Kerronpa toisen tarinan.
Saimme sotasaaliiksi joukon BT-vaunuja, joista 18 muunnettiin tykistöpanssarivaunuiksi uudella suomalaisella tornilla, johon asennettiin brittiläinen talvisotaan lahjoitettu 114 mm haupitsi vuodelta 1918. Nimikkeekseen vaunut saivat mallimerkinnän BT-42. Vaunut olivat osa Panssaridivisioonan Rynnäkkötykkipataljoonaa. Niiden käyttökelpoisuus oli todella rajoitettu, mutta ne kyettiin ajattamaan suorasuuntausammuntaan. Etupanssari oli paksuudeltaan 20 mm ja muu panssarointi 5 mm eli ei oikein kuin liikkuva sirpalesuoja. No, joskus liikkuvia sirpalesuojia ja tykkejä voi teoriassa tarvitakin.
Miesten kohtalonhetki on kuitenkin silloin, kun taas "jotain pitää tehdä".
Er.Ps.K perustettiin 7.12.1943 ja komppanian päälliköksi nimettiin luutnantti Stig Sippel ja varapäälliköksi luutnantti Yrjö Nieminen. Kenraali Oesch määräsi Viipurin puolustukseen ryhmittyvälle 20. Pr:lle vahvennukseksi vähintään yhden panssarivaunukomppanian. Lagus, joka tiesi ettei edes koko Panssaridivisioona kykenisi pitämään Viipusia ainakaan käsketyllä puolustuslinjalla, ei kauaa miettinyt. Hän määräsi Sippelin porukan Viipuriin. Puolet vaunusta oli hajonnut jo ennen Viipuriin tuloa. Komppaniasta 3 vaunua ryhmittyi Ristimäkeen puolustukseen luutnantti Sippelin johdolla majuri Kurt Bäckmannin II komppanian alueelle, kaksi meni Maaskolan ratapiha-alueelle ja loput Teppo Sorrin III komppanian alueelle Karjalan kaupunginosaan. Paras hyöty tulisi tällaisesta pesäkkeenä olemisesta.
Taistelu:
Iltapäivällä klo 14.30 aikoihin vetäytyivät viimeiset omat joukot ja niiden perässä saapuivat neuvostoliittolaiset Josef Stalin 122 vaunu ja neljä T-34 vaunua. III joukkueen vaunu avasi tulen ampuen 15 kranaattia mutta ne eivät läpäisseet panssaria. Yksi vaunuista oli ajettava takamaastoon suojaan, jolloin vaikeassa maastossa ajaessa läksi telaketju pois päältä. Vaunujen miehistö avusti jalkaväkiaseilla panssarintorjuntaa. Etumaisena ajanut JS 122-vaunu saatiin tuhottua. Myöhemmin illalla tuhottiin neljä T-34- vaunua lisää.
Keskikaupungilla olivat vaunut luutnantti Niemisen johdolla ampuneet hautausmaan luona vihollisosastoja, jotka hetkeksi perääntyivät. Luutnantti Sippel oli antanut käskyn, jonka mukaan hänen vaununsa perääntyessä myös muut vaunut vetäytyvät. Niemisen vaunu oli kuitenkin asemissa puolisen tuntia kauemmin ja hän sai majuri Bäckmanilta käskyn jäädä viivyttämään Papulan ja Linnansillalle. Tällöin Papulan silta oli jo poikki. Linnansiltakin sytytettiin palamaan ja Niemisen johtamat vaunut saivat käskyn suojata jalkaväen vetäytymistä.
Kaikki vaunut ajoivat Viipurista huoltoon, tuhoutuivat tai hajosivat. Sippel yritti viimeisenä yksin vaunullaan tehdä jotain vaikka siellä ei enää ollut edes kuin nimeksi omia joukkoja (eivät kaikki juosseet). Kannaksenkadulla vaunun peesiin ilmestyi T-34. Sippel käski kersantti Virtasen painaa tallan pohjaan ja mutkitella kadulla. Tämä toimenpide onnistui hetken aikaa, kunnes tuli osuma osui keskelle tornia. Kersantti Virtanen kääntyi hätäpäissään Kanneksenkadulta Eliaankadulle, jossa ketjut putosivat pois osuessaan katukäytävän reunaan ja vaunu oli pakko jättää. Virtanen ehti nähdä tornissa luutnantti Stig Sippelin, joka oli keskeltä poikki.
Tästä oli Panssarikillan lehdessä:
Tiedämme, että luutnantti Sippel, tykistöupseerin kokemuksella, ehdotti vajaavarusteisten rynnäkkötykkien sijoittamista Viipuriin sillä tavalla, että ne voisivat kaaritulella moukaroida vielä etäällä etenevää vihollista. Tykistöupseeri katsoi voivansa järjestää keskitetylle patteristolle jonkinlaisen tulenjohdon. Viipurin puolustuksen johto ei kuitenkaan suostunut ehdotukseen. Vaunujen oli toimittava lähi etäisyydellä ja ammuttava suoralla suuntauksella! Tällaisessa operaatiossa Sippel itse johtovaunussaan joutui Viipurin kadulla vastakkain vihollispanssarin kanssa. Sen laukaus osui rynnäkkötykin torniin. Luutnantti Sippel ja vaunun lataaja, panssarimies Sorvisto kaatuivat. Ajaja, kersantti Aarne Virtanen, sen sijaan selvisi omiensa puolelle. Johtovaunun varajohtaja ja Sippelin lähetti, panssarimies Niilo Takkunen, on Erkki Käkelän tallettamana kertonut. Sippelin vaunun tuhoutumisesta Kannaksenkadulla. Vaunun ulkopuolella Takkunen pelastui suojautumalla Ristimäen hautausmaan kiviaidan ja hautakivien taakse (Erkki Käkelä: “Laguksen miehet, Marskin nyrkki”, Gummerus 1992, ss. 350 - 359).
Panssariprikaatin komentaja eversti Björkman oli etukäteen ollut erittäin huolissaan kyseisistä vaunuista ja 7.7.1944 Päämajasta tuli käsky poistaa loput vaunut käytöstä ja romuttaa ne!
Lyökää nuo koordinaatit Google Earthiin ja teidän pitäisi päästä täsmälleen siihen, missä Stig "Sige" Sippelin vaunu tuhoutui.
60,711393, 28,757620
tai
60°42'41,01"N, 28°45'27,43"E