertomatta; esimerkiksi hän voi kieltäytyä kokonaan todistamasta lähisukulaistaan vastaan, ja voi kieltäytyä itsekriminointisuojaan vedoten todistamasta sellaisia seikkoja jotka asettaisivat hänet itsensä syytteen vaaraan. Tällöinkään ei kuitenkaan saa valehdella. Vaikka asianomistajakaan ei saa valehdella, hän saa oman etunsa mukaisesti jättää kertomatta valikoidut palat eli kertoa puolitotuuksia, mitä monissa yhteyksissä pidetään yhtenä valehtelun muotona. Epäillyllä taas on oikeus kertoa asiat niin valheellisesti kuin haluaa.

Jos oikeusprosessiin liittyy esimerkiksi pahoinpitely tai muu rikos jota selvittelemään kutsutaan poliisi, todistajan on oltava paikan päällä kertomassa poliisille omat havaintonsa tapahtumista - poliisi voi velvoittaa todistajan odottamaan paikan päällä tai olemaan saapuvilla asian selvittämistä varten.

Kun asiasta on laadittu rikosilmoitus, on todistajan tutkijan kutsusta lähtökohtaisesti saatuttava poliisilaitokselle kuulustelua varten. Kuulustelu suoritetaan pääasiassa juttua tutkivalla poliisilaitoksella, vaikka todistaja asuisi muuallakin. Mikäli kutsua ei noudateta, todistajalle voidaan asettaa etsintäkuulutus, mikä saattaa haitata elämää pahastikin; esimerkiksi jos etsintäkuulutuksen olemassaolo käy ilmi esimerkiksi lentokentällä, ulkomaanmatkalle lähdettäessä. Toki kuulusteluajat ovat pääsääntöisesti sovittavissa kuulustelijan kanssa, ja joissakin tapauksissa kuulustelu voidaan suorittaa myös puhelimitse.

Todistajan on saavuttava oikeuteen yleensä uhkasakon uhalla - jos todistaja jättää saapumatta oikeuteen ilman hyväksyttävää syytä, hänelle lankeaa uhkasakko joka on tyypillisesti 400 tai 600 euroa, mutta jos pois jääntejä on enemmän, uhkasakon määrä yleensä kasvaa. Paikalle on saavuttava ajoissa, ja paikalla on oltava koko käsittelyn ajan, kunnes todistajalle annetaan lupa poistua. Nykyään käräjäoikeudet pyrkivät aikatauluttamaan juttunsa siten, että kaikkia päivän juttujen asianosaisia ei kutsuta heti aamuksi vaan oikeus pyrkii arvioimaan, koska mikäkin juttu kutsutaan saliin - ennen vanhaan kaikkien juttujen osalliset kutsuttiin paikalle yhdeksäksi, vaikka juttu saattaisi olla vasta listan viimeisenä. Tästä huolimatta todistajalla saatta kulua tunti jos toinenkin ennen kuin hän pääsee todistamaan ja on sen jälkeen vapaa lähtemään. Pahimmilaan todistaja saatetaan haastaa toisen paikkakunnan oikeuteen todistamaan uhkasakon uhalla, ja kun hän tunnollisesti saapuu paikalle, käykin ilmi että oikeuskäsittelyä joudutaan siirtämään koska kaikki osallliset eivät ole saapuneet paikalle. Itse olen ollut todistamassa toisen kaupungin käräjäoikeudessa, ja kun juttu kutsuttiin saliin, kävikin ilmi että minun todistustani ei tarvitakaan koska syytetty on tunnustanut teon siltä osin. Haastemies vaan ei ollut huomannut ilmoittaa asiasta minulle.

Todistamisensa jälkeen todistaja on vapaa poistumaan paikalta. Hänellä on oikeus päivärahaan tai puolipäivärahaan; riippuen siitä kuinka monta tuntia käräjäoikeudessa on hukkaantunut. Puolipäiväraha on suuruudeltaan 19 euroa ja kokopäiväraha nelisen kymppiä - mielestäni ei mikään kovin hyvä korvaus siitä, että joudut odottamaan saliin pääsyä useita tunteja, pahimmillaan koko päivän. Kaiken lisäksi päiväraha maksetaan ainoastaan oikeuskäsittelyyn kuluneesta ajasta; esimerkiksi poliisikuulusteluissa käytettyä aikaa ei korvaa kukaan.

Todistajalla on oikeus saada myös korvausta todistamisesta aiheutuneista kuluista, kuten matkakuluista. Ne toki maksetaan pääsääntöisesti halvimman vaihtoehdon mukaisesti, eli ei todellisten matkakulujen mukaan, mikäli paikalle on saavuttu esimerkiksi omalla autolla; puhumattakaan että esimerkiksi pysäköintikuluja korvattaisiin. Jos todistaja joutuu matkustamaan toiselle paikkakunnalle, oikeus saattaa määrätä myös hotelliyöpymisen korvattavaksi. Tämä korvaus tosin maksetaan pääsääntöisesti vasta jälkikäteen ja pienellä viiveellä, eli todistajalla on oltava mahdollisuus maksaa matkat ja tarpeen vaatiessa myös hotelliyöpyminen etukäteen. Voi toki olla, että erikoistapauksissa todistajaksi kutsuttu voi pyytää valtiota korvaamaan näitä kuluja etukäteen, mutta en usko että tällainen järjestely on kovin tavanomainen. En myöskään tiedä, voiko todistajaksi kutsuttu varmistaa mistään etukäteen, korvataanko hänen hotelliyöpymisensä varmasti. Luultavasti todistaja joutuu ottamaan riskin siitä, että majoittuminen menee omaksi tappioksi.

Todistajalle voidaan myös korvata todistamisesta aiheutuvia rahallisia menetyksiä kuten lastenhoitajan palkkaamisesta aiheutuvia kuluja tai tulonmenetyksiä. Näiden menetysten hyväksyminen on harkinnanvaraista, ja on huomattavaa että tulonmenetyksestä maksettava maksimikorvaus on 80 euroa päivältä. Jos esimerkiksi yhden miehen yritystä pyörittävä yrittäjä joutuu pitämään puodin suljettuna yhden päivän, on luultavaa että 80 euroa ei riitä lähellekään korvaamaan aiheutuneita tulonmenetyksiä.

Kuten todettua, todistajan asema on hyvin epäkiitollinen: todistaja todistaa jutussa jolla ei ehkä ole hänelle mitään merkitystä; hän vain sattui paikalle esimerkiksi kun kaksi hänelle täysin tuntematonta ihmistä pahoinpiteli toisiaan, ja hänen päiväänsä ei millään tavalla vaikuta, minkälaiset tuomiot tappelun osapuolet saavaat ja mitä korvauksia heille määrätään maksaettaviksi. Kuitenkin ilman todistajan läsnäoloa koko juttu kaatuu, eikä yhteiskunnalle verrattain kallis prosessi johda mihinkään. Olisikin aika kiinnittää huomiota myös todistajan aseman parantamiseen.

Teksti: Seppo Vesala

On koettu. Kerran ihmettelin, mikä pauke ja lasin kilinä eräältä koululta kuului. No siellä nuorimies veteli jollain rautatangolla ikkunoita sisään. Soitin ja jäin puhelinyhteys auki seuraamaan tilannetta. Sattui olemaan partio lähellä, koska viiden minuutin kuluttua ajoi siihen ja juoksivat aivan liian myöhään tilanteeseen heränneen vandaalin kiinni. Sanoin häkeen että kiinni on. Sieltä tuli ohje, että kiitos vaan ja että minua ei enempää tarvita.

Menipä aikaa ja Pasilasta soitettiin ja kysyttiin, pystyinkö todistamaan että juuri tämä ikkunoiden rikkoja oli otettu kiinni. Hänet olisi pitänyt antaa tunnistettavaksi jo tilanteessa. Nyt yritti kiemurrella irti, että tulisi vähemmän maksettavaa. Sanoin, että oikea tyyppi otettiin kiinni 20 metrin spurtin jälkeen.

Todistajaksi pyydettiin. Sain järjesteltyä töissä vapaata. Salin edessä istuin, ja huomasin myös ilkivallan tehneen odottavan vuoroaan. Kun käsittely alkoi, minut pyydettiin sisään ja esiteltiin asia ja myös minut todistajana nimeltäni ja ammatiltani kaikille, myös syylliselle ja istuntoa seuraaville opiskelijoille. Pyydettiin taas ulos. Odotin. Pyydettiin taas sisään. "Syytetty on tunnustanut syyllisyytensä, joten todistusta ei tarvita."

Kyllä mielessä kävi, mahtaako aamulla autossa olla yhtään ehjää rengasta.
 
Oikeusjärjestelmä nojaa aika vahvasti todistajiin.

Onko tuo oikeuteen todistamaan joutuminen sitten niin paha rasti? Itse asiassa ei ole, paljon pahempaa on esimerkiksi odottaa sairaalaan päivystyksessä loukkaantuneena omaa vuoroaan.

Rehellisesti sanottuna oikeudessa todistaminen on velvollisuus. Toki moni miettii, että kannattaako sekaantua ja ainahan pelkurit ja sluibarit keksii niitä "huumejengejä" tms. tekijöitä joiden vuoksi ei mukamas voi todistaa. Kannattaa miettiä asiaa kuitenkin siltä kannalta, että jos uhriksi joutuu vaikka oma tytär, niin toivotko, että raavaat miehet vain katselee ikkunasta ulos ja väittää että ei ole nähneet mitään?

Aika joustavasti todistajiin suhtaudutaan nykyisin. Useinhan poliisi hoitaa kuulustelun puhelimitse. Oikeudessakin pääsee todistamaan puhelimitse, varsinkin jos kyseessä on joku rutiinijuttu ja todistaja asuu jossain muaalla kuin oikeudenkäynti paikkakunnalla. Jos syytetty ei ole vaivautunut paikalle, niin todistajanlausunto voidaan tallentaa videolle.

Jollekkin keskiluokkaiselle tavikselle oikeudenkäynti voi olla myös hieno elämys. Missä muaalla pääset jonottamaan turvatarkastukseen narkkareiden, mustalaisten yms. porukan kanssa? Eikä niistä venkuloista kannata olla huolissaan. Pieni kuumottelu aulassahan kuuluu pelin henkeen. Toki kannatta valita sellaiset kuteet ja kengät, että voi tarvittaessa jakaa hyvää. Myös napakat nahkahanskat suojaa ikäviltä esimerkiksi hampaiden aiheuttamilta haavoilta.
 
No joo; huumori kyllä, ja lisää paskaa housuun, sanoi jo Klunssila aikanaan.

Onko tuo oikeuteen todistamaan joutuminen sitten niin paha rasti? Itse asiassa ei ole, paljon pahempaa on esimerkiksi odottaa sairaalaan päivystyksessä loukkaantuneena omaa vuoroaan.
Tässä onkin juuri se pointti, että todistaja on usein täysin ulkopuolinen henkilö, jolla ei ole mitään intressiä asiassa. Toki jos tykkää jonottaa esim terveyskeskuksessa itselleen täysin tuntemattomien henkilöiden kanssa vaikka itsellä ei olisi mitään asiaa lääkäriin, niin eipä siinä mitään.

On totta, että kuulustelut ja oikeudessa todistamiset voidaan tapauskohtaisesti hoitaa myös puhelimitse. On kuitenkin tilanteita jolloin tämä ei ole mahdollista, ja käsittääkseni ainakin Helsingissä on syyttäjiä jotka haluavat todistajat aina paikan päälle, vaikka itse todistamisessa ei olisi mitään mikä vaatisi paikan päällä olemista. Ainakin omalle kohdalleni on sattunut useita kertoja tilanteita, joissa olen erikseen kysynyt puhelimitse todistamisen mahdollisuutta, mutta se ei ole sopinut. Sitten salissa ei kuitenkaan ole ollut mitään, minkä takia minun olisi pitänyt olla paikan päällä; ei esim pyydetty tunnistamaan henkilöitä tai katsomaan valokuvia tms. Eipä siinä mitään; minä saan palkkaa siitä ajasta jonka olen todistamassa mutta esim yövuoron jälkeen voi olla rapeaa mennä todistamaan. Muistaakseni joku muutti työvuoroa juuri tämän takia, ja esitti korvausvaatimuksen menettämistään yötyökorvauksista, mutta en usko että tämä menee automaattisesti läpi.

Todistajan osuuden videoiminen varmasti on mahdollista, mutta en usko että se on kovin yleistä. Aikaisemmin oikeuskäsittelyt oli jaettu siten, että kaikkia todistajia ei välttämättä edes kutsuttu samalle päivälle, mutta prosessia muutettiin siten, että kaikki pyritään kuulemaan samassa istunnossa. Yksi tärkeä periaate oli, että syytetyllä tulee olla oikeus esittää kysymyksiä todistajille, asianomistajille ja muille syytetyille. Varmaan tilanteissa joissa on yksi syytetty joka jättää saapumatta paikalle mutta muut ovat paikan päällä, asia joko voidaan ratkaista syytetyn olematta läsnä, tai voidaan käsitellä niiltä osin kun henkilöt ovat paikalla. Kokemukseni mukaan tämä ei kuitenkaan ole yleistä.

Toki minä en ole päivittäin oikeudessa, ja jollakulla toisella voi olla parempi tatsi asiaan. Sen sijaan minulla on vahva kokemus kentän todellisuudesta, missä tapahtumapaikalla todistajat virallisen lausunnon mukaan katsoivat muualle juuri silloin kun tapahtui mutta epävirallisesti osaavat kyllä kertoa tarkastikin. Monet jopa sanovat, että eivät halua todistaa ja jos heidät merkitään todistajiksi, sanovat että eivät nähneet tai muista, mutta kertovat kyllä tapahtumista epävirallisesti hyvinkin paljon.

... Niin, ja kyllä se keskiluokkainen tavis voi mennä oikeuteen ja kokemaan turvatarkastuksen, vaikka ei olisikaan sakon uhalla kutsuttu todistajaksi. Ne ovat ihan julkisia tilaisuuksia lähtökohtaisesti.
 
Viimeksi muokattu:
Tässä onkin juuri se pointti, että todistaja on usein täysin ulkopuolinen henkilö, jolla ei ole mitään intressiä asiassa.
Niin ainoastaan oikeusjärjestelmän toimivuus.

Kun ihmiset lakkaavat todistamasta, niin ei niitä rikollisiakaan saada telkien taakse.

Kyseessä on hyvä esimerkki vapaamatkustajan ongelmasta.

Mitä järkeä on todistaa tai vaikka suorittaa asevelvollisuus? Yksilön kannalta esimerkiksi asevelvollisuuden suorittamisessa ei ole järkeä. Korvaus on pieni ja elämänkirjasta on vain reväisty kaksi sivua pois... Sota aikana voi sitten kaatua palveluksessa. Yksilön kannaltahan parasta olisi, että muut suorittaisivat asevelvollisuuden ja hän itse jättäisi sen suorittamatta.
 
Kerran päädyin todistajaksi: roisto piilotti miedän kolmen todistajan nähden haulikon maastoon ja kun se vietiin poliisille, kävi ilmi, että ase oli luvaton. Todistajilta kului yhteensä kuusi (6) työpäivää oikeussalin eteisessä yhden yksipiippyisen Baikalin ja pikkuroiston takia. Paljon vähemmällä olisi päässyt kun nilkki olisi kompastunut metsässä ja haulikko katkennut:mad:
 
Kerran päädyin todistajaksi: roisto piilotti miedän kolmen todistajan nähden haulikon maastoon ja kun se vietiin poliisille, kävi ilmi, että ase oli luvaton. Todistajilta kului yhteensä kuusi (6) työpäivää oikeussalin eteisessä yhden yksipiippyisen Baikalin ja pikkuroiston takia. Paljon vähemmällä olisi päässyt kun nilkki olisi kompastunut metsässä ja haulikko katkennut:mad:

Sinun tekstejäsi lukeneena veikkaan, että roisto olisi pudonnut vastinkuoppaan ja haulikko räjähtänyt tuhannen päreiksi 500 ylijäämäisen lisäpanoksen räjähdyksessä:).
 
Niin ainoastaan oikeusjärjestelmän toimivuus.

Kun ihmiset lakkaavat todistamasta, niin ei niitä rikollisiakaan saada telkien taakse.
Jep, tämä on ongelma. Järjestelmän pitäisi olla sellainen, että se ei ainakaan kohtuuttomasti rasittaisi todistajaa. Se on selvää, että todistajia tarvitaan usein että rikolliset saadaan vastuuseen teoistaan, mutta jos todistajalle aiheutuneen vaivan palkaksi saa lähinnä vain osittan korvatut ansionmenetykset, niin ei tarvitse ihmetellä miksi ihmiset eivät välttämättä halua todistamaan. Sen lisäksi tietysti, että jotkut saattavat pelätä (aiheetta tai ihan perustellusti) että syytetty alkaa kantamaan kaunaa todistajalle.

Olen samaa mieltä siitä, että kaikkien tulisi tuntea todistajana esiintyminen kansalaisvelvollisuudekseen (mitä se toki onkin), jopa siinä määrin että ihmiset ilmoittautuisivat aktiivisesti itse todistajiksi. Mutta käytäntö osoittaa, että varsinkin sellaisissa ammateissa missä saattaa joutua todistajaksi useammin, into toimia todistajana on usein aika heikko. Ensimmäiset kerrat todistajana helposti menevät vielä uteliaisuuden ja kansalaisvelvollisuuden täyttämisen aiheuttamassa itsetyytyväisyyden tilassa, mutta kun pitäisi mennä jälleen kerran todistamaan jossain höpöhöpö -jutussa, niin ei enää välttämättä motivaatio riitä vuodesta toiseen vaan helposti sitten ollaan näkemättä mitään. Enkä nyt puhu itsestäni; kuten totesin, minä saan palkkaa oikeudessa todistamisesta.

Mielestäni kansalaisten intoa toimia todistajana voisi lisätä se, että vaivasta ja ajan menettämisestä korvattaisiin jotenkin järkevästi, esim 10 euroa / tunti mikä käsittäisi myös poliisikuulusteluihin ja muuhun prosessiin menneen ajan, minimikorvaus olisi esim kokopäiväraha. Lisäksi tulonmenetykset korvattaisiin täysimääräisinä.
 
Mutta käytäntö osoittaa, että varsinkin sellaisissa ammateissa missä saattaa joutua todistajaksi useammin, into toimia todistajana on usein aika heikko.

Esimerkkinä tästä sosiaaliala ja väärennökset sekä perusteettomat etuuksien hakemiset. Korostaisin vielä, että se kuinka työnantaja suhtautuu todistamiseen käytettyyn aikaan ja vaivaan voi meinata todella paljon.

Soile Sosiaalitäti huomaa, että Abdi Asiakas on tehtaillut kopiokoneella väärennöksiä kuiteista, tiliotteista tms. Soile tekee asiasta ilmoituksen. Soilen työkaverit pudistelevat päätään Soilen tyhmyydelle.

Poliisi tutkii ja hutkii. Näyttö on selvä. Abdi ei myönnä mitään vaan äläwäbättää naama punaisena työntekijän rasismista.

Soilen työnantajan näkemys on se, että oikeudenkäynnissä todistajana oleminen ei ole sitä työtä mistä palkka maksetaan. Niinpä Soile joutuu ottamaan palkatonta vapaata päivän verran. Perheelliselle se on iso vahinko.

Abdi saa sakot. Ne ovat pienemmät kuin Soilen kokema ajallinen ja rahallinen vahinko, joka aiheutuu enimmäkseen työnantajan linjasta.

Soile Sossutäti on jatkossa viisaampi. Kun hän saa eteensä seuraavat 231 helposti havaittavaa väärennöstä, tarkoituksellisesti puutteellista tai harhaanjohtavaa dokumenttia tms. niin Soile tekee samoin kuin kaikki kollegat. Hän tuumaa että jos asia ei kiinnosta työnantajaa niin ei se kiinnosta häntäkään.

Ja tällä tavoin valtio ja kunnat päätyvät sitten oman joustamattomuutensa ja lyhytnäköisyytensä seurauksena rahoittamaan ISIS-järjestöä, Boko Haramia ja monia muita harrastepiirejä. Ja tästä syystä menee vuosia ennen kuin kaiken maailman Esperi Care -jutut sun muut tulevat julki.
 
  • Tykkää
Reactions: YJT
Back
Top