Parempi raudoissa kuin laudoissa?

On yleinen harhaluulo, että Suomessa ei ole laillista puolustaa itseään. Tai että itseään puolustava saa pahemman rangaistuksen kuin alkuperäinen hyökkääjä. Mistä tämä käsitys johtuu? Rikoslaissa kuitenkin sanotaan varsin selvästi, että itsensä puolustaminen on sallittua:

Laki on laki
Rikoslaki 4. Luku kirjoitti:
Aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustusteko on hätävarjeluna sallittu, jollei teko ilmeisesti ylitä sitä, mitä on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana, kun otetaan huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, puolustautujan ja hyökkääjän henkilö sekä muut olosuhteet.

Sen lisäksi että laissa erikseen kerrotaan ne reunaehdot, joiden puitteissa toiminnan tulisi pysyä, pykälään on kirjoitettu lisäksi erillinen anteeksiantomomentti.

Rikoslaki 4. Luku kirjoitti:
Jos puolustuksessa on ylitetty hätävarjelun rajat (hätävarjelun liioittelu), tekijä on kuitenkin rangaistusvastuusta vapaa, jos olosuhteet olivat sellaiset, ettei tekijältä kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista, kun otetaan huomioon hyökkäyksen vaarallisuus ja yllätyksellisyys sekä tilanne muutenkin.

Tämän lisäksi on olemassa oikeustapauksia konkreettisista tilanteista, joista voidaan tulkita että Suomessa on sallittua jopa tappaa hyökkääjä itseään tai toista henkilöä puolustaessaan:
https://www.aamulehti.fi/kotimaa/su...sepuolustuksessa-vie-aina-karajille-24446624/

Hätävarjeluoikeus on siis turvattu lailla. Pitäisikö kuitenkin lakia tai lain tulkintaa muuttaa siten, että hätävarjelu olisi nykyistä selvemmin kirjoitettu auki? Minkälaisia muutoksia lakiin tulisi tehdä?


Joissakin maissa laissa on säädöksiä, joiden mukaan omaa kotiaan saa puolustaa jopa tappavaa voimaa käyttämällä, eikä kodista ole pakko lähteä pakenemaan, vaikka yleisesti esimerkiksi ampuma-aseen käyttämisen edellytyksenä on, että tilanteesta pakeneminen ei ole mahdollista. Varmaankin tunnetuin tällainen periaate on monissa Yhdysvaltojen osavaltioissa käytössä oleva Castle doctrine -periaate, missä "castle" viittaa sanontaan "kotini on linnani". Joissakin osavaltioissa on voimassa oikeus olla perääntymättä oikeudettoman hyökkäyksen alta myös kodin ulkopuolella (nk Stand your ground -periaate). Tämän kaltaiset säädökset ehkä selkeyttäisivät joitakin tilanteita, mutta voisiko siitä aiheutua myös ongelmia? Suomessahan perinteisesti ainakin henkirikokset tehdään jonkun kotona tutun ryyppporukan tai vastaavan kesken. Olisiko liian helppoa vedota Castle Doctrineen, vai riittäisikö että kotonakin olisi suhteellisuusperiaate voimassa?

Laki vs oikeuskäytäntö
Hätävarjelun suhteen laki on mielestäni nykyisellään melko hyvä, mutta oikeuskäytäntö on ehkä turhan ankara. Eli lain mukaan hätävarjelu on sallittua - ja asiasta on hyviä ennakkopäätöksiä - mutta sallitun hätävarjelun rajat voisivat olla selkeämmin kirjoitettuna auki. Tätä asiaa voisi selkeyttää esimerkiksi erillisellä asetuksella hätävarjelusta, missä asiaan voisi paneutua lakitekstiä yksityiskohtaisemmin ja paremmin avaavalla tavalla.

Lisäksi oikeuskäytäntö voisi olla anteeksiantavampi, eli oikeudet voisivat ottaa huomioon inhimillisiä tekijöitä nykyistä paremmin: voitaisiin useammin todeta että vaikka periaatteessa puolustautuja olisi toiminut väärin käyttäessään liiallisia voimakeinoja, niin tämä voitaisiin helpommin jättää rangaistukseen tuomitsematta. Voisi oikeastaan sanoa, että tuomioistuimet voisivat helpommin todeta, että rapatessa roiskuu. Tämä siis sillä edellytyksellä, että hätävarjelu oli sinänsä sallittua, mutta nyt vaan meni pikkuisen yli.

On kuitenkin huomattava, että oikeuskäytäntöä ei voi muuttaa jos laki pysyy samana. Kuitenkin lain tulisi noudattaa jollakin tavalla "kansan oikeustajua" - mikäli kansalaisilla ylipäätään on olemassa mitään yhtenevää oikeustajua: Luin hiljattain tutkimuksesta jossa tutkittiin kansan oikeustajua ja verrattiin, miten oikeuden tuomiot vastasivat kansalaisten mielipidettä. Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että monissakaan rikostyypeissä kansalla ei ylipäätään ollut mitään yhtenevää oikeustajua ja milloin sellainen löytyi, oikeuden linja ei merkittävästi poikennut kansan oikeustajusta; joissakin tapauksissa oikeus on ollut jopa ankarammalla linjalla kuin mitä kansalalaiset tutkimuksen mukaan olisivat vaatineet.

On kuitenkin selvää, että kansalaisilla tulisi olla selkeä oikeus puolustaa itseään ja kanssaihmisiään oikeudettomia hyökkäyksiä vastaan. Laki antaakin tähän virtaa, mutta lakitekstiä tulisi selkeyttää ohjaavalla asetuksella. Samalla oikeuslaitokselle tulisi mahdolliseksi tarkastaa linjauksiaan esimerkiksi anteeksiantoperusteiden käyttämisen suhteen.
 
Nämä mahdolliset tilanteet voisi hieman jaotella ja pohtia lain muuttamista siltä alustalta, että millainen puolustusratkaisu mihinkin tilanteeseen sopii. Kaikki tilanteet ku ei kuitenkaan ole tämän keskustelun otsikon mukaisia lopputulokseltaan, että joku joka tapauksessa joutuu lautoihin.

Katutappelu, yleinen tila
Lähtökohtaisesti jokaisen on saatava kulkea rauhassa ja kun joku ahdistelee tai käy käsiksi, puolustautujan tulee voida lyödä takaisin omin voimin tai läheltä avuksi napatulla "kättä pidemmällä".
Tuon kun itsestään todistaa, niin laki sanoo, että on välittömästi vapaa syytteistä ja korvauksista, jonka jälkeen oikeus keskittyy vain ja ainoastaan hyökkääjään.

Kodin, auton, kiinteistön, toisen henkilön puolustaminen
Ei velvoitetta lähteä karkuun. Hyökkääjää saa mätkiä millä tahansa kättä pidemmällä. Siinä menee raja jonka tietää rikolliseen tekoon aikova sekä omaansa puolustava. Kun oikeudelle on selvittänyt hyökkääjän rikollisen tarkoituksen, on puolustautuja völittömästi yhdellä nuijan kopautuksella vapaa kaikista syytteistä ja korvauksista.

Ampuma-ase ei ole sallittu missään tapauksessa.

Tuosta kun lähtee sorvaamaan niin selkeyttä syntyy. Suomalaisen oikeuskäytännön epäkohta on nimenomaan se, että juristit uhraa liikaa aikaa molempien osapuolten tutkimiseen. Homma pitää toisen osalta viheltää heti poikki kun on faktat pöydällä, että kuka oikein aloitti perseilyn. Tällainen ei jättäisi enää tilaa puolustautujaa kohtaan tekemällä keksittyihin vaatimuksiin.

.
 
Entäs jäsenten väliset? Niitä kotiväkivaltatilanteet kuitenkin köytännössä ovat.

Ja että autoa saisi varjella miten vain.. huh huh.
 
Entäs jäsenten väliset? Niitä kotiväkivaltatilanteet kuitenkin käytännössä ovat.
Joo, toki kännisille ja perheiden sisäisille oma osionsa. Siinä sitä selvittämistä riittääkin eikä ole aina selvää.

Ja että autoa saisi varjella miten vain.. huh huh.
Onneksi fiksuna kuitenkin huomasit että aika rennolla ranteella vetäisin rivit. Perusidea varmaan kävi selväksi vaikkei niin detail-tarkkaa olekaan.
.
 
Jos kolme aikuista kännistä miestä yrittää tunkeutua kotiisi ja poliisi on 30 minuutin päässä niin ei ole mitään muuta toimivaa keinoa estää se kuin ampuma-ase.
 
Nooh nooh. Otetaas pikkusen happea. Ensimmäiseksikin on olemassa monen monta tapaa toimia tahi työkalua käyttää jolla vältytään ampuma- aseen käytöltä. Toisekseen ja edelliseen liittyen ampuma- aseen käyttöön liittyy monta muttaa; voimakkaimmin nousee omasta maailmankatsomuksesta juontuva logiikka. Eli jos uhoat tai otat esiin on myös pakko käyttää. Erikseen on miehet jotka rumihia teköö ko jotka niitä pesöö. Aseen esiinkaivaminen, tai sillä uhkaaminen, aiheuttaa myös kohteilla selvän valinnan paikan. Joko perääntyvät tai vaihtoehtoisesti vastaavat kasvaneeseen uhkaan nostamalla omaa rimaansa. Perinteiset känniläiset joko paskoo housuunsa tai tulee päälle kahta kauhiammin. Ja kun puristat vipumekanismia, vedätkö vitaaleille vai kintuille? Onko miestä tahi naista ottamaan henkeä? Itselläni (ampuma-)ase on viimeisiä keinoja suojella perhettäni tai itseäni, omaisuus on aivan samantekevää. Valmius löytyy, kaasuista lähtien, mutta silti...
 
Olisi jännä keissi, missä on on vain esillä aka varautuminen aseenkäyttöön, mutta sillä ei uhattaisi ja tilanne raukeisi siihen...
Jos kolme miestä tulee vaan sinun kotiisi, esim tunkee ovesta sisälle, ja eivät tee väkivaltaa ja esim työntävät sinut pois tieltä, niin niitä et prkle saa uhata millään tai lyödä tai käyttää astaloa.
 
Hätävarjelusäädökset ovat varmaan periaatteellisella tasolla kohdallaan, mutta oikeuskäytäntö on sitten asia erikseen. Tuomioistuimilla ei ole yhteistä linjaa hätävarjeluasioiden suhteen ja keskeisiä tarpeellisuus- ja puolustettavuusvaatimuksia arvioidaan vaihtelevasti. Tämän ovat myöntäneet oikeudellisissa kirjoituksissaan niin kokeneet tuomarit kuin professorit. Sama ongelma vaivaa ammatillisen voimankäytön suhteen. Käytännössä hätävarjelun sallittu alue on muodostunut erittäin pieneksi, kun tarpeellisuusvaatimuspohdinnoissa lähdetään lähes poikkeuksetta pakovelvoitteesta toisin sanoen voimakeino ei ole välttämätön, jos hyökkäys voidaan väistää poistumalla paikalta. Tämä tulkintakehikko on johtanut välillä oikeusmurhiin.
 
Yöllä meteliin herätessä tilanne voi olla tämä. Murtomiesten täytyy lähteä välittömästi karkuun isännän kohdatessaan tai tilanne muuttuu terrori-iskun torjunnaksi.

Isis-terroristit aikoivat surmata tavallisen norjalaisen perheen
Viranomaisten mukaan islamistiset isis-terroristit aikoivat hyökätä umpimähkään valittuun taloon ja surmata sen asukkaat. Vaihtoehtona oli hyökätä ihmisten kimppuun puukkojen kanssa julkisella paikalla.
Yle Saame
20.9.2014 klo 12:09päivitetty 20.9.2014 klo 13:05
https://yle.fi/uutiset/3-7482904
 
Tuoretta juttua.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli...n-ollut-pakko-kayttaa-kyseista-veista/7315676
Mies puukotti asuntoonsa tunkeutuneita hyökkääjiä, mutta KKO katsoi sen hätävarjeluksi – "Hänen on ollut pakko käyttää kyseistä veistä"
Korkein oikeus tulkitsi ennakkopäätöksessään sitä, mitä voidaan pitää sallittuna hätävarjeluna. Hovioikeus oli tuominnut hyökkäyksen kohteeksi joutuneen asukkaan kolmeksi vuodeksi vankeuteen hyökkääjien puukotuksesta. Nyt KKO katsoi teot hätävarjeluksi.
Tapahtumat sattuivat Hyvinkäällä huhtikuussa 2016. Kolme miestä tunkeutui yllättäen myöhäisenä sunnuntai-iltana neljännen miehen kotiin. Kahdella tunkeutujalla oli pesäpallomaila ja yhdellä pistooli. Taustalla oli keskinäinen riita.
Asemies otti asukasta kurkusta ja osoitti aseelle päähän. Kaksi muuta löi pesäpallomailalla päähän, ylävartaloon ja käsiin.
Uhri pääsi pakenemaan eteisestä keittiöön, jonne kaksi hyökkääjistä seurasi häntä. Häntä lyötiin tässä vaiheessa kolmasti pesäpallomailalla. Pöydällä oli isokokoinen veitsi, jonka talon asukas sai. Hän löi yhtä hyökkääjistä veitsellä vatsaan ja koukkasi sitä ylöspäin. Kymmenen sentin mittainen haava oli hengenvaarallinen ja suolet työntyivät ulos.
Toinen hyökkääjä sai viiltohaavoja käteen ja puukoniskun olkapäähän selän puolelle. Kolmatta hyökkääjää asukas löi veitsellä selkään.
Käräjäoikeuden mukaan veitsen koukkaus ylöspäin oli pikemminkin kostamis- tai vahingoittamistarkoitus kuin puolustautuminen. Se katsoi teon hätävarjelun liioitteluna tehdyksi tapon yritykseksi ja kaksi muuta todettiin tapon yrityksiksi. Oikeus tuomitsi asukkaan 4 v 2 kk vankeuteen.
Hovioikeus alensi rangaistusta kolmeen vuoteen todeten, että kaikissa tilanteissa oli kyse hätävarjelun liioittelusta.
Korkein oikeus hylkäsi
Hyökkääjät olivat tietysti saaneet omat rangaistuksensa ja korkeimpaan oikeuteen juttu eteni vain asukkaan osalta.
KKO totesi, että mitä yllätyksellisempi ja vaarallisempi tilanne on kysymyksessä ja mitä lyhyempi on harkinta-aika, sitä ymmärrettävämmiksi ja anteeksiannettavammiksi käyvät mahdolliset virhearvioinnit.
Vatsaan lyödystä veitsestä KKO totesi, ettei sen osalta kyetty osoittamaan sitä, että asukkaan tarkoituksena oli aiheuttaa pahempia vammoja.
– Jotta puolustustekoa voitaisiin pitää hätävarjeluna, A:n on hätävarjelun välttämättömyysvaatimuksen vuoksi tullut käyttää veistä tavalla, joka aiheuttaa hyökkääjälle lievimmät mahdolliset henkilövahingot, KKO totesi.
Rikoslain 4 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustusteko on hätävarjeluna sallittu, jollei teko ilmeisesti ylitä sitä, mitä on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana, kun otetaan huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, puolustautujan ja hyökkääjän henkilö sekä muut olosuhteet.​
Pykälän 2 momentissa säädetään, että jos puolustuksessa on ylitetty hätävarjelun rajat (hätävarjelun liioittelu), tekijä on kuitenkin rangaistusvastuusta vapaa, jos olosuhteet olivat sellaiset, ettei tekijältä kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista, kun otetaan huomioon hyökkäyksen vaarallisuus ja yllätyksellisyys sekä tilanne muutenkin.​
Korkein oikeus totesi, ettei asukas voinut valita vähemmän vaarallista veistä.
– Pystyäkseen puolustautumaan häneen kohdistunutta oikeudetonta hyökkäystä vastaan hänen on ollut pakko käyttää kyseistä veistä.
KKO kuitenkin katsoi, että väkivaltaa oli vatsaan lyönnissä enemmän kuin mitä hyökkäyksen torjumiseksi voitiin pitää välttämättömänä.
Korkein oikeus päätyi tarkastelemaan hätävarjelupykälän toista momenttia ja totesi, ettei asukkaalta voitu kohtuudella odottaa muunlaista toimintaa. Kyse oli sellaisesta hätävarjelun liioittelusta, josta hän oli rangaistusvastuusta vapaa.
Selkään puukotukset
KKO totesi, että tämän jälkeiset tapahtumat jäivät epäselväksi, koska kertomukset erosivat. Siitä ei saatu varmuutta puukotettiinko kahta muuta eteisessä heidän poistuessaan asunnosta vai tapahtuiko se olohuoneessa.
Pistooli oli kuitenkin lauennut tässä vaiheessa. Asukasta lyötiin vielä myös pesäpallomailalla. Vatsaan puukotettu makasi lattialla.
KKO totesi, että hyökkäys oli kehittymässä entistä vaarallisemmaksi.
– A:lla on ollut perusteltu aihe uskoa terveytensä ja jopa henkensä olevan vakavassa ja välittömässä vaarassa. A:n käyttämät voimakeinot ovat siten olleet tarpeellisia hyökkäyksen pysäyttämiseksi, KKO lausui.
- Korkein oikeus katsoo, että A:n puolustustekoa voidaan selostetuissa olosuhteissa pitää hyökkäyksen pysäyttämiseksi myös välttämättömänä.
Lopputulos oli siis se, että asukkaan kaikki syytteet hylättiin.
Päätös syntyi äänin 4-1. Enemmistöön kuuluivat presidentti Timo Esko sekä oikeusneuvokset Pekka Koponen, Ari Kantor ja Lena Engstrand.
Oikeusneuvos Mika Huovila olisi pitänyt hovioikeuden päätöksen voimassa.

Ennakkopäätöksen voi lukea KKO:n sivuilta.
 
Kyllä taas on pimeä mieli tällä Demlan Huovilalla. Jos on ase ohimolla omassa kämpässä ei siinä pitäisi olla kysymystäkään että siihen asti että vieraat ovat siirtymässä omatoimisesti oven suuntaan/kykenemättömiä jatkamaan hyökkäystä on kaikki itsepuolustuksen metodit ja työkalut oikeutettuja. Hyvä että meni KKOn päätös näin!
 
Muilta osin hyvä päätös, paitsi moitittiin vatsaan veitsellä lyömistä (olisi ollut torjuttavissa lievemmilläkin keinoilla, vaikka on lyöty pesismailalla päähän ja uutta lyöntiä tulee koko ajan lisää). Tosin siinäkin käytettiin anteeksiantoperustetta, mitä mielestäni pitäisikin käyttää varsin herkästi tämänkaltaisissa tilanteissa.

Summa summarum, itsepuolustuksen kannalta hyvä päätös ja vahvistaa ihmisten oikeutta puolustaa itseään myös hengenvaarallisia keinoja käyttämällä.
 
Hyvä päätös Korkeimmalta, mutta käräjien ja hovin tuomio kuvaa valitettavan hyvin suhtautumista itsepuolustukseen alemmissa oikeusasteissa. On täysin käsittämätöntä, että alemmat tuomioistuimet ovat voineet kääntää puolustautujan toiminnan vankeustuomion oikeuttavaksi tapahtumaksi. Itse aloitetusta törkeästä pahoinpitelystä ei saa tuollaisia tuomioita mitä käräjät jakoivat.

Suomessa oikeudet ovat aina suhtautuneet negatiivisesti ip:hen. Johtuuko se historian pelosta vai halusta suojata viranomaisen väkivaltamonopolia en mene arvioimaan. Mutta ongelma on nimenomaan ip-pykäkälän huomioimatta jättäminen oikeuskäytännössä. Ei laissa itsessään.
 
Onneksi tuli tämä ennakkotapaus, joka alempien oikeusasteiden on otettava ennakkotapauksena huomioon. Jokainen tällainen KKO:n (ja vähäisemmässä määrin Hovin) päätös helpottaa itsepuolustajan asemaa.
 
Tässä on rikosoikeuden professorin pohintoja taannoiseen Hartolan kuningaskunnassa sattuneeseen itsepuolustusampumiseen liittyen, ja yleisemminkin hätävarjelusta:

Rikosoikeuden professori arvioi 81-vuotiaan ampujan tapausta – ”Kenenkään ei tarvitse antaa itseään tappaa”

Jutussa todetaan mm:
Tolvanen kertoo, että oikeuskäytännössä on viime aikoina menty hätävarjelun suhteen sallivampaan suuntaan.
 
Moderaattoreille toive: Blogissa valtava määrä turhaa eipäs-juupas -nillitystä, jonka poistaminen antaisi itse aiheelle paremmin näkyvyyttä.

Sitten aiheeseen...

Itsepuolustus on taitolaji joka käsittää erilaisia osa-alueita kuten.. ..dokumentointi, kuulustelut ja oikeudenkäynti. Sääliksi käy sitä joko tuohon rumbaan joutuu osaamattomana tai toistaitoisena.

Tuosssa lienee eräs oikeusturvan ja -tajun kannalta suurimmista ongelmista.

Arska käyttää lain salliman määrän voimaa tilanteessa koska on pakko. Sitten ollaan kuulustelussa. Tapahtumasta on kulunut jo vähän aikaa.

Arska ei ole tehnyt muistiinpanoja, ei ottanut valokuvia, ei dokumentoinut mitään mitenkään. Arska kuvittelee että poliisi on hänen puolellaan ja yrittää ehkä jopa vähän rehvakkaastikin heruttaa poliisilta itseensä kohdistuvaa kunnioitusta tai ihailua.

Arska vastaa kysymyksiin omaa rooliaan - siis aktiivisuuttaan - korostavilla tavoilla. Arska ei käytä avustajaa tai edes googleta asioita etukäteen koska hän on mielestään sankari.

Kuulustelun päätyttyä poliisi kirjoittaa kuulustelupöytäkirjan ja antaa sen Arskalle luettavaksi. Samalla poliisi toteaa, että kannattaa sanoa jos paperissa on isompia asiavirheitä, mutta kaikenmaailman pilkunpaikoista ei tietenkään kannata nillittää. Arska on niin tyhmä, että uskoo tämän kommentin ja vetäisee maailmanmiehen elkein nimen alle.

Arskan laillisen ja oikeutetun voimankäytön kohteet taas tuntevat kuviot. He puhuvat sovitusti, ehkä jopa juristin ohjaamina kaiken pois päältään ja mahdollisuuksien mukaan Arskan päälle. Eivät myönnä omalta osaltaan mitään. Kääntävät kaiken väärinpäin. Nostavat Arskaa vastaan asianomistajina syytteen ties mistä.

Myöhemmin Arska ja hänen yhtä tyhmät kaverinsa valittavat miten Suomi ei ole oikeusvaltio eikä itseään tai muita saa muka puolustaa.

Esimerkissä vika ei ole laissa eikä sen soveltamisessa. Vika on siinä, ettei Arska tiedä tai tajua että kaikki kannattaa dokumentoida tuoreeltaan, kuulusteluissa pitää itse valvoa omaa oikeusturvaansa ja mitään papereita ei ikinä allekirjoiteta ennen kuin ne on luettu ja tarpeen vaatiessa vaadittu niihin korjaukset.

Laki ei kykene suojelemaan ihmistä hänen omalta tyhmyydeltään. Se, ettei ota omaa juridisteknistä asemaansa vakavasti on tyhmyyttä.
 
Odotan mielenkiinnolla tuomiota. Narkkarin pysäyttänyttä isää epäillään törkeästä pahoinpitelystä.

Voisin kuvitella että tämä pykälä menee käyttöön
" Rikoslaki 4. Luku kirjoitti:


Jos puolustuksessa on ylitetty hätävarjelun rajat (hätävarjelun liioittelu), tekijä on kuitenkin rangaistusvastuusta vapaa, jos olosuhteet olivat sellaiset, ettei tekijältä kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista, kun otetaan huomioon hyökkäyksen vaarallisuus ja yllätyksellisyys sekä tilanne muutenkin. "

Ei mielestäni kohtuudella voi tuossa tilanteessa odottaa että malttaa mielensä. Tosin siinä on selvä ero lyötkö kerran tai kaksi vai taotko tajutonta retkua vaikkapa autonoven välissä sen vartin kun odottelet poliisia paikalle.
 
Käsittääkseni on yleistä että niissä tapauksissa kun itsensä puolustamisesta tulee sanktioita, niin ne tulevat koska puolustautumista on jatkettu "yli sallitun ajan", eli on jatkettu senkin jälkeen kun ei ole enää tarvetta. Tässä on varmaan myös itse teko ollut rajummasta päästä, kun on jotain astaloakin käytetty.

Itse olen sitä mieltä että hyökkääjä ansaitseekin saada kipeää, mutta puolustautujan tulee välttää sitä että joutuu maksamaan kipukorvauksia hyökkääjälle. En tunne yksityiskohtia, mutta toivottavasti tämä päättyy siten että todetaan, että olosuhteet huomioiden isä ei voinut mieltään malttaa, ja jätetään rangaistukseen tuomitsematta.
 
Back
Top