Talvisota 75 vuotta sitten

Herman30

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Hmm, 100m ryssien asemista ja kuva otettu konekivääriaseman etupuolelta. Rohkea kuvaaja tai sitten...o_O

EDIT. Kuvasta 3533 näkyy että kuvaajan takana ollut tiheää metsää eli melko hyvin näkösuojassa venäläisiltä.

 
Viimeksi muokattu:

veeteetee

Eversti
Mielipiteeni sotasammosta vahvistui jälleen; mikä järki on siinä, ettei SA-kuvan numeroa voi ilmoittaa suoraan?:mad: No, tuo kolmen kuvan sarja on 3533-5 ja tuo tunnetuin keskimmäinen niistä eli 3534 ja se on ladattavissa sa-kuvat.fi -sivustolla.
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Mielipiteeni sotasammosta vahvistui jälleen; mikä järki on siinä, ettei SA-kuvan numeroa voi ilmoittaa suoraan?:mad: No, tuo kolmen kuvan sarja on 3533-5 ja tuo tunnetuin keskimmäinen niistä eli 3534 ja se on ladattavissa sa-kuvat.fi -sivustolla.
Mistä ryhmän nimet....olen kerran nähnyt ne eräässä julkaisussa, mutta en kirveellä en hyvällä tahdolla muista, että missä? Se saattoi olla jopa joku omakustanne tai rykmentinkirja tms.
 

Yalle

Alokas
Tervehdys kaikille

Uusi alokas Yalle ilmoittautuu palvelukseen vai miten se nyt menikään...
Ilmeisesti olen tulossa vanhaksi, kun isoisäni sotahistoria alkoi kiinnostamaan. Sen verran olen jo saanut aikaiseksi, että kävin kopioimassa hänen kantakorttinsa kansallisarkistossa.
Ja alkeiden saattelemalla olen selvittänyt, että hän palveli Sallan suunnalla talvisodan aikaan. Taistelupaikkoina mm. Valtanen, Joutsijärvi, Märkävaara ja Päävaara.

Kantakortissa on merkintä, että saapui 14.10.1939 joukko-osastoon To.Hk. Mikähän se mahtaisi olla? Voisiko se olla Tornion huoltokompanja? Sieltä päin isoisäni oli kotoisin.
Seuraava merkintä on siirto 16.12.1939 Es.K.Sarvi ja tästä haluaisin etsiä enemmän tietoja. Joitakin viittauksia olen löytänyt netin avulla, mutta en oikein osaa tulkita liikkuiko tuo kompanja itsekseen vai jonkin muun suuremman "ryhmän" alla.

Arvostaisin kovasti jos osaisitte heitellä vihjeillä mitä voisi alkaa kaivamaan asian tiimoilta. Ja missä kaikkialla esim. netin syövereissä kannattaa käydä liikkumassa.

Yhden hyvän aarrearkun jo löysinkin: https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/77492/PenttiAirio_Sallan_suunnan_taistelut.pdf

Pahoitteluni jos tämä ensimmäinen avaukseni meni väärään ryhmään. Niin tuppaa aina alussa käymään ennen kuin mopo oppii tavoille :)
 

YliKoo

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Tervehdys kaikille

Uusi alokas Yalle ilmoittautuu palvelukseen vai miten se nyt menikään...
Ilmeisesti olen tulossa vanhaksi, kun isoisäni sotahistoria alkoi kiinnostamaan. Sen verran olen jo saanut aikaiseksi, että kävin kopioimassa hänen kantakorttinsa kansallisarkistossa.
Ja alkeiden saattelemalla olen selvittänyt, että hän palveli Sallan suunnalla talvisodan aikaan. Taistelupaikkoina mm. Valtanen, Joutsijärvi, Märkävaara ja Päävaara.

Kantakortissa on merkintä, että saapui 14.10.1939 joukko-osastoon To.Hk. Mikähän se mahtaisi olla? Voisiko se olla Tornion huoltokompanja? Sieltä päin isoisäni oli kotoisin.
Seuraava merkintä on siirto 16.12.1939 Es.K.Sarvi ja tästä haluaisin etsiä enemmän tietoja. Joitakin viittauksia olen löytänyt netin avulla, mutta en oikein osaa tulkita liikkuiko tuo kompanja itsekseen vai jonkin muun suuremman "ryhmän" alla.

Arvostaisin kovasti jos osaisitte heitellä vihjeillä mitä voisi alkaa kaivamaan asian tiimoilta. Ja missä kaikkialla esim. netin syövereissä kannattaa käydä liikkumassa.

Yhden hyvän aarrearkun jo löysinkin: https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/77492/PenttiAirio_Sallan_suunnan_taistelut.pdf

Pahoitteluni jos tämä ensimmäinen avaukseni meni väärään ryhmään. Niin tuppaa aina alussa käymään ennen kuin mopo oppii tavoille :)
Tuota yritin joskus selata mutta... Parempaa onnea sulle!

https://www.sotasampo.fi/fi/
 

Nojatuolistrategi

Ylipäällikkö
Erkki Liikanen raportoi (HS 17.3.2018).

Hyökkäys Suomeen oli Stalinin viimeinen uhkapeli ja hänen ensimmäinen koitoksensa modernissa sotataidossa – uusi kirja arvioi sen osoittautuneen tuhoisaksi ensi vaiheessa

1521280964274.png
Franklinin sormien välissä sojottaa savuke.
 

vilval

Kapteeni
Ai niin, mieleeni palautui viikonlopun kahvipöytäkeskusteluiden kommenttini telemarkin "sankareiden" tempusta. Kuinka olisi vaikuttanut vastatoisen ms:n lopputulokseen saksalaisten ytinpommi.. Tuskinpa olisi aatu säästellyt, villi arvaus että olisi käyttänyt piiritettyyn kaupunkiin. Onko täällä asiantuntijatietoa?
 
https://www.ess.fi/Mielipide/art2446269

Jukka Tarkka: Talvisodan syvämerkityksestä – Puolustus on jokaisen oikeus, olipa hyökkääjä kuka tahansa

Suomen merkittävimpiin tietokirjailijoihin kuuluva Max Jakobson kutsuttiin melkein 30 vuotta sitten tapaamaan Neuvostoliiton sotahistorian laitoksen johtajaa kenraalieversti Dmitri Volkogonovia. Kenraalilla oli kuulemma viesti. Sain mahdollisuuden olla mukana heidän kohtaamisessaan.

Volkogonovin viesti oli ensimmäinen Neuvostoliiton virallinen sotahistoriallinen lausuma, jossa talvisodan syttyminen ei mennyt suomalaisten syyksi. Hän totesi yksiselitteisen selvästi Stalinin sodan aloittajaksi. Volkogonov ei tuominnut Stalinin sopimusta Hitlerin kanssa loppukesällä 1939, mutta kylläkin sen lisäpöytäkirjan, jonka johdannainen talvisota oli.

Volkogonov myönsi oikeaksi Stalinin peruspyrkimyksen vahvistaa Leningradin puolustusta, mutta totesi siinä käytetyt keinot vääriksi. Suomen kommunistipuolueen legendaarisen johtohahmon Otto Wille Kuusisen nukkehallituksen perustamista hän sanoi muitta mutkitta tyhmyydeksi. Neuvotteluja olisi pitänyt jatkaa suomalaisten kanssa, vaikka nämä olivat jäykkiä ja taipumattomia.

Volkogonovin talvisota-analyysiin liittämät selityslausumat eivät kokonaan kumonneet vanhaa virallista neuvostototuutta. Se laimeni puolitotuudeksi, mutta selvään valheeseen verrattuna tämäkin oli paljon. Stalin oli huolissaan siitä, että vihamieliset voimat käyttäisivät Suomen aluetta hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan.

Volkogonovin tapa puhua osoitti, että hän piti Stalinin tilanneanalyysia pohjimmiltaan oikeana. Kaikesta muusta hän oli sitten eri meiltä Stalinin kanssa. Generalissimuksen virheitä oli ainakin viisi. Salainen lisäpöytäkirja Hitlerin kanssa, uhkavaatimus Suomelle, kyvyttömyys ennakoida suomalaisten suhtautumista Kuusisen hallitukseen, väärä arvio Suomen puolustuskyvystä ja valmistautumattoman armeijan lähettäminen sotaan äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa.

Volkogonov ei tulkinnut historiassa havaittuja tosiseikkoja pelkästään marxilais-leninistisen luokkakantaisuuden kannalta. Tämä oli uusi ja hänen lausuntonsa ehkä hämmästyttävin piirre.

Hän pani ennennäkemättömän paljon painoa moraaliselle oikeudenmukaisuudelle. Hän myönsi Suomen reagoineen oikein, kun se asettui vastustamaan Stalinin vaatimuksia.

Sanoi hän enemmänkin: suomalaisten toiminta talvisodassa antoi esimerkin siitä, miten kansan pitää taistella itsenäisyytensä puolesta. ”Tämä herätti sympatiaa myös meillä.” Siinä oli Volkogonovin sanoman ydin. Se oli sensaatio.

Puolen vuosisadan viiveellä talvisodasta saatu mahdollisimman arvovaltainen neuvostotulkinta antoi aihetta uusiin arvioihin enemmän Suomessa kuin Neuvostoliitossa. Kansallinen itseruoskinta oli lastannut suomalaiseen sieluun sellaisen syyllisyyden ja mielistelyn sykkyrän, että itsestään selvät asiat olivat vääntyneet muodottomiksi.

Ehkä pari sukupolvea suomalaisia oli pakottautunut ajattelemaan, että sota on aina väärin ja sota Neuvostoliittoa vastaan on aivan erityisen väärin. Volkogonov murskasi älyn ja moraalin moukarilla tämän tunkkaisen hurskastelun.

Vääryys on vääryys olosuhteista riippumatta. Puolustus on jokaisen oikeus, olipa hyökkääjä kuka tahansa. Volkogonovin sensaatiomainen ylistys suomalaisten oikeutetusta puolustustaistelusta jatkui: ”Suuret valtiot arvostavat toisten valtioiden mahdollisuutta puolustautua.”

Hän ei puhunut kenenkään puolesta eikä omaa isänmaataan vastaan, hän puhui yleisestä periaatteesta. Suomalaiset eivät pitkään aikaan uskaltaneet ihan rauhallisin mielin viedä loppuun asti sitä yksinkertaista ajatusta, että puolustus on eri asia kuin hyökkäys. Tämä Volkogonovin talvisota-viestistä alkanut prosessi taitaa vieläkin olla vähän kesken.

Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori, joka toimii vapaana tutkijana ja kolumnistina.

Jukka Tarkka
Tämä sama Volkogonovhan kirjoitti elämäkerrat Stalinista, Trotskista ja lopulta Leninistä. Möyryttyään arkistoissa, joihin ei silloin vielä kuka tahansa päässyt, tämä tuli Stalinista kertoneeksi asioita, erityisesti sotastrategisista töppäyksistä, joidenka johdosta Volkogonov muuttui upseeritoverien keskuudessa kerettiläiseksi. Stalin-elämäkerta alkaa kuvauksella siitä, kuinka tämä makaa omissa paskoissaan, itse luomansa pelon ja vainoharhan ilmapiirin takia, koska kukaan ei uskalla katsoa Isä Aurinkoisen työhuoneeseen.

Volkogonov myös kirjoittaa Lenin-elämäkerrassa tämän olleen viimeinen lenkki todellisuuden kohtaamisessa ja kuinka marxistis-leninistinen maailmankatsomus sekä nutipää-Nikitan sepittämä 'kaikki paha on Stalinin syytä' -myytti hävisi kuin pieru Saharaan päästyään tutustumaan Leninin henkilökohtaiseen arkistoon ja huomatessaan, että 'perisynti' tapahtui lokakuussa 1917, eikä vasta georgilaisen tarttuessa valtiolaivan peräsimeen.
 

tiedotusosasto

Ylipäällikkö
Stalin ja Venäjä olivat valmistautuneet teloittamaan kymmeniä tuhansia suomalaisia:
”Oletin heidät suomalaisiksi”: Järisyttävä juonne 22000 ihmisen murhassa
JUHA-PEKKA TIKKA | 22.05.2018 | 23:56- päivitetty 23.05.2018 | 00:03
Uutuustrillerissä Katynin joukkomurhasta on koskettava viittaus Suomeen.
Brittiläis-puolalainen todellisuuteen perustuva uutuuselokuva The Last Witnesskertoo brittitoimittajan vaikeuksista saada toisen maailmansodan jälkeisessä Englannissa julki totuus Katynin joukkomurhasta.
Katynissa Neuvostoliitto teloitti 1940 noin 22 000 sotavangeiksi ottamaansa puolalaista upseeria ja korkeasti koulutettua puolalaista. Moskova lavasti teon natsi-Saksan tekemäksi. Hirmutyö peiteltiin ja liittolaisetkin saatiin vaikenemaan. Totuutta Moskova ei suostunut myöntämään ennen vuotta 1990.
Uutuuselokuvan keskeisenä hahmona on todellisuudessakin Katynin tapahtumat nähnyt Ivan Kriwoziercow/Michal Loboda, ”viimeinen todistaja”, joka oli paikallisena asukkaana joutunut metsässä kaivamaan hautoja. Hänen roolihahmonsa toteaa haastattelussa ohimennen, etteivät metsään ensin tuodut olleetkaan suomalaisia.
Kriwoziercow todella antoi vastaavan todistuksen. Siitä on kerrottu muun muassa tästä avautuvassa USA:n kongressin kuulemisessa 1952 ja tässä ja tässäpuolalaislähteessä.

USA:n kongressin kuulemisessa tuolloin jo edesmenneen Ivan Kriwoziercowin tuntenut mies sanoi, että ”hän kertoi että hän jo tiesi Katynin metsän olevan teloitusten paikka, ja kun juna tuli hän oletti talonpoikien tavoin, että lähetetyt ihmiset olivat suomalaisia upseereita; hän ajatteli lähetettyjen olevan suomalaisia, koska oli Suomen kanssa käydyn sodan ajankohta. Mutta seuraavana päivänä hän puhui siellä miehelle joka oli sotinut Puolaa vastaan ensimmäisessä sodassa ja kertoi hänelle: ’Ne eivät ole suomalaisia, ne ovat puolalaisia’.”

Pienessä sananvaihdossa on kyse vasta viime vuosina konstruoidusta selvityksestä. Historioitsijoiden mukaan Katynin murhissa ilmeisesti oli jossain määrin kyse siitä, että Neuvostoliiton piti raivata tilaa olettamalleen suurelle joukolle suomalaisia sotavankeja, upseereita ja muita, joiden saamiseen talvisodasta piti varautua.

Katynin oli ilmeisesti määrä olla suomalaisten upseerien ja ”suojeluskuntalaisten” joukkoteloituspaikka.

Professori Kimmo Rentoja on kirjoittanut asiasta näin:
”Talvisota meni toisin kuin Moskovassa odotettiin eikä suomalaisia sotavankeja kertynytkään suuria määriä. Mutta puolalaisten upseerivankien kohtalon pyörä oli jo lähtenyt pyörimään eikä se enää seisahtunut, vaan lopullinen teloituspäätös tehtiin Moskovassa maaliskuun alussa 1940, viikkoa ennen talvisodan päättymistä. Suomea ei silloin enää mainittu, mutta ajankohdan huomioon ottaen on aihetta päätellä, että raa’an ratkaisun taustalla olivat myös talvisodan päättymisen tunnelmat. Vähän toista kuukautta aikaisemmin Stalin oli vielä lupaillut surmaa Suomen armeijan valiojoukoille niin että vain naiset, lapset ja vanhukset jäisivät jäljelle. Kun siitä ei tullut mitään, Stalinin viha kohdistui niihin, jotka olivat puolustuskyvyttöminä ulottuvilla, puolalaisiin. Puolan kansalliseen mytologiaan kuuluva käsitys, jonka mukaan Puola on toistenkin puolesta kärsivä Kristus kansojen joukossa, ei ehkä sittenkään ole aivan vailla pohjaa.”

https://www.verkkouutiset.fi/oletimme-etta-he-ovat-suomalaisia-jarisyttava-juonne-22000-ihmisen-massamurhassa/
 

Woodsman

Kenraali
Lahjoittaja
Stalin ja Venäjä olivat valmistautuneet teloittamaan kymmeniä tuhansia suomalaisia:
Eikös tästä ole aiemminkin ollut juttua, ainakin siinä muodossa, että upseereille, suojeluskuntalaisille ja muille "taantumuksellisille kansanvihollisille" oli varattu 3-lk karjavaunupaikat Siperiaan.
 

Herman30

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Niin, kuinka joku saattaa kuvitella että Suomen kohtalo olis mitenkään erillainen kuin Viron ellemme olisi asettunut aseelliseen vastarintaan.
 

tiedotusosasto

Ylipäällikkö
Niin, kuinka joku saattaa kuvitella että Suomen kohtalo olis mitenkään erillainen kuin Viron ellemme olisi asettunut aseelliseen vastarintaan.
Eipä kai moni. Mutta että Katynin tapainen teloitus oli suunniteltuna on jo sellainen äärimmäinen ja vähemmälle huomiolle jäänyt juonne. Tätä sopisi tutkia ja tuoda esiin enemmänkin.
 

krd

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 3.0
olikin jo täällä.
 

EK

Kenraali
Neuvostoliiton arkistoista kävi ilmi jo 1990-luvulla, että puhdistukset olisi toteutettu perinteiseen upseerit+virkamiehet+sivistyneistö+talonpojat+muut kansanviholliset -tyyliin. Suomen erikoispiirre oli Suojeluskunnat, johon kuuluminen jossakin elämänvaiheessa olisi riittänyt kyyditykseen. SK rinnastettiin aika suoraan SS:n ja NKVD:n kanssa, eli sitä siis pidettiin establishmentin omana valtion sisäisenä väkivaltakoneistona. Kannattaa vielä muistaa, että kyyditykset olisi toteutettu perheittäin, kuten muuallakin. Wikipedia tietää, että SK:ssa olisi jäseniä ollut n. 150000, mistä saa vähän mittakaavaa kyyditysten laajuudesta.

Puolalaisten teloitukset liittyivät talvisodan loppuvaiheeseen, kun helmikuun suurhyökkäyksen oletettiin tuottavan ratkaisevan läpimurron, jonka seurauksena sitten Suomen armeija olisi taistelujen jälkeen antautunut. Nyt joukkoantautumisia ei nähty, joten tilaa vankileireille ei olisi tarvittu. Kuitenkin käsky oli jo annettu, eikä koneistoa voitu/haluttu/viitsitty pysäyttää, koska eihän niillä puolalaisilla niin väliä ollutkaan. Tämäkin tieto on jo 1990-luvulta.

Ohto Manninen ja Kimmo Rentola ansaitsevat ehdottoman ja varauksettoman hatunnoston toiminnastaan Venäjän arkistoissa 1990-luvulla, kun arkistot olivat avautumassa/vielä auki. Nykyään kuuluu taas ikäviä uutisia tiedonsaannin hankaloitumisesta.
 

EK

Kenraali
Menköön omaksi viestikseen:
Tuohon suunniteltuun talvisodan jälkeiseen puhdistukseen liittyy olennaiselta osaltaan Kuusisen kansanarmeija. Sitä ei ollut tarkoituskaan käyttää taistelutoimintaan, vaan sen tehtävä olisi nimenomaisesti ollut Suomen kansanvaltaisen tasavallan sisäisen turvallisuuden järjestäminen. Mannisella on tästä tarkka selostus.
 

Woodsman

Kenraali
Lahjoittaja
Neuvostoliiton arkistoista kävi ilmi jo 1990-luvulla, että puhdistukset olisi toteutettu perinteiseen upseerit+virkamiehet+sivistyneistö+talonpojat+muut kansanviholliset -tyyliin. Suomen erikoispiirre oli Suojeluskunnat, johon kuuluminen jossakin elämänvaiheessa olisi riittänyt kyyditykseen. SK rinnastettiin aika suoraan SS:n ja NKVD:n kanssa, eli sitä siis pidettiin establishmentin omana valtion sisäisenä väkivaltakoneistona. Kannattaa vielä muistaa, että kyyditykset olisi toteutettu perheittäin, kuten muuallakin. Wikipedia tietää, että SK:ssa olisi jäseniä ollut n. 150000, mistä saa vähän mittakaavaa kyyditysten laajuudesta.

Puolalaisten teloitukset liittyivät talvisodan loppuvaiheeseen, kun helmikuun suurhyökkäyksen oletettiin tuottavan ratkaisevan läpimurron, jonka seurauksena sitten Suomen armeija olisi taistelujen jälkeen antautunut. Nyt joukkoantautumisia ei nähty, joten tilaa vankileireille ei olisi tarvittu. Kuitenkin käsky oli jo annettu, eikä koneistoa voitu/haluttu/viitsitty pysäyttää, koska eihän niillä puolalaisilla niin väliä ollutkaan. Tämäkin tieto on jo 1990-luvulta.

Ohto Manninen ja Kimmo Rentola ansaitsevat ehdottoman ja varauksettoman hatunnoston toiminnastaan Venäjän arkistoissa 1990-luvulla, kun arkistot olivat avautumassa/vielä auki. Nykyään kuuluu taas ikäviä uutisia tiedonsaannin hankaloitumisesta.
Juu, eipä ois Woodsmanin suvustakaan ollut tuon kauhuskenaarion jäljiltä ollut mitään jäljellä, ehkä joku polonen olis Siperiasta selvinnyt. Naiset oli lottia ja miehet suojeluskunnassa, kakun kuorrutuksena muutama upseeri. Kyllä tuo ajatus vieläkin kylmää ja toisaalta muistuttaa, että miksi tätä maata pitää puolustaa.
 
  • Tykkää
Reactions: EK

EK

Kenraali
Maanviljelijöiden puolella kulakin raja oli n. 3 lehmää ja 10 ha viljelysmaata. Tosin jossain määrin otettiin myös huomioon, käytettiinkö ulkopuolista työvoimaa. Suomessa saattoi olla "muutama" kulakki.

On huomattava, että nuo puhdistukset jopa varovasti aloitettiin talvisodan aikana. Vaikka valtaosa puna-armeijan valtaamasta alueesta oli evakuoitu, jäi Suomussalmella ja Suojärvellä vajaat parituhatta henkeä molemmissa evakuoimatta. Kremlin ohjeiden mukaan puhdistuksia ei saanut aloittaa ennen sodan päättymistä, tosin niitä piti valmistella tiedonkeruulla, Toimeenpanevien komiteoiden perustamisilla sekä mielialojen pohjustamisella. Suojärvellä tässä pitäydyttiinkin, eikä yleensä edes kiinnijääneitä vakoojia tuomittu (osa siviileistä piti yhteyttä suomalaisten partioihin ja jotkut jäivät kiinnikin ks. Matti Kosonen), mutta Suomussalmella koetut vastoinkäymiset käynnistivät toimenpiteet, joiden seurauksena toistakymmentä suomussalmelaista teloitettiin Uhtualla sabotööreinä ja vakoojina. Tosin Mehlis kävi 163. Divisioonassa, joten voi olla, että siellä oltiin hieman säpsyinä.

Kuitenkaan se siviiliväestön kuljettaminen talvisodan loppuvaiheessa Neuvostoliittoon internointileireille ei ole verrattavissa puhdistuksiin. Kyseessä oli lähinnä hallinnollinen toimenpide, eli Neuvostoliitto otti vastuun siviileistä, kun Suomen kansanhallitus ei siihen kyennyt. Hoiva oli tietenkin aika raffia, mutta on kuitenkin huomattava, että esim. kansalaisuutta ei otettu pois, tai vaadittu vaihtamaan, ja Neuvostoliitto koko ajan tunnusti tuoneensa väestön itse Neuvostoliiton alueelle. Se vaikuttaa saivartelulta, mutta todellisuudessa pelasti internoidut, koska nyt heidät oli pakko palauttaa Suomeen vieraan maan kansalaisina.
 
Top