Parempi raudoissa kuin laudoissa?

On yleinen harhaluulo, että Suomessa ei ole laillista puolustaa itseään. Tai että itseään puolustava saa pahemman rangaistuksen kuin alkuperäinen hyökkääjä. Mistä tämä käsitys johtuu? Rikoslaissa kuitenkin sanotaan varsin selvästi, että itsensä puolustaminen on sallittua:

Laki on laki
Rikoslaki 4. Luku kirjoitti:
Aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustusteko on hätävarjeluna sallittu, jollei teko ilmeisesti ylitä sitä, mitä on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana, kun otetaan huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, puolustautujan ja hyökkääjän henkilö sekä muut olosuhteet.

Sen lisäksi että laissa erikseen kerrotaan ne reunaehdot, joiden puitteissa toiminnan tulisi pysyä, pykälään on kirjoitettu lisäksi erillinen anteeksiantomomentti.

Rikoslaki 4. Luku kirjoitti:
Jos puolustuksessa on ylitetty hätävarjelun rajat (hätävarjelun liioittelu), tekijä on kuitenkin rangaistusvastuusta vapaa, jos olosuhteet olivat sellaiset, ettei tekijältä kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista, kun otetaan huomioon hyökkäyksen vaarallisuus ja yllätyksellisyys sekä tilanne muutenkin.

Tämän lisäksi on olemassa oikeustapauksia konkreettisista tilanteista, joista voidaan tulkita että Suomessa on sallittua jopa tappaa hyökkääjä itseään tai toista henkilöä puolustaessaan:
https://www.aamulehti.fi/kotimaa/su...sepuolustuksessa-vie-aina-karajille-24446624/

Hätävarjeluoikeus on siis turvattu lailla. Pitäisikö kuitenkin lakia tai lain tulkintaa muuttaa siten, että hätävarjelu olisi nykyistä selvemmin kirjoitettu auki? Minkälaisia muutoksia lakiin tulisi tehdä?


Joissakin maissa laissa on säädöksiä, joiden mukaan omaa kotiaan saa puolustaa jopa tappavaa voimaa käyttämällä, eikä kodista ole pakko lähteä pakenemaan, vaikka yleisesti esimerkiksi ampuma-aseen käyttämisen edellytyksenä on, että tilanteesta pakeneminen ei ole mahdollista. Varmaankin tunnetuin tällainen periaate on monissa Yhdysvaltojen osavaltioissa käytössä oleva Castle doctrine -periaate, missä "castle" viittaa sanontaan "kotini on linnani". Joissakin osavaltioissa on voimassa oikeus olla perääntymättä oikeudettoman hyökkäyksen alta myös kodin ulkopuolella (nk Stand your ground -periaate). Tämän kaltaiset säädökset ehkä selkeyttäisivät joitakin tilanteita, mutta voisiko siitä aiheutua myös ongelmia? Suomessahan perinteisesti ainakin henkirikokset tehdään jonkun kotona tutun ryyppporukan tai vastaavan kesken. Olisiko liian helppoa vedota Castle Doctrineen, vai riittäisikö että kotonakin olisi suhteellisuusperiaate voimassa?

Laki vs oikeuskäytäntö
Hätävarjelun suhteen laki on mielestäni nykyisellään melko hyvä, mutta oikeuskäytäntö on ehkä turhan ankara. Eli lain mukaan hätävarjelu on sallittua - ja asiasta on hyviä ennakkopäätöksiä - mutta sallitun hätävarjelun rajat voisivat olla selkeämmin kirjoitettuna auki. Tätä asiaa voisi selkeyttää esimerkiksi erillisellä asetuksella hätävarjelusta, missä asiaan voisi paneutua lakitekstiä yksityiskohtaisemmin ja paremmin avaavalla tavalla.

Lisäksi oikeuskäytäntö voisi olla anteeksiantavampi, eli oikeudet voisivat ottaa huomioon inhimillisiä tekijöitä nykyistä paremmin: voitaisiin useammin todeta että vaikka periaatteessa puolustautuja olisi toiminut väärin käyttäessään liiallisia voimakeinoja, niin tämä voitaisiin helpommin jättää rangaistukseen tuomitsematta. Voisi oikeastaan sanoa, että tuomioistuimet voisivat helpommin todeta, että rapatessa roiskuu. Tämä siis sillä edellytyksellä, että hätävarjelu oli sinänsä sallittua, mutta nyt vaan meni pikkuisen yli.

On kuitenkin huomattava, että oikeuskäytäntöä ei voi muuttaa jos laki pysyy samana. Kuitenkin lain tulisi noudattaa jollakin tavalla "kansan oikeustajua" - mikäli kansalaisilla ylipäätään on olemassa mitään yhtenevää oikeustajua: Luin hiljattain tutkimuksesta jossa tutkittiin kansan oikeustajua ja verrattiin, miten oikeuden tuomiot vastasivat kansalaisten mielipidettä. Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että monissakaan rikostyypeissä kansalla ei ylipäätään ollut mitään yhtenevää oikeustajua ja milloin sellainen löytyi, oikeuden linja ei merkittävästi poikennut kansan oikeustajusta; joissakin tapauksissa oikeus on ollut jopa ankarammalla linjalla kuin mitä kansalalaiset tutkimuksen mukaan olisivat vaatineet.

On kuitenkin selvää, että kansalaisilla tulisi olla selkeä oikeus puolustaa itseään ja kanssaihmisiään oikeudettomia hyökkäyksiä vastaan. Laki antaakin tähän virtaa, mutta lakitekstiä tulisi selkeyttää ohjaavalla asetuksella. Samalla oikeuslaitokselle tulisi mahdolliseksi tarkastaa linjauksiaan esimerkiksi anteeksiantoperusteiden käyttämisen suhteen.
 
Ymmärrän isän tunnekuohun, mutta ilmeisesti hän haki kiinnioton jälkeen takatilasta astalon ja ryhtyi "rankaisemaan" narkkaria.


Toivottavasti oikeus ymmärtää poikkeukselliset olosuhteet, mutta veikkaan, että oikeudessa käy lompakon päälle. Narkkari on todennäköisesti varaton ja selviää minimisakoilla, jotka menevät entisten jatkoksi ulosottoon.
 
Jep, tuo jos joku on sellainen mi
ilmeisesti hän haki kiinnioton jälkeen takatilasta astalon ja ryhtyi "rankaisemaan" narkkaria.
Mikäli näin toimittu niin sitten menty kyllä aika selvästi yli järkevän rajan vaikka olisi kuinka kiihdyksissä. Kiinniotetun hakkaaminen ei oikein mene millään sinne hyvänmaun rajojen sisään.
 
Lasten isä (Danel Puuder) myöskin kovia tuomioita saanut.
11 vuotta vankilassa istunut, ryöstöistä ja huumeiden hallussapidosta.



Onneksi on virolainen lehdistö joka paljastaa nimet, toisin kuin suomalainen.
 
Viimeksi muokattu:
On yleinen harhaluulo, että Suomessa ei ole laillista puolustaa itseään. Tai että itseään puolustava saa pahemman rangaistuksen kuin alkuperäinen hyökkääjä. Mistä tämä käsitys johtuu?

Hätävarjelun suhteen laki on mielestäni nykyisellään melko hyvä, mutta oikeuskäytäntö on ehkä turhan ankara...

...mutta lakitekstiä tulisi selkeyttää ohjaavalla asetuksella.

Tekisi mieli sanoa, että ellei ole oikeutta puolustaa itsensä lisäksi myös oikeuksiaan, niin ei ole todellista itsepuolustusoikeuttakaan.

Stand your ground -periaate olisi itsensä ja oikeuksiensa puolustamisen selkeä ja asiallinen lähtökohta. Väkivallan tai sen uhkan edessä ei pidä olla minkäänlaista väistämis-, pakenemis- tai nöyristelyvelvollisuutta.


Jo linnadoktriinikin olisi selkeäksi formuloituna nykylinjaa parempi.

 
Kaikkia oikeushyviä saa puolustaa hätävarjelun keinoin. Toki käytettävien keinojen valinnassa tulee käyttää suhteellisuusperiaatetta.

(...Tuossa alkuperäisessä blogitekstissä muuten jo viitattiin sekä Stand your ground, että Castle doctrine -periaatteisiin.)
 
Viimeksi muokattu:
Kaikkia oikeushyviä saa puolustaa hätävarjelun keinoin. Toki käytettävien keinojen valinnassa tulee käyttää suhteellisuusperiaatetta.

(...Tuossa alkuperäisessä blogitekstissä muuten jo viitattiin sekä Stand your ground, että Castle doctrine -periaatteisiin.)

Nykyisinhän ei ole niinkään väliä sillä mitä lakikirjassa lukee vaan sillä mitä syyttäjä ja lakitupa asiasta tulkitsevat ja päättävät.

Noita kyllä käsiteltiin siinä alkuperäisessä blogitekstissä, mutta enemmänkin USA:n kuin Suomen oikeusperiaatteina.

Stand your groung -periaate pitäisi mielestäni olla täälläkin voimassa vähintään silloin jos on olemassa painava eriteltävissä oleva syy perääntymättömyydelle. "Olen tällä bussipysäkillä koska pitää hakea penska päivähoidosta."
 
Kaikkia oikeushyviä saa puolustaa hätävarjelun keinoin.
Onhan näissä hieman epäsuhtaa siinä mielessä, että tilanne kun on päällä niin asiat tuppaa tapahtumaan sekunneissa tai minuuteissa. Reppana joka on pulassa joutuu selviytymään erittäin nopeilla päätöksillä.
Oikeudella onkin sitten kuukausitolkulla aika kaivaa napanöyhtää ja saivarrella ties mistä "näkökulmasta" ja "tulkita" asiaa. Usein vielä reppanan vahingoksi. Epäreilua.
Stand your ground -tyyppinen laki olisi paikallaan.
.
 
Ainahan se on niin - siis myös muualla kuin Suomessa - että tilanteet menevät nopeasti mutta oikeudessa niitä harkitaan rauhassa. Parempi se kuitenkin on niin, kuin että tapaukset jouduttaisiin ratkaisemaan sekunneissa myös oikeudessa.

Samaa mieltä kuitenkin siitä, että oikeuskäytäntö saisi olla selkeämpi. Laki sinänsä mielestäni on ihan hyvä. Eikä se stand your ground ole ongelmaton sekään, eikä ole muutenkaan mikään kaikki tilanteet yksinkertaisiksi tekevä ihmeperiaate.
 
Viimeksi muokattu:
Ainahan se on niin - siis myös muualla kuin Suomessa - että tilanteet menevät nopeasti mutta oikeudessa niitä harkitaan rauhassa. Parempi se kuitenkin on niin, kuin että tapaukset jouduttaisiin ratkaisemaan sekunneissa myös oikeudessa.

Jep. Niin kauan kuin ymmärretään, että sekunneissa ei pysty käyttämään samaa harkintaa kuin oikeus tunneissa tai päivissä.
 
Ainahan se on niin - siis myös muualla kuin Suomessa - että tilanteet menevät nopeasti mutta oikeudessa niitä harkitaan rauhassa. Parempi se kuitenkin on niin, kuin että tapaukset jouduttaisiin ratkaisemaan sekunneissa myös oikeudessa.

Samaa mieltä kuitenkin siitä, että oikeuskäytäntö saisi olla selkeämpi. Laki sinänsä mielestäni on ihan hyvä. Eikä se stand your ground ole ongelmaton sekään, eikä ole muutenkaan mikään kaikki tilanteet yksinkertaisiksi tekevä ihmeperiaate.
Laki ei ole koskaan hyvä jos tuomarit voi tulkita sitä mielivaltaisesti.
 
Eikä se stand your ground ole ongelmaton sekään, eikä ole muutenkaan mikään kaikki tilanteet yksinkertaisiksi tekevä ihmeperiaate.
Mitään lakia ei myöskään voi kirjoittaa niin että se kattaa aukottomasti ja tulkitsematta jokaista tilannetta.
Ei...ei...ei...jne...
Kunhan nyt olis edes 80 % sellainen, että nopeassa tilanteessa tukee ensisijaisesti tavallisen ihmisen toimintaa. Nykyinen tasaväkisyyttä pohtiva 50/50 ajattelu on huono, koska todellisessa elämässä se tavis ei ole kovis ja siksi tarvitsee hyväksyttävästi "kättä pidempää".
.
 
Yksittäistapauksia tässä nyt nostamatta totean vain että oikeuslaitos ja lait ovat eriytyneet huomattavasti siitä mitä keskivertokansalainen pitää oikeudenmukaisena. Koko systeemi on trimmattu viime vuosikymmeninä siihen että rikollinen on uhri ja uhri, varsinkin jos omistaa edes jotain, on oikeistaan se syyllinen.

Väkivaltarikosten tuomiot ovat lähinnä uhrien pilkkaamista.
Omaisuusrikoksista ei seuraa mitään jos tekijä on varaton.
Etnovähennykset ovat tosiasia.

Näihin suhteutettuna taas jotkut ylinopeussakot, mielipiderikokset, faktojen kertominen jolkisesti ja muut uhrittomat rikokset ovat sanktioitu todella raskaasti.
 
Yksittäistapauksia tässä nyt nostamatta totean vain että oikeuslaitos ja lait ovat eriytyneet huomattavasti siitä mitä keskivertokansalainen pitää oikeudenmukaisena. Koko systeemi on trimmattu viime vuosikymmeninä siihen että rikollinen on uhri ja uhri, varsinkin jos omistaa edes jotain, on oikeistaan se syyllinen.

Väkivaltarikosten tuomiot ovat lähinnä uhrien pilkkaamista.
Omaisuusrikoksista ei seuraa mitään jos tekijä on varaton.
Etnovähennykset ovat tosiasia.

Näihin suhteutettuna taas jotkut ylinopeussakot, mielipiderikokset, faktojen kertominen jolkisesti ja muut uhrittomat rikokset ovat sanktioitu todella raskaasti.
Mitä hätävarjelulakiin tulee niin Venäjän vallan aikaista lakia on vain muutettu rikollisia hyysäävämpään suuntaan itsenäisyyden aikana. Ei kuulu tavalliselle veronmaksajalle ihmisoikeudet.
 
Back
Top