Rinteen/Marin hallituksen politiikka ja siitä keskustelua.

Aika vahvasti foorumilla on vallalla puusilmäinen jako isänmaalliseen oikeistoon ja maanpetokselliseen vihervasemmistoon. Totuus on tässäkin asiassa aika paljon monimutkaisempi.
Tuohon sorroin taannoin itsekin, mutta olen siitä harhasta vähän vapautunut jo. Kuitenkin koen että yhteiskunnassa tarvitaan nimenomaan korjausliikettä vapauden ja alhaisempien verojen suuntaan noin yleisesti ottaen. Halosestakin ehtinyt olla montaa mieltä, mutta loppupeleissä on vaikea sanoa etäältä että minkälainen ihminen siinä on tosissaan kyseessä.
 
Viimeksi muokattu:
Nyky demareiden (myös Halonen ja Tuomioja& kump.) ja Tannerin välillä on todella iso kuilu. Tanner oli isänmaallinen valtiomies, joka ajoi ja teki suuri asioita tämän maan eteen.

Toista maata kuin nykydemarit joilla on ollut suunta hukassa jo hyvän aikaa. Idealismi edellä kun mennään niin lopputulema ei ole kaunista katsottavaa.
 
Rinteen möyhähdyksestä paras tulkinta saattaa olla se, että hän ei tarkoittanut yhtään mitään.

Korhonen saatta myös olla oikeassa: Rinnettä harmitti, että puolustusministeriö oli vuonna 2017 yllättänyt poliitikot ikävästi, päästämällä sotilaat toteuttamaan omin päin poliitikkojen jo ennakolta hyväksymiä kansainvälisiä sotaharjoituksia. (Niistä oli tuolloin kerrottu kansanedustajille liian monimutkaisesti, muistioilla joissa oli turhan pitkiä lauseita, ilman tavuviivoja ja kuvia.)
 
Tästä ei taida saada irti muuta kuin, että Rinne ei ymmärrä puolustuspolitiikasta ja Tarja ja Eki seukkas 70-luvulla.
Vesiperä.
Niin kuin täällä käytetty sanonta menee, satoi Kivisen laariin 6-0.:salut:
 
Puoluekenttä on kyllä Tannerin ajoista muttunut aika paljon. Katsoin, että Tannerin johtamana demarit saivat 40% äänistä ja 80 paikkaa. Nykyään se olisi jo, anteeksi kielenkäyttöni, hemmetin iso jytky jos pääsisi vaaleissa 25% ja 55-60 paikkaan.

Ei taida enää olla edes mahdollista yhdelle puolueelle onnistua vetäisemään 40% äänistä ja 85 paikkaa, niin kuin 1939 Demarit onnistuivat tekemään.
 
Puoluekenttä on kyllä Tannerin ajoista muttunut aika paljon. Katsoin, että Tannerin johtamana demarit saivat 40% äänistä ja 80 paikkaa. Nykyään se olisi jo, anteeksi kielenkäyttöni, hemmetin iso jytky jos pääsisi vaaleissa 25% ja 55-60 paikkaan.

Ei taida enää olla edes mahdollista yhdelle puolueelle onnistua vetäisemään 40% äänistä ja 85 paikkaa, niin kuin 1939 Demarit onnistuivat tekemään.

Jo 20 pinnaa tuntuu nykyään olevan todella tiukassa. Ehkä seuraavissa vaaleissa sekin ihme taas nähdään. Melkoinen mullistus pitäisi tapahtua että joku voisi realistisesti tavoitella 30 tai edes 25 prossan kannatusta.
 
Mitenkä niin...Feminististä ulkopolitiikkaa ja äijäfeminismiä kärkiteemoina kansainvälisistä sopimuksista kiinnipitäen..

Se kertoo paljon ettei linjaa oikein ole kuin mainitsemissasi kolmos-nelostason asioissa. SDP:lle perinteisesti tärkeissä asioissa odottaisi näkemystä vaikkapa yhteiskunnan toimintojen suhteuttamisessa työelämän muutokseen yms. Hiljaista on. Vaan mitäpä sitä työelämää murehtimaan kun kannattajat ovat lähes järjestäen eläkeläisiä.
 
Jo 20 pinnaa tuntuu nykyään olevan todella tiukassa. Ehkä seuraavissa vaaleissa sekin ihme taas nähdään. Melkoinen mullistus pitäisi tapahtua että joku voisi realistisesti tavoitella 30 tai edes 25 prossan kannatusta.
Onkohan tämä vain joku vaihe, jota elämme nyt. Eli perinteiset isot puolueet ovat vaihtumassa toisiin puolueisiin ja tästä seuraten puolueiden kannatukset ovat alle 20 prosentissa. Sitten muutamassa vuodessa suuri osa SDPn kannattajista ovat siirtyneet Vihreille ja Kokoomukselta PerSuille ja sitten meillä tulee taas olemaan perinteisesti isot puolueet Vihreät ja Perussuomalaiset ja jäljelle jäävistä siirtyy vielä väkeä johonkin kolmanteen puolueeseen. Nämä kolme puoluetta sitten vanhan tavan mukaan saisivat sen 75% eduskunnan paikoista.
 
Onkohan tämä vain joku vaihe, jota elämme nyt. Eli perinteiset isot puolueet ovat vaihtumassa toisiin puolueisiin ja tästä seuraten puolueiden kannatukset ovat alle 20 prosentissa. Sitten muutamassa vuodessa suuri osa SDPn kannattajista ovat siirtyneet Vihreille ja Kokoomukselta PerSuille ja sitten meillä tulee taas olemaan perinteisesti isot puolueet Vihreät ja Perussuomalaiset ja jäljelle jäävistä siirtyy vielä väkeä johonkin kolmanteen puolueeseen. Nämä kolme puoluetta sitten vanhan tavan mukaan saisivat sen 75% eduskunnan paikoista.
Sitähän sanotaan politiikan polarisoituvan joten keskustapuolueet(keskusta,sdp,kokoomus) tulevat supistumaan.
 
Vain yhdeksän vuotta sisällissodan päättymisen jälkeen suojeluskunnat tekivät kunniaa sosialismia hävinneen osapuolen edustajalle vt. presidentti Väinö Tannerille.
Lauri Kristian Relander joutui keväällä 1927 jäämään sairaslomalle lähes neljäksi kuukaudeksi. Presidentin ja puolustusvoimien ylipäällikön ominaisuudessa Tanner otti vastaan toukokuun 16. päivän sotilasparaatin Senaatintorilla.

HKMS000005_km003rzp.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Onkohan tämä vain joku vaihe, jota elämme nyt. Eli perinteiset isot puolueet ovat vaihtumassa toisiin puolueisiin ja tästä seuraten puolueiden kannatukset ovat alle 20 prosentissa. Sitten muutamassa vuodessa suuri osa SDPn kannattajista ovat siirtyneet Vihreille ja Kokoomukselta PerSuille ja sitten meillä tulee taas olemaan perinteisesti isot puolueet Vihreät ja Perussuomalaiset ja jäljelle jäävistä siirtyy vielä väkeä johonkin kolmanteen puolueeseen. Nämä kolme puoluetta sitten vanhan tavan mukaan saisivat sen 75% eduskunnan paikoista.

Arvaan että Kokoomus reivaa puheenjohtajan vaihtuessa linjaansa oikealle. Joukkopako persuihin kuulostaa enemmän haavekuvalle.

SDP on hankalammassa paikassa. Vihreään suuntaan tai vasemmalle ei ainakaan voi siirtyä koska ne sektorit on jo miehitetty. Keskustankin pitäisi kehittää itselleen tarkoitus. Muuten nuo kaksi ennen vahvaa puoluetta voivat kutistua pysyvästi sinne 10 prossaan ja allekin. Molemmille kuitenkin riittänee tavan vuoksi -äänestäjiä vielä vuosikymmeniksi.
 
Vain yhdeksän vuotta sisällissodan päättymisen jälkeen suojeluskunnat tekivät kunniaa sosialismia hävinneen osapuolen edustajalle vt. presidentti Väinö Tannerille.
Lauri Kristian Relander joutui keväällä 1927 jäämään sairaslomalle lähes neljäksi kuukaudeksi. Presidentin ja puolustusvoimien ylipäällikön ominaisuudessa Tanner otti vastaan toukokuun 16. päivän sotilasparaatin Senaatintorilla.

Katso liite: 31938

Mitäpä veikkaatte jos toinenpuoli olisi voittanut, olisiko punakaartit tehneet kunniaa vaikka Marskille?
 
Mitäpä veikkaatte jos toinenpuoli olisi voittanut, olisiko punakaartit tehneet kunniaa vaikka Marskille?

Siitä en tiedä, ja varmaan osa punaisista suuttui Tannerille ja osa suojeluskunta-osastoista jäi kotiin mököttämään.

Mutta se Mannerheimin johtama kenttäarmeija, joka vuonna 1939 asettui Puna-armeijaa vastaan, oli miehistöainekseltaan työmiesten, metsä- ja maatyömiesten armeija. Tässä on yhden Taipaleessa sotineen pataljoonan henkilöluettelosta yksi ainoa sattumanvarainen sivu.

p.jpg
 
Mitäpä veikkaatte jos toinenpuoli olisi voittanut, olisiko punakaartit tehneet kunniaa vaikka Marskille?
Marski olisi varmaankin joutunut siinä tapauksessa maanpakoon. Tai punakaarti olisi liittänyt Suomen taas osaksi Neuvostoliittoa voittaessaan sisällissodan.
 
Siitä en tiedä, ja varmaan osa sekä punaisista suuttui Tannerille ja osa suojeluskunta-osastoista jäi kotiin mököttämään.

Mutta se Mannerheimin johtama kenttäarmeija, joka vuonna 1939 asettui Puna-armeijaa vastaan, oli miehistöainekseltaan työmiesten, metsä- ja maatyömiesten armeija. Tässä on yhden Taipaleessa sotineen pataljoonan henkilöluettelosta yksi ainoa sattumanvarainen sivu.

Katso liite: 31940

Jep. Neukuillehan Tanner oli pahimman sortin luokkavihollinen. Oikeistodemari, mensevikki. Ei tarvitse ihmetellä miksi Moskova halusi jatkosodan jälkeen miehen tuomittavaksi sotasyyllisenä.
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Jep. Neukuillehan Tanner oli pahimman sortin luokkavihollinen. Oikeistodemari, mensevikki. Ei tarvitse ihmetellä miksi Moskova halusi jatkosodan jälkeen miehen tuomittavaksi sotasyyllisenä.

Honka-liiton takanakin se oli haistelevinaan näitä revansistisia voimia...

Se sotasyyllisyysoikeudenkäynti oli ilveily. Mutta Tanner johti kommunistien vastaista taistelua vielä vankilastakin käsin.

Jos tällainen demari olisi, se 85 paikkaa ei olisi niin suuri mahdottomuus. Mutta nämä sannamarinit ja tuulahaataiset eivät ihan iske siihen ruutuun.
 
Marski olisi varmaankin joutunut siinä tapauksessa maanpakoon. Tai punakaarti olisi liittänyt Suomen taas osaksi Neuvostoliittoa voittaessaan sisällissodan.

Marski toisaalta oli 1918 aktiivinen toimija. Tanner ymmärsi tuolloinkin olla olematta.
 
Jos tällainen demari olisi, se 85 paikkaa ei olisi niin suuri mahdottomuus.
Mikä estää arvon nimimerkkiä rupeamasta sellaiseksi. Mustana hevosena takaportista sisään.

Tanner olisi tänä päivänä tekojensa (käsi teki miehellä toista kuin suu sanoi, tässä tapauksessa myönteisessä mielessä) perusteella 'äärioikeistolainen'.

Kyllä miestä silti arvotetaan vähän liian korkealle. Kun nollasta eli paskasta lähdetään, niin on helppo olla tolkun sosiaalidemokraatti. Lähtökohtana oli kuitenkin aseelliseen vallankaappaukseen laillista hallitusta vastaan lähtenyt puolue, jonka johto ja jäsenistö oli kokenut melkoista verenhukkaa tai ottanut piletin itään.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top