Kansanmuusikot kampanjoivat Ruotsissa äärioikeistoa vastaan Abban Benny Anderssonin johdolla – Saako ruotsalaista perinnettä pitää muita parempana?
Muusikot ovat käyneet soittamassa kansanmusiikkia ääriliikkeiden mielenosoituksissa ympäri maata, ja kuuluisat muusikot Benny Anderssonista lähtien ovat julkaisseet mediassa vetoomuksia.
Kasanmuusikot esiintyivät sunnuntaina 26. elokuuta Malmön Rosengårdin Vänskapsparkenissa, jossa vietettiin Malmedalen-politiikkafestivaalia. (KUVA:JOHAN NILSSON)
Mari Koppinen HS
Julkaistu: 2.9. 15:26
RUOTSISSA järjestetään ensi sunnuntaina parlamenttivaalit. Vaalien lähestyessä äänenpainot ovat muuttuneet yhä painavammiksi – ja äänekkäämmiksi.
Tämä pätee myös Ruotsin kansanperinnekenttään, joka on noussut laajasti kansallismielisyyttä ja siihen liittyviä kulttuurinäkemyksiä vastaan.
Kulttuuriväki osoittaa sanansa varsinkin maahanmuuttovastaisille ruotsidemokraateille (Sverigedemokraterna, SD), joilla on gallupien mukaan mahdollisuuksia nousta jopa Ruotsin suurimmaksi puolueeksi.
Kansanperinteen ammattilaiset ovat huolissaan siitä, että nationalistiset, jopa fasistiset virtaukset vahvistuvat Ruotsissa ja että nämä piirit haluavat käyttää ruotsalaista kansanperinnettä ja -kulttuuria omiin tarkoituksiinsa, oman, todellisuudessa kulttuurivihamielisen politiikkansa symbolina.
Mukana kampanjassa on yhtenäisenä rintamana liki koko maailmanmusiikin, kansanmusiikin,- tanssin ja -perinteen kenttä nimekkäimmistä muusikoista tutkijoihin, opiskelijoihin, opettajiin sekä kulttuuri-instituuttien johtajiin.
VIIME PÄIVINÄ Ruotsin mediassa on julkaistu useita tämän joukon haastatteluja, mielipidekirjoituksia ja vetoomuksia.
Kampanjan osana kansanmuusikot ovat kokoontuneet ympäri Ruotsia soittamaan kansanmusiikkia siellä, missä ruotsidemokraatit sekä äärinationalistiset liikkeet ovat järjestäneet mielenosoituksia.
Ruotsin kansallissoittimen avainviulujen, viulujen, haitarien, puhaltimien ja monenlaisten lyömäsoittimien soittajia on kuultu viime päivinä muun muassa Göteborgissa ja tänään sunnuntaina Malmössä, jossa Alternativ for Sverige -puolue kokoontuu.
Soittorivejä on koottu varsinkin Facebookin Folkmusiker mot rasism -ryhmässä.
KAMPANJAN näkyvin osa lienee nyt jo noin tuhannen kulttuurityöntekijän allekirjoittama vetoomus, joka on julkaistu useissa ruotsalaisissa lehdissä.
Vetoomuksessa kansanperinteen ammattilaiset varoittavat, että kansallismielisyys ja nationalismi voivat tehdä paljon hallaa kansanperinteelle, sen keräämiselle ja harjoittamiselle.
Niin on tapahtunut jo aiemmin, kertoo historia. Aiempien sukupolvien nationalistinen ja vihamielinen suhtautuminen muihin kulttuureihin sekä näkemys ruotsalaisen kansankulttuurin ylivertaisuudesta muihin kulttuureihin nähden on johtanut vetoomuksen mukaan siihen, että kansanperinne näyttäytyy suurelle yleisölle nykyään merkityksettömänä, periferisenä puuhasteluna.
Ammattilaisilta on vienyt vuosikymmeniä päästä irti tästä historiallisesta taakasta, eikä sitä haluta enää takaisin.
RUNSAS VIIKKO sitten Svenska Dagbladetissa julkaistiin näyttävä protestikirje. Siinä Abbasta tunnettu, kansanmuusikkonakin toimiva Benny Andersson, Tomas Ledin sekä joukko muita nimekkäitä muusikoita kirjoitti, etteivät he halua, että poliittiset puolueet käyttävät kansanmusiikkia keppihevosenaan.
Muusikot vaativat lakimuutoista, joka estäisi musiikin käytön sellaisiin poliittisiin tarkoituksiin, joiden takana musiikin tekijät eivät itse ole. Muusikot kritisoivat esimerkiksi sitä, että ääriliikkeiden radioasemat voivat nyt vapaasti soittaa heidän musiikkiaan.
”Haluamme nähdä kulttuuripolitiikkaa, joka ottaa vastuun siitä, että rikas kulttuuriperintömme saa sen tilan ja huomion, jonka se ansaitsee sen sijaan, että jätämme passiivisina kentän ruotsidemokraateille ja muille”, Andersson ja kumppanit kirjoittavat.
Dalarnas Tidning -lehdessä taas kuusi ansioitunutta pelimannia sekä kulttuuri-instituutioiden johtajaa, muun muassa Kungliga Musikaliska Akademien johtajat Ale Möller, Ellika Frisell ja Lena Willemark kirjoittavat, että Ruotsidemokraatit ovat aivan turhaan huolissaan ruotsalaisen kansankulttuurin kohtalosta. Sitä ei uhkaa monikulttuurisuus eikä maahanmuutto, vaan päinvastoin: ruotsalainen paikalliskulttuuri on kehittynyt, kun se on saanut vaikutteita ulkoa.
”Kansanmusiikki voi valtavan hyvin. Se elää erilaisten musiikillisten ilmaisumuotojen runsaudessa ja sitä virkistävät kaikki ne jännittävät uudet vaikutteet, joita maahamme tulee”, kuusikko kirjoitti.
KYSEESSÄ EI ole ensimmäinen kerta, kun Ruotsin kansanperinteen kenttä kokoaa rivejään politiikan vuoksi. Maassa perustettiin Folkmusiker mot främlingsfientlighet -niminen (Kansanmuusikot muukalaisvihaa vastaan) verkosto vuonna 2010, kun ruotsidemokraatit saavuttivat ”jytkynsä”.
Vaalien jälkeen puolue julkisti manifestin, jossa se ilmoitti siirtävänsä maahanmuuttajien kulttuuriin käytettävät varat ruotsalaiseen perinnekulttuuriin, esimerkiksi kotiseutujärjestöille ja kansanmusiikkiin. Puolueen puheenjohtaja Jimmie Åkessonesiintyi usein julkisuudessa kansallispuvussa.
Folkmusiker mot främlingsfientlighet -liike on jatkanut toimintaansa aktiivisesti myöhemminkin. Vuonna 2015 se palkittiin Ruotsin Folk- och världsmusikgalan -tapahtumassa kunniapalkinnolla.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005813148.html
Muusikot ovat käyneet soittamassa kansanmusiikkia ääriliikkeiden mielenosoituksissa ympäri maata, ja kuuluisat muusikot Benny Anderssonista lähtien ovat julkaisseet mediassa vetoomuksia.
Kasanmuusikot esiintyivät sunnuntaina 26. elokuuta Malmön Rosengårdin Vänskapsparkenissa, jossa vietettiin Malmedalen-politiikkafestivaalia. (KUVA:JOHAN NILSSON)
Mari Koppinen HS
Julkaistu: 2.9. 15:26
RUOTSISSA järjestetään ensi sunnuntaina parlamenttivaalit. Vaalien lähestyessä äänenpainot ovat muuttuneet yhä painavammiksi – ja äänekkäämmiksi.
Tämä pätee myös Ruotsin kansanperinnekenttään, joka on noussut laajasti kansallismielisyyttä ja siihen liittyviä kulttuurinäkemyksiä vastaan.
Kulttuuriväki osoittaa sanansa varsinkin maahanmuuttovastaisille ruotsidemokraateille (Sverigedemokraterna, SD), joilla on gallupien mukaan mahdollisuuksia nousta jopa Ruotsin suurimmaksi puolueeksi.
Kansanperinteen ammattilaiset ovat huolissaan siitä, että nationalistiset, jopa fasistiset virtaukset vahvistuvat Ruotsissa ja että nämä piirit haluavat käyttää ruotsalaista kansanperinnettä ja -kulttuuria omiin tarkoituksiinsa, oman, todellisuudessa kulttuurivihamielisen politiikkansa symbolina.
Mukana kampanjassa on yhtenäisenä rintamana liki koko maailmanmusiikin, kansanmusiikin,- tanssin ja -perinteen kenttä nimekkäimmistä muusikoista tutkijoihin, opiskelijoihin, opettajiin sekä kulttuuri-instituuttien johtajiin.
VIIME PÄIVINÄ Ruotsin mediassa on julkaistu useita tämän joukon haastatteluja, mielipidekirjoituksia ja vetoomuksia.
Kampanjan osana kansanmuusikot ovat kokoontuneet ympäri Ruotsia soittamaan kansanmusiikkia siellä, missä ruotsidemokraatit sekä äärinationalistiset liikkeet ovat järjestäneet mielenosoituksia.
Ruotsin kansallissoittimen avainviulujen, viulujen, haitarien, puhaltimien ja monenlaisten lyömäsoittimien soittajia on kuultu viime päivinä muun muassa Göteborgissa ja tänään sunnuntaina Malmössä, jossa Alternativ for Sverige -puolue kokoontuu.
Soittorivejä on koottu varsinkin Facebookin Folkmusiker mot rasism -ryhmässä.
KAMPANJAN näkyvin osa lienee nyt jo noin tuhannen kulttuurityöntekijän allekirjoittama vetoomus, joka on julkaistu useissa ruotsalaisissa lehdissä.
Vetoomuksessa kansanperinteen ammattilaiset varoittavat, että kansallismielisyys ja nationalismi voivat tehdä paljon hallaa kansanperinteelle, sen keräämiselle ja harjoittamiselle.
Niin on tapahtunut jo aiemmin, kertoo historia. Aiempien sukupolvien nationalistinen ja vihamielinen suhtautuminen muihin kulttuureihin sekä näkemys ruotsalaisen kansankulttuurin ylivertaisuudesta muihin kulttuureihin nähden on johtanut vetoomuksen mukaan siihen, että kansanperinne näyttäytyy suurelle yleisölle nykyään merkityksettömänä, periferisenä puuhasteluna.
Ammattilaisilta on vienyt vuosikymmeniä päästä irti tästä historiallisesta taakasta, eikä sitä haluta enää takaisin.
RUNSAS VIIKKO sitten Svenska Dagbladetissa julkaistiin näyttävä protestikirje. Siinä Abbasta tunnettu, kansanmuusikkonakin toimiva Benny Andersson, Tomas Ledin sekä joukko muita nimekkäitä muusikoita kirjoitti, etteivät he halua, että poliittiset puolueet käyttävät kansanmusiikkia keppihevosenaan.
Muusikot vaativat lakimuutoista, joka estäisi musiikin käytön sellaisiin poliittisiin tarkoituksiin, joiden takana musiikin tekijät eivät itse ole. Muusikot kritisoivat esimerkiksi sitä, että ääriliikkeiden radioasemat voivat nyt vapaasti soittaa heidän musiikkiaan.
”Haluamme nähdä kulttuuripolitiikkaa, joka ottaa vastuun siitä, että rikas kulttuuriperintömme saa sen tilan ja huomion, jonka se ansaitsee sen sijaan, että jätämme passiivisina kentän ruotsidemokraateille ja muille”, Andersson ja kumppanit kirjoittavat.
Dalarnas Tidning -lehdessä taas kuusi ansioitunutta pelimannia sekä kulttuuri-instituutioiden johtajaa, muun muassa Kungliga Musikaliska Akademien johtajat Ale Möller, Ellika Frisell ja Lena Willemark kirjoittavat, että Ruotsidemokraatit ovat aivan turhaan huolissaan ruotsalaisen kansankulttuurin kohtalosta. Sitä ei uhkaa monikulttuurisuus eikä maahanmuutto, vaan päinvastoin: ruotsalainen paikalliskulttuuri on kehittynyt, kun se on saanut vaikutteita ulkoa.
”Kansanmusiikki voi valtavan hyvin. Se elää erilaisten musiikillisten ilmaisumuotojen runsaudessa ja sitä virkistävät kaikki ne jännittävät uudet vaikutteet, joita maahamme tulee”, kuusikko kirjoitti.
KYSEESSÄ EI ole ensimmäinen kerta, kun Ruotsin kansanperinteen kenttä kokoaa rivejään politiikan vuoksi. Maassa perustettiin Folkmusiker mot främlingsfientlighet -niminen (Kansanmuusikot muukalaisvihaa vastaan) verkosto vuonna 2010, kun ruotsidemokraatit saavuttivat ”jytkynsä”.
Vaalien jälkeen puolue julkisti manifestin, jossa se ilmoitti siirtävänsä maahanmuuttajien kulttuuriin käytettävät varat ruotsalaiseen perinnekulttuuriin, esimerkiksi kotiseutujärjestöille ja kansanmusiikkiin. Puolueen puheenjohtaja Jimmie Åkessonesiintyi usein julkisuudessa kansallispuvussa.
Folkmusiker mot främlingsfientlighet -liike on jatkanut toimintaansa aktiivisesti myöhemminkin. Vuonna 2015 se palkittiin Ruotsin Folk- och världsmusikgalan -tapahtumassa kunniapalkinnolla.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005813148.html
