Onko tuolla niin väliä? Helkkari, ne löysi Sergei Skripalin! Vaikka voisi kuvitella, että ex-kaksoisagenttia piiloteltaisiin about niin tarkasti kuin ketään valtio ikinä voi piilotella.
Taulukauppiaat on muutenkin käsite, joka periytyy kylmän sodan päiviltä ajalta ennen internetiä, pirulaiset löysivät kotioville niin meillä kuin Ruotsissa. Tosin ei netistäkään löydy nimilistaa Hornet-lentäjistä... eikä ainakaan heidän osoitteitaan Fonectasta. Silti tuoreena ja julkisena esimerkkinä tulee mieleen sen jonkun Twitterissä olevan upseerin tai maanpuolustusaktiivin ovella tehty kotikäynti tässä viimeisen parin vuoden sisään, hän muistaakseni julkaisi kuvankin ko. vierailijasta.
Kun kotiosoitteet kaivellaan esiin kaikesta puolustautumisestamme huolimatta, niin kesämökki ja lasten koulut (lähikoulut) eivät tuottane sen suurempaa ongelmaa. Suurempi homma on laittaa joku istumaan autoon kotikadulle, jotta saadaan kuvattua ne ipanat ja puoliso.
Taulukauppiaiden toiminta on tosin hieman hämmentävää - kuin haluttaisiin pelotella. Koska jos haluttaisiin vain katsoa ja kerätä tietoa, ei mentäisi pimpottamaan ovikelloa, vaan käveltäisiin kadulla ohi irtoviiksissä tai jätettäisiin Tesla kadunvarsiparkkiin kuvaamaan Sentry-modessa.
Jotakin arvoa voi tietysti nähdä sillä, että asioista tehdään vaikeita. Mutta salaisuus on sitä vaikeampi pitää, mitä useampi sen tietää. Ja toisin kuin ennen vanhaan, nykyään ihan peruspalvelut vuotavat aiempaa pahemmin, kun toimijoiden määrä on kutistunut ja palvelut keskittyneet. Eikä oikein voi ajatella, että merkittävä poliitikko/virkamies eläisi ilman kotia, pankkitiliä, sähköä, internetiä, jätehuoltoa ja vakuutuksia... Eikä toisaalta valtiolla ole oikeutta järjestää johtoportaan peruspalveluita, ei edes pääministerin aamiaista.
Ajatelkaa teleoperaattoreita - aiemmin oli joka pitäjässä paikallinen puhelinyhdistys, nyt on muutama valtakunnallinen toimija. Ajatelkaa pankkeja - aiemmin oli tilikirja ja tiedot paikallisessa konttorissa paperilla, nyt on verkkopankki ja valtakunnallisesti keskitetty asiakaspalvelu. Monet yritykset vielä ovat ulkoistaneet nämä asiakaspalvelut jollekin kolmannelle toimijalle, joka on tyypillisesti AB Pöytälaatikko Therman&Sarmaste Oy, kotipaikka Espanja/Portugali. Ja työvoima on alipalkattua, palmun alle muuttanutta puolipäiväistä alkoholistia ja narkomaania... Jos mulla olisi tiedustelupalvelun rahavarat ja diplomaatin syytesuoja, niin lähtisin ihan mielenkiinnosta hankkimaan pääsyä noihin tietoihin.
Infra taas on jokseenkin pysyvää. 1800-luvun meriväylät, 1970-luvun vesiputket, 2000-luvun datakaapelit... näistä relevantteja on yhä edelleen hyvin monet. Vaikka tekninen elinikä päättyisi, niin luultavasti korvaava kaapeli/putki vedetään samaa linjaa. Paljon asioita pystyy muutenkin päättelemään julkisista tiedonmuruista ja tekemällä kenttätyötä, vaikkei olisi tiedusteluammattilainen. Hyvänä esimerkkinä Ilkka Remes, jota pyydettiin asiantuntijoiden taholta muuttamaan faktoja, jotka hän oli kerännyt julkisista lähteistä...
Mutta jos Remes löysi ne, yksin ja kirjaprojektiin taustatyötä tekemällä, niin luultavasti jokainen motivoitunut pystyy siihen. Siis jokainen ihminen - ei välttämättä jokainen islamiin hurahtanut, kielitaidoton ja rahaton arabi, jonka älykkyysosamäärä on 73. Tosin nekin tyypillisesti menevät ja puukottavat ihmisiä torilla, eivät suinkaan katko junakiskoja ja kansainvälisiä datakaapeleita.
Loppukaneettina todettakoon, että jos haluaa valtiollisilta toimijoilta pakoon, pitää mennä maan alle ja käyttäytyä ennustamattomasti sijainnin suhteen. Siis kaikki maksut käteisellä ja oman henkilöllisyyden (ja siihen linkittyvien palveluiden ym.) käyttö minimiin. On turvallista olettaa, että kaikki julkiset tietokannat ovat vihollisen käytössä. Myös kaikki isot tietokannat ovat lähtökohtaisesti vihollisen käytössä, koska dataa joko myydään kaikille kiinnostuneille tai organisaatio on niin iso (esim. Mastercard, Visa, Google, Amazon, Facebook, Microsoft jne.), että siellä on jatkuvasti joku nukkuja valmiina katsomaan tekstiviestin saadessaan, löytyykö firman tietokannoista mitään kiinnostavaa halutulla nimellä.
