tulikomento
Supreme Leader
Itse kun olen historia-alan työntekijä, niin ajattelin herätellä keskustelua sotilasperinteistä. Mitä mieltä olette niiden hyödyllisyydestä / hyödyttömyydestä ?
Sotilaselämään historia ja perinteet kuuluvat mielestäni kiinteästi. Jokaisella organisaatiolla on olemassa oma virallinen syntyhistoriansa, joka perustuu enemmän tai vähemmän tosiseikkoihin. Mielestäni oikein sovellettuna perinne- ja historiaopetus palvelevat sotilasjoukon me-henkeä. Vaikka pakko myöntää, että esim. varusmiesiässä oleville historian pakkosyöttö voi ollakin aikamoista pakkopullaa. Omalta varusmiesajalta muistan että kutsunnoissa oli sotaveteraani puhumassa. Sitten palvelusaikana meille pidettiin muistini mukaan oppitunti Karjalan Prikaatin edeltävistä joukko-osastoista (Tuntemattoman sotilaan JR 8). Ja meille näytettiin dokumenttielokuva Ihantalan ihme.
Mielestäni ideaalitilanteessa historia- ja perinneopetus on voimavara, jota voidaan hyödyntää kun väkeä sitoutetaan organisaation arvoihin. Kun tuntee menneisyyden, niin ehkä osaa myös suunnitella tulevaa. Ideaalitilanteessa yksilö kokee olevansa osa historiallista jatkumoa. Tästä käy esimerkkinä mm. Mannerheim-ristin ritarien esittäminen PV:n ja RVL:n ammattisotilaille esikuvina (ovat näyttäneet sen taitotason mihin uusien tulokkaiden tulee pyrkiä).
Oma vankka näkemykseni on, että oikealla tavalla toteutettuna historian ja perinteiden hyödyntäminen esim. koulutuksen osana voi poikiakin motivoituneita taistelijoita.
Sotilaselämään historia ja perinteet kuuluvat mielestäni kiinteästi. Jokaisella organisaatiolla on olemassa oma virallinen syntyhistoriansa, joka perustuu enemmän tai vähemmän tosiseikkoihin. Mielestäni oikein sovellettuna perinne- ja historiaopetus palvelevat sotilasjoukon me-henkeä. Vaikka pakko myöntää, että esim. varusmiesiässä oleville historian pakkosyöttö voi ollakin aikamoista pakkopullaa. Omalta varusmiesajalta muistan että kutsunnoissa oli sotaveteraani puhumassa. Sitten palvelusaikana meille pidettiin muistini mukaan oppitunti Karjalan Prikaatin edeltävistä joukko-osastoista (Tuntemattoman sotilaan JR 8). Ja meille näytettiin dokumenttielokuva Ihantalan ihme.
Mielestäni ideaalitilanteessa historia- ja perinneopetus on voimavara, jota voidaan hyödyntää kun väkeä sitoutetaan organisaation arvoihin. Kun tuntee menneisyyden, niin ehkä osaa myös suunnitella tulevaa. Ideaalitilanteessa yksilö kokee olevansa osa historiallista jatkumoa. Tästä käy esimerkkinä mm. Mannerheim-ristin ritarien esittäminen PV:n ja RVL:n ammattisotilaille esikuvina (ovat näyttäneet sen taitotason mihin uusien tulokkaiden tulee pyrkiä).
Oma vankka näkemykseni on, että oikealla tavalla toteutettuna historian ja perinteiden hyödyntäminen esim. koulutuksen osana voi poikiakin motivoituneita taistelijoita.