Turvallisuuspoliittinen ympäristö elää

@John Hilly - http://blogit.image.fi/somesotilas/...ikan-pilarit-epavakaa-jakkara/?ucid=200669923


Kyllä ottaa pannuun kun joutuu lukemaan tällaista.

Lausuntojen, selvitysten ja käytettyjen resurssien näkökulmasta, kehitys on mennyt väärään suuntaan: Poliisi, rajavartiolaitos ja pelastustoiminta ovat 2017 kaikki saamassa vähemmän rahaa, tilaa ja henkilöstöä kuin 2015 tai 2016.
Kansallisen puolustuksen suhteen tilanne on surkea tai oikeammin sanottuna vaarallinen. Tilanne on lähinnä käsittämätön, sillä valtionvarainministeriö kirjoittaa vuoden 2017 talousarvioesityksessä seuraavan toimintaympäristön kuvauksen puolustusministeriön hallinnonalalle: ”Puolustuksen toimintaympäristö on muutoksessa. Suomen puolustusta kehitetään toimintaympäristössä, jossa .....vaatimukset puolustukselle kasvavat .....Muutosnopeus, ennakoimattomuus sekä epävarmuus ovat lisääntyneet ja strategiset yllätykset ovat mahdollisia ....... Puolustusvoimien tehtävien toteuttaminen edellyttää nykyistä korkeampaa toimintavalmiutta ja taistelunkestävyyttä ......



Onneksi tosiaan on olemassa ratkaisu. Tämä on poliitikkojen käsissä, vain ryhtyminen puuttuu. Onneksi poliitikotkin lukevat foorumia ja saavat töäältä valmiita ajatuksia. Nyt vaan työhön !

Helppo ja tarpeellinen toimi olisi puolustukseen ja turvallisuuteen liittyvien harjoitusten merkittävä lisäys. Vaikka itse kriisi olisi alkuasetelmiltaan erilainen kuin harjoitusten skenaariot olisi niistä merkittävää hyötyä:

1. oli kyse eri viranomaisista tai reserviläisistä, saisivat konkreettista kokemusta yhdessä toimimisesta;

2. riippumatta tapahtumien kulusta ovat jotkut asiat (esimerkiksi sähkökatkokset) ennakoitavissa ja siten valmistelut yleishyödyllisiä;

3. sadattuhannet kansalaiset saisivat mahdollisuuden konkreettisesti vahvistaa yhteiskuntaamme ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka todennäköisesti kantaisi hedelmää myös päivittäisessä työssä

4. harjoitukset toimisivat signaalina kaikille ulkoisille ja sisäisille tarkkailijoille, siitä että Suomi todella ottaa muuttuvan ympäristön asettamat vaatimukset vakavasti.


.
 
Ainakaan tutkimuksista ei ole enää pulaa. Tosin tuo Aleksanteri-instituutti tuottaa kyllä kylmiä väreitä.
Nopeasti lukaisin, niin kyllä maatalouspakotteiden purkaminen saa kannatusta ja vastaavaa.
Plussapuolella, sivulla 38 todetaan näin:
Lisääntyneen jännityksen vallitessa Suomen tulee olla valmistautunut erilaisiin kehityskulkuihin ja oltava omassa toiminnassaan joustava ja nopea. Suomen oman joustavuuden lisääminen tarkoittaa myös kasvavia puolustus- ja sisäisen turvallisuuden kustannuksia.

Eli jos kerran jopa Aleksanteri-instituuttikin on tätä mieltä joustavuuden lisäämisestä, sama tulee esille parissa muussakin kohtaa, niin on se nyt perhana, jos puolustusbudjettiin ei ala tulla korotuksia ja pikaisesti!
Tätä taustaa vasten, odotan suurella mielenkiinnolla Puolustusselonteon julkaisua joskus ennen joulua.

Raportti: Suomessa tarvitaan monipuolista Venäjän turvallisuuden tutkimusta ja kattavaa ymmärrystä Venäjän turvallisuuspolitiikasta
Valtioneuvoston viestintäosasto 27.10.2016 11.49
Tiedote 461/2016
Aleksanteri-instituutin toteuttamassa kaksiosaisessa tutkimushankkeessa arvioitiin suomalaisen Venäjän turvallisuuspolitiikan tutkimuksen tilaa sekä Venäjän turvallisuuspoliittisia kehitystrendejä ja näiden merkitystä Suomen valinnoille.

Hankkeessa analysoidaan sellaista Suomessa tehtyä vertaisarvioitua perustutkimusta, joka voidaan sijoittaa Venäjän turvallisuuspolitiikkaa koskevan tutkimuksen piiriin. Tarkastelun aikaväliksi on rajattu vuodet 2011–2015. Analyysin ulkopuolelle on jätetty aineisto, jota on tuotettu viranomaisten sisäisenä tutkimus- ja selvitystyönä ja sektoritutkimuslaitoksien omissa vertaisarvioimattomissa sarjoissa. Tutkimus rakentaa siten osaltaan kokonaiskuvaa Venäjän turvallisuuden tutkimuksesta Suomessa, mutta se ei kuvaa kyseisen alan koko asiantuntemuksen ja tutkimuksen kenttää. Suomessa on paljon monimuotoista Venäjä-tutkimusta, mutta monia Venäjän kansallisen turvallisuuden teemoja ei ole Suomessa tutkittu kattavasti. Tämä osaltaan vaikeuttaa Suomen valintoja ja yhteistyötä Venäjän kanssa. Tällaisia teemoja ovat asevoimat, puolustustalous, turvallisuusviranomaiset, rajaturvallisuus, rikollisuuden ja terrorismin torjunta, uskonnot, oikeus, Venäjän suhde Aasian maihin ja Euraasian talousunioni. Johtopäätöksissä suositellaan Venäjän turvallisuuden tutkimusklusterin ja turvallisuustutkimuksen strategian luomista tukemaan päätöksenteon tietopohjaa.

Venäjän turvallisuuspolitiikan kehityksessä tarkasteltiin päämääriä, resursseja ja kykyä toimeenpanna päämääriään puolustuksessa ja taloudessa sekä sisäisessä ja ulkoisessa turvallisuudessa. Venäjän toimintaa ja toimeenpanokykyä ei voida selittää yhdellä tekijällä, eikä Venäjän kehitys kulje vääjäämättä yhtä polkua. Yksinkertaisten mittareiden käyttämistä tulee välttää arvioitaessa Venäjän kykyä toimeenpanna tavoitteitaan. Suomen valinnoissa on huomioitava Venäjän pitkän aikavälin tavoitteiden toimeenpano. Valintoja ei kannata tehdä vain nykytilannetta koskevien näkemysten perusteella. Raportissa suositellaan olemaan valmistautunut erilaisiin vaihtoehtoisiin kehityskulkuihin Venäjällä ja olemaan omassa toiminnassa joustava ja nopea. Etupiiritaisteluiden ja nollasummapelin ulkopuolella yhteistyötä suositellaan kehittämään globaaleissa turvallisuushaasteissa, kuten ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Raportti Venäjän turvallisuuspolitiikka – tutkimus Suomessa ja kehitystrendit Venäjällä on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2016 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.

http://tietokayttoon.fi/julkaisu?pubid=14702
 
Ainakaan tutkimuksista ei ole enää pulaa. Tosin tuo Aleksanteri-instituutti tuottaa kyllä kylmiä väreitä.
Nopeasti lukaisin, niin kyllä maatalouspakotteiden purkaminen saa kannatusta ja vastaavaa.
Plussapuolella, sivulla 38 todetaan näin:
Lisääntyneen jännityksen vallitessa Suomen tulee olla valmistautunut erilaisiin kehityskulkuihin ja oltava omassa toiminnassaan joustava ja nopea. Suomen oman joustavuuden lisääminen tarkoittaa myös kasvavia puolustus- ja sisäisen turvallisuuden kustannuksia.

Eli jos kerran jopa Aleksanteri-instituuttikin on tätä mieltä joustavuuden lisäämisestä, sama tulee esille parissa muussakin kohtaa, niin on se nyt perhana, jos puolustusbudjettiin ei ala tulla korotuksia ja pikaisesti!
Tätä taustaa vasten, odotan suurella mielenkiinnolla Puolustusselonteon julkaisua joskus ennen joulua.

Raportti: Suomessa tarvitaan monipuolista Venäjän turvallisuuden tutkimusta ja kattavaa ymmärrystä Venäjän turvallisuuspolitiikasta
Valtioneuvoston viestintäosasto 27.10.2016 11.49
Tiedote 461/2016
Aleksanteri-instituutin toteuttamassa kaksiosaisessa tutkimushankkeessa arvioitiin suomalaisen Venäjän turvallisuuspolitiikan tutkimuksen tilaa sekä Venäjän turvallisuuspoliittisia kehitystrendejä ja näiden merkitystä Suomen valinnoille.

Hankkeessa analysoidaan sellaista Suomessa tehtyä vertaisarvioitua perustutkimusta, joka voidaan sijoittaa Venäjän turvallisuuspolitiikkaa koskevan tutkimuksen piiriin. Tarkastelun aikaväliksi on rajattu vuodet 2011–2015. Analyysin ulkopuolelle on jätetty aineisto, jota on tuotettu viranomaisten sisäisenä tutkimus- ja selvitystyönä ja sektoritutkimuslaitoksien omissa vertaisarvioimattomissa sarjoissa. Tutkimus rakentaa siten osaltaan kokonaiskuvaa Venäjän turvallisuuden tutkimuksesta Suomessa, mutta se ei kuvaa kyseisen alan koko asiantuntemuksen ja tutkimuksen kenttää. Suomessa on paljon monimuotoista Venäjä-tutkimusta, mutta monia Venäjän kansallisen turvallisuuden teemoja ei ole Suomessa tutkittu kattavasti. Tämä osaltaan vaikeuttaa Suomen valintoja ja yhteistyötä Venäjän kanssa. Tällaisia teemoja ovat asevoimat, puolustustalous, turvallisuusviranomaiset, rajaturvallisuus, rikollisuuden ja terrorismin torjunta, uskonnot, oikeus, Venäjän suhde Aasian maihin ja Euraasian talousunioni. Johtopäätöksissä suositellaan Venäjän turvallisuuden tutkimusklusterin ja turvallisuustutkimuksen strategian luomista tukemaan päätöksenteon tietopohjaa.

Venäjän turvallisuuspolitiikan kehityksessä tarkasteltiin päämääriä, resursseja ja kykyä toimeenpanna päämääriään puolustuksessa ja taloudessa sekä sisäisessä ja ulkoisessa turvallisuudessa. Venäjän toimintaa ja toimeenpanokykyä ei voida selittää yhdellä tekijällä, eikä Venäjän kehitys kulje vääjäämättä yhtä polkua. Yksinkertaisten mittareiden käyttämistä tulee välttää arvioitaessa Venäjän kykyä toimeenpanna tavoitteitaan. Suomen valinnoissa on huomioitava Venäjän pitkän aikavälin tavoitteiden toimeenpano. Valintoja ei kannata tehdä vain nykytilannetta koskevien näkemysten perusteella. Raportissa suositellaan olemaan valmistautunut erilaisiin vaihtoehtoisiin kehityskulkuihin Venäjällä ja olemaan omassa toiminnassa joustava ja nopea. Etupiiritaisteluiden ja nollasummapelin ulkopuolella yhteistyötä suositellaan kehittämään globaaleissa turvallisuushaasteissa, kuten ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Raportti Venäjän turvallisuuspolitiikka – tutkimus Suomessa ja kehitystrendit Venäjällä on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2016 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.

http://tietokayttoon.fi/julkaisu?pubid=14702

Aleksanteri-instituutista poikii moniakin ihan kelpo tutkijoita. Riippumattomia ja ammattitaitoisia. Harmi vain, että muutama siellä on turhan rähmällään itään päin ja ovat sitä mukaa onnistuneet leimaamaan koko instituution. Näin olen ainakin ymmärtänyt.
 
Aleksanteri-instituutista poikii moniakin ihan kelpo tutkijoita. Riippumattomia ja ammattitaitoisia. Harmi vain, että muutama siellä on turhan rähmällään itään päin ja ovat sitä mukaa onnistuneet leimaamaan koko instituution. Näin olen ainakin ymmärtänyt.

Nyt maine on sellainen, että taatusti moni nouseva tutkija miettiin kahdesti ennen kuin lähtee sen listoille. Leima seuraa helposti koko uran ja huippututkijalla vielä senkin jälkeen.
 
@John Hilly - http://blogit.image.fi/somesotilas/...ikan-pilarit-epavakaa-jakkara/?ucid=200669923


Kyllä ottaa pannuun kun joutuu lukemaan tällaista.





Onneksi tosiaan on olemassa ratkaisu. Tämä on poliitikkojen käsissä, vain ryhtyminen puuttuu. Onneksi poliitikotkin lukevat foorumia ja saavat töäältä valmiita ajatuksia. Nyt vaan työhön !




.
Avaatko vähän mitä tarkoitat näillä yhteisillä harjoituksilla ja satojen tuhansien kansalaisten osallistumisella?.
 
Amerikkalaislehti: Suomi, Ruotsi ja Norja ovat oman onnensa nojassa Venäjää vastaan
Kasperi Summanen
3 tuntia ja 17 minuuttia sitten (päivitetty 1 tunti ja 36 minuuttia sitten)
Pohjoismaissa huolitaan amerikkalaislehden mukaan Venäjän aggressiivisesta toiminnasta.

  • dce1b4639e201b3a28300d2e1630e1733e503b9416fd8f3a47cefc04a7e579bc

    Amerikkalainen sotalaiva kuvasi huhtikuussa sitä häirinneen venäläiskoneen.

    (Handout/US Navy 6th fleet/Lehtikuva)
”Viranomaiset Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa ovat huolissaan jo säännöllisiksi käyneistä Venäjän aggressiivisista toimista, miten vastata siihen ja mitä he voivat tehdä estääkseen jotakin tapausta tai jopa vain onnettomuutta lähtemästä käsistä. Ne valmistautuvat kaikessa hiljaisuudessa yhteenottoon”, US News and World Report kertoo reportaasissaan.

Juttu on Pohjolan turvallisuustilanteeseen keskittyvän artikkelisarjan toinen osa. Ensimmäinen löytyy tästä.

Lehti luonnehtii Norjan, Ruotsin ja Suomen olevan “oman onnensa nojassa Moskovan kasvavaa aggressiota vastaan”.

Yhdysvaltojen ilmavoimaministeri Deborah James toteaa Itämeren seudusta, että ”täällä sellainen (yhteenottoon johtava) onnettomuus kaikkein todennäköisimmin tapahtuisi”.

James vieraili Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa lokakuussa. Suomen puolustusvoimien tiedotteen mukaan tapaamisessa keskusteltiin maiden ilmavoimien yhteistoiminnasta, harjoitusyhteistyöstä ja Hornet-kaluston ylläpitämiseen ja kehittämiseen liittyvistä asiakokonaisuuksista sekä Suomen käynnissä olevasta HX-hävittäjähankkeesta.

Amerikkalaislehden mukaan kaikkien Pohjoismaiden tapaamisissa puhuttiin kuitenkin myös "yhteisistä huolista" kuten ”uhkista, joita he kohtaavat ja kansallisista puutteista, jotka rajoittaisivat heidän kykyään ymmärtää ja vastata mahdolliseen ongelmatapaukseen”.

”He haluavat myös lähempään yhteistyöhön Yhdysvaltojen ja muiden Nato-maiden kanssa ilman, että alueella jäljellä oleva turvallisuuden tasapaino järkkyy”, lehti kirjoittaa.

Jutussa listataan viimeaikaisia tapahtumia kuten Itämeren kiihtynyttä lentotoimintaa, venäläiskoneiden suorittamaa häirintää ja esimerkiksi Venäjän hiljattainen ballististen Iskander-ohjusten siirto Kaliningradiin.

Lisäksi mainitaan myös Pohjoismaiden toimia kuten Ruotsin Gotlannin saarelle asettama pieni pysyvä sotajoukko sekä Norjan F-35-hävittäjähankinta ja amerikkalaisen joukko-osaston saapuminen Norjaan.

Ruotsin asevoimien esikunnan suunnitteluosaston johtaja, kontra-amiraali Jonas Haggren pitää Venäjän aseellisen hyökkäyksen riskiä matalana. Hänen mukaansa riski erilaisille ”tapauksille” on kuitenkin olemassa kasvaneen sotilaallisen toiminnan vuoksi.

http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/suominato_usnews-57275

– Venäjä on osoittanut selvästi, että se on valmis siirtämään rajoja Euroopassa ja että se on valmis käyttämään väkivaltaa poliittisten tavoitteidensa saavuttamiseksi, Haggren toteaa.

Hän kuvaa omaksi ”painajaisskenaariokseen” hiljattain Itämerellä nähdyn kaltaista tapausta, jossa venäläiset hävittäjäkoneet kiersivät amerikkalaista sotalaivaa. Osa ohilennoista meni aivan aluksen vierestä.

”Ruotsin puutteet salatussa viestinnässä rajoittavat sen kykyä ensin ymmärtää provokaatioita ja sitten suorittaa vastatoimia yhdessä liittolaisten kanssa ennen kuin tapaus eskaloituu konfliktiksi.”

Amerikkalaislehden mukaan Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa kärsitään Venäjän propagandasta. Siihen kuuluu muun muassa Nato- ja EU-vastaisuuden ruokkiminen.

Myös eräänlainen hiljainen vaikuttaminen on ongelma.

– Tämä eräänlainen levottomuuden tunne on psykologista sodankäyntiä, nimettömänä pysyttelevä suomalainen asiantuntijalähde toteaa.

Hän viittaa Venäjän vaikutuspiirissä olevien maiden jatkuvasti kokemiin kyberhyökkäyksiin ja muihin hiljaisiin hybriditoimiin.

http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/suominato_usnews-57275
 
Erinomainen kirjoitus...:solthum:

Onko Suomen aktiivinen vakauspolitiikka vakauttanut Itämeren aluetta yhtään?
8.11.2016 06:45 Ari Pesonen

http://aripesonen1.puheenvuoro.uusi...olitiikka-vakauttanut-itameren-aluetta-yhtaan

Presidentti Sauli Niinistö uudenvuoden puheessaan 2015: ”Suomi varmistaa ulko- ja turvallisuuspolitiikallaan olemisensa; suomalaisten vapauden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin. Suomen linja on aktiivista vakauspolitiikkaa, jonka tarkoituksena on turvata Pohjois-Euroopan vakautta sekä toimia laajemman vastakkainasettelun lieventämiseksi. Suomella on omalla lähialueellaan tärkeä rooli.

Presidentin uudenvuoden puhe 2015 löytyy täältä.

Presidentti Sauli Niinistö toisti uudenvuoden puheessaan 2016 aktiivisen vakauspolitiikan käsitteen: ”Totesin viime vuoden puheessani, että Suomi harjoittaa aktiivista vakauspolitiikkaa. Ulkopolitiikkamme kannalta tässä keskeisiä ovat suhteemme Ruotsiin ja Venäjään, pohjoismaisuus sekä yhteistyö niin Euroopan unionissa kuin myös Nato-maiden kanssa.



Vakauspolitiikan lähtökohdat ovat Itämeren alueella kohtuullisen hyvät. Valtioilla ei ole alueellisia vaatimuksia toisiltaan ja valtioiden sisäinen poliittinen tilanne on vakaa. Kuin itsestään leimahtavaa pesäkettä ei siis ole, vaikka laajemmat jännitteet tänne heijastuvat."

Presidentin uudenvuoden puhe 2016 löytyy täältä.

Joissakin lehdissä on ollut tulkintoja, että presidentti Niinistön vakauspolitiikka tarkoittaisi myös sitä, että Suomi pitää keskusteluyhteyden, auttaa ristiriitojen ratkaisussa ja jatkaa maidenvälistä yhteistyötä kaikin mahdollisin tavoin (Savon Sanomat 15.1.2015).

Suomi on nyt harjoittanut tasavallan presidentin linjaamaa aktiivista vakauspolitiikkaa lähes kahden vuoden ajan, ja politiikasta alkaa olla riittävästi kokemuksia sen onnistumisen arvioimiseksi.

****

Edellä esitetyn mukaisesti Suomen harjoittaman aktiivisen vakauspolitiikan tarkoitus siis on:

  • turvata Pohjois-Euroopan vakautta

  • toimia laajemman vastakkainasettelun lieventämiseksi [Pohjois-Euroopassa]

  • pitää Suomen suhteita Ruotsiin ja Venäjään

  • harjoittaa yhteistyötä niin Euroopan unionissa kuin myös Nato-maiden kanssa
Aktiivisessa vakauspolitiikassa Suomelle on siis tärkeää pitää suhteita Venäjään ja Ruotsiin, muttei erikseen Baltian maihin eikä Itämeren alueen muihin maihin kuten Norjaan, Tanskaan Puolaan tai Saksaan muutoin kuin EU:n ja Naton kautta. Aktiivisessa vakauspolitiikassa Suomelle Naton määrittelemä NB8-alue ei siis ole mikään erityinen turvallisuuspoliittinen toiminta-alue.

Aktiivinen vakauspolitiikka ei ole englanninkielisenä terminä tuttu (active stability policy). Kyseisellä englanninkielisellä nettihakusanalla löytyi vain yksi tulos hollantilaisen De Nederlandsche Bankin nettisivuilla (DNB 4.3.2014), joka viittaa EU:n maiden talousasioihin, ei suinkaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.

Ruotsi käyttää ulkopoliittista termiästabilitetspolitik, muttei aktiv -etuliiteadjektiivia. Aktiivinen vakauspolitiikka -termi on siis suomalainen keksintö, joka tuskin aukeaa ulkomaalaisille.

Suomella on jostain syystä aina ollut erikoinen tarve Venäjän ja Neuvostoliiton naapurina keksiä omia uusia termejä ulkopoliittisista linjauksistaan, joita ulkomailla ei juurikaan ymmärretä.

Sotilaallinen liittoutumattomuus -termi, jota myös Ruotsi käyttää, on myös terminä ulkomailla vaikea ymmärtää. Sotilaallinen liittoutumattomuus -termiä ei käytä kukaan muu tässä maailmassa kuin vain Suomi ja Ruotsi. Suomihan määrittelee termin niin, että Suomi kuuluu EU:hun ja on siten liittoutunut, muttei kuulu sotilasliittoon.

Onpa siis varsin erikoista tämä Suomen ulkopoliittinen termitehtailu.

Aktiivinen vakauspolitiikka on Suomen ulkoministeriön keksintö ajankohtana, jolloin ulkoministerinä toimi Erkki Tuomioja (sd.). Erkki Tuomioja lienee tämän kaiken termitehtailun alkuunpanija päämääränä kaikin mahdollisin keinon osoittaa, ettei Suomi ole puolustuksellisissa asioissa liittoutunut minnekään.

Ei ole ihme, että näiden lukuisten erikoisten termien kanssa ulkomailla menee helposti selittelyksi, josta kukaan ei ymmärrä mitään. ”Kaipa se Suomi jotain on”, on yleisin ajatus ulkomailla, jos yrittää avata Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa syvällisemmin.

Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen termitehtailu osoittaa, ettei Suomen linja ole vielä vakaa ja loppumuotoon jäsennelty.

****

Onko Suomen aktiivinen vakauspolitiikka toiminut ja onko sillä päästy asetettuihin tavoitteisiin nyt kahden vuoden aikana, jolloin politiikkaa on harjoitettu?

Onko aktiivinen vakauspolitiikka turvannut Pohjois-Euroopan vakautta? Vastaus: ei ole. Onko aktiivinen vakauspolitiikka lieventänyt laajempaa vastakkainasettelua Pohjois-Euroopassa? Vastaus: ei ole. Onko aktiivinen vakauspolitiikka pitänyt hyviä suhteita Ruotsiin ja Venäjään? Vastaus: Ruotsiin on, mutta Venäjän suhteet ovat heikentyneet. Onko aktiivinen vakauspolitiikka edistänyt Suomen yhteistyötä niin Euroopan unionissa kuin myös Nato-maiden kanssa? Vastaus: kyllä on.

Aktiivinen vakauspolitiikka on siis onnistunut Nato-yhteistyön kehittämisessä, puolustuksellisen yhteistyön kehittämisessä Ruotsin kanssa ja myös yhteistyön kehittämisessä EU-politiikassa. Yhteistyö on kuitenkin vain ensisijaisesti politiikan teon väline, ei politiikan päämäärä. Myös keskusteluyhteys on vain politiikan teon väline, ei politiikan päämäärä. Vain eri puolustusvoimien harjoittamassa sellaisessa puolustusyhteistyössä, joka lisää maiden puolustuskykyä, yhteistyötä voidaan pitää lopullisena päämääränä.

Jos presidentti Niinistön Putinille esittelemä transponderihanke kuului aktiiviseen vakauspolitiikkaan, se oli fiasko. Toistaiseksi hanke on heikentänyt Itämeren turvallisuutta aikaansaamalla Itämeren keskeisten toimijoiden - siis Naton ja Venäjän - välille riitoja.

Jos aktiivisen vakauspolitiikan tavoite on ollut myös pitää keskusteluyhteyttä idän ja lännen välillä sekä Suomen ja Venäjän välillä, niin on syytä kysyä, onko keskusteluyhteydestä ollut konkreetista hyötyä? Miten Suomen ja Venäjän presidenttien välisten puhelinsoittojen ja tapaamisten hyödyt ovat konkretisoituneet?

Miksi Suomen ja Venäjän presidentit eivät soittaneet toisilleen korkeimmalla tasolla silloin, kun itärajan pakolaisongelma vaati nopeaa ratkaisua. Ainoa soitto pakolaiskriisiajankohtana tapahtui 5.1.2016 Venäjän aloitteesta aiheena nuorten jääkiekon maailmanmestaruuskisat, jonka loppuottelussa Suomi ja Venäjä olivat vastakkain. Keskusteluyhteys ei siis ole arvo sinänsä. Yhteydenpito pitäisi olla asiakohtaista. Jos on konkreettinen asia ratkaistavana, silloin ollaan yhteydessä.

Aktiivinen vakauspolitiikka on epäonnistunut pahoin tärkeimmissä päämäärissään. Aktiivinen vakauspolitiikka ei ole turvannut Pohjois-Euroopan ja Itämeren vakautta, päinvastoin. Pohjois-Euroopan ja Itämeren turvallisuutenanne on kahden vuoden aikana heikentynyt dramaattisesti.

Aktiivinen vakauspolitiikka ei ole myöskään lieventänyt vastakkainasettelua Pohjois-Euroopassa ja Itämeren alueella, päinvastoin. Nato-maiden ja Venäjän välit ovat huonontuneet entisestään. Ruotsin ja Venäjän suhteet ovat huonontuneet entisestään. Myös Suomen ja Venäjän väliset suhteet ovat heikentyneet kahden vuoden aikana.

Idän ja lännen välit ovat nyt huonoimmillaan sitten 1960-luvun alun Kuuban ohjuskriisin.

Loppupäätelmänä voidaan sanoa: aktiivien vakauspolitiikka on ollut huonoa politiikkaa eikä se ole täyttänyt sille asettuja tavoitteita.

****

Miksi sitten aktiivinen vakauspolitiikka on epäonnistunut?

Harjoitettu vakauspolitiikka ei kykene lukemaan kehityskulkua oikein ympäristössä, joka ei ole status quo. Itämeren ympäristö ei ole vakaa, joten vakautta on vaikea lisätä. Itämeren ympäristössä ja Pohjois-Euroopassa epävakautta synnyttävät juuri aktiivisen vakauspolitiikan ja vakauspolitiikan harjoittajat: Suomi ja Ruotsi. Suurin epävakauttaja on totta kai Venäjä Itämeren alueella tapahtuvalla uhkaavalla sotilasvarustelulla ja sotilaallisesti aggressiivisella käyttäytymisellä.

Suomen ja myös Ruotsin kylmän sodan jälkeinen pitkä sotilaallisen liittoutumattomuuden linja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ei juuri tässä tilanteessa ole kestävä, koska linja ei ole enää uskottava.

Suomen ja myös Ruotsin sotilaallisen liittoutumattomuuden linja ei ole uskottava, koska mailla ei ole riittäviä voimavaroja sitä yksin puolustaa ilman sotilaallista avunsaantia.

Ruotsin puolustus on täysin yhdysvaltalaisen sotilaallisen avun ja aseistuksen varassa ja Suomen puolustus on lähes täysin yhdysvaltalaisen aseistuksen varassa etenkin kalliimmissa ohjusaseissa. Venäjä tietää Suomen ja Ruotsin todellisen tilanteen todella hyvin. Suomi ja Ruotsi eivät kestäisi montakaan viikkoa sotatoimia, jonka jälkeen niiden tulisi nojautua Natoon ja Yhdysvaltoihin.

Sotilaallisen liittoutumattomuuden linjalta puuttuu siis uskottavuus, ja kaikkein vähiten siihen uskoo Venäjä. Venäjä näkee, että Suomen ja Ruotsin sotilaallisen liittoutumattomuuden vaihe on väliaikainen, ja molemmat lähestyvät askel askeleelta kohti Naton täysjäsenyyttä.

Jo otettuja askeleita ovat olleet isäntämaasopimukset, puolustusyhteistyösopimukset eri Nato-maiden kanssa sekä tiivistyvä käytännön puolustusyhteistyö. Venäjälle ei ole epäselvää, mihin leiriin Suomi ja Ruotsi kuuluvat, vastaavasti kuin Nato-maille ei ole epäselvää, mihin leiriin Valko-Venäjä kuuluu.

Itämeren turvallisuustilanne on siis liikkeessä eikä liike lopu ennen kuin Suomi ja Ruotsi ovat Naton jäsenmaita, ja vasta tällöin niin Nato-maat kuin myös Venäjä voivat tehdä lopulliset puolustukselliset toimet Itämeren status quo -tilanteen saavuttamiseksi.

Sotilaallisesti liittoutumattomat maat aiheuttavat nyt Itämeren ympäristössä epävakautta vastaavasti kuin vaikkapa Georgia ja Ukraina Mustanmeren ympäristössä ja Syyria Lähi-idän ympäristössä. Suomen harjoittama aktiivinen vakauspolitiikka on terminä ja politiikkana hyvin koominen näissä epävakaissa olosuhteissa.

****

Venäjä suorittaa jo nyt kaikki sotilaalliset toimensa Itämeren ympäristössä niin kuin Suomi ja Ruotsi olisivat Naton jäsenmaita.

Suomeen ja Ruotsiin kohdistuvat ne samat Venäjän sotilaalliset uhat kuin Itämeren alueen Nato-maihin. Venäjä ei enää erottele Suomea ja Ruotsia Itämeren Nato-maista.

Suomen ja Ruotsin ilmatilaa on loukattu vastaavasti kuten Nato-maiden ilmatilaa. Venäjä on simuloinut Ruotsiin myös ydinasehyökkäyksen pommikonein.

Venäjän länsirajan yli on päästetty pakolaisia niin Nato-maa Norjaan kuin Natoon kuulumattomaan Suomeen. Eroa ei ole ollut.

Venäjän asevarustelu Itämeren ympäristössä ovat kohdelleet samoin niin Nato-maita kuin Natoon kuulumattomia Suomea ja Ruotsia. Iskander-ohjusjärjestelmät on sijoitettu niin Kaliningradin alueelle kuin myös Pietarin alueelle ihan Suomen rajan pintaan. S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmät sijoitettu niin Kaliningradin alueelle kuin myös Murmanskin alueelle ihan Suomen rajan pintaan.

Itämeren turvallisuustilannetta on syytä tarkastella myös niin, että olisiko se nyt yhtä epävakaa, jos Suomi ja Ruotsi olisivat olleet Naton jäsenmaita siitä lähtien, kun myös Baltian maat ja Puola ovat olleet, siis vuodesta 1999 tai 2004.

Jos Suomi ja Ruotsi olisivat olleet Naton jäsenmaita Krimin miehityksen alkaessa, Venäjä olisi tiennyt, mikä olisi Naton puolustussuunnitelmiin perustuva turvallisuustilanne Itämerellä, ja monet sotavoimien siirtoon liittyvät provokaatiot ilmatilaloukkauksineen olisivat varmasti olleet vähäisempiä. Turvallisuusasetelma olisi ollut vakaampi. Nyt Itämeren turvallisuustilannetta heikentää se, että Venäjä uhittelee Suomea ja Ruotsia, etteivät maat vain liittyisi Natoon. Uhittelun kohteeksi on joutunut etenkin Ruotsi, jonka geostrateginen asema Itämerellä on Suomea tärkeämpi.

Tämän blogikirjotuksen otsikon kysymys oli: onko Suomen aktiivinen vakauspolitiikka vakauttanut Itämeren aluetta yhtään?

Vastaus kuuluu: ei ole. Sen sijaan aktiivisen vakauspolitiikan sisällyttämä yhteistyö Nato-maiden ja Ruotsin kanssa on ollut hyväksi, mutta yhteistyö on ensisijaisesti vain väline, ei päämäärä. Suomen harjoittama aktiivinen vakauspolitiikka ei ole saavuttanut sille asetettuja päämääriä.

 
Venäjä käyttää heikkouksia hyväkseen

Miten Venäjä valtasi Krimin ja tukee Ukrainan sisällissotaa sekä teki Syyriasta siirtomaan, jonne on perustanut pysyvät tukikohdat maa-, meri- ja ilmavoimilleen ilman vaikuttavaa kansainvälistä vastustusta? Siten, että se käyttää lännen heikkoutta hyväkseen. Maailman politiikassa on harvoin mahdollisuuksia tehdä perustavan laatuisia muutoksia, mutta nyt sellainen aikaikkuna on auki.

Euroopan unioni on keskellä suurinta kriisiään. Kaikki alkoi, kun vuonna 2009 paljastui, että Kreikka vääristeli vuosien ajan taloustilastojansa. Siitä seurasi epäluottamus Kreikan talouteen, mikä epäluottamus levisi koko Eurooppaan. Vain euromaiden ja Kansainvälisen valuuttarahaston tuella tilanne saatiin vakautettua, mutta samalla kylvettiin epäuskon siemen koko eurojärjestelmään ja sen hyötyihin kansalaisille.

Eurooppaan on koko ajan pyrkinyt siirtolaisia ja turvapaikanhakijoita, mutta siirtolaiskriisiksi se laajeni vuosina 2014–2015, kun suuri määrä Lähi-idästä, Afrikasta ja Etelä-Aasiasta lähtöisin olevia pakolaisia ja siirtolaisia pyrki Eurooppaan. Tähän vastattiin lisäämällä valvontaa kansallisilla rajoilla ja tiukentamalla pakolaisuuden ehtoja. Siirtolaiskriisi vahvisti epäluuloa Euroopan unioniin ja lisäsi haluja palata kansallisvaltiomalliin.

Kaiken tämän keskellä Iso-Britannian pääministeri päätti järjestää kansanäänestyksen maan pysyttäytymisestä unionin jäsenenä. Kansan epäluottamus erityisesti vapaaseen liikkuvuuteen aiheutti sen, että maa todella irrottautuu unionista.

Brexit oli lopullinen isku EU:n kyvylle toimia aktiivisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Vaikka EU on asettanut pakotteita Venäjää vastaan, yhä enemmän on alkanut kuulua vaatimuksia lievennyksistä talouden kohentamisen nimissä. Eurooppa on ideologisesti hajonnut yhteisen vision puutteeseen.

Yhdysvaltain presidentinvaalit luovat aina noin vuoden kestävän mitään tekemättömyyden ajanjakson varsinkin, kun istuva presidentti on kahden virkakauden jälkeen vaihtumassa. Puoli vuotta ennen vaaleja ja puoli vuotta niiden jälkeen Yhdysvaltain ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ei tapahdu mitään, vaan kaikki huomio on ensin keskittynyt esivaali- ja vaalikamppailuun ja sen jälkeen uuden hallinnon pystyttämiseen.

EU:n heikkous ja Yhdysvaltain vaaliaika heijastuvat myös Natoon, joka sekin lamaantuneena odottaa, millaiseksi EU muodostuu Brexitin jälkeen ja mitä tapahtuu Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkeen. Lisäksi Venäjän ja Turkin lähentyminen on omiaan lisäämään epävarmuutta Natossa.

Lännen heikkouden tilassa Venäjä rakentaa suurvaltaprofiiliaan. Lentäminen ilman transponderia, ilma-alusten ja laivojen häirintä, ilmatilan loukkaukset, hyökkäysaseiden tuominen Kaliningradiin ja Syyriaan ovat mahdollisia lännen heikkouden vuoksi.

Venäjä käyttää lännen heikkoutta hyväkseen Syyriassa. Tulitauko Aleppoon saadaan aikaiseksi, kun kapinalliset on tuhottu tai ne ovat antautuneet. Venäjä tietää, ettei sen toimia al-Assadin hallinnon kanssa uhkaa mikään. Venäjä toimii kuten Groznyissä. Aleppo tuhotaan, kapinalliset alistetaan ja alue otetaan Syyrian hallinnon johtoon. Tämä on viesti kaikille kapinallisille: antautukaa tai teidät tuhotaan. Sotaa jatketaan edelleen siihen saakka, kunnes koko Syyrian alue on saatu vanhan hallinnon ja Venäjän valvontaan. Tämä tarkoittaa niin Isisin kuin kurdien toiminnan tuhoamista. Tähän loppuasetelmaan Venäjä pyrkii ja tätä tavoitetta eivät mitkään näennäiset tulitaukoneuvottelut tai humanitääriset kysymykset häiritse lännen heikkouden vuoksi.

Lähde: SAL 11/2016
 
Jaakko Iloniemi: Jos Baltiassa taisteltaisiin, Suomen ja Ruotsin olisi vaikea pysyä ulkopuolella
Suomessa on ollut haluja jopa puolustusliittoon Ruotsin kanssa. Kokenut diplomaatti Jaakko Iloniemi arvioi kirjoituksessaan, ettei se välttämättä olisi järkiliitto. Ainakaan ruotsalaisten mielestä.

Sunnuntai 27.11.2016 2:00
Jaakko Iloniemi
Jukka Gröndahl / HS
1480050514701

Jaakko Iloniemi Kuva: Jukka Gröndahl / HS
    • Se, mistä on kysymys, käy selvästi ja kiertelemättä ilmi sekä Ruotsin hallituksen maan valtiopäiville esittämästä puolustuspoliittisesta ohjelmasta että myös Suomen edellä mainitusta selonteosta. Maat laativat yhteistä puolustusta varten yhteisiä suunnitelmia, joilla täydennetään kansallista puolustusta. Sanalla puolustus tarkoitetaan tässä myös valtioalueen puolustusta, joten käsite on yksiselitteisempi kuin EU-yhteyksissä käytetty puolustus. Sillähän tarkoitetaan myös aseellisen voiman käyttöä kansainvälisessä kriisinhallinnassa. Yhteistoiminnalle ei aseteta ennalta mitään rajoituksia – kaikkeen tarpeelliseen voidaan ryhtyä, kun niin päätetään. Se tarkoittaa valmistautumista yhteisin suunnitelmin, harjoituksin ja mahdollisesti myös yhteishankinnoin. Tukikohtien yhteiskäyttökin on mahdollista.

      Kun näin pitkälle ollaan ensi kertaa itsenäisen Suomen historiassa valmiita menemään, miksi ei sitten suoranaiseen puolustusliittoon? Suomesta on kuulunut ääniä puolustusliiton puolesta, mutta Ruotsista ei, ei ainakaan virallisissa yhteyksissä. Ruotsin kannanotossa todetaan nimenomaan, että yhteistyö ei merkitse velvoittavaa yhteistyösuhdetta eli puolustusliittoa. Yhteisestä puolustuksesta on tehtävä erillinen poliittinen päätös sitten, kun siihen on tarve.

      Ruotsin yli kaksisataa vuotta jatkunut puolueettomuuspolitiikka on monen ruotsalaisen mielestä osa ruotsalaisuuden olemusta, ruotsalaista identiteettiä. Monet näkevät siinä myös moraalisia arvoja. Sen jälkeen, kun Ruotsi sitoutui EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, maan virallisessa kielenkäytössä on luovuttu ennen aivan keskeisen puolueettomuus-termin käytöstä. Sen jälkeen, ja siitä syystä, sana liittoutumattomuus on saanut huomattavaa lisäarvoa oman kansallisen linjan tunnuksena.

      Ne, jotka vastustavat Ruotsin liittymistä Natoon, vetoavat juuri liittoutumattomuuden arvoon. Jos Ruotsi liittoutuisi Suomen kanssa, ei liittoutumattomuuden periaate enää kelpaisi Nato-jäsenyydenkään vastustamiseen.

      On kolmaskin syy vastustaa Suomen ja Ruotsin puolustusliittoa: niin maantieteellisistä kuin historiallisistakin syistä moni ruotsalainen näkee Suomen ja Ruotsin suhteen niin, että Suomi on uhanalaisempi maa kuin Ruotsi. Se on myös Suomessa yleinen arvio. Jos ja kun näin on, on ruotsalaisesta näkökulmasta vain viisautta jättää päätös siitä, puolustaudutaanko yhdessä, tilannearvion varaan. Monet ruotsalaiset katsovat, että he olisivat puolustusliitossa vahvempi, antava puoli. Siksi ei pidä uskoa Ruotsin kohtaloita Suomen poliittisten päättäjien käsiin. Täysi kohtalonyhteys olisi oman suvereenin päätöksenteko-oikeuden rajoittamista.

      Nato-sopimuksen kuuluisan viidennen artiklan mukaan hyökkäys yhtä liittokunnan jäsentä vastaan on hyökkäys kaikkia jäseniä vastaan. Näin pitkälle ei Ruotsissa haluta mennä Suomen kanssa. Yhteistoiminta käynnistyisi vasta erillisellä poliittisella päätöksellä. Selvää on, että kun puolustusta suunnitellaan yhteistoimintaa varten, se luo lujemman poliittisen ja sotilaallisenkin suhteen kuin pelkkä yleinen solidaarisuuden vakuutus. Sellaisella Ruotsi on valtiopäivien päätöksellä ilmoittanut, ettei se jäisi passiiviseksi, jos jokin EU-maa tai Pohjoismaa joutuisi hyökkäyksen kohteeksi.

      Yhteinen puolustussuunnittelu ja mahdollinen yhteinen puolustus edellyttävät myös sitä, että molempien maiden ulko- ja turvallisuuspolitiikka noudattaa ainakin pääpiirteittäin samoja linjoja.

      Se ei ole aivan yksinkertaista. Vaikka molemmissa maissa suurissa periaateasioissa ollaan lähellä toisiaan, tyylissä on olennaisia eroja.

      Suomen julkinen esiintyminen on varovaisempaa ja usein myös epäsuorempaa kuin Ruotsin, varsinkin jos aiheena on Venäjä ja sen politiikka. Ei tässä mitään ihmettelemistä ole. Suomella on paljon enemmän etuja valvottavanaan Venäjä-suhteessaan kuin Ruotsilla. On taloudellisia etuja, on ihmissuhteisiin liittyviä etuja, ja on yhteisestä pitkästä rajasta aiheutuvia ongelmia.

      Todennäköistä silti on, että ellei vastuuton populismi pääse hillittyä ja vakaata ulkopolitiikkaa vaarantamaan, Suomi ja Ruotsi löytävät olennaisissa asioissa yhteisen linjan. Siitä yksinkertaisesta syystä, että niiden edut ovat yhtäläisiä.

      Kylmän sodan vuosina meillä ajateltiin usein niin, että Suomi on Ruotsin itäinen etuvarustus, joka suojelee Ruotsia, jos Euroopassa syttyisi suursota. Meillä ei julkisuudessa kiinnitetty suurtakaan huomiota siihen, että Varsovan liiton – siis käytännössä Neuvostoliiton – kannalta eteläinen Ruotsi oli paljon tärkeämpi kohde kuin Tukholmasta pohjoiseen oleva Pohjanlahden länsipuoli. Sen ajan suuri strateginen riski oli maihinnousu Itä-Saksasta, Puolasta tai Baltian maista.

      Maihinnousua ajatellen geostrateginen tilanne on nyt olennaisesti toisenlainen, mutta Kaliningradin voimakkaasti aseistettu tukikohta on eteläisen Itämeren sotilaallisen tasapainon kannalta erittäin tärkeä sotilaallinen keskittymä.

      Ruotsin olisi hyvin vaikeaa pysytellä sotatoimien ulkopuolella, jos Itämeren alueella Venäjä ja Nato ajautuisivat aseelliseen konfliktiin, sanovat maan hallituksen teettämät turvallisuuspoliittiset raportit.

      Jos kyseessä olisi hyökkäys Baltiaan, joutuisivat Nato-liittolaisten ilma- ja merivoimat operoimaan väistämättä myös Ruotsin ilmatilassa ja sen merialueilla torjuessaan hyökkäystä johonkin Baltian maahan.

      Jos Ruotsi sallisi Naton ylilennot, kenties jopa lentokenttiensä käytön Baltian puolustuksen tueksi, se joutuisi hyvin suurella todennäköisyydellä itse taistelujen osapuoleksi. Tätä asiaa on Ruotsissa pohdittu paljon. Se on johtanut siihen, että kerran jo asevoimista tyhjennettyä Gotlantia on jälleen valmistauduttu puolustamaan. Ruotsissa toteutetaan myös valikoiva asevelvollisuus pitkän tauon jälkeen.

      Ruotsi kohtaa nyt aivan uudenlaisia riskejä, jotka vaarantavat sen mahdollisuuden pysyä sotatoimien ulkopuolella siinä sinänsä epätodennäköisessä tapauksessa, että Itämeren alueella taisteltaisiin.

      Meillä on julkisuudessa omistettu vain vähän huomiota sille, että jos Baltiassa taisteltaisiin, myös Suomen olisi vaikea pysytellä irti sotatoimista. Vaikka Lissabonin sopimus eli EU:n perussopimus ei velvoitakaan jäsenmaita tukemaan asevoimin toinen toistaan, se velvoittaa kuitenkin muin keinoin auttamaan.

      Sotatoimetkin saattaisivat ulottua yli Suomenlahden lentoineen ja laivasto-operaatioineen. Jos ilmatilaamme loukattaisiin tai aluevesirajojamme ei kunnioitettaisi, joutuisimme voimatoimin varjelemaan alueellista koskemattomuuttamme. Se voisi johtaa aseelliseen konfliktiin.

      Ovatko Ruotsin turvallisuusriskit kenties suuremmat kuin Suomen nyt vallitsevassa tilanteessa? Se on spekulatiivinen kysymys. Paljon riippuu siitä, minkälainen edellä mainittu aseellinen kriisi olisi. Jos se johtaisi suursotaan Euroopassa, olisimme tilanteessa, jossa kaikki poliittiset vaihtoehdot olisivat arvaamattomia.

      Jos taas aseellinen konflikti olisi rajattu ja paikallinen, se kyettäisiin ehkä sellaisena hillitsemään ja toivottavasti myös ratkaisemaan.

      Tärkeintä on sodan syttymisen epätodennäköisyys Itämeren alueen tuntumassa. Mikään ei viittaa siihen, että Ruotsi saattaisi joutua erillisen hyökkäyksen kohteeksi, sanotaan Ruotsin hallituksen teettämässä selvityksessä. Saman voisi sanoa Suomen osalta. Erillishyökkäystä paljon suurempi riski on siinä, että kun Itämeren alueella asevoimien määrä, harjoitukset ja aggressiivinen käyttäytyminen lisääntyvät, se voi laukaista aseellisen kriisin aivan suunnittelemattomasti.

      Silloin on keskeistä, että sellaisen kriisin osapuolilla on malttia ja riittävän hyvät puhevälit, jotta tilanne ei riistäytydy käsistä. Se vaatii kylmäjärkisyyttä ja päättäväistä rohkeutta sekä kriisin osapuolilta että sen tuntumassa olevilta.
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1480050504890?jako=f41d5928ad6f7a06edb07be208f643b3
 
Markku Kangaspuron ajatuksia Suomen ja Ruotsin asemasta Baltian puolustamisessa:

BALTTIEN AUTTAMINEN VETÄISI SUOMEN MUKAAN KONFLIKTIIN VENÄJÄÄ VASTAAN

Suomi ja Ruotsi osallistuvat mutkan kautta Nato-perustaiseen Baltian puolustamiseen. Se on tehty mahdolliseksi isäntämaa- ja sotilasyhteistyösopimuksilla, sanoo tutkimusjohtaja Markku Kangaspuro.

...

Baltiaa ei voida auttaa muuten kuin vetämällä Suomi ja Ruotsi mukaan.

Eräs keskeinen syy siihen, miksi Suomi ei halunnut liittyä Natoon 1990-luvulla eikä 2000-luvullakaan, oli ettei maa halunnut ottaa Nato-vastuuta sotilaallisesti kyvyttömien Viron ja muiden Baltian maiden puolustamisesta – etenkään Venäjää vastaan. Sama syy painoi myös Ruotsin Nato-kielteisen kannan vaakakupissa.

Kangaspuron näkemyksen mukaan Suomi ja Ruotsi on nyt kuitenkin saatu mutkan kautta osallisiksi Nato-perustaiseen Baltian puolustamisen sotilasstrategiaan. Se on tehty mahdolliseksi maiden kaksi vuotta sitten solmimilla isäntämaasopimuksilla ja tänä vuonna allekirjoitetuilla kahdenvälisillä sotilasyhteistyösopimuksilla Yhdysvaltain kanssa.

Nämä sopimukset tarkoittavat teknisiä valmiuspuitteita sille, että Suomen ja Ruotsin niin salliessa, esimerkiksi niiden lentokenttiä voidaan käyttää Viron sotilaallisessa puolustamisessa.

Kangaspuro tähdentää, että sotilasyhteistyösopimuksissa ei ole tärkeintä yhteisten harjoitusten järjestäminen.

– Merkittävintä yhteistyösopimuksissa on yhteinen valmistautuminen sotilaallisiin uhkiin, jatkuvan sotilaallisen yhteistyön tiivistämisen perspektiivi ja sotilaallisen avun antamisen ja vastaanottamisen perspektiivi.

– Isäntämaasopimuksella Suomi on valmis pitkälle menevään yhteistyöhön. Sen perusteella meidän velvollisuuksiin kuuluu tarjota infrastruktuurimme Naton minkä tahansa joukkojen käyttöön, myös operaatioihin maamme rajojen ulkopuolelle.

Kangaspuron mukaan nyt on luotu valmis sotilaspoliittinen rakenne, selkeät suunnittelu- ja harjoittelupuitteet, että voimme vastaanottaa vieraita joukkoja.

...

http://www.kansanuutiset.fi/artikke...isi-suomen-mukaan-konfliktiin-venajaa-vastaan
 
Kangaspuro vain on väärässä siinä, että tuo maasopimus ei todellakaan velvoita Suomea yli oman kansallisen etumme tai päätöksemme. Se mahdollistaa, ei velvoita.

Miten nuo asiat ja samat tekstit muuttuvatkaan kun vain tarpeeksi rähmällään niitä lukee.
 
Markku Kangaspuron ajatuksia Suomen ja Ruotsin asemasta Baltian puolustamisessa:

BALTTIEN AUTTAMINEN VETÄISI SUOMEN MUKAAN KONFLIKTIIN VENÄJÄÄ VASTAAN

Baltiaa ei voida auttaa muuten kuin vetämällä Suomi ja Ruotsi mukaan.

Erityisesti tummennetut kohdat. Olen tällä foorumilla jo parin vuoden ajan saarnannut, ettei Suomen ja Ruotsin tule osallistua Baltian maiden puolustamiseen millään tavalla eikä varsinkaan tehdä sen osalta mitään rasitteiksi muodostuvia sitoumuksia mihinkään suuntaan. Sen sijaan Suomen ja Ruotsin on tehtävä kaikkensa konfliktin välttämiseksi ja oman alueellisen koskemattomuutensa turvaamiseksi sekä huonossa tapauksessa vahinkojen minimoimiseksi.

Suomen ja Ruotsin passiivisesta roolista huolimatta Venäjä voi yrittää ottaa hallintaansa alueita Suomen ja Ruotsin rannikolta sekä Ahvenanmaalta, pystyäkseen tukeutumaan näihin operaatioissaan Naton joukkoja vastaan. Tässä tapauksessa Suomen on tietysti estettävä Venäjän aikomukset tarvittaessa aseellisesti. Silloin ei kuitenkaan ole kysymys Baltian puolustamisesta, vaan Suomen puolustamisesta, mikä on jo lähtökohtaisesti täysin eri asia. Nato hoitakoon Baltian maiden puolustamisen, sillä sehän on sen tehtävä.

Lähitulevaisuudessa alkaa selviämään myös Trumpin mahdolliset linjaukset Itämeren turvallisuustilanteen ja vastakkainasettelun suhteen, jolloin kehityksen todennäköinen suunta selkenee. Odotettavissa voi olla jopa liennyttämistä ja kahdenvälistä pyrkimystä suhteiden asteittaiseen normalisoitumiseen, mikä on kaikkien Itämeren rantavaltioiden yhteisen edun mukaista. Suomen tähän astinen kohtalaisen maltillinen ja pidättyvä ulkopoliittinen linja voi vielä osoittautua hyvinkin viisaaksi ratkaisuksi. Kaikkia ulkopoliittisia suhteita kaikkiin suuntiin ei ole vielä menetetty ja tästä on mahdollisuus jatkaa rakentavassa hengessä.

Amerikkalaislehti: Suomi, Ruotsi ja Norja ovat oman onnensa nojassa Venäjää vastaan
Kasperi Summanen
3 tuntia ja 17 minuuttia sitten (päivitetty 1 tunti ja 36 minuuttia sitten)
Pohjoismaissa huolitaan amerikkalaislehden mukaan Venäjän aggressiivisesta toiminnasta.

Tässä on jälleen hyvä esimerkki pohjoismaihin kohdistetusta läntisestä informaatiovaikuttamisesta eli Nato-propagandasta - tässä yhteydessä mallia uhkailu ja pelottelu. Ensimmäinen vastakysymykseni amerikkalaislehdelle onkin, että mistä lähtien Suomi, Ruotsi ja Norja ovat olleet Venäjää vastaan? Onko tässä narratiivissa nyt meneillään jokin salainen "absolut evil plän of the puutin" ja ovatko amerikkalaiset aikeissa vetäytyä kilpailusta arktisen ulottuvuuden luonnonvaroista, vai mistä on oikein kysymys? Aika lapsellisen infantiilia ja aivan käsittämätöntä kohdeyleisön aliarviointia...

Eipä silti. Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan, kuten mustavalkoisen hollyvood-maailmankuvan vanha sanontakin kuuluu, mutta suomalaiset eivät olekaan aivan niin helposti höynäytettävissä kuin keskimääräinen amerikkalainen on, mikä koetaan varmasti kiusallisena haasteena kun uppiniskaiset suomalaiset ja ruotsalaiset lähinnä naureskelevat ja pudistelevat päätään kömpelölle jenkkipropagandalle eikä millään usko, että paha puttesetä on heti huomenna säntäämässä miljoonan super-panssarivaunun kanssa päälle, joissa on vieläpä avaruusolentojen yliluonnolliseen teknologiaan perustuva läpäisemätön suojakenttä ja loppumattomat ammukset niin kuin svartsenekkerin elokuvissa. Narratiivin vakiovarustukseen sisältyy tietysti uskomus, etteivät suomalaiset mahda näille pelottaville superaseille mitään. Hah-hah-haa ja heh-heh-hee. Amerikkalaiset..... :D

Tällaista ei kuitenkaan huvikseen tehdä ja informaatiovaikuttamisen motiivi onkin ylempänä lainaamani viestin pääkohdat, eli Baltian maiden puolustamisen mahdollistamiseksi Suomi ja Ruotsi on vedettävä mukaan soppaan vaikka väkisin. Vastentahtoisesti ja täysin niiden omien kansallisten etujen vastaisesti ilman mitään mahdollisuutta päästä hyötymään sodasta millään tavalla. Tämän vuoksi onkin ensiarvoisen tärkeää, että Suomi ja Ruotsi säilyttävät oman toimijuutensa kaikissa olosuhteissa, koska muuten joutuu toisen käsikassaraksi.

Baltian maiden menettäminen olisi Natolle valtava takaisku ja imagotappio, mikä vaarantaisi sen koko olemassaolon. Pentagonista ja Naton Brysselin päämajasta katsottuna laitaprovinssi Suomi on pelkkää tykinruokaa ja uhrattavissa oleva resurssi.
 
Baltian maiden menettäminen olisi Natolle valtava takaisku ja imagotappio, mikä vaarantaisi sen koko olemassaolon. Pentagonista ja Naton Brysselin päämajasta katsottuna laitaprovinssi Suomi on pelkkää tykinruokaa ja uhrattavissa oleva resurssi.

Suomen kannalta olisi kuitenkin parempi olla sitä samaa "valtavaa takaiskua ja imagotappiota" jos Venäjä saisi vallattua Baltian. Kuten itsekin todistat, niin Suomi on yksinään, ilman puolustusliiton jäsenyyttä jopa liiankin helppo pala Venäjälle. Siis pelkkää tykinruokaa..

Tämä sillä poikkeuksella että Venäjä ei tule koettelemaan voimiaan NATO:n jäsenmaiden kanssa. Se ei ole teoriassa eikä varsinkaan käytännössä mahdollista.
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
"Pentagonista ja Naton Brysselin päämajasta katsottuna laitaprovinssi Suomi on pelkkää tykinruokaa ja uhrattavissa oleva resurssi." by Laamanator

Tätä olen joskus yrittänyt saada menemään jakeluun, kun kaikkein uskollisimmat NATO-alamaiset ovat kadottaneet horisontin.

Erikoista tässä on se, että meillä on jo vuosia sitten Suomessa tehtyä tutkimustietoa aiheesta. Mutta se ei uskovaisia haittaa.....

Se, mitä tapahtuisi joissain pahimmissa skenaarioissa, vaikka olisimme täysjäseniä, ei ole aivan niin yksioikoista kuin jotkut haluavat uskoa.
 
Suomen kannalta olisi kuitenkin parempi olla sitä samaa "valtavaa takaiskua ja imagotappiota" jos Venäjä saisi vallattua Baltian. Kuten itsekin todistat, niin Suomi on yksinään, ilman puolustusliiton jäsenyyttä jopa liiankin helppo pala Venäjälle. Siis pelkkää tykinruokaa..

Tämä sillä poikkeuksella että Venäjä ei tule koettelemaan voimiaan NATO:n jäsenmaiden kanssa. Se ei ole teoriassa eikä varsinkaan käytännössä mahdollista.

Miten niin? Suomen puolustaminen on täysi eri asia ja onnistuu myös suomalaisvoimin, toisin kuin Baltian maiden puolustaminen, mihin edes Nato ei luotettavasti kykene, mikä on tässä SE juttu ja suurin ongelma. Tämän vuoksi Baltian maat ovat sellainen soppa ja potentiaalinen riippakivi, mistä Suomen ja Ruotsin kannattaa pysytellä visusti poissa.

Baltian maiden menetys on toki Suomellekin Itämeren voimatasapainon ja meriyhteyksien vuoksi kriittinen tekijä, mutta ei läheskään yhtä kriittinen kuin olisi esimerkiksi Ahvenanmaan, Hankoniemen tai Porkkalan menettäminen venäläisille - eikä lainkaan niin kriittinen, että kynnys sotilaalliseen interventioon ylittyisi. Lisäksi kannattaa muistaa, että eivät ole vielä kaukana nekään ajat, jolloin Suomenlahden etelärannalla oli Neuvostoliitto ja ilmapiiri paljon nykyistä takakireämpi. Siitä huolimatta silloinkin pärjättiin.

Suomelle ja suomalaisten enemmistölle riittää Suomen puolustaminen. Jos joku kokee Baltian maiden puolustamisen itselleen henkilökohtaisesti tärkeäksi, niin voi ilmoittautua vapaaehtoisena Baltian maiden asevoimien tai vastaavan vapaajoukon palvelukseen.

Baltian maiden puolustuksen järjestelyt ovat Baltian maiden itsensä ja Naton ongelma, joka on sellaisen tehtävän itselleen mennyt ottamaan. Ruotsalaiset vaikuttavat ajattelevan hyvin saman suuntaisesti eikä sielläkään kovin suurta intoa ole ylimääräisten rasitteiden ottamiselle.

Ylempänä olevassa viestissäni käsitellyssä amerikkalaisten propagandalehdessä peloteltiin Suomen, Ruotsin ja Norjan jäävän yksin Venäjää vastaan. Suomi on viimeksi ollut sodassa Neuvostoliiton kanssa yli 70 vuotta sitten, Ruotsi (ml. Suomi) on ollut sodassa Venäjää vastaan viimeksi yli 200 vuotta sitten. Lisäksi useimmat Venäjää vastaan käydyt sodat ovat vieläpä alkaneet Ruotsin valtakunnan aggressiosta ja sen harjoittamasta voimapolitiikasta. Jos menneisyyden perusteella voi tulevaisuutta ennustaa, niin kovin akuutista konfliktin eskaloitumisen riskistä tuskin on tälläkään hetkellä kysymys, joten pohjolassa voi nukkua yönsä rauhassa oikein mainosti. Tyypillisesti amerikkalaiset tuntevat oman maanosansa ulkopuolista historiaa ja olosuhteita kovin huonosti, minkä vuoksi kompuroivat nolosti jopa aivan triviatason kysymyksissäkin.
 
Minusta tämä on nyt sitä konfliktien ennalta ehkäisyä. Baltian puolustusta on vahvennettu voimallisesti ja tästä Suomen sitoumuksesta on syytä olettaa, että jotain on sovittu tänne päin tulevasta avusta tarvittaessa. Mihin liittyy alla oleva kv-harjoituksien lista ensi vuodelle. Uutta Barbarossaa NATO:n kolmella Baltian pataljoonalla on tuskin tulossa. Ohjuspuolustus on sitten vähän arempi juttu.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/201611252200032388_uu.shtml

Puolustusvoimien komentaja paljastaa: Sukhoi-hävittäjiä ollaan jo tuomassa Karjalaan

Jos eduskunta hyväksyy vireillä olevan lakimuutoksen, Suomi saattaa olla mukana Nato-maiden kanssa puolustamassa Baltiaa tai jotain muuta Euroopan maata, jos sinne hyökätään.

- Nykylakien mukaan suomalaista sotilasta ei voi lähettää ulkomaille sotimaan, mutta jos vireillä oleva lakiesitys menee eduskunnassa läpi, niin se olisi mahdollista, kertoo puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg.

Suomi ja Baltia

Suomi ei ole Naton jäsen, eikä Naton kuuluisa artikla 5 eli avunanto hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle Nato-maalle siksi koske Suomea.

Sen sijaan Suomi EU:n jäsenenä kuuluu Lissabonin sopimuksen 47.2 pykälän piiriin. Tätä Ranska käytti vuosi sitten jouduttuaan laajojen terrori-iskujen kohteeksi ja pyysi eri Euroopan mailta kahdenkeskisesti apua - myös Suomelta.

Komentaja Lindberg kertoo, että lainsäädäntöpaketissa, joka on parhaillaan parlamentaarisessa prosessissa, yksi asia on Suomen mahdollisuus antaa kansainvälistä sotilaallista apua toiselle maalle ja myös tarvittaessa vastaanottaa sitä.

- Jos laki menee läpi, se tarkoittaa, että jos joku EU-maa vedoten 47.2 pykälään pyytää meiltä sotilaallista apua, niin voimme sitten valtiojohdon päätöksen perusteella antaa sitä - toistaiseksihan siis laki sen kieltää, pohtii Lindberg.

Näin Suomi voisi mahdollisesti jatkossa lähettää sotilaallista apua esimerkiksi jollekin Baltian maalle, jos se sitä pyytää.


http://www.iltalehti.fi/uutiset/201611292200033887_uu.shtml

Edessä "Ketterä titaani" -sotaharjoitus: Suomi sparraamaan USA:n ohjuspuolustusta
Keskiviikko 30.11.2016 klo 07.17

Puolustusvoimien sotaharjoittelu läntisten kumppanien kanssa kiihtyy jälleen uusille kierroksille.


    • Suomi on ensi vuonna mukana kaikkiaan 84 kansainvälisessä sotaharjoituksessa.
    • IL:n tietojen mukaan Suomi aikoo olla mukana USA:n ohjuspuolustusjärjestelmään liittyvässä sotapelissä.
    • Venäjä katsoo ohjuspuolustusjärjestelmän olevan suunnattu sitä vastaan ja uhkaavan sen kansallista turvallisuutta.
    • Puolustusministeriö ei usko, että Suomen osallistuminen harjoitukseen huolettaa Moskovaa.
(AOP)">
Suomen armeijan eri aselajit ovat ensi vuonna mukana kaikkiaan 84 kansainvälisessä sotaharjoituksessa. (AOP)
Tällaisen päätelmän voi tehdä puolustusministeriön hiljattain julkaisemasta muistiosta.

Suomen armeijan eri aselajit ovat ensi vuonna mukana kaikkiaan 84 kansainvälisessä sotaharjoituksessa yhdessä Ruotsin, Nato-maiden sekä sotilasliiton johtovaltion Yhdysvaltojen kanssa.

Koko lista ei ole julkinen, vaikka viranomaiset lupaavat tiedottaa kustakin operaatiosta erikseen ennen niiden alkamista.

Iltalehden tietojen mukaan Suomi aikoo olla mukana myös Yhdysvaltojen ohjuspuolustusjärjestelmään liittyvässä sotapelissä.

- Joku harjoitus saattaa sisältää ohjuspuolustukseen liittyviä elementtejä. Keskeistä on kuitenkin se että Suomi osallistuu harjoituksiin aina omista lähtökohdistaan ja Suomen puolustuskykyä kehittääkseen. Yhtä lailla on selvää, että yhteistyötä tarvitaan laaja-alaisiin uhkiin vastaamiseksi, erityisasiantuntija Mika Varvikko puolustusministeriöstä muotoilee.

Kyse on tiettävästi Nimble Titan (suomeksi Ketterä Titaani) -nimisestä harjoituksesta, jossa Suomi on ollut aiemminkin osallisena. Puolustushallinnon perusteissa on korostunut osaamisen kehittäminen ja tiedon saanti.

Ulkopoliittisesti araksi asian tekee se, että Venäjä katsoo ohjuspuolustusjärjestelmän olevan suunnattu sitä vastaan ja uhkaavan sen kansallista turvallisuutta.

Puolustusministeriön Varvikko ei usko, että Suomen osallistuminen harjoitukseen kumppanimaan roolissa huolettaa Moskovaa.

- Näin tietysti myöskin valtiojohto on sen arvioinut, kun on tämän harjoitussuunnitelman käsitellyt ja hyväksynyt.

Ruotsin kanssa

Kokonaan uutta puolustusvoimien ulkomaille suuntautuvassa toiminnassa on se, että suomalaissotilaat ottavat vuonna 2017 osaa sekä Ruotsin että Viron asevoimien pääsotaharjoituksiin.

Ruotsissa on luvassa Aurora 17, jonka tarkoitus on nostaa yhteistä ”kykyä kohdata Ruotsiin kohdistuva hyökkäys”, kuten harjoituksen verkkosivu määrittelee.

Kyseessä on 20 vuoteen suurin maassa järjestetty sotaharjoitus, johon mobilisoidaan yli 20 000 sotilasta. Mukana ovat Suomen kaikkien aselajien lisäksi muun muassa Yhdysvallat ja Nato.

Yksi sotapelin näyttämöistä on Gotlannin saari, joka on Ruotsissa koettu Venäjän mahdollisen uhan kohteeksi.

Tämän ohella maavoimat on menossa mukaan Virossa pidettävään Kevadtorm (Kevätmyrsky) harjoitukseen, jossa suomalaiset ovat aiemmin olleet vain tarkkailijoina.

- Koulutus- ja harjoitusyhteistyö on osa puolustusyhteistyön syvenemistä. Se on se laajempi viitekehys.

(AOP)">
Ensi vuonna suomalaissotilaat osallistuvat myös Ruotsin asevoimien pääsotaharjoituksiin. Suomen rannikkojalkaväkeä Naton BALTOPS-harjoituksissa Ruotsin Ravlundassa kesäkuussa 2015. (AOP)
Avoimia harjoituksia

Suomi jatkaa myös osallistumista manöövereihin, joissa Nato-maat testaavat kykyään vastata sotilasliiton 5. artiklan mukaisesta yhteisestä puolustuksesta. Sotilasliittoon kuulumattomalla Suomella on kuitenkin eri rooli.

- Missään tapauksessa emme harjoittele Naton velvoitteiden toimeenpanoa. Kumppanimaa osallistuu aina kumppanimaan roolissa. Tästä myös Nato pitää huolen, Varvikko sanoo.

Hänen mukaansa vastaavaa yhteistoimintaa on ollut koko 2010-luvun.

Mielenkiintoinen piirre puolustusvoimien ulkomaisissa yhteyksissä on sekin, että Suomi avannut myös omia kansallisia harjoituksiaan Nato-maille.

- Meillä on hyvät harjoitusalueet. Olemme saaneet näistä vertailtavuutta oman kyvyn osalta näihin muihin nähden, Varvikko sanoo.

Kohu keväällä

Puolustusvoimien harjoitustoiminnan ympärille syntyi tämän vuoden keväällä kohu, kun julkisuudessa kerrottiin, että Suomessa järjestettiin kaksi harjoitusta amerikkalaisten kanssa.

Yhdessä Yhdysvaltojen ilmavoimien laivue saapui Suomeen Rissalaan ja toisessa harjoiteltiin maihinnousua Hangossa.

Myöhemmin kävi ilmi, että aloite harjoituksiin oli tullut Atlantin takaa. Jopa Suomen ylimmässä poliittisessa oli aluksi epäselvyyttä, mistä oli kyse.

Kohun seurauksena presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta (TP-UTVA) linjasivat huhtikuussa, että jatkossa sotaharjoitukset viedään erityisen poliittisen seulan läpi.

IL:n tietojen mukaan kyse on kahdeksankohtaisesta arvioinnista, jossa käydään läpi harjoitusten mahdolliset ulkopoliittiset vaikutukset. Ensi vuoden 84 harjoituksesta runsas kolmannes on viety tämän seulan läpi. Itse kriteerit ovat salaisia.
 
Tässäpä tätä listaa.

http://www.defmin.fi/kvharjoitustoiminta

Suomen osallistuminen kansainväliseen koulutus- ja harjoitustoimintaan vuonna 2017
Puolustusvoimien vuoden 2017 kansainvälisen koulutus- ja harjoitustoiminnan suunnitelma sisältää 84 kansainvälistä koulutustapahtumaa ja harjoitusta Suomessa ja ulkomailla. Tapahtumien määrä vastaa vuoden 2016 tasoa (87 tapahtumaa vuonna 2016).

Kansainvälisen koulutus- ja harjoitustoiminnan kustannukset vuonna 2017 ovat noin 5,032 milj. euroa (vuonna 2016 noin 5,8 milj. euroa). Kustannukset katetaan puolustusvoimien toimintamenoista.

Suomen suunniteltu osallistuminen kansainväliseen koulutus- ja harjoitustoimintaan vuonna 2017 on jatkumoa edellisten vuosien pitkäjänteiselle osallistumiselle ja yhteistyön kehittämiselle. Kansainvälisen koulutus- ja harjoitustoiminnan päämääränä on valmiuden, suorituskyvyn, yhteistoimintakyvyn sekä henkilöstön osaamisen ja toimintakyvyn kehittäminen. Samalla se tukee Suomen osallistumista kansainväliseen kriisinhallintaan.

Kansainvälisessä harjoitustoiminnassa korostuu vuosina 2017 – 2019 puolustusvoimien keskeisten suorituskykyjen ja kansainvälisen sotilaallisen yhteistyön kehittäminen vaativissa harjoituksissa. Syvenevä yhteistyö Ruotsin, Yhdysvaltojen ja Naton kanssa näkyy myös näiden tahojen kanssa kehittyvässä koulutus- ja harjoitusyhteistyössä.

Kansainvälisen koulutus- ja harjoitustoiminnan toteuttaminen on kustannustehokkainta harjoiteltaessa Suomessa ja lähialueilla. Tästä syystä myös kansallisia harjoituksia on avattu kumppaneille ja Suomen harjoitusalueiden käyttöä yhteistyössä on lisätty. Suomessa järjestettävien kansainvälisten harjoitusten avulla pystytään kustannustehokkaasti kehittämään maa-, meri- ja ilmavoimien suorituskykyä, yhteistoimintakykyä, avun vastaanoton järjestelyjä ja johtamisjärjestelmien käyttöä.

Koulutus- ja harjoitusyhteistyössä kehitetään myös rajat ylittävää koulutus- ja harjoitusyhteistyötä (Cross Border Training, CBT) Pohjoismaiden ja lähialueella toimivien joukkojen kanssa. Säännöllinen ja toteutukseltaan jo vakiintunut ilmavoimien CBT-harjoitusyhteistyö on osoittautunut kustannustehokkaaksi ja hyödylliseksi harjoitusmuodoksi. Jatkossa tätä yhteistyötä toteutetaan ilmavoimien lisäksi enenevissä määrin myös maa- ja merivoimien sekä erikoisjoukkojen osalta.

Puolustusvoimien yhteisten toimintojen (joint) ja suorituskykyjen kehittämisen kannalta keskeisiä harjoituksia ovat Naton nopean toiminnan joukkojen (NRF) harjoitustoimintaan liittyvät esikunta- ja joukkojen harjoitukset. Keskeisiä harjoiteltavia osa-alueita ovat suunnitteluun, johtamiseen, johtamisjärjestelmiin, logistiikkaan sekä erityissuorituskykyihin liittyvä harjoitustoiminta, joihin osallistutaan NRF-kehyksen lisäksi myös kahden- ja monenvälisissä harjoitus-kehyksissä.

Suomi osallistuu ensi vuonna Ruotsin puolustusvoimien pääsotaharjoitukseen. Aurora 2017 -harjoitus on suurin Ruotsissa järjestetty harjoitus yli 20 vuoteen. Harjoitus järjestetään syyskuussa.

Maavoimien kansainvälisistä harjoituksista merkittävimmät ovat mekanisoitujen joukkojen ARROW-harjoitus, maavoimien joukkojen Army Arctic Challenge Exercise (ARMY ACE) ja maavoimien joukkojen ja tulenkäytön harjoitus (Army Combined Joint Fires Exercise), jotka ovat Suomessa järjestettäviä kansallisia harjoituksia, ja jotka on avattu kumppanimaille. Maavoimat osallistuu ensi vuonna Viron pääsotaharjoitukseen (Kevadtorm) sekä jatkaa osallistumista Baltiassa järjestettävään Saber Strike -harjoitukseen. Suomi jatkaa Northern Griffin -erikoisjoukkoharjoituksen järjestämissä Lapissa.

Merivoimien keskeisiä harjoituksia ovat monenväliset Northern Coasts (NOCO)- ja Baltic Operations (BALTOPS) -harjoitukset Itämeren alueella. NOCO on merivoimien merkittävin kansainvälinen harjoitus ensi vuonna. Molemmat harjoitukset ovat kiertävällä isännöinti-vastuulla vuosittain järjestettäviä laajoja harjoituksia Itämeren alueella.

Ilmavoimien tärkein harjoituskokonaisuus on Pohjoismaiden toteuttama rajat ylittävä koulutus- ja harjoituslentotoiminta. Tähän lentotoimintaan osallistuu ajoittain myös Yhdysvallat sekä mahdollisesti muiden Euroopan maiden ilmavoimien lento-osastoja. Toinen tärkeä harjoituskokonaisuus on Itämeren sekä Suomen ja Ruotsin alueella tehtävä Nato-maiden lento-osastojen kanssa tehtävä koulutus- ja harjoitusyhteistyö (Finnish Swedish Training Event, FSTE). Tästä harjoituskokonaisuudessa on tarkoitus muodostaa samanlainen joustava harjoituskehys kuin Pohjoismaiden kesken.

Ilmavoimat jatkaa myös kahdenvälistä koulutus- ja harjoitusyhteistyötä Yhdysvaltojen Baltiassa toimivien lento-osastojen kanssa. Ensi vuonna toteutetaan kahdenvälinen laivuevierailu yhdysvaltalaisten kanssa, joka on jatkoa vuonna 2016 toteutetulle vastaavalle tapahtumalle, sekä jatketaan kahdenvälistä ilmatankkausharjoitusyhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa. Ilmavoimat jatkaa osallistumista Ramstein Alloy-harjoituksiin aiempien vuosien tapaan Baltian, Itämeren ja Suomen alueella. Suomen ja Ruotsin ilma-voimien välinen yhteistyö syvenee edelleen molempien maiden osallistuessa ensi vuonna toistensa laajoihin kansallisiin harjoituksiin hävittäjäkalustolla.

Ilmavoimien merkittävin harjoitus ensi vuonna on Arctic Challenge Exercise (ACE) -harjoitus, jonka Suomi isännöi. ACE-harjoitukset ovat Suomen, Ruotsin ja Norjan ilma-voimien vuorollaan joka toinen vuosi järjestettäviä laajoja ilmasotaharjoituksia. Vuoden 2017 harjoitukseen osallistuu todennäköisesti yli 100 ilma-alusta Pohjois-Euroopan ja Pohjois-Amerikan maista. Harjoituksessa käytetään Suomen, Ruotsin ja Norjan ilmatilaa, tukikohtia sekä harjoitus- ja ampuma-alueita.

Puolustusvoimat tiedottaa kaikista hyväksytyn harjoitussuunnitelman mukaisista kansainvälisistä harjoituksista ja koulutustapahtumista ennakkoon puolustusvoimien www-sivuilla.

2017_kv_harjoitustapahtumat_Page_1.jpg

2017_kv_harjoitustapahtumat_Page_2.jpg
 
Back
Top