Valikko
Foorumi
Uudet viestit
Etsi
Uudet
Uudet viestit
Uudet mediat
Media kommentit
Uudet profiiliviestit
Viimeisin tapahtuma
Media
Uudet mediat
Uudet kommentit
Etsi medioita
Jäsenet
Rekisteröityneet käyttäjät
Kävijöitä paikalla
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Muut
Kirjaudu
Rekisteröidy
Mitä uutta
Haku
Haku
Etsi vain otsikoista
Kuka:
Uudet viestit
Etsi
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Install the app
Install
Foorumi
Etulinja
Reserviläistoiminta
Traumaperäinen stressihäiriö
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Reply to thread
Viesti
<blockquote data-quote="ratikkakuski" data-source="post: 540819" data-attributes="member: 130"><p>Pitääkö täällä oikeasti avautua vaikeista asioistaan.. (?)</p><p></p><p>Yritetään, lyhyesti. </p><p></p><p>2 kuolemaan johtanutta kumoonajoa, toinen autolla 1990-luvulla, ja toinen ratikalla 2000-luvulla. Ensimmäiselle annoin ensihoitoa, miten osasin ja kykenin, vaikka päästä valui verta&aivoainetta. Henkilö menehtyi seuraavana päivänä. Toinen Helsingin keskustassa relu kymmenen vuotta myöhemmin. Ensimmäisen menehtyneen sukulainen seurasi kerran minua autollaan, ja pysäytti. Piti pitkän ja tunnerikkaan puhuttelun. EI yrittänyt käydä käsiksi tai muuten vahingoittaa vaan kertoi mielipiteensä asiasta. Toki minut oli tuomittu liikenteen vaarantamisesta (sain 200 markkaa = 32 Eur) sakoja mut tämä "puhuttelu" vaikutti huomattavasti enemmän. Toisesta kuolemaan johtaneesta kumoonajosta, nykykielellä jalankulkijaonnettomuudesta, en jaksa nyt kirjottaa, se oli lähinnä vahinko töissä.</p><p></p><p>Liikenneonnettomuus on sellainen asia johon sen tapahduttua ei juurikaan voi vaikuttaa, ainoastaan seurauksia voi yrittää minimoida. Paljon tunteita jäi käsittelemättä, meni vuosia ennen kuin näistä pääsi yli. Nykyään opetan uusia RV kuljettajia, pidän mm liikenneonnettomuus oppitunteja työtoverini kanssa. Näitä minun omia kokemuksiani ei käsitellä tunneilla, vaan käydään läpi liikenneonnettomuuden prosessikaavio. </p><p></p><p>Tällaiset kokemukset ovat sellaisia joita ei haluaisi kenellekkään tapahtuvat, niiden kanssa pitää vaan elää. Nämä pari tapahtumaa olivat ns jäävuoren huippu, tavanomaisia onnettomuuksia voi sattua kenelle tahansa liikenteessä. On sattunut lukuisia. </p><p></p><p>Nostan vielä yhden liikenneaiheen, lapsen päälle ajamisen. Aikuisen loukkaantuminen liikenteessä on ikävää, tapahtui se sitten omasta syystään ( juovuksissa hölmöily tms.) tai syyttömyyttään ns uhrina. Lapsen loukkaantuminen alle jäänti tapauksessa on hyvin ikävää kaikille osapuolille. Nostaa tunteet pintaa, lapsen vanhemmilla ja valitettavasti myös päällee ajaneella. Vahinko mikä vahinko, tällaisestakin on valitettavasti kokemuksia.</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="ratikkakuski, post: 540819, member: 130"] Pitääkö täällä oikeasti avautua vaikeista asioistaan.. (?) Yritetään, lyhyesti. 2 kuolemaan johtanutta kumoonajoa, toinen autolla 1990-luvulla, ja toinen ratikalla 2000-luvulla. Ensimmäiselle annoin ensihoitoa, miten osasin ja kykenin, vaikka päästä valui verta&aivoainetta. Henkilö menehtyi seuraavana päivänä. Toinen Helsingin keskustassa relu kymmenen vuotta myöhemmin. Ensimmäisen menehtyneen sukulainen seurasi kerran minua autollaan, ja pysäytti. Piti pitkän ja tunnerikkaan puhuttelun. EI yrittänyt käydä käsiksi tai muuten vahingoittaa vaan kertoi mielipiteensä asiasta. Toki minut oli tuomittu liikenteen vaarantamisesta (sain 200 markkaa = 32 Eur) sakoja mut tämä "puhuttelu" vaikutti huomattavasti enemmän. Toisesta kuolemaan johtaneesta kumoonajosta, nykykielellä jalankulkijaonnettomuudesta, en jaksa nyt kirjottaa, se oli lähinnä vahinko töissä. Liikenneonnettomuus on sellainen asia johon sen tapahduttua ei juurikaan voi vaikuttaa, ainoastaan seurauksia voi yrittää minimoida. Paljon tunteita jäi käsittelemättä, meni vuosia ennen kuin näistä pääsi yli. Nykyään opetan uusia RV kuljettajia, pidän mm liikenneonnettomuus oppitunteja työtoverini kanssa. Näitä minun omia kokemuksiani ei käsitellä tunneilla, vaan käydään läpi liikenneonnettomuuden prosessikaavio. Tällaiset kokemukset ovat sellaisia joita ei haluaisi kenellekkään tapahtuvat, niiden kanssa pitää vaan elää. Nämä pari tapahtumaa olivat ns jäävuoren huippu, tavanomaisia onnettomuuksia voi sattua kenelle tahansa liikenteessä. On sattunut lukuisia. Nostan vielä yhden liikenneaiheen, lapsen päälle ajamisen. Aikuisen loukkaantuminen liikenteessä on ikävää, tapahtui se sitten omasta syystään ( juovuksissa hölmöily tms.) tai syyttömyyttään ns uhrina. Lapsen loukkaantuminen alle jäänti tapauksessa on hyvin ikävää kaikille osapuolille. Nostaa tunteet pintaa, lapsen vanhemmilla ja valitettavasti myös päällee ajaneella. Vahinko mikä vahinko, tällaisestakin on valitettavasti kokemuksia. [/QUOTE]
Lisää lainaukset…
Varmistus
Kirjoita sana takaperin: kissa
Lähetä vastaus
Foorumi
Etulinja
Reserviläistoiminta
Traumaperäinen stressihäiriö
Top