Poliisin toimintavelvollisuudesta vapaa-ajalla ja voimankäyttövälineiden kantamisesta

Poliisin toimintavelvollisuus vapaa-ajalla ja voimankäyttövälineiden kantaminen

Tässä blogitekstissä käsittelen asiaa, joka koskettaa suoranaisesti lähinnä poliisimiehiä, mutta jolla saattaa pitkällä tähtäimellä olla merkitystä myös yksityisten kansalaisten kannalta.

Ongelma
Poliisimiehellä on velvollisuus myös vapaa-ajallaan ryhtyä kiireellisiin toimiin jos se on välttämätöntä vakavan rikoksen estämiseksi, tällaista rikosta koskevan tutkinnan aloittamiseksi tai yleistä järjestystä ja turvallisuutta uhkaavan vakavan vaaran torjumiseksi (Laki poliisin hallinnosta §15c). Tällaisessa tilanteessa poliisimies joutuu toimimaan paljain käsin, koska poliisimiehellä ei ole oikeutta kantaa voimankäyttövälineitä mukanaan vapaa-ajallaan. Tätä asiaa tutkittiin viimeksi vuoden 2017 syksystä vuoden 2018 kesään saakka, kun Poliisihallituksella (Poha) oli käynnissä salassa pidetty kokeilu virka-aseen kantamisesta vapaa-ajalla. Kokeilu päätyi lopputulokseen, että poliisimies ei voi jatkossakaan kantaa virka-asetta vapaalla ollessaan.


Laki siis asettaa poliisimiehille velvoitteita ryhtyä välittömiin toimiin vakavan rikoksen estämiseksi, ja uskon että myös kansalaiset olettavat että mikäli vapaalla oleva poliisimies havaitsee esimerkiksi pahoinpitelyn, tämä puuttuu asiaan jollakin tavalla. Mielestäni tämä on täysin kohtuullinen odotus veronmaksajien taholta. Laki ja Pohan ohjeistus kuitenkin käytännössä tarkoittavat sitä, että poliisimiehen on toimittava tällaisessa väkivaltatilanteessa paljain käsin. Poliisimiehellä toki on lakiin perustuva oikeus käyttää virkatehtävällä ollessaan kaikkia niitä voimankäyttövälineitä joiden käyttöön tämä on saanut vaadittavan koulutuksen ja johon hänellä on mahdollisesti vaadittava tasokoe voimassa. Esimerkiksi pahoinpitelyyn väliin meneminen eittämättä muodostaa poliisimiehelle virkatehtävän, vaikka tämä olisi vapaalla - erityisesti mikäli tilanteeseen puututaan lain velvoittamana. Ongelma on se, että ennen virkatehtävän alkamista vapaalla oleva poliisimies ei saa kantaa mukanaan voimankäyttövälineitä - tästä piti viimeistään viime kesäinen Pohan kokeilu huolen. Teleskooppipatukkaan tai etälamauttimeen ei käsittääkseni edes ole mahdollisuutta saada hallussapitolupaa tai muuten oikeutta kantaa niitä yleisellä paikalla, joten jäljelle jää kaasusumutin. Onneksi kaasusumuttimen hallussapitämiseen on mahdollista saada kaasusumutinlupa.

Yksi kaasusumutinluvan laissa mainituista myöntämisperusteista on henkilökohtaisen koskemattomuuden turvaaminen. Ampuma-aselaki ei edellytä että kaasusumutinluvan hakijaan olisi kohdistettu uhkauksia tai väkivaltaa, eikä tällaista edellytystä ole käsittääkseni myöskään lain esitöissä. Laki toteaa, että kaasusumutinlupa voidaan myöntää henkilökohtaisen koskemattomuuden turvaamiseen, mutta mitään vaatimusta jo tapahtuneesta uhkatilanteesta ei laissa tai sen esitöissä ole. Käytännössä Poha on kuitenkin linjannut, että tällainen jo tapahtunut uhkatilanne on luvan myöntämisen ehtona, kun lupaa haetaan yksityishenkilönä, ilman ammattiperustetta. Yksittäisen poliisimiehen olisi varmasti helppo saada kaasusumutinlupa siten, että tekisi johostakin itseensä kohdistuneesta sinänsä vähäpätöisestä asiakkaan tekemästä känniuhkailusta rikosilmoituksen, minkä avulla voitaisiin osoittaa että poliisimieheen on kohdistunut uhkaa. Tällainen toiminta olisi mielestäni kuitenkin moraalisesti, ja ennen kaikkea yksittäisen kansalaisen oikeusturvan kannalta väärin.

Ratkaisu
Kun Pohan aseenkantokokeilun päätyttyä saatiin kuulla, että poliisi ei jatkossakaan saa kantaa asetta vapaa-ajallaan, päätin ryhtyä asiassa toimeen ja hakea lupaa henkilökohtaiseen kaasusumuttimeen. Perustelin hakemustani henkilökohtaisen koskemattomuuden suojaamisella sekä työkäytöllä, mitä perustelin poliisimiehen toimintavelvollisuutena. Jo lupahakemusta jättäessäni oli selvää, että tämä ei ole mikään tavanomainen peruste, jolla kaasusumutinlupaa haetaan. Olin kuitenkin perustellut hakemustani mielestäni hyvin, ja liittänyt kasan todistuksia hakemuksen liitteeksi. Minulle kerrottiin, että lupahakemusten käsittelyssä on noin neljän viikon jono.


Kun odottamaani postia poliisilaitokselta ei alkanut kuulumaan, soitin poliisin neuvontanumeroon, mistä minulle kerrottiin lupahakemustani käsittelevän henkilön nimi. Lähetin hänelle sähköpostia, ja vastauksena minulle kerrottiin että koska olen hakenut lupaa työperusteisesti, minun pitää liittää hakemukseeni työnantajani tai esimieheni puolto, josta käy ilmi tarpeeni kaasusumutinluvalle. Tällainen vaatimus esitetään esimerkiksi vartijoille, jotka hakevat työperusteisesti henkilökohtaista kaasusumutinlupaa, eivätkä halua olla vartiointiliikkeen yhteisölupien varassa. Toimitin esimieheltäni saamani puollon hakemustani käsittelevälle henkilölle, ja ajattelin että kuulen asiasta sitten kun sen aika on; toki ihmettelin miksi minuun ei oltu oltu yhteydessä ja pyydetty lähettämään vaadittavaa todistusta, jos sellainen minulta vaaditaan.

Aikaa kului, mutta ajattelin että hakemukseni on ilmeisesti melko harvinaislaatuinen tai jopa ennakkotapauksen luonteinen, joten sitä tarvitsee harkita normaalia huolellisemmin ja mahdollisesti hakea toimintalinjauksia Pohasta. Arveluni ilmeisesti osuikin oikeaan.
Vuosi ehti vaihtua, eikä hakemuksestani vieläkään kuulunut mitään. Olin asian tiimoilta yhteydessä Pohaan, poliisiasiain neuvottelukunnan puheenjohtajana toimivaan kansanedustajaan sekä Suomen poliisijärjestöjen liittoon (SPJL), saadakseni tukea näkemykselleni. Näistä tahoista sain jonkinlaista moraalista tukea poliisiasiain neuvottelukunnan puheenjohtajalta, jonka vastaus toki oli poliitikon vastaus - periaatteessa on niin, että jos jotain vaaditaan niin lain pitäisi varmistaa resurssit tehtävän hoitamiseksi. SPJL - joka oli ottanut varovaisen kielteisen kannan poliisin vapaa-ajalla tapahtuvaa aseenkantamista kohtaan - vastasi ja lupasi palata asiaan; siihen kuitenkaan vielä toistaiseksi palaamatta.


Sain pienellä viiveellä Pohasta vastauksen, joka oli varsin mielenkiintoinen: poliisimies voi hankkia kaasusumutinluvan yksityishenkilönä, jolloin se voitaisiin myöntää samalla periaatteella kuin esimerkiksi taksikuskeille niitä myönnetään, eli "olosuhteet olisivat yleisen elämänkokemuksen mukaan erityisen alttiit koskemattomuuden loukkauksille". Varsinaisesti kiinnostavan Pohan vastauksesta teki visio, että kaasusumuttimia voitaisiin myöntää "vapaa-ajalle viran puolesta". Tämä ajatus on ilmeisen uusi, eikä siihen vielä ole vastausta, mutta Pohan edustajan mukaan asia kuuluu selkeästi koko poliisihallintoa koskevana sisäisesti ratkaistavaksi. Sain kuitenkin sellaisen kuvan, että tarpeen vaatiessa Poha voisi ohjeistaa erilaisten voimankäyttövälineiden kantamisesta vapaa-ajalla.

Olin jälleen yhteydessä lupahakemustani käsittelevään henkilöön. Tällä kerralla sain kuulla, että pelkkä komisarion kirjoittama todistus ei riitä tämän kaltaisen asian puoltamiseen, vaan koska kyseessä on ennakkotapaus, vaaditaan isomman johtajan nimi paperiin. Lupahakemukseni kuulemma aukaisee Pandoran lippaan, ja jos minulle myönnetään lupa, kohta kaikki poliisit hakevat lupia samalla perusteella. Ymmärrän toki, että myöntävä päätös lupahakemukseeni aukaisee tien muille vastaaville hakemuksille, mutta sitä en ymmärrä, miksi se on ongelma.

Tein työtä käskettyä, ja hankin puollon hälytys- ja valvontayksikön johtajalta ja lähetin tämän puollon vielä sähköpostilla hakemustani käsittelevälle henkilölle. Nyt minulle lähetettiin samalta istumalta lisäkysymys: Mihin osoitteeseen kaasusumutinluvan voi postittaa? Reilun viiden kuukauden odotuksen jälkeen minulle siis myönnettiin henkilökohtainen lupa kaasusumuttimen kantamiseen, perusteena muiden muassa poliisin toimintavelvollisuus vapaa-ajalla.

Tulevaisuus?
Kuten lupahakemustani käsittelevä henkilö totesi, myöntävä päätös hakemukseeni avaa Pandoran lippaan: yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti käsittääkseni muillakin poliiseilla on oikeus samoin perustein saada kaasusumutinlupa - tämä toki edellyttää että poliisimies hakee ja maksaa itse oman lupansa, mikä sulkenee noin 90% poliiseista pois; ainakin niin kauan kunnes Poha tekee ratkaisuja "vapaa-ajalle viran puolesta" -lupien suhteen. Poliisien kaasusumutinluvat eivät kuitenkaan paljoa lämmitä yksittäistä kansalaista - ellei sitten vapaalla oleva ja kaasusumuttimella varustautunut poliisi satu kohdalle juuri silloin kun kansalainen on joutumassa rikoksen uhriksi. Tällä päätöksellä saattaa kuitenkin olla jonkinlaisia siirrännäisvaikutuksia myös muiden kaasusumutinlupiin; jos Poha höllentää linjaansa, se saattaa vaikuttaa kaikkien lupien myöntämiseen.


Alun perinkin oletukseni oli, että mikäli Poha olisi aseenkantokokeilun päätteeksi ohjeistanut sallivasti aseen kantamisesta, myös kaasusumuttimen ja mahdollisesti muiden vähemmän vaarallisten voimankäyttövälineiden kantaminen oltaisiin sallittu. Useimmissa tilanteissa kaasusumutin olisikiin ampuma-asetta sopivampi voimankäyttöväline, mm. koska suurimmassa osassa voimankäyttötilanteista eivät aseenkäytön edellytykset täyty ja toisaalta kaasusumutinta voidaan käyttää myös joissakin sellaisissa tilanteissa, missä myös ampuma-aseen käyttö voisi olla perusteltua. Tämän lisäksi kaasusumuttimen kantaminen on paljon vaivattomampaa kuin ampuma-aseen kantaminen, ja kaasusumuttimen käyttäminen on turvallisempaa myös kohdehenkilöä ajatellen koska vammojen aiheutuminen kaasusumuttimen käytöstä on hyvin epätodennäköistä. Lisäksi ampuma-aseen kantamisen yhteydessä nousi esiin jonkinlaisena peikkona se, että poliisimies voisi menettää ampuma-aseensa joko painin yhteydessä tai huolimattoman säilyttämisen seurauksena, mutta kaasusumuttimen yhteydessä tällaisen sinänsä teoreettisen riskin seuraukset olisivat paljon vähäisemmät.

Jos poliisimiehet ottavat onkeensa mahdollisuuden hakea kaasusumutinlupia ja Pohassa todetaan että välineen kantamisesta ei ole havaittavissa haittoja mutta siitä saattaa olla huomattavaa hyötyä poliisimiehen itsensä sekä suojeltavien kolmansien henkilöiden turvallisuuden kannalta, on mahdollista että myös muiden voimankäyttövälineiden, ja jopa ampuma-aseen kantaminen vapaa-ajalla otetaan jossain vaiheessa uudelleen harkintaan.

Teksti: Seppo Vesala
 
Viimeksi muokattu:
Venäläisturisteilta saat ostaa hyviä kaasuja parillakympillä. :cool:
Joo, ulkomailtahan niitä saa. Kun viimeksi kävin Tallinnan Sadamarketissa, niin muistaakseni neljä kauppiasta erikseen tarjosi minulle kaasusumuttimia, vaikka en niitä ollut katselemassa. Yksi jopa juoksi käytävällä perään, "just for you, my friend" -tyyppisen tarjouksen kanssa.

Kaasusumuttimien luvaton maahantuontihan on rikos ja kehotan kaikkia välttämään tällaista toimintaa. Lienee kuitenkin erittäin helppoa tuoda sumuttimia esim Tallinnan laivalla matkatavaroissa jäämättä siitä kiinni, ellei olemus ole muutenkin sellainen että se herättää huomiota. Mutta erityisesti normaalin, lainkuuliaisen kansalaisen ei kannata ottaa riskiä rikoksesta kiinnijäämisestä, erityisesti jos sumuttimelle ei ole erityistä tarvetta. Ja jos tällainen tarve on, niin uskoisin että se kaasusumutinluvan saaminen on ihan mahdollista.
 
Joo, anteeksi, ei ollut tarkoitukseni tosiaan yllyttää ketään ostamaan mitään lainvastaista. Lähinnä tarkoitin huomauttaa, että niillä Kajjaanin perukoilla viihtyvillä ulkkisturisteilla niitä kaasuja kyllä on ja jopa tyrkyttävät niitä myös ostettavaksi. Toissa syksynä myös minulle tarjottiin ja vannon, että vastaukseni oli: ne ovat laittomia Suomessa, en osta, meillä pitää olla lupa. Yhtä vilpittömästi paljastan, että olisin ostanut, jos voisin olla varma, että niissä säiliöissä olisi taatusti sitä kamaa, mitä luvataan, mutta piru kun yksin tietää, mitä helvettiä niissä on......ja toimivatko ne, jos tarvis vaatii? Eli kyllä kaasunhankkijan pitää olla varma siitä, mitä ostaa, jos ostaa ja tämä seikka ei mielestäni täyty riittävällä takuulla näissä ostostapahtumissa. Ja tämä on pysyttävä mielessä, käyttäjä on vastuussa joka tapauksessa siitä, mitä pöhäyttää jonkun silmiin ja nokkaan.

Asiallinen huomautus ja väliintulo kommenttiini YJTltä, ei siinä mitään.
 
Ei ollut varsinaisesti tarkoituksena moittia kirjoitustasi. Itse ymmärrän hyvin, jos joku haluaa ottaa riskin ja ostaa noita. Suurin riskihän noissa lienee, että aine ei ole sitä mitä pitäisi olla, tai se että joutuu muun syyn takia poliisin kanssa tekemisiin ja sitten kaasu löytyy taskusta.

Lähtisin kuitenkin siitä, että kaasua haluavan kannattaa ensin katsoa laillisen kaasun hakemis -kortti ennen kuin lähtee harkitsemaan juridisesti riskialttiimpia ratkaisuja.
 
Ei ollut varsinaisesti tarkoituksena moittia kirjoitustasi. Itse ymmärrän hyvin, jos joku haluaa ottaa riskin ja ostaa noita. Suurin riskihän noissa lienee, että aine ei ole sitä mitä pitäisi olla, tai se että joutuu muun syyn takia poliisin kanssa tekemisiin ja sitten kaasu löytyy taskusta.

En tiedä voiko sitä kovin suurena riskinä pitää. Sakkoja tulee poliisin ohjeiden mukaan 10 päiväsakkoa eli saman verran kuin maantiellä 20 km/h ylinopeudesta.

Laittoman kaasusumuttimen kantaminen on siis yhtä vakava rikos kuin erehtyminen talvirajoituksesta eli ajaa 100:sta 80:n alueella. Harva tuollaista oikeana rikoksena pitää. En toki ketään rikokseen yllytä.

Suurempana riskinä pidän, että joutuu kaasua käyttämään ja sitten tuleekin vammoja kaasutetulle. Useimmille lienee syntynyt kipua ja tuskaa, jos poliisi sitä erikseen kysyy.
 
En tiedä voiko sitä kovin suurena riskinä pitää. Sakkoja tulee poliisin ohjeiden mukaan 10 päiväsakkoa eli saman verran kuin maantiellä 20 km/h ylinopeudesta.

Laittoman kaasusumuttimen kantaminen on siis yhtä vakava rikos kuin erehtyminen talvirajoituksesta eli ajaa 100:sta 80:n alueella. Harva tuollaista oikeana rikoksena pitää. En toki ketään rikokseen yllytä.

Suurempana riskinä pidän, että joutuu kaasua käyttämään ja sitten tuleekin vammoja kaasutetulle. Useimmille lienee syntynyt kipua ja tuskaa, jos poliisi sitä erikseen kysyy.
Riski on siinä, että jos on oikeita aseita yms, ne lähtee samantien. Koska lievä ampuma-aserikos.
 
Kaasusumuttimia taidetaan myydä huomattavasti liberaalimmin monessa Euroopan valtiossa. Muutamia vuosia sitten jotkut tilasi sumuttimia saksalaisesta tietokonekaupasta. Muistan asian, koska joku sanoi, että jos jää kiinni voi sanoa ettei osaa saksaa ja luuli deodorantiksi. :D
 
Riski on siinä, että jos on oikeita aseita yms, ne lähtee samantien. Koska lievä ampuma-aserikos.

Niin tekee, mutta ei kai kukaan aseluvan haltija niin tyhmä olekaan että ajaisi edes sitä ylinopeutta?

Luvattomia kaasusumuttimia on varmaankin aika paljon. Joskus joku käyttääkin sinällään ihan oikeaan tarkoitukseen, mutta penaltiahan siitä seuraa, varsinkin kun menee kaasuttamaan hyökkäyksen jo loputtua:

https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/2...uolustaneelle+sakot+pippurisumutteen+kaytosta
 
Riski on siinä, että jos on oikeita aseita yms, ne lähtee samantien. Koska lievä ampuma-aserikos.

Ja moneen duuniin on sen jälkeen turha hakea, kun tuosta taitaa jäädä merkintä.
 
Joo, ei se sakko tietenkään kovin suuri uhka ole; sanoisin että rahallista menetystä huomattavasti enemmän painavat muut syyt, eli ensisijaisesti mahdollisten aselupien menettäminen / uusien aselupien (tai kaasusumutinluvan) saamisen vaikeutuminen. Sitten myös toki se, että ylinopeutta voi tosiaan ajaa vahingossakin (sitä paitsi "oli siellä muitakin", eli ylinopeutta ei välttämättä mielletä rikokseksi lainkaan ja monet ajavat tahallaankin ainakin lievää ylinopeutta) mutta ampuma-aserikos lievänäkin tekomuotona särähtää korvaan ihan eri tavalla esim työhaastattelussa.
 
Hyvää pohdintaa yläpuolisissa viesteissä. Kun käytännössä samalla riskillä voi kantaa luotiasettakin, niin miksi vaivautua maustepurkin hankintaan?

(Tosin... jokainen voi hankkia kaasusumuttimen muutamalla kymmenellä eurolla ja parilla hiirenklikkauksella, siinä missä pistoolin tai revolverin hankinta vaatii jo enemmän pätäkkää ja vaivannäköä. Samoin sumuttimen kanniskelu on mukavampaa ja mitään dramaattista vahinkoa ei tapahdu, vaikka sen tyhjentäisikin ravintolan tanssilattialle.)
 
No näin.

Mutta ennen kaikkea: luotiaseen kantamiseen itsepuolustustarkoitusekssa ei voi saada lupaa = aina rangaistavaa, mutta sumuttimen kantamiseen voi saada luvan = lähtökohtaisesti ei rangaistavaa. Lisäksi valtaosa itsepuolustustilanteista on sellaisia, että se aseen käyttäminen tuo lisää syytteitä (esim törkeä pahoinpitely tai tapon yritys), kun sumutinta pystyy käyttämään paljon todennäköisemmin tilanteessa, joilloin syytettä tulee ainoastaan välineen kantamisesta jos siihen ei ollut lupaa. Ja jos on lupa, niin ei siitäkään.
 
Poliisin toimintavelvollisuus vapaa-ajalla ja voimankäyttövälineiden kantaminen
Aiheeseen liittyen yleisesti olen sitä mieltä, että kansalaisena toki sallisin virkamiehen kantaa työtarvikkeitaan myös vapaa-ajalla. Vaakakupissa tietysti painaa se, että toisaalta virkamiehen pitäisi saada olla selkeästi vapaalla. Hmm... kimurantti kysymys.
Ehkä jonkinlainen kompromissi on se, että voimankäyttövälineitä saa kantaa se, joka niin haluaa. Tunnen poliiseja, jotka kuitenkin edustavat näkökulmaa, että työt ja ase jää työpaikalle.
Kansalaisen on kovin helppo tukea otsikon mukaisia toimia ja päätöksiä, etenkin kun itse siinä on potentiaalinen edunsaaja, mutta kyllä tuossa asiassa pitää ottaa huomioon poliisivirkamiehen oma tahtotila.
Jätän Pohan päätettäväksi.
.
 
  • Tykkää
Reactions: KIM
Joo, tokihan tässä olisi ideana se, että joko kantaminen olisi sallittua mutta vapaaehtoista, tai pakollista ja esim varallaolotyöaikaan verrattavaa, jolloin siitä maksettaisiin korvaus. Mieluiten toki niin, että vapaa-aika olisi vapaa-aikaa mutta välineitä saisi kantaa jos näin haluaisi. Silloin samalla myös välineitä valikoituisi kantamaan nimenomaan se porukka, joka on pätevintä sitä kantamaan.
 
Back
Top