Stingereiden ja hävittäjien merkitys Suomen puolustuksessa

Osaisiko joku selittää amatöörille, että mikä on Stingereiden ja hävittäjien merkitys Suomen puolustusstrategiassa? Käsittääkseni Suomi menettäisi ilmaylivoiman hyvin nopeasti armeijaa vastaan, jolla on paljon enemmän vastaavaa kalustoa. Stingerit sen sijaan ovat todistetusti hyvin tehokkaita aseita vihollista vastaan, jolla on ilmaylivoima. Eikö Suomi voisi uusien hävittäjien sijaan hankkia erittäin suuria määriä Stingereitä?
 
No yritetään, vaikka en mikään asiantuntija olekkaan.

Hävittäjät luovat kaikissa korkeuksissa toimivan ilmapuolustus kyvyn, joka voidaan nopeasti keskittää eri puolille maata. Ovat siis tehokas ja liikkuva järjestelmä.
Stinger taas on maajoukkojen itsepuolustukseen tarkoitettu lyhyenkantaman ase. Sillä ei voi torjua korkealla lentävää vihollista. Vihollinen joka saa rauhassa lentää korkealla voi pommittaa meitä, jos meillä ei ole korkealle sopivia asejärjestelmiä.
Perusajatus on siis se, että nämä järjestelmät täydentävät, mutta eivät korvaa toisiaan.
 
Lyhyesti: Ilmatorjunnan painopiste on luotava alueille, joilla taistelevat joukot ovat erityisen alttiita vihollisen ilmatoiminnalle tai oman hävittäjätorjunnan ulkopuolella.
 
Mutta jos ei rajoituta vain Stingereihin. Eikö lentokoneiden hinnnalla saa runsaasti sekä pitkän- että lyhyen kantaman ilmatorjuntaa?
 
Kyllä ne raskaammat ohjusjärjestelmätkin maksaa melko huolella. Etenkin jos aiotaan puolustaa muutakin kuin ruuhkaisinta Suomea niin ei oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin turvautua lentäviin ohjuslavetteihin.
 
Ok, niin minähän en mitään tiedä. Kunhan amatöörin aivoilla yritän järkeillä.
 
Ok, niin minähän en mitään tiedä. Kunhan amatöörin aivoilla yritän järkeillä.

Muistelen että esimerkiksi SAMP/T-patterin mainittiin maksavan n. 300 miljoonaa euroa silloin kun NASAMS hankittiin. Miljardeja palaa jos noita aletaan hankkia minkäänlaisella kattavuudella. Toisaalta ohjuslaukaukset ovat erittäin kalliita jos ajatellaan sodanajan tarpeita. Eli ei tuosta miksikään oikopoluksi ole.
 
Osaisiko joku selittää amatöörille, että mikä on Stingereiden ja hävittäjien merkitys Suomen puolustusstrategiassa? Käsittääkseni Suomi menettäisi ilmaylivoiman hyvin nopeasti armeijaa vastaan, jolla on paljon enemmän vastaavaa kalustoa. Stingerit sen sijaan ovat todistetusti hyvin tehokkaita aseita vihollista vastaan, jolla on ilmaylivoima. Eikö Suomi voisi uusien hävittäjien sijaan hankkia erittäin suuria määriä Stingereitä?

Jos vastaavalla kalustolla tarkoitat nimenomaan lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjuksia, eipä sitä naapurin armeijaa tarvi mennä tykillä ruimimaan. Korkealta ja kovaa JDAM-pommi tai JSOW-liitopommi niskaan.

Jos tarkoitit myös naapurin hävittäjiä, ei se niitä kaikkia lentokuntoisiaan voi Suomea vastaan keskittää. Alkaa pian vaikka Kiina muistelemaan vanhoja. Ylivoimasta ei tule niin tolkutonta etteikö sitä voisi hyvällä tilannekuvalla, Ilmavoimien hajautetulla taktiikalla, ja läheisellä yhteistyöllä ohjustorjunnan kanssa jonkin verran tasoitella.

Muut jo mainitsivatkin että tuollainen olalta laukaistava vain jokuseen kilsaan ulottuva puikko voi hoitaa vain pienehkön osan niistä sotahommista mitä hävittäjät voivat tehdä. Siihen päälle rauhan ajan tunnistuslennot (oikeastaan lentävää näkyvää rajavartiostoa!) ja kriisiajan tiedustelulennot.

Molempi parempi. Stinger-simolla oma paikkansa koko kokoonpanossa.
 
Ukrainan sodassa oli vaiheita, joissa UAn olisi pitänyt saada venäläinen lennokkitoiminta kuriin. Miten Stinger syö lennokkia?
 
Ukrainan sodassa oli vaiheita, joissa UAn olisi pitänyt saada venäläinen lennokkitoiminta kuriin. Miten Stinger syö lennokkia?

Kyllä syö, vaikkakaan Suomella ei ole herätesetytteisiä ohjuksia.
Puikkojen riittävyys on suurin ongelma.
 
Entinen ilmatorjunnan tarkastaja, evp eversti kertoi luennollaan että kaikki paitsi tunnistuslentotehtävät voidaan hoitaa nykyteknologialla ohjuksin sekä lennokein. Sama asia ilmaistu myös hänen artikkeleissaan joten ihan julkisena tietona asian voi kertoa. Tällaisella järjestelyllä investoitaisiin rajusti risteily/ilmatorjunta yms ohjuksiin ja hankittaisiin vain hyvin rajallinen määrä lentokoneita tunnistustehtäviin harmaan vaiheen tarpeisiin. Kustannuksiltaan tämä olisi hinnaltaan edullisempaa saada sama suorituskyky kuin esim monitoimihävittäjin. Oma tietämys ei riitä arvioida kyseisen asian järkevyyttä suuntaan tai toiseen, yleensä vänrikit istuu hiljaa ja kuuntelee kun everstit puhuu varsinkin omasta erikoisalastaan.
 
Oisit kysynyt miksi Suomessa ei näin sitten tehdä.
 
Oisit kysynyt miksi Suomessa ei näin sitten tehdä.
Hyvä kysymys. Asian taustalla on ollut se ilmeisesti että aiemmin, ennen nykyisten lennokkien yms teknologista kehitystä asia ei ole näin ollut ja vasta 2010-luvun teknologiat ovat voineet korvata täydellisesti tunnistuslentoja lukuunottamatta hävittäjät. Luennon aiheena olikin Hornettien korvaaminen eli asiantuntijan oma ehdotus oli että ostetaan pieni määrä edullista modernia hävittäjää ja isolla rahalla erilaista puikkoa & sensoria niiden tueksi. Kuultuani luennon tulin ainakin itse vakuuttuneemmaksi että tämä voisi olla aivan varteenotettava yksi vaihtoehto mutta kovin vahvaa mielipidettä ei tällä tietopohjalla kykene muodostamaan.
 
IT:n tarkastajalla on vahvasti oma lehmä ojassa. Millään 2010-luvun teknologialla ei kyllä monitoimihävittäjää korvata. Ehkä sitten, kun UCAV-lennokit pystyvät ilmataisteluun, mutta kalliita nekin ovat.

Mikään valtio ei kyllä ole korvannut ilmavoimiaan IT:llä ja risteilyohjuksilla, ainakaan sellainen jolla on uhkakuvia. Ohjukset kun eivät voi peittää kantamallaan koko maata etenkään matalilla korkeuksilla. Arvaanpa, että tätä ideaa esittää vain Ahti Lappi. Ohjukset täydentävät kokonaisilmapuolustusta, eivät siis korvaa hävittäjiä.

Kyseisellä systeemillä annettaisiin vihollisen ilmavoimille ilmanherruus etenkin alakorkeuksissa. Se ei taas tee hyvää maajoukoille, joita ohjukset eivät pysty milloinkaan suojaamaan täydellisesti. Hävittäjätorjunnan valttina on nopea keskittäminen tarvitulle alueelle ja kyky vaikuttaa matalalla lentäviin ilmamaaleihin huomattavasti helpommin kuin maasta laukaistavilla ohjuksilla.
 
Viimeksi muokattu:
IT:n tarkastajalla on vahvasti oma lehmä ojassa. Millään 2010-luvun teknologialla ei kyllä monitoimihävittäjää korvata. Ehkä sitten, kun UCAV-lennokit pystyvät ilmataisteluun, mutta kalliita nekin ovat.

Mikään valtio ei kyllä ole korvannut ilmavoimiaan IT:llä ja risteilyohjuksilla, ainakaan sellainen jolla on uhkakuvia. Ohjukset kun eivät voi peittää kantamallaan koko maata etenkään matalilla korkeuksilla. Arvaanpa, että tätä ideaa esittää vain Ahti Lappi. Ohjukset täydentävät kokonaisilmapuolustusta, eivät siis korvaa hävittäjiä.

Kyseisellä systeemillä annettaisiin vihollisen ilmavoimille ilmanherruus etenkin alakorkeuksissa. Se ei taas tee hyvää maajoukoille, joita ohjukset eivät pysty milloinkaan suojaamaan täydellisesti. Hävittäjätorjunnan valttina on nopea keskittäminen tarvitulle alueelle ja kyky vaikuttaa matalalla lentäviin ilmamaaleihin huomattavasti helpommin kuin maasta laukaistavilla ohjuksilla.


Samaa mieltä.
Haluamatta nyt epäillä herra everstin osaamista, miksei kukaan ole toiminut juuri näin.
Puolustushaarojen ja aselajien kesken on aina käyty ja tullaan käymään kilpailua resurseista, tällainen kirjoittelu jota Lappi harrastaa on tuon kilpailun yksi ilmenemismuoto.
 
Minullekkin tuli Lappi mieleen jostain syystä. Eikös hän ole ollut kovin hävittäjävastainen?
 
Back
Top