Talvisota

Stalin ja Venäjä olivat valmistautuneet teloittamaan kymmeniä tuhansia suomalaisia:

Eduard Radzinski väitti televisiohaastattelussa, että hän on nähnyt Kremlin arkistossa dokumentin, jonka mukaan Stalinilla oli suunnitelma siirtää koko Suomen kansa asuinsijoiltaan ja tuhota. Hänen mukaansa Suomi ei taistellut itsenäisyydestään vaan elämästään.

Arkistoon pääsi rajoittamatta hetkeksi vain kaksi tutkijaa Jeltsinin aikana, joista Radzinski on toinen.
 
Viimeksi muokattu:
Tämä on mielenkiintoinen:

Boris Jeltsin esitti kesällä 1992 Suomen valtiovierailunsa yhteydessä tasavallan presidentti Mauno Koivistolle yhteisen suomalais-venäläisen historiantutkijoiden komissio perustamista selvittämään Kremlin salaisesta arkistosta Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden historian epäselvyyksiä ja saloja.

Koivisto suhtautui asiaan kielteisesti ja esitti perusteluksi ettei historian tutkijoille tulee antaa lupaa päättää siitä, mitä asioita julkistetaan ja mitä jätetaan salaisuudeksi.

Jeltsin perusti mainitun venäläis-suomalaisia suhteita Kremlin arkistosta asiakirjojen perusteella selvittelevän tutkimuskomissio heti Suomen vierailunsa jälkeen - Koiviston kielteisen kannan takia ilman suomalaisia tutkijoita.

Kremlin arkiston suomalais-neuvostoliittolaisen aineiston venäläisen tutkimuskomission perustamisen uutisoi Moskovassa mm. Kommersant-lehti ja Helsingissä Helsingin Sanomat 27.8.1992.

Kremlin salaista arkistoa tutkivat erikseen presidentti Jeltsinin antamilla tutkimusmääräyksillä vuosina 1992-94 venäläinen historoitsija, kenraali Dmitri Volkogonov ja kirjailija Edvard Radzinski.

Volkogonov tutki ja selvitti Kremlin arkistosta Neuvostoliiton toisen mailman sodan aikaisen sotakabinetin määräyksiä. Radzinski keräsi arkistosta aineistoa Stalinin elämänkertaa varten. Radzinski on nyt tehnyt teatterikasikirjoituksen O.V. Kuusisesta.

Joulukuussa 1991 Moskovan televisio näytti, miten Neuvostoliiton viimeinen presidentti, Mihail Gorbatshov, luovutti uuden Venäjän tuoreelle presidentille, Boris Jeltsinille, muun muassa Kremlin salaisen arkiston avaimen.

Myöhemmin Jeltsin kertoi tukkansa nousseen pystyyn, kun hän ryhtyi avustajineen tutkimaan Kremlin salaisen, kolme suurta huonetta lattiasta kattoon, käsittäneen arkiston asiapapereita.

Jeltsin avustajineen löysi Kremlin arkistosta myös Molotovin-Ribbentropin sopimusten salaiset lisäpöytäkirjat ja Neuvostoliiton sota-aikaisen valtiojohdon kaikkien jäsenten allekirjoittaman käskyn 21.000 puolaisen sotavangin murhaamiseksi Katynin metsään.

Neuvostoliiton viimeinen presidentti Mihail Gorbatsovhan julisti aiemmin vuonna 1989 Kremlissä kansanedustajien kongressissa edustajille, ettei lisäpöytäkirjoja ole tehty, koska todisteita ei löydy!

Toimittaja Martti Valkonen kertoo kirjassaan “Suomettaminen jatkuu yhä” (Tammi, 1998) varsin seikkaperäisesti Kremlin salaisesta arkistosta ja sitä koskevista Suomen poliittisen eliitin toimista tilanteessa, jolloin Venäjän halllitus vuonna 1992 esitti Suomen hallitukselle arkiston tutkimista ja salojen (rikosten) julkistamista.

Valkosen kirjassa kansliapäällikkö Jaakko Kalela kertoo vuoden 1998 haastattelussaan, miten presidentti Jeltsinin Kremlin arkiston salojen julkistaminen yritettiin Suomen puolelta estää.

Valkonen mainitsee kirjassaan kirjailija Edvard Radzinskin kertoneen syksyllä 1996 Helsingissä tutkineensa Kremlin arkistoa useita kuukausia ja tutustuneensa siellä luvuttomaan määrään asiakirjoja ja nähneensä arkistossa paljon aineistoa Suomesta.

Venäläis-suomalaisia suhteita koskevaa Kremlin aineistoa tutkinut venäläisten historiantutkijoiden komissio sai tutkimustyönsä valmiiksi syksyllä 1993 ja luovutti raporttinsa ja johtopäätöksensä presidentti Jeltsinille.

Tulkinta, että presidentti Jeltsin olisi salannut raportin Suomelta, ei ole uskottava. Suomessa viljelty väite ettei Kremlin arkiston laajassa Suomi-aineistossa ole mitään salaista tai yllätyksellistä, ei varmuudella ole totta.

Toisaalla pelkästään kansallisen historiatutkimuksen tarpeet edellyttävät kiirellistä Suomen julkista rahoitusta ja myös suomalaisten tutkijoiden panosta Kremlin arkiston laajan Suomi-aineiston selvittämiseksi ja tutkimiseksi.

Venäläisten tutkijoiden mukaan Kremlin arkiston valtaisassa Suomi-aineistossa on runsaasti mm. Neuvostoliiton kesäkuun 1944 Kannaksen suurhyökkäystä koskevia asiakirjoja ja tuhansien Suomessa eri leireillä olleiden Neuvostoliiton kansalaisten kuulustelupöytäkirjoja.

Toisaalla tiedämme ettei salaaminen mitenkään sopinut jo Stalinin terrorissa lähisukulaisiin menettäneen presidentti Jeltsinin vuosien 1992-94 avoimeen, Kremlin arkiston aineistoa koskevaan toimintatapaan. Jeltsin itse puhuikin NKP:n ja KGB:n rikosten arkistosta.

Avoimen toimintatapansa mukaisesti Jeltsin toimitutti eri maiden hallituksille (mm. Ruotsille, Saksalle, Ranskalle, Tsekille, Slovakialle, Unkarille, Japanille, Isolle-Britannialle ja Irlannille) niiden pyytämiä arkiston asiakirjoja. Ystävällismielinen Venäjän naapurimaa, Suomi, ei voinut olla poikkeus.

Hyviä kysymyksiä Agricolan historian pohdintoihin luonnollisesti ovat:

1) Mikä julkinen viranomainen vastaanotti Suomessa syksyllä 1993 presidentti Jeltsinin perustaman historiakomission venäläis-suomalaisia suhteita ja salaisuuksia koskevan raportin?

2) Mikä julkinen viranomainen Suomessa teki syksyllä 1993 salassa ensiksi päätöksen venäläisten historiantutkijoiden raportin vastaanottamisen salaamisesta ja sitten erikseen päätöksen itse raportin salaamisesta?

3) Miksi tutkiva journalismi, tutkimuslaitos tai riippumattomuuttaan kalottavat historiantutkijamme eivät ole hakenut Helsingin hallinto-oikeudesta raportin salaamispäätöksen poistamista ja raportin julkistamista?

Professori Heikki Ylikankaan sanoin: “Mikään ei ole kuitenkaan salattua muutoin kuin tullakseen lopulta julki.”

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia


https://agricolaverkko.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=4873
 
Tämä on mielenkiintoinen:

Boris Jeltsin esitti kesällä 1992 Suomen valtiovierailunsa yhteydessä tasavallan presidentti Mauno Koivistolle yhteisen suomalais-venäläisen historiantutkijoiden komissio perustamista selvittämään Kremlin salaisesta arkistosta Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden historian epäselvyyksiä ja saloja.

Koivisto suhtautui asiaan kielteisesti ja esitti perusteluksi ettei historian tutkijoille tulee antaa lupaa päättää siitä, mitä asioita julkistetaan ja mitä jätetaan salaisuudeksi.

Jeltsin perusti mainitun venäläis-suomalaisia suhteita Kremlin arkistosta asiakirjojen perusteella selvittelevän tutkimuskomissio heti Suomen vierailunsa jälkeen - Koiviston kielteisen kannan takia ilman suomalaisia tutkijoita.

Kremlin arkiston suomalais-neuvostoliittolaisen aineiston venäläisen tutkimuskomission perustamisen uutisoi Moskovassa mm. Kommersant-lehti ja Helsingissä Helsingin Sanomat 27.8.1992.

Kremlin salaista arkistoa tutkivat erikseen presidentti Jeltsinin antamilla tutkimusmääräyksillä vuosina 1992-94 venäläinen historoitsija, kenraali Dmitri Volkogonov ja kirjailija Edvard Radzinski.

Volkogonov tutki ja selvitti Kremlin arkistosta Neuvostoliiton toisen mailman sodan aikaisen sotakabinetin määräyksiä. Radzinski keräsi arkistosta aineistoa Stalinin elämänkertaa varten. Radzinski on nyt tehnyt teatterikasikirjoituksen O.V. Kuusisesta.

Joulukuussa 1991 Moskovan televisio näytti, miten Neuvostoliiton viimeinen presidentti, Mihail Gorbatshov, luovutti uuden Venäjän tuoreelle presidentille, Boris Jeltsinille, muun muassa Kremlin salaisen arkiston avaimen.

Myöhemmin Jeltsin kertoi tukkansa nousseen pystyyn, kun hän ryhtyi avustajineen tutkimaan Kremlin salaisen, kolme suurta huonetta lattiasta kattoon, käsittäneen arkiston asiapapereita.

Jeltsin avustajineen löysi Kremlin arkistosta myös Molotovin-Ribbentropin sopimusten salaiset lisäpöytäkirjat ja Neuvostoliiton sota-aikaisen valtiojohdon kaikkien jäsenten allekirjoittaman käskyn 21.000 puolaisen sotavangin murhaamiseksi Katynin metsään.

Neuvostoliiton viimeinen presidentti Mihail Gorbatsovhan julisti aiemmin vuonna 1989 Kremlissä kansanedustajien kongressissa edustajille, ettei lisäpöytäkirjoja ole tehty, koska todisteita ei löydy!

Toimittaja Martti Valkonen kertoo kirjassaan “Suomettaminen jatkuu yhä” (Tammi, 1998) varsin seikkaperäisesti Kremlin salaisesta arkistosta ja sitä koskevista Suomen poliittisen eliitin toimista tilanteessa, jolloin Venäjän halllitus vuonna 1992 esitti Suomen hallitukselle arkiston tutkimista ja salojen (rikosten) julkistamista.

Valkosen kirjassa kansliapäällikkö Jaakko Kalela kertoo vuoden 1998 haastattelussaan, miten presidentti Jeltsinin Kremlin arkiston salojen julkistaminen yritettiin Suomen puolelta estää.

Valkonen mainitsee kirjassaan kirjailija Edvard Radzinskin kertoneen syksyllä 1996 Helsingissä tutkineensa Kremlin arkistoa useita kuukausia ja tutustuneensa siellä luvuttomaan määrään asiakirjoja ja nähneensä arkistossa paljon aineistoa Suomesta.

Venäläis-suomalaisia suhteita koskevaa Kremlin aineistoa tutkinut venäläisten historiantutkijoiden komissio sai tutkimustyönsä valmiiksi syksyllä 1993 ja luovutti raporttinsa ja johtopäätöksensä presidentti Jeltsinille.

Tulkinta, että presidentti Jeltsin olisi salannut raportin Suomelta, ei ole uskottava. Suomessa viljelty väite ettei Kremlin arkiston laajassa Suomi-aineistossa ole mitään salaista tai yllätyksellistä, ei varmuudella ole totta.

Toisaalla pelkästään kansallisen historiatutkimuksen tarpeet edellyttävät kiirellistä Suomen julkista rahoitusta ja myös suomalaisten tutkijoiden panosta Kremlin arkiston laajan Suomi-aineiston selvittämiseksi ja tutkimiseksi.

Venäläisten tutkijoiden mukaan Kremlin arkiston valtaisassa Suomi-aineistossa on runsaasti mm. Neuvostoliiton kesäkuun 1944 Kannaksen suurhyökkäystä koskevia asiakirjoja ja tuhansien Suomessa eri leireillä olleiden Neuvostoliiton kansalaisten kuulustelupöytäkirjoja.

Toisaalla tiedämme ettei salaaminen mitenkään sopinut jo Stalinin terrorissa lähisukulaisiin menettäneen presidentti Jeltsinin vuosien 1992-94 avoimeen, Kremlin arkiston aineistoa koskevaan toimintatapaan. Jeltsin itse puhuikin NKP:n ja KGB:n rikosten arkistosta.

Avoimen toimintatapansa mukaisesti Jeltsin toimitutti eri maiden hallituksille (mm. Ruotsille, Saksalle, Ranskalle, Tsekille, Slovakialle, Unkarille, Japanille, Isolle-Britannialle ja Irlannille) niiden pyytämiä arkiston asiakirjoja. Ystävällismielinen Venäjän naapurimaa, Suomi, ei voinut olla poikkeus.

Hyviä kysymyksiä Agricolan historian pohdintoihin luonnollisesti ovat:

1) Mikä julkinen viranomainen vastaanotti Suomessa syksyllä 1993 presidentti Jeltsinin perustaman historiakomission venäläis-suomalaisia suhteita ja salaisuuksia koskevan raportin?

2) Mikä julkinen viranomainen Suomessa teki syksyllä 1993 salassa ensiksi päätöksen venäläisten historiantutkijoiden raportin vastaanottamisen salaamisesta ja sitten erikseen päätöksen itse raportin salaamisesta?

3) Miksi tutkiva journalismi, tutkimuslaitos tai riippumattomuuttaan kalottavat historiantutkijamme eivät ole hakenut Helsingin hallinto-oikeudesta raportin salaamispäätöksen poistamista ja raportin julkistamista?

Professori Heikki Ylikankaan sanoin: “Mikään ei ole kuitenkaan salattua muutoin kuin tullakseen lopulta julki.”

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia


https://agricolaverkko.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=4873
Myös Martti Pelho on varsin mielenkiintoinen.
 
Olisihan tuo aika pommi, jos tuollaisia papereita tulisi esille, ja sillä olisi tervehdyttävä vaikutus suomettuneisuuden ajan historiantutkimukseen.
Mutta kohottelen kulmiani vasta kun joku muu kuin kyseinen herra tarttuu samaan aiheeseen.

Kyllä. Vaikuttaa olevan herra, joka fanaattisesti etsii mieleistään "totuutta" sellaisistakin paikoista, jossa ei ole mitään löytämistä. Salaliittomies.

Otan silti vakavasti sen, mitä kaksi tutkijaa Kremlin arkistossa aikanaan näkivät.
 
Myöhemmin Jeltsin kertoi tukkansa nousseen pystyyn, kun hän ryhtyi avustajineen tutkimaan Kremlin salaisen, kolme suurta huonetta lattiasta kattoon, käsittäneen arkiston asiapapereita.

Tästä oli silloin tuoreeltaan aika mielenkiintoinen venäläishaastattelu, joka oli kielistetty ainakin englanniksi. Jeltsinillä oli siinä aika muikeat ilmeet ja ehkä lievästi vodkissaankin saattoi olla.

Kyllähän siellä arkistoissa voi olla asiakirjoja, jotka julkistettuina sotkisivat -tarinaa- ainakin jonkin verran. Yksityiskohtia ja detaljeja, joita olisi vaikea uskottavasti sijoittaa siihen - yhteiseen kertomukseen-. Olen kaksi kertaa istunut tilaisuudessa, jossa esitelmöijä on vihjaissut hyvin kautta rantain mm. siitä, että Stalinilla oli suora yhteys johonkin suomalaiseen vaikuttajaan sodan ajan...ja että tämä vaikuttaja ei ollut tod. mikään illegaali laitavasemmalta. Minulla on tästä oma hatara nokkavainuni, mutta mitäpä siitä.

Sota on pienelle kansakunnalle niin raflaava kokemus, että sen henkisiä edellytyksiä turvaamaan ja jatkuvuutta varmistamaan luodaan varsin yksinkertainen ja nieltävä paketti. Eikä sitä voida sodan jälkeen paljon oikoa eli paketti jää väkisin elämään.

Amerikkalaisten osuus YYA-sopimuksen luomisessa on eräs tällainen. Olisi mehukasta tietää, mitä osuutta Usa näytteli Suomen itsenäisyyden säilyttämisessä. Sopimuksen sanamuodoissa on mielenkiintoisia anglokieliperheeseen liittyviä ilmaisumuotoja, noin esimerkiksi. Tämä ei ole minun väitteeni vaan nojaan itseäni viisaampien arvioihin.
 
Olisihan tuo aika pommi, jos tuollaisia papereita tulisi esille, ja sillä olisi tervehdyttävä vaikutus suomettuneisuuden ajan historiantutkimukseen.
Mutta kohottelen kulmiani vasta kun joku muu kuin kyseinen herra tarttuu samaan aiheeseen.

Ei välttis osuisi lainkaan suomettuneisuuden aikaan vaan sota-aikaan.
 
Myös Martti Pelho on varsin mielenkiintoinen.

Kyllä vaan. Kyseinen Fuengirolan suuhygienisti kirjoittelee trollauksiaan ainakin Hesariin ja Iltalehteen. Yleensä maanpuolustusta käsitteleviin aiheisiin (erit. hävittäjähankinta). Kyseinen Pelho on tietääkseni potkittu ulos myös historiantutkijoiden Agricola-foorumilta. Tyyppi intti siellä miten hänellä on todisteet Huhtiniemen massateloituksista ja miten Suomen valtio haastetaan näillä tiedoilla oikeuteen. Hän tulee kyllä esittelemään nämä paperit Suomeen, kunhan valtio ja yliopistot vain ensin kustantavat hänelle lennot Espanjasta Suomeen ja takaisin.

Noiden hölinöiden jälkeen ko. foorumin modet tarjosivat tätä:

unnamed.jpg
 
Tästä oli silloin tuoreeltaan aika mielenkiintoinen venäläishaastattelu, joka oli kielistetty ainakin englanniksi. Jeltsinillä oli siinä aika muikeat ilmeet ja ehkä lievästi vodkissaankin saattoi olla.

Kyllähän siellä arkistoissa voi olla asiakirjoja, jotka julkistettuina sotkisivat -tarinaa- ainakin jonkin verran. Yksityiskohtia ja detaljeja, joita olisi vaikea uskottavasti sijoittaa siihen - yhteiseen kertomukseen-. Olen kaksi kertaa istunut tilaisuudessa, jossa esitelmöijä on vihjaissut hyvin kautta rantain mm. siitä, että Stalinilla oli suora yhteys johonkin suomalaiseen vaikuttajaan sodan ajan...ja että tämä vaikuttaja ei ollut tod. mikään illegaali laitavasemmalta. Minulla on tästä oma hatara nokkavainuni, mutta mitäpä siitä.

Sota on pienelle kansakunnalle niin raflaava kokemus, että sen henkisiä edellytyksiä turvaamaan ja jatkuvuutta varmistamaan luodaan varsin yksinkertainen ja nieltävä paketti. Eikä sitä voida sodan jälkeen paljon oikoa eli paketti jää väkisin elämään.

Amerikkalaisten osuus YYA-sopimuksen luomisessa on eräs tällainen. Olisi mehukasta tietää, mitä osuutta Usa näytteli Suomen itsenäisyyden säilyttämisessä. Sopimuksen sanamuodoissa on mielenkiintoisia anglokieliperheeseen liittyviä ilmaisumuotoja, noin esimerkiksi. Tämä ei ole minun väitteeni vaan nojaan itseäni viisaampien arvioihin.

Neuvostoliitto sai talvisodassa poliittista tietoa. Niin sai Saksakin sitten jatkosodan aikana ja vieläpä ihan reaaliajassa. Muiden muassa alkukevään 1944 ensimmäiset hatarat rauhantunnustelut vuotivat kansanedustajilta.

Tämä saa minulta karvat pystyyn, kun Ilkka Kanerva ja Eero Heinäluoma etunenässä vaativat koko Supoa täyteen parlamentaariseen valvontaan. Ja miksi Ilkka käkkii kynsin ja hampain puolustusvaliokunnassa, kuten Jaakko Laakso aikanaan jne.
 
Muiden muassa alkukevään 1944 ensimmäiset hatarat rauhantunnustelut vuotivat kansanedustajilta.

Maaliskuun -44 -kosketus- kyllä valmisteltiin jollain sellaisella tavalla, että sitä ei ole täysin aukaistu. Samoin -41 syksyn -kosketuksiin- liittyy yksityiskohtia, jotka voisivat nostaa ne selkäevät pystyyn kuin ahvenella, jos sitä yrittäisi ymmärtää vain Tarinan pohjalta.

En tarkoita mitään salaliittoja tms. skeneä vaan sitä, että sodan olemus on todennäköisesti monimutkaisempi käsitettävä kuin edes haluamme tietää.

NL kosketti ja tunnusteli syssyllä -41. Kehen tai mihin otettiin ENSI sivallus? Okei, ehkä Ruotsiin tai Usaan, niiden kautta, ehkä ei. Kuka tai mikä?

Perhana, kun on liian pitkä aika siitä, kun lukea touhalsin -80-luvulla Usassa avattuja sodanaikaisia asiakirjoja. Ne olivat käsittääkseni ihan aitoa kamaa ja niissä oli selkeitä suomijuttujakin koko sodan ajalta. Luin tuolloin tuhansia sivuja harrastuspohjilta tuota materiaalia, en tiedä, tuo sessio pilasi paljon minun uskoani yksinkertaisiin selitysmalleihin mitä tulee kansojen välisiin suhteisiin ja sotiin aivan erityisesti.
 
Ei välttis osuisi lainkaan suomettuneisuuden aikaan vaan sota-aikaan.
Niin matsku kyllä. Tarkoitin sitä, että jos jotain sota-aikaista olisi päätetty jättää tuomatta julki, niin kyllä päätöksenteossa siitä on vaikuttanut suomettuneisuuden yya-peikko takaraivossa.
 
Niin matsku kyllä. Tarkoitin sitä, että jos jotain sota-aikaista olisi päätetty jättää tuomatta julki, niin kyllä päätöksenteossa siitä on vaikuttanut suomettuneisuuden yya-peikko takaraivossa.

Ja mistäs sen tietää, vaikka NLlla olisi ollut joitain käteviä vipuvarsia suhteessa Suomen päätöksentekoon noilta sotien ajoilta, asioita, joita suomalaiset eivät ole suin surmin halunneet tulevan julki. Tiedä sitten. Ei se neukku välttis ole ollut ainoa, joka on halunnut jättää joitain asioita julkaisematta.

Isot päälinjat ovat varmasti ihan tarpeeksi totuudellisia näissä yhteisissä tarinoissa....niin kauan, kun niitä ei kukaan ammu reijille yksityiskohdilla ja detaljeilla.
 
Ja mistäs sen tietää, vaikka NLlla olisi ollut joitain käteviä vipuvarsia suhteessa Suomen päätöksentekoon noilta sotien ajoilta, asioita, joita suomalaiset eivät ole suin surmin halunneet tulevan julki. Tiedä sitten. Ei se neukku välttis ole ollut ainoa, joka on halunnut jättää joitain asioita julkaisematta.

Isot päälinjat ovat varmasti ihan tarpeeksi totuudellisia näissä yhteisissä tarinoissa....niin kauan, kun niitä ei kukaan ammu reijille yksityiskohdilla ja detaljeilla.
Kyllä. En minäkään epäile yhtään, etteikö yya-ajan poliitikoilla olisi halua suojella sodan ajan päätöksentekijöitä, oppi-isiään, joltain mitä kansan ei tarvitse tietää.
Suoraan sanoen, ei ole tullut aikaisemmin mietittyäkään, miten pitkälle suomettuneisuuden salailu voisikaan ulottua, todellakin sota-aikoihin. Oliko tuolloin maalaisliiton ja sosiaalidemokraattien nuorissa kyvyissä ja kontakteissaan jotain... noloa, mene ja tiedä, mutta siinä tapauksessa omertan laki voisi ulottua Tiitisen listaa ja yöpakkasia pidemmälle.

Jokainen aika voi halutessaan löytää syyt olla kertomatta kansalle asioita. Tiitisen listan salaamistakin voidaan perustella vaikka sillä, että Venäjän hybridisodan melskeissä ei pidä nyt millään lailla keikuttaa venettä ja lisätä epäluottamusta poliittiseen päätöksentekokoneistoon.
Mutta muistetaan nyt, että keskustelun alulle saattaja on salaliittoteoreetikko, enkä nyt tarkoita veli @Vonka a.
 
Oliko tuolloin maalaisliiton ja sosiaalidemokraattien nuorissa kyvyissä ja kontakteissaan jotain... noloa, mene ja tiedä, mutta siinä tapauksessa omertan laki voisi ulottua Tiitisen listaa ja yöpakkasia pidemmälle.

Semmonen käsitys mulla on. Ei YYA-suuntaus taivaasta tippunut syyskuussa -44. On kohtuu selvää, että mm. Mannerheim luonnosteli sitä jo sodan kestäessä. Usa ja Ruotsi saattoivat hyvinkin olla kätilöinä....koska se sopi niille.

Nykyään on hieman sellainen käsitys, että Suomi suorastaan voitti sodan. Torjuntavoitoista on kerrottu lähes viikoittain 27 vuotta ja moni nykyinen kansalainen elää käsityksessä, että Suomi suorastaan saneli rauhanehdot.:cool: Ihan niin se ei kuitenkaan mennyt vaan sodassa tuli turpia ja oli hiinä ja hiinä, että siitä vielä kansakuntana selvittiin. Ilman torjuntavoittoja ei olisi selvitty, mutta olisiko selvitty ilman Usan ja Ruotsin ponnisteluja ja agendoja....tuskin.

YYAseen patistelijoita saattoi siis riittää ulkopuolellakin ja riittikin. Se oli SIINÄ maailmanajassa parasta mitä oli tarjolla. Kun maailmanaika salli, siitä irrottiin kuin oksa kuusesta.

Kekkonen esikuntineen noin muunmuassa näyttäisi olleen jo sodan kestäessä selvästi asenteiltaan -sopivia- ns. uuteen aikaan. Asevelisosialistit olivat ehkä yksi pahin kanto kaskessa itseasiassa noin neukkujen näkökulmasta. Jostain syystä se edusti kansalaispuolella kriittisintä ja uskaliainta kaartia monessa kohtaa. Suurin osa -30-luvun oikeistopiireissä voimalla esiintyneistä ihmisistä olivat kuin kusi sukassa ja jopa tapetin vaihtoa harjoitettiin....meni aikaa, jotta nuo ihmiset alkoivat taas törhistäytyä politiikassa.

Eli poliittisessa kentässä oli tyhjiöitä, jotka täyttyivät monella tavalla. Oikeiston oikein laita oli jemmassa kuin peltomyyrät, sotilaat keskittyivät ryyppäämään itsensä hengiltä, papisto ja opettajat nieleksivät tyhjää....syntyi tila, joka täyttyi. Siinä kun kirotaan laitavasemman esiintuloa pitää kirota myös niitä lapatohveleita, jotka tilan antoivat....

Eikä mikään ole muuttunut. Jos ns. tolkun kansa antaa tänään tilan yhteiskunnassa kaikenlaisille vipeltäjille, niin kyllä niitä ottajia riittää. Ja sitten ihmetellään sormi suussa, että kasvittu, mites se näin meni.
 
Kekkonen esikuntineen noin muunmuassa näyttäisi olleen jo sodan kestäessä selvästi asenteiltaan -sopivia- ns. uuteen aikaan. Asevelisosialistit olivat ehkä yksi pahin kanto kaskessa itseasiassa noin neukkujen näkökulmasta. Jostain syystä se edusti kansalaispuolella kriittisintä ja uskaliainta kaartia monessa kohtaa.
(y)
 
Arkistotiedoista tullut mieleen olisiko esim. Stalin epäluuloisena diktaattorina voinut ujuttaa arkistoon väärää tietoa tai esim. Putin hävittää sellaista mikä ei sovi agendaan. Onko Kremlin arkisto täysin luotettava?
 
Talvisodasta neuvostolähteet todennäköisesti tukevat näkemystä, että oli hyvä, että taistelimme. Näinhän Paasikivikin sanoo päiväkirjoissaan, vaikka kaikenlaiset Lipposet aina siteeraavat sitä kohtaa, että sota olisi voitu välttää. Olisi toki, jos Stalin olisi halunnut. Meiltä ei kysytty.

Antautuminen olisi johtanut turmioon. Baltit menettivät 250 000 ihmistä Siperian juniin. Meille olisi käynyt huonommin. Miten huonosti, siihen saattaisi olla vastaus.
 
Tyyppi intti siellä miten hänellä on todisteet Huhtiniemen massateloituksista ja miten Suomen valtio haastetaan näillä tiedoilla oikeuteen. Hän tulee kyllä esittelemään nämä paperit Suomeen, kunhan valtio ja yliopistot vain ensin kustantavat hänelle lennot Espanjasta Suomeen ja takaisin.
Sulla on vanhaa tietoa!
Nykyisin tämä Pelho, jonka sukunimeen tekisi mieli vaihtaa toinen vokaali e:n tilalle, kertoo että paperit onkin jossain Espanjan armeijan varuskunnassa. Sinne ne toimitti tiedustelupäällikkö Paasonen maassa asuessaan. Joku oli varmaan tarjoutunut maksamaan lentoliput, jotta paskapuhe loppuisi.
 
Back
Top