Varusmiesten vaatteet

[vehamala]

Sotilaat eivät hallitse järkevää pukeutumista

http://www.ess.fi/?article=310478

Pukemista pitää opettaa varusmiehille entistä enemmän. Varsinkaan eteläisen Suomen alokkaat eivät hallitse pukeutumiseen liittyviä niksejä, kertoo kapteeni Timo Gröhn Hämeen rykmentistä.
-Nykynuoret eivät ole oppineet esimerkiksi sadevarusteiden käyttöä. Sadevaatteet on puettava päälle, kun alkaa sataa eikä vasta sitten, kun vaatteet ovat jo märät.
Pakkassäässä tarkeneminen edellyttää vaivannäköä ja pukeutumista tilanteen mukaan.
-Jos kymmenen asteen pakkasessa laittaa kaikki vaatteet päälle ja lähtee hiihtämään, on pian hiestä läpimärkänä. On tärkeää estää liika hikoilu.
Kun liike lakkaa, vaatetta on lisättävä, Gröhn neuvoo.
=================================================
Aika huonosti on asiat, jos ei ulkoilupukeutumisesta ole hajuakaan.....

 

[baikal]

Sotilaat eivät hallitse järkevää pukeutumista

http://www.ess.fi/?article=310478

Pukemista pitää opettaa varusmiehille entistä enemmän. Varsinkaan eteläisen Suomen alokkaat eivät hallitse pukeutumiseen liittyviä niksejä, kertoo kapteeni Timo Gröhn Hämeen rykmentistä.
-Nykynuoret eivät ole oppineet esimerkiksi sadevarusteiden käyttöä. Sadevaatteet on puettava päälle, kun alkaa sataa eikä vasta sitten, kun vaatteet ovat jo märät.
Pakkassäässä tarkeneminen edellyttää vaivannäköä ja pukeutumista tilanteen mukaan.
-Jos kymmenen asteen pakkasessa laittaa kaikki vaatteet päälle ja lähtee hiihtämään, on pian hiestä läpimärkänä. On tärkeää estää liika hikoilu.
Kun liike lakkaa, vaatetta on lisättävä, Gröhn neuvoo.
=================================================
Aika huonosti on asiat, jos ei ulkoilupukeutumisesta ole hajuakaan.....

Toisaalta ompahan edes joku paikka, missä vielä opetetaan tämä "kansalaistaito".

 

[noska]

Missäs ne taidot ois opittu, kun ei kovinkaan monen tietsikan tai pleikkarin vieressä sada tai ole pakkasta.

 

[Horemheb]

Kun kerran palelee tarpeeksi niin sen jälkeen alkaa kyllä kiinnittämään huomiota pukeutumiseen. On se sen verran epämiellyttävää.

Varsinkin alokkaitten on vaikea valita oikeanlaiset vaatteet päälle, koska seuraavan hetken ohjelmasta ei välttämättä ole tietoa. Ja monasti käy niin että valmistautukaa -käsky tulee juuri silloin kun on vain housut jalassa ja kaikki varusteet levällään maassa. Myöhemmin kyllä oppii arvaamaan mitä seuraavaksi tapahtuu.

Metsässä kunnolla rymytessä vaatteet kastuvat tavalla tai toisella väistämättä. Itse pidin yleensä taisteluliivin suojanaamaritaskussa ylimäärisiä vaatteita kuten poolopaitaa ja sukkia. Kannoin siellä myös muuta hyödyllistä ja hyödytöntä rojua. Lihasäilyketölkki oli usein myös mukana, ei varsinaisesti nälän takia vaan se oli ns. sielulle hätätapausten varalle. Useimmat pitivät nassetaskuaan kasarmin kaapissa, koska sen kantamista mukana ei vaadittu.

 

[Second]

Kun kerran palelee tarpeeksi niin sen jälkeen alkaa kyllä kiinnittämään huomiota pukeutumiseen. On se sen verran epämiellyttävää.

Varsinkin alokkaitten on vaikea valita oikeanlaiset vaatteet päälle, koska seuraavan hetken ohjelmasta ei välttämättä ole tietoa. Ja monasti käy niin että valmistautukaa -käsky tulee juuri silloin kun on vain housut jalassa ja kaikki varusteet levällään maassa. Myöhemmin kyllä oppii arvaamaan mitä seuraavaksi tapahtuu.

Metsässä kunnolla rymytessä vaatteet kastuvat tavalla tai toisella väistämättä. Itse pidin yleensä taisteluliivin suojanaamaritaskussa ylimäärisiä vaatteita kuten poolopaitaa ja sukkia. Kannoin siellä myös muuta hyödyllistä ja hyödytöntä rojua. Lihasäilyketölkki oli usein myös mukana, ei varsinaisesti nälän takia vaan se oli ns. sielulle hätätapausten varalle. Useimmat pitivät nassetaskuaan kasarmin kaapissa, koska sen kantamista mukana ei vaadittu.

Varmasti iso tekijä etenkin alussa, mutta totta hitossa koko palveluksen ajan ja koko ihmiselämän ajan on sekin tosiasia että toiminta on niin outoa että sitä ei osaa ajatellakaan äkkiarvaamatta, vaikka olisi kuinka tottunut ilmastoon ja säähän. Muistan itsekin ensimmäisen kerran kun lähdettiin jalkamarssilla ampumaradalle, reppujen ja taisteluvarustuksen kanssa. Jokainen osasi kyllä vaatettaa itsensä alokasajan rastikoulutuksia varten vaan entäpä kun edessä oli tiukassa tahdissa toteutettu marssi suljeutssa järjestyksessä 5 kilometrin verran? Voin sanoa että siinä hiki virtasi aika monella, kun eipä ihan heti arvattu että sellainen urakka on edessä, lisäksi varustus muutenkin oli vielä niin uutta ja outoa että eipä sitä äkkiarvaamatta osaa käyttää likikään oikein.

Tänäkin päviänä minulla ainakin tulee jatkuvasti liian vähän tai liikaa vaatetta päälle. Olosuhteet muuttuu, tilanteet vaihtelee, tekemisen laatu ja tempo vaihtelee. Onneksi meikäläinen saattaa pistää hommat hetkeksi tauolle ja ottaa liikaa vaatetta pois tai hakea sitä lisää päälle. Alokkaalle tai sotilaalle ylipäätään tämä asia ei ole välttämättä ihan yhtä helppoa. Helppohan sitä on juoksulenkilläkin ottaa suoraan juoksun aikana verkkatakkia pois, mutta entäpä kun päällä on taisteluliivit, ase, reppu ja oma tahtihan ei saisi tippua vaan paikka rivistössä/muodostelmassa pitäisi säilyttää??? Jos minä lähden metsästysreissulle niin aivan varmaa on että vaatetus ei mene kerralla oikein vaan reissun aikana on vaatekerrosta muokattava sen mukaan millainen on maasto (tie vai ryteikköinen sekametsä). Patruunavyössä roikkuu yleensä käärittynä paksut kalsarit. Yksi hankaluus on varmasti myös taisteluliivit, mitenkäpä sitä takkia aukaisemalla tuulettaa yläkroppaa kun liivit joka tapauksessa estää auki hulmuavan takin jäähdyttävän vaikutuksen, aukinaisena hulmuava taisteluliivi ei kaiketi ole mikään kovin mukava kannettava.

Että semmoinen vuodatus tällä kertaa. Ilkesäti jos sanon alokkaita puolustaen niin kyseisen kapiaisen vuodatus kuullostaa lähinnä pleikkaria pelaavan toimistotyöntekijän (=komppanian vääpelin?)vuodatukselta jonka olosuhteet ja työn tekeminen on tarkaan vakioituja ja ulkoisia muuttujia siinä on hyvin vähän. Eli kauluspaidalla ja suorilla housuilla pärjää ympäri vuoden kun istuu koneella ja jakaa lomalitterroita. Vaan ihan näin ilkeästi en kuitenkaan sano, vaan tyydyn toteamaan että ehkä perspektiivi on hieman erillainen. Meikäläinenhän kouluttaa alokkaita jopa joka yö (unissani).

 

[noska]

kyseisen kapiaisen vuodatus

Ja kysehän ei ole siis foorumilla vaikuttavan nimimerkki kapiaisen vuodatuksesta, vaan artikkelissa mainitun kantahenkilökuntaan kuuluvan kapitulantin kapteeni Timo Gröhnin Hämeen Rykmentistä. Eli kyse on ihan eri skapparista. Kantapeikkoja on moneen lähtöön.

Ja koko tämän viestin tarkoitus on pyytää foorumilaisia käyttämään harkiten sanoja, jotka ovat myös toisen kirjoittajan nimimerkkejä väärinkäsitysten välttämiseksi. Ainakin silloin kun synonyymejä tai kiertoilmauksia on laajalti saatavilla.

 

[Second]

kyseisen kapiaisen vuodatus

Ja kysehän ei ole siis foorumilla vaikuttavan nimimerkki kapiaisen vuodatuksesta, vaan artikkelissa mainitun kantahenkilökuntaan kuuluvan kapitulantin kapteeni Timo Gröhnin Hämeen Rykmentistä. Eli kyse on ihan eri skapparista. Kantapeikkoja on moneen lähtöön.

Ja koko tämän viestin tarkoitus on pyytää foorumilaisia käyttämään harkiten sanoja, jotka ovat myös toisen kirjoittajan nimimerkkejä väärinkäsitysten välttämiseksi. Ainakin silloin kun synonyymejä tai kiertoilmauksia on laajalti saatavilla.

Ah! Kyllä! Aivan oikein. Foorumin Kapiaisen kirjoitan aina/yleensä isolla K:lla, mutta eipä tuo nyt mikään selkein jaottelu ole. eli virheitä ja väärin ymmärtämisiä voi tapahtua.

 

[viesti-timo]

Varusmiespalvelus on kyllä pukeutumisen kannalta hankalin tilanne johon itse olen joutunut vaikka minua ei sinne pleikkarin edestä vedettykään. Metsätöissä tai vaeltamassa esimerkiksi tietää etukäteen että lämpimänä säilyy koko ajan ja voi laittaa ohuemmin vaatetta ja metsästäessä eteneminen on rauhallista ja voi pukeutua vähän paksummin kun tietää että kuuma tulee korkeintaan haukulle hiipimisessä/konttaamisessa jne.
Mutta intissä tekeminen vaihtelee juoksemisesta ja ryömisestä odotteluun ja pv:n varusteiden hengittävyys ei aivan ole siviilikamppeiden tasolla. Kun on 15 minuutin tst-koulutusrastilla saanut itsensä hikeen ja seuraavalla rastilla odotusaika ei ole tiedossa on kynnys varusteiden vaihtoon aika suuri koska jos hyökkäyskäsky tuleekin heti sen jälkeen kun on saanut taukovaatteet päälle on kiire kova ja kaverit kiittää.

Eräs tärkeä pointti asiassa on myös se että aina ei tiedä paljonko ulkona on lämmintä/pakkasta. Silloin on myös hyvin hankala arvailla sopivaa vaatetusta

 

[suksisissi]

Vieläkö koulutukseen ja ohjeistukseen kuuluu ns. rättitauko noin 10-15 min marssille lähdöstä?

Fiksu ja hyvä tapa ja tuossa ajassa elimistö saavuttaa "käyntilämpötilan" ja varustuksen voi sovittaa olosuhteita ja rasitusta vastaavasti.
(Aikoinaan, vanhan M60- tst-vyön aikana oli tosin pähkäilemistä, mihin tunkea sen liikkuessa tarpeettoman villapaidan. )

 

[Second]

Vieläkö koulutukseen ja ohjeistukseen kuuluu ns. rättitauko noin 10-15 min marssille lähdöstä?

Fiksu ja hyvä tapa ja tuossa ajassa elimistö saavuttaa "käyntilämpötilan" ja varustuksen voi sovittaa olosuhteita ja rasitusta vastaavasti.
(Aikoinaan, vanhan M60- tst-vyön aikana oli tosin pähkäilemistä, mihin tunkea sen liikkuessa tarpeettoman villapaidan. )

Luulisi tuon kuuluvan.

Meillä 10 vuotta sitten tuo taisi olla 20 minuuttia, jos oikein muistan. Tosin muistikuvani on se että että sitä käytettiin suhteelllisen harvoin, hyvin usein mennä hyrskyteltiin se 50 minuuttia ja sitten tauolla muokattiin varustusta kuntoon. Etenkin juuri lyhyempien parin tunnin marssien aikana tehtiin näin.

 

[Horemheb]

Vieläkö koulutukseen ja ohjeistukseen kuuluu ns. rättitauko noin 10-15 min marssille lähdöstä?

Fiksu ja hyvä tapa ja tuossa ajassa elimistö saavuttaa "käyntilämpötilan" ja varustuksen voi sovittaa olosuhteita ja rasitusta vastaavasti.
(Aikoinaan, vanhan M60- tst-vyön aikana oli tosin pähkäilemistä, mihin tunkea sen liikkuessa tarpeettoman villapaidan. )

Kyllähän rättitaukoja vielä pidetään, mutta mitä niitten aikana tehdään, se on epämääräistä. Jotkut sytyttävät tupakan ja jotkut istuvat apaattisina puun juurella surkutellen omaa kurjaa tilannettaan. Jotkut toki vähentävät vaatetusta ja tyhjentävät vesipullojaan kurkkuun ja täyttävät sitten pullot kannuista.

Kovin hauskana pidin intissä sitä, kun jotkut ennen marssia teippailivat jalkansa täyteen teippiä, talkkasivat pirusti, käyttivät ties mitä ihme high-tech laskettelusukkia ja toivat lomilta repullisen energia- ja proteiinipatukoita sekä palautusjauheita. Itse laitoin vain hiukan talkkia varpaisiin ja kahdet intin mustat sukat päällekkäin, enkä kärsinyt lainkaan mistään ongelmista. Marssin loppupuolella kun vielä läpsytteli kämmenellä painon takia lättääntyneitä jalkapohjia niin marssi sujui loppuun asti.

Johtajien tehtävähän se olisi katsoa perään, mutta jotkut eivät vain suostu ymmärtämään oikeanlaisen vaatetuksen merkitystä. Osaksi siksi koska "on niin vähän" ja siksi että voidaan kestää kurjuuttakin hetki kunhan ei vain tarvitse mitään tehdä. Nämä siis ääritapauksia, joita ei vissiin tänä päivänä edes sijoiteta sodanajan joukkoon kun he kotiutuvat.

Päinvastainenkin esimerkki löytyy. Ainakin itse ja joku muu samanhenkinen (sotahullu) kiinnitti paljon huomiota myös ulkonäköön. Eli koitettiin näyttää mahdollisimman pelottavilta ja kokeneilta sotilailta pitämällä vaatteita kunnolla päällä ja kantamalla taisteluvarustusta ryhdikkäästi. Ase ei roikkunut hihna pitkällä perseen päällä vaan se oli kireällä selässä, tai käsissä hihna pois kaulalta.

 

[koponen]

Itse olen aina pitänyt joukkoa viedessä tauon vartti lähdöstä, sanoi ohje mitä tahansa. Juontaa juurensa jo penska-ajoista kun opeteltiin puskapuuhia, ja itse saamassani opas- ja sotilaskoulutuksessa on sitä hyvin korostettu.

Se muutama minuutti siinä alkuvaiheessa merkkaa todella paljon joukon toimintakyvylle vaikkapa päivän päähän katsottaessa. Jos ei joukon koulutustaso vielä mahdollista omaehtoista fiksua toimintaa, niin sitten johtajat opastavat.

Tietenkin valmistautumistehtävä joukolle ennen lähtöä pitää olla sen sorttinen että kaikilla on edellytykset varustautua oikein. Lisäksi johtajien rooli jo siinä vaiheessa on merkittävä, jos joukolla ei vielä ole osaamista ja kokemusta.

Sivumennen sanoen, "ryhmyritupa" erillään miehistä hidastaa ihan käsittämättömän paljon osaamisen siirtoa, jos ryhmyrit kollektiivisesti menevät helpoimman mukaan.

 

[suksisissi]

. Ase ei roikkunut hihna pitkällä perseen päällä vaan se oli kireällä selässä, tai käsissä hihna pois kaulalta.

Opit muuttuvat:
Meille opetettiin aikoinaan, että hihnaa pidetään kireällä vain sulkeisissa ja telineessa(Hihna napakan kireä, kun kyynärpää laitetaan laatikkoon kiinni ja käsi nostetaan suoraan kulmaan aseeseen nähden) . Tst-varustuksen kanssa hihna oikein opastettiin löysäämään sellaiseksi, että asetta pystyi ampumaan kainalosta tai lonkan päältä, kun asetta kannettiin rinnalla. Siihen aikaan, noin 30 vuotta sitten, asetta kannettiin rinnalla hihna vasemman olan yli, selän takaa ja oikean kainalon alta kiertäen. (Oikeakätisellä)
"Uusi" kaulallakantamistekniikka ja aseen nosto siitä tähdättyyn ampuma-asentoon opetettin ja sitä harjoiteltiin vasta kertausharjoituksissa 90-luvun puolivälissä.

 

[noska]

Meillä hihna taas kieri pelkästään oikean olkapään (vasenkätisillä vasemman). Viisnelkun kanssa käytettiin ns. venäläistä tapaa. Siinä kun oli se venäläinen puuvillahihnakin. Tuo tapa oli tavallaan kolmipistehihnojen edeltäjä
Muutaman kanhtahekilökuntaan kuuluvan kanssa olen joskus asiasta ryhmässä keskustellut ja olivat kollektiivisesti sitä mieltä että tämä "uusi" tapa on tullut sirpaleliivien yleistymisen myötä. Sen kaulus kun helpottaa tuon tavan käyttöä heikkoniskaisillekin ja taas vastaavasti liivi vaikeuttaa hihnan pysymistä pelkän olan ympäri ja hihnan pituus ei oikein riitä isommilla miehillä enää suksisissin kuvailemaan tapaan. Yhteisesti olivat myös sitä mietlä että rk:n hihna on sulkeishihna. Se on suunniteltu sulkeiskäyttöä ajatellen ja mahdollisimman kestäväksi. Ei niinkään käytännölliseksi. Kommentoivat myös että siiinä on kanssa yksi varuste joka on kuuskytluvun reliikki eikä ole pysynyt mukana kehityksessä. Jo pelkkä nykyaikainen hihna modernisoisi rk;ta huomattavasti.

MItä taas tulee tuohon rättitaukoon, niin itse pidän sitä ehdottoman välttämättömänä. Alunperinhän tuo on saanut nimensä jalkaeättien korjaamisesta, mutta sinä aikana pitäisi korjata muutkin varusteet kohdalleen eli vaatetus, mahdollisesti hankaavat kengät, kiertyneet hihnat, kilisevät esineet jne.

Ajat tosiaan muuttuvat. Meillä oli aikoinaan briteissä asuva tyyppi komppaniassa ja hän oli oppinut siellä tuon talkin käytön paikalliseilta TA:n jampoilta. Siellähän tuo tapa oli yleinen jo maailmankahinoiden aikoihin. Eräs vanha vääpeli sen nähdessään tuhtahti että heillä kotona laitetaan talkkia vauvojen takapuoleen eikä miesten jalkoihin.

 

[Second]

Ajat tosiaan muuttuvat. Meillä oli aikoinaan briteissä asuva tyyppi komppaniassa ja hän oli oppinut siellä tuon talkin käytön paikalliseilta TA:n jampoilta. Siellähän tuo tapa oli yleinen jo maailmankahinoiden aikoihin. Eräs vanha vääpeli sen nähdessään tuhtahti että heillä kotona laitetaan talkkia vauvojen takapuoleen eikä miesten jalkoihin.

Britit on pirun tarkkoja jaloistaan senkin mukaan mitä minä olen heikäläiseen systeemiin tutustunut, melkein tekisi mieli sanoa että yhtä tärkeä asia kuin henkilökohtainen ase. Eli niitä pitää huoltaa pitkin päivää.

Ylipäätään heikäläisessä armeijassa hygienia taitaa olla aivan pirun isossa osassa. Lieneekö sitten siirtomaa-armeijan peruja ja perinteitä? Eli kun toiminta-alue on jotakin Afrikan aavikoista Burman viidakoihin ja enemmän tai vähemmän paikallisiin oloihin huonosti soveltuvilla varusteilla niin hygienian pitää olla kunnossa.

 

[adam7]

perusperiaate jo armeijassa ja kaikissa ulkona suoreitettavissa kertauksissa oli ja on, että vaatetta aina niin vähän päällä että just tarkenee. vaatetta voi aina lisätä, mutta lisävaatteeseen "tottuu" ja mitä sitten kun taas kylmenee...

 

[noska]

Britit on pirun tarkkoja jaloistaan senkin mukaan mitä minä olen heikäläiseen systeemiin tutustunut, melkein tekisi mieli sanoa että yhtä tärkeä asia kuin henkilökohtainen ase. Eli niitä pitää huoltaa pitkin päivää.

Ylipäätään heikäläisessä armeijassa hygienia taitaa olla aivan pirun isossa osassa. Lieneekö sitten siirtomaa-armeijan peruja ja perinteitä? Eli kun toiminta-alue on jotakin Afrikan aavikoista Burman viidakoihin ja enemmän tai vähemmän paikallisiin oloihin huonosti soveltuvilla varusteilla niin hygienian pitää olla kunnossa.

Niin no omien kokemusten mukaan ei brittien hygienia niin kovin hääppöist ole. Yksi sikäläinen kessu kertoi että joutuvat opettamaan juurta jaksain alokkaille peseytymisen kun eivät sitä osaa ja ovat sen jälkeenkin melko laiskoja siitä huolehtimaan. Ausseilla on oikein sanonta "kuiva kuin englantilainen pyyhe" kuvaamaan asiaa.
Mutta jaloista siellä huolehditaan. Sikäläisessä upseeri- ja aliupseerikoulutuksessa käytetään tolkuttomasti aikaa alaisten jalkojen kunnosta huolehtimisen opetteluun. Historia on siellä opettanut että huonosti hoidetuilla jaloilla ei pitkään kävellä ja huoltamattomalla aseella ei ammuta. Näistä kahdesta asiasta ei kenttäolosuhteissa tingitä. Varuskuntaolosuhteissa tosin vaaditaan meikäläisestä näkökulmasta katsoen todella tiukkoja standardeja varusteiden kunnossapidon suhteen. Messinkinappien, vyönsolkien ja nahan on todella kiillettävä ja varusteiden värien haalistumiset tai tummumiset on korjattava värjäämällä tai vaalentamalla. Likaisia varusteita ei hyväksytä. Henkilökohtaisesta puhtaudesta ei olla niin kiinnostuneita muuta kuin näkyviltä osilta. Vanha vääpeli on tarkastanut satoja kertoja alaistensa kynsien alustojen, kynsinauhojen ja korvantaustojen puhtauden.

 

[skärdis]

Johtajien tehtävähän se olisi katsoa perään, mutta jotkut eivät vain suostu ymmärtämään oikeanlaisen vaatetuksen merkitystä.

Mitäpä heistä murehtimaan? Ainakaan niin pitkään, kun ei ole todellista uhkaa terveydelle.

Päinvastainenkin esimerkki löytyy. Ainakin itse ja joku muu samanhenkinen (sotahullu) kiinnitti paljon huomiota myös ulkonäköön. Eli koitettiin näyttää mahdollisimman pelottavilta ja kokeneilta sotilailta pitämällä vaatteita kunnolla päällä ja kantamalla taisteluvarustusta ryhdikkäästi.

Oliko toivottua vaikutusta vastaantulijoihin? :a-rolleyes:

 

[koponen]

Psykologia on kummallista, samoin sosiologia. Eräässä porukassa ryhmätyö lähti käyntiin toden teolla vasta kun ruokalaan marssiessa sattui "sama kaiku askelten" lumen narskunnassa ja porukka itse hoksasi vaikuttavansa sotilasjoukolta. Takaisin tultua oli ihan eri meininki kellossa.

En ymmärtänyt, en ymmärrä eikä minun tarvitsekaan. Riittää kun sovellan. Heh tällekin.

 

[Horemheb]

Oliko toivottua vaikutusta vastaantulijoihin? :a-rolleyes:

Monet kerrat harjoituksissa keltaiset vain nousivat, kääntyivät ympäri ja menivät istumaan vaunuihinsa kyllästyttyään turhaan yrittämään. Vihollisen komentaja alkoi itkemään koska ei päässyt eteenpäin.

No ei, lähinnä omaksi huviksi leikittiin kovaa jätkää. Toisaalta ulkonäköseikoilla on oikeasti vaikutusta sotilasjoukon suorituskykyyn.