Yksin eläminen

Mengele_Joseph

Kapteeni
BAN
Asun naisen kanssa, ei yhteisiä lapsia, asunto on minun omani. Pärjään rahallisesti hyvin vaikka asuisin yksin. Nyt on alkanut harmittamaan toisen osapuolen pikku vittuilut/kiukuttelut. Ollaan asuttu yhdessä vasta 5 kk, tunnettu sitäkin kauemmin. Jakaako kukaan muu ajatuksen että yksin olisi vain parenpi ja helpompi asua? Jotenkin sitä vaan kaipaa sitä tiettyä vapautta mitä yksin olossa on, joskus myöskin kun pitkään olen yksin asunut, niin tunsi olonsa hieman yksinäiseksi.
 
Minulla omasta mielestä toimiva suhde. N. 500km meidän välillä. Välillä on kuukausi ettei nähdä, välillä vain viikko tai kaksi. Yhdessäolo kerrallaan muutamasta päivästä viikkoon.
Eilen tulinkin kotiin oltuani 8 päivää hänen luona. Viikon päästä hän tulee mun luo. Tällaisella suhteella ei käy toistensa hermoilla ja molemmilla omaa aikaa. En haluaisi olla kokonan yksin.
 
Käytkö Herman päivätöissä? Itselläni ei noin pitkä välimatka kyllä onnistuisi kun töiden takia hankala matkustaa noita kilometrejä muutakuin pidemmällä lomalla eli kesä ja talvilomalla.
 
Ite asuin emännän kanssa yhdessä 3 vuotta kunnes tehtiin päätös, että muutetaan ainakin erilleen ja funtsitaan jatkoa muutenkin. Nyt viitisen vuotta asusteltu erillään ja ainakin meillä toimii helvetin hyvin. Pääosin ollaan viikonloput yhdessä jos kummallakaan ei ole muuta menoa tai töitä. Nykysin ei tuu riideltyä oikeestaan ikinä, sillon kun asuttiin yhdessä niin jotenkin niitä riitoja sai aikaseksi hyvinkin pienistä asioista. Nykysin toi yhdessä vietetty aika on jotenkin paljon merkityksellisempää. Toistaiseksi ainakin molemmat ollaan todella tyytyväisiä tähän järjestelyyn ja tällä mennään näillä näkymin eteenpäin. Ei varmaan toimi jos on hyvin "perhekeskeinen" ihminen, mutta me ollaan molemmat hyvin itsenäisiä, vaaditaan paljon omaa aikaa eikä perheen perustaminen ole kummallakaan unelmissa.
 
Käytkö Herman päivätöissä? Itselläni ei noin pitkä välimatka kyllä onnistuisi kun töiden takia hankala matkustaa noita kilometrejä muutakuin pidemmällä lomalla eli kesä ja talvilomalla.
Osa-aika töissä, työpävä 09 - 16.30. Kolmen viikon lista vaihtelee paljon, 30h - 90h. Välillä saan pitempiä vapaita. Normaalilla työajalla tällainen suhde ei toimisi.
 
Asun naisen kanssa, ei yhteisiä lapsia, asunto on minun omani. Pärjään rahallisesti hyvin vaikka asuisin yksin. Nyt on alkanut harmittamaan toisen osapuolen pikku vittuilut/kiukuttelut. Ollaan asuttu yhdessä vasta 5 kk, tunnettu sitäkin kauemmin. Jakaako kukaan muu ajatuksen että yksin olisi vain parenpi ja helpompi asua? Jotenkin sitä vaan kaipaa sitä tiettyä vapautta mitä yksin olossa on, joskus myöskin kun pitkään olen yksin asunut, niin tunsi olonsa hieman yksinäiseksi.
Kohtuus kaikessa. Näin kun on ollut saman ihmisen kanssa kimpassa 30 vuotta niin mieluusti viettää välillä aikaa yksinkin. Ja on se minulla aina ollut ihan perusluonteessa

Minä olen nykyään joka viikko tien päällä niin että vietän 1-2 yötä "myyntikonttorilla" eli vuokrakämpällä Järvenpäässä. Viikonloppuisin molemmilla on sitten taas omia menojaan.

Hermo ei varmaan kestäisi jatkuvaa yhdessä nyhjäämistä mutta en minä yksinkään halua olla. Peilikin kertoo ettei vaihtamalla todennäköisesti paranisi :D
 
Asun naisen kanssa, ei yhteisiä lapsia, asunto on minun omani. Pärjään rahallisesti hyvin vaikka asuisin yksin. Nyt on alkanut harmittamaan toisen osapuolen pikku vittuilut/kiukuttelut. Ollaan asuttu yhdessä vasta 5 kk, tunnettu sitäkin kauemmin. Jakaako kukaan muu ajatuksen että yksin olisi vain parenpi ja helpompi asua? Jotenkin sitä vaan kaipaa sitä tiettyä vapautta mitä yksin olossa on, joskus myöskin kun pitkään olen yksin asunut, niin tunsi olonsa hieman yksinäiseksi.
Ikävä kyllä, ilmaisia "lounaita" ei ole olemassa, tiedän.
 
Asun naisen kanssa, ei yhteisiä lapsia, asunto on minun omani. Pärjään rahallisesti hyvin vaikka asuisin yksin. Nyt on alkanut harmittamaan toisen osapuolen pikku vittuilut/kiukuttelut. Ollaan asuttu yhdessä vasta 5 kk, tunnettu sitäkin kauemmin. Jakaako kukaan muu ajatuksen että yksin olisi vain parenpi ja helpompi asua? Jotenkin sitä vaan kaipaa sitä tiettyä vapautta mitä yksin olossa on, joskus myöskin kun pitkään olen yksin asunut, niin tunsi olonsa hieman yksinäiseksi.
Olen ollut 4 vuotta kokonaan yksin. Tänään on Norjan kansallispäivä, hyvä tapa pitää kirjaa. Eipä tuo paljoa enää tunnu missään, olen 49 vuotias. Covid-kiloista olen sentään päässyt eroon. Töissä ei pahemmin naisia tapaa, koska aika siellä on kiireistä.
Yksinkin pärjää.
 
Kyllähän yksin pärjää mutta on se ihan jees että säännöllisen epäsäännöllisesti pääsee saman naisen kanssa vällyihin. Tässä iässä kyllä ei enää ala ramppaamaan missään yhden illan juttuja hakemassa. Enkä minä siinä koskaan edes ole ollut osaava.
 
Asun naisen kanssa, ei yhteisiä lapsia, asunto on minun omani. Pärjään rahallisesti hyvin vaikka asuisin yksin. Nyt on alkanut harmittamaan toisen osapuolen pikku vittuilut/kiukuttelut. Ollaan asuttu yhdessä vasta 5 kk, tunnettu sitäkin kauemmin. Jakaako kukaan muu ajatuksen että yksin olisi vain parenpi ja helpompi asua? Jotenkin sitä vaan kaipaa sitä tiettyä vapautta mitä yksin olossa on, joskus myöskin kun pitkään olen yksin asunut, niin tunsi olonsa hieman yksinäiseksi.
Kukaan muu ei voi sanoa sinulle mitä tehdä.
Vain sinä tiedät miltä sinusta tuntuu ja olet oikeassa kun sanot, että tuntuu siltä ...

En sano, että eroa, tai että kannattaa kärvistellä. Molemmissa on puolesta ja puolensa.
Päätös kannattaa tehdä hyvin nukutun yön jälkeen, mutta jos harmitus jatkuu, ei pidä pelätä päätöstä. Muista, meri on täynnä kaloja.

Edit: Tsemiä!
 
Kukaan muu ei voi sanoa sinulle mitä tehdä.
Vain sinä tiedät miltä sinusta tuntuu ja olet oikeassa kun sanot, että tuntuu siltä ...

En sano, että eroa, tai että kannattaa kärvistellä. Molemmissa on puolesta ja puolensa.
Päätös kannattaa tehdä hyvin nukutun yön jälkeen, mutta jos harmitus jatkuu, ei pidä pelätä päätöstä. Muista, meri on täynnä kaloja.

Edit: Tsemiä!
Jälkikäteen arvioiden se vaikein kohta voi hyvinkin olla päätöksen tekeminen. Sama pätee aika moneen asiaan elämässä. Tuttu ja turvallinen houkuttelee epävarmuutta enemmän. Silti jälkimmäinen voi olla hyvinkin palkitsevaa jos on onni myötä. Eikä sekään ole tavatonta että huomataan ero virheeksi ja palataan saman katon alle. Ei voi tietää etukäteen eikä elämää aina voi suunnitella vaan virta vie.
 
Back
Top