Maanpuolustustahdon siirtäminen nuorisoon

skärdis

skärdis

Greatest Leader
Tästä ei ole taidettu keskustella, vaikka hyvin tärkeä aihe on. Suorastaan elintärkeä. Miten näette nuorenpolven maanpuolustustahtoon kasvattamisen ja siinä tukemisen?

Otin tänään laatuaikaa pojjan kanssa ja nappasin ekaluokkalaisen koulupäivän jälkeen kyytiin ja suuntana Kalkun huutokauppa. Tarkastimme kaiken mielenkiintoisen kaluston ja poikkesimme SA-kauppaan.

Illalla viimeksi poika sanoi ryhtyvänsä kranaatin heittäjäksi. :salut:

R141aaL.jpeg
 
Mikäs kuvassa on vikana? En laita enempää ennen kuin saan tämän ratkaistua.. Kun ottaa muokkaa viestiä, niin kuva näkyy..
 
Kannattaa puhua siitä, mitä vanhemmat polvet on johtuneet kokemaan. Minulle ainakin oli tärkeää, kun isovanhemmat aikanaan puhui ei vaan sodasta, vaan myös sodan jälkeisestä ajasta. Siitä sitten aika luontaisesti kehkeytyi maanpuolustustahto. Partio on myös oiva harrastus.

Ja toki meillä koulukin osallistui terveeseen kasvatukseen, historian tunneilla. Meillä taisi myös käydä veteraaneja puhumassa ja myös eräs varusmiespalvelusta suorittava kävi kertomassa, minkälaista se on. Ja itsenäisyyspäivän juhlat oli myös hienot, opeteltiin lippulaulut ja muut. Vieläköhän noin on, vai onko se vain maailmankansalaisuutta?
 
Pieni kävelyretki hautuumaalle ja sankarihaudoille pistää herkästi ajattelemaan. Lapsien/nuorten kanssa laskemaan hautakivistä minkä ikäinen kukin oli.
 
  • Tykkää
Reactions: KIM
Meidän huushollissa asia on jiirissä, lähipiirissä vaikuttaa myös hyvältä, toivottavasti kantaa myös palveluksen yli
 
  • Tykkää
Reactions: KIM
Koulu tekee yleensä hyvää työtä itsenäisyyspäiväjuhlalla ja vääristämättömällä historian opetuksella.

Nuorimmilla lapsillani ei ollut elossa olevia veteraanisukulaisia. "Lainasin" yhtä puolituttua veteraania. Käytiin poikien kanssa heillä kylässä, pääasiassa siksi, että pojille jäisi edes yksi muistikuva sodan kokeneesta miehestä. Ja tapaaminen oli erittäin onnistunut poikieni motivoinnin kannalta.

Olen käynyt lasten kanssa sotamuseoissa ja mökin lähellä olevilla taistelupaikoilla. Ja esim. käsivarressa on käyty katsomassa poteroiden ja lentokoneiden jäänteitä.

Maanpuolustuksesta ja inttiajasta kannattaa puhua lapsille siinä vaiheessa, kun niillä on intoa ja/tai kykyä ymmärtää mistä on kysymys. Myös tytöille.

Kaikilla vanhemmilla ei ole kykyä tai edes halua lasten motivointiin. Pidän erittäin tärkeänä kaikille kutsuntaikäisille tytöille ja pojilla pakollista kutsuntapäivää. Olen siitä kirjoittanut ja puhunut ainakin 10 vuotta ja kohta sellainen on tulossa. Ei välttämättä tuolla nimellä ja saattaa olla poikien kutsuntapäivästä erillään. Tyttöjen/naisten 1-2 päivän pituinen kouluttaminen maanpuolustuksen tarpeellisuudesta ja periaatteista on minusta niin tärkeä, että mielestäni heillä ei pitäisi olla edes äänioikeutta maanpuolustukseen liittyvissä asioissa, jos maanpuolustuksen perusteet eivät ole hallussa. Valtio on tämän huomannut ja esim. kansanedustajanaiset pääsevät maanpuolustuskurssille.
 
skärdis kirjoitti:
Mikäs kuvassa on vikana? En laita enempää ennen kuin saan tämän ratkaistua.. Kun ottaa muokkaa viestiä, niin kuva näkyy..
Klikkaa laajentaaksesi...
Onko kuvasi linkattu ulkopuoliselta sivustolta? Niissä on usein estot suoralle linkitykselle ettei kaistaa kulu turhaan. Samoin jos se on esim omassa pilvessä niin näkyy varmasti vain itselle.
 
PEMM kirjoitti:
Partio on myös oiva harrastus.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ennen olin tästä 100% samaa mieltä. Nykyisin ainakin pääkaupunkiseudulla toimivista partiolaisista tulee mieleen lähinnä vihreiden nuorisojaos, sen verran "tiedostavaa" tuntuu olevan toiminta ja viestintä. Tämä voi olla tällaisen äkäisen keski-ikäisen setämiehen murinaa mutta ennen vaeltaminen ja muu HC tason eräjormailu teini-ikäisenä oli partiotoiminnan keskiössä meillä eikä niin paljoa oltu aatteellisia muuhun kuin puolustukseen koska meillähän oli paljon rajan pinnassa olevana kaupunkina sissikoulutettuja miehiä vetäjinä miltä sopivasti aina valui pikkujuttuja nuoriin korviin. Ilmeisesti tässä asiassa on ollut ja tulee aina olemaan suurta vaihtelua lippukunnittain ja ennen vanhaankin varmasti oli kaiken maailman sukankutoja porukoita mutta ne eivät näkyneet koska viestintää ruohonjuuritasolla oli lähinnä lippukunnon koju kotikaupungin markkinoilla ja sosiaalinen media ei dokumentoinut tavan arkea samalla tavalla.

Sanoisin tähän itse aiheeseen että oma esimerkki on kaiken aa ja oo. Oma juniori on seurannut vierestä kun pappa käy ressukerhon kanssa siellä ja täällä, marssi, ampuu ja ekskursoi. Lomareissuilla aina mahdutin paikan sotahistoriaa käytännön läheisesti ja osallistuvasti, esim Raatteen tiellä "miettikääpä tätä paikkaa, eikö ole kuin täydellinen kattila jos laittaa tuonne tien molemmille puolille hyökkäävät joukot, ei ole valittu paikkaa sattumalta". Kun hän ilmoitti vähän auki parikymppisenä haluavansa naisena inttiin, sanoin että "mieti nyt kahteen kertaan haluatko sitä oikeasti, haluatko oikeasti sitoutua maanpuolustukseen vapaaehtoisena koska ei ole pakko" ja sanoi että kyllä, tätä on mietitty jo pitkään niin tiesin että ainakin tässä kohtaa oli perinne siirretty onnistuneesti. Aikanaan sieltä kotiuduttiinkin sitten alik:n natsat olkapäillä eli hienosti meni.
 
No en vaaria tai hänen vanhempiaan koskaan tavannu mutta päiväkirjan luin ,jossa luki että "sukumme maalikauppa haetaan viellä takasin" Siis Viipurista
T:alik 1/21
Että omasta puolesta voin kertoa että kyllä tästä maasta ne nuoret sankarit kyllä löytyvät jos aika koittaa
 
Korren kekoon kantamisen harjoittelu eli isänmaan ja sen väestön suojeleminen vainolaisen uhalta alkaa jo nuorena. Nykyinen RUK kurssin 264 oppilas oli 10v sitten tiedustelutehtävässä ”siellä jossain”.
IMG_0298.jpeg
 
Viimeksi muokattu:
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top