Useamman arvion (toki arvioita vain) mukaan Venäjältä eni 5-8 vuotta tämä sodan tappioiden korvaamiseen. Muutama pohtinut että voi mennä jopa yli kymmenen vuotta.
Riippuu tietysti myös siitä, millä tappiot korvataan, miten pitkään sota Ukrainassa jatkuu ja millainen vaikutus pakotteilla on Venäjän aseteollisuuteen. Jos katsoo koko maailmaa ja esimerkiksi ihan aidosti 100% uusien panssarivaunujen tai hävittäjien tuotantomääriä niin nykypäivänä valmistusmäärät eivät ole suuren suuria. Hyvin monet valtiot, Yhdysvallat mukaanlukien ovat eläneet pitkään kylmän sodan ajan suurtuotannon varantoja hyödyntäen. On toki tehty kaikenlaisia Mid-Life Upgrade ohjelmia millä koneiden elinkaaria jatkettu. Hävittäjäkoneiden osalta jossain vaiheessa tulee raja vastaan, siivet ja runko on loppuun kulutettu eikä mikään määrä vahvistamisia ja tarkastuksia riitä pitämään lentokelpoisena. Täysin uudet hävittäjät ovat luonnollisesti paljon kalliimpia joten niitä ei saa vastaavaa määrää. Toisaalta suorituskyky on parempi joten pienempi määrä riittää? Panssarivaunujen ja muiden panssaroitujen osalta runko lienee käyttökelpoinen sukupolvesta toiseen niin kauan kuin se ei rajoita modernisointia tilojen puolesta, kaikki kuluvat osat, elektroniikka, optiikka yms. joutuu silti vaihtamaan tai päivittämään aika ajoin. Kuluvat käytössä ja tietyt osat kuten kumitiivisteet kuluvat vaikkei käytettäisikään.
Kun minulla on pääsy useampaan Military Balancen julkaisuun niin päätin koostaa sieltä Venäjän hävittäjäkaluston määrät taulukkoon. Kokosin ensin ison taulukon jossa oli uusi rivi joka kerta kun julkaisussa oli eri nimi kyseiselle hävittäjälle. Huomaa hyvin miten Military Balance on muuttanut ilmoitustyyliä parin vuosikymmenen aikana. Mitä uudempi julkaisu, sitä tarkemmin merkitty. Vanhemmissa on riittänyt karkea tyyli, kuten "Su-27" ilman tarkempaa jaottelua. Varsinkin kylmän sodan aikaan oli paljon puhetta, kuinka luotettavina heidän keräämiä tietoja voidaan pitää. Oma arvaus että samanlainen epävarmuus voinut jatkua läpi 90-luvun ja ehkä vasta 2000-luvulle tultaessa numerot ovat luotettavampia. He tekevät tätä työkseen joten en osaa sanoa, pahat kielet tuollaisia puhuneet.
Joka tapauksessa mielenkiintoista katsoa mitä tietoja heiltä löytyy. Iso taulukko pelkkien hävittäjäkoneiden osalta on 145 riviä x 21 saraketta, joten en edes yritä leikkoa sitä tähän viestiin. Siistin sitä hieman, mikä pakotti laittamaan useat sinänsä samaan "koneperhettä" olevat koneet samalle riville vaikka niiden varustelu ja käyttö on täysin erilaista toisiinsa nähden. Esimerkiksi Su-24M2 ja Su-24MR on molemmat samalla rivillä. Tästä seuraa se että tiettyjen koneiden osalta kokonaismäärä voi aluksi laskea ja sitten kääntyä nousuun. Lihavoin vuoden 2005 tiettyjen konemäärien numerot koska syystä tai toisesta se on selvästi enemmän kuin edellisenä tai seuraavana vuotena, enkä keksi tuolle selitystä. Tässä ei ole laskettu Naval Aviation koneita, niille on oma taulukkonsa. Lisäksi jätin pois UB-merkityt eli Uchebno-Boyevoy -koneet, jotka ovat koulutuskäyttöön (yleensä ilman tutkaa yms. järjestelmiä).
Värien merkitys: pyrin arvioimaan vanhojen kylmän sodan aikaisten koneiden osuutta heidän hävittäjämäärästä. Punainen väri tarkoittaa "uusinkin kone valmistettu 1993 tai ennen sitä", tästä eräänlainen poikkeus on Su-25 jota on valmistettu pieniä määriä 90-luvulla ja 2000-luvun alussa. Oranssi kertoo tietyn konemäärän "modernisoinnista" mikä tarkoittaa yleensä uutta tutkaa, elektroniikkaa yms. muttei tee korjauksia koneen siipiin tai runkoon. Vertaa meidän Hornettien MLU1 ja MLU2. Tuo siis parantaa koneen suorituskykyä ja pidentää käyttökelpoista elinkaarta, muttei rajattomasti. Vihreä on täysin uusi kone, länsimaisittain sen elinkaareksi voi ajatella 30 vuotta. Venäläisittäin ehkä pidempi aika, ehkä ei?
Myönnän että tässä pieneen tilaan puristetussa taulukossa värikoodit eivät kerro koko totuutta, koska useampi konetyyppi on puristettu samalle riville. Täten siinä menee erityisesti punaiset ja oranssit sekaisin toistensa kanssa. Isossa taulukossa jaottelu on selkeämpi, kun jokainen on omalla rivillään mutta luettavuus kärsii.
Katso liite: 62620
Jos otetaan tästä karkea kokonaismäärien kuvaaja niin se näyttää tältä:
Katso liite: 62621
Käyrä on tasoittunut tuonne noin 900 koneen tienoille. Minulla on antaa toinenkin taulukko, tämä on Venäjän ilmavoimille luovutetut konemäärät (uudet koneet) viimeisen 15 vuoden aikana:
Katso liite: 62622
Jos taas otetaan karkea kokonaismäärä, josta jätetään pois Yak-130 koulutuskoneet niin saadaan tällainen kuvaaja:
Katso liite: 62623
Vuoden 2009 MiG-29SMT piti mennä alunperin vientiin, mutta asiakas kieltäytyi ostamasta joten putosivat Venäjän ilmavoimille "vahingossa". Punainen käyrä kuvaa siis heidän "omaa hankintamäärää" joka kertoo tavoitteista ilman tuota poikkeusta.
Vuonna 2016 nimeämätön lähde Venäjän ilmavoimista kertoi että heidän tavoitteena on pitää 700 hävittäjäkonetta aktiivikäytössä vuonna 2025. Nimetön lähde joten mahdoton vahvistaa, voi yhtä hyvin olla Sukhoi-yhtiön myyntimies? Toisaalta voi olla lähde jolla on oikeaa tietoa myös. Kuka tietää.
LÄHDE
The basis of the fleet will be fighters of the Sukhoi Design Bureau of the Komsomolsk-on-Amur and Irkutsk aircraft plants.
“This figure is achievable by 2025. Fighters will make up about 40 percent of the total aircraft fleet of the Air Force, the rest will be attack aircraft and bombers, as well as reconnaissance, transport, training and special vehicles, ”the source said.
According to him, of this number, about 450 aircraft are Sukhoi Design Bureau fighters. “Su-30, Su-35, a certain number of modernized Su-27s will still remain, in addition, they will be in the combat units of the fifth generation machine. The rest is upgraded MiG-31, MiG-29 and new MiG-35,” the specialist said. He noted that the total number of combat-ready fighters in the Air Force should increase by more than a third.
Currently, according to various sources, the Russian Air Force has about 500 fighters of various types.
Lainaamani venäläinen sivusto antaa oman arvionsa vuonna 2016 käytössä olevista konemääristä ja spekuloi vuoden 2025 ilmavoimien koostumuksella:
While maintaining the current organizational structure of the Aerospace Forces (without new transfers of their units and formations to the Navy), the figure of 700 fighters looks quite achievable for the Russian Aerospace Forces by 2025, although it will require maintaining the supply of Su-35S and Su-30SM fighters to the troops at an average rate in total 25-30 aircraft per year in the period 2021-2025. As for the fifth generation T-50 fighters, we can expect the release of only relatively small serial batches of these fighters in the period 2021-2025, and that really "mass" serial production and deliveries to combat units of the T-50 will begin already in the guise of the "second stage in the post-2025 period.
Thus, according to the optimistic scenario, the fighter fleet of the Russian Aerospace Forces in 2025 may include up to 480-500 new-built fighters with a service life of less than 20 years (approximately about 50 T-50S, 150-170 Su-35S, 150-170 Su-30SM , 30 Su-27SM3/Su-30M2, 50 MiG-29SMT/UB, 36 MiG-35) and up to 210 modernized old-type fighters (up to 90 Su-27SM/SM3, 120 MiG-31BM/BSM).
Kuten ylläolevasta kuvaajasta näkee, vuosi 2014 oli uusien koneiden huippu, minkä jälkeen tultu alaspäin. Jos taas katsoo Military Balancen taulukkoa niin paljon punaista. Tietyt konetyypit tulevat jäämään pois, erityisesti MiG-29 ja vanhemmat modernisoimattoma Su-27. Uusien koneiden taulukko ei kerro, mutta MiG-31 on modernisoitu elektroniikan osalta paljon, yhden lähteen mukaan 120 kpl. MiG-konsernin miehen mukaan runko ja siivet ovat lujaa tekoa, ei tarvetta niiden korjaamiseen joten näillä lennetään pitkälle yli 2030 vuoden. Ehkä sama tilanne tiettyjen Su-24 varianttien kanssa? Huomaa myös että bmdp-sivun arviosta puuttuu Su-34 koneet, tuo nimetön lähde ei tarkentanut mitä "hävittäjäkone" tarkoittaa. Heidän arviossa on myös optimistisesti ajateltu että T-50/Su-57 on valmistettu 50 kpl vuoteen 2025 mennessä. Niitä on virallisesti tilattu 79 kpl ja luovutettu muistaakseni 3 kpl. Samoin he arvaavat että MiG-35 menisi tuotantoon. Niitä on valmistettu 8 kpl joista 3 kpl on UB-koneita. Pahat kielet ovat puhuneet että Venäjän ilmavoimat haluaa keskittyä pelkästään Sukhoi-koneisiin jatkossa ja MiG jäisi historiaan. Tuo pieni määrä olisi siis ulkomaan vientiä rohkaisemaan, toki jos löytyy iso asiakas niin voivat harkita tilaavansa niitä itsekin ns. siivellä.
Puolalaiset (yhden miehen mielipide) ennustavat tulevaa suorituskyvyn romahdusta, perustana Neuvostoliiton haaska on viimein kaluttu loppuun ja uusien koneiden valmistustahti ei riitä korvaamaan menetyksiä:
https://defence24.com/russian-air-force-last-moments-before-a-grand-regression-opinion
https://defence24.com/russian-respo...bout-the-russian-military-aviation-commentary
Pahoittelut pitkästä viestistä, tuo heidän ilmavoimien hävittäjätilanne ollut pitkään mielessä. Oma näkemys on että laskeva trendi tulee jatkumaan ja tuo 700 hävittäjää vuonna 2025 voi hyvinkin pitää paikkansa. Uskon että hävittäjien osalta on sama tilanne kuin panssarivaunujen kanssa: kirjavahvuus ei vastaa todellisuutta, joka on selvästi huonompi. Meidän F-35 pitäisi olla toimitettu kaikkinensa vuoteen 2030 mennessä. Venäjän ainoa tuotannossa oleva 5. sukupolven hävittäjä on Su-57. Mikä on 4+ tai 4++ tai 4+++ hävittäjien suorituskyky oikeassa ampumasodassa vuonna 2030? Jos hävittäjä on pelkkä aselavetti niin tuskin ovat arvottomia, jos pysyttelevät tarpeeksi kaukana ja saavat muilta tilannekuvan ja maalidatan. Jos ne laitetaan etulinjaan omien joukkojen ilmasuojaksi niin voi olla ongelmissa, varsinkin jos vastassa on 5. sukupolven hävittäjät ja kaikki niiden tuomat edut mm. yhteinen jaettu tilannekuva.
Jos näin käy että he pikkuhiljaa taantuvat suorituskyvyn osalta, niin kertooko se siitä että heidän uhka esim. Suomea kohtaan tulee olemaan selvästi pienempi? Hävittäjät ovat vain yksi aselaji, maavoimat on se todellinen uhka. Toisaalta maavoimia pitäisi pystyä suojaamaan ilmaiskuilta.
