SDP:n vassarisiipi veljeilee dosentti Bäckmannin kanssa

70-luvulta muistoksi jäänyt Yhdysvaltojen vihaaminen on kai tätä eteenpäin vievä voima.

Olen joskus miettinyt miksi tämä ei silti kanavoidu EU:n kehittämiseen? Luulisi, että voimakas EU veisi samaan määränpäähän, koska se myös heikentäisi Yhdysvaltojen hegemoniaa. Eikö EU olisi puutteistaan huolimatta parempi vaihtoehto kuin Venäjä?

Koska näillä älykääpiöillä ei ole tarpeeksi kykyjä pärjätä EU virkamiehenä! Siellä kun ei riitä pelkkä aatteen palo ja ruskea kieli. Venäjällä hyödyllinen hölmö saattaisi jopa saadakin jonkinlaisen suojatyöpaikan, riippuen ryssä hallinnon suhtautumisesta pettureihin.
 
Katsos näiden henkilöiden sairaan ajattelutavan mukaan äärimmäistä pahuutta rahan vallan, imperialismin ja uusliberalismin muodossa edustaa erityisesti läpeensä mätä Länsi. Ei täältä kotipesästä mitään hyvää kuulemma löydy, osaamme vain riistää. Hyvyys löytyy Lännen alistamien ja köyhyydellä kurittamien kansojen parista Afrikasta, Aasiasta ja Etelä-Afrikasta. Ne ovat silleen aitoja ja autenttisia. Ikävä vain että Lännen salajuonet jatkuvasti alistavat näitä jaloja villejä. Näin ollen taistelu Länttä vastaan on oikeutettua keinoista välittämättä.
 
Katsos näiden henkilöiden sairaan ajattelutavan mukaan äärimmäistä pahuutta rahan vallan, imperialismin ja uusliberalismin muodossa edustaa erityisesti läpeensä mätä Länsi. Ei täältä kotipesästä mitään hyvää kuulemma löydy, osaamme vain riistää. Hyvyys löytyy Lännen alistamien ja köyhyydellä kurittamien kansojen parista Afrikasta, Aasiasta ja Etelä-Afrikasta. Ne ovat silleen aitoja ja autenttisia. Ikävä vain että Lännen salajuonet jatkuvasti alistavat näitä jaloja villejä. Näin ollen taistelu Länttä vastaan on oikeutettua keinoista välittämättä.

Aika monelle Länttä parjaavalle kelpaa ne positiiviset puolet aika hyvin.

Me länkkärit emme kuitenkaan voi sokeutua tässä mainioudessamme. Emme voi lakaista kritiikkiä siten, että toteamme asioiden olevan paljon huonommin Pohjois-Koreassa tai Burkina Fasossa. Tällainen argumentointi on todella lietteisellä pohjalla.
 
Vaikka näitä sekavia ajattelijoita on näköjään demareissakin, yleensä he ovat junttaantuneet Itsenäisyyspuolueen ja Piraattipuolueen riveihin.

Yhteistä on vahva ideologia, jossa kiistetään rikkomukset ja väärinkäytökset, joita Venäjä tekee. Yhdysvaltain lisäksi myös EU on mörkö. Osa ihan vilpittömästi uskoo, että Venäjä tuo ihmisarvoisuutta kamalaan rahamaailmaan, on vaihtoehto. Se, että Venäjä on epäsuvaitsevainen nationalistinen kleptokratia, jota johtaa pesunkestävä gangsteri, ei merkitse mitään. Uskoisin itsekin,että kyse on samasta nostalgiasta kuin Venäjän sisällä - vahvasta Neuvostoliiton kaipuusta.

Missä määrin kannattaa oppia kritiikistä? Miten moni meistä ennen kriisiä oli huolissaan Goldman Sachsin kaltaisten lobbareiden tunkemisesta vallan ytimiin? Miten moni meistä näki heikon Obaman saavuttaneen vaalivoiton George W. Bushin politiikan tähden? Eivätkö juuri Bushinkin perheen bisnekset sekaantuneet operaatioihin? Eikö perhe- ja sisäpiirin tuomiovaltaa käytetty mielenkiintoisella tavalla jopa presidentinvaaleissa? Olivatko sotahaukat Rumsfeld, Cheney ja Wolfowiz esimerkillisä kansainväliset oikeudet huomioonottavia hallintomiehiä? Eikö Amerikassakin leimattu pettureiksi erimielisiä? Näin kävi asetarkastaja Scott Ritterille, joka yritti vain kertoa totuuden ennen vuotta 2003.

Mutta Venäjä nykytilassa ei ole vaihtoehto. Näiltä putinisteilta puuttuu kaikki analyyttisyys ja tapa yrittää tarkastella sitä, mitä tapahtuu todella. Kyse on uskonnosta siinä, missä taistolaisuus oli uskonto.

Ja kyllä, Vasemmistoliitto on selkeämpi linjauksiltaan. Se ei pidä NATOsta mutta tuskin näkee Venäjää köyhän pienen ihmisen paratiisina tai sen suhtautumista vähemmistöihin mallikkaana.

Toinen selkeä on Kansallinen Kokoomus. Se pitää NATOsta, lännestä ja rahasta toivoo jatkuvaa suoraa nousua, joka ei lopu ikinä.

Kaikki muut luikeroivat jollain lailla.
 
Viimeksi muokattu:
Vaikka näitä sekavia ajattelijoita on näköjään demareissakin, yleensä he ovat junttaantuneet Itsenäisyyspuolueen ja Piraattipuolueen riveihin.

Yhteistä on vahva ideologia, jossa kiistetään rikkomukset ja väärinkäytökset, joita Venäjä tekee. Yhdysvaltain lisäksi myös EU on mörkö. Osa ihan vilpittömästi uskoo, että Venäjä tuo ihmisarvoisuutta kamalaan rahamaailmaan, on vaihtoehto. Se, että Venäjä on epäsuvaitsevainen nationalistinen kleptokratia, jota johtaa pesunkestävä gangsteri, ei merkitse mitään. Uskoisinitsekin,että kyse on samasta nostalgiasta kuin Venäjän sisällä - vahvasta Neuvostoliiton kaipuusta.

Missä määrin kannattaa oppia kritiikistä? Miten moni meistä ennen kriisiä oli huolissaan Goldman Sachsin kaltaisten lobbareiden tunkemisesta vallan ytimiin? Miten moni meistä näki heikon Obaman saavuttaneen vaalivoiton George W. Bushin politiikan tähden? Eivätkö juuri Bushinkin perheen bisnekset sekaantuneet operaatioihin? Eikö perhe- ja sisäpiirin tuomiovaltaa käytetty mielenkiintoisella tavalla jopa presidentinvaaleissa? Olivatko sotahaukat Rumsfeld, Cheney ja Wolfowiz esimerkillisä kansainväliset oikeudet huomioonottavia hallintomiehiä? Eikö Amerikassakin leimattu pettureiksi erimielisiä? Näin kävi asetarkastaja Scott Ritterille, joka yritti vain kertoa totuuden ennen vuotta 2003.

Mutta Venäjä nykytilassa ei ole vaihtoehto. Näiltäputinisteilta puuttuu kaikki analyyttisyys ja tapa yrittää tarkastella sitä, mitä tapahtuu todella. Kyse on uskonnosta siinä, missä taistolaisuus oli uskonto.

Ja kyllä, Vasemmistoliitto on selkeämpi linjauksiltaan. Se ei pidä NATOsta mutta tuskin näkee Venäjää köyhän pienen ihmisen paratiisina tai sen suhtautumista vähemmistöihin mallikkaana.

Toinen selkeä on Kansallinen Kokoomus. Se pitää NATOsta, lännestä ja rahasta toivoo jatkuvaa suoraa nousua, joka ei lopu ikinä.

Kaikki muut luikeroivat jollain lailla.

Minulle EU on mörkö, USA on Mörkö, mutta Venäjä on MÖRKÖ.
 
Mitä nyt olen politiikkaa seurannut hieman aktiivisemmin lähiaikoina olen tullut siihen lopputulokseen ettei ensi vaaleissa ole hyviä vaihtoehtoja olemassakaan.
 
Mitä nyt olen politiikkaa seurannut hieman aktiivisemmin lähiaikoina olen tullut siihen lopputulokseen ettei ensi vaaleissa ole hyviä vaihtoehtoja olemassakaan.
Äänestys on aina valinta vähiten huonon välillä. Näin se on ollut 4evä. Ei mitään uutta auringon alla.

Ne jotka toistelee jonkun puolueen kaikkia juttuja ilman kritiikkiä ovat kyseisen puolueen jäseniä tai muuten aatteeseen uskovia.
 
Puoluesysteemi on jokseenkin surkea tapa toteuttaa kansanvaltaa, mutta mitäpä muutakaan sitä keksisi tilalle? Itse olen odotellut jostain nousevan polittisen ihmemiehen tai -naisen, joka saisi ajettua läpi ratkaisun yhteen polttavaan ongelmaan. Ei nimittäin ole niin, että pykälien tulee suosia joko yrittäjää, tai työntekijää, vaan jos jollain kahdella ryhmällä, niin näillä on yhteinen intressi. Nykymalli, jossa maksetaan palkkaa, vaikka tulosta ei tulisi, ja toisaalta jätetään maksamatta, vaikka sitä tuleekin, on suoraan hanurista. Osapuolten edut ovat yhdistettävissä niin, että molemmat ovat tyytyväisiä, eikä kumpikaan halua palata vanhaan kankeaan järjestelyyn. Omistan itse siivun firmasta, jossa on kolmisenkymmentä toimihenkilöä ja työntekijää ja jossa tällainen toimiva malli on paikallisesti sopimalla löydetty. Lainsäädäntö meinaa vain monessa kohdin tulla esteeksi ja välistä tarvitaan luovaa mielikuvitusta. Mistä löydetään se maan isä tai äiti, joka saa tämän luottamuksen ajettua läpi? Tarvitaan aika paljon enemmän, kuin sloganeita. "Vastakkainasettelun aika on ohi" ei oikein toimi, jos sitä samaan aikaan toisella kädellä kärjistetään. Pörssiyhtiöissä tämä ei varmasti ikinä toteudu, siellä tulee jatkossakin uutisia, kuinka johtajien onnistumiset palkitaan miljoonilla ja työntekijän tai toimihenkilön onnistuminen vastaavasti irtisanomisella. PK-sektorilla olisi kuitenkin paljon mahdollisuuksia, kun vain puhallettaisiin yhteen hiileen.
 
Back
Top