Pieni kaasusumuttimen käyttöopas

Pieni kaasusumuttimen käyttöopas

Olen kirjottanut tämän oppaan siviilin itsepuolustuskäyttöä silmällä pitäen; siis ei turvallisuusalan ammattilaisen voimankäyttövälineen käyttöoppaaksi. Yksi motiivi tämän kirjoituksen kirjoittamiselle on se, että kaasusumutinlupaa hakevan henkilön täytyy perehtyä välineen käyttöön ennen luvan saamista. Vaikka pelkkä aiheesta lukeminen ei tarjoa kovin syvällistä perehtyneisyyttä aiheeseen, se on kuitenkin tyhjää parempi. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään sumuttimen käyttökoulutus, vaan kirjoitus voidaan rinnastaa neuvoihin ja ohjeisiin.

Olen ammatiltani poliisi ja toimin mm voimankäytön kenttäkouluttajana, missä ominasuudessa minulla on pätevyys OC-sumuttimen käyttäjäkoulutuksen antamiseen. Tässä kirjoituksessa ei kuitenkaan käsitellä mitään salassapidettäviä tietoja, vaan kaikki kirjoituksen tiedot on kerätty julkisista lähteistä sekä omista kokemuksistani. Lisäksi kirjoitan tämän tekstin aiheesta kiinnostuneena yksityishenkilönä. Näin ollen jotkut tässä esittämäni asiat saattavat poiketa virallisesta liturgiasta.

Teksti on kirjoitettu nimenomaisesti OC-sumuttimen käyttämistä ajatellen, mutta ohjeet toimivat soveltuvin osin myös muihin sumuttimiin. Vaikka olen ollut poliisina jo ennen kuin OC-sumuttimet tulivat Suomessa poliisin käyttöön ja olen sitä ennen kantanut CS-kaasusumutinta, minulla ei ole siitä niin paljoa käytännön tietoa että lähtisin opastamaan CS:n käytössä.

Tästä blogikirjoituksesta tulee moniosainen siten, että jokainen aihepiiri muodostaa oman kirjoituksensa. Pyydänkin lukijoita pidättäytymään kommentoimasta tekstiä tähän blogille, että kirjoitus pysyy helppolukuisessa muodossa. Avaan foorumille erillisen keskusteluketjun varsinaista ajatuksenvaihtoa varten.

OC-sumuttimet

Sisäisen turvallisuuden osiossa on ollut viime aikoina paljon keskustelua OC-sumuttimista. Avasin tämän ketjun aiheeseen keskittyvää keskustelua varten. Aloituskysymyksessä kysellään kokemuksia kaasusumutinluvan hakemisesta - siis nyt puhutaan nimenomaan yksityisen kansalaisen...

maanpuolustus.net

 

[YJT]

Yleistä OC-sumuttimista

OC-sumuttimet ("pippurikaasut") ovat sumuttimia, joilla ponneaineen voimalla suihkutetaan vaikuttavaa ainetta - chilipaprikoiden sisältämää kapsaisiinia, mistä tulee termi OC (oleoresin capsicum). Alun perin kapsaisiini uutettiin paprikoista, mutta nykyään se on pääsääntöisesti keinotekoisesti valmistettua. Joissakin sumuttimissa on mukana väriainetta, jotka helpottavat hyökkääjän tunnistamista myöhemmin, mikäli tämä pääsee tilanteesta karkuun.

Erilaisia sumutinmalleja
Sumuttimet ovat yleensä pienehköjä, miehen nyrkin sisään mahtuvia tölkkejä, tai pienimmillään suurinpiirtein yhden D-pariston kokoisia. Myös esimerkiksi ohuehkon tussin kokoisia sumuttimia on olemassa, kuten myös kubotan-avaimenperän sisään asennettavia sumuttimia.

Maailmalla on myynnissä myös pienen pistoolin mallisia sumuttimia, jotka suihkuttavat OC-suihketta tavanomaista sumutinta suuremmalla paineella ja kapeampana juovana, jolloin välineen tehokas kantama on tavanomaista sumutinta suurempi. Ainakin osa tällaista välineistä toimii nallin räjändysvaikutuksen avulla, jolloin ne rinnastetaan ampuma-aseisiin, mutta käsittääkseni osa tällaisista välineistä toimii ponnekaasun avulla. Tietääkseni tällaisia välineitä ei kuitenkaan ole Suomessa myynnissä; niissä käytetään usein vahvempaa OC:ta kuin mitä Suomen laki sallii. Lisäksi Järjestyslaki saattaisi tehdä niiden kantamisen yleisellä paikalla rangaistavaksi.

Myös suurempia, lähinnä viranomaiskäyttöön tarkoitettuja 500 ml kokoisia sumuttimia on olemassa (nk perhekaasut), sekä pienen happisäiliön kokoisia nk kainalokannuja. OC:ta voidaan levittää myös esimerkiksi savukranaatin tapaan OC-heitteillä, tai ampuma-aseella tai vastaavalla välineellä ammuttavilla projektiileilla, jotka hajoavat osumasta ja levittävät sisällään ollutta OC:ta ympäröivälle alueelle (esim. kaasupistoolit, haulikon kaasupatruunat jne).

OC:n vaikutusmekanismi
OC aiheuttaa voimakkaan ja nopean allergisen reaktion, joka tuntuu iholla polttavana tunteena, aiheuttaa välittömän luomikouristuksen (eli pakottaa kohteen puristamaan silmäluomet kiinni), ja aiheuttaa voimakasta liman eritystä hengitysteissä sekä vaikeuttaa hengittämistä. OC ei siis perustu kivun aiheuttamiseen, vaan kipu on ainoastaan reaktion sivutuote.

Jotta OC vaikuttaisi kunnolla, sen on päädyttävä limakalvoille. Parhaan vaikutuksen saamiseksi ainetta olisi saatava kohteen silmiin sekä hengitysteihin. Pelkästään iholle joutuessaan aine aiheuttaa polttavaa tunnetta, mutta ei vaikuta juurikaan muuten. Tosin esimerkiksi rintaan osuessaan aine saattaa pöllähtää ilmaan sen verran, että vaikuttavaa ainetta päätyy riittävä määrä kohteen limakalvoille.

Vaikutus on yleensä välitön, tai vaikutuksen alkamisessa on korkeintaan muutaman sekunnin viive. Oikeanlaisella ensiavulla oireet helpottavat muutamassa minuutissa, mutta ilman ensiapua ne voivat kestää puolisen tuntia. Ensiapua käsitellään myöhemmin eri kirjoituksessa.

Ihmiset reagoivat aineeseen eri tavalla; jotkut saattavat menettää toimintakykynsä täysin tai jopa menettää tajuntansa, kun taas toisiin vaikutus on lievempi, aiheuttaen lähinnä luomikouristuksen mutta eivät vie toimintakykyä muuten. Joidenkin lähteiden mukaan muutama prosentti ihmisistä on OC:lle immuuneja, kun taas paprikalle allergiset henkilöt saattavat saada voimakkaita oireita kuten hengenahdistusta. Aine on kuitenkin varsin vaaraton eikä yleensä aiheuta kohteelle muita kuin lieviä, ohimeneviä vammoja kuten ihon punotusta ja limakalvojen arkuutta, vaikka Suomessakin on sattunut ainakin yksi suoraan OC:n käyttöön johdettavissa oleva kuolemantapaus.

Omakohtainen kokemukseni on, että eräässä harjoituksessa sain maalimiehenä ollesani täyslaidallisen OC:ta kasvoilleni, mutta oikeastaan ainoa vaikutus oli että paksu kaasupilvi edessäni vaikeutti näkemistä hetkellisesti, minkä lisäksi suuhuni tuli voimakas, epämiellyttävä maku. Se ei kuitenkaan vaikuttanut toimintakykyyni millään tavalla. Olen kuitenkin muissa yhteyksissä saanut pienestä määrästä vahingossa päälleni tullutta ainetta esimerkiksi luomikouristuksen

Pitoisuus ja SHU
OC:sta puhuttaessa puhutaan usein, paljonko sumutteessa on prosentteja. Tämä tarkoittaa sitä, montako prosenttia ponneaineen vaikutuksesta suihkutettavassa aineessa on vaikuttavaa ainetta eli kapsaisiinia. Suurin Suomessa sallittu kapsaiinipitoisuus on 5%, mutta ulkomailla saattaa törmätä aineisiin joiden pitoisuus on reilusti yli 10%.

Kapsaiinipitoisuutta tärkeämpi luku on kuitenkin SHU, joka ilmoittaa kuinka väkevää eli "polttavaa" kapsaiini on. SHU tulee sanoista Scoville heat unit, ja sillä on alun perin ilmoitettu mausteiden voimakkuutta. Tavallisen paprikan tulisuus on 0, tabascokastikkeen 3500 - 8000 ja tavallisen habanero-chilin 100 000 - 350 000. OC-sumuttimien SHU-arvo on tyypillisesti välillä 500 000 - 5 300 000. On kuitenkin olemassa joitakin chililajikkeita, joiden SHU-arvo voi olla jopa 2 000 000.

Erilaisia sumutinmuotoja
Sumutinmuodolla tarkoitetaan tässä sitä, minkälaisessa muodossa aine tulee sumuttimen nokasta ulos. Varmaankin yleisimpiä ovat kartio, juova ja geeli.

Kartiossa sumu tulee sumuttimen nokasta levenevänä kartion muotoisena virtana. Kartion etuna on, että sillä osuminen on helpompaa kuin esimerkiksi juovalla, lisäksi aine päätyy esimerkiksi silmälasien suojaamiin silmiin helpommin. Sumuttimella on myös mahdollista aikaansaada hetkellisesti ilmassa leijuva OC-pilvi. Kartion huonoina puolina on esimerkiksi juovaan verrattuna lyhyempi kantama ja suurempi tuuliherkkyys. Lisäksi se kontaminoi ympäristöään pahasti, eli kaasu leviää ympäristöön ja saattaa helpommin myös altistaa sivullisia henkilöitä.

Juovassa aine tulee pistemäisenä ruiskauksena, jolloin tuuli ei vaikuta siihen niin paljoa kuin kartiossa, ja sumuttimen kantama on myös pidempi. Koska aine lentää tiiviimmässä paketissa, se ei altista sivullisia yhtä helposti kuin esimerkiksi kartio. Toisaalta, esimerkiksi kasvoihin osuminen erityisesti stressitilanteessa ei ole yhtä helppoa.

Minulla ei ole omakohtaista kokemusta geelistä, mutta käsittääkseni geelimäiset sumuttimet ovat ravintoloiden järjestyksenvalvojien suosiossa koska geeli ei leviä ympäristöön yhtä pahasti kuin muissa sumutinmuodoissa, jolloin ympäristön altistuminen vähenee ja esimerkiksi aineen leviämisen riski kiinteistön ilmastointijärjestelmään ei ole yhtä suuri. Geelikään ei kuitenkaan ole täysin kontaminoimaton.

OC:ta voidaan levittää myös sumuna tai pilvenä, joita esiintyy käsittääkseni lähinnä isommissa sumutinmalleissa kuten kainalokannuissa, sekä ammuttavissa projektiileissa.

Erilaisia sumutintyyppejä
Tässä tekstissä puhutaan nimenomaan OC-sumuttimista, mutta tiedot pätevät soveltuvin osin myös muihin sumutintyyppeihin. Suomessa on jonkin verran käytössä yhdistelmäsumuttimia, jossa sumu koostuu OC:sta ja jostakin perinteisestä kyynelkaasusta; tyypillisesti CN tai CS.

Kyynelkaasut ovat OC-sumuttimia vanhempaa perua. Ne ovat teollisesti valmistettuja kemikaaleja, joilla saavutetaan samanaisia vaikutuksia kuin OC:lla. Kyynelkaasuja on kuitenkin syytetty erlaisista sivuoireista kuten silmävammoista.

Turvasumuttimet ovat Suomessa kohtuullisen yleisiä, lupavapaita sumuttimia joita myydään turva-alan liikkeiden lisäksi esimerkiksi rautakaupoissa. Turvasumuttimissa ei kuitenkaan ole samalla tavalla vaikuttavia aineita kuin OC-sumuttimessa, vaikka niitä mainostetaankin tehokkaina itsepuolustusvälineinä. Minulla ei kuitenkaan ole omakohtaista kokemusta turvasumuttimista, joten en osaa sanoa miltä esimerkiksi sumutuksen kohteeksi joutuminen tuntuu. Turvasumuttimissa on usein mukana väriainetta, joka värjää sumutetun henkilön tunnistamisen helpottamiseksi.

 

[YJT]

OC-sumuttimen etuja ja haittoja

Mikään voimankäyttöväline ei ole täydellinen, vaan kaikissa on hyviä ja huonoja puolia. Ohessa käyn läpi OC-sumuttimen etuja ja haittoja, ja käsittelen lyhyesti myös muita hätävarjelussa mahdollisesti käytettäviä välineitä.

OC-sumuttimen hyviä puolia

OC-sumuttimen hyvistä puolista puhuttaessa on hyvä muistaa, että se on tällä hetkellä ainoa hätävarjeluun hyvin soveltuva väline, jonka kantamiseen voi saada Suomessa luvan. Toki joitakin muitakin välineitä saa kantaa laillisesti ainakin tietyissä tilanteissa, mutta kyse on usein tulkinnasta; oliko pesäpallomaila mukana sen takia, että oltiin menossa pelaamaan pesäpalloa, vai kuljetettiinko sitä mukana isomman pallon lyömistä varten? Oliko puukko mukana työkaluna vai itsepuolustusmielessä; ja jos se oli työkaluna, oliko sen kantaminen siitä huolimatta laillista? Kaasusumuttimen kanssa tällaista ongelmaa ei ole, sillä sen kantamiseen on nimenomaan lupa (siis mikäli kaasusumutinlupa on hankittuna).

OC-sumutin on pienikokoinen ja kevyt, joten se on helppoa ottaa mukaan ja kantaa vaikkapa taskun pohjalla. Varautumisen takia ei siis tarvitse uhrata omaa mukavuuttaan pukeutumalla välineen ympärille, tai kantamalla kassia jossa välinettä voi kantaa huomaamatta. Myös rutiininomainen kantaminen on siis mahdollista ja varsin helppoa. Mainittakoon, että amerikkalaiset asekouluttajat nimenomaisesti antavat yleensä neuvon, että jos ampuma-asetta on päätetty kantaa, sitä tulisi kantaa aina eikä vain silloin kun sen kantaminen tuntuu tarpeelliselta. Tämä on kuitenkin jokaisen oma päätös, ja jos sumutin on hankittu esimerkiksi työmatkojen turvaksi eikä sen kantaminen muuten tunnu tarpeelliselta, ei sumutiinta välttämättä tarvitse kantaa muulloin mukana vaikka se helppoa olisikin.

Vaikka OC-sumuttimen tehokas käyttöetäisyys ei olekaan kuin 2-3 metriä (riippuen mm sumutuskuviosta), niin se on kuitenkin selkeästi enemmän kuin esimerkiksi teräaseilla tai erilaisilla patukoilla. OC-sumutinta voikin käyttää esimerkiksi esteen kuten kadun varteen pysäköidyn auton takaa niin, että hyökkääjä ei ole vielä lyöntietäisyydellä.

OC-sumutin vaikuttaa tehokkaasti hyökkääjän kykyyn ja useimmiten myös haluun jatkaa hyökkäämistä. Vaikka hyökkääjä ei menettäisi muuten toimintakykyään, silmien kiinni puristuminen johtaa siihen että puolustajan on useimmiten helppoa paeta paikalta. Lisäksi sumuttimella saadaan useimmiten välitön tai lähes välitön vaikutus. Vaikka oireet saattavat alkaa muutaman sekunnin viiveellä, useimmiten kokemukseni mukaan vaikutus on välitön.

Ehkä kaikkein pienimpiä sumuttimia lukuunottamatta, OC-sumutinta voi helposti käyttää useampaa hyökkääjää vastaan. On hyvin suuri riski, että nk katuhyökkäyksen uhriksi joutuva joutuu puolustautumaan useampaa henkilöä vastaan; erityisesti erilaiset porukat käyttävät usein ylivoimaa aseenaan. Toki mikä tahansa kättä pidempi auttaa useampaa hyökkääjää vastaan puolustautumisessa, mutta sumutin tekee puolustautumisesta helpompaa koska puolustautuja voi antaa nopean suihkauksen ensimmäiselle hyökkääjälle etäältä ja kääntyä nopeasti kohtaamaan seuraavan, sen sijaan että ensimmäisen kanssa joudutaan kamppailemaan lähietäisyydellä tai esimerkiksi hakemaan lyöntipaikkaa, jolloin muut hyökkääjät voivat toimia vapaasti.

Useampaa vastustajaa vastaan puolustauduttaessa tai esimerkiksi hyökkäyksen alta paettaessa sumuttimella voidaan sumuttaa ilmaan OC-pilvi, jonka läpi hyökkääjän on kuljettava. Tämä onnistuu ainakin kartiomaisella sumuttimella, tosin ilmaa raskaampana aineena sumu ei jää leijumaan ilmaan kovin pitkäksi aikaa.

Jos sumutinta joudutaan käyttämään, se ei todennäköisesti aiheuta kohteelle mitään vammoja, jolloin myös puolustautujaa mahdollisesti kohtaavat oikeudelliset toimet ovat huomattavasti lievempiä kuin jos oltaisiin käytetty oikeastaan mitä tahansa muuta välinettä. Sumuttimen osalta puhutaan luultavasti pahoinpitelystä, kun esimerkiksi veitsellä puolustauduttaessa rikosnimike on helposti törkeä pahoinpitely tai jopa tapon yritys. Tämän lisäksi sumuttimen käyttö on ylipäätään helpommin perusteltavissa; koska sumuttimella ei aiheuteta vammoja, on helppoa perustella miksi käytti sumutinta pelkät paljaat nyrkit ojossa kohti tulevaa hyökkääjää vastaan, verrattuna esimerkikisi tilanteeseen jossa puolustaudutaan veitsen avulla. Näin ollen, sumuttimella puolustautuva henkilö ei ylipäätään joudu yhtä helposti rikoksesta epäillyksi kuin jollain vammoja aiheuttavalla välineellä puolustauduttaessa.

Koska sumuttimella varustautunut puolustaja ei joudu pelkäämään yhtä paljon oikeudellisia jälkiselvittelyjä, ei sumuttimen käyttäminen synnytä samanlaista kynnystä kuin vaarallisempien välineiden käyttäminen. Puhumattakaan siitä, että normaalille ihmiselle toisen ihmisen vakava vahingoittaminen on hyvin epäluontevaa. Myös tietoisuus siitä, että uhkaavasta tilanteesta selvittiin aiheuttamatta kenellekään vammoja auttaa unen saamista jälkikäteen. Näin ollen, sumuttimen käyttäminen on henkisellä tasolla huomattavasti helpompaa kuin muiden välineiden käyttäminen.

Jos puolustautuja epäröi oman itsepuolustusvälineensä käyttämistä, tämä aiheuttaa helposti tilanteessa jäätymistä, minkä määrätietoinen hyökkääjä voi käyttää hyväkseen. Seurauksena saattaa olla välineen - esimerkiksi veitsen - päätyminen hyökkääjän haltuun. Koska sumuttimen käyttäminen on henkisesti helpompaa kuin muiden välineiden, tällaista jäätymistä ei pääse yhtä helposti tapahtumaan. Sen lisäksi, mikäli hyökkääjä saisikin sumuttimen haltuunsa ja käyttäisi sitä puolustautujaa vastaan, kyseessä on kuitenkin kohteen kannalta turvallinen väline, joka ei todennäköisesti aiheuta vammoja - ero on melkoinen esimerkiksi siihen, että puolustautuja saisi tilanteessa maistaa omaa puukkoaan.

OC-sumuttimen käyttäminen on myös teknisesti hyvin helppoa. Se ei vaadi erityistä taitoa, vaikka toki minkä tahansa välineen käyttämistä kannattaa harjoitella. Sen lisäksi käyttäminen ei vaadi hyvää kuntoa. Sumutin soveltuukin hyvin nk kaiken kansan itsepuolustusvälineeksi.

OC-sumuttimen huonoja puolia

Osaa OC-sumuttimen haitoista sivuttiin jo edellisessä kirjoituksessa, erilaisista sumutinkuvioista puhuttaessa: OC-sumuttimen tuottama sumu saattaa levitä erityisesti tuulen mukana ja altistaa aineelle myös muita henkilöitä kuin niitä, joita oli tarkoitus sumuttaa - on myös mahdollista altistaa vahingossa itsensä. OC-pilven leviäminen saattaa olla jopa pahempi ongelma rakennuksen sisätiloissa: mikäli OC-sumua joutuu rakennuksen ilmastointijärjestelmään, se saattaa levitä laajalle alueelle ja altistaa suuren määrän ihmisiä. Itse olen vahingossa sumuttanut noin 20 metrin päässä kulkeneen seurueen, kun tuulenpuuska tarttui OC-pilveen ja kuljetti sen suoraan seurueen keskelle.

OC-sumutin ei tehoa 100% varmuudella kohteeseensa, vaan osa ihmisistä on immuuneja kapsaisiinin vaikutuksille, tai ainakin heidän toleranssinsa on kohonnut. Edellisessä kappaleessa mainitsemassani seurueessa oli mukana TV:stä tuttu julkkiskokki, joka ei saanut OC:sta mitään oireita, vaikka kaikki muut seurueen jäsenet alkoivat yskimään ja he saivat muita lieviä oireita. On luultavaa, että keittiömestari oli uransa aikana altistunut niin paljon voimakkaillekin mausteille, että ei hätkähtänyt pienestä määrästä OC:ta vaikka välittömästi tunnistikin, mistä mausteesta oli kysymys.

Erityisesti sisätiloissa käytetty OC-sumutin aiheuttaa pintojen puhdistamistarpeen, sillä ympäristöön leviävä OC-pöllähdys kontaminoi eli saastuttaa helposti lähialueet, aiheuttaen alueelle tuleville henkilöille lieviä oireita pitkään sumuttimen käyttämisen jälkeenkin.

OC-sumuttimen käyttöä vastaan on verrattain helppoa suojautua ainakin osittain, mikäli aiottu kohde saa ennakkovaroituksen: sumutin tehoaa parhaiten, mikäli ainetta pääsee silmiin ja ylähengitysteihin. Esimerkiksi jo silmälasien tai aurinkolasien käyttäminen suojaa silmiä jonkin verran, puhumattakaan siitä että sumutuksen kohde suojaa päänsä kokonaan. Tämän takia sumuttimella ei tulisikaan uhata kohdetta, vaan sumutuksen tulisi tapahtua yllättäen. Sumuttimen käytön taktiikasta puhutaan myöhemmin lisää.

Teräaseet

Teräaseita ehdotetaan usein ensimmäisenä, kun puhutaan itsepuolustusvälineiden kantamisesta. Olen kirjoittanut aiheesta blogikirjoituksen, mutta ohessa lyhyesti:

Teräaseet ovat monella tavalla OC-sumuttimen vastakohta: Teräase on lyhyen välimatkan ase, ja vaikka sillä voi helposti aiheuttaa jopa hengenvaarallisia vammoja, ne eivät välttämättä pysäytä hyökkääjää tarpeeksi nopeasti. Näin ollen, teräaseella puolustautuja altistaa itsensä vakaville syytteille oikeusprosessissa sen lisäksi, että teräaseen käyttämistä on ylipäätään vaikeaa puolustella kaikkein vaarrallisimpia hyökkäyksiä lukuunottamatta. Veitsen käyttäminen asettaa helposti henkisen riman aika korkealle, ja puolustautujan voi olla vaikeaa päästä sen yli ajoissa.

Veitsen kantaminen on laillista, mikäli sille on jokin laillinen käyttötarkoitus siinä tilanteessa jossa veistä kannetaan. Erityisesti kääntöveitsen kantaminen on myös helppoa välineen pienen koon takia. Veitsen hankintahintakaan ei muodosta estettä, sillä parinkymmenen euron hintaluokasta löytyy teräaseita jotka soveltuvat Itsepuolustuskäyttöön niin hyvin kuin veitsi ylipäätään siihen soveltuu, ja kaasusumutinluvan ja sumuttimen yhteishinnalla saa jo varsin laadukkaita välineitä. Veistä on myös mahdollista käyttää pelotteluun, jolloin hyökkääjä saattaa kääntyä kannoillaan huomatessaan että aiottu uhri onkin varustautunut teräaseella.

Lyömäaseet

Lyömäaseet ovat perinteinen itsepuolustusvälinetyyppi - ennen vanhaan esimerkiksi noin 20 cm pitkä nk majavanhäntä, tai lyhyt kumipamppu eli Nokian nuoriso-ohjaaja ovat olleet jossain määrin yleisiä itsepuolustusvälineitä. Lyömäaseet ovat kuitenkin yleensä kompromisseja koon ja tehon välillä: iso väline on tehokkaampi mutta hankala kuljettaa mukana, kun taas pienemmät astalot eivät ole yhtä tehokkaita. Yhteistä lyömäaseille kuitenkin on, että lyönnin teho korreloi varsin hyvin vammojen vaarallisuuden kanssa.

Lyömäaseet ovat lyhyen matkan aseita, mikä tarkoittaa sitä että vastapuolella on myös mahdollisuus osua. Lyömäaseen tehokas käyttäminen vaatii joko voimaa tai taitoa, ja mieluummin molempia. Lisäksi lyömäaseessa vaarallinen osa on astalon päässä; jos vastapuoli pääsee lyönnin kaaren sisäpuolelle, väline menettää tehoaan ja siitä saattaa tulla käyttäjälleen taakka. Jos kepin käyttäjä on harjoitellut nk keppitaistelulajeja (esim. kali tai escrima), keppi on tehokas myös lyhyellä matkalla.

Teleskooppipatukka (TKP) on kohtuullisen hyvä kompromissi koon ja tehon välillä, sillä kuljetuskunnossa TKP painuu kasaan, ja käytettäessä se avataan täyteen mittaansa. Kuljetuskunnossa TKP:n pituus on reilu kolmannes avatun välineen pituudesta. Laki kuitenkin käsittelee TKP:ta ankarammin kuin astaloita yleensä; esimerkkinä TKP:n myyminen, ostaminen ja maahan tuominen ovat yksityishenkilöiltä kiellettyjä. Lisäksi TKP:ta ei saa kuljettaa tai säilyttää yleisellä paikalla olevassa ajoneuvossa; toisin kuin muita astaloita tai teräaseita.

Improvisoidut aseet

Improvisoiduilla aseilla tarkoitetaan aseena käytettävää välinettä, jota ei ole tarkoitettu aseeksi, ja joka usein vielä löydetään välittömästä ympöristöstä juuri ennen tilanteen alkamista.

Improvisoitu ase voi olla melkein mitä tahansa, ja riippuu hyvin paljon käytetystä välineestä, kuinka hyvä se on itsepuolustuskäytössä. Olen esimekiksi nähnyt, miten puolustautuja piti kahta hyökkääjää loitolla pyörittämällä johdon päästä pitämällä päänsä päällä puhelimen laturia (siihen aikaan latureissa oli kiinteät johdot ja itse laturikin oli nykyisiä malleja painavampi).

Lähtökohtaisesti voidaan sanoa, että nimenomaisesti itsepuolustuskäyttöön tarkoitettu väline on siinä käyttötarkoituksessa parempi kuin vastaava improvisoitu ase. Improvisoidun aseen etuna on, että sellaisen voi löytää vaikka ei ole etukäteen varautunut millään kättä pidemmällä. Tämä toki edellyttää, että aikaa etsimiseen on. Toinen merkittävä etu on se, että improvisoidun aseen kantaminen ei ole rangaistavaa, koska välinettä ei kanneta mukana vaan otetaan ympöristöstä tarpeen vaatiessa. Jos päättää turvautua improvisoituihin aseisiin itsepuolustusstrategiassaan, improvisoitujen aseiden bongaamista kannattaa harjoitella säännöllisesti.

Paljaat kädet

Elokuvan Tappava ase alussa Mel Gibsonin esittämä Martin Riggs toteaa Danny Gloverin hahmolle Roger Martaugh:lle, että hänen kätensä on rekisteröity tappaviksi aseiksi. Todellisuudessa paljaat kädet eivät ole aivan noin tehokkaita, vaikka toki paljain käsinkin voidaan saada aikaan vakavia vammoja.

Paljaiden käsien etuna on, että ne ovat koko ajan mukana ja luultavasti nopeammin otettavissa käyttöön kuin muut välineet (tosin jos kädet ovat varattuina johonkin muuhun tehtävään kuten tavaroiden kantamiseen, niitäkään ei välttämättä saada välittömästi käyttökuntoon), eikä niiden mukana olemisen laillisuudesta tarvitse kantaa huolta. Osaava käyttäjä pystyy myös hyvin säätelemään voimakeinojensa kovuutta sopimaan uhan vaarallisuuteen. On tosin huomattava, että vaikka paljaiden käsien käyttäminen on yksi lievimmistä voimakeinoista, joissakin tilanteissa OC-sumutin voi olla lievempi voimakeino; lähinnä sen takia että nyrkillä lyöminen saattaa aiheuttaa vakaviakin vammoja mutta sumuttimen käyttö lähtökohtaisesti ei.

Paljaiden käsien huonoja puolia ovat, että ne ovat kirjaimellisesti kosketusetäisyyden aseita, ja niiden tehokas käyttäminen vaatii paljon harjoittelua ja/tai voimaa. Paljaat kädet ovat kuitenkin hyvä vara- tai hätäsuunnitelma omassa itsepuolustusstrategiassa.

 

[YJT]

OC-sumuttinen hankkiminen

OC-sumuttimen hankkiminen vaatii kaasusumutinluvan, jota haetaan poliisilta. Luvan voi hakea mistä tahansa poliisilaitokselta, joka myös suorittaa lupaharkinnan. Lupaharkinta kestänee tyypillisesti muutaman viikon, tosin pidemmätkään odotusajat eivät ole ennenkuulumattomia

Sumutinluvan hakeminen
Kaasusumutinlupa haetaan käymällä henkilökohtaisesti poliisilaitoksella. Monilla laitoksilla on tietyt ajat, jolloin aselupa-asioita hoidetaan, jollaiseen ajankohtaan käynti on ajoitettava. Hakijan kannattaa tehdä ajanvaraus netissä, niin välttyy turhalta jonottamiselta. Joissakin laitoksissa voi olla myös sääntö, että aselupa-asioita ei edes käsitellä ilman ajanvarausta. Lupaa haetaan erillisellä lomakkeella, jossa kerrotaan mm perustelut sumuttimen hakemiselle, sekä se, millä tavalla on perehtynyt välineen käyttöön.

Lupahakemuksessa pitää yksilöidä, minkälaiselle ja kuinka vahvalle aineelle hakee lupaa. Suomessa maksimi sallitty OC-sumuttimen pitoisuus on 5%, joten mikäli hakee OC-sumutinta, lupahakemukseen kannattaa merkitä OC 5%. Tämä määrittelee sumuttimen maksimipitoisuuden; myös alhaisemmalla pitoisuudella olevia aineita voi toki hankkia tällaisella luvalla, mutta jos on etukäteen suunnitellut hankkivansa esimerkiksi 2% pitoisuudella varustetun sumuttimen ja laittaa tämän pitoisuuden lupahakemukseen, ei myöhemmin samalla luvalla voi hankkia suuremmalla pitoisuudella olevaa sumutinta. Myös yhdistelmäsumuttimen hakeminen on mahdollista, jolloin lupaan voi merkitä esim: "yhdistelmäsumutin CS/CN + OC, tai OC 5%". En tiedä, onko tällaisen yhdistelmäluvan läpi meneminen epätodennäköisempää kuin pelkän OC-luvan, mutta joka tapauksessa lupaa hakevalta edelllytetään perehtyneisyyttä sen välineen käyttöön johon on hakemassa lupaa, ja jos hakee lupaa myös yhdistelmäkaasuun, on siihenkin oltava perehtyneisyyttä. Joka tapauksessa, mitä "laajempi" lupa on kyseessä, sitä enemmän se antaa vaihtoehtoja sumutinta hankittaessa.

Ennen sumutinluvan hakemista, hakijan tulee miettiä, mikä on se konkreettinen syy miksi lupaa haetaan; yleinen "varmuuden vuoksi" ei ole riittävä syy, vaan hakijan riskin joutua oikeudettoman hyökkäyksen kohteeksi täytyy olla objektiivisesti arvioiden koholla. Mainittakoon, että en ole työssäni tekemisissä aselupien harkintaprosessin kanssa, joten minulla ei ole käytännön kokemusta siitä, minkälaisilla perusteilla lupia myönnetään. Seuraavassa olevat omat omia pohdintojani sekä muuten tietooni tulleita tietoja aiheesta.

Työperuste on varmasti helpoin tapa saada sumutinlupa; esimerkiksi jos henkilö työskentelee turvallisuusalalla esimerkiksi ravintolan järjestyksenvalvojana, luvan saamisen pitäisi olla selviö. Vaikka vartiointiliikkeen leivissä työskentelevä vartija käyttäisi työtehtävissä työnantajalta saatua kaasua, voi siitä huolimatta ammatin perusteella saada luvan myös henkilökohtaiseen sumuttimeen. Myös taksikuskit, kioskin myyjät ym ammattiryhmät jotka työskentelevät yksin myös ilta- ja yöaikaan ja käsittelevät työssään rahaa, lienevät tyypillisiä luvan saajia, kuten myös esimerkiksi sosiaalialalla työskentelevät henkilöt jotka saattavat saada asiakkaiden vihat päälleen työssä tekemiensä päätösten takia. Käsittääkseni myös työaikojen alkamis- ja päättymisajat ovat sellainen peruste joilla voisi helposti perustella tarvetta sumuttimelle.

Kaasusumuttimen voi saada myös muilla kuin työperusteilla. Esimerkiksi jos asuu rauhattomalla alueella jossa on objektiivisesti arvioituna kohonnut riski joutua esimerkiksi narkomaanien aggression kohteeksi, voisivat luvan myöntämisen ehdot täyttyä. On kuitenkin huomattava, että pelkkä subjektiivinen turvattomuuden tunne tai pelko eivät täytä luvan myöntämisen edellytyksiä.

Myös jonkin yksilöidyn henkilön uhkauksien tai väkivallan kohteeksi joutuminen lienee hyvä peruste luvan hakemiselle. Tyypillisisesti tälllaiset tilanteet liittynevät parisuhteeseen ja eroprosessiin - joko omaan tai nykyisen kumppanin eroprosessiin. Toisen ihmisen hampaisiin joutumiseen voi olla monia syitä; kyse voi olla esimerkiksi naapuruusriidasta, oman perheenjäsenen riitaantumisesta toisen henkilön kanssa josta tilanne laajenee käsittämään myös alkuperäiseen riitaan täysin liittymättömiä henkilöitä, tai jopa sellaisten mielipiteiden esittäminen julkisesti - esimerkiksi nettikesteluissa tai blogilla - joista joku ei pidä. On kuitenkin huomattava, että luvan saamisen edellytyksenä ei ole jo tapahtunut hyökkäys tai uhkatilanne; riittää että tällainen uhka on objektiivisesti arvioiden koholla. Toki on selvää, että jos jokin uhkatilanne on jo sattunut ja erityisesti jos siitä on tehty rikosilmoitus tai poliisin rekistereistä löytyy jokin muu merkintä, se helpottaa luvan tarpeen perustelemista.


Sumuttimen hankkiminen
Kun sumutinlupa on toivottavasti saatu, on aika hankkia itse sumutin. Kokonaisuutena sumuttimen hankintaan kannattaa budjetoida noin satanen: sumutinlupa maksaa 35 euroa, itse sumuttimet maksavat tyypillisesti vajaasta 30 eurosta reiluun 40 euroon (+toimituskulut; sumuttimen voi hankkia myös nettikaupasta), ja harjoitussumuttimet maksavat tyypillisesti vajaan kympin (harjoittelua käsitellään myöhemmin erillisessä kirjoituksessa, mutta lyhyesti sanottuna jos käyttäjällä ei ole kokemusta sumuttimien käyttämisestä, sitä tulisi harjoitella harjoitussumuttimen avulla). Lisäksi, jos haluat hankkia sumuttimelle jonkin kantokotelon, pehmeät cordura-kotelot maksavat noin kympistä ylöspäin valmistajasta riippuen. Sumutin ei kuitenkaan välttämättä vaadi mitään erillistä kantokoteloa; riippuu paljon esimerkiksi siitä, minkälaisissa vaatteissa sumutinta kannetaan.

Sumuttimia myyvät aseliikkeet sekä turvallisuusalan varusteita myyvät liikkeet. Jos olet epävarma siitä, minkälaisen sumuttimen olet hankkimassa, kannattaa vierailla mieluiten sellaisessa liikkeessä joka edustaa useita valmistajia, niin sinulle ei pakkomyydä tietyn valmistajan tuotetta. Jos tiedät mitä haluat, sumuttimen voi hankkia helposti myös nettikaupasta.

On hyvä huomata, että sumutinluvassa määritellään sumuttimen maksimi OC-pitoisuus, mutta SHU-lukua ei määritellä missään. Tämän suhteen ostajalla on vapaat kädet, kunhan hankkii Suomessa käyttöön hyväksyttyä ainetta. Kun sumutin hankitaan asiallisesta liikkeestä, ei tästäkään tarvitse kantaa huolta.

Kaasusumuttimen hankkimiseen ei tarvita erillistä lupaa, vaan sumuttimet hankitaan sumutinluvalla. Kaasusumutinlupaan merkitään, montako sumutinta kyseisellä luvalla saa pitää kerralla hallussaan. Jos sumutin joudutaan vaihtamaan esimerkiksi sumuttimen käyttöajan umpeutumisen takia tai siksi, että sumutinta on jouduttu käyttämään, kannattaa vanha purkki säilyttää siltä varalta, että vanha purkki pitää luovuttaa pois.


Sumuttimen hankkiminen epävirallisia reittejä
Jos sumutinlupaa ei ole hankittuna (joko siksi että hakemukseen tuli kielteinen päätös, tai lupaa ei ole syystä tai toisesta edes yritetty hankkia), saattaa tulla mieleen hankkia nk Viron kaasu. Vaikka onkin totta, että laiton kaasu on käytettäessä parempi kuin esimerkiksi laiton teräase, kannattaa kuitenkin asiaa harkita vielä. Vaikka kaasusumuttimia saa esimerkiksi Tallinnasta edullisesti ja niitä suorastaan tyrkytetään suomalaisille turisteille, ei käyttäjällä kuitenkaan ole varmuutta siitä, mitä tavaraa purkissa on. Yleisimmin vastaan tulevat KO Pepffer gas ja NATO gas ovat luultavasti toimivia, mutta ulkomailta hankittaessa saattaa tulla hankkineeksi esimerkiksi tarpeettoman tyjyä kaasua, joka saattaa aiheuttaa kohteelle vammoja, mitkä aiheuttavat laittomalla kaasulla puolustautujalle entistä ankaramman tuomion - vaikka itse puolustautuminen olisikin ollut sinänsä sallittua.

Jos sumutinluvan esteenä on se, että sumuttimelle ei ole mitään yksilöityä tarvetta vaan se haluttaisiin hankkia vain varmuuden vuoksi, kannattaa harkita lupavapaan turvasumuttimen hankkimista. Niitä on monia erillaisia, ja vaikka minulla ei olekaan käytännön kokemuksia turvasumuttimista, olen ymmärtänyt että vaikka menthol-pohjaiset sumuttimet eivät ole yhtä tehokkaita kuin OC-sumuttimet, niilläkin voi saada hyökkääjän pysäytettyä tehokkaasti mikäli ainetta saadaan suihkutettua hyökkääjän silmiin; menthol ei toimi esimerkiksi limakalvoille joutuessaan.

Jokainen tekee omat päätöksensä, ja vastaa niistä itse. Ennen laittoman kaasun hankkimista kannattaa kuitenkin käydä läpi lailliset vaihtoehdot; erityisesti mikäli sumutinlupaa ei ole edes yritetty hankkia.

 

[YJT]

Sumuttimen kantaminen
Vaikka sumutinlupa on plakkarissa, ei sumutinta saa kantaa missä tahansa.

Kielletyt paikat
Kokoontumislaissa todetaan: "Yleisessä kokouksessa tai yleisötilaisuudessa taikka niiden välittömässä läheisyydessä ei saa pitää hallussa ampuma-asetta, räjähdysainetta, teräasetta tai muuta sellaista esinettä tai ainetta, jota on perusteltua aihetta epäillä voitavan käyttää henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen tekemiseen". Kaasusumutin selvästi kuuluu tällaisten kiellettyjen välineiden kategoriaan; aiottiin sillä tehdä henkeen tai terveyteen kohdistuva rikos tai ei - laki puhuu vain siitä, että välinettä voidaan käyttää tällaisen rikoksen tekemiseen.

Kokoontumislaki määrittelee yleisen kokouksen ja yleisötilaisuuden seuraavasti: "Yleisellä kokouksella tarkoitetaan tässä laissa mielenosoitusta tai muuta kokoontumisvapauden käyttämiseksi järjestettyä tilaisuutta, johon muutkin kuin nimenomaisesti kutsutut voivat osallistua tai jota he voivat seurata. Yleisenä kokouksena ei kuitenkaan pidetä sellaista mielenosoitusta, joka on tarkoitettu ainoastaan yksittäisten henkilöiden mielipiteen ilmaisemista varten.

Yleisötilaisuudella tarkoitetaan tässä laissa yleisölle avoimia huvitilaisuuksia, kilpailuja, näytöksiä ja muita niihin rinnastettavia tilaisuuksia, joita ei ole pidettävä yleisinä kokouksina. Jos tilaisuuteen osallistuminen edellyttää kutsua tai määrätyn yhteisön jäsenyyttä, sovelletaan siihen tämän lain säännöksiä yleisötilaisuudesta, jollei tilaisuutta osanottajien lukumäärän, tilaisuuden laadun tai muiden erityisten syiden perusteella voida pitää luonteeltaan yksityisenä."

Tulkitsen Kokoontumislakia siten, että yleisötilaisuuksiin, mielenosoituksiin, huvitilaisuuksiin ym ei pidä mennä kaasun kanssa. Myöskään ravintolaan mentäessä ei tule ottaa kaasua mukaan; luultavasti on OK jättää kaasu takin kanssa narikkaan, mutta tässäkin asiassa viimeisen sanan sanoo tuomioistuin. Sen sijaan lienee täysin OK kulkea esim torin poikki jossa on käynnissä jonkinlainen yleisötilaisuus jos kulkureitti kulkisi muutenkin torin yli, mutta tilaisuuden seuraamaan jääminen lieneekin jo eri asia - oli sitten alkuperäinen tarkoitus jäädä seuraamaan tai ei. Varta vasten edellämainitun torin kautta koukkaaminen ei myöskään välttämättä ole hyväksyttävää.

Mielenkiintoista on, että esimerkiksi uskonnollisissa tilaisuuksissa saisi ainakin Kokoontumislain puitteissa pitää hallussaan kaasusumutinta: "Tätä lakia ei sovelleta julkisyhteisöjen järjestämiin virallisiin tilaisuuksiin eikä uskonnollisten yhdyskuntien tunnusomaiseen toimintaan kuuluviin tilaisuuksiin, jotka järjestetään julkista uskonnonharjoitusta varten yhdyskunnan omissa tai niitä vastaavissa tiloissa."

On olemassa paikkoja, joissa erikseen on kielletty tuomasta aseeksi kelpaavia esineitä, tai joissa voidaan suorittaa turvallisuustarkastuksia jonkin muun lain kuin Kokoontumislain perusteella. Tällaisia paikkoja ovat esim oikeustalot ja lentokentät. Nyrkkisääntönä voi pitää, että jos alueelle pääsemiseksi on käytävä turvatarkastuksen läpi, ei sumutinta saa kantaa. Jos syystä tai toisesta menee tällaiselle alueelle sumuttimen kanssa, kannattaa ennen turvatarkastusta kertoa että kantaa luvallista sumutinta ja kysyä, miten sen kanssa tulee menetellä. Oma tulkintani on, että esimerkiksi oikeustalolle voi mennä luvallisen OC-sumuttimen kanssa mutta se pitää luovuttaa turvatarkastukseen; mieluiten niin että kertoo etukäteen kantavansa luvallista sumutinta, ja luovuttavansa sumuttimen turvatarkastukseen käynnin ajaksi.

Päihtyneenä sumuttimen kantamista ei käsittääkseni ole erikseen kielletty, mutta on sanomattakin selvää että päihtymys heikentää arvostelukykyä, ja humalatila ei ole lieventämis- tai anteeksiantoperuste jos välinettä on jouduttu käyttämään; erityisesti jos käyttäminen ei ole mennyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.

Kantamisen taktiikkaa
Hätävarjelussa tarvittaessa käytettävät välineet tulee sijoittaa siten, että ne ovat helposti saatavilla suoraan sillä kädellä, jolla välinettä aiotaan käyttää. Kaasusumuttimen yhtenä etuna on, että sen käyttäminen ei vaadi voimaa eikä kovin paljoa koordinaatiotakaan, joten sitä voidaan periaatteessa käyttää kummalla kädellä tahansa. Joka tapauksessa sumutinta on hyvä pyrkiä kantamaan aina mahdollisimman samassa paikassa ja samalla tavalla - tällä tavalla stressitilanteessa sumuttimen löytäminen on varminta.

Sumutinta on pyrittävä kantamaan kätkettynä siten, että muut ihmiset eivät huomaa sumutinta. Tämä on tärkeää paitsi sen takia, että ei tule turhaan jatkuvasti poliisin pysäyttämäksi mutta myös siksi, että mikäli sumutinta joudutaan käyttämään hätävarjelutilanteessa, sen olemassaolo tulisi yllätyksenä kohteelle eikä tämä osaisi suojautua ennakolta sumutinta vastaan.

On aina parempi, jos sumutinta (tai mitä tahansa itsepuolustusvälinettä) pystyy kantamaan vaatteiden alla tai taskussa, verrattuna esimerkiksi kassissa kantamiseen. Vaatteiden alla kannettu väline pysyy varmemmin tallessa, koska kantaja tuntee välineen omaa vartaloaan vasten - joskin välineen jatkuvaa koskettelua tulee välttää, sillä tämä saattaa paljastaa ulkopuoliselle tarkkailijalle että henkilö kantaa jotain välinettä, ja missä sitä kannetaan. Taskuvasras ei tosin luultavasti tajua että henkilö koskettelee kaasusumutinta, vaan luultavasti tulkitsee että kyseessä on lompakko tai jokin muu arvokas esine. On hyvä, jos sumuttimelle löytyy jokin juuri sopivan kokoinen tasku, mihin sumutin mahtuu hyvin mutta taskussa ei säilytetä juuri muita tavaroita, jolloin sumuttimelle päästäkseen käyttäjän ei tarvitse tehdä taskun pikainventaariota. On myös mahdollista hankkia sumutin, jossa on valmiina klipsi jonka avulla sumutinta voi kantaa helposti esimerkiksi housunkauluksen sisäpuolella, jolloin sumutinta voi helposti kantaa aina samassa paikassa, riippumatta siitä, minkälaisia taskuja housuissa kulloinkin on.

Erityisesti naisilla saattaa olla houkutus kantaa sumutinta laukussa, sillä naisten vaatteissa on tyypillisesti vähemmän taskuja kuin miesten vaatteissa, naisten vaatteet ovat usein tyköistuvampia joten vaatteiden alle on vaikeampi kätkeä mitään, ja monet naiset kantavat joka tapauksessa käsilaukkua mukanaan. Jos sumuttimelle on vaikeaa löytää hyvää kantopaikkaa vaatteiden alta, niin käsilaukussa tai vastaavassa paikassa kantaminen on toki parempi vaihtoehto kuin sumuttimen jättäminen kokonaan pois. Käsilaukussa tai kassissa kantamisessa on kuitenkin useita huonoja puolia: Kassi saattaa unohtua jonnekin, erityisesti jos puolustautuja joutuu lähtemään äkillisesti pakoon hyökkäyksen alta. Varas saattaa haluta napata nimenomaan laukun, koska siellä on luultavasti lompakko, puhelin ja mahdollisesti muuta arvokasta. Lisäksi sumuttimen kaivaminen kassista on luultavasti huomattavasti hitaampaa kuin vaatteiden alta. Sumuttimen löytämistä voi nopeuttaa kiinnittämällä kassiin sopivaan kohtaan kotelon, jossa kaasusumutin pysyy luotettavasti paikallaan, ja mistä se on helppo ottaa esille.

Jos kokee jonkin tilanteen tai paikan uhkaavaksi, sumuttimen voi myös ottaa valmiiksi käteen ja kantaa sitä käyttövalmiina mutta käden sisälle piilotettuna. Jos sumutin on liian iso käden sisään kätkettäväksi, käden voi laittaa vaikkapa takin etutaskuun tai takin liepeen alle.

 

[YJT]

OC-sumuttimen käyttäminen

Kaasusumuttimen käyttäminen ei ole vaikeaa, mutta siinäkin on jonkin verran tietämistä.

Ylläpito
Kun uuden sumuttimen ottaa käyttöön, tulisi sen toimiminen tarkastaa tekemällä hyvin lyhyt koesumutus. Tämän toimenpiteen tarkoituksena on varmistaa, että sumutin ylipäätään toimii, eikä esimerkiksi sen suutin ole tukossa. Koesumutuksen voi tehdä aika ajoin välineen toimimisen varmistamiseksi, kuitenkin muistaen että jokainen koesumutus vähentää sumuttimen sisältöä tositilannetta ajatellen.

Sumutinta tulisi myös aika ajoin ravistaa voimakkaasti muutaman sekunnin ajan. Tämän ravistamisen tarkoitusena on varmistaa, että OC-partikkelit eivät ole erottuneet kantoaineesta esimerkiksi pitkän säilytyksen aikana. Jos OC-hiukkaset ovat valuneet purkin pohjalle ja sumuttaessa ilmoille lentää lähinnä kantoainetta, ei sillä saada haluttua vaikutusta kohdehenkilöön. Ravistamista ei tule tehdä juuri ennen itsepuolustustilannetta, vaan esimerkiksi otettaessa purkki säilytyspaikastaan kantoon, eikä ravistamista tarvitse tehdä joka päivä, mutta esimerkiksi kerran viikossa ei ole liikaa.

Sumuttimessa on viimeinen käyttöpäivä-merkintä. Se on aika, johon asti sumuttimen toiminta on taattu (niin pitkälle kuin mekaanisen laitteen toimintaa ylipäätään voi taata). Sumutin saattaa toimia pitkäänkin vielä viimeisen käyttöpäivän jälkeen - samalla tavalla kuin ruoka saattaa säilyä viimeistä käyttöpäivää pidempään - mutta on kuitenkin suositeltavaa vaihtaa purkki uuteen viimeiseen käyttöpäivään mennessä. Vanhan purkin voi käyttää harjoitteluun.

Samalla kun purkkia ravistetaan, kannattaa viimeisen käyttöpäivän lisäksi tarkastaa purkin kunto muutenkin. Jos siinä on lommoja, suuttimen muoviosat ovat kolhiintuneet tai näyttävät vaurioituneilta, ja varsinkin jos näyttää siltä että purkista on vuotanut jotain ulos, purkki kannattaa välittömästi vaihtaa. Vaurioitunut sumutin ei välttämättä toimi, kun sitä tarvittaisiin, ja pikku hiljaa vuotanut sumutin saattaa olla tyhjä tosipaikan tullen. Ja hyviä harjoitussumuttimia toki tarvitaan aina...


Peruskäyttö
Käyttäjän tulee tietää kantamansa sumuttimen sumutinmuoto sekä tehokas käyttöetäisyys. On hyvä myös tietää, paljonko tavaraa purkkiin mahtuu, ts kuinka pitkään sumuttimella voi sumuttaa ennen kuin se on tyhjä. Jotkut valmistajat valmistavat harjoitussumuttimia, jotka vastaavat täysin varsinaista "kovaa" sumutinta, mutta jos tällaista ei ole saatavilla, voi olla harkitsemisen arvoista uhrata yksi sumutin näiden perusasioiden selvittämiseen; samalla sumutinluvalla voi ostaa uuden sumuttimen edellisen tilalle.

Nyrkkisääntönä voi sanoa, että pienissäkin sumuttimissa käyttöetäisyys on pari-kolme metriä, ja keskikokoisissa MK 3 - MK 4 -kokoisissa sumuttimissa ehkä hieman pidempi, mutta purkin koko ei kuitenkaan ole kovin määräävä tekijä käyttöetäisyyden suhteen; sumutinmuoto on tässä mielessä tärkeämpi asia: Kuten aikaisemmin todettu, esimerkiksi juovan kantama on parempi kuin kartiolla.

Sumuttimella tähdätään lähtökohtaisesti kohdehenkilöä kasvoihin, ja hyvän osuman takaamiseksi kannattaa tehdä jonkinlaista pientä liikettä, jolla sumutus saadaan leviämään hieman laajemmalle alueelle; esim O- tai Z-kirjaimen muotoinen liike parantaa todennäköisyyttä, että ainetta osuu kohteen silmille. Tämä sumutuskuvio ei ole kovin oleellinen asia käytettäessä esimerkiksi kartiosumua joka muutenkin levittää aineen laajemmalle, mutta juovassa aine tulee niin pistemäisenä, että silmiin osumista kannattaa helpottaa tällä tavalla.

Koska sumuttimen käyttäminen ei vaadi voimaa eikä kovin paljoa koordinaatotakaan (erityisesti ainetta laajalle levittävissä sumutinmuodoissa), sumutinta voi käyttää kummalla kädellä tahansa. Ensisijainen käyttökäsi voikin siis määräytyä esimerkiksi sen mukaan, missä sumutinta aikoo kantaa - välinettä tulee pyrkiä kantamaan siten, että sen saa suoraan käyttövalmiiksi siihen käteen, jolla välinettä aiotaan käyttää.

Joissakin oppaissa neuvotaan pitämään sumutinta kahdella kädellä, pistooliammunnan ampuma-asentoa muistuttavassa asennossa. Tässä asennossa on etuna se, että asento on tukevampi eivätkä kädet ala yhtä helposti tärisemään edes kovassa stressissä. Lisäksi asento on tuttu ainakin asetta kantaville käyttäjille. Mielestäni kuitenkin sumutinta kannattaa opetella käyttämään yhdellä kädellä, koska välineen käyttöetäisyys on verrattain lyhyt. Tällöin toinen käsi jää vapaaksi esimerkiksi torjumaan hyökkäystä, mikäli sumutin ei pysäytä hyökkäystä välittömästi. Lisäksi väline on niin kevyt, eikä sen käyttäminen aiheuta rekyyliä jonka hallitsemisessa tukikäsi olisi tarpeen, joten tukikäsi kannattaa pitää vapaana muita tehtäviä varten. Tämä korostuu erityisesti pimellä, jolloin toinen käsi on hyvä jättää valaisimen käsittelyyn - jollainen toki jokaisella OC:ta kantavalla henkilöllä on joka tapauksessa mukanaan.

Koska sumutinta vastaan voi ainakin osittain suojautua kääntämällä kasvot poispäin tai peittämällä ne, sumutinta tulee käyttää yllätyksellisesti jotta kohteelle ei anneta mahdollisuutta suojautua. Samoin, jos kohteella on silmälasit tai aurinkolasit, voi suoran osuman saaminen silmiin olla haastavaa. Mitä leviävämpi sumutinmuoto on käytössä, sitä todennäköisemmin ainetta päätyy silmiin myös lasien taakse. Aineen päätyminen silmiin ei ole ehdoton välttämättömyys, mutta se nopeuttaa ja tehostaa välineen vaikutusta - tosin jos käytetään lupavapaata turvasumutinta, tehovaikutus saadaan nimenomaan silmiin tulevalla osumalla.

Jos kasvoille saadaan hyvä osuma, ei sumuttamista kannata jatkaa. Silmiin ja limakalvoille joutunut aine alkaa vaikuttamaan riippumatta altistuksen määrästä - toki edellyttäen että purkkia on aika ajoin ravisteltu niin, että vaikuttava aine on sekoittunut tasaisesti kantoaineen sekaan. Kaikki ylimääräinen aine joka tapauksessa lisää riskiä saada ainetta käyttäjän itsensä päälle, tai että ulkopuoliset altistuvat aineelle, ja erityisesti sisätiloissa lisää tilojen siivoamisen tarvetta. Lisäksi on otettava huomioon mahdollisuus, että hyökkääjiä on useampia, jolloin on aina eduksi, mikäli sumuttimesta riittää myös kaverille. Toisaalta, jos stressitilanteessa suihkuttaa koko purkin kerralla hyökkääjän päälle, ei siitä aiheudu esimerkiksi vakavampia vammoja hyökkääjälle, joten sitä ei voitane pitää hätävarjelun liioitteluna, mikäli sumuttimen käyttäminen sinänsä on kyseisessä tilanteessa OK.

Kuten aikaisemmin on todettu, OC saattaa vaikuttaa pienellä viiveellä, sen vaikutus saattaa olla odotettua lievempi tai se ei välttämättä toimi kohdehenkilöön lainkaan. Tämän takia takataskussa pitää aina olla varasuunnitelma, ja välittömästi sumuttimen käyttämisen jälkeen pitää olla varautunut toteuttamaan sitä. Jos sumutinta on käyttänyt vahvemmalla kädellä, sumutin kannattaa siirtää tukikäteen tai esimerkiksi taskuun, siltä varalta että hyökkääjä jatkaa hyökkäystään ja sitä vastaan joudutaan puolustautumaan. Myös etäisyyden ottaminen on järkevää, samoin kannattaa pyrkiä sijoittumaan siten että itsen ja hyökkääjän väliin jää jokin este hidastamaan hyökkäystä - mikäli tätä ei ole tehnyt jo ennen sumuttimen käyttöä.


Olosuhteiden vaikutus
Sumutin on jossain määrin altis olosuhteiden vaikutukselle, lähinnä tuulelle. Kuten aikaisemmin on todettu, toiset sumutinmuodot ovat toisia tuuliherkempiä. Juovaa voi parhaiten käyttää myös pienellä tuulella, mutta sekään ei ole immuuni tuulen vaikutuksille; erityisesti mitä pidemmällä matkalla sumutinta käytetään. Olen aikaisemmin kertonut, miten sumutin vahingossa parinkymmenen metrin päässä kävelleen seurueen, kun tuulenpuuska vei sumuttamani OC:n mennessään. Tilanne on erityisen ikävä silloin, jos epähuomiossa sattuu sumuttamaan vastatuuleen - edes vastatuuleen pissaaminen ei aiheuta yhtä epämiellyttäviä seurauksia.

Myös lämpötila vaikuttaa jonkin verran sumuttimen toimintaan, mutta ei kovin paljoa: välineen vaikutus saavutetaan etupäässä silloin, kun OC:ta päätyy kohteen silmiin ja ylähengitysteihin. Jos tämän lisäksi ainetta päätyy paljaalle iholle, se aiheuttaa polttavaa tunnetta joka ei yksinään juurikaan vaikuta kohteen toimintakykyyn, mutta yhdistettynä silmä- ja ylähengitystiealtistukseen, ihoaltistus toki lisää kohdehenkilön tuskaa. Paras lisäefekti saadaan kuumalla ilmalla, kun ihohuokoset ovat auki ja iho kostean hikinen; tällöin myös ihoa on eniten paljaana. Pakkasella ihohuokoset ovat supistuneet kiinni sen lisäksi, että ihoa on ylipäätään vain vähän paljaana. Mutta joka tapauksessa tämä ihoaltistus on merkitykseltään melko marginaalinen.

 

[YJT]

OC:n käyttämisen taktiikkaa

Vanha sanonta neuvoo, että jos et uskalla mennä jonnekin ilman asetta, ei sinne kannata mennä aseen kanssakaan. Vaarallisten tilanteiden välttäminen onkin parasta itsepuolustusta, mutta aina välttäminen ei ole mahdollista. Tällöin välinettä kannattaa käyttää siten, että omat mahdollisuudet selvitä tilanteesta sekä fyysisesti että lainopillisesti ovat mahdollisimman suuret.

Tässä tekstissä lähtöajatus on, että puolustaja puolustautuu pahoinpitelyä, ryöstöä tai jotain vastaavaa nk katuhyökkäystä vastaan; OC-sumuttimella on monia muitakin mahdollisia käyttötilanteita joissa näitä vinkkejä voi käyttää soveltuvin osin.


Tilanteiden välttäminen
Vaaratilanteiden ennakointi ja välttäminen on tärkeää paitsi itsepuolustuksen, myös kokonaisturvallisuuden kannalta laajemminkin. Tilanteiden välttäminen on lähtökohtaisesti turvallisempaa kuin niistä selviäminen kuivin jaloin. Esimerkiksi voidaan sanoa, että taitava autonkuljettaja selviää ehjin nahoin tilanteista joihin hyvä kuljettaja ei edes joudu. Tilanteiden välttäminen vaatii ennakointi- ja havainnointikykyä, mistä puhutaan lisää tämän kirjoitussarjan yhdeksännessä osassa.

Hyvänä ohjenuorana tilanteiden välttämisessä joka tapauksessa pätee tunnetun asekouluttaja John Farnamin mukaan nimetty Farnamin laki: "Älä mene typeriin paikkoihin, typerinä aikoina, typerien ihmisten kanssa, ja tee typeriä asioita". Toki voidaan aina sanoa, että "minulla on oikeus". Varmasti näin onkin, ja jotkut päättävät tietoisesti olla rajoittamatta omaa liikkumistaan tai vaikkapa pukeutumistaan sen takia, että näin toimimalla nämä henkilöt mielestään alistuisivat rajoittamaan omaa elämäänsä lain rikkojien edessä. Periaatteet ovat toki kunnioitettavia, mutta niistä liian tiukasti pitämällä saattaa hankaloittaa omaa elämäänsä tarpeettomasti. Jokainen tehnee itse omat valintansa.


Käyttämisen taktiikkaa
Taktiikasta puhuttaessa tulee muistaa pari tärkeää seikkaa. Ensimmäinen on, että taktiikka ei ole tiedettä, vaan se on taidetta. Tällä tarkoitetaan sitä, että useinkaan ei ole yhtä absoluuttisesti parasta tapaa tehdä asioita, vaan tilanteissa on usein paljon muuttujia jotka vaikuttavat siihen, mikä toimintatapa on hyvä. Osa näistä muuttujista liittyy suorittajaan itseensä, esimerkiksi siihen mikä toiminta tulee luontevasti. Oikea-aikainen ja päättäväinen toiminta onkin usein tärkeämpää kuin parhaan mahdollisen toimintatavan miettiminen.

Toinen oleellinen seikka on, että taktiikassa on harvoin absoluuttisia totuuksia. Jos joku kouluttaja tai muu auktoriteetti käyttää paljon ilmauksia "ei koskaan" tai "aina", kannattaa tällaisen kouluttajan opetuksiin suhtautua terveellä kriittisyydellä ja pohtia, onko tämä kouluttaja miettinyt kaikkia mahdollisia muuttujia, tai tietääkö hän ylipäätään kouluttamastaan asiasta niin paljon kuin antaa ymmärtää. Voidaankin sanoa, että taktiikassa ei ole kiveen hakattuja totuuksia, vaan nyrkkisääntöjä.

Sumuttimen käyttämisessä varmaankin tärkein nyrkkisääntö on, että sumutinta pyritään käyttämään yllättäen siten, että vastapuoli ei osaa varautua sumuttimen käyttöön. Sumutinta on hyvä kantaa siten, että sen saa helposti ja huomaamattomasti esiin vaaran uhatessa - vielä parempi on, jos sumutin on osattu ottaa valmiiksi käteen ennen tilanteen eskaloitumista.

Jos tilanne näyttää uhkaavalta, hyökkääjään kannattaa luonnollisesti pitää etäisyyttä vaikka sumutinta ei olisi mukana, jolloin hyökkääjän on ensin tultava lähelle ennen hyökkäysetäisyydelle pääsemistään. Jos puolustautujalla on kaasusumutin, voidaan hyökkäys torjua jo matkan päästä, ennen kuin hyökkääjä pääsee lyöntietäisyyden päähän. Etäisyyden pitämistä helpottaa, jos puolustautuja pystyy sijoittumaan siten, että hänen itsensä ja hyökkääjän väliin jää jokin este joka vähintään hidastaa hyökkääjää. Kaupunkiympäristössä esimerkiksi kadun varteen pysäköidyt autot ovat erinomaisia hidasteita, joiden yli puolustaja voi kuitenkin käyttää kaasusumutinta.

Etäisyyden pitäminen on järkevää myös siksi, että sumutin saattaa toimia pienellä viiveellä, ja on toki myös mahdollista että sumuttimella ei saada lainkaan haluttua vaikutusta. Jos hyökkääjään on saatu pidettyä etäisyyttä, on puolustajalla paremmin aikaa reagoida ja käyttää vaihtoehtoisia puolustautumiskeinoja. Toki myös pakeneminen on sitä helpompaa, mitä enemmän välimatkaa puolustautujalla ja hyökkääjällä on.

Aikaisemmassa oppaan osassa puhuttiin tuulen vaikutuksesta OC-sumuttimen käyttöön. Tuulta voidaan käyttää myös puolustajan eduksi, lisäämään sumuttimen kantamaa. Tuuli on kuitenkin oikullinen ystävä, ja sen tarkka käyttäminen voi olla hyvin vaikeaa. Lisäksi puolustajan kannattaa huomioida myös oikeusprosessista kuivin jaloin selviäminen: mitä pidempi etäisyys puolustajan ja hyökkääjän välillä on, sitä vaikeampaa on osoittaa että kyseessä oli hätävarjelutilanne ja että sumuttimen käyttäminen oli ylipäätään OK. Joissakin tilanteissa hyökkääjän sumuttaminen myös pidemmältä matkalta lienee täysin puolustettavaa; esim jos puolustaja on aluksi päässyt karkuun mutta esimerkiksi loukannut jalkansa eikä pysty enää juoksemaan, mutta hyökkääjä on edelleen perässä. Tällöinkin myötätuuleen sumuttamisessa kannattaa käyttää harkintaa, ja pitää huolta siitä että mikäli kaukoaltistus ei vie hyökkääjän hyökkäyshaluja, purkkiin jää vielä riittävästi ainetta lähempää tapahtuvaan käyttöön, jolla ainetta saadaan suurella varmuudella hyökkääjän kasvoille.

Sumutinta voidaan käyttää myös toisella tavalla sen tehokkaan kantaman ulkopuolelle: perääntyvä puolustaja voi jättää peräänsä OC-pilven, jonka läpi hyökkääjän on kuljettava. Tämä edellyttää tuulettomia olosuhteita ja sitä, että hyökkääjän on kuljettava oviaukon tai vastaavan kapeikon läpi. Lisäksi sumuttimen on oltava tyypiltään kartio tai sumu; esimerkiksi juova lentää liian pistemäisenä jättääkseen ilmaan riittävää määrää ainetta tällä tavalla käytettäväksi.

Jos kadulla joutuu suunnitelmallisen hyökkäyksen kohteeksi, on suuri riski että hyökkääjiä on useampia. Sumutin toimii hyvin myös useampaa hyökkääjää vastaan, erityisesti jos purkki on sen verran iso että sillä voidaan sumuttaa useampia hyökkääjiä: jos hyökkääjät ovat lähekkäin, ilmaan piirretään kaari tai viiva hyökkääjien kasvojen ylitse, jolloin on mahdollista saada sumutettua useampi hyökkääjä pois pelistä saman tien. Ja vaikka sumutin tyhjenisi jo ensimmäiseen hyökkääjään, on tämä kuitenkin poissa pelistä ja hyökkääjät mahdollisesti luopuvat hyökkäyksestä, kun huomaavat että puolustaja ei olekaan niin helppo kohde kuin miltä näytti. Hyvällä tuurilla hyökkääjät eivät ehdi tajuta, minkä takia ensimmäinen hyökkääjä putosi pelistä pois, tai he ovat niin keskittyneet omaan suunnitelmaansa että eivät ehdi alkaa pohtia muita asioita. Mikäli näin käy, puolustaja voi käyttää sumutinta yllättävästi myös seuraaviin hyökkääjiin. Jos taas hyökkääjät huomaavat sumuttimen, yllätyksen suoma etu on menetetty mutta toisaalta hyökkääjien on hidastettava ja mietittävä uutta suunnitelmaa - tätä kutsutaan OODA-silmukan rikkomiseksi; mutta tämän aiheen käsittely vaatii oman tekstinsä. Hyökkääjien epäröinti taas antaa puolustajalle mahdollisuuden päästä pakoon.

Maahan joutuminen on tositilanteessa hyvin vaarallista, mm siksi että maasta käsin puolustautuminen on vaikeaa, maassa makaaminen vaikeuttaa pakenemista ja maassa makaavaa on helppo esimerkiksi potkia päähän. Lisäksi maasta käsin on vaikeaa suorittaa tehokkaita lyöntejä tai potkuja. Onneksi OC-sumuttimen käyttäminen maasta käsin ei ole erityisen vaikeaa, kunhan vaan sumuttimen saa käsiinsä. Maassa makaava joutuu sumuttamaan yläviistoon, jolloin riskinä on että OC:ta roiskuu myös puolustautujan päälle; erityisesti jos hyökkääjä on suoraan puolustautujan yläpuolella. Parasta olisi, jos puolustautuja pystyy kääntymään siten, että hyökkääjä joutuu hyökkäämään puolustautujan jalkojen ohi - tämä on muutenkin maassa puolustautumisen peruspuolustautumisasento mistä mm. hyökkääjää voidaan pitää loitolla potkimalla tätä sääriin. Myös sumuttimen käyttäminen on riskittömämpää, koska riski saada ainetta omille kasvoille on tällä tavalla pienempi.

Kun puolustautuja päättää käytää sumutinta, voi olla järkevää pidättää hengitystä siltä varalta puolustaja että saa itse osansa sumuttimesta. Tämä on tärkeää etenkin jos sumutinta joudutaan käyttämään vastatuuleen tai niin lähietäisyydeltä että aine saattaa roiskua osumasta hyökkääjään. Silmien sulkeminen voisi vähentää riskiä saada ainetta silmiin, mutta silmien sulkemista ei voi lähtökohtaisesti suositella kun ollaan väkivaltaisen hyökkäyksen kohteena. Kuitenkin jo tietoisuus siitä, että on käyttänyt OC:ta ja saattaa saada siitä itsekin oireita, sekä aineen vaikutusten tunteminen vähentävät oireiden tehoa koska niihin osataan varautua etukäteen. Myös tietoisuus siitä, että kivusta huolimatta aine ei aiheuta vammoja, helpottaa puolustautujan tuskaa.

 

[baikal]

Jos taas hyökkääjät huomaavat sumuttimen, yllätyksen suoma etu on menetetty mutta toisaalta hyökkääjien on hidastettava ja mietittävä uutta suunnitelmaa - tätä kutsutaan OODA-silmukan rikkomiseksi; mutta tämän aiheen käsittely vaatii oman tekstinsä.

Meneekö hyökkääjien OODA-ketju varmimmin rikki, jos pystyy pudottamaan esim. kolmen hyökkääjän joukosta poimitun johtohahmon? Niin minä tämän ajattelen. Tunnista johtaja ja toimi heti ja häikäilemättä.

Vai mikä on esim. kolmen hyökkääjän -heikoin kohta- puolustajan näkökulmasta?

Suunnitelmahan voi mennä palasiksi vaikka sillä hirmu pillillä, jonka voi laukaista ulvomaan. Tai osoittamalla sormella talon seinässä olevaa valvontakameraa.

Mutta mikä on yleensä vaikka nyt esim. hyökkäyskolmikon -heikko kohta-?

 

[YJT]

Meneekö hyökkääjien OODA-ketju varmimmin rikki, jos pystyy pudottamaan esim. kolmen hyökkääjän joukosta poimitun johtohahmon? Niin minä tämän ajattelen. Tunnista johtaja ja toimi heti ja häikäilemättä.

Vai mikä on esim. kolmen hyökkääjän -heikoin kohta- puolustajan näkökulmasta?

Suunnitelmahan voi mennä palasiksi vaikka sillä hirmu pillillä, jonka voi laukaista ulvomaan. Tai osoittamalla sormella talon seinässä olevaa valvontakameraa.

Mutta mikä on yleensä vaikka nyt esim. hyökkäyskolmikon -heikko kohta-?

Joku mode voisi siirtää tämän pois blogilta, sinne foorumikeskusteluun koska tähän on tulossa vielä muutama osa niin keskustelu olisi toisaalla eikä tekstien seassa...

Mutta joo, luultavasti se johtohahmon pois pudottaminen olisi tehokkainta, mutta mistä sitä toisten ajatuksista tietää.

 

[YJT]

Hätävarjelu

Tässä kirjoituksessa puhutaan hätävarjeluun liittyvästä lainsäädännöstä. Asia on laaja ja erittäin tärkeä; aiheeseen tulisi perehtyä tätä kirjoitusta laajemmin, vaikka ei kantaisi minkäänlaista hätävarjeluvälinettä.

Kirjoituksen alkuun on hyvä lisätä amerikkalaistyylinen disclaimer: en ole lainoppinut, eikä tätä kirjoitusta tule pitää lainopillisina neuvoina. Olen kuitenkin kirjoittanut tekstin parhaan kykyni mukaan selventämään ja avaamaan puhdasta lakitekstiä ja pyrkinyt mahdollisimman suureen oikeudellisuuteen samalla kuin olen yrittänyt tehdä asiasta helposti ymmärrettävän. Virheen mahdollisuus kuitenkin on aina olemassa.


Hätävarjelu rikoslaissa
Hätävarjelu määritellään Rikoslain 4. luvun 4§ seuraavasti:

Aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustusteko on hätävarjeluna sallittu, jollei teko ilmeisesti ylitä sitä, mitä on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana, kun otetaan huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, puolustautujan ja hyökkääjän henkilö sekä muut olosuhteet.
Jos puolustuksessa on ylitetty hätävarjelun rajat (hätävarjelun liioittelu), tekijä on kuitenkin rangaistusvastuusta vapaa, jos olosuhteet olivat sellaiset, ettei tekijältä kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista, kun otetaan huomioon hyökkäyksen vaarallisuus ja yllätyksellisyys sekä tilanne muutenkin.

Mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä?


Ajallinen ulottuvuus
Aloitetun tai välittömästi uhkavan teon torjuminen tarkoittaa sitä, että teon ei tarvitse olla vielä käynnissä, vaan hätävarjeluoikeus alkaa jo ennen ensimmäistä lyöntiä. Jos hätävarjeluun vedotaan ennen kuin hyökkäys on tosiasiallisesti alkanut, on luonnollisesti hätävarjeluoikeuden toteennäyttäminen hankalampaa kuin silloin, jos poski on jo alkanut tummua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että puolustajan pitäisi ensin ottaa yksi lyönti vastaan ennen kuin saa puolustaa itseään, kuten usein kuulee virheellisesti väitettävän.

Hätävarjeluoikeus siis alkaa jo ennen kuin varsinainen hyökkäys on alkanut; uhkaavan hyökkäyksen laatu ja olosuhteet yleensäkin voivat vaikuttaa siihen, kuinka paljon etukäteen ennakoivan hyökkäyksen tekeminen menee vielä hätävarjelun piikkiin. Esimerkiksi voidaan kuvitella tilanne, jossa hyökkääjä yrittää uhkaavalla käyttäytymisellä pakottaa yksinäisen naisen perääntymään pimeän umpikujan päähän, missä aiottu uhri olisi entistä puolustuskyvyttömämpi. Vaikka fyysinen hyökkäys ei olekaan vielä alkanut, niin sumuttimen käyttäminen tässä tilanteessa luultavasti olisi puolustettavaa, mikäli nainen ei muuten pääse pakenemaan tilanteesta.

Hätävarjeluoikeus taas lakkaa välittömästi, kun se perustelu lakkaa jolla hätävarjeluoikeutta käytetään. Tämä tarkoittaa sitä, että jos puukolla uhannut henkilö pudottaa veitsensä ja menettää toimintakykynsä välittömästi OC:ta saatuaan, hätävarjeluoikeus lakkaa välittömästi, eikä edes yhden "kerta kiellon päälle" annetun muikkarin antaminen ole sallittua. Tästä toimii erinomaisena esimerkkinä huhtikuussa 2017 Lempäälässa sattunut tapaus, missä kaksi miestä murtautui iäkkään miehen kotiin. Tämä havahtui ja joutui käsikähmään murtomiesten kanssa, missä yhteydessä mies ampui toista murtomiestä keskivartaloon järeällä revolverilla. Murtomiehet lähtivät pakoon, ja iäkäs mies ampui pihan poikki pakenevien murtomiesten perään, haavoittaen toista jalkaan. Ensimmäinen laukaus oli oikeuden mielestä oikeutettua hätävarjelua, mutta toinen ei koska hyökkäys oli jo päättynyt ja tekijät lähteneet pakoon.


Oikeudeton hyökkäys
Vain oikeudetonta hyökkäystä vastaan puolustautumisessa voidaan vedota hätävarjeluun. Tämä tarkoittaa sitä, että jos esimerkiksi vartija on ottamassa kiinni näpisteijää, niin tämä ei voi vedota hätävarjeluun suojellessaan omaa vapauttaan. Myöskään tilanteessa jossa toinen henkilö käyttää hätävarjeluoikeutta oikeudetonta hyökkäystä vastaan, hyökkääjä ei voi vedota hätävarjeluun puolustautuessaan aiotun uhrinsa hätävarjelutekoa vastaan.

Myöskään tulkintakysymyksissä ei voida vedota hätävarjeluun, eli vaikka kyseinen myymälävaras vetoaisi siihen, että vartijalla ei ole oikeutta ottaa häntä kiinni koska tuote jonka anastamisesta häntä epäillään, on ostettu toisesta liikkeestä; vartijan oikeuksiin kuuluu kiinniotto-oikeus joten vaikka henkilö myöhemmin osoittautuisikin syyttömäksi nyt epäilyn kohteena olevaan näpistykseen, on vartijalla joka tapauksessa oikeus ottaa henkilö kiinni epäiltynä näpistyksestä. Myöskään vaikka olisi tulkinnanvaraista, tapahtuiko teko kyseisen vartijan toimialueella, ei voida vedota hätävarjeluun koska kiinnioton laillisuus ratkaistaan vasta jälkikäteen, ja jos on mahdollista että vartijalla on oikeus toimenpiteeseen, on siihen alistuttava.

Ainoastaan tilanteissa joissa kyseisellä vartijalla ei missään olosuhteissa olisi oikeutta tehdä toimenpidettä johon hän on ryhtymässä, voidaan vedota hätävarjeluun. Oikeuslähteessä mainittiin esimerkkinä tilanne, jossa vartija pyrkii kotirauhan suojaamaan paikkaan sillä perusteella että aikoo suorittaa siellä kotietsinnän. Koska vartijalla ei missään olosuhteissa ole oikeutta tehdä kotietsintää, asukkaalla olisi hätävarjeluoikeus vartijaa vastaan.


Tarpeellinen puolustusteko
Vain sellaisessa tilanteessa saa turvautua hätävarjeluun, missä se on tarpeellista tilanteesta selviämisen kannalta. Jos paikalta pakeneminen olisi ilmeisesti ollut riittävä toimi, ei oikeutta hätävarjeluun lähtökohtaisesti ole - ellei tilanteessa ole seikkoja jotka antavat oikeuden turvautua hätävarjeluun kuten jos hätävarjelulla suojellaan kotirauhaa jolloin kodista poistuminen ei luonnollisestikaan tule kyseeseen.

Myöskään tilanteessa jossa puolustautuja ei ole tosiasiallisesti vaarassa vaan uhkaaja esimerkiksi uhoaa hakkaavansa puolustautujan, ei tämä saa turvautua hätävarjeluun, mikäli puolustautujan ja uhoajan välissä on korkea aita jonka yli uhkailija ei ole edes yrittämässä kiivetä.


Suhteellisuus ja kohtuullisuus
Hätävarjelutoimien on oltava oikein suhteutettuja puolustettavaan oikeushyvään sekä olosuhteisiin nähden. Oikeushyviä käsitellään tarkemmin seuraavassa kappaleessa.

Pykälässä mainitaan erikseen suhteellisuutta ja kohtuutta arvioitaessa hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, sekä puolustautujan ja hyökkääjän henkilö. Hyökkäyksen laatu ja voimakkuus tarkoittaa esimerkiksi sitä, tehdäänkö hyökkäys paljain käsin vai esimerkiksi veistä käyttämällä; on selvää että jos hyökkääjä käyttää hengenvaarallista välinettä, se antaa puolustajalle enemmän pelimerkkejä kuin jos hyökkääjä olisi paljain käsin. Puolustajan ja hyökkääjän henkilö taas ottaa kantaa henkilöiden fyysisiin ominaisuuksiin sekä taitoon ja koulutukseen: samalla tavalla kuin jos puolustajan ja hyökkääjän käyttämissä välineissä on epäsuhta, myös fyysisissä ominaisuuksissa tai taidoissa oleva epätasapaino määrittelee, kuinka paljon voimakeinoja puolustajan on mahdollista käyttää. Myös kamppailulajitaidot sekä erityisesti voimakeinojen käyttöön saatu koulutus vaikuttaa siihen, kuinka hallitusti puolustajan tulisi osata valita puolustuskeinonsa.

Lyhyesti ja yksinkertaistaen sanottuna, jos hyökkääjä on aseistettu, isompi ja vahvempi sekä taidollisesti taitavampi kuin puolustaja, ja mikäli hyökkääjä pääsee yllättämään puolustajan, puolustaja voi käyttää kovempia voimakeinoja kuin jos puntit olisivat toisin päin.


Oikeushyvät
Oikeushyvät ovat lailla suojattuja etuja tai asioita, joiden rikkominen on määritelty rangaistavaksi. Oikeushyvät jaotellaan henkilöllisiin ja yhteisöllisiin oikeushyviin. Henkilöllisiä oikeushyviä ovat esimerkiksi henki, terveys, seksuaalinen koskemattomuus, kotirauha ja omaisuus. Yhteisöllisiä oikeushyviä ovat esimerkiksi yleinen järjestys, liikenneturvallisuus ja ympäristö. Aikaisemmin laissa on tyhjentävä lista hätävarjelulla suojeltavista oikeushyvistä, mutta nykyään kaikki oikeushyvät kuuluvat hätävarjelun piiriin. Esimerkiksi vanhan lain aikaan kunniaa ei voinut suojella hätävarjelulla, mutta nykyään tällaista rajoitusta ei ole. Tästä palataankin suhteellisuuteen ja kohtuullisuuteen.

On selvää, että henkeä uhkaavaa hyökkäystä vastaan voi käyttää varsin koviakin puolustuskeinoja, erityisesti jos hyökkäys on uskottava (eli vertailussa hyökkääjän vs puolustajan henkilö voidaan todeta, että voimasuhteissa ei ole suurta epäsuhtaa puolustajan eduksi). Myös esimerkiksi terveys, henkilökohtainen vapaus ja seksuaalinen koskemattomuus ovat luonteeltaan sellaisia oikeushyviä, joiden puolustamiseksi voidaan käyttää melko ankariakin toimia. Sen sijaan esimerkiksi kunniaa puolustaakseen ei voi turvautua kovin ankariin keinoihin, vaikka kunnia onkin oikeushyvä ja näin ollen sitä voidaan puolustaa hätävarjelun keinoin. On kuitenkin vaikeaa keksiä, minkälainen hätävarjeluteko olisi oikeutettu kunnian puolustamisessa.


Suojeltavat henkilöt
On hyvä huomata, että laissa ei edellytetä että oikeudenloukkaus olisi kohdistumassa puolustajaan itseensä, vaan laissa puhutaan ainoastaan oikeudettomasta hyökkäyksestä. Näin ollen toisen henkilön - jopa täysin tuntemattoman - puolustaminen on mahdollista hätävarjeluun vedoten. Kannattaa kuitenkin huomata, että jos puuttuu sivullisena johonkin tilanteeseen, kannattaa olla varma tilanteen laadusta ennen kuin menee iskemään lusikkansa soppaan. Tilanne saattaa olla jotain ihan muuta kuin miltä se ensisilmäykseltä vaikuttaa; esimerkiksi saattaa tulla tietämättään puuttuneeksi siviilipukuisen poliisin virkatoimeen. Amerikkalaisilla on sanonta tähänkin: "If you have to fight, be sure that you are right".

Kolmannen henkilön puolustamisessa on riskinä myös se, että suojeltavaksi aiottu henkilö kääntyykin suojelijaa vastaan. Esimerkiksi parisuhdekriisiä selvittelevän pariskunnan vastaanottava osapuoli saattaa kokea lojaaliutta kumppaniaan kohtaan, tai yksinkertaisesti pelätä tätä niiin paljon että kääntyy auttajaansa vastaan. Myös kavereiden välinen rehellinen tappelu saattaa muuttaa luonnettaan, jos väliin tulee tuntematon henkilö säätämään.

Kolmatta osapuolta puolustaessaan kannattaa pyrkiä soittamaan ensin hätänumeroon, ja kertoa paitsi tilanteesta, myös siitä että aikoo tarpeen vaatiessa mennä suojelemaan hätää kärsivää henkilöä. Tässä yhteydessä on hyvä kertoa myös, että on varustautunut luvallisella kaasusumuttimella, jotta asia ei tule paikalle saapuvalle poliisipartiolle yllätyksenä.

Häkepäivystäjälle kannattaa antaa tiedoksi tekijän tuntomerkkien lisäksi myös omat tuntomerkkinsä, jotta partio tietää, kuka on alkuperäinen hyökkääjä ja kuka apuun tullut sivullinen. Erityisesti sellaiset tuntomerkit ovat eduksi, joiden avulla partio pystyy välittömästi erottamaan, kuka on kuka. Tilanteessa ei ole paljoa etua siitä, että kertoo omiksi tuntomerkeikseen mustan takin ja farkut, jos tekijä on pukeutunut samalla tavalla, mutta jos tekijälllä on pitkä tukka ja auttaja on kalju, kyseessä on tuntomerkki jolla partio pystyy nopeasti päättelemään, kumpi on kumpi.



Hätävarjelun liioittelu
Vaikka hätävarjelutilanne on luultavasti nopea ja stressaava, laki edellyttää puolustajalta melkoista kylmäpäisyyttä puolustustekojen oikein mitoittamisessa. Kaasusumutin on kuitenkin puolustajan kannalta myös tältä kantilta tarkasteltuna varsin hyvä väline, koska se ei lähtökohtaisesti aiheuta kohteelleen vammoja. Puolustustoimien oikein mitoittaminen on näin ollen paljon helpompi perustella kuin monen muun välineen käyttäminen - jopa paljailla käsillä on helpompi aiheuttaa kohteelle vammoja kuin kaasusumuttimella.

Voi kuitenkin käydä myös niin, että myös puolustajaa eli alkuperäisen hyökkäyksen uhria epäillään pahoinpitelystä. On luultavaa, että ainakin alkuvaiheessa puolustautuja kirjataan rikosilmoitukseen rikoksesta epäillyn asemaan, ellei paikalla olleelle poliisipartiolle ole täysin selvää, että toinen pelkästään puolusti itseään. Jos kyseessä on sana sanaa vastaan -tilanne, on todennäköistä että partio kirjaa molemmat osapuolet rikoksesta epäillyksi. Sen sijaan jos tapauksella on ulkopuolisia todistajia tai tilanteesta on saatavilla videotallenne joka todistaa selkeästi, että toinen osapuoli ainoastaan puolustautui, on partion helppo päätellä tapahtumien kulku jo paikan päällä. Tämän takia on tärkeää, että puolustautuja yrittää kiinnittää sivullisten huomiota tilanteeseen jo ennen kuin itse ryhtyy puolustustoimiin - mikäli tämä on esimerkiksi tilanteen äkillisyys huomioon ottaen mahdollista.

Vaikka olisi selvää, että toinen osapuoli vain puolustautui oikeudetonta hyökkäystä vastaan, saattaa puolustaja joutua siitä huolimatta syytteeseen, mikäli tilanteessa on esimerkiksi käytetty ylimitoitettuja voimakeinoja, tai hätävarjelua on jatkettu senkin jälkeen kun hyökkäys on loppunut, kuten kävi tekstin alussa mainitussa Lempäälän tapauksessa. Tällöin on kuitenkin mahdollista, että tuomiota määrättäessä käytetään hätävarjelun liioittelu -perustetta rangaistuksen lieventämiseen. Hätävarjelun liitoittelu ei siis ole rikosnimike, vaan anteeksiantoperuste jonka perusteella esimerkiksi pahoinpitelystä voi saada lievemmän tuomion kuin mitä siitä normaalisti saisi - tai voidaan jättää kokonaan tuomitsematta.

 

[YJT]

Ensiapu

OC-sumutin on kohteelle varsin turvallinen väline, mutta on kuitenkin hyvä tietää joitakin asioita OC:hen liittyvästä ensiavusta.

Ensiavun perusteet
OC:hen liittyvä ensiapu on varsin yksinkertaista. Yksinkertaisimmillaan ensiapu voi olla sitä, että ei tehdä mitään: vaikka OC aiheuttaa kipua, se ei kuitenkaan pääsääntöisesti aiheuta vammoja ihon ja silmien punotusta lukuunottamatta. Lisäksi oireet lakkaavat itsestään ajan kanssa yleensä noin 15-30 minuutissa.

OC:n ensiapu muodostuu etupäässä silmien huuhtelemisesta juoksevalla vedellä. Poliisina kuljetan itse töissä mukanani urheilujuomapulloa, jonka korkin läpi juotaessa vesi tulee pistemäisenä suihkuna. Kun pulloa puristaa, veden saa suunnattua helposti paikallaan olevan uhrin silmiin, jolloin myös puoliksi tyhjäksi juodulla vesipullolla pystyy antamaan kohtuullisen hyvän ensiavun, kunhan vettä käyttää säästeliäästi. Vesisuihku tulee kohdistaa silmien alueelle ja sitä kannattaa annostella parin sekunnin purskeina. Jos vettä ei ole käytettävissä paljon, ei ihoa kannata puhdistaa lainkaan vaikka OC aiheuttaisikin polttavaa tunnetta. Silmien huuhtelu helpottaa uhrin oloa hyvin nopeasti; usein jo noin kymmenen sekunnin kuluttua on havaittavissa että uhri ei ole enää niin tuskissaan.

Mikäli vettä on käytössä paljon (esimerkiksi vettä saadaan juoksutettua vesihanasta ämpäriiin), voi kasvojen upottaminen kokonaan veteen helpottaa oloa nopeammin. Samaa vesiämpärillistä ei kuitenkaan kannata käyttää moneen kertaan, vaan joka huuhtelukertaa varten kannattaa ottaa puhdasta vettä. Lisäksi saippua voi helpottaa aineen pesemistä iholta. Voimakasta hankaamista kannattaa kuitenkin välttää, että ei tule hieroneeksi ainetta syvemmälle ihohuokosiin.

Jos vettä ei ole paljoa tai lainkaan, jo pelkkä kasvojen kääntäminen tuuleen päin auttaa aineen poistumista iholta ja limakalvoilta.

OC-sumuttimia myyvät liikkeet myyvät myös erillisiä OC:n neutralointisuihkeita. Itselläni ei ole paljoakaan kokemusta näistä, mutta oman vähäisen kokemukseni mukaan neutralointisuihkeiden suurin etu on, että pienikokoisella suihkeella saadaan aikaan sama vaikutus kuin suuremmalla vesimäärällä. Lisäksi uhrin vaatteet eivät kastu läpimäriksi, mikä on etu erityisesti talvella. Kokemukseni mukaan neutralointisuihkeet eivät toimi sen nopeammin kuin pelkkä vesi, eli vaikka hyökkääjä olisi varustautunut OC:n neutralointisuihkeella, puolustautujalla on silti hyvin aikaa päästä tilanteesta irti ennen kuin vastapuoli saa itsensä toimitakykyseksi - edellyttäen että tämä on ylipäätään sellaisessa kunnossa, että pystyy käyttämään suihketta itseensä.


Ensiavun jatkotoimet
Kun pahin tuska on kaikonnut, kannattaa harkita OC:n saastuttamien vaatteiden riisumista. Jos vaatteista pölisee OC:ta ympäriinsä, niin vaatteen riisuminen saattaa estää uhria tai auttajia saamasta ainetta päälleen. Paljon riippuu olosuhteista; kasvoja huuhdeltaessa läpimäriksi kastuneet vaatteet luultavasti kannattaa riisua joka tapauksessa, mutta paukkupakkasilla kaikkien vaatteiden riisuminen ei välttämättä ole järkevää.

Jos uhrin oireet helpottuvat pelkän veden tai vastaavan paikan päällä annettavan ensiavun avulla, ei lähtökohtaisesti ole tarvetta hakeutua lääkäriin. Jos kuitenkin uhri kokee hengenahdistusta tai oireet eivät tunnu poistuvan kokonaan, kannattaa lääkäriin hakeutua. Lisäksi jos uhri kuuluu johonkin riskiryhmään (astmaatikot, lapset, vanhukset ja raskaana olevat), kannattaa käväistä lääkärissä.

Piilolasit saattavat vaikeuttaa silmien huuhtelua, mikäli OC:ta päätyy linssin ja silmän väliin. Tällöin piilolasien poistaminen voi helpottaa tilannetta. Piilolasien poistaminen tulee luonnollisesti tehdä puhtain käsin, että OC:ta ei joudu lisää silmiin.

Vaikka OC on varsin vaaraton kohteelle - ja todennäköisesti joka tapauksessa vaarattomampi kuin vaihtoehtoiset toimintamallit - niin kaikessa voimankäytössä piilee kuitenkin riski sille, että kohde saa vammoja tai jopa kuolee. Välineen käyttäjä on ainakin jonkinlaisessa moraalisessa vastuussa OC:lle altistuneen henkilön selviämisestä - puhumattakaan siitä, jos hoitoa saamaton kohde saa aineesta vammoja, niin epätodennäköistä kuin se onkin.


Ensiavun kohteet
Hyökkäyksen uhriksi joutuneen ja OC:lla puolustautuneen henkilön on luultavasti viisainta antaa esimerkiksi poliisin huolehtia hyökkääjän ensiavusta kiinnioton yhteydessä, erityisesti jos henkilön käyttäytyminen on edelleen uhkaavaa. Puolustautujan olisi kuitenkin jo oman oikeusturvansa kannalta järkevää pyrkiä huolehtimaan siitä, että kaasutettu hyökkääjä ei esimerkiksi juokse auton alle apua hakiessaan. Toki jos poliisin paikalle saapuminen kestää ja hyökkääjä on menettänyt hyökkäyshalunsa, myös puolustautuja voi toki antaa ensiapua - kunhan pitää oman turvallisuutensa prioritteettilistan kärjessä.

Tilanteen lauettua OC:n käyttäjän olisi syytä huolehtia siitä, että mahdollisesti paikalla olleet sivulliset henkilöt jotka ovat altistuneet aineelle, saavat riittävää apua. Jos puolustautuja ei koe paikalle jäämisen olevan riittävän turvallista, hänen olisi kuitenkin huolehdittava jollakin tavalla siitä, että sivulliset saavat hoitoa - esimerkiksi kertomalla hätäkeskukseen, että puolustautuessaan hyökkääjää vastaan laillisesti kantamallaan kaasulla, tuli samalla vahingossa altistaneeksi sivullisia henkilöitä aineelle. On luultavaa, että ainakin joku paikalla olijoista joka tapauksessa soittaa 112:een, mutta koska heillä ei välttämättä ole tietoa siitä, mikä on aiheuttanut silmien polttamisen ja muut oireet, ei heille välttämättä osata tarjota välittömästi oikeaa hoitoa, ellei ole tietoa siitä mikä oireet aiheuttaa.

Hektisessä tilanteessa myös OC:n käyttäjä saattaa itsekin altistua aineelle. Tilanteessa toimimista helpottaa tieto siitä, mikä aiheuttaa oireet, tietoisuus siitä että OC ei aiheuta vammoja vaikka sattuukin, ja että oireet helpottavat itsestäänkin, vaikka puolustautuja ei heti pystyisikään antamaan itselleen ensiapua. Ja joka tapauksessa, ensiavun antaminen itsellekin on varsin helppoa - ainakin mikäli puolustautuja näkee eteensä sen verran että pystyy etsimään käsiinsä jostain vettä.

 

[YJT]

Tilanteen jälkeinen toiminta

Olet nyt puolustanut itseäsi tai jotakuta toista onnistuneesti OC-sumutinta käyttämällä. Mitä tämän jälkeen?


Soitto hätänumeroon
Usein kuulee kysyttävän, kannattaako itseään puolustaneen henkilön ilmoittaa poliisille vai ei. Kyseessä on osittain omantunnon kysymys, osin lainopillinen kysymys ja osittain taktinen ongelma. Lähden purkamaan näitä helpoimmasta alkaen.

Ennen lakitekstiin sukeltamista lausun kuitenkin saman disclaimerin jonka esitin hätäjvarjelua käsittelevän kirjoituksen alussa: en ole lainoppinut, mutta olen pyrkinyt selventämään lakia ja oikeuskäytäntöä parhaan kykyni mukaan. Virheen mahdollisuus on kuitenkin aina olemassa.

Rikoslain 21. luvun 14. pykälä kuuluu:
"Joka saattaa toisen avuttomaan tilaan tai jättää sellaiseen tilaan henkilön, josta hän on velvollinen huolehtimaan, ja siten aiheuttaa vaaraa tämän hengelle tai terveydelle, on tuomittava heitteillepanosta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."

Jos OC on saattanut hyökkääjän toimintakyvyttömäksi, tämä on selkeästi avuttomassa tilassa. Jos henkilöä ei auteta tai hänelle ei järjestetä apua, on olemassa suuri vaara että puolustautuja syyllistyy heitteillepanoon - ainakin mikäli kaasutetulle aiheutuu hengen tai terveyden vaara. Tällä tavalla ajateltuna on selvää, että sumuttimella itseään puolustaneella on velvollisuus huolehtia siitä, että hyökkääjä saa apua. Jos hyökkääjä ei ole täysin avuttomassa tilassa vaan esimerkiksi OC antoi vain puolustajalle riittävästi aikaa paeta tilanteesta, tai hyökkääjä ei ollut tilanteessa yksin tai hän saa välittömästi ulkopuolisilta apua, ei tilanne ole niin yksiselitteinen. Tällöinkin on puolustautujan oman oikeusturvan kannalta varmaankin viisainta soittaa hätänumeroon ja kertoa, mitä on tapahtunut.

Jos puolustaja on epävarma puolustustekonsa lainmukaisuudesta, oikeusperiaate nimeltä itsekriminointisuoja auttaa: kenelläkään ei ole velvollisuutta saattaa itseään syytteen nostamisen vaaraan, eikä kenelläkään ole velvollisuutta kertoa rikosprosessissa asioita jotka edesauttavat hänen itsensä tuomitsemista. Tämä ei kuitenkaan poista velvollisuutta järjestää hädänalaiseen tilaan saattamalleen henkilölle apua. Eräs tapa toimia on käyttää puhelinta jossa ei ole sim-korttia. Tällaisenkin puhelun yhdistäminen tiettyyn liittymään on kuitenkin yleensä mahdollista, mikäli asian selvittämisen intressi on tarpeeksi suuri - esimerkiksi jos hyökkääjä kuolee. Normaalissa itsepuolustustilanteessa tästä ei kuitenkaan liene pelkoa.

Taktinen lähestymistapa asiaan on se, että usein se taho joka ilmoittaa asiasta ensin poliisille, saa kerrottua ensin oman näkemyksensä tapahtumien kulusta, ja täten pystyy vaikuttamaan siihen, minkälainen alkukäsitys tilanteesta paikalle saapuneelle poliisille syntyy. Toki käsitykset saattavat muuttua rikosprosessin edetessä, mutta sillä taholla joka on asiassa ilmoittaja, on helposti etulyöntiasema. Lisäksi poliisille saattaa syntyä vaikutelma, että tapahtumasta ilmoittamatta jättänyt osapuoli yrittää peitellä asiaa; mahdollisesti koska tietää toimineensa väärin.

Usein on myös niin, että erityisesti kaupunkialueella liikuttaessa joku joka tapauksessa ilmoittaa asiasta 112:een. Ilmoittaja voi olla hyökkääjä itse - erityisesti mikäli ei koe toimineensa tilanteessa mitenkään väärin, tämän seurassa mahdollisesti olleet henkilöt, tai jokin täysin ulkopuolinen taho kuten henkilö, joka havahtui ulkoa kuuluneeseen meteliin ja näki tapahtumat - tai ainakin tapahtumien lopun jossa puolustaja sumutti hyökkääjää kaasusumuttimella ja pakeni paikalta. Ilmoittaja saattaa olla myös esimerkiksi lääkäri tai ambulanssimiehistö, mikäli kaasutettu hyökkääjä hakeutuu hoitoon.

Mikäli puolustautuja ei ole varma, että toimi tilanteessa kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti, kannattaa asiasta silti ilmoittaa. Ilmoitus voi kuitenkin olla sen verran epämääräinen että sen perusteella ei toista osapuolta tavoiteta, ja jos ei ole toista osapuolta niin ilmoittaja on käytännössä aina asianomistaja ainakin asian käsittelyn alkuvaiheessa. Asianomistaja voi jättää kertomatta asioita, joskaan oikeusprosessissa ei saa valehdella. Näin ollen, mikäli asianomistaja ei halua, ei asiasta käytännössä tehdä rikosilmoitusta. Jos kuitenkin myöhemmin asiasta tulee ilmoitus poliisille (esimerkiksi ensiapupoliklinikalta minne toinen osapuoli on hakeutunut), on puolustautujalla kuitenkin ensin asiasta ilmoittaneen taktinen etulyöntiasema.

Viimeisenä harkittavana asiana on moraalinen ongelma. Jokainen vastannee itse siihen, mitä omatunto kertoo asiasta ilmoittamisesta. On kuitenkin huomionarvoista, että mikäli kyseessä oli provosoimaton hyökkäys satunnasta vastaantulijaa vastaan, asiasta ilmoittamatta jättämällä antaa tekijälle mahdollisuuden jatkaa toimintaansa - samalla tavalla kuin raiskauksesta ilmoittamatta jättäminen mahdollistaa raiskaajan jäämisen vapaalle jalalle, mahdollisesti uusimaan tekonsa.


Ensiavun antaminen
Kirjoituksen edellisessä osassa käsiteltiin ensiavun antamista. Ensiapua voidaan antaa kaasutetulle hyökkääjälle, kaasulle altistuneille sivullisille tai puolustautujalle itselleen. Ensiavussa tulee kuitenkin huomioida turvallisuus: jos tekijä on edelleen paikalla aggressiivisena, on todennäköisesti varminta poistua paikalta ja järjestää ensiapu esimerkiksi ilmoittamalla tapahtuneesa 112:een ja kertomalla, että joutui itse turvallisuussyistä poistumaan paikalta mutta paikalle jäi useita henkilöitä jotka ovat avun tarpeessa.

Tieto siitä, että alkuperäinen hyökkääjä on edelleen kohteessa aggressiivisena, nopeuttaa poliisin paikalle saapumista. Tieto on myös poliisin työturvallisuuden kannalta tärkeä poliisille itselleen.


Paikalta poistuminen
Puolustautuja itse (tai joku kolmas henkilö) on juuri äsken joutunut väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi, minkä takia OC:ta on ylipäätään jouduttu käyttämään. On tärkeää tehdä tilannearvio siitä, onko paikalle ylipäätään turvallista jäädä.

Jos vaikuttaa siltä, että hyökkääjä ei välttämättä ole täysin poissa pelistä, tai hän yrittää edelleen käyttäytyä aggressiivisesti, on syytä varmistaa oma turvallisuus poistumalla jonnekin turvalliseen paikkaan. Sama pätee, mikäli tekijä on poistunut paikalta eikä voida olla varmoja, millä tavalla OC on tähän vaikuttanut.

Erityisesti jos puolustaja joutuu poistumaan paikalta koska tilanne ei ole edelleenkään turvallinen, on syytä soittaa 112:een ja kertoa tilanteesta sekä siitä, miksi tilanne ei ole turvallinen ja onko paikalla mahdollisesti muita vaarassa olevia henkilöitä.

Jos mahdollista, ilmoittaja voi jäädä sivummalle turvalliseen paikkaan ohjaamaan puhelimitse hätäkeskuksen kautta poliiseja paikalle, ja esimerkiksi kertomaan, kuka paikalla olleista henkilöistä oli hyökkääjä. Mikäli tekijä poistui paikalta, tätä voi pyrkiä seuraamaan turvallisen etäisyyden päästä ja antaa poliisille suuntia, missä tekijä milloinkin menee.

 

[YJT]

Harjoittelu

Kirjoitussarjan viimeisessä osassa käsitellään OC:n käytön harjoittelua, ja laajemminkin itsepuolustustilanteiden harjoittelua. Tämäkin aihe on niin laaja, että en edes pyri käsittelemään sitä tässä kattavasti, vaan lähinnä antamaan ideoita.

Sumuttimen käytön harjoittelu
Sumuttimen teknistä käyttämistä on syytä harjoitella, erityisesti mikäli kaasusumutin on välineenä tuntematon. Harjoittelua varten on olemassa erillisiä harjoitussumuttimia, jotka maksavat murto-osan kovan sumuttimen hinnasta, ja joiden hankkiminen ei vaadi lupaa joten harjoitussumuttimia voi hankkia useampia vaikka kaasusumutinlupa oikeuttaisi vain yhden kovan sumuttimen hallussapitoon.

Vaikka oikea kaasusumutin maksaa muutamia kymppejä, kannattaa silti harkita yhden kovan sumuttimen uhraamista välineen testaamiseen. Uuden sumuttimen saa ostettua samalla kaasusumutinluvalla, joten erillistä lupaprosessia ei tarvita uuden sumuttimen hankkimiseksi. Kovaa sumutinta ei voi käyttää varsinaiseen harjoitteluun, ja testipaikka pitää valita siten että kukaan ei joudu aineelle alttiiksi. Sumutinta testattaessa kannattaa kokeilla ainakin välineen tehokas kantama, etäisyyden vaikutus OC:n lentorataan, sumutuskuvion leviäminen eri etäisyyksllle, montako puolen sekunnin tai sekunnin pursketta purkista lähtee, varoittaako sumutin jollakin tavalla siitä että aine on loppumassa, ja vaikuttaako purkin tyhtentyminen välineen kantomatkaan. Testaaminen tulee dokumentoida kuvaamalla esimerkiksi puhelimella mieluiten sivulta käsin sopivaa taustaa vasten, jolloin esimerkiksi sumutuskuvion leviäminen matkan kasvaessa on helppo havainnoida. Kaikkia testattavia asioita ei luultavasti pysty havainnoimaan testin aikana, ja toisaalta havainnot saattavat vääristyä mielessä. Kunnolla videoitu testitapahtuma mahdollistaa testiin palaamisen myöhemmin, ja sumuttimen ominaisuuksien tarkemman mittaamisen kaikessa rauhassa.

Harjoitussumutinta hankittaessa kannattaa varmistua siitä, että harjoitussumutin vastaa mahdollisimman tarkasti omaa kovaa sumutinta - vähintään jos kova sumutin on kartio, myös harjoitussumuttimen tulisi olla kartio. Myös purkin koon olisi syytä olla sama kuin kovan sumuttimen koko, jotta harjoitussumutinta voidaan käyttää esimerkiksi välineen esille ottamisen harjoitteluun. Parasta olisi, jos harjoitussumutin vastaa täysin kovaa sumutinta - välinettä valittaessa yhtenä kriteerinä voi pitää sitä, onko samanlaisia harjoitussumuttimia saatavilla.

Harjoitussumuttimella tulee harjoitella välineen esille ottamista ja pois laittamista, varsinaista sumuttamista ja sumuttimella osumista ihmisen kasvojen kokoiseen maaliin, sekä toimimista elävää vastustajaa vastaan.

Välineen esille ottamisen harjottelu on helppoa toteuttaa, ja siinä voidaan käyttää myös tyhjää sumutinta. Yksinkertaistettuna harjoittelija vain ottaa sumuttimen käteensä siitä paikasta ja niissä vaatteissa, miten sitä kantaa normaalisti. Harjoittelussa ei kannata tyytyä harjoittelemaan vain seisovasta asennosta, vaan harjoitteluun kannattaa ottaa mukaan sellaisia realistisia asentoja, joissa saattaisi joutua sumutinta käyttämään. Harjoittelijan kannattaa harjoitella sekä nopeaa vetoa jossa sumutinta käytetään saman tien, että salavihkaista esille ottamista jossa sumutin otetaan vaivihkaa käteen. Myös välineen pois laittamista on hyvä harjoitella.

Sumuttimella maaliin osumista voi harjoitella yksinkertaisesti sijoittamalla maalitaulun tai vastaavan kohteen realistiselle käyttöetäisyydelle ja sumuttamalla siihen. Harjoituksen voi tehdä realistisemmaksi piirtämällä maalitauluun kasvot, tai liimaamalla siihen luonnollista kokoa olevan lehdestä leimatun kasvokuvan. Jokaisen sumutuskerran jälkeen tarkastetaan, että maalitaulun silmien kohdalle on tullut osuma sumuttimesta.

Elävää vastustajaa vastaan toimiminen on hyvin antoisa harjoittelutapa, jota voidaan käyttää harjoiteltaessa kaikkea itsepuolustusta ja voimankäyttöä alkaen de-eskaloinnista, aina aseenkäyttöön asti. Elävä harjoittelu on niin laaja aihe että en ala käsittelemään sitä tässä sen tarkemmin, vaan aihe vaatii oman blogikirjoituksensa (tai kirjoitussarjan). Kaasusumutinharjoitteluun liittyen harjoittelu voi olla yksinkertaisesti sellaista, että suojalaseja käyttävä maalimies lähestyy suorittajaa, joka ottaa sumuttimen esiin ja käyttää sitä sopivaksi katsomassaan paikassa. Maalimies palkitsee hyvän kasvoille tulleen osuman menettämällä toimintakykynsä, mutta huonolla osumalla ei saada vaikutusta. Harjoitukseen voidaan lisätä elementtejä kuten tilanteen sanallinen rauhoittaminen, puolustautuminen paljain käsin, tai ylipäätään sen tunnistaminen, onko kyseessä lainkaan tilanne jossa voidaan ylipäätään käyttää kaasusumutinta.


Mielikuvaharjoittelu
Eräs tehokas ja helposti toteutettavissa oleva harjoittelun muoto on mielikuvaharjoittelu. Varmaankin kaikki huippu-urheilijat käyttävät harjoittelunsa tukena mielikuvaharjoittelua, joten kyseessä on toimiva ja laajasti käytetty harjoittelumetodi.

Mielikuvaharjoittelun avulla voidaan harjoitella monia erilaisia asioita; ei pelkästään varsinaista itsepuolustustilannetta vaan esimerkiksi myös hätäpuhelun soittamista, poliisin kanssa asioimista, tilanteen rauhoittamista puhumalla, ja niin edelleen. Harjoiteltavat skenaariot voivat myös olla mitä tahansa; myös sellaisia tilanteita voidaan harjoitella joiden fyysinen harjoittelu voisi olla hyvin vaikeaa.

Mielikuvaharjoittelussa on tärkeää, että tilanteet kuvitellaan mahdollisimman eläviksi, käyttäen mahdollisimman montaa aistia. On myös tärkeää, että mielikuvaharjoittelussa tilanteet päättyvät puolustautujan voittoon, jolloin alitajuntaan jää muisto onnistuneesta puolustautumisesta, mikä parantaa puolustajan itseluottamusta samaan tapaan kuin todellisuudessa tapahtunut itsepuolustustilanne. Sanotaankin, että alitajunta ei huomaa eroa todellisen tapahtuman ja realistisen mielikuvaharjoittelun muiston kanssa.


Paljain käsin puolustautumisen harjoittelu
Aina ei ole mahdollista käyttää kaasusumutinta, vaikka se olisikin mukana. Jos hyökkäys on äkillinen, sumutinta ei välttämättä pystytä ottamaan esille vaan ensimmäinen hyökkäys joudutaan torjumaan paljain käsin ennen kuin tilanne saadaan muutettua sellaiseksi, että sumuttimen esille ottaminen on mahdollista - mikäli tässä vaiheessa sumuttimen käyttäminen on ylipäätään enää tarpeellista.

Tällaisessa blogitekstissä ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista lähteä neuvomaan mitään fyysisiä kamppailu- tai itsepuolustustaitoja. Niitä kannattaa hankkia jonkin itsepuolustuslajin - siis ei kamppailulajin - treeneistä. Suomessa varmaankin yleisimmin harjoiteltu itsepuolustuslaji on krav maga, Hokutoruy Ju-jitsu lienee kakkosena. Muista lajeista defendo on käsittääkseni myös erittäin hyvä valinta itsepuolustusta ajatellen. En voi myöskään olla mainitsematta Senshidoa, joka on jo lähtökohdiltaankin erilainen kuin kamppailulajit yleensä. Sitä ei kuitenkaan harjoitella Suomessa kovin monessa paikassa säännöllisesti.


Tarkkaavaisuuden harjoittelu
Tarkkaavaisuus on ehkä tärkein itsepuolustustaito, sillä tarkkaavaisuuden avulla voidaan välttää voimankäyttötilanteisiin joutuminen kokonaan. Tarkkaavaisuuden kannalta ehkä suurin virhe on puhelimeen uppoutuminen; vaikka ei ajattelisi itsepuolustusta, niin puhelimeen uppoutuminen aiheuttaa todellisia vaaratilanteita esimerkiksi liikenteen suhteen.

Tarkkaavaisuus on taito, jota on mahdollista kehittää harjoittelun avulla. Ohessa on joitakin harjoituksia, joilla voi parantaa omaa tarkkaavaisuuttaan:

Kaupungilla liikuttaessa voidaan tarkkailla kanssaihmisiä ja etsiä jollakin tavalla muista poikkeavalla tavalla käyttäytyviä ihmisiä. Tämän poikkeavan käyttäytymisen ei tarvitse olla mitenkään uhkaavaa tai aggressiivista, vaan poikkeava käyttäytyminen voi olla esimerkiksi hymyilevä ihminen murjottajien joukossa.

Ihmisistä voidaan etsiä myös jotain tiettyä vaatekappaletta, väriä tai jotain muuta tiettyä tuntomerkkiä. Ajatus ei ole etsiä joka kerta esimerkiksi punaista takkia käyttäviä ihmisiä, vaan bongattavaa tuntomerkkiä vaihdetaan joka kerta. Idea on totuttaa itsensä tarkkailemaan ihmisiä tiedostamattaan, eikä ehdollistaa itseään etsimään jotain tiettyä tuntomerkkiä.

Ympäristön tarkkailua ei tarvitse rajoittaa pelkästään ihmisten tarkkailuun, vaan ulkona liikuttaessa voidaan etsiä pakoreittejä sekä paikkoja joita voi käyttää suojautumiseen. Myös improvisoitujen aseiden bongailu on hyvä tapa harjoitella tarkkaavaisuutta. Lisäksi se toimii hyvänä mielikuvaharjoitteluna itsepuolustustilanteita varten, erityisesti jos on suunniteltu että tilanteessa käytetään jotain improvisoitua välinettä.


Lopuksi
Tähän päättyy alun perin paljon lyhyemmäksi tarkoittamani OC-sumuttimen käyttöopas. Toivottavasti siitä on hyötyä sumutinta kantaville, tai sumuttimen hankkimista suunnitteleville.

Toivon, että keskustelu aiheesta jatkuu foorumin puolella. Olen lisäksi erityisen kiinnostunut kuulemaan lukijoiden kokemuksista kaasusumutinlupien hakemiseen liittyen.