Nyt kun on vuosituhannen turpo -viikko menossa, niin nostetaan tällainen aihe pohdittavaksi.
Eli omien laskelmien mukaan suomessa on n. 250 000:lla varusmiespalveluksen suorittaneella alle 60 vuotiaalla kotona oma ase.
Ennen edellisiä sotia niillä oli tunnetusti taktista ja strategistakin merkitystä, nimenomaan suojeluskuntakiväärien muodossa. Aktiiviset ostivat itse samanlaisen kiväärin kuin armeijalla oli, harjoittelivat sillä ja ottivat sen sotaan. Asialla oli melko laaja yhteiskunnan hyväksyntä.
Nykyään aseiden kehitys sekä aselainsäädännön taantuminen on aiheuttanut sen, että puolustusvoimien ja yksityishenkilöiden aseet ovat hyvin erilaisia. Mielestäni siviiliaseilla on silti merkittävä sotilaallinen vaikutus. Mahdollinen hyökkääjä (Novgordilaiset) joutuu varautumaan siihen, että miehitys ja kansan orjuuttaminen ei tule onnistumaan ennen kuin jokainen suomalainen on tapettu.
Toisinaan kuvittelen, että yksityisaseilla saatetaan joutua turvaamaan liikekannallepanon aloitusta.
Ja tietysti osa reserviläisten aseista on niin hyviä, että niillä on pidempiaikaista yksilökohtaista merkitystä sotatilanteessa. Näitä "parempia kuin puolustusvoimilla" on kiikaritähtäimellä tai punapisteellä varustetut reserviläiskiväärit, parhaat tarkka-ampujakiväärit, kaikki pimeänäkölaitteella varustetut kiväärit ja lähes kaikki pistoolit. Reserviläiskivääreitä optiikalla on ehkä reilu 5000. Tarkka-ampujakivääreitä 500? Pimeänäkölaitteella varustettuja kivääreitä 500? Pistooleita 20 000? Nuo siis sellaisia, jotka voi minun puolestani ottaa sotaan korvaamaan tai lisäämään pv:n kalustoa. Ei niitä siis kovin paljoa ole. Voisi olla enemmänkin, mutta aselainsäädäntö. Puolustusvoimat lisää 10-15 vuoden aikana optisilla tähtäimellä varustettuja aseita tod. näk. niin paljon, että siviiliaseiden merkitys käyttötarve sodassa vähenee.
Saaristossa, Ahvenanmaalla, Kainuussa ja Lapissa aseita on lähes jokaisessa talossa. Ja myös miehiä ja naisia jotka niitä aseita osaavat käyttää. Vaikka Ahvenanmaa on demilitarisoitu, niin aseeton se ei kuitenkaan ole.
Eli omien laskelmien mukaan suomessa on n. 250 000:lla varusmiespalveluksen suorittaneella alle 60 vuotiaalla kotona oma ase.
Ennen edellisiä sotia niillä oli tunnetusti taktista ja strategistakin merkitystä, nimenomaan suojeluskuntakiväärien muodossa. Aktiiviset ostivat itse samanlaisen kiväärin kuin armeijalla oli, harjoittelivat sillä ja ottivat sen sotaan. Asialla oli melko laaja yhteiskunnan hyväksyntä.
Nykyään aseiden kehitys sekä aselainsäädännön taantuminen on aiheuttanut sen, että puolustusvoimien ja yksityishenkilöiden aseet ovat hyvin erilaisia. Mielestäni siviiliaseilla on silti merkittävä sotilaallinen vaikutus. Mahdollinen hyökkääjä (Novgordilaiset) joutuu varautumaan siihen, että miehitys ja kansan orjuuttaminen ei tule onnistumaan ennen kuin jokainen suomalainen on tapettu.
Toisinaan kuvittelen, että yksityisaseilla saatetaan joutua turvaamaan liikekannallepanon aloitusta.
Ja tietysti osa reserviläisten aseista on niin hyviä, että niillä on pidempiaikaista yksilökohtaista merkitystä sotatilanteessa. Näitä "parempia kuin puolustusvoimilla" on kiikaritähtäimellä tai punapisteellä varustetut reserviläiskiväärit, parhaat tarkka-ampujakiväärit, kaikki pimeänäkölaitteella varustetut kiväärit ja lähes kaikki pistoolit. Reserviläiskivääreitä optiikalla on ehkä reilu 5000. Tarkka-ampujakivääreitä 500? Pimeänäkölaitteella varustettuja kivääreitä 500? Pistooleita 20 000? Nuo siis sellaisia, jotka voi minun puolestani ottaa sotaan korvaamaan tai lisäämään pv:n kalustoa. Ei niitä siis kovin paljoa ole. Voisi olla enemmänkin, mutta aselainsäädäntö. Puolustusvoimat lisää 10-15 vuoden aikana optisilla tähtäimellä varustettuja aseita tod. näk. niin paljon, että siviiliaseiden merkitys käyttötarve sodassa vähenee.
Saaristossa, Ahvenanmaalla, Kainuussa ja Lapissa aseita on lähes jokaisessa talossa. Ja myös miehiä ja naisia jotka niitä aseita osaavat käyttää. Vaikka Ahvenanmaa on demilitarisoitu, niin aseeton se ei kuitenkaan ole.
