Reply to thread

Viesti: <blockquote data-quote="Torni" data-source="post: 540508" data-attributes="member: 1354">Lupasin tänne kertoa omista kokemuksistani. Kirjallinen ulosanti ei ole hääviä, mutta yritän jotakin tähän raapustaa.Elikkä olen PTSD ja toistuva vakava masennus ilman psykoottisia oireita diagnoosilla eläkkeellä. Ikää n. nelisen kymmentä.Minulla PTSD laukaisi narsistinen avopuoliso. Aluksi lääkärit yrittivät väkisin vääntää yhdeksi isoksi tekijäksi rauhanturvaaja taustani ja siellä koetut "traumat". Siksi ajattelin, että kertomukseni voisi tänne sopia.Pääsin välittömästi armeijan jälkeen hyvään työpaikkaan ja etenin ehkä turhankin nopeasti tehtävissä näin jälkikäteen ajatellen. Aloitin jo 22v kohtuu vaativissa B to B tukkumyynti tehtävissä. Kilpailijoiden vastaavaa hommaa tekevät olivat keskimäärin n.50 vuotiata kokeneita kauppamiehiä. Homma lähti kumminkin joten kuten matkaan, vaikka melkein kaikki piti opetella kantapään kautta. Silloin kesti painetta vaikka kieltämättä raskasta välillä oli. Aikoinaan armeija ura oli yhtenä vahvana vaihtoehtona tai oikeastaan päävaihtoehto. Tuo siviilipuolen paikka tuli kuin vahingossa tarjolle vähän ennen armeijasta kotiutumista ja sitten valitsin sen. Olin aina ollut kiinnostunut rauhanturvaamis hommista, kun serkku sitten lähti reissulle, niin minäkin laitoin paperit sisälle. Kutsu tuli melko nopeasti ja työnantaja näytti heti vihreää valoa väli vuodelle.Olin reilu vuoden Kosovossa ja reissu oli hyvä ja kasvattava henkisesti. Reissun jälkeen alkoi myyntikin kasvaa reipasta vauhtia ja työnantajakin useamman kerran ääneen mietti, että reissu teki minulle hyvää. Itse luottamus kasvoi huomattavasti.Meni n.3 vuotta ja tapasin Tiinan (nimi muutettu). Tulinen ihastuminen ja rakastuminen. Minua jo silloin varoitettiin tästä naisesta, mutta mitäpä se rakastunut uskoo.Tiina muutti nopealla aikataululla minun luokse ja muutama kuukausi tapaamisesta oli jo raskaanakin. Niin järjetöntä kuin se jälkikäteen ajatellen on, koska riitely suhteessa alkoi heti alusta asti. Oli kumminkin paljon myös hyviä hetkiä ja poikkeuksellisen voimakas intohimo (seksi) toisia kohtaan sitoi yhteen. Varsinkin aluksi seksi oli liima joka korjasi säröjä riitojen jälkeen osaksi. Lopuksi yhdessä piti tulossa oleva lapsi.Riidat alkoivat pahenemaan tai aloin kestää niitä aina vain heikommin. Riidat alkoi olemaan aina sitä tasoa, että riita loppui vasta, kun minä itkin hysteerisesti ja pyysin lopettamaan. Sitten kun olin romahtanut, niin se riitti sillä kertaa Tiinalle ja hän alkoi lohduttamaan. Aivan kuin naks ja eri ihminen. Yritin kaikki mahdolliset vaihtoehdot millä riidan saisi loppumaan normaalisti, mutta mikään ei ikinä kelvannut. Esimerkkiksi jos lähdin tilanteesta pois ja palasin vaikka parin tunnin päästä, niin piha saattoi olla täynnä sisältä nakeltua tavaraa tai sisällä kaikki laitettu mullin mallin. Kysyinkin monta kertaa kuinka minun pitäisi toimia, että riita loppuisi. En oikeen ikinä saanut vastausta.Sairaanloinen mustasukkaisuus, narsistinen persoona ja verbaalinen lahjakkuus on vaarallinen yhdistelmä.Koin myös fyysistä väkivaltaa, mutta en ole sitä ikinä kokenut traumaattisena, koska siltä pystyin suojatumaan. Käsivarsissa on vieläkin arpia kynsimisestä, käsivarteen on purtu niin että veri valuu, torjunut saksilla lyönnin, imurin putkella lyönnin. Erinäinen määrä kodinirtaimistoa tuhoutui, useampi kännykkä jne..Lopulta raja alkoi tulla vastaan. Olin jo esimerkiksi varautunut nopeaan lähtöön piilottamalla kengän pohjallisen alle 100e, enkä turhaan. Jouduin lopulta lähtemään väkisin yhden riidan jälkeen omasta talostani karkuun. Mitään muuta en pystynyt ottamaan mukaan kuin kengät, farkut ja t-paita. Menin yhden sukulaisen luo yöksi, minkä tiesin olevan sellainen paikka mistä Tiina ei osaisi etsiä minua. Hän lähti aina minun perään autolla ja kiersi kaikki paikat missä voisin olla.Seuraavana päivänä soitin kotikuntani lääkärille, joka tuntenut minut neuvolasta asti. Sain vastaanotto ajan välittömästi. Muistikuvat tästä on jo vähän hämäriä olin silloin todella loppu. Lääkäri kirjoitti minulle lähetteen psykiatriselle osastolle lepäämään. Siellä sitten alettiin tilannetta purkamaan. Eksä kutsuttiiin sinne keskustelemaan tilanteesta. Tapaamisessa oli mukana minun omahoitaja ja parisuhdeterapeutti. Päätettiin aloittaa parisuhdeterapia, osastolla olin pari viikkoa. Terapia käyntejä ei ehtinyt olla muistaakseni kuin neljä. Ne vain pahensivat kotona tilannetta, kun parisuhdeterapeutti kyseenalaisti Tiinan toiminta mallin suhteessa. Tiina pystyi täysin käyttäytymään näissä istunnoissa, mutta kotona alkoi helvetti istuntojen jälkeen.Ei mennyt kuin pari viikkoa ja minulla tuli yhtenä lauantai aamuna mitta täyteen. Odotin että Tiina lähtee pakollisille asioille naapuri pitäjään. Pakkasin reppuun parin päivän ruuat ja ajoin yhdelle metsäkämpälle piiloon. Ryyppäsin siellä pari päivää ja soitin sitten suoraan psykiatriselle osastolle omalle hoitajalle ja kerroin tilanteen. Tämä kommentoi, että sinun täytyy tulla tänne, vaikka Tiina olisi se jonka kuuluisi tulla. Menin osastolle ja olin siellä 5 viikoa. Jotakin tilanteesta kertoo, että avoosastolla piti olla ovet lukossa, kosa Tiina yritti väkisin tulla sinne. Onneksi minun ja Tiinan vanhemmat saivat sen verran Tiinalle järkeä päähän, että hän muutti pois osastolla olo aikani.Olin 4kk sairaslomalla ja kävin kerran viikossa osastolla juttelemassa oman hoitajani kanssa. Halusin lopettaa käynnit n. 3kk jälkeen ja tämä on ollut varmasti hoito historiani suurin virhe. Käynnit olisi ehdottomasti pitänyt jatkua. Koska vähän ennen kuin menin töihin meille syntyi likka. Lehdestä luin syntymän. Ongelmaksi muodostui, että vaadin isyys testiä (uhkaillut ettei minun) enkä halunnut mitään kontaktia ennen kuin isyys selvitetty.  Tiina alkoi rummuttamaan  minun omaa ja työpuhelinta, ettei töistä enää tullut mitään.  Viimeinen pisara oli, että hän tuli odottamaan minua työpaikkani pihaan lapsen kanssa. Siinä vaiheessa oli pakko soittaa poliisille. Poliisit puhutteli Tiinan ja tilanne rauhoittui.Nyt uhkaa tulla liian pitkä tarina ja rönsyilevä. Tiivistän nyt loppua kohden.Sinnitelin töissä vajaa vuoden. Tähän mahtui huoltajuus kiistoja ja itsensä viinalla lääkitsemistä. Jatkuvia 3-7krt viikossa painajaisia, nämä jatkui säänöllisesti lähes 5 vuotta pikku hiljaa vähentyen, vieläkin tulee joskus. Esimerkiksi tämän kirjoittamisen jälkeen mahdollisesti.Lopulta olin siinä pisteessä, että yritin itsemurhaa. Nyt putkan kautta pakko lähetteellä suljetulle osastolle, missä olin viikon ja sitten 3vk samalla osastolla missä olin aikaisemmin ollut.Taas saatiin mies jotenkin jaloilleen ja elämä sujui jotenkin. Löysin uuden naisen ja saatin poika. Minä en vain enää sopeutunut parisuhteeseen ja pojan äiti lopulta kyllästyi. Onneksi meillä on pojan äidin kanssa poikkeuksellisen hyvät välit, eikä kertaakaan ole tarvinnut tapaamisista tai muistakaan asioista riidellä. Pojan äiti on ymmärtänyt minun masennus kaudet jolloin en ole jaksanut poikaa tavata. Jousto on löytynyt aina puolin ja toisin. Tämä on itselle henkisesti erittäin iso asia, koska tyttäreni olen nähnyt viimeksi yli kymmenen vuotta sitten. Itsekkäästi ajatellen olen pystynyt todistamaan, että voin olla ihan hyvä isä, jos saan mahdollisuuden.Se miten PTSD minuun eniten vaikutti. Paineensietokyvyn menetys. Akuutissa vaiheessa aikoinaan sain kuukauden ajan paniikkihäiriö kohtauksia, ne jäi onneksi ainakin pahoina pois. Esim. sinisen farmariauton näkeminen saattoi laukaistakohtauksen, Tiinalla oli sellainen. Jatkuvat painajaiset, minulla on muutenkin voimakas uni maailma. Huudan, potkin, hakkaan, heittelen esineitä, kun näen kunnon painajaista. Sosiaalinen eristäytyminen. Parisuhteet ei enää onnistu/kiinnosta. Aidon ilon tunteminen harvinaista.Se älytön häpeä kuinka yks nainen saa miehen tähän kuntoon. Tämän kanssa alan olla sinut.Tekstistä ei tullut sellainen, kun halusin mutta en nyt tällä kertaa jaksa enempää kirjoittaa. Muutenkin itsellle kirjoittaminen työlästä. Voi esittää kysymyksiä.Ajattelin jossakin vaiheessa kirjoitella kuinka minua yritetty hoitaa ja pari vinkkiäkin mistä itselle ollut apua.</blockquote>

Varmistus: Kirjoita sana takaperin: kissa