Talvisota
- Viestiketjun aloittaja Vonka
- Aloitus PVM
Ehkäpä. Mutta ei Suomella ollut kenellekään mitään isompaa merkitystä. Kaikki olivat valmiita luopumaan Suomesta tarvittaessa.
Suomella oli Saksassa paljon kavereita vuoteen 1939 asti, mutta niin vain Suomi myytiin.
Neuvostoliiton tyytymisistä on paha sanoa mitään. Ne ottavat aina kaiken, mitä saavat. Ehkä Saksa olisi voinut jättää Suomen itselleen, mutta olisiko silloin lännen tarjous ollutkin riittävän hyvä?
Liittoutuneet kauppasivat Suomea ihan samalla tavalla, samaan aikaan. Talvella 1940 ne olivat valmiita tulemaan "Suomen avuksi", mutta tosiasiassa ne olivat vain kaappaamassa Ruotsin rautakaivoksia ja Norjan satamia. Ja kannattaa huomata, että ne siis aikoivat hyökätä kahteen puolueettomaan maahan. Ei niitä joukkoja Suomeen olisi riittänyt. Bakun öljykenttiä olisi pommitettu Persiasta ja tuota Neuvostoliitossa pelättiin oikeasti. Tuokin olisi tehty Saksan saaman öljyn vähentämiseksi, ei Suomen vuoksi. Saksahan sai viimeiset toimitukset Neuvostoliitosta juuri ennen Barbarossan alkamista.
Ruotsilla oli todellistakin kiinnostusta Suomen tukemiseen, mutta kuten sanottu, eivät hekään ehdoin tahdoin halunneet sotaa Neuvostoliiton kanssa. Ajatus oli, että se liitto vaikuttaisi niin vahvalta, että Neuvostoliitto ei haluaisi aloittaa sotaa. Kuitenkin neukut kävivät kertomassa, että voivat sotia molempia vastaan. Tämä vei ruotsalaisilta innon käytännössä. Tietysti oli merkittäviäkin tahoja, jotka hinkuivat ristiretkeä bolševisteja vastaan, mutta näillä ei ollut käytännössä riittävästi valtaa. Ruotsi ei sinänsä myynyt Suomea, totesi vain, että ei voi auttaa suoraan.
Tästä olen samaa mieltä. Kokosin tämän ketjun alkuviesteihin kylmän aikajanan ilman sen suurempia tarkoituksia. Kyllä ne aukottomasti, jopa osin hämmästyksekseni, osoittavat näinkin selvästi asioiden suunnan.:
Tuolta sen voi vilkaista:
Talvisota https://maanpuolustus.net/threads/talvisota.3849/
30.11.1939
(Päivitykset sellaisina ilmoituksina, jollaisena ne tulevat esikuntiin, ilman jälkikäteistietoa. Sellaiset erillisinä huomautuksina)
"Se on alkanut"
Vihollinen on ylittänyt rajan useissa kohdin Kannasta ja itärajaa. Monissa paikoissa se tyytyi vielä pelkkään tykistötoimintaan.
Kannaksella vihollinen työnsi eteenpäin heikohkoja komppanian ja pataljoonan vahvuisia osastoja hyökkäysvaunujen tukemina. (Kan.AE / Tied.pvk 798).
Aamulla ei havaittu selkeää painopistettä, mutta päivän kuluessa selvisi, että Lipolan – Laatokan välissä paine oli voimakkain. Arvellaan vihollisen pyrkivän Vuokselle suojatakseen oikean sivustansa ja aloittaakseen sen jälkeen vahvoin voimin sotatoimet Länsi-Kannaksella.
Joukkomme vetäytyivät suunnitellusti. Viivytyksen tehoa heikensi se, että oma tykistömme ei voinut tukea riittävästi.
Päämajan kommentti: Kannaksen armeijan esikunta ei ole kehotuksesta huolimatta työntänyt riittävästi voimia eteen kenttäarmeijasta. Vain Viipurin eteläpuolella 4.Pr:n kaksi pataljoonaa oli työnnetty vahvistukseksi M- ja L-ryhmille.
Vihollinen pääsi linjalle Terijoki - Haukjärvi - Puhtola - Kaukjärvi - Lintulanjoki - Siiranmäki (ei vielä vihollisella) - Kauksamo-Yläntilä (p.l viholliselta) –Viettilä (p. l. viholliselta) – Kelliö – Palkeala - Saaroinen.
Vihollinen työntyi rajan yli Manssilan – Ulismajärven välissä ja myös Suojärven suunnassa. Heikot rajasuojajoukot vetäytyneet suunnitelman mukaisesti. (IVAK til. ilm klo 12.15)
Pohjois-Suomen ryhmän alueella vihollinen ylitti pienehköin voimin rajan Lieksan suunnalla kolmessa kohdassa, edelleen Kuhmossa, Suomussalmella ja Sallassa sekä valtasi Kalastajasaarennon. Ryhmä sai käskyn lyödä vihollinen takaisin rajan taakse.
Ryhmä Hanell: Ryhmä siirtyy uudelle operaatioalueelle Hanko – Tammisaari torjumaan mahdollista maihinnousua.
Merivoimat: Käsky aluevesien miinoittamisesta annettu täydessä laajuudessa. Vihollinen valtasi Seiskarin, pommitti merivoimillaan ja ilmavoimillaan Suursaarta ja Lavansaarta. Panssarilaiva Ilmarista pommitettiin osumatta. Ilmarinen avasi tulen ja pudotti kaksi pommittajaa, kolmannen nähtiin kaartavan osuman saaneena. Russarön patteri avasi tulen venäläisiä aluksia kohti. Risteilijä Kirov vaurioitui, ja yksi hävittäjä lienee uponnut.
Ilmavoimat: Klo 9.15 pommitettiin suunnilleen samaan aikaan Helsinkiä, Viipuria ja Kotkaa. Päivällä uudistettiin pommitus Helsinkiin, Hankoon, Lahteen, Kouvolaan ja Utin lentokentälle. Pohjois-Suomessa myös useita lentoja. Vihollinen pommitetti Petsamoa, Kittilää ja Kemijärveä. Kannaksella vihollinen pommitti Viipuria ja Ensoa. Viholliskoneita pudotettiin varmasti neljä. Kahdessa omassa koneessamme jalkaväen luotien osumia. Kaikki koneet tulivat takaisin.
Kan.AE: JP 1 vetäytyi Sahajoen linjalle. Terijoki menetettiin. Ryhmä U:n pääosat joutuivat illalla puolustustaisteluun Vammelsuun – Sahajoen linjalla. M-ryhmä vetäytyi Kivennavan suuntaan sivustauhan takia. L-ryhmä taisteli sitkeästi vielä iltapäivällä Kauksamossa, Miettilässä ja Lipolassa mutta joutui illalla vetäytymään. R-ryhmä torjui useita hyökkäyksiä, mutta Niittyjärven kohdalla tapahtui rintaman murtuminen. Ryhmä vetäytyi linjalle Aholampi – Orjansaari – Raudun kirkko. Uloimpana vasemmalla taisteltiin Umpilammen linjalla mutta keskusta murtui klo 13. Joukot vetäytyivät Vuoksen pohjoispuolelle. 8/JR 28 ja kk-joukkue jäivät edelleen virran eteläpuolelle.
Päivän kuluessa tuhottiin 36 vihollisen hyökkäysvaunua.
(Päivitykset sellaisina ilmoituksina, jollaisena ne tulevat esikuntiin, ilman jälkikäteistietoa. Sellaiset erillisinä huomautuksina)
"Se on alkanut"
Vihollinen on ylittänyt rajan useissa kohdin Kannasta ja itärajaa. Monissa paikoissa se tyytyi vielä pelkkään tykistötoimintaan.
Kannaksella vihollinen työnsi eteenpäin heikohkoja komppanian ja pataljoonan vahvuisia osastoja hyökkäysvaunujen tukemina. (Kan.AE / Tied.pvk 798).
Aamulla ei havaittu selkeää painopistettä, mutta päivän kuluessa selvisi, että Lipolan – Laatokan välissä paine oli voimakkain. Arvellaan vihollisen pyrkivän Vuokselle suojatakseen oikean sivustansa ja aloittaakseen sen jälkeen vahvoin voimin sotatoimet Länsi-Kannaksella.
Joukkomme vetäytyivät suunnitellusti. Viivytyksen tehoa heikensi se, että oma tykistömme ei voinut tukea riittävästi.
Päämajan kommentti: Kannaksen armeijan esikunta ei ole kehotuksesta huolimatta työntänyt riittävästi voimia eteen kenttäarmeijasta. Vain Viipurin eteläpuolella 4.Pr:n kaksi pataljoonaa oli työnnetty vahvistukseksi M- ja L-ryhmille.
Vihollinen pääsi linjalle Terijoki - Haukjärvi - Puhtola - Kaukjärvi - Lintulanjoki - Siiranmäki (ei vielä vihollisella) - Kauksamo-Yläntilä (p.l viholliselta) –Viettilä (p. l. viholliselta) – Kelliö – Palkeala - Saaroinen.
Vihollinen työntyi rajan yli Manssilan – Ulismajärven välissä ja myös Suojärven suunnassa. Heikot rajasuojajoukot vetäytyneet suunnitelman mukaisesti. (IVAK til. ilm klo 12.15)
Pohjois-Suomen ryhmän alueella vihollinen ylitti pienehköin voimin rajan Lieksan suunnalla kolmessa kohdassa, edelleen Kuhmossa, Suomussalmella ja Sallassa sekä valtasi Kalastajasaarennon. Ryhmä sai käskyn lyödä vihollinen takaisin rajan taakse.
Ryhmä Hanell: Ryhmä siirtyy uudelle operaatioalueelle Hanko – Tammisaari torjumaan mahdollista maihinnousua.
Merivoimat: Käsky aluevesien miinoittamisesta annettu täydessä laajuudessa. Vihollinen valtasi Seiskarin, pommitti merivoimillaan ja ilmavoimillaan Suursaarta ja Lavansaarta. Panssarilaiva Ilmarista pommitettiin osumatta. Ilmarinen avasi tulen ja pudotti kaksi pommittajaa, kolmannen nähtiin kaartavan osuman saaneena. Russarön patteri avasi tulen venäläisiä aluksia kohti. Risteilijä Kirov vaurioitui, ja yksi hävittäjä lienee uponnut.
Ilmavoimat: Klo 9.15 pommitettiin suunnilleen samaan aikaan Helsinkiä, Viipuria ja Kotkaa. Päivällä uudistettiin pommitus Helsinkiin, Hankoon, Lahteen, Kouvolaan ja Utin lentokentälle. Pohjois-Suomessa myös useita lentoja. Vihollinen pommitetti Petsamoa, Kittilää ja Kemijärveä. Kannaksella vihollinen pommitti Viipuria ja Ensoa. Viholliskoneita pudotettiin varmasti neljä. Kahdessa omassa koneessamme jalkaväen luotien osumia. Kaikki koneet tulivat takaisin.
Kan.AE: JP 1 vetäytyi Sahajoen linjalle. Terijoki menetettiin. Ryhmä U:n pääosat joutuivat illalla puolustustaisteluun Vammelsuun – Sahajoen linjalla. M-ryhmä vetäytyi Kivennavan suuntaan sivustauhan takia. L-ryhmä taisteli sitkeästi vielä iltapäivällä Kauksamossa, Miettilässä ja Lipolassa mutta joutui illalla vetäytymään. R-ryhmä torjui useita hyökkäyksiä, mutta Niittyjärven kohdalla tapahtui rintaman murtuminen. Ryhmä vetäytyi linjalle Aholampi – Orjansaari – Raudun kirkko. Uloimpana vasemmalla taisteltiin Umpilammen linjalla mutta keskusta murtui klo 13. Joukot vetäytyivät Vuoksen pohjoispuolelle. 8/JR 28 ja kk-joukkue jäivät edelleen virran eteläpuolelle.
Päivän kuluessa tuhottiin 36 vihollisen hyökkäysvaunua.
skärdis
Greatest Leader
Kävimme koko koulu katsomassa Talvisodan kotikylän kinossa. Olin tuolloin 7-luokalla ja kun 7A:lla oltiin niin elokuvasaliin mentiin ensimmäisenä ja sali luonnollisesti täytettiin edestä. Niskat kenollaan siellä katsottihin.
Mukanamme oli joukko talvisodan veteraaneja, jotka elokuvan jälkeen tulivat vielä koulun auditorioon keskustelemaan ja kertomaan kokemuksistaan. Oli siinä suulaimmatkin teinipojat hiljaista poikaa.
Tilanne oli taatusti uusi veteraaneillekin. Vielä paria vuotta aiemmin ei olisi tullut kyseeseen vaan korkeintaan olisi Suomi-Neuvostoliittoseurasta tullut vierailijoita.
Eihän sitä silloin käsittänyt miten lähellä sota vielä oli. Nuorimmat sotaveteraanit olivat vähän yli kuuskymppisiä ja talvisodankin veteraanit seitsemänkympin molemmin puolin.
Erkki
Ylipäällikkö
Kyllähän tuolloin suhtautuminen veteraaneihin muuttui. Muistan kun isäni kertoi hieman hämmentyneenä, että parikymppiset työkaverit olivat tulleet kättelemään ja lahjoittamaan konjakkipullon. Varmaan melkoinen kontrasti suhteessa aiempiin vuosikymmeniin.
Nöyrästi asiaan pitää suhtautua. Eräs vanha tappelumestari sanoi, että parasta valmistaa sydän etukäteen, sillä eivät mitkään jumalat anna sitä hätätilanteessa.
Tavallinen tasapainoinen poika oli kuulemma parasta ainesta. Kyläraitin suuripuheiset uhoajat sulivat.
Rykmentin määrävahvuus taisi olla alle 3000 talvisodassa. Laurilan rykmentistä kaatui yli 500 miestä, haavoittuneet päälle. En tiedä tarkkaa lukua mutta Wikipedia antaa muista tiedon, että Kempin rykmentin kokonaistappiot olivat 2124 miestä, joista kaatuneina 436. Nurmen / Von Schrowen rykmentin tappiot olivat 2386 miestä, joista kaatuneita 476. Siinä lihamyllyssä kadonneita näillä kahdella viimeksi mainitulla rykmentillä yksin oli parisataa. Laurilan rykmenttihän siirrettiin Vuokselle.
Toki näitä täydennettiin, mutta harva siellä ehjäksi jäi.
Toki näitä täydennettiin, mutta harva siellä ehjäksi jäi.
Viimeksi muokattu:
arix
Respected Leader
Edestä ja esimerkillä johtamisella on omat seurauksensa...
Edustakoon yksi puu metsää.
Yrjö Jylhällä on kokoelmassaan Kiirastuli runo "Kotiin", joka pohjautuu muistoon vänrikki Lasse Kantolasta. Luutnantti Jylhä oli puoltanut vaikeassa tilanteessakin lomaa ja aikoi ehdottaa tälle myös vapaudenristiä. Loma jäi, koska 21.2.1940 eräs Terenttilän tukikohdista joutui irtautumaan. Lassen porukka lähti vastaiskuun. Lasse ja 16 soinilaista kaatuivat. Lasse saatiin ahkiolla vielä pois, mutta kuoli pari päivää myöhemmin.
Lasse oli Sodankylässä syntynyt. Pelkosenniemeltä tuli Tuomarniemen metsäoppilaitokseen Ähtärin Inhaan opiskelemaan ja jäi.
KOTIIN
Se miekkonen, se loman sai,
vaikk? onkin meistä nuorin,
ja kiirehtii jo, tottakai,
luo rakkaan äitimuorin.
- Siis terve matkaan, näkemiin!
sanoin ja kättä pistin:
Näin urotyös se palkittiin,
ja kohta saat myös ristin.
Niin valmistui hän lähtemään,
kun kuultiin pahemmasta:
nyt vastaiskuun lähdetään
lomalle sitten vasta.
Niin riennettiin taas taisteluun,
myös kärkimies, se nuorin.
Nyt nukkuu lailla monen muun
hän alla tähtikuorin.
Sait kaiken, minkä lupasin,
kun sulle kättä pistin:
kotiisi pääset sittenkin
ja siellä saat myös ristin.
rähinäremmi
Alikersantti
Yrjö Jylhä oli hyvä sotilas ja komppanianpäällikkö. Hän oli urheilutaustainen (juoksu ja nyrkkeily nuorempana) ja hän suhtautui armeijaan hyvänä laitoksena. Hänet valittiinkin res. luutnanttina suoraan soinilaisten komppananpäälliköksi YH:n alkaessa. Hänen talvisotansa alkoi huonosti, koska ilmeisesti puuttellisten tietojen vuoksi komppania joutui väijytyksen tyyliseen taisteluun ja siinä meni kerralla yli 20 miestä kaatuneina. Melkoinen alku sodalle! Tämä ja moni muu asia vaivasi Jylhää lopun ikäänsä. Mutta hän terästäytyi ja pääsi tästä yli. Taisteluissa hän hoiti paikkansa eikä koskaan pakitellut, vaan piti asemansa. "Se mikä luvattu on, pidetty on" (vapaasti lainaten Kiirastulesta). Entisenä nykkeilijänä hän käsitti kamppailun perusolemusta. Hän oli hyvissä väleissä Kempin ja muistaakseni jopa Heinrichisin kanssa. Ja kehaisipa itse Paavo Talvelakin tätä kun Jylhä jotenkin vähätteli itseään keskustellessa. Talvela sanoi vain että "minä olen kuullut toista".
Jatkosodassa hänet määrättiin aluksi jalkaväkikomppanian päälliköksi, mutta lopulta Jylhä tuli siihen tulokseen, että kenties hän viimein kehtaisi pyytää jos saisi mennä tiedotuskeskuksen hommiin kun siellä oli muutkin kulttuurimaailman tyypit ja hänellä voisi olla siellä annettavaa. Jylhähän oli tuolloin jo lähes 40. Siellähän keikaroi ja viisasteli Olavi Paavolainen täydelliseksi tärkätyssä upseerinvormussaan, josta Jylhä ei erityisemmin pitänyt, mutta sieti, sekä Waltari, joka ilmeisesti oli ajoittain maniassa ja tuotti tekstiä semmoista tahtia että välillä piti käydä huilaamassa mielisairaalassa. Sitä en tiedä olivatko vanhat kaverukset keskenään miten paljon, mutta ainakin yksi ryyppyreissu Paavolaisen kanssa uhkasi aiheuttaa skandaalin, koska Jylhä ei pystynyt ottamaan humalansa takia vastaan vieraaksi yllättäen tullutta Heinrichsiä. Heinrichs tajusi tilanteen, mutta ei suuttunut vaan totesi että Jylhä on nyt kipeä ja jätämme hänet toipumaan flunssastaan. Paavolainen kirjoitti tästä yksityiskohtaisen kuvauksen, mikä vitutti Jylhää koska Olavi oli pistellyt sinne omiaan ja unohtanut omat sammumisensa. Jylhä teki jatkosodan aikana juttuja nykyisestä sodasta, mutta innokkaammin talvisodasta, josta hän yllätys yllätys kirjoitti Taipaleenjoesta ja teki sinne reportaasi-matkankin. Moni talvisodan upseeritoveri sanoi että Jylhä jäi henkisesti Taipaleenjoelle eikä koskaan enää palautunut sieltä. Jatkosodan aikana kuppi alkoi maistumaan ja vaimokin kuoli mikä osaltaan masensi häntä. Vähitellen myös kognitiiviset kyvyt alkoivat hiljalleen heikentyä, mutta kapteeniksi Jylhä kuitenkin lopulta kohosi.
Jylhä ampui itsensä sodan jälkeen. Yleisesti, vaikka asiasta ei ääneen puhuttukaan, arveltiin että hän teki sen juuri talvisodan vaikutuksen vuoksi, josta ei koskaan päässyt yli. Toki siinä oli muutakin, sairastelua, jota epäiltiin hoitamattoman kupan aiheuttamaksi. Niin tai näin, hieno mies.
Jatkosodassa hänet määrättiin aluksi jalkaväkikomppanian päälliköksi, mutta lopulta Jylhä tuli siihen tulokseen, että kenties hän viimein kehtaisi pyytää jos saisi mennä tiedotuskeskuksen hommiin kun siellä oli muutkin kulttuurimaailman tyypit ja hänellä voisi olla siellä annettavaa. Jylhähän oli tuolloin jo lähes 40. Siellähän keikaroi ja viisasteli Olavi Paavolainen täydelliseksi tärkätyssä upseerinvormussaan, josta Jylhä ei erityisemmin pitänyt, mutta sieti, sekä Waltari, joka ilmeisesti oli ajoittain maniassa ja tuotti tekstiä semmoista tahtia että välillä piti käydä huilaamassa mielisairaalassa. Sitä en tiedä olivatko vanhat kaverukset keskenään miten paljon, mutta ainakin yksi ryyppyreissu Paavolaisen kanssa uhkasi aiheuttaa skandaalin, koska Jylhä ei pystynyt ottamaan humalansa takia vastaan vieraaksi yllättäen tullutta Heinrichsiä. Heinrichs tajusi tilanteen, mutta ei suuttunut vaan totesi että Jylhä on nyt kipeä ja jätämme hänet toipumaan flunssastaan. Paavolainen kirjoitti tästä yksityiskohtaisen kuvauksen, mikä vitutti Jylhää koska Olavi oli pistellyt sinne omiaan ja unohtanut omat sammumisensa. Jylhä teki jatkosodan aikana juttuja nykyisestä sodasta, mutta innokkaammin talvisodasta, josta hän yllätys yllätys kirjoitti Taipaleenjoesta ja teki sinne reportaasi-matkankin. Moni talvisodan upseeritoveri sanoi että Jylhä jäi henkisesti Taipaleenjoelle eikä koskaan enää palautunut sieltä. Jatkosodan aikana kuppi alkoi maistumaan ja vaimokin kuoli mikä osaltaan masensi häntä. Vähitellen myös kognitiiviset kyvyt alkoivat hiljalleen heikentyä, mutta kapteeniksi Jylhä kuitenkin lopulta kohosi.
Jylhä ampui itsensä sodan jälkeen. Yleisesti, vaikka asiasta ei ääneen puhuttukaan, arveltiin että hän teki sen juuri talvisodan vaikutuksen vuoksi, josta ei koskaan päässyt yli. Toki siinä oli muutakin, sairastelua, jota epäiltiin hoitamattoman kupan aiheuttamaksi. Niin tai näin, hieno mies.
Viimeksi muokattu:
Jylhä ei toipunut talvisodasta. Hän alkoholisoitui. Masentunut ja ehkä hiukan deliriumissa ollut runoilija meni joulukuun lopussa Turkuun veljensä luokse ja jätti ennen lopullista tekoaan pöydälle runoteoksensa kohdasta, jossa oli runo "Näky". Sehän on se komppanianpäällikön tunnontuskaruno. Silloin oli vielä kuulemma tuiskuttava joulukuun sää. Sekin synkisti miehen mieltä. Tuo muistoja herättävä vuodenaika ja kaikki.
Perhe sanoi myöhemmin, että kuolema asui viikon talossa. Jylhä koki kärsivän ja pahasti ainakin henkisesti vammautuneen post-sotakuoleman.
Koukunniemen epäonnistunut vastaisku johti silloisten komentajien, 10. D:n komentajan Kauppilan ja JR 28:n eversti Sihvosen eroihin. I/JR 30:n miehet olivat Sihvoselle alistettuina.
Vastahyökkäys epäonnistui joukkojen kokemattomuuden vuoksi. Ensimmäinen pataljoona lähetti porukkaa suin päin Koukunniemeen yöllä sitä mukaa kuin rasittavalta marssilta saapuivat. Pataljoona menetti yhden yön aikana 77 miestä kaatuneina. Haavoittuneiden lukua en tiedä. Majuri Jaakko Sohlo toimi paineen alla. Häntä voi moittia, mutta emme koskaan tiedä kaikkea. Hän kaatui muutamaa viikkoa myöhemmin Keljassa. Siellä majuri oli vastahyökkäyksen kärjessä käsikranaatteja heitellen, eikä tämä ole tornihuhu. Eihän sen pitäisi olla pataljoonankomentajan paikka, joten otan vapauden olettaa, että teki sovinnon itsensä kanssa.
Kun Kemppi siirsi komentopaikkansa etulinjaan, hän totesi tilanteesta: "I/JR30:n hyökkäys on tullut työnnetyksi takaisin, osittain jopa omalle hv-esteelle saakka, pataljoonan komentaja on venäläisten saartamana eräässä ladossa, komppaniat sekaisin ja hajallaan yöhyökkäyksen jäljiltä, tappiot suuret, päällystö suurelta osalta kaatunut tai haavoittunut."
Oli hurja alku rintamanosalla, jossa pääpuolustusasema kuitenkin kesti sodan loppuun.
Perhe sanoi myöhemmin, että kuolema asui viikon talossa. Jylhä koki kärsivän ja pahasti ainakin henkisesti vammautuneen post-sotakuoleman.
Koukunniemen epäonnistunut vastaisku johti silloisten komentajien, 10. D:n komentajan Kauppilan ja JR 28:n eversti Sihvosen eroihin. I/JR 30:n miehet olivat Sihvoselle alistettuina.
Vastahyökkäys epäonnistui joukkojen kokemattomuuden vuoksi. Ensimmäinen pataljoona lähetti porukkaa suin päin Koukunniemeen yöllä sitä mukaa kuin rasittavalta marssilta saapuivat. Pataljoona menetti yhden yön aikana 77 miestä kaatuneina. Haavoittuneiden lukua en tiedä. Majuri Jaakko Sohlo toimi paineen alla. Häntä voi moittia, mutta emme koskaan tiedä kaikkea. Hän kaatui muutamaa viikkoa myöhemmin Keljassa. Siellä majuri oli vastahyökkäyksen kärjessä käsikranaatteja heitellen, eikä tämä ole tornihuhu. Eihän sen pitäisi olla pataljoonankomentajan paikka, joten otan vapauden olettaa, että teki sovinnon itsensä kanssa.
Kun Kemppi siirsi komentopaikkansa etulinjaan, hän totesi tilanteesta: "I/JR30:n hyökkäys on tullut työnnetyksi takaisin, osittain jopa omalle hv-esteelle saakka, pataljoonan komentaja on venäläisten saartamana eräässä ladossa, komppaniat sekaisin ja hajallaan yöhyökkäyksen jäljiltä, tappiot suuret, päällystö suurelta osalta kaatunut tai haavoittunut."
Oli hurja alku rintamanosalla, jossa pääpuolustusasema kuitenkin kesti sodan loppuun.
Talvisota-elokuvan kutsuvierasnäytöksessä oli sekä veteraaneja että poliitikkoja. Muuan naispuolinen poliitikko (väittäisin, että Uosukainen mutta varmaan muistan väärin) oli järkyttyneenä kysynyt "Oliko se oikeasti noin hirveää?" johon veteraani vastasi, että "Tuo oli elokuvaa. Oikeasti se oli paljon kauheampaa."
Ja tämä mitenkään pilkkaamatta kyseistä poliitikkoa. Kertoo vain siitä, että sotaa kokematon ei voi kuvitella sitä. Samuel Fuller (joka itse oli toisen maailmansodan rintamamies) sanoi, että realistisen sotaelokuvan tekeminen on mahdollista, mutta se vaatisi valkokankaan taakse konekiväärin, joka ampuisi epäsäännöllisin väliajoin täysin summittaisesti katsomoon.
Katsomme 8.-luokkalaisten kanssa valittuja paloja Talvisota-elokuvasta joka vuosi näihin aikoihin. Niin tänäkin vuonna.
En osaa sanoa, mikä minua Taipaleessa kiinnostaa. Kiinnosti jo ennen elokuvaa Talvisota. Omaa sukua siellä ei ollut. Ehkä kaikki alkoi, kun luin 12-vuotiaana Jukka L. Mäkelän kirjan Taipaleenjoki.
Olen löytänyt myyttejä. Esimerkiksi elokuvassa annetaan ymmärtää oman tykistön olleen ihan pau pau. Ei todellakaan. Taipaletta tuki mm. kaksi patteristoa ja sitten kiinteä rannikkopatteri (Järisevä) ja oliko Kaarnajoen patteri vielä. Usein vihollisen hyökkäysryhmitys hajotettiin jo tykistön voimin. Ei sitä pelkällä pystykorvalla pidelty.
Olen löytänyt myyttejä. Esimerkiksi elokuvassa annetaan ymmärtää oman tykistön olleen ihan pau pau. Ei todellakaan. Taipaletta tuki mm. kaksi patteristoa ja sitten kiinteä rannikkopatteri (Järisevä) ja oliko Kaarnajoen patteri vielä. Usein vihollisen hyökkäysryhmitys hajotettiin jo tykistön voimin. Ei sitä pelkällä pystykorvalla pidelty.