Talvisota

Kapteeni Yrjö Jylhä kirjoitti runoja

Yrjö Jylhä palveli Talvisodassa JR 30:n komppanianpäällikkönä, johon myös soinilaiset kuuluivat. Hänen komppaniaansa kuului aluksi 191 miestä, joista etulinjan taistelijoita oli 156 miestä. Komppaniasta kaatui Talvisodassa yli 70 miestä ja haavoittui noin 120 (eli yhteensä melkein kaikki). Täydennysmiehiä tuli.

Koukkuniemen taistelu oli ensimmäinen suomalaisten suurempi vastaisku. Venäläiset olivat saaneet suomalaisten yllätykseksi Taipaleenjoen pohjoispuolelle siirrettyä ainakin rykmentin verran joukkoja. Suomalaisilla oli vastahyökkäyksen hetkellä käytettävissään vain vajaa pataljoona. Jylhän 1. joukkue meni yön pimeydessä ansaan ja oli erittäin vaikea mennä minnekään suojaan.

Komppaniasta kaatui 22 miestä, joista 21 oli soinilaisia. Useimpien nimet hakattiin graniittipaasiin heidän kotiseurakuntansa hautausmaalle.

Koukkuniemen taistelu jätti pysyvät jäljet Yrjö Jylhän mieleen, mitä kuvastaa hyvin hänen kirjoittamansa runo "Rynnäkön jälkeen".
 
Yrjö Jylhä: Rynnäkön jälkeen

He ryntäsivät äsken
kuin myrsky ukkonen.
Nyt turhaan kysyn käsken,
niin turhaan, tiedän sen:
he kaatuneet on lakoon
ja jääneet syliin yön.
kuin suistuneet ois vakoon,
he kesken peltotyön.


Viel´ äsken vieretyksin
päin syötiin, tulta päin;
nyt yksin olen, yksin -
te menneet, minä jäin.
Nyt seison keskellänne.


Mut kuinka, mitä kuulin?
kuin kuolleet äänen sais,
kuin huokuvaisin huulin
mua vainaat lohduttais:
On hyvä meidän olla,
pois verikyyneleet;
me nukumme vainiolla,
jost´ emme luopuneet.


Et tehnyt, mitä tahdoit,
vaan minkä määräks sait,
niin vähän itse mahdoit,
sua johti julmat lait.
Mua korkeammat voimat
sun kanssas taistelee;
pois heiltä tuntos soimat.
 
Viimeksi muokattu:
Facebookista napattu. Onko enemmän tietoa, mitä kaasua käytetty?

29291
 
Facebookista napattu. Onko enemmän tietoa, mitä kaasua käytetty?

Katso liite: 29291
Niitä ilmoituksia tuli sieltä täältä sodan alkuvaiheessa. Osa menee puhtaasti kokemattomuuden piikkiin, kun hengenahdistusta tulkittiiin kaasun aiheuttamaksi, vaikka kyse oli stressistä, tai normaalit räjähdyskaasut (=paha haisu) tulkittiin taistelukaasuiksi.

Lisäksi jokin ainesosa (muistaakseni pikriini) värjäsi lumen keltaiseksi, joka sitten tulkittiin merkiksi kaasujen käytöstä. KSS-joukot tutkivat (lähes) kaikki ilmoitetut tapaukset, eikä merkkejä kaasuista löydetty missään.

Pitää muistaa, että ensimmäisessä maailmansodassa kaasujen käyttö oli normaalia sodankäyntiä ja senkin jälkeen niitä olivat käyttäneet useat valtiot. Tunnetuin on tietenkin Italia Abessiniassa, mutta muistaakseni myös länsivallat käyttivät niitä siirtomaasodissaan. Kaasujen käyttöön oli siis pakko varautua.

Edit.
Eli siis Suomussalmella ei ole käytetty mitään taistelukaasua talvisodassa.
 
1.Ms kokemusten perusteella taistelukaasuja pelättiin käytettävän. Kuten yllä mainittiin niin alkuvaiheessa pidettiin normaalien räjähdysaineiden palokaasuja helposti taistelukaasuina.
 
Joskus etsin tietoa ns.Hyrsylän mutkan siviilien vangiksi jäämisestä Talvisodan alussa ja sattui eräässä artikkelissa maininta "Tähän tappiolukuun on lisättävä vangiksi joutunut Naistenjärven lastausporukka 480 miestä, joiden kohtalosta ei ole tietoa."
Onko tosiaan tuo ilmeisesti sahan lastausporukka jäänyt kokonaisuudessaan sille tielleen? Netistä ei ainakaan tietoa löydy...
 
Joskus etsin tietoa ns.Hyrsylän mutkan siviilien vangiksi jäämisestä Talvisodan alussa ja sattui eräässä artikkelissa maininta "Tähän tappiolukuun on lisättävä vangiksi joutunut Naistenjärven lastausporukka 480 miestä, joiden kohtalosta ei ole tietoa."
Onko tosiaan tuo ilmeisesti sahan lastausporukka jäänyt kokonaisuudessaan sille tielleen? Netistä ei ainakaan tietoa löydy...
Ei ole jäänyt tuommoista porukkaa.

TJEU esim. Haasion ja Hujasen Tasavallan panttivangit.

Muoks. Siis jos mitä tahansa tuon kaltaista olisi tapahtunut, Tasavallan panttivangeissa olisi kyllä maininta siitä.

Eikä myöskään sotavankipalautuksissa, siviilien palautuksissa tai UM:n sodan ja välirauhan aikaisissa selvityksissä ole mitään mainintoja moisesta.
 
Äitini lähti vanhempiensa kanssa Kämärän asemalta (n. 30 km Viipurista Pietariin päin) viimeisellä siviilejä kuljettaneella junalla.
Yhden lähiseudun maalaistalon perhettä ei junaan koskaan tullut...
 
Sopisikohan paremmin tänne tuolta matkailu-säikeestä:
Lieksan Talvisota on tosiaan vähän -pieni- lähteä ajamaan pitkin valtakuntaa. Tosin jos siihen liittäisi partisaanivohellukset ja sisällissodan punaisten etappitiet jne. niin sitten ehkä. Rajamieskillalla on oivallisia esittelyjä ainakin jne. Mutta mitään sanan varsinaista isoa kuvaa sieltä nyt ei taida irrota.

Kaakkoisen Suomen mestat ennallistuksineen voisi olla ihan käymisen arvoinen, Sturmbock samoin. Niinhän tuo laiskottaa ajella terveisiä pitkin Suomea enää.

Jäikö sulle @EK jotenkin epäselvä fiilis Dolinin prikaatista kertovista tauluista ja paikoista? Samoin se Vetkon -liittäminen- aiheeseen? Oliko Dolinin prikaati jo -hajalla- tullessaan alueelle? Pakkasen panemat joukot venyivät marssilla jo valmiiksi sopivaksi paloitella? Mitä h--ä siellä oikein tapahtui? Kun kytkee karttaan tapahtumia, niin hiventä enemmän panee miettimään.

Yksi mahdollisuus on nimittäin, että tuo prikaati hiihti itsensä pakkasessa ihan out ja epäilen pääosien olleen hieman eksyksissäkin. Kysymyksiä: oliko prikaatilla oppaita, jotka tunsivat alueen? Saivatko suomalaiset prikaatin liikkeestä sellaista tietoa, jota ei ole vieläkään tuotu julki? Kartalta maastoon siirrettynä ja aikamääriä vertaillessa tuota operaatiota voi sanoa oikeaksi hölmöntörppöilyksi. Tosin senhän iivana talvisodassa hallitsikin hyvin. :cool:
Se Dolin taitaa olla siinä Löytövaaran taisteluiden taulussa, josta minulla piti olla, vaan ei näköjään ole kuvaa.

Yleisesti ottaen nuo taulut ovat minusta ihan ok. Niistä saa riittävän hyvistä kartoista, riittävän tarkan mutta selkeän tekstin avulla haltuun peruspiirteet taisteluista. Kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä noista en lähtisi tekemään.

Vaikka en Kuhmon taisteluiden ekspertti sinänsä olekaan, niin kuitenkin todettakoon, että kiinnitin Talvisodan historia 3:sta tavaillessani samaan asiaan. Luotan, että perusasiat teoksessa ovat oikein ja pohjaan mietteeni tähän olettamukseen. Ensinnäkin tieto prikaatin siirtymisestä alueelle tuli radiotiedustelun kautta. Suomalaiset olivat tietoisia, että apujoukkoja tulee, mutta mistä ja milloin. Löytövaaran suunnallahan operoi myös hiihtojoukkoja, osa jo ennen Dolinin prikaatia. Voi siis olla, että suomalaiset sotkivat osin näihin.

Kuitenkin minusta vaikuttaa siltä, että Dolinin prikaatin operointi alkoi ihan koordinoidusti. Osa siitä ajaa suomalaiset Hukkajärveltä ja Kiekinkoskelta Helvettiin, samalla kun pääosa siirtyy kohti toiminta-aluetta Kiekinkosken eteläpuolelta. Kuitenkin heti tämän "perusidean" jälkeen vaikuttaa homma levinneen käsiin. Henkilökohtainen arvaukseni on, että joukkoja ei vain kyetty johtamaan. Radiokalusto (mikäli sitä edes oli), lienee ollut melko hankalaa ja monimutkaista käyttää, joten ihan joka sekunti yhteyttä 9. AE:aan ei ole pidetty. Myöskään pataljoonat eivät vaikuta toimineen kootusti, vaan ne ovat pian hajonneet useampaan osaan. Mononenhan spekuloi prikaatin sisäisellä valtataistelulla, mutta sitä ei kyllä välttämättä tarvita ja politrukin ja pat.komin kilvoittelu lienee ollut melko yleistä. Tuo (olettamani) radioliikenteen vähäisyys selittää sitä, miksi radiotiedustelu ei sitten kyennyt juurikaan ohjaamaan vastatoimia. Silti samaan aikaan voitiin varoittaa lentotoiminnasta malliin: "Huomenna klo 14.30 3 konetta käy pommittamassa Jämäksen kasarmia. Kaikki pommisuojiin klo 14.15-14.45 huomenna." Ja näitä lappuja on paljon. Samoin mottien heikosta tilanteesta oltiin hyvin tietoisia ja tämä mahdollisti joukkojen irrottamisen mottien ympäriltä.

Typerintä minusta koko prikaatin toiminnassa on, että se lähetetään (edelleen Talvisodan historia 3:n mukaan) Luelahteen auttamaan 54. D:n komentajaa. Häh? Mitä ihmettä ne siellä olisivat saaneet aikaan? Jääneet vain itsekin mottiin ja syöneet ne vähätkin eväät moteista. Viisaampaa olisi ollut paremmin keskitetty ja organisoitu toiminta suomalaisten huoltoa vastaan Saunajärventien ja Kiekinkoskentien välisessä korvessa. Jo nyt muutaman päivän aikana se Kesselin ja Vetkon huoltotukikohtien kimppuun käyminen sai aikaan melkoisen vaaratilanteen Kuusijoella ja Saunajärven itäpuolisilla moteilla, kun ammus- ja muonatäydennys sekä haavoittuneiden evakuointi katkesi. Nyt ne hiihtopataljoonien rippeet sitten jäivät paikalleen ja saatiin tuhottua, kun moteilta irrotettiin porukkaa. Silti vielä myöhemmin joitakin partioita on törmännyt suomalaisiin jopa Jyrkällä (ei siis Jyrkkäkoskella) saakka.

Jos ne olisivat lananneet ensin Kiekinkosken sivustauhan poistamiseksi ja sitten työntäneet tiiviit pataljoonat huollon kimppuun, jälki olisi ollut paljon pahempaa. Yksi pataljoona läntisintä Kiekinkosken tiestä lähtevää huoltotietä vastaan ja kaksi pataljoonaa Vetkontien kimppuun, niin vot. Samanaikaisesti aluksi pientä himmailua Kuusijoen suunnassa, että suomalaiset uskaltavat ottaa sieltä reilusti joukkoja irti ja esim. kolmantena päivänä kunnon isku. Noita pataljoonia olisi voinut huoltaa niillä lentokoneilla (mitä tosin vähän yritettiinkin), jos toimintaa olisi suunniteltu vähän paremmin.

Ja alkuvaiheessa taistelua Dolinin porukka oli ihan hyväkuntoista sakkia (ainakin jostain luin näin). Mutta se pirstoutuminen ja siitä (oletettavasti) seurannut moraalin lasku näkyy varmasti loppuvaiheessa. Tarkoitan sitä, että se pakkanen ja nälkä vaikuttaa ihan eri tavalla orpoon aronpoikaan, joka hiihtelee muutaman kaverin kanssa pitkin Kuhmon korpia, tietämättä minne, jos verrataan päällikön varmaotteisesti johtamaan komppaniaan, joka toteuttaa rakkaiden ja viisaiden esimiesten nerokkaita suunnitelmia.

Mutta kuten sanottu, spekulaatiota pitkälti. Nyt saunaan.
 
Häyhä
Nyt en tiedä mitä puhutaan, mutta videolla mukana ihan nappikauloja. Kielimiehet?
 
Tuossa yhtenä iltana plarasin jotain Talvisodan aikaista rintamakarttaa, jossa oli merkitty komppanioittaiset lohkot Kannakselta. Mittailin ahkerasti viivottimella matkoja ja etäisyyksiä.

Olikohan se sittenkään puna-armeijalta niin höhlä ajatus hyökätä koko rintaman leveydeltä joka paikassa? Nimittäin tällä tavoin toimien suomalaisten vähäinen tykistö ei pystynyt vaikuttamaan -oikeastaan paljon mitenkään- taistelujen kulkuun. Putkia ja ammuksia oli liian vähän ja tuettavia lohkoja koko rintaman matkalta.

Kun puna-armeija ryhtyi helmikuussa keskittämään, niin äkkiä ne suomalaisetkin alkoivat keskittää vähiä putkiaan ja jälki oli välillä hyökkäysryhmityksessä karua. Puna-armeijan vaikeudet olisivat olleet helmikuussakin momenttiluokkaa, jos suomalaisilla olisi ollut enemmän tykistöä ja kranaatteja. Suomalainen tykistö oli liian kevyttä? sen lisäksi, että putkia oli tarpeeseen nähden vähän.

Miten nämä kaikki forumin tykistömiehet kommentoisivat Talvisotaa ja sen tykistöä? @Old Boy @Stokes @tulikomento ja muut.
 
Tuossa yhtenä iltana plarasin jotain Talvisodan aikaista rintamakarttaa, jossa oli merkitty komppanioittaiset lohkot Kannakselta. Mittailin ahkerasti viivottimella matkoja ja etäisyyksiä.

Olikohan se sittenkään puna-armeijalta niin höhlä ajatus hyökätä koko rintaman leveydeltä joka paikassa? Nimittäin tällä tavoin toimien suomalaisten vähäinen tykistö ei pystynyt vaikuttamaan -oikeastaan paljon mitenkään- taistelujen kulkuun. Putkia ja ammuksia oli liian vähän ja tuettavia lohkoja koko rintaman matkalta.

Kun puna-armeija ryhtyi helmikuussa keskittämään, niin äkkiä ne suomalaisetkin alkoivat keskittää vähiä putkiaan ja jälki oli välillä hyökkäysryhmityksessä karua. Puna-armeijan vaikeudet olisivat olleet helmikuussakin momenttiluokkaa, jos suomalaisilla olisi ollut enemmän tykistöä ja kranaatteja. Suomalainen tykistö oli liian kevyttä? sen lisäksi, että putkia oli tarpeeseen nähden vähän.

Miten nämä kaikki forumin tykistömiehet kommentoisivat Talvisotaa ja sen tykistöä? @Old Boy @Stokes @tulikomento ja muut.

Tässä oli hiljattain esitys Talvisodan ilmataisteluista. Esityksessä oli yhdellä slaidilla ilmakuva Summasta, jossa näkyi selvästi hyökkäystä varten koottavat massiiviset neuvostojoukot. Harmi vaan että ei ollut tykistöä/ampumatarpeita jotta asialle olisi voinut tehdä mitään... Ilmeisesti muistutuksena tuo kuva on päätynyt usealle toimijalle.
 
Luin taannoin I/JR 8:n komentajan Eki Okasen alulle laittaman ja sittemmin tyttärenpoikansa loppuun saattaman kirjan: "Summan miehet". Aineisto oli pitkälti Oksasen omia muistelmia, muiden taistelijoiden haastatteluja sekä sotapäiväkirjoja. Yleinen ohjeistus oli, että omia kranaatteja säästellään aivan siihen tositarpeeseen saakka. Vihollistykistön häirintään tai tuhoamiseen ei ammuksia riittänyt ja vanjan patterit saivat mellastaa mielensä mukaan. Lähteen lohkolla, Pertin tukikohdan edustalla olleen Munasuon toiselle laidalle venäläiset toivat tammikuussa 152mm:n tykin, joka rusikoi toistuvasti Pertin ympäristöä ja omalle tykistölle virtasi avunpyyntöjä. Turhaan. Apua voitiin tarjota vain viime tingassa. Ammukset eivät riittäisi. Lopulta vihollisen tykki sai Perttiin täysosuman ja kymmenen suomalaisen puolustajan taival päättyi lopullisesti.

Tällaisia lukiessa tulee ensimmäisenä mieleen Arvi Korhosen kirje JK Paasikivelle ja kirjeen osa: "Kaikki kansanedustajat ja ministerit pitäisi laittaa makaamaan ampumahaudoissa Summassa, Kiviniemessä ja Koukunniemessä edes yhden viikon ajaksi."
 
Olikohan se sittenkään puna-armeijalta niin höhlä ajatus hyökätä koko rintaman leveydeltä joka paikassa? Nimittäin tällä tavoin toimien suomalaisten vähäinen tykistö ei pystynyt vaikuttamaan -oikeastaan paljon mitenkään- taistelujen kulkuun. Putkia ja ammuksia oli liian vähän ja tuettavia lohkoja koko rintaman matkalta.
Neukkujen ihan tavanomainen hyökkäystapa vielä kesällä 1944. Ei sinänsä ole kyse pelkästä tykistöstä vaan ylläpitämällä painetta koko rintaman mitalta ei vastustaja kyennyt paikkaamaan läpimurtokohtaa siirtämällä lisää joukkoja hiljaisemmalta rintamaosalta. Heidänhän ei tarvinut kantaa murhetta tappioista, joita epäonnistumaan tuomituissa "turhissa" hyökkäyksissä syntyi.
Kun puna-armeija ryhtyi helmikuussa keskittämään, niin äkkiä ne suomalaisetkin alkoivat keskittää vähiä putkiaan ja jälki oli välillä hyökkäysryhmityksessä karua. Puna-armeijan vaikeudet olisivat olleet helmikuussakin momenttiluokkaa, jos suomalaisilla olisi ollut enemmän tykistöä ja kranaatteja. Suomalainen tykistö oli liian kevyttä? sen lisäksi, että putkia oli tarpeeseen nähden vähän.
Määritellään ensin taas vähän käsitteita: Tykistön keskittäminen on sijoittaa patteristot/patterit painopisteen kohdalle. Meillä välttämättömyys koska tykkien kantama oli hyvin lyhyt. Tulen keskittäminen = ampua maalia/maalialuetta samanaikaisesti kaikilla putkilla joiden kantama riittää. Talvisodassa ei tätä vielä oikeastaan ollut teknisistä syistä eikä pelkästään ammuttavan puutteesta. Yksi tulenjohtaja ampui enimmäkseen yhdellä patterilla (a 4 tki) ja toinen toisella sekä kolmas kolmannella vaikka kaikki kuuluivat samaan patteristoon. raskaita pstoja lähti Talvisotaan ainoastaan 5 kpl ja niistäkín yksi oli varustettu jäykkälavettisilla tykeillä.
 
Viimeksi muokattu:
Puna-armeijan vaikeudet olisivat olleet helmikuussakin momenttiluokkaa, jos suomalaisilla olisi ollut enemmän tykistöä ja kranaatteja. Suomalainen tykistö oli liian kevyttä? sen lisäksi, että putkia oli tarpeeseen nähden vähän.

Niin muta oli pommikoneita, jolla voidaan pysäyttää vihollisen eteneminen.
Sekä tuhota huoltoreitit, aina Leningradin siltoja myöten.
Ja laivasto oli valmis avaaman tulen.
Heti kun jalkaväki hyökkää Turkuun, sukellusveneiden vaaniessa Aurajoella jokea ylittävää vihollista.

Suomi valmistautui sotaan kun suurvalta jolla on siirtomaita, pienen köyhän maan resursseilla. :camo:
Eli väärät hankita päätökset, maksettiin verellä.:facepalm:
 
Back
Top