Reserviläiset täyttävät sivarikeskuksen

Nyt vain tilanne on sellainen, että luotto maan päättäjiä kohtaan alkaa olla olematon. On vaikea pitää itseään maanpetturina, jos pettää sellaisten odotukset, joita pitää itse maanpettureina ja typeryksinä. Oma luottoni on mennyt mm. "Suomi kuuluu kaikille" -politiikan, Naton ulkopuolelle jäämisen ja maamiinoista luopumisen takia.
Ja sillä se Suomi paremmaksi muuttuukin, että jättää maanpuolustushommat kavereille ja suksii itse karkuun? Asenteesi on suorastaan...:mad:.
Herraa siis vituttaa pakolaiset. No niin minuakin, mutta Suomen jättäminen miehitettäväksi ei mitenkään asiaa paranna. Mietippä kuinka paljon Venäjällä on pakolaisia, puhumattakaan entisistä neuvostotasavalloista tulleita. Miehitettynä Suomi saisi siitä rikkaudesta enemmän kuin oman osansa. Ehkäpä jopa suhteessa enemmän väkimäärään kuin tätä nykyä, ei voi poissulkea. Paitsi että tuhotun maan elintaso olisikin sitten ihan toista. Olisit kerjuulla sen vihaamaasi syyrialaisen kanssa samassa jonossa. Toisin kuin ehkä nyt.
Ja lakkaa toistamasta tuota maamiinoista luopumista, ja ota selvää, miten uudessa taistelutavassa toimitaan miinoitteiden kanssa. Huomaat olleesi ajastasi jäljessä, kiinteät sakaramiinakentät ovat pikemminkin rasite liikkuvaa taistelua painottavalle taktiikalle.
Liittoutuneisuus jonkun kanssa olisi tosi kiva juttu, mutta sotilaskarkuruus sen perusteella ettei olla NATO-jäseniä, on vain... karkuruutta. Suomen mies sen vihollisen tulon estää, ollaan sitten vaikka Illuminatin jäseniä joka ukko.
 
Ja haista vittu että edes kehtasit vihjailla että ryssän puolelle hyppäisin. Ennemmin häippäsen länsimaahan. En ikinä ottaisi riskiä että ryssälle antautuisin. Tsiisus.

Sanoinkin että 3 neljästä pykälistä 21-24. Pykälät 9 ja 10 määrittelevät sen (yhdessä pykälän 20 kanssa) jos vaan sattuu tekemään mieli takavasemmalle. Ja sitten oli pykälät 1 ja 2.
 
Ja sillä se Suomi paremmaksi muuttuukin, että jättää maanpuolustushommat kavereille ja suksii itse karkuun? Asenteesi on suorastaan...:mad:

Don´t hate the player, hate the game.

Maanpuolustushan on käytännössä täysin vapaaehtoista, kun kuka tahansa voi nykyään palauttaa sotilaspassinsa ja ilmoittaa siirtyvänä sivariksi, ja se on valtion mielestä OK. Ei ole ihme, että reservistä liukenevia onkin nyt aika tavalla, kun kansainvälinen tilanne kiristyy. Itseäni tämä ei enää koske, koska olen jo sellaista ikäluokkaa, ettei minua kenttäarmeijaan kutsuta vaikka isompikin rytinä alkaisi.
 
Viimeksi muokattu:
Kai se on sotilaskarkuruutta myös se että pakenee kolmaanteen maahan, onhan se karkuruuttta että yleensä ilman lupaa jättää palveuspaikkansa ja menee omille teille.
Ketään ei enää teloiteta suomen lain mukaan edes sodassa.

Ja mies joka itse keksii omat lait ja käskee toisten haistaa vaginaa kun kertovat ettei niin voi tehdä voi mielestäni itse vetää vaginan tuoksuja sieraimiinsa.
 
1918 teloitetun punakaartilaisen pojalla olisi ollut paljon enemmän syytä katkeruuteen kuin meistä yhdelläkään.

1920- ja 30-luvuilla Suomessa harjoitettiin tietoisesti politiikkaa, jonka tavoitteena oli kahtia jakautuneen kansan eheyttäminen ja yhtenäisen kansakunnan luominen, minkä lisäksi myös elintaso ja -olosuhteet kohenivat. Silloin harjoitettu politiikka osoittautuikin kaukaa viisaaksi, sillä se pelasti Suomen talvisodassa. Samanlaista eheyttävää ja tasa-arvoistavaa politiikkaa harjoitettiin 60- ja 70-luvuillakin, vastatoimena Neuvostoliiton vaikuttamisyrityksille, joiden ohjelmallisena tavoitteena oli Suomen hajoittaminen sisältä käsin ja kommunistinen vallankumous.

Sen sijaan 1990-luvulta lähtien on Suomessa harjoitettu vallan toisenlaista politiikkaa (hv-valtion alasajo ja uusliberalismi) ja negatiivisista paluusyötteistä huolimatta meno näyttää sen kuin vain kiihtyvän. Valitettavasti se tulee vielä osoittautumaan harmillisen lyhytnäköiseksi ja lyömään sormille pahemman kerran. Sen jälkeen suhdanteet heilahtavat jälleen ja politiikka muuttuu taas toiseen, hyvässä tapauksessa parempaan ja järkevämpään suuntaan.

Sanoinkin että 3 neljästä pykälistä 21-24. Pykälät 9 ja 10 määrittelevät sen (yhdessä pykälän 20 kanssa) jos vaan sattuu tekemään mieli takavasemmalle. Ja sitten oli pykälät 1 ja 2.

Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan. Lisäksi arvannet varmaan, mikä Suomen tämän hetkisestä lakikirjasta kaivettujen pykälien todennäköinen reaaliarvo on seuraavan sodan jälkiselvittelyiden aikana? Lainsäädäntö kun saattaa sodan melskeiden kohdatessa merkittäviltä osin uudistua hyvinkin pikaisesti ja perustavanlaatuisesti... Suomalaisten kannattaa toimia jopa ylikorostetun puhtain asein ja kilvin, vaikka vain yksilötason intresseistä eli välttääkseen mielivaltaiset sotarikossyytteet ja -tuomiot, joita sodan voittajavaltioksi julistautuva voi alkaa omien tarkoitusperiensä mukaisesti langettamaan. Tästä syystä Suomella ei ole varaa sortua mihinkään kansainvälisesti arveluttaviin temppuihin tai julmuuksiin edes omaa väestöään kohtaan.

Kaikki suomalaiset eivät välttämättä tulisi seuraavaan mahdolliseen sotaan osallistumaan, mutta se on vain hyväksyttävä ja jatkettava eteenpäin niiden pelimerkkien kanssa, jotka suostuvat olemaan käytettävissä.

Ja haista vittu että edes kehtasit vihjailla että ryssän puolelle hyppäisin. Ennemmin häippäsen länsimaahan. En ikinä ottaisi riskiä että ryssälle antautuisin. Tsiisus.

Jos lähestytään asiaa pragmaattisesta tulokulmasta, niin nykyajan koulutetun, kielitaitoisen ja mahdollisesti jopa ammattitaitoisenkin suomalaisen ei missään tapauksessa kannata ryhtyä riskeeraamaan henkeään ja terveyttään nykyisen uppoavan yhteiskunnan puolesta, vaan suunnata ulkomaille tuottavaan ja rakentavaan työhön, josta käteenkin jää enemmän kuin tappiinsa asti verotetussa kotimaassa. Suomalainen pärjää myös ulkomailla!

Vielä viime sotien aikaisessa agraariyhteiskunnassa tilanne oli merkittävästi toisenlainen kun väestö oli keskimäärin kouluttamatonta, kielitaidotonta ja toimeentulokin oli konkreettisesti sidottu omaan kiviseen peltoon ja lähimetsään. Vaikka silloinkin oli jo vuosikymmenten ajan lähdetty siirtolaisiksi ulkomaille onnenongintaan, niin kynnys jo pelkkien käytännönjärjestelyidenkin tasolla oli aivan toinen kuin nykyaikana. Ulkomaille lähteminen ei ollut mikään rutiininomainen jokamiessarjan laji.

@Mika

Sotilaspassin voi aina palauttaa ja ryhtyä sivariksi, mutta silloinkin kuuluu asevelvollisuuslain nojalla varareserviin. Siten sotilaallista maanpuolustusta ei voitane tosiasiassa pitää täysin vapaaehtoisena.
 
Ja haista vittu että edes kehtasit vihjailla että ryssän puolelle hyppäisin. Ennemmin häippäsen länsimaahan. En ikinä ottaisi riskiä että ryssälle antautuisin. Tsiisus.

Ryhtyisit siis itse pakolaiseksi. Juoksisit pakoon pakoon ja pettäisit isänmaasi ja miksi koska sinun mielipiteitäsi ei kuunneltu. Kuullostat tosi isänmaalliselta.
Jos pakeneminen kolmanteen maahan ei ole karkuruutta ja maanpetos, niin mikä sitten.
Laki ei koskaan ole tehty kaikkien mieliksi, mutta länsimainen yhteiskunta perustuu siihen, että me kunnioitamme lakejamme. Tuo sinun ajatusmaailmasi on suoraan sieltä kehitysmaiden ajatusmaailmasta jossa jokainen määrittelee lakinsa. Voit katso mihin se on siellä johtanut.
 
Nyt vain tilanne on sellainen, että luotto maan päättäjiä kohtaan alkaa olla olematon. On vaikea pitää itseään maanpetturina, jos pettää sellaisten odotukset, joita pitää itse maanpettureina ja typeryksinä. Oma luottoni on mennyt mm. "Suomi kuuluu kaikille" -politiikan, Naton ulkopuolelle jäämisen ja maamiinoista luopumisen takia.
Eikö sinulla ole perhettä, ystäviä, sukulaisia yms rakkaita ihmisiä joita olisit valmis puolustamaan? Aika säälittävän huonolla mallilla täällä on monella asiat, jos ei löydy yhtäkään ihmistä jonka edessä olisi valmis seisomaan ase kädessä.
 
Tarpeeksi kun näitä passin palauttajia kertyy, niin sivarikeskukselta loppuvat resurssit. Tässä kohtaa ne kurssit todennäköisesti lopetettaisiin.
Tulisi jokin ehto, että osallistuttava määrättäessä.
 
Tarpeeksi kun näitä passin palauttajia kertyy, niin sivarikeskukselta loppuvat resurssit. Tässä kohtaa ne kurssit todennäköisesti lopetettaisiin.
Tulisi jokin ehto, että osallistuttava määrättäessä.
Toinen vaihtoehto olisi pidentää täydennyspalveluksen kestoa vaikka 3 kk pituiseksi.
 
Eikö sinulla ole perhettä, ystäviä, sukulaisia yms rakkaita ihmisiä joita olisit valmis puolustamaan? Aika säälittävän huonolla mallilla täällä on monella asiat, jos ei löydy yhtäkään ihmistä jonka edessä olisi valmis seisomaan ase kädessä.

Välihuomiona: noin on hyvin usean tilanne.
 
Mahdoton yhtelö. Valtio säästää ja tuo olisi päinvastaista.
Toisaalta se vähentäisi merkittävästi täydennyspalvelukseen menevien määrää.

Samalla se vähentäisi epäsuhtaa siviilipalveluksen ja 6kk varusmiespalvelus+täydennyspalveluksen käyneiden välillä.
 
Vai vielä harkittua vetäytymistä.... Hahahahahah!

Juokse vaan, kuka tuollaisen joukkoonsa haluaisi?
 
Tässä on kyse isommasta sodasta: Länsi vs. Venäjä. Jää toki mun puolesta kuolemaan tänne perheinesi. Minä tiedän mitä on riski. Minä olen voittanut ja hävinnyt ja taas voittanut uhkapeleissä, ja ottanut opikseni. Minä olen kokeillut sotasimulaatioita "kova jätkä" -asenteella, sekä "nyt ei saatana kuolla" -asenteella. Ei auta. Ei auta mikään määrä sisua, taitoa tai kokemusta. Tappio ja kuolema korjaavat väkisin jos ei osaa lopettaa riskinottoa ajoissa, vaikka miten hyvä olisi, vaikka miten hyvin tuntisi virtuaalisen maaston ja välineet. Ei tarvitse uskoa. Kokeile itse. Kokeile osakekaupoissa. Yritä olla tekemättä tappiota kertaakaan. Ekan kerran kun teet tappiota niin olet kuollut. Aja ylinopeutta tiellä. Kun saat ensimmäisen ylinopeussakon, olet kuollut. Perheesi jää ilman sinua. Ahneella on AINA paskainen loppu. Harjoitteluasenteen pitää olla kohdallaan. Harjoittele tosissasi. Loputtomiin ei ryssää voi pitää loitolla jos se päättää jyrätä, eikä voida tietää etukäteen millaisella päättäväisyydellä se tulee sieltä. Mua ei kiinnosta vittuakaan miten ulkopuoliset näkevät valintani. Hauku toki lisää "pakolaiseksi". Minä pidän itseäni laskelmoivana riskinottajana. Minä en ole yksin enkä kaksin. Tarpeeksi kun haukut mun kaltaisia ihmisiä niin asenne tulee selväksi ja kansan tarjoama sotilaallinen apu on vähempää, kun jengille tulee selväksi että kohtuullinen sotapanos ei kelpaa ylimieliselle maanpuolustuskulttuurille, joka tuntee itsensä kaikkivoipaksi ja haavoittumattomaksi, ja jolle mikään määrä omien verta ei riitä.

Minä itse arvostan jokaista joka lähtee täältä Venäjän esikartanosta elämään tuottavaa elämää uskottavaan länsivaltioon, kasvattamaan osaltaan läntistä mahtia. En ikinä seisoisi heidän tiellä. En ikinä haukkuisi pakolaiseksi tai pelkuriksi. Minä jopa kannustan siihen, sillä minä välitän suomalaisten hengistä sekä suomalaisuuden jatkuvuudesta ja leviämisestä.

Ja jos ei vielä selväksi tullut, niin en minä mitääntekemättä lähtisi. Ammun, tähystän, muonitan, hitsaan. Teen ihan mitä vittua vain tarvitsee tehdä. Mutta en kuolemiseen asti, vaan rajatun ajan. Ja niin kauan kun kulttuuri on se, että ajoissaluovuttajia hyljeksitään, niin tasan niin kauan en saatana kerro kenellekään lähtemisaikeistani. Minä puolustan, ja ajallani katoan. Sopii joukkueen ottaa itkuraivarit sitten että "saatana, karkasi!". Sopii miettiä miksi. Varmasti sanovat "Vitun luopio. Tappoi monta ryssää. Teki paskatöitä, joita kukaan muu ei tehnyt. Oli muutenkin hyödyllinen. Turha jätkä. Menkööt." Lopussa kiittämättömyys seisoo, vai miten se suomalainen sanonta menee.

Odotan virallista kantaa siihen, että kelpaako rajattu apu, vai onko parempi olla osallistumatta ollenkaan, jos ei ole valmis uhkapelaamaan kuolemaansa asti.

Kuoleminen on joka tapauksessa häviämistä.

Se mitä lakeihin ja läntisiin demokratioihin tulee, niin niiden voima on muuntautumiskyvyssä. Minä ehdotankin tässä tavallaan muutosta kohtuuttomiin lakeihin, sekä ennen kaikkea maanpuolustuskulttuuriin. Kehtaatkin haukkua pelkuriksi ja karkuriksi. Sotilaan jos kenen luulisi arvostavan laskelmoimista sekä laskelmoivaa riskinottamista, sekä harkittua vetäytymistä.
Mistä ihmeestä olet saanut kuvan, että sotaan lähdetään kuolemaan? Kaikki, aivan kaikki johtoportaissa välttävät turhien tappioiden aiheuttamista (=itsemurhatehtäviä), koska niiden hyöty on hyvin kyseenalainen. Pitkällä tähtäimellä joukkoja kannattaa käyttää vain taisteluissa, jotka voidaan edes jotenkin voittaa ilman mittavia tappioita, ellei kyse ole jostain Kollaan tai Tali-Ihantalan kaltaisesta lihamyllystä, jossa puolustuksen on pakko kestää (ja tällöinkin suurin osa selvisi hengissä).
Ylivoimaisesti suurin osa tappioistakin on sirpalehaavoittumisia.

Harkittu vetäytyminen suoritetaan koordinoidusti komentoketjun mukaisesti, ei pelkurimaisesti luikkimalla pakoon ja asettamalla toverinsa vaaraan oman pelkuruutensa vuoksi.
Parempi on saman tien kieltäytyä palveluksesta tai luikkia ulkomaille pakolaiseksi - koska tehtävänsä jättämällä asettaa muut suurempaan kuolemanvaaraan kuin sillä, että ei luo katteetonta luottamusta muiden mieliin siitä, että tekee tehtävänsä ja puolustaa heitä, ja sitten pettää heidät.
Itse tiedän kyllä, että jos vaikea paikka tulee, aion joukkueelleni sanoa suoraan, että jos joku harkitsee mielessään pakoa, jääköön suoraan pois, koska pettureita ei tarvita. Säästyypä kevyemmällä tuomiolla ja muut eivät joudu petetyiksi.

Petturuus on vielä alhaisempaa kuin pelkuruus.
 
Minä itse arvostan jokaista joka lähtee täältä Venäjän esikartanosta elämään tuottavaa elämää uskottavaan länsivaltioon, kasvattamaan osaltaan läntistä mahtia. Kuoleminen on joka tapauksessa häviämistä.

Joo-o. Edelleen jännää miten erilaisia ajatussuuntia tämä otsikko sekä sodan ilmapiiri tuo esille.
Mitäs jos koetettaisiin sellaista yhteistä kokemusta, että laitetaan hanttiin niin viimeiseen henkilöön ja lähdetään sitten kimpassa? Katsotaan kauanko kestää talloa suomalaiset pois maailmankartalta.
Ku ei muuttaminen kiinnosta niin pätkääkään. Jos tämä meinaa loppua, loppukoon sitten saappaat jalassa. Hienoa eikö totta ?!

Sovitaan että jokainen ottaa 20 vihollista mukaansa ja haihdutaan savuna ilmaan. Hyvää yötä. Rauha on tehty.

.
 
Back
Top