Voisikohan Sako hommata lisenssiä noihin hyviin ominaisuuksin, meinaan että on minusta tuossa KAR-21:ssä joitakin sellaisia ominaisuuksia joita voisi siirtää Sakon aseeseen.
KAR-21 ja AR-15-pohjainen koneisto eivät ole oikein yhteensopivia keskenään ratkaisuiltaan. Koko rekyylikoneisto ja yleinen konstruktio on liian erilainen.
KAR on tällä hetkellä käsityönä väsätty pyssykkä ja se pitäisi ihan ensin sovittaa siihen sarjatuotantomuottiin, kuka tekee mitäkin, missä ja miten työvaiheet saadaan optimoitua. Se vaatii aika paljon kilpailutusta, hankitaosaamista ja säätämistä
Tämähän on kuitenkin aivan prosessiteknologian peruskauraa. Meillä olisi periaatteessa valtavasti tähän soveltuvaa insinööriainesta maassamme. Ei se toki Ensiota auta tässä enää, mutta tehokkaan tuotantolinjan rakentaminen nykyisellä aikakaudella, niinkin yksinkertaisen mekaanisen koneen kuin jyrsimällä valmistettu alumiinirunkoinen rynnäkkökivääri on, teolliseksi valmistamiseksi, ei ole temppu eikä mikään.
mahdollisesti osin ihan pyssynkin suunnittelua uusiksi.
Aseen jatkosuunnittelu sarjatuotannossa mahdollisimman tehokkaasti tuotettavaksi ominaisuuksien kärsimättä ja heikot kohdat korjaten onkin sitten jo monimutkaisempi prosessi, koska se vaatii kenttäkokeita ja niiden pohjalta tehtäviä parannuksia, jotka on uudelleen testattava. Etenkin kun on kyse uudesta konstruktiosta.
Maailma on 100 vuodessa muuttunut melkoisen paljon. Vaikka nyt puhutaan "yksinkertaisesta tuotteesta" niin en ikimaailmassa usko, että mikään valtiollinen lafka toimisi valmistajana tehokkaammin kuin yksityinen firma. Jos on ollut joskus töissä yksityisella ja julkisella puolen, ihan millä tahansa alalla, ymmärtää tämän asian välittömästi. Tai sitten on jotenkin erikoisen tyhmä.
Erikoisen tyhmä on nimenomaan se, joka ei ymmärrä niitä syitä, miksi julkinen ja yksityinen tuotanto toimivat eri tavalla (ja voitontavoittelu yksityisen tehostajanakin on vain yksi niistä). Toki välttämättä niiltä perussyiltä ei päästäisi pakoon valtiollisesti johdetussa asepajassakaan, etenkään jos kyse olisi suoraan työntekijöiden valtion virkamiehiksi palkkaamisesta. Sopivilla vaatimusmäärittelyillä päästäisiin jo kiertämään iso osa ongelmista, mutta ei tietenkään kaikkia.
@Heikkiv näkemyksissäsi on myös paljon päätöntä yksityistämisuskoa: esimerkiksi Ylen lähetystoiminnan hankkiminen Digitalta ei ole yhtä tehokasta julkisten varojen käytön näkökulmasta kuin oli lähetysasemaverkon hoitaminen julkishallinnon toimintona. Siitä maksetaan nykyään selkeästi enemmän kuin palkkakehitys- ja inflaatiokorjattuna maksettiin kaikkia ylläpitokustannuksia liikenne- ja viestintäministeriön alaisesta lähetysasemaverkosta.
Eli valtioasiakkaan kannalta yksityinen ei aina ole tehokkaampi.
"PV on nimenomaan täynnä ammattimaista johtajistoa".
Ai kansainvälisessä tuotevalmistuksessa, markkinoinnissa ja R&D:ssä ? OK. No pistetään Saabinkin konttori nurin Tampereelta ja nuo tilalle. Katsotaan mitä tapahtuu ....
Jaa-a, markkinointiko olisi valtion itselleen lisenssivalmistaman aseen kannalta relevantti taito? Periaatteessa silloin valtion pajalle relevanttia olisivat prosessitekninen ja materiaali- ja konetekninen osaaminen, jotka eivät ole mitään salatiedettä. Toki maailmalla on myös esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu kun insinöörit johtavat aseprojekteja ilman aseiden valmistamiseen ja käyttöön liittyvää kokemusta (mm. SA80:n suunnittelijaporukassa ei ollut yhtäkään aseilla ennen ampunutta), mutta tässähän niin ei olisi kyse.
Samaan aikaan meillä on kotimaassa yritys joka on vuosikaupalla kehitellyt maailmalla parhaiksi todettujen ratkaisujen pohjalta kotimaista versiota,
Halusin tähän vielä puuttua: kyseessä eivät ole maailmalla parhaaksi todetut ratkaisut, vaan riittävän hyvät ja ilman immateriaalioikeuksista maksamista saadut ratkaisut. Ironista kyllä, siis aivan samat lähtökohdat kuin RK 62:n kohdalla aikanaan.
Kuten aiemmin kirjoitin, niin esim. USA:n asevoimien SCAR-aseprojektiin tarjolla olleiden aseiden (mm. FN SCAR, Remington ACR, Robinson XCR) patentit vanhenevat vasta tämän vuosikymmenen toisella puoliskolla, joten esimerkiksi niiden tekniikka ei ollut vapaasti hyödynnettävissä jatkokehittelyn pohjana.
KAR-21:n paras ominaisuus verrattuna AR-10/15 konstruktioon on nähdäkseni se, että se perustuu AR-18 toimintaperiaatteeseen
Ei varsinaisesti, mekanismi ei ole oikeastaan AR-18, vaan on vaikeammin johdettavissa esikuviinsa. Lyhytiskuinen kaasumäntä on toteutettu vähän kuin FN SCAR:issa, eli ilman erillistä mäntää palauttavaa jousta, lukko taas liikkuu luistissa kuten Kalashnikovissa. Toisaalta lukko on Stonerin suunnitteleman pohjalta tehty seitsenolakkeiseksi, ja se kiinnittyy piipun jatkeena olevaan sulkupesään kuten Stonerin keksinnöissä.
Isoin edeltä pohtimani onglemakohta KAR:ssa olisi piipun kiinnitys runkoon. Mitenköhän se kestäisi pitkäaikaista käyttöä varusmieskoulutuksessa, miten hyvin se olisi toteutettavissa ylipäätään teollisen mittakaavan tuotannossa? Irrotettavat piiput ovat olleet teollisen sarjatuotannon murheenkryyni iät ja ajat, esimerkiksi KK 62:ssa oli alun perin tarkoitus olla vaihdettava piippu, kuten siinä vz. 52:n prototyypissä, joka voitti PV:n kokeissa RPD:n, mutta osoittautui Valmetin sitä tarkemmin tarkasteltuaan teknisesti mahdottomaksi toteuttaa sarjatuotannossa.
--
Sakon AR:n valinta on toki järkisyistä aivan ilmeinen, koska sillä vältetään uuden konstruktion testaamisesta ja jatkokehittämisestä koituvat ongelmat suurilta osin, ja koska sille on kotimainen massatuotantoon kykenevä valmistaja olemassa. KAR ei yksinkertaisesti kyennyt kilpailemaan näissä.