Suomalaisten juuret

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#1
Kirjoittaja Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja

Suomalaisten uudet juuret

13.12.2010

Teksti: Jani Kaaro


Esi-isät vaelsivat jään jäljessä Espanjasta ja Ukrainasta

Ranta- ja metsäsuomalaisten erilaisissa geeneissä jatkuu kahtia jakautunut eurooppalainen perimä.


Suomalaisilla oli syytä iloita vuonna 1935. Taiteilija ja monitietäjä Sigurd Wettenhovi-Aspa oli saanut valmiiksi suurteoksensa ”Kalevala ja Egypti, Suomen Kultainen Kirja II”, jossa hän osoitti, millainen suurkansa suomalaiset oikein ovat.

Wettenhovi-Aspan mukaan suomalaiset vaelsivat ammoin Intian kautta Indonesiaan ja sieltä Egyptiin, missä he jopa synnyttivät maan muinaisen kulttuurin. Todisteeksi vaikutusvallasta hän taikoo kielellisiä yhtäläisyyksiä: pyramidi tulee sanasta pyhät raamit, labyrintti sanasta läpiriento, seepra sanasta seurahepo ja Egypti sanasta Äijäkupittaa.

Wettenhovi-Aspan visio suomalaisten muinaishistoriasta on varmasti fantastisimpia, mitä koskaan on esitetty, mutta ei ainoa. Olemme olleet myös mongolideja ja germaaneja ja viimeksi ”jokin kansa, joka tuli tänne Volgan mutkasta”.

Totuus on kuitenkin se, että suomalaiset eivät ole tulleet mistään.
– Suomalaisuus on kansallinen projekti, joka on rakentunut vähitellen kahdensadan viime vuoden aikana, eikä sillä ole välttämättä paljonkaan tekemistä niiden ihmisten kanssa, jotka tulivat tänne ensin, sanoo kielitieteilijä Janne Saarikivi Helsingin yliopistosta.

Ennen kuin meistä tuli suomalaisia, olimme lappalaisia, hämäläisiä ja savolaisia. Suomi oli täynnä erilaisia etnisiä ryhmiä, jotka olivat saapuneet tänne eri aikoina ja eri suunnista.

Genomi kuin historiankirja

Geenitutkimus on tuonut uutta puhtia suomalaisten alkuperän selvittelyyn. Geenejä on toki käytetty väestöhistorian tutkinnassa aikaisemminkin, mutta viime vuosina on suorastaan harpottu eteenpäin.
– Nykytekniikoilla dna-näyte erottaa italialaisen suomalaisesta helposti, sanoo dosentti Samuli Ripatti Helsingin yliopistosta.

Ripatti on ollut mukana tekemässä tänä vuonna koottua Suomen geeniatlasta. Tietopankin lähtökohtana ovat viime vuosikymmenien aikana kerätyt tuhannet verinäytteet, joista on seurattu esimerkiksi suomalaisten riskiä sairastua verenpainetautiin tai diabetekseen.
– Väestöhistoria on meille eräänlainen sivupolku, mutta se voi kertoa, miksi olemme alttiita sairastumaan joihinkin tauteihin.

Geneettinen arkeologia perustuu ajatukseen, että genomi on eräänlainen historiankirja. Kun jokin väestö vaeltaa uusille leveysasteille ja joutuu sopeutumaan uusiin oloihin, kuten niukempaan auringonvaloon tai tuntemattomiin taudinaiheuttajiin, muutokset tallentuvat geeneihin. Jos muunnos esimerkiksi helpottaa D-vitamiinin saantia niukasta aurin¬gonvalosta, se yleistyy ja siitä tulee tekijä, joka erottaa väestön lähtöväestöstä.

Samalla tavalla geeneihin tallentuvat väestöjen kohtaamiset ja niissä tapahtuvat geenien sekoittumiset sekä väestöjen jakautumiset kahdeksi tai useammaksi joukoksi.
– Menetelmiemme tarkkuus on sitä luokkaa, että näemme, miten tietyt geeniklusterit siirtyvät jokivartta ylöspäin, sanoo Ripatti.

Jääkausi jakoi Euroopan

Geenien ja uusien arkeologisten löytöjen perusteella kuva Suomen ja koko Euroopan asutushistoriasta 20 000 viime vuoden ajalta on yksinkertaistunut. – Me pohjoiseurooppalaiset jakaudumme kaikki oikeastaan kahteen porukkaan, sanoo antropologi Markku Niskanen Oulun yliopistosta.

Kun viime jääkausi oli laajimmillaan, nämä kaksi porukkaa olivat asettuneet Etelä-Euroopan lämpimiin taskuihin, niin sanottuihin refugioihin, joissa olot olivat siedettävät. Yksi tällainen tasku sijaitsi suunnilleen nykyisten Ranskan ja Espanjan rajamailla ja toinen Ukrainan alueella.

Refugioissa eläneet ihmiset saattoivat olla jo alun perin melko erilaisia, tai sitten erot syntyivät pitkän eristyksen aikana. Joka tapauksessa nämä itäiset ja läntiset populaatiot voidaan jäljittää geneettisten erojensa perusteella Euroopan joka kolkkaan Baskimaasta pohjoiskalotille. Niskasen mukaan Suomen asutushistoria on nähtävä osana tätä laajempaa eurooppalaista asutushistoriaa.

Kun jääkausi alkoi hellittää ja jään reuna vetäytyi, refugioiden ihmiset aloittivat hitaan vaelluksen kohti pohjoista. Eurooppaa asutettiin sitä mukaa kuin maata vapautui jään alta. Läntisestä refugiosta lähteneet valloittivat Länsi-Euroopan, ja Ukrainasta lähteneet levittäytyivät itäpainotteisesti. Keski-Euroopassa syntyi vyöhykkeitä, joissa populaatiot kohtasivat ja sekoittuivat keskenään.

Toinen kosketusvyöhyke syntyi Suomen alueella, mutta täällä sekoittuminen oli vähäisempää. – Populaatioiden erot näkyvät edelleen kirkkaasti itä- ja länsisuomalaisten perimässä, Ripatti sanoo.

Tarkka tuloaika auki

Suomen on arvioitu olleen osin jäätön noin 10 000 vuotta sitten, mutta emme tiedä, milloin ensimmäiset ihmiset saapuivat tänne.

Aivan äskettäin on tehty kiinnostavia löytöjä – toinen Joutsasta ja toinen Tornionjokilaaksosta – jotka viittaavat asutukseen jo yli 10 000 vuotta sitten.
– Näihin tietoihin on suhtauduttava varovasti, sillä ne ovat ristiriidassa geologisen aineiston kanssa, sanoo arkeologian professori Mika Lavento Helsingin yliopistosta. On kuitenkin mahdollista, että ensimmäiset ihmiset vaelsivat tänne nenä kiinni jäätikön reunassa.

Sen jälkeen, kun ensimmäiset ihmiset asettuivat asumaan Suomen alueelle, uutta väestöä on tullut aika ajoin.
Suomen vanhin kulttuuri, niin sanottu Suomusjärven kulttuuri, levisi kaikkialle Suomeen 10 000–7 000 vuotta sitten. Tämän jälkeen arkeologiseen aineistoon ilmestyy kampakeraamisia esineitä, jotka ovat noin 7 000–5 000 vuoden takaa. Niitä on pidetty merkkinä siitä, että Suomeen oli tullut uusi väestö, jolla oli omat tavat ja omaleimainen kulttuuri. Myös vasarakirveskulttuurin saapuminen noin 5 000 vuotta sitten ja varhaisen metallikauden alkaminen noin 1 500 vuotta myöhemmin ovat mahdollisesti osoitus uusien ihmisten saapumisesta.

Vaikka tyypillistä kampakeramiikkaa ja varhaista metallikautta pidetäänkin ”idän tuontina” ja vasarakirveskulttuuria lännestä tulleena, niitä on pelkästään materiaalisen kulttuurin perusteella mahdotonta sijoittaa joko itäiseen tai läntiseen väestöön. Esineistön ilmaantumista on vaikea suoraan yhdistää ihmisiin, sillä erilaiset tyylit voivat levitä myös muotien tavoin.
– Arkeologinen aineisto kuitenkin vahvistaa, että Suomessa on jo hyvin varhaisessa vaiheessa muodostunut jako itäiseen metsä-Suomeen ja läntiseen rannikko-Suomeen, Lavento sanoo.

Omaleimaisia eurooppalaisia

Suomalaisten alkuperää seuranneelle uusi käsitys suomalaisista ”kantaeurooppalaisina” voi olla hämmentävä. Aikaisemmin on korostettu sitä, miten suuresti me eroamme muista eurooppalaisista. Ovatko aikaisemmat tutkimukset olleet täysin hakoteillä?
– Eivät ole, sanoo Markku Niskanen. – Me olemme kantaeurooppalaisia, mutta samalla myös omaleimaisia.
Geeneiltään suomalaiset poikkeavat muista eurooppalaisista lähinnä kahdesta syystä.

Maanviljely alkoi levitä Etelä-Eurooppaan noin 8 500–9 000 vuotta sitten. Tämän uskotaan tapahtuneen ainakin osittain jonkinlaisen ”kansainvaelluksen” myötä, samalla kun maanviljelijäkansoja alkoi vaeltaa Lähi-idästä kohti pohjoista. Niskasen mukaan vaellus näkyy esimerkiksi Balkanin alueella Y-kromosomissa kulkevien isälinjojen lisääntymisenä. Tämä eurooppalaisen perimän uusi geeniaines on sitä voimakkaampi, mitä lähemmäksi Lähi-itää mennään, ja siten sitä on suomalaisessa aineksessa hyvin vähän.

Toiseksi Suomeen, havumetsävyöhykkeelle, vaeltaneilla ihmisillä on erilainen historia kuin kansoilla, jotka jäivät etelämmäksi.
– Meillä on voinut olla esimerkiksi nälkävuosia, jotka ovat suosineet tietynlaisten geenimuunnosten yleistymistä, tai geneettisiä pullonkauloja, joissa elämän karut tosiasiat ovat jättäneet jäljelle enemmän tai vähemmän sattumanvaraisen geenivalikoiman, sanoo Samuli Ripatti.

Elintapa muokkasi piirteitä

Suomalaiset poikkeavat muista eurooppalaisista myös fyysisiltä piirteiltään. Meillä on kaarevat poskipäät ja kulmikkaat ja matalat silmäkuopat, kun taas etelämpänä ihmisten poskipäät ovat tasaisemmat ja silmäkuopat korkeammat ja pyöreämmät.

Niskasen mukaan nämä piirteet eivät todista, että kuuluisimme johonkin toiseen porukkaan kuin muut eurooppalaiset, vaan heijastelevat suomalaisten elintapaa.
– Metsästäjä-keräilijäkulttuuri jatkui pohjoisessa paljon pidempään kuin muualla Euroopassa, Niskanen sanoo.
Metsästäjä-keräilijät söivät kovaa ravintoa, joka vaati paljon purulihaksia. Kun leukalihakset kasvoivat, myös leuat suurenivat, ja tämä vaikutti kallon muotoon. Sen sijaan etelämpänä siirryttiin pehmeämpään ravintoon. Se aiheutti omat muutoksensa sikäläisten ihmisten kalloon. Viljelijäkansojen leuat pienenivät mutta hampaat eivät, mikä näkyy tätä nykyä purentahäiriöinä. Ne ovat lisääntyneet myös Suomessa ravitsemuksen muututtua.

Yhtenä Euroopan viimeisimmistä metsästäjä-keräilijäkansoista suomalaiset kiinnostavat terveystutkijoita muistakin syistä kuin purentahäiriöiden takia. Tiedetään esimerkiksi, että kakkostyypin diabetes vaivaa pahiten juuri niitä kansoja, jotka ovat verraten hiljattain siirtyneet metsästäjä-keräilijöiden elämäntyylistä länsimaiseen elämäntapaan.
– Suomalaiset ovat juuri tällainen kansa, Markku Niskanen sanoo. Diabeteslukumme voi olla merkki siitä, ettemme ole vielä kunnolla sopeutuneet maanviljelijäkansojen ravintoon.

Saamelaiset oma lukunsa

Saamelaiset ovat geneettisesti ja fyysisiltä piirteiltään vielä omaleimaisempia kuin suomalaiset, minkä vuoksi heidän on aikaisemmin ajateltu tulleen jostakin Euroopan ulkopuolelta. Muutama vuosi sitten taas herätti suurta kohua havainto, että saamelaiset ovat geneettisesti läheisintä sukua baskeille.

Nämä havainnot selittyvät sillä, että saamelaiset ovat lähtöisin samasta jääkauden aikaisesta turvasaarekkeesta kuin baskit. – Nykytiedon valossa baskit jäivät paikoilleen Espanjan ja Ranskan raja-alueille, mutta saamelaiset jatkoivat matkaa ja päätyivät pohjoiseen, sanoo antropologi Markku Niskanen Oulun yliopistosta.

Suomeen saamelaiset saapuivat luultavasti Norjan rannikkoa, joka vapautui jäästä ensin, ja on mahdollista, että he ovat aina eläneet vain pohjoisessa.

Käsitys voi kuitenkin vielä muuttua, kun geenejä tutkitaan lisää, arvioi dosentti Samuli Ripatti Helsingin yliopistosta. – Ei ole täysin pois suljettua, että he tulivat idästä.

Geneettinen omaleimaisuus selittyy sillä, että saamelaisia on ilmeisesti aina ollut melko vähän eivätkä he ole juuri sekoittuneet muihin väestöihin. Kun populaatio pysyy pienenä, tietyt geenimuunnokset voivat yleistyä sattumalta prosessissa, jota kutsutaan geneettiseksi ajautumiseksi.
– Geneettinen ajautuminen on johtanut sekä baskeilla että saamelaisilla sattumalta samojen geenimuunnosten yleistymiseen, mikä saa heidät näyttämään läheisemmiltä sukulaisilta kuin tosiasiassa ovat, Niskanen sanoo.

Saamelaisten fyysiset piirteet, korkeat poskipäät ja matalat silmäkuopat, ovat samankaltaiset kuin suomalaisten, mutta vielä korostuneemmat. Tämä johtunee siitä, että saamelaiset pysyivät metsästäjä-keräilijöinä vielä pidempään kuin suomalaiset.

Kieli vaihtui kevyesti

Suomea on meillä puhuttu vasta noin 1 500 vuotta. Sitä ennen kukin heimo käytti omaa kieltään ja osasi kolmea–neljää muuta.


Geenit ja arkeologinen aineisto eivät kerro mitään siitä, mitä kieltä Suomea asuttaneet varhaiset ryhmät ovat puhuneet.
– Ainoa asia, joka on varma, on se, etteivät he puhuneet suomea, sanoo kielitieteilijä Janne Saarikivi Helsingin yliopistosta.

Vaikka emme koskaan saa tietää, mitä kieltä ensimmäiset asukkaat käyttivät, kielen vaiheita tutkimalla siitä voidaan saada vihjeitä.

Saarikiven mukaan kielemme vanhinta kerrosta ovat erilaiset paikannimet, kuten Saimaa, Imatra ja Koli. Niitä ei voi yhdistää suomeen tai lähisukukieliin. Suomen alueella puhuttiin siis kauan sitten jotakin tuntematonta kieltä, josta emme tiedä mitään.

Saamen aika mysteeri

Tämän tuntemattoman kielen jälkeen toiseksi vanhin kerros muodostuu saamelaiskielistä. Saamenpuhujat ovat asuttaneet melko varhaisessa vaiheessa suuren osan Etelä- ja Keski-Suomea, ja heidän perintöään suomen kielessä ovat sellaiset sanat kuin kahlata, kenttä ja nuotio. Kyse ei kuitenkaan ole samasta saamen kielestä, jonka nyt tunnemme, vaan eräänlaisesta kantasaamesta, josta nykyinen saamen kieli on kehittynyt.

Keitä nämä saamea puhuvat ihmiset olivat, on toistaiseksi mysteeri.

Aikaisemmin ajateltiin, että saamelaiset olivat Suomen alkuperäisasukkaita, jotka joutuivat vetäytymään pohjoiseen suomalaisten tieltä. Tämä tulkinta ei kuitenkaan saa tukea geneettisestä aineistosta. Jos Etelä-Suomen saamelaiset olisivat olleet samaa porukkaa kuin nykyajan saamelaiset, tämän pitäisi näkyä saamelaisvaikutuksena suomalaisten geeneissä, mutta sellaista ei ole.

Saarikivi myös muistuttaa, että suullisessa perinteessä näitä ”saamelaisia” kuvataan kaskiviljelijöiksi. Tämä viittaa siihen, että he harjoittivat toisenlaista kulttuuria kuin pohjoisen saamelaiset.

Tämä yhtälö ei jätä paljon vaihtoehtoja. Todennäköisin selitys on, että etelän saamenpuhujat olivat eräs niistä etnisistä ryhmistä, joista tämän päivän suomalaiset on tehty, ja että ryhmä jossakin vaiheessa vaihtoi kielensä.

Toinen mahdollisuus on, että nämä ihmiset hävitettiin, ennen kuin he ehtivät sekoittua muuhun väestöön. Niin tai näin, jossakin vaiheessa he ennättivät siirtää kielensä geneettisille saamelaisille.

Kantasuomea ei koskaan

Myös suomen kielen saapuminen Suomeen on hämärän peitossa, mutta tapahtuma vaikuttaa varsin tuoreelta.
Kielitieteilijät jäljittävät kielten alkuperää tutkimalla niiden hajoamista erilaisiksi murteiksi. Kun kielelle annetaan aikaa, se eriytyy aina murteiksi, ja kun aikaa kuluu riittävästi, murteista kehittyy erillisiä kieliä. Mitä erilaisemmiksi murteiksi ja kieliksi kieliryhmän puhuma-alue on pilkkoutunut, sitä todennäköisempää on, että kieltä on puhuttu alueella pitkään.

Tästä näkökulmasta kielitieteilijät ovat melko yksimielisiä siitä, että kantasuomea, josta kaikki itämerensuomalaiset kielet ovat kehittyneet, ei ole koskaan puhuttu Suomen alueella. Se kehittyi luultavasti Itämeren eteläpuolella. Tästä viestii viron, eteläviron ja liivin erilaisuus, joka on paljon vanhempaa perua kuin esimerkiksi suomen ja viron kirjakielen erilaisuus.

Kielitieteilijät ovat yksimielisiä myös siitä, että keskusalue, jonne suomi juurtui ensin, oli Etelä-Suomessa. Vaikka murteista puhuttaessa meille nykyään tulee mieleen savolainen ”viäntäminen”, murteet ovat aikoinaan olleet kirjavimmillaan etelässä.

Suomen oletetaan saapuneen eteläiseen Suomeen aikaisintaan vuoden 500 tienoilla. Muualle maahan se on levinnyt 1200-luvulta lähtien.

Murteita ja kieliä vertailemalla kantaurali, jonka jälkeläisiä suomikin on, on sijoitettu Volgan mutkaan. Siellä toistensa naapureina elävät mordvalaiset, marit ja permiläiset, joiden kielissä on hyvin vähän yhteistä.
Vaikka itse emme ole siis tulleet Volgan mutkasta, kielemme alkuperä viittaa sinne.

Suomi lainattiin bättre folkilta

Jos kielitieteilijöiden arvio suomen kielen iästä pitää paikkansa, mistä kieli tuli? Saarikiven mukaan tästä voi esittää vain hyviä arvauksia. Arkeologisen aineiston perusteella Suomeen saapui rautakaudella lisää väestöä, mutta yhteys kieleen on vain ajallinen.

Suomen kielen tuojiksi on ehdotettu Itämeren eteläpuolella eläneitä itämerensuomalaisia, jotka kävivät kauppaa germaanien kanssa. He olisivat voineet olla jonkinlaista ”bättre folkia” Suomessa asuneiden ”metsäläisten” näkökulmasta.

Saarikiven mukaan kielen vaihtuminen ilman merkittävää kansainvaellusta on historian saatossa ollut mitä tavallisin tapahtuma. Kun Rooman Caesar valtasi Gallian, ihmiset alkoivat muutamassa vuosisadassa puhua latinaa – Asterixin kotikylää lukuun ottamatta. Vastaavasti Rovaniemen pohjoispuolella ei vielä 1600-luvulla asunut ensimmäistäkään suomenkielistä, mutta nyt siellä ei muuta kuulekaan kuin suomea.
– Kielen vaihtumiseen riittää aivan pienikin porukka, etenkin, jos porukalla on jotakin, jota muut haluavat.

Käytännöllinen suhde kieleen

Janne Saarikivi muistuttaa, että esihistoriallisella ajalla kielikartta ja ihmisten suhtautuminen kieleen olivat kovin toisenlaisia kuin nykyään.

Ihmiset elivät pienissä ryhmissä, ja ryhmät olivat vain vähän kosketuksissa toistensa kanssa, joten kielet pilkkoutuivat nopeasti ”omikseen”.

Millä tahansa alueella saattoi olla useita heimoja, jotka kaikki puhuivat eri kieltä. Ihmiset kuitenkin osasivat yleensä kolmea–neljää naapurikieltä vähintään sen verran, että pystyivät käymään kauppaa. Näin ihmiset ovat vaihtaneet kieltä koko ajan tarpeen mukaan.

Kieli ei siis ollut esisuomalaisille samalla tavalla osa identiteettiä kuin se on kansallisvaltion ihmisille. Se oli käyttötavaraa.
 

JOKO

Ylipäällikkö
BAN
#2
miheikki kirjoitti:
Kirjoittaja Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja

Suomalaisten uudet juuret

13.12.2010

Teksti: Jani Kaaro


...Millä tahansa alueella saattoi olla useita heimoja, jotka kaikki puhuivat eri kieltä. Ihmiset kuitenkin osasivat yleensä kolmea–neljää naapurikieltä vähintään sen verran, että pystyivät käymään kauppaa. Näin ihmiset ovat vaihtaneet kieltä koko ajan tarpeen mukaan.

Kieli ei siis ollut esisuomalaisille samalla tavalla osa identiteettiä kuin se on kansallisvaltion ihmisille. Se oli käyttötavaraa.
Kieli oli silloinkin varmasti osa identiteettiä, mutta valtion tilalla oli kyläyhteisö tai heimo. En myöskään usko millään alueella olleen sekaisin useita erilaisia kieliä puhuneita heimoja.

Kirjoituksen alku on ihan mielenkiintoinen, mutta loppu on moku-ideologian mukaista soopaa.
 
#3
Helkkari, me ollaa mamujen jälkeläisiä kaikki!
 

adam7

Ylipäällikkö
#4
JOKO kirjoitti:
Kieli oli silloinkin varmasti osa identiteettiä, mutta valtion tilalla oli kyläyhteisö tai heimo. En myöskään usko millään alueella olleen sekaisin useita erilaisia kieliä puhuneita heimoja.

Kirjoituksen alku on ihan mielenkiintoinen, mutta loppu on moku-ideologian mukaista soopaa.
Kun nykyajan kokemuksin koittaa hahmottaa menneisyyden todellisuutta, voi olla vaikea ymmärtää. Varsinkin kun ei ymmärrä kielten tarpeellisuutta, kuten käsittämättömässä "lapsien ei tarvitse lukea kieliä" postauksessasi osoitit.

Mielenkiintoista että nykytiedettä referoiva artikkeli on "moku-ideologian mukaista soopaa". Sinulla on varmasti edellytyksiä arviollesi?
 

Hejsan

Alokas
BAN
#5
Niin se on ...soopaaa

Sama asia Ruotsuissa että "Mitä on ruotsalaista kultuuria, onko edes sitä, kuka on ruotsalainen?, ulkomaalaiset rakensivat ruotsin, lihapullat tulee Turkista j n e.....
 

noska

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#6
Ja varsinkin pääkaupunkiseudulla on valtaosa itse mamuja. Jostain savonmailta tulleita uudellemaallemuuttajia
 

adam7

Ylipäällikkö
#7
Hejsan kirjoitti:
Niin se on ...soopaaa

Sama asia Ruotsuissa että "Mitä on ruotsalaista kultuuria, onko edes sitä, kuka on ruotsalainen?, ulkomaalaiset rakensivat ruotsin, lihapullat tulee Turkista j n e.....
Onko tässä jotain uutta että "suomalaisuus" on parin viime vuosisadan aikana kehitetty projekti?

Ennen sitä identifiointi kansan parissa oli lähinnä maakunnallista tai pitäjään/p aikkakuntaan liittyvää. Lappikin kuului Norrbottenin maakuntaan.


Jos tämä iskee jonkun käsitykseen itsestänsä, niin voi voi..

Eihän tämä ole positiivinen tai negatiivinen asia, vaan menneisyyttä, joka on ymmärrettävä menneisyytenä.
 
#8
juhapar kirjoitti:
Helkkari, me ollaa mamujen jälkeläisiä kaikki!
Varohn vuan.. Savolaesetkin ovat kaenuulaesten jäläkeläesie..
jotka perusti ensin Norjan ja sitten Ruotsin jne.. (näin ainakin islantilaiset ovat halunneet tuoda asian esille).

Myöhemmin sitten sekaantuivat vienankarjalaisten kanssa ja niin synty savolainen ;)

Pohjoisessa vaikutti Komsakulttuuri (ensin Norjan rannikolle.. Vienan kautta?) jo tuhansia vuosia ennen Kundan kulttuurin vaikutusta etelämpänä. Tämän perusteella vaikuttaa siltä että väestö nykyisen Suomen aluelle on ensiksi tullut pohjoiseen, kun etelä on ollut vielä veden vallassa.
 

noska

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#9
KorpiSISSI kirjoitti:
juhapar kirjoitti:
Helkkari, me ollaa mamujen jälkeläisiä kaikki!
Varohn vuan.. Savolaesetkin ovat kaenuulaesten jäläkeläesie..
jotka perusti ensin Norjan ja sitten Ruotsin jne..
Myöhemmin sitten sekaantuivat vienankarjalaisten kanssa ja niin synty savolainen ;)
Onneksi sentään niistä pirkkalaisista on päästy jo eroon
 
#10
noska kirjoitti:
KorpiSISSI kirjoitti:
juhapar kirjoitti:
Helkkari, me ollaa mamujen jälkeläisiä kaikki!
Varohn vuan.. Savolaesetkin ovat kaenuulaesten jäläkeläesie..
jotka perusti ensin Norjan ja sitten Ruotsin jne..
Myöhemmin sitten sekaantuivat vienankarjalaisten kanssa ja niin synty savolainen ;)
Onneksi sentään niistä pirkkalaisista on päästy jo eroon
Eikös Birka(la) ole kauppapaikan yleisnimitys ja tuon logiikan perusteella birkkalaiset kiertäviä kauppiaita ruåttin suunnalta alkujaan.

Niitä peruja taitaa Pirkkalankin nimi olla? Kauppa-/tavaranvaihtopaikka oli ennemmin kuin keksivät verottamalla niitä oravanahkoja ryövätä (saivat "oikeuden" ruotsinkunkulta) ympäri maata. Ei kait Pirkkalaa VIELÄ ole Tampereeseen liitetty ..tai toisinpäin? ;)
 
#11
Tuossa Suomalaisten juuret Mauri Rastaan mukaan: http://www.kolumbus.fi/rastas/suomsynt.html
..on tosin unohdettu että pohjoisessakin (jopa Inarissa) on "Suomea", vaikkakin alussa kästettiin Suomena vain Turun seutu ja muu Lounais-Suomi. Lappalainen-sana tarkoittanee nykytutkimuksen mukaan "kaukana asuvaa", ei vain saamelaista ja kainulainen suiston-, alavan maan, jokivarren ja rannan asukasta.. ei siis jollain maantieteellisesti rajattuna "läänityksenä" tai "valtiona", vaikka omat johtajansa kaikilla heimoilla ja asujamistoilla lienee ollut, jopa "kuninkaita" useitakin.

Ks. rivitaloja 5000v takaa Ii-joki varresta >> http://www.kierikki.fi/sivu/fi/kierikkikeskus/arkeologiset_kohteet/

Raportteja kaivauksista Kierikin alueelta >> http://www.kierikki.fi/sivu/fi/kivikausi/tutkimusraportit/

Tuossa tiivistettyä "Suomen kulttuuria" >> http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_mesoliittinen_kausi
 

noska

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#12
KorpiSISSI kirjoitti:
noska kirjoitti:
KorpiSISSI kirjoitti:
juhapar kirjoitti:
Helkkari, me ollaa mamujen jälkeläisiä kaikki!
Varohn vuan.. Savolaesetkin ovat kaenuulaesten jäläkeläesie..
jotka perusti ensin Norjan ja sitten Ruotsin jne..
Myöhemmin sitten sekaantuivat vienankarjalaisten kanssa ja niin synty savolainen ;)
Onneksi sentään niistä pirkkalaisista on päästy jo eroon
Eikös Birka(la) ole kauppapaikan yleisnimitys ja tuon logiikan perusteella birkkalaiset kiertäviä kauppiaita ruåttin suunnalta alkujaan.

Niitä peruja taitaa Pirkkalankin nimi olla? Kauppa-/tavaranvaihtopaikka oli ennemmin kuin keksivät verottamalla niitä oravanahkoja ryövätä (saivat "oikeuden" ruotsinkunkulta) ympäri maata. Ei kait Pirkkalaa VIELÄ ole Tampereeseen liitetty ..tai toisinpäin? ;)
Viittasin lähinnä niihin kummelista tuttuihin viimeisiin pirkkalaisiin. Tosin kun pirkanmaalla pyörii niin älynlahjat vaikuttais väellä siltä että jälkeläisiä sittenkin olisi jäänyt sikiämään
 
#13
miheikki kirjoitti:
Kirjoittaja Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja

Suomalaisten uudet juuret


..

Suomeen saamelaiset saapuivat luultavasti Norjan rannikkoa, joka vapautui jäästä ensin, ja on mahdollista, että he ovat aina eläneet vain pohjoisessa.

Käsitys voi kuitenkin vielä muuttua, kun geenejä tutkitaan lisää, arvioi dosentti Samuli Ripatti Helsingin yliopistosta. – Ei ole täysin pois suljettua, että he tulivat ..
....
– Ainoa asia, joka on varma, on se, etteivät he puhuneet suomea, sanoo kielitieteilijä Janne Saarikivi Helsingin yliopistosta.

Vaikka emme koskaan saa tietää, mitä kieltä ensimmäiset asukkaat käyttivät, kielen vaiheita tutkimalla siitä voidaan saada vihjeitä.
..

Myös suomen kielen saapuminen Suomeen on hämärän peitossa, mutta tapahtuma vaikuttaa varsin tuoreelta.
Kielitieteilijät jäljittävät kielten alkuperää tutkimalla niiden hajoamista erilaisiksi murteiksi. Kun kielelle annetaan aikaa, se eriytyy aina murteiksi, ja kun aikaa kuluu riittävästi, murteista kehittyy erillisiä kieliä. Mitä erilaisemmiksi murteiksi ja kieliksi kieliryhmän puhuma-alue on pilkkoutunut, sitä todennäköisempää on, että kieltä on puhuttu alueella pitkään.
...jne
Höpö-höpö.
Näinpä hämärää on kun ei ole kirjoitettua kirjakieltä ollut vielä 800-luvulla, vaikkakin on suomentapaista veännetty, ainakin jos norjalais-islantilaisiin saagoihin on uskominen. Mikäpä tarve heillä olisikkaan ollut sepittelyihin.

Lieneekö esim. Suomussalmella pitkäänkin kieltä puhuttu, kun on 5-6 murre-/kielialuetta eri puolin laajaa pitäjää. Lisäksi vienankarjalaa murtavat Kivijärvellä ja Hietajärvellä. Näin oli vielä 60-70 luvuilla, jota käsittelevän murretutkimuksen ja haastattelut juuri luin. Joskus tuntuu että Suomussalmella puhuttu Kainuun murre on lähempänä vienankieltä kuin esim. savonmurretta.
Savon suunnasta ja Pohjan alueelta sinne on iso osa nykysistä asujamistoista muuttanu 1500-luvulta alkaen. Tosin "vakituista" asutusta on ollut esim. Kiantajärven rannalla jo n.8000v aiemmin, puhumattakaan myöhemmistä muutamia satoja vuosia asuneista "elämäntasopakolaisia", etenkin VienanKarjalan suunnalta, Vienanlahden rantamilta. Onpa siellä jälkiä viikinkiajoiltakin, vesireittien/-risteämän länsi-itä ja pohjoinen-etelä varrella kun on.

Mikä on sitten "suomen kieli" ? Kirjakielihän on alkujaan kehitty Lounais-Suomalaisista ja muista lännen murteista? Riippuen siitä, millä mittapuulla kieliä ja niiden erilaisuuksia/samankaltaisuuksia mitataan, on Suomessakin puhuttu monilla..monilla kielillä kautta aikain.

Kieli elää, vaihtuu ja murteilee ajan ja paikan myötä. Onhan luonnollista että käsitteetkin elää, eikä kivinuijiakaan enää käytetä. Silti "kivinuijalla" on varmasti ollut joku toinen nimi, kun sitä on tarvittu :D

Joopa joo. Kieli muuttuu ja vaihtelee kun ihmiset liikkuvat ja vaeltelevat. Vaeltelu on muinaisajoilla ollut enempi elämän muoto... Elossa pysymisen muoto.

Tuossa hyvä esimerkki sekä kielestä että vaeltelusta:
http://www.kvenskinstitutt.no/kvener/kainulaiset-eli-kveenit
 

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#14
Itämerensuomalaiset kansat Kaarle Suuren aikaan.

http://fi.wikipedia.org/wiki/It%C3%A4merensuomalaiset_kansat

 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#15
Minua on vähän haitannut tässä suomalaisjuurien etsinnässä aina se, että siihen on sekoittunut aikakausittain tiettyjä himoja esittää asiat kulloinkin "poliittisesti sopivasti". Lönnrotit ja kumppanit himosivat esittää asian tietyllä tavoin, Neuvostoliiton ollessa Herodesvaltio, me olimme kiistatta Uralin mutkasta kotoisin koko konkkaronkka ja EU:iin liityttyämme olemmekin indoeurooppalaisia juuriltamme. Pelolla odotan aikaa, jahka Kiina valtaa Euroopan...tai Turkki...juuremme löytyvätkin taas sitten jostain muualta, ehkä jopa Assyyriasta.

Eiköhän jokainen kansa ole lopultakin pitkässä mitassa aikamoinen geenien sekametelikiisseli. Kielet ovat sekoittuneet suht tehokkaasti, lainasanoja on käytössä viljalti ja merkityksiä voidaan etsiä jopa mielikuvituksen voimin, jos muu ei auta. Geenistö on varmasti muovautunut niin pitkällä janalla, että pirukaan ei siitä ota selvää, jos absoluuttista arvoa aiotaan selvittää.
 

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#16
Minulle kansojen juurilla ei ole muuta kuin historiallista mielenkiintoa. Mutta mielestäni monokulttuurinen kansallisvaltio on paras ja turvallisin vaihtoehto kasvattaa lapseni, joten sen edestä teen työtä (ja tarvittaessa taistelen).
 

adam7

Ylipäällikkö
#17
miheikki kirjoitti:
Itämerensuomalaiset kansat Kaarle Suuren aikaan.
Nyt on taas hieman lähdekritiikin aika

Tuo kartta on sivustustolta
http://www.lib.utexas.edu/maps/historical/history_colbeck_1905.html

jossa siis on 1905 ilmestyneen karttateoksen karttoja. Voimme verrata kyseisen ajankohdan kotimaisia teorioita ja sen jälkeen pohtia miten Lontoossa tunnettiin esihistoriallisia heimoja alueella, josta myöhemmin muodostui Suomi, ja sen ympäristössä.

Vertauksena voi katsoa saman teoksen kuvausta tilanteesta 90 vuotta ennen teosta, jossa Puola kyllä tunnetaan erillisenä yksikkönää (jota nykyään kustutaan Kongressi-Puolaksi) mutta Suomen autonominen suuriruhtinaskunta ei mitenkään erotu. Raja Norjaankin on hiukan hakusessa.

 
#18
baikal kirjoitti:
Minua on vähän haitannut tässä suomalaisjuurien etsinnässä aina se, että siihen on sekoittunut aikakausittain tiettyjä himoja esittää asiat kulloinkin "poliittisesti sopivasti". Lönnrotit ja kumppanit himosivat esittää asian tietyllä tavoin, Neuvostoliiton ollessa Herodesvaltio, me olimme kiistatta Uralin mutkasta kotoisin koko konkkaronkka ja EU:iin liityttyämme olemmekin indoeurooppalaisia juuriltamme. Pelolla odotan aikaa, jahka Kiina valtaa Euroopan...tai Turkki...juuremme löytyvätkin taas sitten jostain muualta, ehkä jopa Assyyriasta.

Eiköhän jokainen kansa ole lopultakin pitkässä mitassa aikamoinen geenien sekametelikiisseli. Kielet ovat sekoittuneet suht tehokkaasti, lainasanoja on käytössä viljalti ja merkityksiä voidaan etsiä jopa mielikuvituksen voimin, jos muu ei auta. Geenistö on varmasti muovautunut niin pitkällä janalla, että pirukaan ei siitä ota selvää, jos absoluuttista arvoa aiotaan selvittää.
Näinhän se on."Voittajat" kirjoittavat historian ja toisenlaisten totuuksien esittäjät suljetaan vankityrmään tai teloitetaan. Ruotsalaisetkin sortuivat tähän ristiretkinä suoritettujen puhdistusten aikaan ja etenkin sen jälkeen kun ruotsin kuningaskuntaa piti poliittisesti vahvistaa ja ruotsalaista identitettiä korosta. Eihän mitenkään olisi sopinut että jotkut pohjoisen heimot olisivat olleet osallisina kuningaskuntien syntyyn ja sitä myötä koko valtion syntyyn. Sama kehityskulun selitys on vielä edelleen voimissaan. Useat tutkijat vieläkin uskovat "maahanmuuttoteoriaan" ja siihen että maa on asutettu etelästä pohjoiseen käsin. Todellisuudessa väestökehitys ja "alkuperä" on ollut jatkuvaa aaltoliikettä, väestöpohja elää vuosisatojen ja tuhansien saatossa hyvinkin paljon. Muinaisaikoina vesistöt olivat pääasiallisina kulkuväylinä, joten luonnollisesti vesistöjen varsien ja rantamaiden väestörakennemuutoksen ovat olleen vaihtelevaisempia kuin sisämaiden ja vaikeampikulkuisten "erämaiden".

BABYLONIAN HEIMOKANSAA OLLAAN :a-grin:
 

adam7

Ylipäällikkö
#19
miheikki kirjoitti:
Minulle kansojen juurilla ei ole muuta kuin historiallista mielenkiintoa. Mutta mielestäni monokulttuurinen kansallisvaltio on paras ja turvallisin vaihtoehto kasvattaa lapseni, joten sen edestä teen työtä (ja tarvittaessa taistelen).
Arvaa jos pidän tuollaista suhtautumista pään lyömisenä pensaaseen ja vielä kun tuo taisteluviittauksesi on tulkittavissa monella tavoin.

Oletko näitä vastaan?
Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Ja tätä?
Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi.

Jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä turvataan lailla. Julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan.

Saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamelaisten oikeudesta käyttää saamen kieltä viranomaisessa säädetään lailla. Viittomakieltä käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeudet turvataan lailla.
Tiedät varmaan mistä lainaukset ovat.....

Jollei heti tule mieleen, niin annan vinkin: ne eivät ole persujen puolueohjelmasta

.......

Ja mitä baikal totesi geenien sekottumisesta on kyllä totta eikä minkään hali-ahon painajaisista. Se baikalin mainitsema "kansa" on aikamoinen käsite. Sillehän voi antaa aika monta erilaista määritelmää, riippuen määrittelijän ideologisista preferensseistä.
 

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#20
Minä taas kuvittelen katselevani puun latvasta kauas tulevaisuuteen, jossa näen monikulttuurisuus, globalisaatio -> heimosodat, kuten ennen kansallisvaltioita.

En,

Laki on laki, mutta demokratiassa on mahdollisuus muuttaa lakeja.
 
Top