Pappien tehtävä sodanaikana

Lusifer

Alokas
BAN
Miten näette sielunhoidollisen työn roolin sodan aikana?
Antaako se lohtua? P.s Jeesus Pelastaa:)
 
Eiköhän lauma paimenensa tarvitse myös sotaan lähtiessään. Siellä kuoleman mahdollisuuden edessä tuon merkitys lienee aivan toista luokkkaa kuin nyt rauhan aikana.
 
Mulla oli yksi tuttu joka on sotilaspappi silloin kun on kurkkusalaatit päällä kertaamassa. Kysyin kerran häneltä suhtautumista taisteluun ja omaan osallistumiseen. Vastaus oli suunnilleen, että eipä hän "tiukassa tilanteessa ainakaan tyydy kävyillä heittämään." Ilmeisesti pappikin osaa erottaa kuolemanpelkoisen taistelutilanteen ja sen jälkeisen toisenlaisen tilanteen.
 
Tällä hetkellä on tuo kirkossa käyminen jäänyt hiukan taka-alalle.
Asiaa ajattelin niin uskon vahvasti että kriisin aikana kun on kuoleman uhka päällä, saa sotilaspastorin puheista "turvallisuuden tunnetta"
Uskon että pastorin rukoukset, hartaudet yms on suuri merkitys jokaiselle.
Sanoisin että erittäin tärkeää tehtävää tekevät.
 
Eikös sitä niin sanota että tykistökeskityksessä ei ole ateisteja. Itse pitkän linjan agnostikkona ajattelen että paatuneimmankin ateistin mieli muuttuu kuolemanpelon ottaessa vallan mitä rauhan aikana harvemmin (toivottavasti) tapahtuu. Ottamatta kantaa itse uskontoon näen että sotilaspappien työ on nykyään ihan yhtä arvokasta kuin sotien aikaan vaikka suhtautuminen uskontoon onkin muuttunut. Itse annoin kyllä valan vaikka en sitten hartauksiin osallistunutkaan ja sotilaspastorimme sitten minusta tekikin kirkkoon kuulumattomien ryhmälle vetäjän ja sitten pohdittiin elämänkatsomuksellisia asioita muiden ollessa hartauksissa.

Nykyään kyllä käyn kirkossa 6.12, 24.12 ja kaatuneiden muistopäivänä. Tosin ihan kunniavartiohommien pohjalta. Pakko kyllä myöntää että Sun kätes herra voimakkaan veisaamista kuunnellessa herää jokin tunne jossa on muutakin kuin pelkkää isänmaallisuutta.
 
Minä olen "tuurikristillinen" vähän kuin moni on tuurijuoppo. Ei tule ajateltua niin "jumalisesti", toisaalta taas on aina ollut sellainen vahva ajatus että Jumala on olemassa ja sitten sitä joskus siitä(kin) syystä ajattelee välillä fatalistisesti. Tosi Kristittyjen kuten Toimi K. mielestä en siis varmastikaan oikea uskova ole, mutta toisaalta tunnen vahvaa yhteenkuuluvuutta kristittyihin ihmisiin ja kirkkoon.

Jos sotaan joutuisin, niin olen 110% varma että tämä fatalismi ja uskonnollisuuskin korostuisi. Se olisi vähintäänkin selviytymiskeino, koska en ehkä kestäisi sitä että ajattelisin esim. tykistökeskityksessä (tai lähitaistelutilanteessa joka kerta kun pitää nostaa per-c:nsä nurmesta liikkuakseen) että kaikki on vain yksinkertaisesti suurta sattumaa, osuuko nyt heti kohdalle vai ei.

Kyllä minulle olisi tärkeää että tässä tilanteessa voisi jossain välissä ehkä jutella sotilaspapin kanssa, oli sitten kaveri 10v minua nuorempi tai ei.

Tietysti asia ei koske minua kun olen Tauskin ja Jethron kanssa sijoittamattomassa reservissä, enkä siis voi edes teoriassa koskaan joutua sotimaan.
 
Samaan aikaan naapurissa. Meilläkin niin tuttu taistelusammakko saa kaikkivaltiaan Jumalan siunauksen. Suitsukkeet tuoksuu kilpaa polttoöljyn käryn ja ruudinhajun kanssa.

lJhKh.jpg


Tykkäisiköhän Jumala, jos tietäisi hänen nimissään siunattavan välineistöä sanotaan nyt vaikkapa kristittyjen ukrainalaisten tappamiseen tai jos valmisteltaisiin hyökkäystä Baltiaan? Tai Suomeen?
 
Itse en kuulu kirkkoon, mutta täytyy sanoa että varusmies aikanani sotilaspappina oli kyllä hyvin viisas ja elämää nähnyt mies. Ollut rauhanturvaajana ja poliisina.
Ei se niinkään aina puhunnut jumalasta ym saarnoja vaan elämästä.

Itse asiassa suomalaiset olivat ensinmäisiä ketkä kehittivät että ruumiitkiin tuodaan kotiin. Alkujaan upseeristo tämän kielsi mutta tätä rikottiin niin paljon kun kaikki koki velvollisuudekseen saada kylänmiehet kotikylän multiin jolloin tästä luovuttiin ja siitä tuli yleinen käytäntö. Venäläisillä levisi myös huhu että suomalaiset ovat kuolemattomia koska kovassa taistelussa miehiä kaatui molemminpuolin, taistelun siiryttyä muualle ja kun palattiin tappelu paikalle suomalaiset ruumiit olivat kadonneet. Jenkit eivät suinkaan olleet ne ketkä kehittivät no man left behaind

Hän oli sitä mieltä että omaa maataan saa puolustaa ja se on jokaisen miehen ja naisen velvollisuus, suojella perheitään, suositteli myös rauhanturvaajaksi menoa.
Uskon että sodassa sotilaspapin puheille olisi moni menossa.
Jos tilassa on 3 ihmistä, 1 paha, 1hyvä ja uhri.
Paha pahoinpitelee uhria, hyvä ei siihen puutu. Onkohan hyvä enää hyvä?

Tämä pappi oli myös kovin eläin/koira rakas, sanoi että se kuka eläintä turhaa satuttaa siinä ihmisessä asuu pahuus.
Tarjoan kyllä kaljan jos baarissa vastaan tulee
 
Ortodoksipappi siunaa Kalashnikovit. Niistä tulee "Blessed Kalashnikov +2". Panssarinläpäisykyky kasvaa sentillä ja hajonta 150m matkalla pienenee 15%.

blessing7.jpg
 
Back
Top