Tehtäviin valinnat

Vonka

Supreme Leader
"Kun tuleva psykologian professori ja vuonna 2002 taloustieteen Nobelin palkinnon voittanut Daniel Kahneman suoritti asevelvollisuuttaan Israelin armeijassa, hänestä leivottiin jalkaväen upseeri ja hänet määrättiin sitten IDF:n psykologiselle osastolle. Yksi hänen tehtävistään oli valita kandidaatteja upseerikoulutukseen."

"Kouluttajat kertoivat, mitä oikeissa operaatioissa näkyi. Kahnemanin työryhmä järkyttyi. Heidän ennustuksensa osoittautui merkityksettömäksi. Se oli parempi kuin sokea arvaus, mutta vain hiukan."

http://megasalainen.blogspot.fi/2013/12/miten-ennustetaan-menestys.html
 
^agree 100%
 
Tuossa linkissä on mielestäni ihan oivallisia juttuja. Kyllähän omaakin elämää taaksepäin katsoessa on pakko sanoa, että monet onnistumiset ovat olleet hiton paljon onneakin, epäonnistumiset huonoa onnea tai tyhmää valintaa. Ihminen on itseriittoinen ja omahyväinen otus, joka haluaa selittää onnistumiset kyvykkyyden piikkiin ja jos menee pieleen niin syy on työkavereissa, vaimossa tahi yhteiskunnassa, vaikka syy on vain siinä, että elämän kaikkia konkeloita ei voi hallita, koska kyseessä on pätkä leikkiä syntymän ja kuoleman välissä, jota lystikkäästi sanotaan elämäksi.

Vaikka kyllähän ainakin Suomessa ja varmasti muuallakin paljon auttaa esimerkiksi hyvä perseennuolennan taito, oikein loihakka ja märkäkielinen nuljake mennä petkeltää helposti ohi itseään kyvykkäämpiäkin henkilöitä. Mutta kaiketi tuollakin on tarkoituksensa, ainakin se tukee tarvittaessa horjuvaa esimiehen itsetuntoa tms. ja auttaa häntä jaksamaan. Lipitilapiti on tärkeä taito.

Sotilaiden osalta on varmasti paljon niinkin, että jos sotaa ajatellaan, on paljon taas tuurillakin tekemistä menestymisessä. Ihminen, sotilas, voi joutua niin pahaan paikkaan, että siitä ei selviäisi mikään eikä kukaan. Jos olet johtaja ja selviät hengissä, vertaiset kyllä pitävät huolen, että urasi on siinä...olet epäonnistunut. Tuuria? Toinen pääsi helpompaan paikkaan ja "menestyi", jäi eloon ja sai kunniamerkin ja ylennyksen ja ura lähti nousukiitoon. Kenties tuo kiito kesti kolme tehtävää ja sitten tuli kärsään, kenties heitit lusikan nurkkaan....olit kaatunut sankari.

Olen ammoin lukenut IDF:n kokemuksista, miten kartoittaa sopivaa sotilasainesta. Siinä tekstissä erotettiin se, mikä henkilön ominaisuuksissa vahvistaa organisaatiota vain sinänsä ja sitten sitä, miten hlö kenties suoriutuu taistelutehtävistä. Jos en väärin muista, niin puolittainen johtopäätös oli, että ei ole olemassa mitään "tyyppiä", absoluuttista sotilasainetta, johon valinnan osuessa taataan oikea ratkaisu. Organisaatiota ajatellen pidettiin hyvänä, että upseereiksi valitaan tiettyä persoonatyyppiä, tiettyä taustaa jne. mutta tst-tehtäviä ajatellen tuo valinta ei ollut mikään tae millekään.
 
Uskomattoman paljon jotain sopivaa tyyppiä etsiviin valintatesteihin edelleen luotetaan vaikka niiden tieteellinen pohja on käsittääkseni vähintäänkin kyseenalainen. Meinaan kyllä kai nuo testit vähän suuntaa antavat ja auttavat karsimaan pahimmat tunarit pois. Mutta mutta. Lähinnä noiden testien tärkein rooli taitaakin olla siinä että ne muovaavat osaltaan ihmisiä ja kulttuuria haluttuun suuntaan. Ei sinällään mikään huono saavutus tietekään sekään jos tavoitteena on joukko "oikealla tavalla" ajattelevaa porukkaa.
 
Sopivimpien tai parhaimpien valinta isosta joukosta kandidaatteja usein epäonnistuu, vaikka valinta yritetään tehdä kuinka huolellisesti tahansa. Olen nähnyt tämän niin varusmiespalveluksessa kuin siviilissäkin useita kertoja. Pyrkyriluonteilla tai häröilijöillä on uskomaton kyky näyttää hyvältä paperilla ja läpäistä ammattilaisten tarkkakin arviointi. Moni menee täydestä kasarmipalveluksessa tai koeajalla, mutta sitten kun harjoituksessa on oltu muutama vuorokausi vähillä unilla tai pitäisi pitkään jatkuneessa vaikeassa tilanteessa ristiriitaisten vaatimusten keskellä saada jotain tuottavaa aikaan, niin tyyppi muuttuukin rasitteeksi yhteisölleen. Minulla on ollut kosolti hyvää tuuria työkavereissa: Harvoin on saanut vapaasti valita kenen kanssa töitä tekee, saati että saisi organisaation tunnustettuja "tähtiä" hankkeisiinsa tai edes itseä miellyttäviä persoonia. Tiukkoihin tilanteisiin on kuitenkin aina sattuneet sellaiset kaverit, jotka ovat hoitaneet homman kotiin.

Siviilissä urakierron logiikka ei ole läheskään aina rationaalista. Harvassa organisaatiossa pyritään systemaattisesti ihmisiä kasvattamaan vaativimpiin tehtäviin ja johtajuuteen, saati pitämään heitä varalla astumaan seuraavaan tehtävään. Valinnat tehdään usein yksittäisinä tilannesidonnaisina päätöksinä, kun joku avautunut paikka pitää täyttää. Yleneminen voi olla helpointa vaikeuksissa olevissa organisaatioissa, joissa vaihtuvuutta on paljon, keskinäistä luottamusta vähän ja sitoutuminen työyhteisöön vähäistä. Sen sijaan hyvinvoivissa, hyvää tulosta tekevissä organisaatioissa yleneminen voi olla mahdotonta, kun ihmiset viihtyvät positioissaan, eikä johtoa vaihdeta.
 
Back
Top