Talvisota

että suomalaiset jättivät tahallaan joitakin taloja polttamatta

Ja kyllä sitä inhoittavaa ansoitustoimintaakin harjoitettiin. Viljahinkaloita, ulkohuussien ovia, kaivonkansia, polkupyöriä...sitä en tiedä, miten laajaa tuo toiminta on ollut, Suvilahden kanssakin taisi olla vähän kiireen kierää tai jos ei kiirettä, niin käsittääkseni se jätettiin nopeaan tahtiin.
 
"Puolustuksen lujittamiseksi suuntasi päämaja Viipurin lohkolle myös johdossaan olleiden lentojoukkojen toiminnan painopisteen 5.-11.3. väliseksi ajaksi. Venäläisten yllättävän voimakkaan ilmatorjunnan takia oli ilmahyökkäykset ajoitettava ilta- ja aamuhämärän tunteihin. Kohteina olivat miltei säännöllisesti jäällä todetut marssiosastot ja kuljetukset. Lentorykmentti 4, joka oli pommitusrykmentti, suoritti yllä mainittuna ajanjaksona yhteensä 151 pommituslentoa ja pudotti 60 tonnia pommeja 17)."
 
"Neuvostoliiton menetykset kahdeksan konetta ja niiden miehistöt."

Oikeat tappiot Geustin mukaan 2 I-16 konetta.
Mutta kun Simo Salmisen sanoin "Kun ensin tuli herpaa ja sitten tuli turpaan" niin on luonnollista vihollistappioiden liioittelu.
 
Ilta-Sanomien kolumnistina aloittava Teemu Keskisarja kirjoittaa, että antautuminen talvisodassa olisi merkinnyt Suomen armeijalle niskalaukauksia.

Suomessa piisasi vaarallista älymystöä professoreista kansakoulunopettajattariin sekä kulakkeja, kymmenen peltohehtaarin ja muutaman lehmän omistajia. Miehitys merkitsisi armeijalle ja suojeluskunnille sotavankeutta, ei Geneven sopimuksen oikeuksia vaan niskalaukauksia. Puoli miljoonaa siviiliä pakoon Ruotsiin, kolme miljoonaa karkotukseen ja kotikonnuilla ”bolshevisoitaviksi”, laski Paasikivi.

 
Kävin tiistaina seurakunnan talvisota-aiheisessa tapahtumassa.

Sodan aikaisia sanomalehtikirjoituksia heijastettiin seinälle ja taustalla soi sota-ajan musiikki.

Toinen osio oli luento talvisodan lotista.


Aika vaikuttava tapahtuma. Mukana oli vanhempiakin henkilöitä, joilla on omia muistoja sota-ajalta.
 
Halla-Aho kirjoitti:
Siviilit luopuivat vihkisormuksistaan ja perintökalleuksistaan. Kaikki voimavarat ohjattiin kansan ja valtion selviytymiseen.

Kansan uhrivalmius olisi ollut vähäisempi, jos luovutetuilla päivärahoilla ja vihkisormuksilla hankitut varat olisi käytetty muihin tarkoituksiin kuin kansan ja valtion puolustamiseen.

Kevättalvella 1940 kansalta kerättiin yli 300 000 kultasormusta ja tuhansia muita kultaesineitä. Keräyksen tuloksena Puolustusministeriölle luovutettiin yhteensä yli 1750 kiloa kultaa. Tällä kultamäärällä olisi saanut hankittua 30 hävittäjäkonetta tai saman verran 75 mm ilmatorjuntatykkejä.
Keräyksen tulosta ei kuitenkaan ehditty käyttää maanpuolustustarkoituksiin ennen jatkosodan syttymistä. Kullan sulattaminen kansainvälisesti hyväksyttäviksi harkoiksi tuotti ongelmia kuten myös kultaesineiden käyttö maksuna sotatarvikkeista. Kulta jäi makaamaan Suomen Pankin holviin ja arkaluonteisesta asiasta vaiettiin sodanaikaisen sensuurin turvin.

Vuonna 1944 valtioneuvosto ryhtyi venäläismiehityksen pelossa valmistelemaan kultalastin siirtoa ulkomaille. Samana kesänä käynnistettiin salaiset kuriirikuljetukset Malmin lentokentältä Tukholmaan. Välirauhasopimuksen jälkeen syksyllä 1944 kultakuljetuksia jatkettiin Hyvinkään sotilaskentältä.
Tukholmassa kulta varastoitiin aluksi Suomen lähetystön kellariin, josta se siirrettiin pankkiholviin. Valuuttapulan takia Suomen Pankki tarjoutui ostamaan kultaerän syksyllä 1945 valtioneuvostolta silloisella 140 miljoonalla markalla. Pankki myi suurimman osan kullasta ruotsalaisille ja ilmoitti rahoittavansa saaduilla 4 miljoonalla kruunulla kansanhuollolle tärkeitä hankintoja eli lähinnä viljaostoja. Osa kultakoruista myytiin kotimaiselle kultasepälle sulatettavaksi. Valtion saamat tulot tuloutettiin ”satunnaisena tulona”. Historiallisesti arvokkaimmat kultaesineet myytiin Kansallismuseoon ja maakuntamuseoihin nimellisellä arvolla.

Vihkisormuksensa ja muut sukukalleutensa isänmaan hyväksi lahjoittaneet kansalaiset eivät välttämättä koskaan saaneet tietää mihin heidän kultaesineensä päätyivät.
Kultakeräystä selvitettiin perusteellisesti 1950-luvulla, mutta sen jälkeen paperit hautautuivat Suomen Pankin holveihin. YLE:n radio-ohjelmaa varten 1980-luvulla esiin kaivetut asiakirjat osoittavat, että vaikka kultaa ei käytetty alkuperäisen tavoitteen mukaisesti ilmapuolustukseen, keräyksessä ei ollut kyse huijauksesta. Keräyksen tuotto vain jäi realisoimatta sodasta aiheutuneiden muuttuneiden olosuhteiden takia. Kauppoja ei saatu aikaan ja tuotto jäi käyttämättä kansan tarkoittamaan kohteeseen.
http://www.sakylantalvijajatkosotamuseo.fi/default2.asp?active_page_id=167
 

Teinityttö katsoi mummolan pihalla, kun suomalaislentäjä pudotti yksin 6 neuvostokonetta taivaalta: "Se oli kuin elokuvasta"

Pakkanen on purrut 14-vuotiaan Aini Rantasen posket punaisiksi. Häntä palelee kovasti. Hyytävä ilma tulee iholle itse tehdyn villapaidan lävitse. Hameen alle nillkoihin puhaltaa pohjoistuuli.

Nuori tyttö haluaa kuitenkin pysytellä pihamaalla.

On loppiainen vuonna 1940. Aini Rantanen tarkkailee mummolansa pihalta Haminan Metsäkylässä, kuinka suomalainen hävittäjälentäjä Jorma Sarvanto taistelee taivaalla seitsemän neuvostokoneen kanssa.

Aini Rantasen mielestä näky on kuin elokuvasta. Hän ei tiedä, että mukana on ainoastaan yksi suomalainen lentäjä.

Tuona päivänä neuvostoliittolaiset DB3-koneet olivat palaamassa Kuopiosta, jossa ne olivat aiemmin pommittaneet kaupunkia.

Kouvolan Utista lentoon lähtenyt Sarvanto ajoi takaa neuvostokoneita yksin. Sarvanto otti moottoristaan kaiken irti ja hänen onnistui päästä jäykässä muodostelmassa lentäneiden pommikoneiden taakse ja avata tuli.

Kymenlaakson yllä Sarvanto ampuu Fokker-hävittäjänsä siipikivääreillä lyhyitä sarjoja ensi neuvostokoneiden taka-ampujiin, jotka istuvat koneissa pilottien kanssa.
Taka-ampujien hiljennyttyä Sarvanto jatkaa tulittamista kohti neuvostokoneiden moottoreita. Taistelua käydään 3000 metrin korkeudessa.

Suomalaislentäjä Sarvanto on käyttänyt kaikki 2000 konekiväärin patruunaansa ja kuusi Neuvostoliiton pommikonetta on kadonnut taivaalta Sarvannon alas ampumana.

Myöhemmin lentäjäluutnantti Sarvannon omasta Fokker-hävittäjästä löydettiin kymmeniä luodinreikiä. Sarvannon on luonnehdittu olleen hyvin onnekas säilyttyään hengissä loppiaisen ilmataistelussa.
 
Back
Top