Olet lukenut eri tarinoita. Itselle tuli mieleen vuoden -44 täydennysmiehet omilta rintamilta. Se on totta, että pienemmät tappiot joukko kärsii, mikäli on kokeneempia rinnalla opettamassa.
Varsinaisesti halusin herätellä keskustelua siitä näkökulmasta, miten tätä syrjään pantua reservin osaa alettaisiin käyttää valmiutta nostettaessa. Itse pistäisin tietyn osan heti täydennyskoulutukseen, kun valmiiksi sijoitetut menevät tehtäviinsä. Jos (toivon mukaan koskaan ei) vakansseja aukeaa, niin viikonkin koulutusta saanut on eri mies. Kuka nämä kouluttaa ja missä? Taistelujoukoissa annetaan viimeisin silaus, mutta siellä ei varmasti ole aikaa muistella, kuinka kvkk:n vyölipas täytetään, ettei tule häiriöitä tms. Ne pitää olla hallussa, jonkun kouluttamana, jo ennakkoon.
Yksiköistä kun puhutaan, niin sodankäynnin nopeus on tänä päivänä sitä luokkaa, että jos niille pitää kalusto ostaa ja kouluttaa, niin ehtii seuraavaan rähinään korkeintaan. Kohteensuojausyksiköt tulevat ensimmäisenä mieleen, joiden perustamiseen ja hyötykäyttöön ajoissa on realistiset mahdollisuudet.
http://www.tapiolanreserviupseerit.fi/attachments/Gona_20100715.pdf
Lainaus GONA-lehdestä 1/2010:
Sotilasläänin Taistelukoulutusyksikkö on Puolustusvoimien uusi joukkotyyppi, joka on aloittanut toimintansa Etelä-Suomen
sotilasläänissä vuonna 2006. Tämä melkein 300 henkilön vahvuinen yksikkö toimii sekä sodan että rauhan aikana (SA&RA).
Toimintaan sitoutuneen sodan ajan tehtävä on tässä yksikössä. Puolustusvoimien suunnitelmissa yksikkö muodostuu yksikön
päälliköstä, varapäälliköstä, komento- ja huoltojoukkueesta, neljästä taisteluammuntajoukkueesta sekä koulutusjoukkueesta.
ESSL:n alueella on tehty hieman toisin. Täällä yksikössä on neljä koulutusjoukkuetta ja yksi taisteluammuntajoukkue. Yksikkö on
samanlainen kuin muutkin Puolustusvoimien sodan ajan joukot, mutta siihen ei tuoteta henkilöstöä varusmieskoulutuksen tai joukkojen
uudelleen sijouttamisen kautta, vaan yksikkö on henkilösijoitteinen eli jokaiseen tehtävään pyritään sijoittamaan siihen
parhaiten sopiva “vapaa” reserviläinen.
Taistelukoulutusyksikön tehtävät keskittyvät pääasiassa joukkojen perustamisen jälkeiseen koulutukseen, tuli
kysymykseen sitten joukkueen puolustusammunnat tai aselajikoulutus. Tätä tehtävää varten yksikkö harjoittelee rauhan aikana säännöllisesti omissa harjoituksissa sekä mm. toteuttamalla maakuntakomppanioiden vapaaehtoisia- sekä varsinaisia kertausharjoituksia.
Yksikön omissa harjoituksissa harjoitellaan kouluttajien kesken, tehtäviä vaihtaen, nousujohteisesti, aina muodollisesta
asekoulutuksesta vaativampiin simulaattorein toteutettaviin taisteluharjoituksiin ja ammuntoihin. Maakuntakomppanioiden harjoituksissa
puolestaan suunnitellaan ja toteutetaan “tilattuja” koulutuksia ja toimitaan ryhmän ja joukkueen kouluttajina.
Kouluttajana toimiminen vaatii reserviläiseltä hyvää perus- sekä aselajitaitojen osaamista ja uutena elementtinä sotilaspedagogista osaamista. Kouluttajana toimiessa, palautetta saadessa ja antaessa kuitenkin varmasti kehittyy niin koulutus-, esiintymis- kuin
johtamistaidoiltaan ja samalla myös perus- ja aselajitaidot kasvavat selkäytimeen, useiden toistojen kautta.