Talvisota

Suomalaiset olivat ylivertaisia talvisodassa, mutta mitä sitten tapahtui: "Yksi suurimmista väärinkäsityksistä..."
JULKAISTU 21 TUNTIA SITTEN

Suomen armeija oli taktisesti ylivertainen talvisodassa. Uuden tutkimuksen mukaan taidot jäivät kuitenkin hyödyntämättä jatkosodassa.
Suomi alkoi valmistautua perusteellisesti talviolojen hyödyntämiseen sodankäynnissä heti itsenäistymisen jälkeen 100 vuotta sitten. Armeijassa, suojeluskunnissa ja rajavartiostossa tajuttiin, että miesylivoimaa ja materiaa vastaan oli parasta liittoutua talven kanssa.
Hämmästyttävästi pari vuosikymmentä jatkunut kehitystyö onnistuttiin vielä salaamaan potentiaaliselta viholliselta, kirjoittaa sotahistorioitsija Pasi Tuunainen uudessa kirjassaan Talven soturit.

– Suomalaiset hakivat tasoitusta ottamalla käyttöön talven ja pimeän edut. Neuvostoliitto ei tiennyt miten suomalaiset tulevat talvella toimimaan, Tuunainen huomauttaa.
Harjoitus paljasti puutteet
Suomessa kehitettiin 1920-luvulla talvitaktiikkaa ja välineistöä, 1930-luvulla
metsätaistelutaitoa. Ensimmäinen opaskirja valmistui 1928, seuraava 1929 ja varsinainen Talvisotaopas vasta marraskuussa 1939, siis vain muutama viikko ennen sodan puhkeamista.
– Jaakkimassa pidettiin 1937 suuri talvisotaharjoitus, jossa huomattiin osaamisessa paljon puutteita. Yksi suurimmista väärinkäsityksistä oli joukkojen liikuttamisen nopeus. Aikataulut olivat ylioptimistisia ja se oli tyypillinen johtamisvirhe vielä talvisodassa.

Yleinen käsitys on ollut, että Suomi joutui talvisotaan huonosti varustautuneena. Tuunainen on toista mieltä.
– Suomi oli varsin hyvin valmistautunut varsinkin taktisesti. Suomalaisilla oli ylivertainen kyky liikkua talvella tiestön ulkopuolella. Puna-armeija toimi kaavamaisesti, kun taas suomalaiset innovoivat, tekivät keksintöjä ja improvisoivat tilanteen mukaan.
Huolto toimi ja hiihto maistui
Sotilassukset ja ahkiot olivat tärkeä osa liikkuvuutta. Saarrostus, yllätys ja niiden yhdistäminen pimeään aikaan toivat tuloksia.
– Esimerkiksi Raatteen tiellä taistelujen aikana oli valoisaa vain muutama tunti.
Aseistuksessa suomalaisilla oli puutteita. Lisäksi osa aseista, kuten pikakiväärit ja tykin ammukset eivät pakkasessa toimineet kunnolla.

Tutkija alleviivaa suomalaisten huollon merkitystä. Jopa rintama-annosten kalorit oli laskettu. Kenttäkeittimillä ja lämmitettävillä teltoilla oli merkitystä, varsinkin kun vastustaja joutui yöpymään usein maakuopissa.
– Meillä kyettiin huoltamaan joukot myös talvioloissa, pystyttiin kuivaamaan varusteita, pystyttiin syömään lämmintä ruokaa ja lepäämään. Tämä oli aivan elintärkeää, Tuunainen korostaa.
Talvea ei hyödynnetty jatkosodassa
Kolme ja puoli kuukautta kestänyt talvisota on Tuunaisen mukaan maailman ainoa kokonaan arktisissa oloissa ja talvella käyty sota.
– On erikoista, ettei talvea hyödynnetty jatkosodassa sen enempää. Talvioloissa taisteltiin suuremmin vain Karhunmäessä vuodenvaihteessa 1941–42 ja Suursaaressa maaliskuussa 1942, Tuunainen kirjoittaa.
Monelle maalle ja armeijalle talviolot ovat sivuseikka, mutta Suomelle elintärkeä osaamisalue. Suomalaisilla saattaa Tuunaisen mielestä kuitenkin olla perspektiiviharha talvisodan perusteella, koska globaalisti se on marginaalinen ilmiö.
– Suomelle talvisota oli vientituote jo kylmän sodan vuosina 1950-luvulla. Viime vuosina moni Nato-maa on harjoitellut Lapissa suomalaisten opastuksessa.
Talvisodan sotakokemuksia on hyödynnetty myös kehitettäessä Suomen maavoimien uudistettua taistelutapaa.
 
En oikein tiedä tämän Pasi Tuunaisen oivalluksista. Osa ilmiselviä, osa ehkä omaa pähkäilyä. Pitäisi melkein tietää minkä kaliiperin tutqija.

Pikakiväärin ammukset nyt eivät koskaan toimineet paksuissa varastorasvoissa. LS oli ihan ookoo.

Talvisota on vientituote... no muut aloitti.

"Suomi joutui Talvisotaan huonosti varustautuneena" kappaleessa olen kaikesta samaa mieltä mutta ei kai kukaan itseään kunnioittava mies tai nainen julkisesti käytä sanaa "innovoi"?
 
"On erikoista, ettei talvea hyödynnetty jatkosodassa sen enempää. "
Mitäpä sitä talvisota-taitoa hyödyntämään kun ylimmän johdon politiikka oli tilanteen jäädyttäminen ja rauhanneuvottelujen odottelu...
 
Pikakiväärin ammukset nyt eivät koskaan toimineet paksuissa varastorasvoissa. LS oli ihan ookoo.

Panokset kyllä toimivat, mutta LS toimitettiin varastorasvassa joukoille.

Kukaan ei vain kertonut että rasva pitää poistaa ennen ampumista.
Joten ne jumittuivat pakkasessa.
Muutenkin talvi olosuhteissa, vastoin odotuksia ase rakenne todettiin häiriöalttiiksi ja epävarmaksi.
Lisäksi aseen lipas oli liianpieni (20 pat), käyttötarkoitukseensa nähden.
Sen kanssa kyllä tultiin toimeen hyvällä hoidolla

Alunperin Lahti olisi halunnut aseesta kaasutoimisen, mutta kenraalit vaativat että asetta tehdään rekyyli toiminen.:whistle:


Ase olikin tehty kenraalien pöydille ja valkoiselle lakanalle ampumaradalle.:solthum:


Aseita oli talvisodassa 4601 kappaletta.
Aseita oli puolustus voimilla kesällä 1944 4758kpl, joista joukoilla 3390kpl.



Puolustusvoimat onnistui talvisodan aikana hankimaan ~1500 nykyaikaista pikakivääriä:uzi::uzi::uzi:, joiden määrä nousi kesäkuuhun 1944, 9043 kappaleeseen.

Emma-pikakivaari-27012019-SA-kuva-825x433.jpg
 
Emma oli siis sen ajan sergei...

Ja kiitos herroille täsmennyksistä. Itselläni on ollut ehkä aika ruusuinen kuva LS:sta koska Aimo Lahti sentään. :unsure: Olisi pitänyt jo siitä pistoolista uskoa ettei sillä mikään magic touch joka projektissa ollut. Se kai toimi pakkasella hyvin mutta muuten onnistui olemaan epäergonominen ja kömpelö ja silti heikkorakenteinen. Onkos näin?

(Pystyykö tuota Emman lättyä heittämään kuin frisbeetä? Uutta ulottuvuutta etulinjan ammustäydennyksiin. No joo, ymmärrän kyllä että nämä jutut olivat noilla miehillä kaukana leikin asiasta. :salut:)
 
L/S-26 on melko monimutkainen ja tehty tiukoilla sovitteilla joten altis lian aiheuttamille häiriöille.(lieneekö käyntivaatimuksilla osuutta asiaan?) Lisäksi perän sisällä olevasta palautinjousipaketista olisi ehdottomasti pitänyt poistaa varastorasvat ennen aseiden jakoa joukoille. Ymmärtääkseni kyseisen jousipaketin purkaminen oli nimenomaan kielletty miehistöltä.
Lippaan 20 patruunan kapasiteetti on myös turhan pieni. (LS-26 lippaita lienee valmistettu asetta kohti enemmän kuin minkään muun aseen lippaita.)
Viisaammat korjatkoon jos meni metsään.
 
Tuntuu siltä, että LS on kaikinpuolin paskempi kuin aikaisemmin kehitetty BAR.


Browning_ar001.jpg



on4275__01.jpg


Mikä se siinä piipun alla on.
Kiväärikomitea oli määrännyt että aseen on oltava rekyylitoiminen.


Koska kaasutoiminen ei ole niin luotettava eikä toimi pakkasella.
Tämä perustui Vicker Berthie pikakivääristä ja Colt Browning konekiväritä saatuihin kokemuksiin .


vickers-berthier_mk1.jpg

Vicker Berthie


d8301e21b5b69879e84d641aeffd8606.jpg

Colt Browning

LS kivääri korvasi Madsen M/20 aseet jotka olivat myös epäluotettavia, johtuen koneistonmonimutkaisetta ja kalliista rakenteesta.
Madsen_machine_gun.jpg



Ps,
Olisi mielenkiintoinen tietää miksi BAR ei kelvannut suomelle, sillä ruotsi oli kehuitänyt siitä oman version jo 1921.

Swedish_Kg_M1921_Right.jpg

Swedish Kg M1921
 
Emma oli siis sen ajan sergei...

Ja kiitos herroille täsmennyksistä. Itselläni on ollut ehkä aika ruusuinen kuva LS:sta koska Aimo Lahti sentään. :unsure: Olisi pitänyt jo siitä pistoolista uskoa ettei sillä mikään magic touch joka projektissa ollut. Se kai toimi pakkasella hyvin mutta muuten onnistui olemaan epäergonominen ja kömpelö ja silti heikkorakenteinen. Onkos näin?

(Pystyykö tuota Emman lättyä heittämään kuin frisbeetä? Uutta ulottuvuutta etulinjan ammustäydennyksiin. No joo, ymmärrän kyllä että nämä jutut olivat noilla miehillä kaukana leikin asiasta. :salut:)

Mielenkiintoista vertailua.

 
Aamen, allekirjoitan huomiot täysin oman vähäisen käyttökokemukseni pohjalta.
 
  • Tykkää
Reactions: TT
Tuntuu siltä, että LS on kaikinpuolin paskempi kuin aikaisemmin kehitetty BAR.

Kenties, mutta BAR kärsi samoin pienen lippaan kiroista. Eipä taidettu tuolloin muuallakaan aina osata arvostaa suurta lipaskapasiteettia, koska monissa konekivääreissäkin käytettiin vain parin-kolmenkymmenen laakin Hotchkiss-tyyppisiä patruunasiteitä.
 
Kenties, mutta BAR kärsi samoin pienen lippaan kiroista. Eipä taidettu tuolloin muuallakaan aina osata arvostaa suurta lipaskapasiteettia, koska monissa konekivääreissäkin käytettiin vain parin-kolmenkymmenen laakin Hotchkiss-tyyppisiä patruunasiteitä.
Hotchkiss taisi olla asemaan eikä ryntöön suunniteltu. Aiemmin näin jonkin anekdootin yhdestä pyssystä ekassa maailmanpalossa jonka partio lasketteli 100.000 kutia läpi muutaman päivän aikana. En muista että piipunvaihtoa mainittiin joten aika horoksi on varmaan mennyt, mutta kiihkeimmilläkään hetkillä ei nuo siteet varmaan olleet mitenkään tulinopeuden rajoitteena. Pikemminkin muun ammushuollosta vastaavan porukan päänsärky oli jatkuvaa. (Voihan näitä tarinoita olla toisenlaisiakin, ei sillä, ja kuka menee tarkistamaan pitikö tämä mainitsemani paikkaansa.)
 
Puola valmisti BAR-pikakivääriä lisenssillä. En kyllä osaa sanoa mitenkä hyvin ase toimi heillä 1939 tai mitenkä taitavasti sitä käytettiin.

Olen lueskellut että puolalaiset tappelivat siellä täällä paikallisella tasolla ihan tehokkaasti sakuja vastaan. Mutta homma romahti äkkiä kun kokonaisuus ei pysynyt ollenkaan hanskassa. Ylempi komentoporras oli vanhaa menneilä voitoilla ylpeilevää kaartia, poliittinen johto oma lukunsa, ja sitten pisteenä iin päälle tuli neukkulainen tuikkaus numero kakkoseen. On nuo peekoot muiden aseiden muassa saattaneet nähdä ihan kovaakin käyttöä siellä, sen hetken minkä kokonaisuus kesti pystyssä.
 
Back
Top