Toisaalta juuri se pieni keskeneräisyyden ja kiireen tuntu teki tästä erilaisen lukukokemuksen, jotenkin siitä aisti, miten Halminen on haastatellut jo vakavasti sairasta Maraa, joka on vielä samalla jaksanut myös lukea ja hyväksyä käsistä saman aikaisesti. Inhimillisen oloinen lopputulos, joka...