Trump -psykoosi

Se on se tapa miten galluppeja saadaan muokattua. Artikkelissa käsitellään galluppia, jossa Clinton 12 prosentin johdossa. GOP äänestäjät olivat primääreissä selvästi aktiivisemmin liikkellä kuin edellisissä vaaleissa ja demareilla tilanne päinvastainen, eli samplataan enemmän demareita. Aika omituinen gallup. Keksitkö miksi tämmöisen samplauksen tekisi?

Kyseessä on kyllä todella monimutkainen salaliitto, sillä gallupit ovat historiallisesti aliarvioineet demokraatteja ihan yhtä paljon. On ihan tavallista että demokraatteja on haastateltu enemmän, sillä rekisteröityjä puolueen jäseniä on enemmän. Se miksi gallupit menevät usein enemmän tai vähemmän pieleen, johtuu siitä että ihmisiä joko ei saa kiinni, he eivät halua vastata gallupeihin, eivät vastaa totuudenmukaisesti, tai eivät käy äänestämässä. Nämä kaikki eroavat ihmisryhmittäin, ja gallupien onnistuminen perustuu siihen miten hyvin näitä eri käyttäytymismalleja pystytään ennustamaan.

Putinille on oma ketju muutes.

Niin on, valitettavan usein se silti täälläkin tulee esiin. Olisi hyvä että isänmaalliset ihmiset pitäisivät medialukutaidon mielessä ja miettisivät kahteen kertaan lukiessaan jotain, joka näyttää olevan liian hyvää ollakseen totta. Ei kovin paljoa aikaa tarvitse käytää, että näkee että esimerkiksi tuo jakamasi juttu on täyttä propagandaa.
 
  • Millaisia asioita hän lupasi ajaa?

  • Millaisia asioita hän todellisuudessa ajaa?

  • Millainen Trump on ihmisenä?

  • Edistääkö hän Yhdysvaltojen menestystä ulkoisesti ja sisäisesti?

  • Edistääkö hän koko maapallon menestystä?

  • Onko hän Venäjän myyrä?

  • Onko hän Suomelle, Suomen menestymiselle ja Suomen turvallisuudelle hyväksi?
Kyseessä on Amerikan pressa ja riittää kun hän ajaa vain Amerikan etuja, Suomella on omapressa joka pitäisi ajaa Suomen etuja.
Nuo mailmaa parantavat jutut kuuluvat sosilistisen internationaalin tehtäviksi eli hoitakoon niitä sosialistit ja EU sittenhän nähdään kumpi on pystyssä vielä kymenenvuodenpäästä, Amerikka vaiko sosialistisen internationalin perillinen EU
 
Kyseessä on Amerikan pressa ja riittää kun hän ajaa vain Amerikan etuja, Suomella on omapressa joka pitäisi ajaa Suomen etuja.
Nuo mailmaa parantavat jutut kuuluvat sosilistisen internationaalin tehtäviksi eli hoitakoon niitä sosialistit ja EU sittenhän nähdään kumpi on pystyssä vielä kymenenvuodenpäästä, Amerikka vaiko sosialistisen internationalin perillinen EU

Aivan. No, kannattaa sitten siitä näkökulmasta kuunnella tuo Tillersonin puhe ja lukea republikaanisenaattorin puhe.
 
“Gradually and then suddenly.” That was how one of Ernest Hemingway’s characters described the process of going bankrupt. The phrase applies vividly to the accumulating failures of President Trump’s foreign-policy initiatives.

Donald Trump entered office with more scope for initiative in foreign policy than any of his recent predecessors.

In his campaign for president, Trump had disparaged almost every element of the past 70 years of U.S. global leadership: nato, free trade, European integration, support for democracy, the Iraq War, the Iran deal, suspicion of Russia, outreach to China. Trump’s election jolted almost every government into a frantic effort to understand what to expect. Other countries’ uncertainty enhanced Trump’s relative power—and so, perversely, did Trump’s policy ignorance and obnoxious behavior. After eight years under the accommodating Barack Obama, the United States suddenly turned a menacing face to the world. In the short run, that menace frightened other states into attempted appeasement of this unpredictable new president.

Trump also enjoyed greater material scope: a growing economy, federal finances that were less of a mess than usual, and a lower pace of combat operations than at any time since 9/11.

Through his first months in office, Trump threw his power about as if it were an infinite resource. He growled threats, issued commands, picked quarrels, and played favorites.

And then consequences began to arrive.

When a president speaks, others hear. When he acts, he sets in motion a chain of reactions. When he selects one option, he precludes others.

This is why presidents are surrounded by elaborate staff systems to help them—and oblige them—to think through their words and actions.

If we impose tariffs on Chinese products, how might they retaliate? What’s our next move after that?

If we want to pressure Iran more tightly than our predecessors, what buy-in will we need from other countries? What will they want in return?

What do we want from North Korea that we can realistically get?

Team Trump does not engage in exercises like this.

Team Trump does not do it because the president does not do it. His idea of foreign policy is to bark orders like an emperor, without thinking very hard about how to enforce compliance or what to do if compliance is not forthcoming.

The administration canceled the Iran deal without first gaining European, Chinese, Japanese, or Indian cooperation for new sanctions.

Trump started a trade war with China without any plan for response to the inevitable Chinese counter-moves.

He enthusiastically pounced on a possible U.S.-North Korea summit in the false belief that such a summit represented a huge concession to the United States rather than—correctly—a huge concession by the United States.

The result: China pushed back on trade, and Trump blinked and retreated. The whole world saw him blink and retreat. Having yielded to powerful China, Trump is now salving his ego with a plan for new tariffs on cars from Japan, Mexico, and Canada.

The result: The U.S. has abjured its right to inspect Iranian nuclear facilities without any workable plan to impose global sanctions instead. India and China each trade more with Iran than with the entirety of the European Union—and neither is very vulnerable to U.S. pressure.

The result: Having ridiculously inflated hopes of North Korean denuclearization, Trump is now engaged in another ridiculously undignified name-calling match with the North Korean dictator, alienating South Korean opinion by bellicose threats of war.

The “bark orders, impose punishments, and bully friends and enemies into surrender to the mighty, imperial me” approach to foreign policy is unlikely enough to work even when applied to relatively weak states like North Korea and Iran. When simultaneously applied to the entire planet, allies and adversaries alike, it produces only rapidly accelerating failure.

In Trump’s case, the reckoning came especially fast, and for three reasons.

First, because he talked so much and tweeted so much, he revealed much more of himself much earlier than other presidents. His ego, his neediness, his impulsiveness, and the strange irregular cycles of his working day—those were all noted and analyzed before any formal action of his presidency. They were noted not only by leaders, but by electorates—with the result that long before he had decided on what cooperation he wanted from, for example, Australia, his offensive words had limited the ability of Australia’s democratically accountable leaders to cooperate with him.

Second, foreign leaders have concluded that the shortest path to Trump’s heart runs through his wallet. Oil states such as the United Arab Emirates and Saudi Arabia have rushed to be helpful to the business interests of Donald Trump and his son-in-law Jared Kushner, seeking an advantage over regional rivals like Qatar. Authoritarian leaders who could hamper Trump-licensed businesses—like Turkey’s Recep Erdogan and Rodrigo Duterte in the Philippines—have exploited their perceived leverage, acting with apparent impunity.

Third, Trump’s highly suspicious dealings with Russia before the election potentially put him at the mercy of countries in a position to embarrass him. “Ukraine, Seeking U.S. Missiles, Halted Cooperation with Mueller Inquiry,” The New York Times reported earlier in May. The Times report presented Ukraine as a kind of supplicant. “In every possible way, we will avoid irritating the top American officials,” a close ally of President Poroshenko told the paper. But Ukraine had already demonstrated it possessed extremely damaging information about the business affairs of former Trump campaign chair Paul Manafort, releasing a ledger of undisclosed payments to him back in the spring of 2016. It’s not quite supplication when the supplicant holds information that the supplicee desperately wishes to keep hidden.
https://www.defenseone.com/ideas/2018/05/trumps-reckoning-arrives/148495/?oref=d-river

All this is only the beginning. Deficits are rising fast. Military commitments are rising fast. America’s friends are turning their backs fast. (Only 17 percent of South Koreans trust Trump to do the right thing, according to the Pew global survey in 2017, well before the latest chaos. Obama’s trust rating in South Korea bounced between a low of 75 percent and a high of 88 percent over his presidency.) At a time of relatively low military casualties and strong job growth, the president’s popularity at home roughly matches that of George W. Bush’s during the worst months of the Iraq war, 2005–2006, and Barack Obama’s during the most disappointing months of the weak recovery from the recession of 2009. The president’s options are narrowing even before the midterm elections.

It can only get worse from here for him and—more importantly—for America’s standing in the world under his leadership
 
Esimerkkejä löytyy suuntaan ja toiseen. Räikein näkemäni "ennuste" oli vaaleja edeltävältä viikolta. Siinä luvattiin Trumpille valtakunnallisesti suunnilleen 50% ja Clintonille 33%. Tuo on tietysti pelkkää propagandaa. Ja samaa esiintyi ihan varmasti myös toisin päin.Peli oli tälläkin kertaa kovaa mutta likaista. Ei vääristely ja propagointi silti mikään pääsääntö ollut. Kun kisa lopulta ratkesi kireimmillään prosenttiyksikön kymmenyksiin ( vai jopa sadasosiin? ) niin on turha kuvitella gallupienkaan pysyvän mukana.

Trumpin voitto oli myös konventionaalisen viisauden ja pitkään vallinneen paradigman päätös.

Vanha viisaus oli, että voittaakseen pitää olla enemmän rahaa, kannatuksen ilmaisuja (endorsements), myötämielisyyttä mediassa, puoluekoneisto takana ja kannuksensa hankkineet poliitisen operaattorit - puheenkirjoittajia, kohderyhmätutkijoita, osavaltioiden jalkautumisen organisoijia, gallupisteja - kampanjassa. Trumpilla ei ollut näistä mitään ja silti voitti. Ehkä osittain jopa siitä syystä.

Osittain Trumpin voitto oli varmasti "one-off" ja asema miljardöörinä mahdollisti erilaisen kampanjoinnin, mutta kaikenkarvaisten poliittisten eläinten, mm. surullisenkuuluisat "strategistit", joita CNN:n ohjelmat pursuaa, elämä muuttui huomattavasti hankalammaksi Trumpin voiton myötä. Tuskin on hirveästi ehdokkaita kolkuttelemassa esim. Ana Navarron ovella, kyselläkseen neuvoa, miten vaalit voitetaan.
 
  • Tykkää
Reactions: e7i
Jos pieni sivujuonne sallitaan, niin monella tapaa on päädytty Valkoisen Talon isännäksi. Gerry Ford usein tulee esille ehdokkaana joka onnistui ainoastaan häviämään vaaleja, mutta paljon mielenkiintoisempi on esim. Henry Wallacen tarina. Mies josta "piti tulla presidentti". Oli jo varapresidentti, puolueen kannattajien suosikki, presidentin kovasti pitämä ja seuraajakseen kaavailema, mutta niin vaan tuore ja melko tuntematon senaattori Harry Truman oli presidentti, kun tuli aika antaa käsky atomipommin pudottamisesta.
 
Yksi uusi Trump Towerin tapaaminen tuli taas julki. 11 päivää ennen Trumpin virkaanastujaisia Michael Cohenin puheilla kävi venäläinen oligarkki Viktor Vekselberg, miehet myös sopivat tapaamisesta virkaanastujaisissa. Virkaanastujaisten jälkeen Cohen teki 1 milj.$ konsultaatiosopimuksen Columbus Novalta joka on Vekselbergin amerikkalaisserkun nimissä ja hallinnoi sanktioidun Vekselbergin sijoituksia lännessä.
Eleven days before the presidential inauguration last year, a billionaire Russian businessman with ties to the Kremlin visited Trump Tower in Manhattan to meet with Donald J. Trump’s personal lawyer and fixer, Michael D. Cohen, according to video footage and another person who attended the meeting.

In Mr. Cohen’s office on the 26th floor, he and the oligarch, Viktor Vekselberg, discussed a mutual desire to strengthen Russia’s relations with the United States under President Trump, according to Andrew Intrater, an American businessman who attended the meeting and invests money for Mr. Vekselberg. The men also arranged to see one another at the inauguration, the second of their three meetings, Mr. Intrater said.

Days after the inauguration, Mr. Intrater’s private equity firm, Columbus Nova, awarded Mr. Cohen a $1 million consulting contract, a deal that has drawn the attention of federal authorities investigating Mr. Cohen, according to people briefed on the inquiry.
https://www.nytimes.com/2018/05/25/...ml?rref=collection/sectioncollection/politics
 
Jos pieni sivujuonne sallitaan, niin monella tapaa on päädytty Valkoisen Talon isännäksi. Gerry Ford usein tulee esille ehdokkaana joka onnistui ainoastaan häviämään vaaleja, mutta paljon mielenkiintoisempi on esim. Henry Wallacen tarina. Mies josta "piti tulla presidentti". Oli jo varapresidentti, puolueen kannattajien suosikki, presidentin kovasti pitämä ja seuraajakseen kaavailema, mutta niin vaan tuore ja melko tuntematon Harry Truman oli presidentti kun tuli aika antaa käsku atomipommin pudottamisesta.
Ford on myös ainoa USA:n presidentti jota ei valittu vaaleilla ja sössi mahdollisuudet tulla valituksi armahtamalla Nixonin.
 
Miksi kotimaan presidentistä ei tule tämmöistä pitkää keskustelua? Kiinnostaako Trump enemmän kuin oma presidentti?

Koska "tietyt tahot" ovat määrätietoisesti halunneet vähentää puoluekoneistosta riippumattoman, suoralla kansanvaalilla valittavan presidentin valtaa, ja jatkavat samaa myyräntyötään yhä. Arkadianmäellä on yksi puolue joka kehitystä vastustaa, ja lisäksi lähinnä kd:ssa ja kokoomuksessa muutama yksittäinen edustaja, ajettuna sivuraiteelle puolueessaan.
 
Ford on myös ainoa USA:n presidentti jota ei valittu vaaleilla ja sössi mahdollisuudet tulla valituksi armahtamalla Nixonin.
Ja Nixonista tuli kuitenkin Amerikan arvostetuimmista pressoista, usein kaikkein haukutuimmista tulee arvostettuja ja ylistetyistä halveksittuja, kuten Kekkonen, Stalin ja Hitler joita ylistettiin ja nykyään halveksitaan.
 
Olisi hyvä että isänmaalliset ihmiset pitäisivät medialukutaidon mielessä ja miettisivät kahteen kertaan lukiessaan jotain, joka näyttää olevan liian hyvää ollakseen totta.

Tämä lause kuvaa täydellisesti "Russian Collusion" tinahattusotureita. Tuota skeidaa tämäkin ketju ollut pullollaan, vaikka niitä ihan oikeitakin argumentteja Trumpettia vastaan on kyllä ihän riittävästi keskustelun aiheeksi.
 
The Real Constitutional Crisis: The FBI and Justice Department continue evading congressional oversight.
https://www.wsj.com/articles/the-real-constitutional-crisis-1527201552

Democrats and their media allies are again shouting “constitutional crisis,” this time claiming President Trump has waded too far into the Russia investigation. The howls are a diversion from the actual crisis: the Justice Department’s unprecedented contempt for duly elected representatives, and the lasting harm it is doing to law enforcement and to the department’s relationship with Congress
...

Artikkeli on maksumuurin takana mutta sen voi lukea ZH:n kautta.

https://www.zerohedge.com/news/2018-05-25/wsj-exposes-real-constitutional-crisis

Heitetäänpä tinahattuvaihde päälle.

Miksi ZH (permapessimistinen ja kyyninen, talousalan saittina 2009 aloittanut mutta nykyään paljon politiikkaa käsittelevä) USA:lainen kommentaarisaitti "toistuvasti" julkaisee WSJ:n maksumuurin takana olevia artikkeleita? Heillä täytyy olla yhteistyösopimus! Ja koska ZH on tunnetusti Putlerin käsikassara (koska linkissä X toimittaja Y on niin sanonut), niin se tarkoittaa sitä, että WSJ (USA:n tilaajamäärältään suurin sanomalehti) on Putlerin hallussa ja siten myös koko Murdochin imperiumi. Joka tarkoittaa, että maailman mediavallasta suurin osa on jo Putlerin käsissä! Voiko mikään pelastaa enää maailmaa? Äkkiä CNN:n ja muun luotettavan median pariin etsimään neuvoa.
 
Tämä lause kuvaa täydellisesti "Russian Collusion" tinahattusotureita. Tuota skeidaa tämäkin ketju ollut pullollaan, vaikka niitä ihan oikeitakin argumentteja Trumpettia vastaan on kyllä ihän riittävästi keskustelun aiheeksi.

Näin on asia. Median suhtautumista voi miettiä esim. Sen kautta kuinka paljon NYT on uutisoinut McCaben 70 000 dollarin neuvotteluhuoneen pöytää vs. EPA:n johtajalle hankittua äänieristettyä puhelinkoppia, joka oli halvempi. Ei niin, että kumpikaan olisi iso uutinen itsessään, mutta FBI salasi kongressilta pöydän hinnan. Jos tuollaisia salataan kansalliseen tai operaatioturvallisuuteen vedoten, sen luulisi toimittajia kiinnostavan.
 
Galluppeihin liittyen. NYT antoi saman datan neljälle ennustelijalle, ja sai huomattavasti poikkeavat tulokset. Aika paljon sisältää oletuksia myös saadun datan käsittely. Sitä ennen pitää tehdä paljon oletuksia datan keräämistä varten (johon liittyy nämä "oversampling bias" kysymykset).

https://www.nytimes.com/interactive...ror-the-polling-world-rarely-talks-about.html

USA:n heterogeenisen väestön vuoksi homma on paljon vaikeampaa kuin Suomessa (vielä toistaiseksi).
 
Näin on asia. Median suhtautumista voi miettiä esim. Sen kautta kuinka paljon NYT on uutisoinut McCaben 70 000 dollarin neuvotteluhuoneen pöytää vs. EPA:n johtajalle hankittua äänieristettyä puhelinkoppia, joka oli halvempi. Ei niin, että kumpikaan olisi iso uutinen itsessään, mutta FBI salasi kongressilta pöydän hinnan. Jos tuollaisia salataan kansalliseen tai operaatioturvallisuuteen vedoten, sen luulisi toimittajia kiinnostavan.
Mediaa luulisi myös kiinnostavan miten Obaman hallinto alkoi käyttää suunnitelmallisesti valtion koneistoa poliittisten vastustajien nuertamiseen kuten IRS scandaali todisti, mutta nähtiinkin yksi scandaaliin sekaantut nostettiin demareiden seuraavaksi pressa ehdokkaaksi, FBIn politisoituminen oli vain yksi etappi Obaman hallinnolle
https://edition.cnn.com/2014/07/18/politics/irs-scandal-fast-facts/index.html

Lehdistön rooli on muuttunut täysin muutamassa vúodessa vallanvahtikoirasta politikoinnin välineeksi, niin meillä kuin muuallakin, mikä muu selittää sen että koko mailman lehdistö aloitti samanaikaisesti trumppi vihaa tihkuvat kirjoitukset ja some seurasi perässä, jos katselette tätäkin ketjua alusta lähtien niin havaitsette saman kuin minäkin, ihanneyhteiskuntaa nämä rakensi ei mitään muuta.
Sama propagandan syöttö jatkuu myös EU ja pakolais kirjoittelussa sekä siinä että Antti Rinne on ylen uutisissa ja ihan joka ilta, jopa suuremmassa roolissa kuin uutistenlukija.
 
Mailman suurin "suurvalta" ja "talousmahtien talousmahti" ja todellisen "pehmeän voiman suurvalta"EU joutuu nöyrtymään.
Trumpin mielistelykään ei tuo eurooppalaisten kannalta hyvää tulosta
Eurooppa on neuvoton, kun Donald Trump jatkaa kansainvälisten sopimusten horjuttamista uhkauksella rangaistustulleista tuontiautoille.


fbea64373fa549a7ae2c2c205db90a0b.jpg


Presidentti Emmanuel Macron tervehti virkaveljeään Donald Trumpia lämpimästi saapuessaan vieraaksi Valkoiseen taloon 24. huhtikuuta. (KUVA: Nicholas Kamm Lehtikuva/ AFP)

Julkaistu: 26.5. 2:00 , Päivitetty: 26.5. 6:21

Yllätys ei ollut kovin suuri, kun presidentti Donald Trump torstaina ilmoitti peruvansa kesäkuuksi ilmoitetun tapaamisensa Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin kanssa. Muissa pääkaupungeissa oli epäilty lyhyellä valmisteluajalla edistettyä huipputapaamista Kimin propagandatempuksi ydinaseidensa säilyttämiseksi.

Euroopalla on kaikki syy toivoa Yhdysvalloille menestystä hankkeissa, jotka pyrkivät purkamaan Pohjois-Korean ydinaseohjelmaa. Samaan aikaan Euroopan johtajat kuitenkin arvioivat uudelleen mahdollisuuksiaan vaikuttaa Trumpin toimintaan.

Syitä tulee jatkuvasti lisää. Vain päivä ennen huippukokouksen kariutumista Trump määräsi kauppaministeriönsä selvittämään, uhkaako autojen tuonti Yhdysvaltojen kansallista turvallisuutta. Pyynnön muotoilu johtuu siitä, että Yhdysvaltojen lainsäädäntö ja myös maailman kauppajärjestön WTO:n säännöt sallivat rangaistustullien käyttöönoton poikkeustapauksissa, joissa kansallinen turvallisuus on uhattuna.

Trumpin edustajien mukaan kansallinen turvallisuus voi olla uhattuna, jos autojen koko tuotantoketju ei toimi Yhdysvalloissa. Perustelu ei ole kestävä, koska Yhdysvaltoihin vuosittain tuodut 8,3 miljoonaa autoa ja myös siellä kootut 12 miljoonaa autoa koostuvat enimmäkseen eri puolilla maailmaa valmistetuista osista.

Uhkaus jopa 25 prosentin rangaistustulleista tuontiautoille noudattaa samaa kaavaa kuin monet muutkin Trumpin hallituksen päätökset. Joukkoon kuuluvat kauppapolitiikan lisäksi Yhdysvaltojen irtaantuminen kansainvälisestä ilmastosopimuksesta ja Iranin ydinohjelman kansainvälisestä valvontasopimuksesta. Yhteydet Pohjois-Koreaan ovat olleet joukossa myönteinen poikkeus.

Päätökset lisäävät epävarmuutta kansainvälisessä taloudessa ja politiikassa. Päätöksissä ei huomioida Yhdysvaltojen liittolaisia ja kumppaneita, vaan asetetaan ne ajoittain heikompaan asemaan kuin Yhdysvaltojen päävastustajakseen arvioima Kiina. Luottamus Yhdysvaltoihin sopimuskumppanina heikkenee.

Todelliset perusteet toimille löytyvät Yhdysvaltain sisäpolitiikan Trumpin kannatuksen kannalta tärkeistä osista paljon useammin kuin hänen muiden maiden johtajien kanssa käymistään neuvotteluista.

Tällä kertaa pääkohteena ovat äänestäjät sellaisissa osavaltioissa kuin Ohio tai Indiana, joiden teollisuustyöläiset auttoivat Trumpin vaalivoittoon vuonna 2016 ja voivat vaikuttaa tänä vuonna marraskuussa järjestettävien kongressivaalien tulokseen.

Yksi mahdollinen käännekohta tuli vastaan huhtikuun lopussa, kun Ranskan presidentti Emmanuel Macron käytti kolme päivää Washingtonissa taivuttaakseen Trumpin pysymään edes joltakin osin mukana Iran-sopimuksessa.

Muille johtajille Euroopassa oli järkytys, ettei Trump mitenkään ottanut huomioon Macronin välittämiä näkemyksiä irtaantuessaan sopimuksesta.

Kyse ei ollut siitä, etteikö Euroopassa nähtäisi Iranin sotilaallisen toiminnan aiheuttamaa haittaa Lähi-idässä. Päähavainto oli, ettei Trumpin mielistely kannata.

Reaktiot kuultiin EU:n huippukokouksessa Sofiassa viime viikolla. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk arveli joidenkin miettivän, tarvitaanko vihollisia, kun on tällaisia ystäviä.

Tusk ei kuitenkaan ollut katkaisemassa yhteyksiä kaimaansa vaan sanoi, että Euroopan pitää nyt puolustaa transatlanttista suhdetta kaikin tavoin ja olla valmis toimimaan myös yksin. Imartelusta ja nöyristelystä kannattaa kuitenkin luopua.
 
Espanjan poliisi on antanut FBI:lle nauhoitteita Venäjän keskuspankin varajohtaja Alexander Torshinin ja Pietarilaisen rikollisjärjestön Espanjassa asuvan jäsenen Alexander Romanovin välillä. Romanov käytti Toroshinista ilmaisua "El Pardrino" eli kummisetä. Toroshin on tehnyt läheistä yhteistyötä NRA:n kanssa (on järjestön elinikäinen jäsen) ja tapasi Donald Trump Jr:n NRA:n tapaamisessa toukokuussa 2016. Espanjalainen järjestäytyneen rikollisuuden tutkijan José Grindan mukaan Trump Jr:n on syytä olla huolissaan yhteyksistään Toroshiniin. NRA ei ole suostunut kertomaan menikö sen kautta venäläistä rahaa presidentinvaalikampanjaan, FBI ilmeisesti edelleen tutkii asiaa.
The FBI has obtained secret wiretaps collected by Spanish police of conversations involving Alexander Torshin, a deputy governor of Russia’s Central Bank who has forged close ties with U.S. lawmakers and the National Rifle Association, that led to a meeting with Donald Trump Jr. during the gun lobby’s annual convention in Louisville, Ky., in May 2016, a top Spanish prosecutor said Friday.

José Grinda, who has spearheaded investigations into Spanish organized crime, said that bureau officials in recent months requested and were provided transcripts of wiretapped conversations between Torshin and Alexander Romanov, a convicted Russian money launderer. On the wiretaps, Romanov refers to Torshin as “El Padrino,” the godfather.

“Just a few months ago, the wiretaps of these telephone conversations were given to the FBI,” Grinda said in response to a question from Yahoo News during a talk he gave at the Hudson Institute, a conservative think tank in Washington. Asked if he was concerned about Torshin’s meetings with Donald Trump Jr. and other American political figures, Grinda replied: “Mr. Trump’s son should be concerned.”

The comments by Grinda were the first clear sign that the FBI may be investigating Torshin, possibly as a part of special counsel Robert Mueller’s probe into Russian interference in the 2016 U.S. presidential election. Torshin — a close political ally of Vladimir Putin — had multiple contacts with conservative activists in the United States during the election, seeking to set up a summit between the Russian president and then candidate Trump. Although the summit never transpired, Torshin did meet briefly with the president’s son at a private dinner in Louisville during the May 2016 annual convention of the NRA. A member of the NRA since 2012, Torshin has been a regular attendee of the group’s conventions in recent years and hosted senior members of the group in Moscow.
https://www.yahoo.com/news/trumps-son-concerned-wiretaps-show-trump-jr-met-putin-ally-231215529.html
 
Espanjan poliisi on antanut FBI:lle nauhoitteita Venäjän keskuspankin varajohtaja Alexander Torshinin ja Pietarilaisen rikollisjärjestön Espanjassa asuvan jäsenen Alexander Romanovin välillä. Romanov käytti Toroshinista ilmaisua "El Pardrino" eli kummisetä. Toroshin on tehnyt läheistä yhteistyötä NRA:n kanssa (on järjestön elinikäinen jäsen) ja tapasi Donald Trump Jr:n NRA:n tapaamisessa toukokuussa 2016. Espanjalainen järjestäytyneen rikollisuuden tutkijan José Grindan mukaan Trump Jr:n on syytä olla huolissaan yhteyksistään Toroshiniin. NRA ei ole suostunut kertomaan menikö sen kautta venäläistä rahaa presidentinvaalikampanjaan, FBI ilmeisesti edelleen tutkii asiaa.

https://www.yahoo.com/news/trumps-son-concerned-wiretaps-show-trump-jr-met-putin-ally-231215529.html
Vaihdoit sitten WPn muihin lähteisiin, mutta onko yhtäkään todistetta reilun vuoden jauhamisen jälkeen löytynyt että trump tai trumpin perhe olisi sekaantunut rikoksiin, eikö olis jo nyt aika tuoda todisteet esiin eikä vihjailla että jotain rikoksia on tapahtunut , joko todisteita on tai ei ole?
 
Vaihdoit sitten WPn muihin lähteisiin, mutta onko yhtäkään todistetta reilun vuoden jauhamisen jälkeen löytynyt että trump tai trumpin perhe olisi sekaantunut rikoksiin, eikö olis jo nyt aika tuoda todisteet esiin eikä vihjailla että jotain rikoksia on tapahtunut , joko todisteita on tai ei ole?

Yhtään syytettä ei ole vielä nostettu Trumpia vastaan.

Sen sijaan muuten syytteitä ja tunnustuksia on jo pitkä lista.

Ei hosuta.

Pleaded Guilty and Known to Be Cooperating

George Papadopoulos
Mr. Papadopoulos, a former foreign policy adviser to the Trump campaign, pleaded guilty on Oct. 5 to lying to the F.B.I. about a conversation with a professor during which he was told that Moscow had “dirt” on Hillary Clinton and “thousands of emails,” according to court records.
Advertisement

Mr. Papadopoulos initially told investigators that he met with the professor, who has known ties to the Kremlin, before he joined the Trump campaign. In fact, the meeting happened days after he became a campaign adviser, and he repeatedly tried to arrange meetings between Russian government officials and the Trump campaign.
He has been cooperating with the Mueller investigation since his arrest last July at Dulles Airport outside Washington. Mr. Papadopoulos was the first person to plead guilty in the inquiry.

Michael T. Flynn
Mr. Flynn, President Trump’s first national security adviser, pleaded guilty in early December to lying to the F.B.I. about conversations he had in 2016 with the Russian ambassador to the United States at the time, Sergey I. Kislyak. Prosecutors said that in separate conversations, Mr. Flynn discussed an upcoming United Nations Security Council vote over whether Israel should be condemned for building settlements and over sanctions that President Barack Obama had issued against Russia.

Although his sentencing is delayed, court documents indicate Mr. Flynn will face zero to six months of prison time.
The first senior White House official to agree to a deal with prosecutors, Mr. Flynn has been cooperating with Mr. Mueller’s investigation. He said in a statement that the decision to cooperate and the guilty plea “reflect a decision I made in the best interests of my family and of our country.”

Richard Pinedo
Richard Pinedo, a Southern California computer science major, pleaded guilty in February to identity fraud after he created and sold fake bank accounts from 2014 through the end of 2017. While his indictment supported the charges Mr. Mueller brought against 13 Russian nationals for election meddling, a spokesman for the special counsel said prosecutors had “no evidence and there is no allegation he was a witting participant in the Russian efforts to interfere in U.S. elections and political processes.”
Mr. Pinedo has been cooperating with the Mueller investigation.

Alex van der Zwaan
The son-in-law of a Russian billionaire and a lawyer who worked with the former Trump campaign aides Rick Gates and Paul Manafort, Mr. van der Zwaan pleaded guilty on Tuesday to lying to prosecutors about a conversation he had with Mr. Gates in September 2016. Mr. van der Zwaan, a 33-year-old Dutch citizen and former lawyer in London for a powerful New York-based law firm — Skadden, Arps, Slate, Meagher & Flom — faces up to five years in prison.
It is unclear to what extent Mr. van der Zwaan is cooperating, but his plea agreement does not compel him to do so.

Rick Gates
Rick Gates, the former deputy chairman for Mr. Trump’s presidential campaign, pleaded guilty on Friday to a pair of charges, conspiracy against the United States and lying to investigators. The plea deal came as Mr. Mueller was levying dozens of new charges of bank fraud and money laundering against Mr. Gates and Mr. Manafort, the campaign’s former chairman and a longtime associate of Mr. Gates.
The men were first indicted in October, and both pleaded not guilty. For nearly four months, Mr. Gates stood by that decision but said on Friday that “the reality of how long this legal process will likely take, the cost, and the circuslike atmosphere of an anticipated trial” had prompted a change of heart.
Mr. Gates also said he would cooperate with the special counsel’s investigation.

Pleaded Not Guilty

Paul Manafort
Mr. Manafort faces dozens of counts of money laundering and bank fraud charges related to his work as a lobbyist and political consultant for Viktor F. Yanukovych, the Russia-aligned former president of Ukraine who was ousted in 2014.

Since first being charged in October, Mr. Manafort has maintained his innocence and has sued the Justice Department, claiming that Mr. Mueller has overstepped his authority as special counsel by bringing charges unrelated to Russian meddling in the 2016 election.

“Notwithstanding that Rick Gates pleaded today, I continue to maintain my innocence,” Mr. Manafort said in a statement on Friday. “I had hoped and expected my business colleague would have had the strength to continue the battle to prove our innocence. For reasons yet to surface he chose to do otherwise. This does not alter my commitment to defend myself against the untrue piled up charges contained in the indictments against me.”

Others Charged

Thirteen Russians: Yevgeny Prigozhin, Mikhail Bystrov, Mikhail Burchik, Aleksandra Krylova, Anna Bogacheva, Sergey Polozov, Maria Bovda, Robert Bovda, Dzheykhun Ogly, Vadim Podkopaev, Gleb Vasilchenko, Irina Kaverzina and Vladimir Venkov.

Three companies: Internet Research Agency, Concord Management, Concord Catering
In a sprawling 37-page indictment, Mr. Mueller charged the 13 Russians with conspiracy to defraud the United States, and connected them with a four-year effort to undermine and influence the 2016 presidential election. The Russians — and the three companies that facilitated and funded their work — are accused of using social media, the identities of American citizens and politically charged topics to manipulate an already divisive campaign.

Three of the Russians were also indicted with conspiracy to commit wire fraud and bank fraud and five were also charged with aggravated identity theft.

None of the defendants were arrested, as Russia rarely extradites its citizens to the United States to face legal proceedings. But the indictments are designed to openly name and shame the Russians in order to make it difficult for them to continue to work or travel abroad. They also risk capture and extradition if they travel outside Russia.
 
Back
Top